KAKSIPYÖRÄISTEN HISTORIASTA

Mitä enemmän on sateisia päiviä, sitä enemmän Akan nurkilla vallitsee fengshui-hiljaisuus. Tai zen-hiljaisuus, miten sitä nyt haluaa kutsua.

Tällöin ei nimittäin kuulu jatkuvaa mopojen pärinää! Tämä aiheuttaa leppoisan hiljaisuuden rikkoutumisen, siitä voi kuka tahansa (Akka) hermostua ja tällöin tunnetusti kenen tahansa (Akan) äänenvoimakkuus nousee. Olikin selvitettävä, keitä henkilöitä tästä ihanasta ilmiöstä saa tuomitsevasti syyttää!

Jos tällainen tulee Akan kulmille, Akka alkaa leikkiä vanteenpyöritystä kepillä!

Olipa yllättävää havaita, että 1. moottoripyörä kulkikin höyryllä: pariisilainen Michaux et Cie-yritys valmisti alkujaan polkupyöriä, mutta v. 1867 pyöriin saatiin mukaan höyrykone. Äijille tulikin kiire hakea keksinnölleen patentti, sillä muutama muukin yritteliäs keksijä kehitti itsenäisesti samankaltaista menopeliä samoihin aikoihin. Taisi olla kaikilla vauhdin hurmaa rinnassa!

Joka tapauksessa: Akka syyttää teitä sydämensä pohjasta; Michaux et Cie, kotirauhan rikkomisesta (vain 150 v myöhässä)!

Motskari v. 1915.

Bensiinimoottorilla toimivan kulkuneuvon kehittivät Daimler&Maybach v. 1885, tämä vempele kulki huimat 11 km/h.

Suomen varhaisin moottoripyörämainos löytyy vuodelta 1895; ilmoituksen mukaan kaupan oli “Moottori-velosipeedeja, käyttövoimana benzinikaasu”. Että ihan benzini, ja velosipeedi, antakaa mun kaikki kestää!!

1900-luvun puolelle tultaessa monet eri yritykset valmistivat pyöriä jo useita kymmeniä tuhansia kappaleita/vuosi. Tässä vaiheessa perustettiin mm. Indian, Harley-Davidson ja Triumph. Tietenkin oltiin päästy jo kilpailemaankin erinäisissä kisoissa! Jo 1920-luvun puolelle tultaessa vauhdin kehitys olikin ollut nopeaa; tuolloin saavutettiin jo yli 160 km/h -nopeuksia.

Moottoripyörä vm. 1931.

Sota-aikoina monet moottoripyörävalmistajat valjastettiin sotatarviketuotantoon, kuinka yllättävää…! 1. maailmansotaan kehitettiin jopa moottoripyöräambulansseja.

2-paikkainen ambulanssimotskari.

2. maailmansodassa pyöriä muutettiin tankeiksi.

Kattengrad-tankki.
Moottoripyöräpoliisit mittaavat, että pyörään kiinnitetty keppi estää kuljettajan loukkaantumisen. Tien yli saattoi olla viritetty naru, joka suisti kuljettajan pyörän selästä. V. 1944.
Moottoripyörämainos v. 1948.

1950-luvulla maailman suurin valmistaja oli Honda, 1960-luvulla mukaan liittyivät japanilaiset Suzuki, Kawasaki ja Yamaha (Yamaha valmisti alunperin pianoja!). Suomen legendaariset pappa-Tunturit ilmestyivät myös katukuvaan. Sotien jälkeen perustettiin myös ensimmäiset moottoripyöräkerhot.

Nykypäivänä nämä japanilaiset ovat edelleen myydyimpiä moottoripyörämerkkejä, unohtamatta toki Harley-Davidsonia, Ducatia ja BMW:ta. Nykypäivän huippunopeus on jo yli 600 km/h (ennätyksissä mitattuina).

Vanha Harley-Davidson.

Siihen nopeuteen päristelevät mopojätkät eivät onneksi pääse, vaikka kuinka yrittäisivät viritellä vempeleitään! Sehän niitä mahtaakin harmittaa! Toisaalta: jos pääsisivät, olisi maailmassa hyvin, hyvin monta mopojätkää vähemmän eli kyllä niillä nopeuksilla pitää olla jotain rajaa ihan syystäkin!

Akka osti kesällä faijalleen paidan, jossa lukee:” Ei riemulla rajaa, kun mopolla ajaa” (pappa-Tunturilla). Näiden poikien pitäisi oppia ihan samanlainen meininki.

Mikäli Akan nurkilla kruisailtaisiin sellaisia 300-400 km/h -nopeuksia, olisi jatkuvan pärinän sijasta kuultavissa ääniä kuten “VRRROOOOOMMM; TSUDUMMMMM, KABOOOOMMM, DOJOINNNNG” ja näiden jälkeen PII-PAA PII-PAA.

Akan on siis vain laitettava kuulokkeet korvilleen ja oltava valittamatta jatkuvaa pientä pärinää kuunnellessaan.

Sitten kaikki onkin taas ihan zen… tai kiviä päällekkäin… tai Michelin-ukko…!

Muutamia muita faktoja moottoripyöriin liittyen:

  • Varastetuista moottoripyöristä noin 30% löydetään, autoista noin 60%.
  • Kallein moottoripyörärotsi on Givenchy-muotitalon malli, hinnaltaan noin 9000 dollaria.
  • Maailman pisin moottoripyörä on 26,29 metriä (Guinness World Records).
  • Lontoossa on lailla kiellettyä “puuhastella” parkissa olevan moottoripyörän päällä. Jep, ihan mukava julkinen paikka alkaa hommiin!
  • Thaimaassa on kiellettyä ajaa moottoripyörällä tunneleissa tai silloilla. Tätä kieltoa ei millään tavalla valvota. Mitä järkeä?!
  • Joissakin Intian osissa vain kuljettajilta vaaditaan kypäränkäyttöä, matkustaja saa pärjätä miten parhaaksi näkee.
  • Sydneyssä, Australiassa saa 425 dollarin sakot, jos joutuu moottoripyöräonnettomuuteen. Syynä on huolimattomuus liikenteessä.
Pappa-Tunturi vm. 1972/Wikimedia Commons. Terveisiä faijalle, sun versio on vanhempi!

RIIVATUN AUTON MYSTEERI

Juuri kun luulee jo kuulleensa kaikista kummallisista mysteereistä, joku juttu pääseekin yllättämään. Akka ei ollut ollenkaan tietoinen seuraavasta merkillisestä tapahtumaketjusta:

Näyttelijä James Dean kuoli auto-onnettomuudessa v. 1955 vain 24-vuotiaana. Dean oli innoissaan uudesta Porsche 550 Spyder-autostaan ja hän nimesikin sen “Little Bastardiksi“. Ollessaan matkalla autokisoihin hän suistui tieltä väistäessään toista autoa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että Dean ei ajanut ylinopeutta: hän saattoi vain häikäistyä auringossa eikä täten nähnyt vastaantulevaa, hopeanväristä autoa.

James Dean 1931-1955.

Dean menehtyi vammoihinsa niska murtuneena, mutta hänen matkatoverinsa ja toisen auton kuljettaja kuitenkin selviytyivät hengissä. R.I.P James Dean, upea nuorimies!

James Dean autonsa vierellä.
Ikoninen kuva.
Alec Guinness.

Viikkoa ennen turmaa Deanin kanssanäyttelijä Alec Guinness ennusti, että Dean tulee kuolemaan tämän uuden urheiluauton kyydissä. Ja kuinkas sitten kävikään…

Sittemmin autosta säästettyjä osia aiottiin käyttää varaosina, kyseessähän oli kuitenkin huippuluokan vehje. Ensimmäinen ostaja (George Barris) osti tämän Little Bastardin romun 2500 dollarilla. Tällöin siirron aikana auto putosi telineeltä katkaisten mekaanikon jalan. Eikä siinä vielä kaikki, numero 1.

Säilytyksen aikana kaksi tuhmaa rosvoa olivat saaneet tietoonsa auton olinpaikan. Molemmat loukkaantuivat yrittäessään irrottaa autosta rattia ja istuinta eteenpäin myytäväksi. Eikä siinä vielä kaikki, nro 2.

Little Bastard romuna.

Autosta myytiin muutama osa käytettäväksi kahden eri kilpa-ajajan autoissa. Kun nämä kilpailijat olivat sitten kisaamassa samassa kilpailussa, toinen heistä menehtyi ajettuaan puuta päin ja toinen sai vakavia vammoja auton käännyttyä ympäri kurvissa. Eikä siinä vielä kaikki, nro 3.

Auton ensimmäinen ostaja (Barris) myi vielä kaksi Little Bastardin pyörää eteenpäin. Pyörien uuden omistajan auto lensikin sitten ulos tieltä… Eikä siinä vielä kaikki, nro 4.

Tässä vaiheessa Barrisillekin nousi järki päähän ja hän lupautui lainaamaan autoa tieturvallisuusnäyttelyyn myymisen sijaan. Ilmeisesti hänkin vakuuttui auton kirotusta luonteesta kaikkien onnettomien tapahtumien jälkeen. Kun auto varastoitiin näyttelyynviemistä varten, autotalli syttyi tuleen ja paloi poroksi. Autolle ei käynyt kuinkaan… Eikä siinä vielä kaikki, nro 5.

Auto loistonsa päivinä (viikon ajan…).

Kun auto oli lopulta päätynyt näyttelyyn asti, se putosi telineeltään ja mursi sitä juuri paraikaa katsovan opiskelijan lonkan. Eikä siinä vielä kaikki, nro 6.

Autoa kuljettanut rekka suistui tieltä, tällöin Little Bastard putosi kyydistä samassa rytäkässä ja kuljettaja jäi sen alle. Eikä siinä vielä kaikki, nro 7.

Little Bastard putosi vielä kahden eri kuljetusauton kyydistä, mutta tällöin kukaan ei enää onneksi loukkaantunut. Eikä siinä vielä kaikki, nro 8.

Kun Little Bastardia kuljetettiin takaisin George Barrisille, auto mysteerisesti vain katosi.

Hauta (Fairmount, Indiana, USA).

Akka ihmettelee tämän kyseisen kuljetusauton kuljettajaa: kuinka paljon hänelle maksettiin, että hän suostui ottamaan moisen riesan kuljetettavakseen?? Ja minne helv**tiin se Bastardi lähti suksimaan? Varmasti auto hihitteli itsekseen samalla, kun irrotti kuljetushihnansa ja lähti omille teilleen!

Sittemmin vuosikymmenien jälkeen chicagolainen automuseo teki tarjouksen, josta on hankala kieltäytyä: museo tarjosi miljoona dollaria kenelle tahansa auton olinpaikan tietävälle. Eräs mies ilmoittautui, mutta vihjeistä huolimatta autoa ei ole löydetty.

Akka tietää kohta, mistä tämä hemmetin autonrämä tulee löytymään: Akan pihalta. Tämän kirjoituksen jälkeen se paska raahautuu toiselta puolen maailmaa tänne, kun sitä on väitetty riivatuksi/kirotuksi/autonrämäksi/paskaksi/romuksi. Katsotaanpa vaan!

Pihalta se jotenkin merkillisesti änkeää lukitusta ovesta sisään, kiipeää portaat yläkertaan ja kuristaa nukkuvan Akan ilman käsiä! Tämän murhatyön jälkeen se hipsii taas muina miehinä (autoina) tiehensä ja katoaa taas vaanimaan uusia uhreja.

Akka ei tykkää autoista. Akka nukkuu jatkossa moottorisahan ja hirvikiväärin kanssa.

Welcome, Little Bastard, welcome…

DINOSAURUKSIA, HYÖNTEISIÄ, TAIDETTA JA NATSEJA!

Akka ei edes muistanut passinsa vanhentumista tämän toukokuun aikana. Eipä silti, että sillä mitään tekisikään; muuta kuin henkilöllisyystodistuksena… Laivamatkalle tekisi kyllä mieli; mutta eipäs nyt hätiköidä tämänkään asian suhteen.

Tästä inhimillisestä unohduksesta kuitenkin juolahti mieleeni kaunis meripihkakoru, joka Tallinnasta joskus vuosia sitten tuli hankittua lahjaksi. Mitä ihmettä meripihka edes onkaan?

Meripihka on 20 – 100 miljoonaa vuotta vanhaa kivettynyttä havupuiden pihkaa. Siis todellakin dinosaurusten aikaista materiaalia! Kopaalia myydään usein meripihkana, sekin on toki pihkaa; mutta vain noin 10 000 vuotta vanhaa.

Hyönteinen meripihkassa/Wikimedia Commons.

Nykypäivän mittakaavassa tätä halvempaa materiaalia lienevät kaikki matkamuistoiksi myytävät korut ja koriste-esineet. Ne aidot meripihkat ovat kallista herkkua ja arvokasta tutkimusmateriaalia tutkijoille.

Baltian meripihkakoruja on löytynyt jopa 5000 vuoden takaa Egyptistä; meripihka on aina ollut arvokasta materiaalia kauppatavarana.

Legendaarisissa Jurassic Park -elokuvissa dinot saatiin heräämään henkiin hyttysen avulla. Öttiäinen oli jäänyt kiinni meripihkaan dinosauruksen verta imettyään ja tästä saatiin dinosauruksen dna:ta. Yeah, kaikki alle 5-vuotiaat uskovat tämän tosiseikan.

Tästä tehdään dinoja! Ei todellakaan tehdä… (Wikimedia Commons)

Tänä keväänä Australiasta tosin löytyi 40 miljoonaa vuotta vanha meripihkalöytö, tässä löydössä esiintyi kaksi parittelevaa hyönteistä. Jo nykyään kadonneita hyönteislajejakin on löydetty tallentuneina tähän merkilliseen materiaaliin.

Eräästä pihkapalasta löytyi mm. hämähäkin munia ja juuri kuoriutuneita hämppis-poikasia. Joistakin on löydetty esihistoriallisten piennisäkkäiden karvaa ja pienten dinosaurusten (teropodien) sulkamateriaalia. Nämä linnunlantioiset dinot todistettavasti lensivät ja olivat höyhenpeitteisiä. Yhdessä palasessa oli peräti 100 miljoonaa vuotta vanha punkki ja dinosauruksen höyhen! Punkki, perhana vieköön!!

Hyönteisiä meripihkan sisällä.

Eivätkö ne punkit voineet kuolla samaan aikaan dinojen kanssa 65 miljoonaa vuotta sitten, damn!!

Ainutlaatuisia näistä löydöistä tekee kuitenkin se, että pihka todellakin taltioi kyseisen hetken olosuhteet sellaisena kuin ne ovat; joistakin palasista on pystytty jopa määrittämään siitepölypitoisuuksia, ilmanlaatua ja kasvilajeja. Tämä alkaa kuulostamaan ihan oikealta Jurassic -hommalta!

Meripihkasta puhuttaessa pitää tietenkin mainita legendaarinen, kadonnut meripihkahuone (Amber Room):

Meripihkahuone rakennettiin Pietarin lähelle Katariinan palatsiin v. 1755. Huone lahjoitettiin Pietari Suurelle Preussin kuninkaan toimesta. Lahjoitukseen sisältyi seinäpaneeleja meripihkaisine ja lehtikultaisine koristeineen, seinäpaneeleissa oli jopa jalokiviä yms. On arvioitu, että nykyrahassa huoneen arvo olisi n. 300-400 miljoonaa dollaria.

Meripihkahuoneen kopio.

Ihan kiva pikku lahja, jos Akalta kysytään! Kelpaisi! Vaikka mökkikäyttöön!

Saksalaisten väitetään toisen maailmansodan aikana purkaneen meripihkahuoneen ja kuljettaneen paneelit (lähteestä riippuen) joko Saksaan, Venäjälle tai Puolaan.

Lopulta huoneen sijaintipaikka kuitenkin vain… katosi, kuten niin monet muutkin natsien aarrekätköt. Aarteenmetsästäjät ovat etsineet huonetta siitä lähtien huonolla menestyksellä.

Yksityiskohtia meripihkahuoneesta.

Osia meripihkahuoneesta tosin löydettiin Saksasta 2000-luvulla; mm. lipasto ja joitakin marmorimosaiikkeja. Nämä luovutettiin takaisin Pietariin. Vuonna 2003 valmistui meripihkahuoneen kopio Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhliin. Kopiota valmistettiin 20 vuotta.

Vuonna 2016 mediaan tuli uutinen, että meripihkahuone olisi löydetty puolalaisesta, natsien hylätystä bunkkerista. Tai ainakin sieltä löydettiin salainen kammio… Tämän jälkeen mitään uutisointia aiheesta ei ole löytynyt.

Useita tutkimuksia ja dokumentteja on tehty natsien salaisten aarteiden metsästyksestä ilman tuloksia, mutta joskus löytyy positiivisiakin uutisia: useita mittaamattoman arvokkaita taidelöytöjä on tehty yksityishenkilöiden ullakoilta/varastoista,
jopa museoista ja kuolinvuoteiden tunnustuksien tai testamenttien perusteella löydettyinä.

Kuuluisaa saksalaisten kultajunaakin etsitään tiettävästi vieläkin, senkin piti oletettavasti löytyä vuonna 2015. Yeah, mitäköhän näille kaikille “löydöille” lopulta tapahtuu…!

Mm. Graalin maljaa, Liiton Arkkia, Nooan venettä, Kleopatran hautaa ja montaa muutakin arkeologisesti merkittävää esinettä ja kohdetta etsitään edelleen; onnea kaikille etsijöille!

Väitetty, mutta todistamaton veneen jäännös Ararat-vuorella. (Wikimedia Commons).

Toivottavasti jonakin päivänä kuulemme hyviä uutisia tällaisten etsintöjen tuloksina. Näitä tietoja Akka odottaa innolla.

Pikku vinkki: mikäli sitä Nooan laivaa ei ole löytynyt 5000 vuoteen; kannattaako enää odotella… puumateriaalilla on taipumus lahota otollisissa olosuhteissa. No, mistäpä sitä koskaan tietää!