UUTISVIRTAA LUKUTAIDOTTOMILLE

Viime aikoina on usein tullut huomattua, että monet uutiskanavat netissä ovat siirtyneet esittämään juttujaan videoiden muodossa. Argh.

Akkaa ihmetyttääkin, mistä tämä laajeneva ilmiö mahtaneekaan johtua? Tälle ilmiölle löytyy perusjärjellä ajatellen ainakin seuraavanlaisia syitä:

  1. Somekanavien lyhyet videopätkät ja niiden nopeasti tapahtuva suoltaminen vaikuttavat asiaan.
  2. Videoihin saa ympättyä säkkikaupalla mainoksia, ennen kuin videota voi edes katsoa = lisää massia.
  3. Kansalaiset ovat taantuneet niin pahasti, etteivät osaa edes ymmärtää lukemaansa. Nuorempi väki ei ilmeisesti osaa edes lukea, ymmärtämisestä puhumattakaan.
  4. Toimittajatkaan eivät osaa enää lukea, kirjoittamisesta puhumattakaan.

Akka kertookin tässä tulikivenkatkuisin sanankääntein (lyhyesti ja ytimekkäästi), minne kaikki uutistoimistot voivat ne videonsa tunkea: &#tt¤¤n!

Akka on katastrofiuutisoinnista sanomalehdissä kirjoittanut aiemminkin:

Palataanpa tähän aiheeseen kuitenkin nyt ihan muullakin historiaan liittyvällä uutisoinnilla, jotta vanhempi kansanosa voi haistella kuvitteellista sanomalehtimustetta käsissään ja jotta nuorempi kansanosa voi todeta ”ketä vois vähempää kiinnostaa…”

Joten, let’s go:

Suomen itsenäisyysjulistus luettiin eduskunnan edessä 4.12.1917 ja hyväksyttiin 6.12.1917, josta tietenkin muodostui ajankohta itsenäisyyspäivälle. Seuraavina kuukausina seurasi sitten useiden valtioiden ilmoitukset Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Ensimmäisenä tunnustamisen teki tietenkin nyk. Venäjä, jonka jälkeen seurasivat samana päivänä Ranska ja Ruotsi, kuten oheinen yllättävä sanomalehtikin rapakon takaa kertoo:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2930155?term=New&term=Yorkin&term=Uutiset&term=York&term=NEW&term=YORKIN&term=UUTISET&term=1918&term=UUTiseT&term=News&term=Uutisten&term=Uutisia&page=1

Tässä mainiossa sanomalehdessä Akan huomion kiinnitti eritoten sivulla 2 oleva juttu ”Nuorten pakinat” ja väliotsikko ”Mitä vaadin mieheltäni:”

Noh, salaisia sivumenoja ei tietenkään saisi olla ja voisihan se mies olla vaikka filosoofi, kunhan ei kiroile. Uskonasioitakaan ei kannattaisi ihan hirvittävällä paineella tuputella tahi harrastaa. Kokonaisuudessaan ihan fiksu kirjoitus sinänsä, arvoisa neiti Marja Mansikka!

Palaamme tässä vaiheessa kuitenkin vielä ajassa taaksepäin, sillä 1800-luvulla sanomalehtitoiminta oli kuitenkin lähes ainoa uutisointimuoto ennen Samuel F.B.Morsen
(1791-1872) lennätintä.

Abraham Lincoln salamurhattiin 14.4. 1865 Ford-teatterissa Washingtonissa. Tästä tapahtumasta kertoi tietenkin jokainen kynnelle kykenevä sanomalehti. Noh, kyllähän noita oli pakko lukea ihan jo huvikseen ilman radiota ja tv:tä (jos peruspulliaisella oli edes varaa tai aikaa ostaa sanomalehtiä… tuskinpa vain, uutiset kulkivat sanallisesti kylien ja kaupunkien väleillä matkailijoiden ja kaupustelijoiden uutisoimina).

Suezin kanavan avaaminen vuonna 1869 helpotti merenkulkua huomattavasti, sillä tämä väylä mahdollisti laivaliikenteen Aasiasta Eurooppaan ilman vaarallista ja pitkää Afrikan mantereen kiertämistä. Kanavan rakentaminen aiheutti kuitenkin yli 120 000:n tuhannen työmiehen menehtymisen (lähinnä koleraan).

Avaamisesta uutisoi mm. New York Tribune 17.11.1869:

Library of Congress.

https://www.loc.gov/resource/sn83030214/1869-11-17/ed-1/?sp=1&q=suez+canal+opening+1869&r=-0.448,-0.083,1.767,0.805,0 tästä linkistä näkee kyseisen sivun suurempana

Kas kummaa: tästä kartasta löytyy peräti Arabia… ja Persia!

Samoin kävi Panaman kanavan rakentajille; ainakin yli 20 000 työmiestä kuoli keltakuumeeseen ja malariaan rakentamisen aikana. Luvut saattavat olla vieläkin suurempia, sillä kanavaa ja sen rakentajia kohtasi epäonni toisensa jälkeen peräti 40 vuoden ajan, kunnes se lopulta avattiin 15.8. 1914. Avaamisesta uutisoi tuolloin mm. The Pensacola Journal 16.8. 1914:

Library of Congress.

https://www.loc.gov/resource/sn87062268/1914-08-16/ed-1/?sp=1&q=panama+canal+opening+1914&r=-0.124,0.024,1.275,0.581,0

Atlantin toisella puolella Britanniassa puolestaan rakennettiin vuosina 1886-1894 Tower Bridgea, joka on edelleenkin toiminnassa oleva läppäsilta ja täten tietenkin suurenmoinen nähtävyys turisteille. Sillan rakentamisessa kesti tosiaankin vain kahdeksan vuotta ja tuona aikana ”vain” 10 työmiestä menehtyi.

https://www.thehistoryoflondon.co.uk/tower-bridge/

https://www.thetimes.com/travel/destinations/uk-travel/england/london-travel/the-archive-tower-bridge-opens-for-business-zxhbftndv5q The Times -lehden arkistojuttu sillasta

Charles Lindbergh lensi yli Atlantin ensimmäisenä ihmisenä maailmassa 20.5.1927 – 21.5.1927. Matkaan hän lähti New Yorkista ja laskeutui lopulta Pariisiin Spirit of St. Louis – lentokoneellaan jääden näin nimellään historiankirjoihin ikiajoiksi. Tästä tapahtumasta uutisoi aikanaan mm. Waxahachie Daily Light:

Newspapers.com

Valitettavasti tunnemme tämän herrasmiehen nimen toisestakin tapauksesta; Lindberghien lapsen sieppaus 2. maaliskuuta v. 1932 herätti sekin maailmanlaajuisen huomion. Kidnappauksesta on edelleen olemassa monia erilaisia teorioita, sillä tämä vasta alle kaksivuotias lapsi Charles löydettiin kuolleena metsiköstä n. 7 kilometrin päästä kotoaan. Kuolinsyyksi merkittiin isku/osuma kalloon.

PBS.

Asiasta uutisoi tuolloin mm. Vancouver Sun:

https://vancouversun.com/news/this-day-in-history-lindbergh-baby-kidnapped

Tohtori Livingstone, otaksun?” oli Henry Morton Stanleyn (1841-1904) lause hänen vihdoin löytäessään Afrikan tutkimusmatkalle kadonneen David Livingstonen (1913-1863) v. 1871. Stanley oli lähetetty matkaan jo kaksi vuotta aikaisemmin, mutta valitettavasti tohtori Livingstone joutui löydyttyään lopulta jäämään viidakkoon kuolemaan punatautiin. Aiheesta saatiin kuitenkin hyviä ja mehukkaita artikkeleita pitkin matkaa, sillä Afrikan sisäosien kartoitus oli pahasti kesken eikä kukaan tarkalleen tiennyt, mitä ihmeellisyyksiä viidakoissa piili.

WikimediaCommons.

Nämä molemmat miehet kuolivat noin kuusikymppisinä, eikä se mikään ihme noina aikoina ollutkaan. Varsinkin, jos halusi samoilla pitkin Afrikan viidakoita ennen rokotteiden keksimistä ja… Pitikö sinnekin taas lähteä muina miehinä kuolemaan ihan vaan seikkailun toivossa? Piti näköjään! Levätkää kuitenkin rauhassa, arvoisat Afrikan samoilijat.

Asiasta uutisoi tuolloin mm. New York Herald (joka Stanleyn matkaan lähetti) 21.5.1872:

Rarenewspapers.com
Livingstonen matkareitit/WikimediaCommons.

Toinen maailmansota päättyi Euroopassa liittoutuneiden voittoon 8.5.1945, mutta maailmanlaajuisesti sota päättyi vasta 2.9.1945 Japanin antauduttua Yhdysvaltojen atomipommi-iskujen jälkeen. Myös Amerikassa uutisoitiin kuitenkin eurooppalaisten riemusta:

https://www.latimes.com/opinion/opinion-la/la-ol-our-editorial-from-may-8-1945-end-of-the-war-in-europe-20150508-story.html

Sodan loppumisen riemua kuvastaa myöskin kuuluisa valokuva Life-lehdessä merimiehestä, joka suutelee sairaanhoitajaa New Yorkin Times Squarella 14.8.1945:


V-J Day in Times Square/Alfred Eisenstaedt.

Akka ei tiennyt, että tämän kuvan henkilöllisyyksien taustalla on ollut hermeettisiä epäselvyyksiä. Näistä voi kukin lukea itse lisää vaikka Wikipediasta:

https://en.wikipedia.org/wiki/V-J_Day_in_Times_Square

Lopulta kuvan henkilöllisyydet paljastuivat: kuvan mies oli George Mendonsa ja nainen oli Greta Zimmer. Nämä kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä kohtasivat keskellä Times Squarea sodanpäättymishuhujen keskellä.

Greta oli tullut lounastauollaan katsomaan, pitivätkö huhut tosiaankin paikkaansa ja George puolestaan oli tullut silloisen tyttöystävänsä kanssa baarista ja elokuvateatterista samoin aikein. Yllättävää kyllä, kuvanottohetkellä George oli erkaantunut väkijoukossa tyttöystävästään ja teki tämän ihmeellisen tempun nähdessään hoitajanasuun pukeutuneen Gretan. Tästäkin huolimatta Georgen tyttöystävästä Ritasta tuli sittemmin hänen vaimonsa; ilmeisesti tällainen voitontunteen jakaminen ventovierasta suutelemalla ei ollut mikään iso juttu…

Tämän koko varsin seikkaperäisen, kuvailevan ja pitkän tarinan voi lukea kokonaisuudessaan täältä:

https://www.usni.org/magazines/naval-history-magazine/2012/july/story-behind-famous-kiss US Naval Instituten tarina

Vanhoja arkistoja sanomalehtien osalta on aika hankalaa ja aikaa vievää perata/löytää, sillä useimmat suurimmat sanomalehdet säilyttävät arkistojaan maksumuurien takana. Tämä on ihan ymmärrettävää bisnestoimintaa heidänkin osaltaan, kun paperinen toiminta on hiipunut ja hiipuu yhä edelleen. Sanomalehtipaperin valmistajille tämä on tietenkin huonompi juttu, mutta toisaalta säästyy valtavasti energiaa, päästöjä, kuljetuskustannuksia ja ties mitä muuta, kun lehti ei tosiaankaan saavu fyysisesti kotiovelle asti. Edistyksellä on tapana edetä, mutta…

tuliko se nyt selväksi; ihan kaikki meistä eivät halua uutisia videomuodossa. Osa meistä ihmisistä sisäistää paremmin tietoa lukemalla, jotkut toki näkemällä ja osa kuuntelemalla. Kaikkia näitä osa-alueita tarvitaan, mutta älkää todellakaan lähtekö mihinkään ”hei-tää-vie-vaan-20-sekuntia” -ajatteluun mukaan uutisten ja tiedotuksen osalta.

The Library of Thorvald Boeck/Harriet Backer 1902.

God damn, ihmisen typeryys vaan TYPERYNTYY, mitä pidemmälle tekniikassa päästään. Huomautus lukutaidottomille: TYPERYNTYY ei ole oikea sana eikä sitä saa käyttää missään yhteydessä julkisesti. Akka käyttää sitä tässä yhteydessä sarkastisessa merkityksessä, joka on Akalle tunnusomaista. Akka hakee sarkastisuudelle patenttia paraikaa.

Odottakaapa hetki, kunhan Akka lataa tästä aiheesta vielä videon… LOADING… LOADING… LOADING… Wait forever!

MENNEIDEN AIKOJEN TAIKAUSKOA MERELLÄ

Voi voi sen tähren,” voisi moni todeta viimeaikaisten Itämeren tapahtumien edetessä. Näistä tapahtumista tietämätön lienee ollut viime päivät ilman minkäänlaista tiedotusvälineistöä sysipimeässä korvessa tai tynnyrissä, sillä tästä aiheestahan iltapäivälehdistö tiedottelee noin viiden minuutin välein. Tästä uutisoinnista puuttuu enää journalistien yli-innokas kiikariseuranta kyseisen paatin kannelle ja uusin otsikko ”Joku miehistön jäsenistä kaivelee juuri korvaansa!” Hah!

Eagle S.

Tämä kirottu paatti lienee siis 99 %:lle tuttu ilman sen nimeämistäkin, mutta mainittakoon nyt kuitenkin, että kyseinen lahoava peltipurkki Eagle S on toiminut aiemmin nimillä FR8 Pride, LR Mimosa, Nonni Ritscher ja Norstar Intrepid. Jo näistä lukuisista nimenmuutoksista olisi ”kokeneiden merenkävijöiden” pitänyt tietää, että epäonnea on luvassa ja rutkasti!

Entisaikojen merimiehillä oli runsaasti erilaisia uskomuksia epäonnen tuomisesta laivaan ja laivan nimen vaihto oli näistä vain yksi. Kreikkalaisten merenjumala Poseidonin uskottiin nimittäin pitävän kirjaa kaikista merenkulkuun käytettävistä laivoista ja laivan nimeäminen uudelleen oli osoitus miehistön epäkunnioituksesta jumalaa kohtaan; tällöin Poseidonin kosto oli taattu.

Poseidon v. 1874/Unknown artist.

Nykyaikana laivojen vesillelaskun yhteydessä kylkeen pamautetaan usein shampanjapullo. (Tätä seremoniaa on tuskin tehty edes Eagle S:n vesillelaskussa aikoinaan, sillä paatti olisi varmaan jo tuolloin hajonnut pullon iskun voimasta.)

Tämän tavan uskotaan juontuneen viikinkiajoista: legendan mukaan viikingeillä oli tapana sitoa vangit pitkäveneen keulakaareen, jolloin veneen paino sen liikkuessa murskasi kohtalokkaasti alas luisuvan miespolon (tai oletettavasti miesoletetun. ÄRGH). Noh, totta tahi ei, tapa muuttui sittemmin viinillä ”siunaamiseksi” ja myöhemmin shampanjapullon pamauttamiseksi. (Shampanja, samppanja, skumppa… olkoon mikä tahansa oikea muoto.)

Oseberg-laiva/the Viking Ship Museum, Oslo.

Laivan liikkeellelähtöpäivä ei myöskään ollut yhdentekevää: torstaisin ei kannattanut lähteä (nimetty ukkosenjumala Thorin mukaan), perjantaisin ei kannattanut lähteä (Kristuksen ristiinnaulitseminen), huhtikuun 1. maanantaina ei kannattanut lähteä (Kain surmasi Aabelin), elokuun toisena maanantaina ei kannattanut lähteä (Sodoman ja Gomorran tuho) eikä joulukuun 31. päivänä kannattanut lähteä (Juudas Iskariot hirtti itsensä). Lisäksi lukuisia muitakin epäonnen päiviä sisältyi vuosittaiseen kalenteriin maasta ja kulttuurista riippuen. Eikä kannattanut lähteä silloinkaan, jos aamurusko oli punainen tai kuun ympärillä näkyi rengas eli haloilmiö. On siis ihme, että yksikään paatti pääsi ikinä edes matkaan, sillä niin moni ihan normaaliksikin nykyään tulkittu ilmiö oli pahantahtoinen enne.

Rengas kuun ympärillä/
WikimediaCommons.

Laivan matkustajilla oli myös oma merkityksensä. Jos merimies näki satamassa punatukkaisen naisen ennen laivan lähtöä, matka oli tuhoon tuomittu. Matkan saattoi pelastaa vain se, että merimies ehti puhua tälle naiselle ensin eikä toisinpäin. Naiset eivät ylipäätään olleet tervetulleita laivalle, sillä heidän läsnäolonsa saattoi herpauttaa miehistön keskittymisen omiin toimiinsa.

Kummallista kyllä, yläosattoman naisen läsnäolon taasen uskottiin taltuttavan myrskyävän meren, joten tällaiset rinnakkaat figuurit yleistyivät laivojen keulakuvina. Muinaisessa Egyptissä myös maalattiin laivan eteen silmät, joiden uskottiin ohjaavan laivoja eteenpäin.

(marinersmuseum)

Pappismiehiä ja kirkonmiehiä (-oletettuja) ei laivoilla yleensä suvaittu. Tämä johtui raamatullisesta Joonasta, joka joutui epäonnisesti merellä valaan vatsaan. Myös muita epäonnea tuovia henkilöitä saatettiin kutsua ”Joonaksi;” tällainen saattoi olla esim. merimies, joka oli joutunut aiemmin haaksirikkoon. Myös LÄTTÄJALKAISET ihmiset luettiin tähän joukkoon ja heitä myös vältettiin tapaamasta ennen matkaa. Barbiella voisi olla jotakin sanottavaa tähän kohtaan: FLAT FEET!!)

Laivakissathan kuuluvat ehdottomasti paattiin kuin paatiin ihan vain jo hiirten tai rottien takia, mutta esimerkiksi hain tai rauskun seuratessa laivaa joku miehistön jäsenistä tulisi uskomuksen mukaan menehtymään. Myöskään albatrossia ei saanut missään nimessä tappaa, sillä niiden uskottiin kantavan kuolleiden merimiesten sieluja.

(WWF)

Monet merimiehet myös tatuoivat raajoihinsa sikojen tai kanojen kuvia, sillä haaksirikon sattuessa yleensä puisiin laatikoihin pakatut eläimet kelluivat virtausten mukana rantaan – vastaava merkitys oli näillä tatuoinneillakin.

Classic Sailor Tattoo Meanings | Military.com

Banaanien lastaaminen aluksiin toi myöskin mukanaan epäonnea. Tämä uskomus juontunee siitä, että lasti oli saatava nopeasti perille ennen sen pilaantumista, joten kiirehtiminen saattoi aiheuttaa turhia haaksirikkoja. Lisäksi banaanilastien mukana saattoi matkustaa epätoivottuja myrkyllisiä käärmeitä, hämähäkkejä ja muita haitallisia öttiäisiä. Lisäksi banaaneista erittyy kypsyessä ilmaan runsaasti etyleeniä, joka kypsyttää muitakin hedelmiä ja kasviksia ennenaikaisesti. Sama ominaisuus on myös mm. tomaatilla ja omenalla.

Elmon tuli -ilmiö saattoi kuitenkin olla sekä onnekas että epäonnekas: ilmiö tarkoittaa ukonilmalla sähköistä koronapurkausta, joka laivan mastoon osuessaan saattaa aiheuttaa rätinää ja hohtavaa valoa. Entisaikojen merimiehet eivät tietenkään tienneet, mikä ilmiön aiheutti, se vain nimettiin merimiesten suojeluspyhimyksen Pyhän Elmon mukaan (Erasmus of Formia, kuollut v. 303 jaa). Epäonnekkaaksi ilmiö tulkittiin tietenkin myrskyn ja salamaniskujen takia, mutta onnea tuottavaksi ilmiöksi, mikäli myrsky alkoi hiljalleen tyyntyä. Tällöin Pyhän Elmon uskottiin kuulleen merimiesten hädän ja rukoukset myrskyn laantumiseksi.

Elmon tuli – Wikipedia

Noin v. 1886/Unknown artist.

Osa epäonnea tuovista asioista on kuitenkin aivan järjenvastaista hommaa, kuten:

Suola-astiaa ei saanut ojentaa kädestä käteen, vaan sen pohjan piti ensin koskettaa pöytää.
Hatun menettäminen mereen matkan aikana tarkoitti, että matkasta tulisi pitkä.
Teetä ei saanut sekoittaa veitsellä tai haarukalla.
Laivalla ei saanut leikata kynsiä, hiuksia eikä ajaa partaa.
Viheltäminen laivalla saattoi aiheuttaa myrskyn.
Laivaan ei saanut astua vasen jalka edellä.
Kivien heittäminen veteen saattoi aiheuttaa myrskyä.
Kananmunien kuoret tuli rikkoa mahdollisimman pieniksi palasiksi, etteivät noidat voineet lentää palasten päällä laivaan. Yeah!

On siis ymmärrettävää, että Eagle S:n viralliset tutkimukset kestänevät nyt useita päiviä! Onhan eri tahojen viranomaisten selvitettävä, onko näitä ja lukuisia muitakin merenkulun sääntöjä rikottu ennen laivan liikkeellelähtöä tahi matkan aikana.

Jos yhtäkään kohtaa on rikottu, laiva tulee julistaa merenkulkukelvottomaksi ja miettiä sopivia sanktioita jatkoa ajatellen. Huoltoalus Hessun miehistön kannattaisi myös painottaa tuota kananmunan kuorien rikkomista: viimeinen asia, mitä tässä enää kaivataan, on noitia lentelemässä Itämeren yllä! Kaikeksi epäonneksi niillä olisi tietenkin myös punaiset hiukset ja banaaniterttu kainalossa!

Pthyi! Siinä saattaisi tilanne jo pahasti eskaloitua!

Akka toivottaa hyvää (sarkastista) uutta vuotta 2025!

MAJAKKAMYSTEERI

Pikkuruinen majakka Flannan-saariryhmällä Ulko-Hebrideillä nousi puheenaiheeksi 26.12. vuonna 1900. Tämä saariryhmä on niin pieni ja keskellä-ei-mitään Skotlannin luoteispuolella, että Akkakin hukkaa sen Google Mapsista koko ajan.

Saariryhmä vasemmalla pienenä pisteenä.

Joka tapauksessa; saarella sijaitsi vuotta aiemmin rakennettu majakka, jota valvoi tuolla hetkellä kolme miestä: James Ducat, Thomas Marshall ja Donald MacArthur. Joulukuussa saarelle oltiin tuomassa täydennysmiestä, Joseph Moorea, kun majakan oli havaittu olevan pimeänä. Rantauduttuaan Moore kiipesi 23-metriselle majakalle johtavat 160 porrasta ja havaitsi paikan täysin autioksi.

MacArthur, Marshall, Ducat ja heidän esimiehensä Robert Muirhead.

Saarella ei muutenkaan ollut muuta asutusta, vain pieni kappeli oli saarelle aiemmin pykätty. Nämä kolme miestä oleskelivat majakassaan siis täysin keskenään keskellä hevonper… hevonkuusta. Kahden muun merimiehen kanssa Moore tutki majakan asuintilat: keittiön kello oli pysähtynyt, tuoli oli kaadettu kumoon ja pöydällä oli syömätön ateria, joka selvästi oli ollut jo pidempään paikoillaan. Naulakosta löytyi vain yksi öljykangastakki; nähtävästi yksi miehistä oli lähtenyt ulos ilman päällystakkia. Takin pääteltiin kuuluvan MacArthurille.

Eilean Mor – majakka ja kivikappeli.

Ulkoa löytyi merkkejä raivokkaasta myrskystä. Tarvikelaatikko oli tuhoutunut ja sen sisältö oli hajallaan, tonnien painoinen kivi oli siirtynyt pois paikoiltaan ja rautakaiteita polun viereltä oli vääntynyt. Tästä pääteltiin, että miehet olivat huuhtoutuneet mereen yrittäessään suojella majakan tarvikkeita.

Majakan rantaan johtavat portaat.

Mysteeriin asti päästiin, kun alettiin tutkia majakan lokikirjaa. Joulukuun 12. päivä Marshall oli kuin olikin kirjoittanut suuresta myrskystä, jollaista hän ei ollut koskaan nähnyt. Hän oli kirjoittanut myös, että miehistä Ducat oli epätavallisen hiljainen ja MacArthur oli itkeskellyt, vaikka tämä tunnettiin karskina merimiehenä. Seuraavan päivän merkinnät kertoivat, että myrskyn jatkuessa miehet peräti rukoilivat. Joulukuun 15. päivän merkintä vaatikin sitten selitystä: myrsky oli laantunut ja sää oli täysin tyyni. Mikä merkillisintä, alueella ei raportoitu minkäänlaista myrskyä näinä ajankohtina. Viimeinen merkintä herätti kuitenkin epäilykset, etteivät miehet olleet voineet huuhtoutua mereen myrskyn vielä raivotessa. Kuka olisi tuolloin enää ollut kertomassa sään tyyntymisestä?

Nopeasti syytettiin aavelaivaa, valtavaa merikäärmettä tai jotakin muuta karmaisevaa otusta. Loogista päättelyä kaikinpuolin…! Jotkut epäilivät MacArthurin aloittaneen riidan ja tappaneen toiset miehet, lopuksi hän olisi itse omatoimisesti heittäytynyt alas kalliolta. MacArthur tiedettiin äkkipikaiseksi ja tämä oli usein ollutkin osallisena nyrkkitappeluissa, mutta todisteita tästä murhatyöstä ei kuitenkaan löytynyt.

Kraken-merihirviö laivan kimpussa.

Seuraavaksi kiinnitettiin huomiota siihen, että Marshall oli kerran joutunut korvaamaan 5 shillinkiä menettämistään majakan varusteista. Tuolloin tarvikkeita ei ollut kiinnitetty kunnolla ja ne olivat huuhtoutuneet mereen. Tuohon aikaan rahasumma oli iso tavalliselle työläiselle, joten varmastikaan Marshall ei halunnut toistaa virhettään. Hän ja Ducat pukivat tässä skenaariossa takit päälleen ja painelivat ulos sitomaan tarvikkeita. He huuhtoutuivat mereen ja kun heitä ei kuulunut takaisin, MacArthur meni tarkastamaan tilannetta. Mutta miksi hän menisi ilman takkia ulos, varsinkaan, jos myrskysi? Ja miten tämä selittäisi lokikirjan viimeiset merkinnät myrskyn laannuttua?

Tyypillinen majakan lokikirja vuodelta 1901.

Ehkä MacArthurilla tosiaan vain napsahti päässä – olisiko hän aiemmin itkenytkin juuri hermoromahduksen takia – ja hän tappeli toiset miehet alas kallioilta. On hankalaa kuvitella, millaista on 24/7 tuijottaa samoja naamoja pitkän aikaa eristyksissä. Hmm… hups, eihän se olekaan niin vaikeaa, kuulostaa peräti ihan tutulta! Tämä teoria on ainakin uskottavampi kuin paikalle lehahtaneet Lentävä Hollantilainen tai jättikokoinen Kraken. Tajuttuaan tekonsa ja sitä katuessaan MacArthur olisi hyvinkin voinut kirjoittaa lokikirjaan siinä olevan viimeisen lauseen: ”Jumala on kaikkialla.

Lentävä Hollantilainen noukki miehet pois kuljeksimasta. Perässä seurasi Black Pearl ja Jack Sparrow.

Keittiön syömätön ateria selittyisi sillä, että jompikumpi toisista miehistä olisi naljaillut MacArthurille, että miksi tämä sai aina syödä viimeisen pihvin tai jotakin muuta yhtä typerää. Ja naps, helvetti repeää peruuttamattomin seurauksin!

Näpit irti mun pihvistä!!

Mitä opimmekaan tästä? Älä kadehdi naapurisi tai läheisesi pihviä tai mitään muutakaan omaisuutta, vaikka toisen naama ottaisi kuinka paljon tahansa kupoliin. Ugh, Akka on puhunut ja suuressa viisaudessaan ratkaissut tämän mysteerin hyvin luonnollisella tavalla. Siihen vaaditaan vain ymmärrystä siitä, kuinka pientä ihmistä alkaa v…ttaa hyvin pienetkin asiat, kun tarpeeksi pitkälle pinnaa venytetään.