”Jos et tunne historiaa, tulet toistamaan sen virheitä." Akka kirjoittaa näistä asioista tunteella ja huumorilla faktoihin perustuen. Akka ei käytä somea, koska Akkaa ei kiinnosta kakkujen kuorrutus eikä sekään, miksi kaikkien pitää olla tietoisia toistensa toiminnasta. Oppikaa nyt jotakin historiasta, edes huumorin kautta!
Tässä vanhojen ammattien artikkelissa on päivitetty myrkkynuolilöydöt 60 000 vuoden takaa ja vanhimmat käsisiluettimaalaukset Indonesiassa 67 800 vuoden takaa. Nämä löydöt vain vanhenevat koko ajan, kun uusimpia arkeologisia tutkimuksia tehdään entistä tarkemmin menetelmin!
Idahosta julkaistiin uusia valokuvia tammikuussa, mutta ne poistettiin nopeasti julkisesta levityksestä. Lisäksi on linkki toiseen uutiseen, jonka mukaan murhissa käytettiin toistakin asetta. Piti nyt sitten näitäkin uutisia katsoa, vaikka tapauksen piti jäädä Akan osalta jo historiaan. Näin siinä sitten kävi…
Akalta olikin jäänyt huomioimatta tämä mainio herrasmies Hugh Newman jutun kirjoituksen yhteydessä. Aina ei jaksa Youtubea kahlatakaan, mutta tämä herra kiertää muailmaa kartoittaen menestyksellisesti näitä upeita historiallisia kohteita.
Klo 4.20 jälkeen alkaa armoton puhelu- ja viestihässäkkä eloonjääneiden Bethanyn ja Dylanin välillä hyökkääjän poistuttua. Näistä(kin) tiedoista on tarkat listat saatavilla netistä niitä haluaville, mutta nämä viestit ovat lähinnä jatkuvaa tilanteen ihmettelyä ja soittoyrityksiä muille asukkaille. Kyseessä olivat kuitenkin 19-vuotiaat tytöt, jotka eivät osanneet toimia tai reagoida asiaan millään tavalla ja he ovat saaneet koko tämän ajan aivan liikaa syytöksiä tästä tapahtumasta.
Viimeinen kuva kaikista otettuna 12.11.2022 lauantaina. Seuraava yö oli murhayö. Vasemmalla Dylan, reunassa oikealla Bethany. He olivat ainoat 19-vuotiaat, muut olivat 20-21-vuotiaita.
Lisäksi kyseessä oli asukkaiden runsas alkoholinkäyttö alaikäisenä; Idahossa alkoholin ostamisen ja nauttimisen ikäraja on 21. Väsymystila varmastikin vaikutti nuorten tyttöjen toimintaan myöskin. Dylan juoksi lopulta alimpaan kerrokseen nukkumaan Bethanyn kanssa lukkojen taakse. Matkallaan alakertaan hän näki vilaukselta Xanan tämän huoneen lattialla, mutta Dylan luuli pimeässä Xanan vain sammuneen matolle.
(NewYorkPost)
Vasta seuraavana päivänä juuri ennen puoltapäivää Dylan ja Bethany vihdoin soittelivat kavereita avukseen. Kukaan neljästä asuintoverista ei ollut yöllä vastannut puhelimeen tai viesteihin; pää oli aamuun mennessä eloonjääneillä selvinnyt ja jotakin oli selvästikin vialla.
Apuun saapuikin lähialueella asuvia ystäviä, joista yksi nuorimies vasta ymmärsi tilanteen vakavuuden (Hunter Johnson). Hän kävi talossa sisällä, otti keittiöstä varmuuden vuoksi veitsen aseekseen ja kävi Xanan huoneessa. Tuolloin hän äkkiä kääntyi ympäri, kielsi välittömästi kaikkia muita menemästä enää sisälle ja käski soittamaan hätäkeskukseen. Tästäkin hätäkeskussoiton jälkeisestä tilanteesta on julkaistu poliisikameravideo YouTubessa, joka osoittaa tilanteen karmivuuden sekä paikkakunnan poliiseille että näille ystäville, jotka värjöttelevät itkuisina roskisten vierellä shortseissaan palellen.
(Akka muistuttaa edelleen, että suurin osa näistäkin tiedoista on peräisin vasta oikeudenkäynnin peruuntumisen johdosta tapahtuneista julkaisuista. Juttua käsittelevä tuomari Hippler oli kieltänyt kaiken materiaalin julkaisun ennen oikeudenkäyntiä.)
Hyökkääjää etsittiin seuraavat 7 viikkoa armottomalla pieteetillä. Apuna tässä oli se, että hyökkääjä jätti murhapaikalle ilmeisen arvokkaan tarvikkeen dna-näytteineen: Ka-Bar-veitsen nahkaisen TUPEN Madison Mogenin sänkyyn!
Tupen esimerkkikuva Wikipediasta.
DNA-näyte löydettiin tupen kahvaa pitelevän nahkasuikaleen painonapin kierteistä (kuinkatarkkaa tämä voi ollakaan!), mutta sitä ei pystytty kohdistamaan kehenkään tiettyyn henkilöön ilman aiempaa rikosrekisteriä.
Tällöin alkoi/jatkui massiivinen kameratallenteiden keruu ja tarkastus kyseisiltä alueilta ja lopulta tutkijoiden huomio kiinnittyi useissa videoissa näkyvään valkoiseen Hyundai Elantra-autoon. Ilmoituksia jaeltiin ympäriä kaupunkia, vihjetippejä annettiin lopulta noin 20 000 ja näitä tarkastettiin – tuloksia ei kuitenkaan löytynyt. Tutkimuksia häiritsi tosin se, että ilmoituksissa etsittiin vanhempaa mallia kyseisestä autosta, kunnes tieto lopulta korjattiin muutamaa vuotta uudemmaksi malliksi. (Akka ei tosin käsitä, miten näistä kehnolaatuisista videotallenteista on saatu edes auton merkki selville.)
(ABC News/Fox News)
Lopulta viereisen Pullmanin pikkukaupungin (myöskin yliopistokaupunki viereisessä Washingtonin osavaltiossa) kampuksen poliisi osoitti vinkin juuri sopivaan autoon yliopiston parkkipaikalla. Tästä ilmoituksesta tutkijat hätkähtivät, sillä auton omistajan ajokortin kuva paljasti eloonjääneen Dylanin mainitsemat erittäin tuuheat kulmakarvat. Auto oli lisäksi sopiva, sillä siitä puuttui etukilpi kuten videoissakin (auton omistaja asui aiemmin osavaltiossa, jossa eturekisterikilpi ei ollut pakollinen). Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja lisätietoa tarvittiin.
Kaupungeista kerätyt useat videotallenteet ja tämän kyseisen auton omistajan puhelimen pingit osoittivat hyökkääjän kiertäneen alueella jopa 23 kertaa ennen murhia vain muutamien kuukausien aikana. Murhayön aikana hän oli sammuttanut puhelimensa muutamaksi tunniksi ja kiersi aluetta useita kertoja asuinkortteleiden ympäri uudestaan ja uudestaan. Ehkä hän jopa näki aiemmin mainitun DoorDash-kuljettajan, joka kierteli aluetta samaan aikaan 15 minuuttia etsiessään osoitetta myös taskulampun kanssa kävellen.
Hyökkääjän DNA saatiin lopulta vasta varmistettua, kun hyökkääjä oli lähtenyt isänsä kanssa ajamaan maan halki kotiinsa (noin 3000 kilometriä) Pennsylvanian Albertsvilleen joulukuun puolivälin paikkeilla. Sillä samaisella valkoisella Hyundai Elantralla, jolla hän oli stalkannut King Roadin asuntoa jo kuukausia!
Hyökkääjä videolla isänsä kanssa matkalla Pennsylvaniaan. Poliisin kehokamera (NBCNews).
Perillä kohteessa FBI, paikallinen poliisi ja tutkijat ottivat näytteitä roskiksista, joita hyökkääjän kotitalon edessä sijaitsi. DNA-näyte saatiin hyökkääjän isän jättämästä vanupuikosta ja näyte osoitti todellakin täydellä varmuudella sukulaisuussuhteen isän ja Idahon murhien syyllisen välillä tarkkuudella 99,998 %. (Lähde: CNN)
Tässä vaiheessa Akka voi kuvitella, kuinka kihelmöinti alkoi joka ikisen asiasta tietäväntahon niskassa ja sormenpäissä. Jep, jotakin oli tehtävä ja sehän järjestyi 30.12.2022, kun SWAT-joukot rynnivät sisään hyökkääjän kotitaloon kello yhden jälkeen yöllä! Kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista! Hyökkääjä tavoitettiin keittiöstä lajittelemassa omia roskiaan minigrip-pusseihin hanskat kädessään keskellä yötä, mutta hän yritti kuitenkin vielä paeta alimpaan kerrokseen omaan huoneeseensa.
Tässä samassa tilanteessa hyökkääjän vanhemmat otettiin kiinni ja heidän kätensä sidottiin nippusiteillä. Hyökkääjällä on kaksi sisarta, mutta heidän osuuttaan tähän tapahtumaan ei ole tiedossa. Julkisuudessa on liikkunut huhuja, että hyökkääjän toinen sisar olisi esittänyt epäilyjä veljensä syyllisyydestä ja tutkinut tämän autoa, mutta tällä hetkellä näitä tietoja ei ole varmistettu. Ainoa varmistettu uusi tieto on, että tämä sisar oli kuin olikin sekä puolustuksen että syyttäjän todistajalistoissa mainittu todistajaksi. Tämä johtunee ehkä siitä, että hyökkääjä varasti sisarensa Iphone-puhelimen aikoinaan ja myi sen 200 dollarilla eteenpäin ostaakseen huumeita...
Hyökkääjä oli siis ollut aikuisuuden kynnyksellä huumeriippuvainen ja hänen vanhempansa maksoivat kuitenkin hänen vieroitushoitonsa. ”Josko siitä nyt kuitenkin tulisikin jotain…” Akka voi kuvitella tällaisen KUVITELMAN, kun perheellä oli nähtävästi ollut kaksikin konkurssia yritystoiminnassaan… Akka ei voi tätä kirjoittaessa edes ajatella, mitä tämän murhaajan perheen sisällä nykyään tapahtuu. Aiemmin on kuitenkin kerrottu mediassa, että molemmat hyökkääjän sisaret menettivät työnsä tämän tapauksen myötäeikä isä osallistunut enää oikeuden kuulemisiin tai muihin tapahtumiin.
Noh, kukas tämä hyökkääjä sitten oikein olikaan? Bryan Christopher Kohberger. Perustavallisesta perheestä lähtöisin keskellä Pennsylvanian Poconos-vuoria, isohko talo tontteineen ja kolmilapsinen perhe. Sisaret valmistuivat aikanaan ammatteihin ja muuttivat pois kotoa, mutta Bryan asui 28-vuotiaaksi asti kotonaan opiskellen rikostutkintaa DeSalesin yliopistossa.
Tämä kuuluisa peukut-ylös-selfie on murhien jälkeiseltä aamulta. Suihkussa ollaan käyty ja fiilis on tosi jees (NBCNews).
Bryan oli koulussa kiusattu ja ylipainoinen, mutta entisten opiskelijatovereiden mukaan hänen käytöksensä muuttui yllättäen teini-iässä: hän alkoi kuntoilla nyrkkeilemällä ja muuttui itse kiusatusta kiusaajaksi.
Sitten tämä hirviö 28-vuotiaana muuttaa vihdoinkin ensimmäiseen asuntoonsa maan toiselle laidalle 3000 kilometrin päähän?Tämä koko skenaario on creepy jo ennen seuraavia tietoja: hän puhui puhelulogien mukaan äitinsä kanssa jopa useita tunteja joka päivä monissa eri puheluissa.Mikäli äiti ei vastannut, hän kysyi heti isältään tekstiviestillä, miksi äiti ei vastaa.
Myös murha-aamuna Bryan soitteli äidilleen useaan otteeseen yhteensä noin kolmen tunnin ajan. Lainvalvojien toimesta tiedettiin myös, että hän palasi King Roadin osoitteeseen noin kello yhdeksän aikaan aamulla kymmeneksi minuutiksi ja sen jälkeen puhui äitinsä kanssa puhelimessa joitakin minuutteja. Tätähän murhaajat tekevät: palaavat paikalle katsoakseen huomiota ja hälinää, joita he itse aiheuttavat! Tuohon samaan aikaan Bryan oli myös seurannut poliisien tiedotuskanavia netissä, mutta kun hälytystä ei oltu tehty, hän todennäköisesti palasi paikalle katsomaan tilannetta omin silmin.Miksi hälytystä ei oltu tehty?
Myöhemmin julkaistut videotallenteet osoittavat hänen ajaneen useita kymmeniä kilometrejä etelään tuon hirvittävän sunnuntaipäivän aikana. Tällä alueella sijaitsee Lewistonin ja Clarkstonin kaupungit, joita sekä yhdistää että erottaa Snake River – joki. Onkin arveltu, että noina tunteina Kohberger olisi heittänyt aseensa tälle alueelle jokeen, sillä sitä ei ole vieläkään löydetty. Näillä alueilla onkin tehty vapaaehtoisvoimin etsintää ilman konkreettisia tuloksia.
Sittemmin julkistetut kameratallenteet ja nettihaut osoittavat myös merkkejä tietojen pyyhinnästä: hän oli poistanut tietokoneeltaan ja puhelimestaan paljon tiedostoja ja hakuja, mutta osittain takaisin saadut tiedot osoittavat hakuja sarjamurhaajista. Eritoten haut naisen huumaamisesta ja tainnuttamisesta seksuaalisessa tarkoituksessa ovat karua luettavaa.
Tätä tapausta on kuvailtu sanoilla Ted Bundy -wannabe, joka saattaa olla totta ainakin hänen selaushistoriansa mukaan. Lisäksi hänestä on tusinoittain selfie-kuvia eri asennoissa ja ilmeissä vanhempiensa keittiössä otettuina juurikin murhan jälkeen 2022. Kukaan ei todellakaan halua nähdä näitä hänen selfieitään, eikä hän koskaan niitä lähettänytkään kenellekään. Ne löytyivät varmaankin puhelimesta siksi, että hän ei odottanut ollenkaan pidätystä pelleillessään oman mahtavuutensa kanssa vanhempiensa keittiössä keskellä yötä. Murhista oli kuitenkin kulunut jo yli 1,5 kuukautta; hän ehkä kuvitteli olevansa selvillä vesillä!
(The Guardian)
Noh, tämä pelle laitettiin näppärästi pakettiin ja toimitettiin 3.1.2023 Pennsylvanian oikeuteen kuulemiseen, jossa hän suostui käymään oikeutta rikoksen tapahtumapaikalla Idahossa. Hänet oli täten siirrettävä 10 päivän sisällä takaisin Idahoon (nuo samaiset muutamat tuhannet kilometrit, jotka hän oli ajanut isänsä kanssa juurikin muutamia viikkoja aikaisemmin…)
Akka muistaa tämän siirto-operaation hypetyksen, sillä monet toimittajat luulivat siirron tapahtuvan tavallisella reittilentokoneella tai armeijan kuljetuskoneella. Nope, ei todellakaan tällaisen murhaajan kanssa! Asialla oli pieni, vuokrattu lentsikka, joka joutui laskeutumaan matkan aikana muutamankin kerran välitankkauksia varten. Matkasta muodostui todellakin pitkäkestoinen, mutta pelkästään jo se oli Bryanille ihan omaa aikaa nauttia lentämisestä yläilmoissa… !I’m flying high, hän varmaankin ajatteli! Viimeistä kertaa ikinä!
Lyhennetäänpä tätä seuraavaa tapahtumakulkua hieman tiiviimpään pakettiin, sillä oikeudenkäyntiä siirrettiin puolustuksen pyynnöstä useammankin kerran. Kohberger sai valtiolta asianajajakseen Anne Taylorin kumppaneineen ihan jo siitä syystä, että osavaltion syyttäjä Bill Thompson ajoi Kohbergerille kuolemantuomiota alusta asti ja Anne Taylor oli yksi harvoista tähän tehtävään soveltuvista asianajajista.
Kohberger ja Anne Taylor (Newsweek).
Juuri mahdollisen kuolemantuomion takia Taylor esitti tuhansittain pyyntöjä oikeudelle tiettyjen asioiden tutkimista varten ja käsittely viivästyi kerta toisensa jälkeen. Näihin tutkittaviin asioihin sisältyi mm. syytetyn kattava sukuselvitys kolmen sukupolven ajalta, autismi- ja adhd-tutkimukset ja mitä tahansa sontaa, jolla puolustus olisi saanut kuolemantuomion pois pöydältä. Syyttäjällä oli kuitenkin melkoinen todistepaketti esiteltävänään: puhelutiedot ja videotallenteet, syytetyn Ka-Bar-veitsen ja -tupen ostaminen Amazonista, DNA-näyte tupesta jne. Myöhemmin on paljastunut vielä, että puhelintietojen mukaan Kohbergerin puhelin oli yhdistynyt ravintola Mad Greekin wifiin ja tämähän oli tietenkin se ravintola, jossa Maddie ja Xana olivat osa-aikatyössä tarjoilijoina.
Jutun käsittelyn siirryttyä Idahon osavaltioon tuomari Hippler määräsi ns. ”gag orderin” eli kiellon puhua asiaan liittyvistä seikoista julkisesti. Tämä kielto koski uhrien omaisia, ystäviä, virkavaltaa tai ihan ketä tahansa, joka jotenkin asiaan liittyi tai juttua käsitteli. Tämän seikan takia monet tapaukseen liittyvistä seikoista on tullut julki vasta muutamana viime kuukautena, kun asiakirjoja, valokuvia ja dokumentteja on hiljalleen alettu vapauttaa julkisuuteen.
Ja näitähän on julkistettu tuhansittain, joten kaikki mahdollinen virallinen dokumentaatio on löydettävissä netissä sellaista etsivälle mm. Idahon poliisilaitoksensivuilla.Akka ei laita näihin linkkejä, sillä Akka ei halua ladata tiiviinä paketteina koneelleen tuhansittain tähän henkilöön liittyvää scheissea tai edes lukea joka ikistä dokumenttia. (Akan kone on Akan Baby, kuten Dean Winchesterin auto Supernaturalissa.)
Tuomari Hippler ei antanut mitään armoa puolustuksen todisteille eikä syytetylle (Fox News).
Lisäksi on julkaistu mm. joitakin rikospaikkakuvia (osittain sumennettuina), Kohbergerin lieviä liikennerikkomusvideoita poliisien vartalokameroista sekä varsin kattava kuvakokoelma Kohbergerin opiskelija-asunnosta. Tämä asunto oli täysin persoonaton ja ilman mitään koristeita/tauluja tai mitään henkilökohtaista (kuten valokuvia). Ainoastaan kaksi syntymäpäiväkorttia oli esillä ja nämä kortit olivat todennäköisesti hänen äitinsä ja sisarensa lähettämiä.
”Poika lähtee kotoaan, mutta ei koskaan sydämestäsi. Hän löytää oman onnellisuutensa, joka vuorostaan muodostaa sinun onnesi.” Tämä hyytävä äidin (kenen muun se voisi olla) kortti Kohbergerin asunnossa. (People.com)
Julkisuuteen on tullut myös tietoja siitä, että ensimmäisen syyslukukautensa aikana Kohbergerin opiskelijatoverit ja kollegat olivat tehneet yhteensä 13 valitusta epäasiallisestakäytöksestä, joista oli nähtävissä Kohbergerin naisiin kohdistuva inho, halveksunta ja syrjintä. Näihin valituksiin puututtiin ja Kohbergerille tehtiin parannussuunnitelma, jonka mukaan hänen olisi pitänyt edetä. Nämä dokumentit löytyivät myös Kohbergerin asunnosta.
Kun Kohberger palasi isänsä kanssa Pennsylvaniaan joulukuussa, hänet oli kuitenkin lopulta potkittu pellolle koko tohtoritutkinnosta, mutta tätä hän ei ilmeisesti vanhemmilleen kertonut tuossa vaiheessa. Mm. Pennsylvanian matkan aikana Kohberger pysäytettiin kaksi kertaa ajamisesta liian lähellä edellä olevaa autoa ja hänen isänsä mainitsee videolla heidän tulevan Washingtonin yliopistosta, jossa hänen poikansa OPISKELEE. Voi isäpappa-parka!
Noh, oikeudenkäynnin oli siis määrä alkaa vihdoin ja viimein 11. elokuuta 2025, mutta tätäkin ajankohtaa puolustus sai siirrettyä vielä viikolla. Kuinka ollakaan; jymyuutinen tuli kuitenkin yllättäen 30. kesäkuuta 2025, kun puolustus kertoi syytetyn tekevän ”plea dealin” eli myöntävänsä syyllisyytensä näihin murhiin sillä ehdolla, että kuolemanrangaistus jätetään laskuista. Jo heinäkuun 2. päivänä näin tapahtuikin: syytetty myönsi syyllisyytensä neljään ensimmäisen asteen murhaan sekä asuntoon tunkeutumiseen, mutta mikään laki Amerikassa ei vaadi syytettyä lisäksi paljastamaan mitään motiivia tai muutakaan seikkaa (kuten tekoaseen kohtaloa/sijaintipaikkaa).
23.7.2025 oikeudenistunto tuomion asettamiseksi alkoi uhrien perheiden kuulemisella. Tämä on tilaisuus, jossa uhrit ja heidän perheenjäsenensä voivat kertoa tapahtumien vaikutukset ja omat ajatuksensa suoraan ilman mitään aikarajoituksia. Tässä useamman tunnin kestäneessä kuulemisessa esiin nousi varsinkin Kayleen vanhempi sisar AliveaGoncalves, joka oli jäsennellyt puheensa (kuuleman mukaan) psykologin avustuksella.
Hänen tarkoituksenaan oli solvata Kohbergeriä niin, että se todellakin tuntuisi tämän psykopaatin hermoissa ärsyttävyyteen asti. Esim. opiskeluaikanaan Kohberger oli tehnyt kyselytutkimuksen tuomituille vangeille, jossa kyseltiin mm. ”mitä ajattelit ennen tekoa, miten valitsit rikospaikkasi, mitä tunsit tekosi jälkeen” jne., ja tätä Alivea käytti taitavasti hyväkseen. Hän mainitsi myös, että Kohberger teki typeriä virheitä ja on täysin keskinkertainen, likainen ihminen ja jää lopulta unohduksiin. Alivean osuus on todellakin katsomisen arvoista materiaalia (video 10.22 minuuttia):
Kuten myös tuomari Hipplerin tuomionluku: (video 12.32 minuuttia):
Kohberger tuomittiin neljään elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaisuuteen sekä 10 vuotta rapsahti vielä asuntoon tunkeutumisesta. Uhrien omaisille määrättiin maksettavaksi n. 300 000 dollarin korvaukset, joita tämä tuomittu ei varmastikaan pysty elämänsä aikana maksamaan.
Uusinta tietoa onkin, että Kohberger kieltäytyy maksamasta korvauksia perheille, sillä osa perheistä on saanut lahjoituksia jo aiemmin järjestelläkseen useiden kuulemisten ja oikeudenistuntojen matka- ja majoituskuluja GoFundMe-keräysten kautta. Tästä asiasta on sovittu kuuleminen oikeudessa 5.11.2025, jos sellaista kukaan haluaa katsoa. (Tämä tuomittu hyypiö kertoo uhrien perheiden saaneen jo korvauksia lukuisten oikeudenkäyntiasioiden järjestelyihin eikä ymmärrä, että hän on itse aiheuttanut koko sotkun?! Joista hänet on tuomittu! Goddamn!)
Kohberger siirrettiin tuomionluvun lukemisen (madonlukujen lukemisen) jälkeen Idahon Maximum Security Institutionin(IMSI)J-osastolle, jossa pidetään vaarallisimpia vankeja ja kuolemaantuomittuja. Osastolle mahtuu 128 vankia yksityisselleissä, joissa he viettävät aikaa 23 tuntia vuorokaudessa. Kun heidät viedään ulkoilemaan yhdeksi tunniksi, heidät viedään käsi- ja jalkakahleissa suljettuun häkkiin kahden vartijan toimesta.
Et varmaan tiennyt tätä, Bryan, kun lähdit huitelemaan Ka-Bar -veitsesi kanssa Idahoon? Et varmaankaan tiennyt, sillä pian vankilaan saapumisesi jälkeen teit jo heti kaksi valitusta ylemmälle johdolle: et saanut täysiä, vegaanisia ruoka-annoksiasi tarjottimellesi ja vaadit niiden korvaamista jälkikäteen. Valitit myös muiden vankien tekevän elämästäsi helvettiä jopanimeten yhden vangin. Outs, tätä ei koskaan saa vankilassa tehdä!
Muut vangit tiesivät sinun saaneen järkyttävän paljon mediahuomiota ja he järjestivät sinulle elämäsi loppuun asti kestävän seikkailun: tauotonta paukuttamista sellien seiniin ja kattoon, huutelua ilmastointikanaviin, wc-pönttöjen tukkimista niiden tulvimiseksi ja tappouhkauksia 24 h vuorokaudessa! Tällaista ei sinulle varmaan opetettu missään yliopistossa, kuten ei myöskään kirjoittamista aikuisen käsialalla:
Bryanin käsin kirjoittama valitus ruoan laadusta (Newsnation).
Tapauksen yhteydessä onkin lukuisia kertoja ihmetelty, miten rikostutkintaa tohtoritasolla opiskeleva henkilö on voinut tehdä niin uskomattomia virheitä, että hän jäi suhteellisen lyhyessä ajassa kiinni? Miten hän ei huomioinut mm. ajamillaan alueilla sijaitsevia valvontakameroita ja ovikellokameroita (yleisiä Amerikassa), kännykkänsä sijaintitietoja, ostoshistoriaansa Amazonissa tai virkavallan kykyä palauttaa poistettuja tiedostoja sekä puhelimesta että tietokoneilta?
Ollessaan jouluna kotonaan Pennsylvaniassa hän oli katsonut TUNTIKAUSIA dokkareita eri sarjamurhaajista eli hyvää joulua vaan itse kullekin säädylle tuona armon vuonna 2022!
Hyvää joulua hirviön tyyliin Pennsylvaniasta. Ällöttää edes laittaa tämä kuva tänne, mutta näitä on useita tuolta joulunajalta.
Useimmat tapaukseen tutustuneet henkilöt ovat kuitenkin yhdestä asiasta samaa mieltä: jos Kohberger ei olisi jäänyt kiinni, hän olisi tappanut uudelleen. Tuolloin ensimmäisten neljän murhaamisen jälkeen peli oli jo menetetty: Kohberger oli menettänyt opiskelupaikkansa valitusten takia ja tätä myöten asuntonsa ja toimeentulonsa (hänelle maksettiin palkkaa professorin assistenttina olemisesta, joka oli pakollinen osa tohtorintutkintokoulutusta).
Onneksi hänet saatiin kiinni ja toivottavasti hänen vegaaniset ruoka-annoksensa ovat edelleen vajaita ja näyttävät koiranruokamössöltä, puhumattakaan mahdollisesta edelleen jatkuvasta häirinnästä. Tämä henkilö/hirviö tunnetaan nykyään vankinumerolla 163214 elämänsä loppuun asti.
Tämä kuoppa on nyt tullut kaivettua, nähtyä ja koettua; nyt onkin aika ottaa lapio kauniiseenkäteen ja täyttää koko tämä Bryanin kolo rotankakalla (jos joku lainaa Akalle KAUNIIN käden). Valitettavasti rotan scheisse ei taida olla vegaanista, mutta se ei oikeastaan kiinnosta ketään pätkän vertaa.
Hyvästi, vanki 163214 ja pahoittelut vanhemmillesi ja uhrien omaisille. Pas*asta ei voi tulla kultaa, vaikka sitä miten yrittäisi tohtoroida. Älkää astuko tähän läjään enää ollenkaan ikinä koskaan never tai ever, sillä se ei ole todellakaan sen arvoista. Akka on puhunut, ugh!
22.1.2026 Idahon poliisilaitos julkaisi peräti 2800 uutta valokuvaa, jotka kuitenkin vedettiin pois julkisesta levityksestä vain muutamia tunteja myöhemmin. Syynä poisvetoon oli kuvien raakuus: verijälkiä joka puolella ja ilmeisesti jossakin kuvassa näkyi osa yhdestä uhrista. Olisi kannattanut syynätä kuvat tiheällä kammalla ennen julkaisua, eikö?Hirvittävä moka uhrien perheille, jotka ovat jo muutenkin joutuneet kärsimään aivan liikaa.Kuvat ovat ilmeisesti vielä kammattavana ja hyvä niin.
Uusista tiedoista on varmistunut, että 163214 käytti kahta eri asetta Kayleen surmaamisen yhteydessä. Jo aiemmin tätä spekuloitiin, sillä Kayleen kasvoissa näkyi outoja rengasmaisia jälkiä. Todennäköisintä onkin, että jäljet syntyivät veitsen kahvasta, mikäli tätä toista asetta ei osata tai pystytä sen kummemmin tunnistamaan.
Jo vuosikausia meitä suomalaisia on peloteltu jos jonkinlaisella uhalla: korona, sähkökatkot, talouden romahtaminen, sotatilanteet, lakot, itärajan jatkuvasti muuttuva tilanne ja kansalaisten oma varautuminen mm. kotivaralla. Tähän listaan voi lisätä jo n. vuoden ajan uutisoitu merivirtojen hidastuminen tai peräti pysähtyminen. Tämän on ennustettu tapahtuvaksi jo vuonna 2025, mutta tutkimus on edelleen kiistanalainen.
Muistaako kukaan, mitä muuta meille on kerrottu vuodesta 2025? ”Notta hankkiutukaaelämänne kuntoon, ruojat, tai muuten ei hyvä heilu.” Tähän kaikki pitkäaikaissairaat ja liikuntarajoitteiset voisivat sanoa muutaman sanasen… Ehkäpä meidän uusi presidenttimme voisi näyttää mallia, kuinka meistä kaikista tulee triathlonin Euroopanmestareita vuoteen 2025 mennessä (Stubb voitti kultaa EM-kisoissa v. 2022).
Kotivaraa taasen on öyhötetty jo vuosikausia, josta Akka onkin jo aiemmin kirjoittanut (salamavauhtia survivalistiksi). On se nyt kumma, ettei meidän tyhmien suomalaisten päähän mene edes useamman vuoden aikana, että siellä kaapissa pitää olla mm. muutamaksi päiväksi sapuskaa koko perheelle ja lemmikeille. Vielä parempi, jos naapurin mummollekin löytyy ylimääräistä nisua jaettavaksi asti. Kuinkas kävikään, kun kaupat olivat äskettäin lakossayhden päivän ajan? VASTAUS: ihmiset hamstrasivat YHDEN PÄIVÄN TAKIA elintarvikkeita ja härpäkkeitä etukäteen hermeettiset määrät, vaikka lakkopäivänä kaupat olivat auki lähes normaalein aukioloajoin.
Itärajan takaa uutisoidaan päivittäin joka ikinen ininä ja lausahdus, jota siellä suinkin viitsitään suusta päästää. Akan raja menee uutisoinnin suhteen siinä, kun iltapäivälehden uutiset mainitsevat jonkun pässinpään sanoneen, että ydinaseet tulee kääntää kohti Suomea. Akka ei edes viitsi googlata, kuka tämä henkilö oli, koska sillä ei ole mitään väliä. Akka ei nimittäin muista yhtäkään mainitsemisen arvoista nimeä idän suunnalta. Iltapäivälehdet voisivat antaa jokaisen torpan ja töllin Akan ja Ukon ryystää iltapäiväkaffeensa joskus rauhassa.
Cottage in the Forest/ Hubert Robert/1796-97.
Katastrofien uutisointi on siis riistäytynyt käsistä viime vuosina, eikä ole ihmekään, että kansalaisten ahdistus maailmantilanteen suhteen kasvaa ja syvenee. Valitettavasti me joudumme joka päivä elämään valtavan tieto- ja uutismäärän keskellä, ellemme sulje kännyköitämme ja läppäreitämme ihan tarkoituksella. Tällaisessakin tapauksessa mieleen hiipii tietenkin ensimmäiseksi ajatus: ”Mitä, jos juuri nyt onkin tapahtunut jotakin, josta pitäisi heti tietää? Apua, ja mulla on puhelin kiinni!”
Toista se oli, kuulkaas, ennen wanhaan. Jo vuonna 59 jaa. Roomassa tiedotettiin mm. oikeudenkäyntien tuloksia virallisissa tiedotteissa; Acta Diurna eli päivittäiset tiedotteet alkoi myöhemmin listata myös tulevia tapahtumia, avioliittoja sekä syntymiä ja kuolemia (kuten nykypäivänkin sanomalehdet). Luonnollisesti näitä tiedotteita kopioitiin kirjurien toimesta käsin jaettavaksi eri puolille Rooman valtakuntaa.
(ancientpages)
Varsinaisena ensimmäisenä painettuna sanomalehtenä pidetään kuitenkin Strasbourgissa, Ranskassa v. 1605 julkaistua ”Relation aller Fürnemmen und gedenckwürdigen Historien” -painatusta, jonka julkaisija Johann Carolus oli tullut aiemmin tunnetuksi jakamalla käsinkirjoitettuja uutiskirjeitä. Sanomalehden nimeksi lyhennettiin myöhemmin ”Relation.” Ymmärrettävistä syistä.
Suomen vanhin sanomalehti ”Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo” ilmestyi v. 1771, ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti ”Suomenkieliset Tieto-Sanomat” alkoi puolestaan ilmestyä kahdesti kuussa v. 1776. Aikaisin on siis täällä korpien keskelläkin saatu tietää maailman menosta!
(Kansalliskirjasto)
Entäpä ne katastrofiuutiset? Esimerkkeinä voisi mainita mm. maailman ensimmäiseksi liikenneonnettomuudeksi mainittu kuolemantapaus vuodelta 1869 Irlannissa. Tuolloin muuan Mary Ward putosi höyrykäyttöisestä ajoneuvosta kohtalokkain seurauksin: hän jäi raskaan kulkupelin pyörien alle ja menehtyi välittömästi. Tapahtumasta uutisoitiin useassakin eri sanomalehdessä:
Halifaxin räjähdys 6. 12. 1917 (mikä yhteensattuma Suomen osalta!) oli maailmanlaajuinen uutinen aikanaan. Tuolloin Kanadan Halifaxin satamassa kaksi laivaa (ranskalainen SS MontBlanc ja norjalainen Imo) törmäsivät, jolloin Mont Blancin sotaan tarkoitettu 2925-tonninen räjähdelasti syttyi tuleen – ja räjähti. Onnettomuudessa kuoli n. 2000 ihmistä, haavoittui 9000 ja n. 12 000 rakennusta koki suuria vaurioita paineaallon ja tsunamin vaikutuksesta.
(theelginmilitarymuseum)
(canadianredcross)
Viiltäjä-Jackin murhistaLontoon Whitechapelissa uutisoitiin tietenkin laajalti v. 1888. Tuohon aikaan sanomalehdissä käytettiin kuvituksena piirroksia, vaikka esim. uhreista on olemassa poliisien ottamia valokuvia. Maailman ensimmäinen valokuvahan otettiin jo v. 1826 Ranskassa (esittäen maalaismaisemaa) ja tämän kuvan valotusaika oli peräti 8 tuntia. Aiheesta kiinnostuneille mm. seuraavalla sivustolla on lukuisia esimerkkejä Viiltäjä-Jackin uhrien uutisoinnista lehdistössä:
(Juuh, Akkahan ei ole ollenkaan kahlannut tätä läpi…)
(wikimediacommons)
Titanicin uppoaminen on tietenkin yksi tunnetuimmista katastrofeista viime vuosisadalta. Useimmat muistanevat nähneensä seuraavan kuvan:
16.4.1912 White Star Linen (Titanicin varustamo) toimiston edessä Evening News -sanomalehtiä myy 16-vuotias Ned Parfett. Hänen elämänsä päättyi traagisesti jo 22-vuotiaana ensimmäisen maailmansodan melskeissä vain kaksi viikkoa ennen sodan päättymistä. Mikä järjettömintä, Ned sai surmansa hakiessaan vaatteitaan juuri ennen kotiinlähtöään: juuri tuolloin huoltorakennukseen osui ammus ja Ned oli yksi räjähdyksen kuolonuhreista. Hänet on haudattu RanskaanVerchainin brittiläiselle hautausmaalle.
Ned Parfett (1896-1918).
Huolimatta lennättimien yleistymisestä -myös laivaliikenteessä- useat sanomalehdet tarjoilivat onnettomuudesta ensin harhaanjohtaviatietoja. Kun Titanic upposi 15. 4. 1912, ensimmäisenä paikalle pääsi Cunard Linen RMS Carpathia -alus. Carpathialta kesti kolme päivää kuljettaa 706 pelastunutta matkustajaa New Yorkiin, joten vasta tuolloin turman laajuus alkoi selvitä maailmanlaajuisesti.
Muun muassa The Vancouver Daily World uutisoi jo uppoamispäivänä 15.4. 1912 lennätintietojen perusteella, että kaikki matkustajat on saatu pelastettua (otsikolla: NoLives Lost). Samana päivänä myös The Washington Times väitti otsikossaan, että Titanicin vesitiiviit osastot ovat pitäneet laivan pinnalla ja sitä oltaisiin hinaamassa paraikaa rannikolle.
(sciencephotolibrary)
Myös The London Daily Mail -sanomalehti uutisoi vielä 16.4. (Nedin kuvanottopäivänä) Titanicin turmasta, että kaikki matkustajat on saatu pelastettua. Hmm, fake news -termiä ei oltu tuolloin edes vielä lanseerattu… mutta nähtävästi jo tuolloin päti sanonta, ettei kannata uskoa kaikkea lukemaansa. Titanicin mukana aaltoihin vaipui peräti 1517 ihmistä. Ja tiettävästi yhdeksän koiraa, kolme pelastui…
Täältä koto-Suomesta katsottuna on vaikeaa nimetä yksittäinen suuri katastrofi historian hämäristä, joka olisi saavuttanut maailmanlaajuisen uutisoinnin. Lapuan patruunatehtaanräjähdys vuonna 1976 uutisoitiin pienenä tekstiosiona mm. The New York Timesissa, mutta näkyvyyttä Suomi on oikeastaan saanut vasta eri lajien urheilutulosten myötä lähihistoriassa. Nykyään poliittinen tilanne on toki nostanut Suomea uutisotsikoihin ihan jo sijaintinsa ja Natoon liittymisen takia.
(thewallstreetjournal)
Mitäpä me suomalaiset sitten teemmekään kaiken tämän maailman kaaoksen keskellä? Noh, näköjään ainakin lähetämme seuraaviin pelleviisupippaloihin housuttoman äijän, joka lopulta saa jalkaansa ihastuttavat, kipinöitä leimuavat farkkushortsit.
Tähän on sitten tultu, poijjaat: mitä hullummaksi kaikki menee, sitä hullummaksi me näköjään haluamme leimautua maailmalla. Eipä siinä mitään; vilpittömästi onnea, menestystä ja eritoten huumoria kevään kisailuihin Akan puolelta. Lekkeriksi tässä pitää kaikki vetääkin, eihän tätä muuten kestä erkkikään (nimi muutettu yksityisyyden suojelemiseksi).
Go, Suomi, go! Ensi kesänä meidän kaikkien pyykkinaruilla liehuu taskupusseja tursuavat minishortsit (toivottavasti niihin saa hommattua tuollaiset kipinähärpäkkeet mukaan)!
Viimeistään tämän videon myötä torppien ja töllien kahveet menevät väärään kurkkuun. Tai sitten papparaiset intoutuvat lehmien tavoin kirmaamaan kevätlaitumilla tämän esityksen innoittamina… ihka omat taskupussit tuulessa lepattaen. Ah, sitä näkyä odotellessa…NOT!
Jostakin merkillisestä syystä (taas kerran) Akkaa ravisutti tällainen hirvittävä murhatapaus yli 70 vuoden takaa: The Black Dahlia eli Mustan Daalian murhaLos Angelesissa v. 1947. Tämän nuoren naisen edelleen selvittämättömässä murhassa löytyy kummallisia piirteitä, jonka takia tapaus lieneekin edelleen avoin.
Elizabeth Short (29.7.1924-15.1.1947).
Samalla tavoin avoimiksi ovat jääneet mm. Suomen Tulilahden murhat, Kyllikki Saari jaBodom. Näitä kaikkia murhia yhdistää se, että ”silminnäkijöitä” ja todistajia on ollut riesaksi asti, ja heistä on lopulta enää vuosien tai vuosikymmenien jälkeen vaikeata karsia ne uskottavimmat henkilöt. Kuulustelumenetelmät/niiden kirjaukset/tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavan paljon siitä, jolloin niitä oli käytettävissä.
Hyvä esimerkki tästä lienee juurikin Kyllikki Saaren murha v. 1953, kun paikallista väestöä palloili tuhansittain mukana etsinnöissä. Jopa poliisimiehet vetelevät valokuvissa kessua eli tupakkaa huuli pitkällä, eikä mistään murha- tai hautapaikan suojelemisesta ollut puhettakaan. Kyllähän sen ymmärtää, kun ainoa tuolloin tiedetty todistusaineisto oli… sormenjäljet.
Kyllikin löytö 11.10. 1953.
DNA:han perustuva tunnistus alkoi saada jalansijaa vasta 1980-90-luvuilla, ja silloinkin tämä teknologia oli alkutekijöissään. Jopa tällaisia DNA-näytteitä on tutkittu uudestaan, kun vehkeet ja vempeleet ovat nykyään paljon tarkempia.
Akka on lukenut Jari Louhelaisen työstä kertovan kirjan Viiltäjä-Jackin tapauksessa, kuten myöskin Patricia Cornwellinkirjan hänen omasta näkemyksestään ja tutkinnoistaan tässä asiassa. Vakuuttavia ovat; molemmat, sen Akka voi sanoa. Jos on avoimin mielin asiaa tutkimassa, ei näistäkään voi lopullisesti muodostaa mielipidettään varmaksi. Aina on olemassa se pieni MUTTA, JOS…
Noh, joka tapauksessa: Black Dahlia eli Elizabeth Short on jäänyt historiaan ihan pelkästään kuolintapansa perusteella, sillä kyseessä oli tosiaankin hirvittävä murha. Elizabeth oli 22-vuotias nuori kaunotar, joka haaveili filmitähden urasta. Hän muutti vaiherikkaan, nuoren elämänsä aikana lopulta Los Angelesiin uraansa edistääkseen.
Todellisuus oli kuitenkin jotakin ihan muuta tällekin nuorelle naiselle, sillä hän teki osa-aikaisia tarjoilijantöitä ja käytännössä eleli köyhänä ystäviinsä turvautuen. Hänen ystäväpiirinsä olikin hyvin laaja, ja aikalaiset ovatkin kuvailleet häntä mukavaksi, aina positiiviseksi henkilöksi, jolla ei kuitenkaan koskaan ollut rahaa.
Tämä kuva onkin itse asiassa pidätyskuva; Elizabeth sai syytteen alaikäisenä juomisesta.
On myös kerrottu, että Elizabeth kierteli usein asuinalueensa baareissa naisystäviensä kanssa, joten varmastikin heille tarjoiltiin usein drinkkejäkin sodanjälkeisessä, vapautuneessa ilonpidossa. Tämä on hyvin ymmärrettävää jopa nykyihmiselle; ja varsinkin elokuvateollisuuden alkulähteillä Hollywoodin liepeillä. Tuohon samaan aikaan mm. Marilyn Monroe aloitteli uraansa, ja uusia valkokankaan tähtiä etsittiin kiivaasti mistä tahansa.
Juurikin tällaisen käytöksen perusteella Elizabethia on epäilty prostituoiduksi, vaikka siitä ei ole ollut mitään merkkejä tai todisteita. Tähän viittaa kuulemma sekin, että hänen osoitekirjastaan löytyi peräti 75 eri miehen nimet. Yeah: aikana, jolloin ei ollut kännyköitä, oli ihan tavallista kirjoittaa osoitekirjaan tapaamiensa ihmisten yhteystiedot. Varsinkin, jos olit etsimässä uraa filmitähtenä…
Elizabethin kahtia katkottu ruumis löytyi kuitenkin tienposkeen hylättynä 15.1. 1947. Ruumiin löysi perheenäiti 3-vuotiaan tyttärensä kanssa, ja ensin äiti luulikin näkevänsä hylätyn mallinuken, jossa yläosa ja alaosa olivat erillään toisistaan. Verta ei ollut missään nähtävissä, joten tämä oletus on ollut hyvin ymmärrettävä. Nähtyään tilanteen lähempää nainen juoksi kuitenkin lähimpään taloon soittamaan apua. Tuolloin tuo löytöpaikka oli joutomaata.
Ruumiinavauksessa selvisi, että Elizabeth oli tosiaankin katkaistu keskeltä vartaloa, ja leikkuujäljet olivat erittäin siistejä. Lisäksi Elizabethin suupielet oli vedetty puukolla auki korviin asti, ja hänen rintojaan ja muita ruumiinosiaan oli viillelty pahasti. Seksuaalisesta väkivallasta oli myöskin merkkejä, sekä sitomisjälkiä raajoissa. Kuolemansyyksi merkittiin kuitenkin aivoverenvuoto, joka johtui tylpän esineen aiheuttamasta vammasta. Toivottavasti Elizabeth oli tosiaankin kuollut tähän vammaan ennen silpomisia!
On sanomattakin selvää, että Elizabeth tapettiin jossakin muualla, kuin tällä joutomaalla. Ruumiista ei saatu juurikaan edes verinäytettä, joten murha on tehty paikassa, jossa verta on voitu roiskia/vuodattaa/pestä pois. Lisäksi ruumista oli valeltu bensiinillä sormenjälkien poistamiseksi, joka tuolloin olikin ainoa keino poistaa omia jälkiään. Tästä seikasta Akka on lukenut FBI:n julkaisemia vanhoja arkistotietoja, ja valitettavasti ainoat, löydetyt sormenjäljet ruumiista eivät sopineet rekisteritietoihin.
Noh, tästä ruumiin löytymisestähän se soppa vasta alkoikin. On kerrottu, että ensimmäisenä paikalla oli lehdistön edustajat, jotka ehtivät kuvata ruumista ja tehdä sensaatiomaista juttua ennen poliisien tuloa. Siellä on sitten vedetty ihan Seiska-meininkiä jo -40-luvulla!
Murhan jälkeen sanomalehden ”The Los Angeles Examiner” toimitukseen lähetettiin paketti, joka sisälsi Elizabethin tavaroita: syntymätodistus, henkilökohtaisia valokuvia, käyntikortteja ja juurikin aiemmin mainitun osoitekirjan. Lähettäjä lupasi antaa itsensä ilmi, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.
Tutkimusten yhteydessä haastateltiin kuitenkin peräti jopa 500 miestä sekä useita nimettömiä murhan tunnustajia. Läheisen lääketieteellisen koulun opiskelijat tutkittiin myös: heidän joukossaan saattaisi olla tällainen siistiin katkaisuun pystyvä henkilö. Kaikissa tutkimuksissa päädyttiin kuitenkin umpikujaan, mutta Elizabethin murhatutkimus säilyi lehtien etusivun uutisena jopa toista kuukautta.
Järkyttävintä luettavaa tässä tapauksessa ovat tosiaankin olleet lukuisat juupas-eipäs-mielipiteet kaikilta tutkituilta, syytetyiltä, sekä ihan vaan lähipiirin ihmisiltä: Elizabeth oli prostituoitu, lesbo, hänellä oli epämuodostuneet sukuelimet, hän oli siellä-ja-siellä (ehkä) tai ei ollut, hiukset olivat ruskeat/mustat, hän käyttäytyi epäilyttävästi jne. On tosiaankin helppoa tällaisen tapauksen yhteydessä väittää nähneensä hänet, mutta kuten usein muissakin tapauksissa; näköhavainto saattaa olla väärin muistettu päivä, saman näköinen henkilö tai muuten vaan huomion hakuinen havainto.
Keitä sitten epäiltiin syyllisiksi? Tämä kysymys on loputon suo, johon Akkakin on osittain uponnut, sillä informaatiota ja mielipiteitä on tarjolla ihan liikaakin. Kuten Viiltäjä-Jackinkin tapauksessa, tässäkin keississä on useita epäiltyjä ja useita teorioita on kirjoiksikin kirjoitettu: eräs heistä on Steve Hodel, joka syytti isäänsä Georgea tästä murhasta. Tällaisia muitakin kirjoja on kirjoitettu mm. Zodiac-murhaajan henkilöllisyydestä.
Akan mielenkiinto kääntyykin tässä tapauksessa siihen, mikä meitä ihmisiä kiehtoo näissä vanhoissa, selvittämättömissä murhatapauksissa? Tämä murha on tietenkin järkyttävä laatuaan, sitä ei voi kieltää, mutta miten kukaan meistä voisi enää selvittää näin vanhan tapauksen jälkikäteen?
Sama pätee näihin Suomenkin aiemmin mainittuihin tapauksiin. Meillä nykyajan ihmisillä ei ole enää mitään muuta, kuin tuolloin heikosti tai puutteellisesti hoidetut poliisitutkinnat ja -raportit sekä jopa mystisesti kadonnutta todistusaineistoa. Siinäpä on sitten hyvä lähteä penkomaan yhtään mitään, kun alun alkaenkin kaikki on tehty päin per… mäntyä.
Mutta; kysymys kuuluu edelleenkin: MIKSI-OI-MIKSI me tutkimme edelleenkin näitä? Akka epäilee, että joissakin meissä piilee edelleen se metsästäjä-keräilijä-kulttuurin dna:n pieni hiven, jonka takia me vaadimme jonkinlaista jännitystä elämään. Olkoon se sitten laskuvarjohyppyä tai jotakin muuta extremeä; meissä vähemmän hurjapäisissä ihmisissä on jonkinlainen loputon tiedontarve tai -jano, mitä nämä mysteerit aiheuttavat.
Ja mitä ikinä tässä mahtaakaan tapahtua? Random-kuva menneisyydestä, jossa etsitään jotakin jännittävää.
Se jännitysmomentti tulee ehkä siitä, että ”jos minä nyt kuitenkin ratkaisisin tämän vuosikymmeniä vanhan mysteerin, niin olisin kyllä ihan heimoni kunkku!” (Akka olisi kyllä heimonsa kuningatar tällaisessa tapauksessa, tai sitten sukupuoleton ihan-mikä-vaan-royalty, ettei kukaan loukkaantuisi nimityksen aiheuttamasta traumasta).
Jep, tälle tulkinnalle saa vapaasti nauraa.
Akkaa jäi kuitenkin tässä Elizabethin tapauksessa kaihertamaan FBI:n julkaistuissa dokumenteissa (linkkinä) sivulla 72 oleva kirje itselleen J. Edgar Hooverille: kyseessä on nainen, joka epäilee naapurimiehen pahoinpidelleen naisen juurikin huutojen perusteella. Tämä ex-poliisimies olisi myöskin leikannut naiselle tällaisen ”Jokerina” sittemmin tunnetun suun, ja nainen syyttikin korruptoitunutta LAPD:ta asian peittelystä.
Oliko tässä siis huolestunut naapuruston edustaja, jonka kirje jätettiin huomioimatta, hmm…?! ”The Hooverin” vastauskirje seuraa kuitenkin tämän kirjeen kopion perässä, mutta se on jotakuinkin epäselvä. Akka ymmärsi kuitenkin, että siinä luvataan suorittaa parhaat tutkimukset ikinä ja mannaa sataa taivaasta jne.Eehhehe! Tällaiset epäselvät, julkaistut dokumentit antavat heti salaliittoteoreetikoille lisäpontta: MIKSI nämä ovat epäselviä ja MITÄ ei ole vielä julkaistu?
J. Edgar Hoover hallitsi tosiaankin koko Amerikkaa, sillä hän perusti FBI:n ja hoiti sitä omalla tavallaan useita vuosikymmeniä.
Akka ei naura enempää tällaisten asioiden yhteydessä, sillä ajan kulumisesta huolimatta kyseessä ovat kuitenkin olleet oikeat ihmiset; onkin aina ollut järkyttävää havaita, miten esim. silminnäkijöiden tai muiden havaintojen tekijöiden nimet sekä lausunnot jäävät elämään nykyaikaan asti.
Akka toivookin, ettei koskaan joutuisi omakohtaisesti kokemaan mitään hirvittävää tapahtumaa, joka muodostuisi mysteeriksi tai epäselväksi tapahtumaksi. Tällaisen henkilön läheiset joutuvat elämään loppuelämänsä asian kanssa, ja historiankirjoihin heidänkin lausuntonsa jäävät. On se pirun helppoa sanoa 70 vuotta jonkin tapahtuneen jälkeen netissä, että ”sen-ja-sen lausunto vois viitata kyllä siihen, että oisko se valehdellut kuitenkin, häh, mitä mieltä?”
Yeah, salaliittoja löytää aina sieltä, missä tutkinta on ollut huolimatonta tai nykypäivän valossa katsottuna puutteellista: Viiltäjä-Jackin tapauksessa sivulliset ja poliisit jopa peittivät yhtä uhria tämän hameella soveliaisuusyistä, sillä tämän alaruumis oli paljaana jne.
Tähän enempää puuttumatta Akka jättää nämä murha-aiheet sikseen, koska seuraavaksi pitäisi käsitellä kysymystä: MIKSI/KUKA on tarpeeksi hirviömäinen pas*iainen tehdäkseen tällaisia murhia. Tämä on varmastikin ihan muiden hommia, kuin Akan…
Saunan takana on edelleenkin tilaa, jos joku harrastelija/ammattilainen nappaa jonkun tällaisen sadistin näppeihinsä. Tämä on äärimmäisen epätodennäköistä, joten R.I.P Elizabeth ja kaikki muutkin selvittämättömät murhatapaukset. Ihminen on ihmiselle susi, kuten vanha sanonta kertoo.
Fall River, Massachusetts, USA. Täältä Akka löysi vihdoinkin harkinnan arvoisen kummitustalon (viitaten juttuun ”Muutto kummitustaloon? Kyllä kiitos! Toukokuu 2020).
Kyseessä on Bed&Breakfast-motelli, hinta vaivaiset 2 miljoonaa dollaria. Talo on rakennettu vuonna 1845 ja sen omisti aikoinaan Lizzie Bordenin perhe. Jep, Lizzie; se kuuluisa kirvesmurhaaja!
230 2nd Street, Fall River, Massachusetts.
Tapauksesta on kulunut jo niin paljon aikaa, että on parempi kertailla jutun yksityiskohtia:
Vuonna 1892 talossa murhattiin Andrew (70) ja Abby Borden (64). Kyseessä olivat LizzieBordenin (32) ja hänen sisarensa Emman (42) isä ja äitipuoli. Uhrit saivat lukuisia kirveeniskuja, Abby murhattiin ensin yläkerrassa 19 kirveeniskulla niskan ja pään alueelle. Veren hyytymisjäljistä pääteltiin, että jopa 90 minuuttia myöhemmin murhattiin alakerran sohvalla nukkuva Andrew. Hänen osakseen koitui 11 iskua kasvoihin.
Andrew Borden, 70 vuotta ja Abby Borden, 64 vuotta.
Talon 3 ovea olivat lukittuina, talossa olivat paikalla ainoastaan sisäkkö Bridget Sullivan omassa huoneessaan sekä Lizzie. Emma, vanhempi sisar, oli tuolloin toisella puolen kaupunkia. Perheen setä John Morse oli myöskin lähtenyt aamulla kaupungille, hän oli viettänyt yön nukkuen talon vierashuoneessa.
Lizzie Borden, 32 vuotta.
Lizzie joutui nopeasti syytetyksi, mutta oikeudenkäynnissä hänet vapautettiin syytteistä. Yleisön mielipide kuitenkin oli, että Lizzie päästettiin kuin koira veräjästä. Lizzien syyllisyyttä puoltaakin moni seikka:
1.Andrew Borden oli menestynyt, mutta pihi liikemies. Hänen omaisuutensa kuoleman jälkeen oli n. 350 000 dollaria, nykyrahassa noin 10 miljoonaa. Omaisuudesta huolimatta hänen tyttärensä elivät vaatimatonta elämää isänsä talossa. Kummatkin sisaret olivat naimattomia eikä suhde äitipuoleen ollut hyvä. 2. Tyttärien mitta täyttyi, kun Andrew lahjoitti erään omistamansa talon vaimonsa sisarelle. Tyttäristä varmaan tuntui, että tuleva perintö alkoi lipsua heiltä sivu suun; olihan isälläkin ajan mittapuun mukaan jo ikää. 3. Abby murhattiin ensin yläkerran huoneeseen. Mikäli Andrew olisi murhattu ensin, olisi koko perintö siirtynyt Abbyn suvulle. Tästä syystä varmaankin murhien välissä oli niin suuri aikahaarukka: tällöin pystyttiin näyttämään toteen, että Abby kuoli ensin ja tyttäret saivat perintönsä. 4. Päivää ennen kirvesmurhia Lizzie oli yrittänyt ostaa apteekista sinihappoa eli vetysyanidia puhdistaakseen nahkavaatteita. Apteekkari kieltäytyi, sillä kyseessä oli reseptilääke eikä sillä ollut tarkoitus puhdistaa mitään. 5. Mitään todisteita taloon murtautumisesta ei ollut. Etuovi oli kolmessa lukossa ja muutkin ovet lukittuina. Käytyään pikaisesti asioilla aamupäivällä Andrew ei kotiin palatessaan päässyt etuovesta sisään, vaan sisäkön piti avata hänelle sivuovi. Pohdittiin myös, että missä ulkopuolinen tunkeutuja olisi piilotellut murhien välisen ajan ja miksi ylipäätään hän olisi niin tehnytkään. Lisäksi lukuisat kirveeniskut kertoivat silmittömästä raivosta, kun tappamiseen olisi riittänyt 1-2 iskua. Huomioitavaa on myös, että vaimo Abby sai enemmän iskuja kuin ei-pidetty liikemies Andrew. 6. Talon kellarista löydettiin murhiin sopiva ase: pienehkö kirves. Sen varsi oli katkaistu hiljattain ja sen terä oli tungettu tuhka-astiaan. Verijälkiä ei aseessa ollut enää löydettävissä. Mitään sormenjälkiä ei tuohon aikaan myöskään aktiivisesti tutkittu. 7. Murhien aikaan sisäkkö oli ollut pesemässä ikkunoita ja vetäytynyt sitten levolle ullakkohuoneeseensa. Hän ei täten osannut sanoa, missä Lizzie oli ollut tai mitä hän oli tehnyt. 8. Lizzie löysi isänsä ruumiin olohuoneesta ja hälytti sisäkön yläkerrasta paikalle. Lizziellä olisi siis ollut aikaa siistiytyä omista verisistä vaatteistaan ennen mainittua ”löytöä”. 9. Murhien jälkeen tyttäret jäivät taloon asumaan, vaikka mm. uhrien ruumiinavauksetsuoritettiin talon RUOKAILUHUONEESSA. Järkevintä olisi ollut lähteä talosta muualle, mikäli ulkopuolinen murhaaja olisi vaikka tullut takaisin taloon! Tällaista pelkoa heillä ei tuntunut olevan. 10. Kuulusteluissa Lizzie antoi tekemisistään ristiriitaisia tietoja. Tämä saattoi tosin johtua siitä, että hänen rauhoittamisekseen hänelle annettiin ajan tavan mukaisesti suuria määriä morfiinia. Tuohon aikaan morfiini oli yleislääke mihin tahansa. 11. Hautajaisten jälkeen Lizzie poltti erään leninkinsä keittiön takassa väittäen, että mekossa oli kuivunutta maalia. Tämä seikka lopulta johti hänen pidättämiseensä. Myöhemmin vanhempi sisar Emma väitti, että hän oli kehottanut Lizzietä polttamaan pilaantuneen mekon. 12. Oikeudenkäynnin juryssa oli 12 miestä, jotka tekivät vapauttavan päätöksen 1,5, tunnissa. Tuohon aikaan olikin mahdotonta uskoa, että hyvän kasvatuksen saanut NAINEN olisi ollut kykenevä näin julmiin murhiin. 13. Vapauttavan tuomion jälkeen Lizzie ja Emma ostivat yhdessä perintörahoillaan hulppean talon kaupungin parhaalta alueelta ja elivät aiempaa ylellisempää elämää. Molemmat elivät koko elämänsä naimattomina omissa oloissaan. Onkin syytä epäillä, että sisaret olivat juonineet murhat keskenään perinnön saadakseen. Emma antoi myöhemmin lausunnon, että hän puolustaa sisarensa syyttömyyttä kuolemaansa asti, kuten tapahtuikin.
Tuohon aikaan uutislehdet kuvitettiin käsin piirtämällä. Kuvassa Lizzie Borden oikeudenkäynnissä.
Tapaukseen ei varmastikaan saada varmuutta enää koskaan, mutta tällaisten seikkojen perusteella kukin voi muodostaa oman mielipiteensä. Tapauksen oikeudenkäynnin paperit löytyvät sivustolta famous-trials.com. Mielenkiintoista luettavaa!
Bordenien talostahan tässä piti olla puhe… Noh, siellä tietenkin kummittelee, onko se nyt mikään ihme. Talossa väitetään olevan kaikkien asianosaisten haamut, jopa sisäkön kissa palloilee paikalla. Lisäksi kaksi tunnistamatonta lapsiaavetta pelaavat marmorikuulilla.
Talossa on hienoa se, että se on kyseisen aikakauden asussaan, joten se on kuin ovi menneeseen maailmaan. Akka pistää Eurojackpottia vetämään ja megahermeettisen voiton osuessa kohdalle pistää ostopaperit vireille. Sille kissahaamulle ei ainakaan tarvitse ostaa kissanruokaa eikä se kaki pitkin nurkkia. Kelpaa Akalle mainiosti!
Kyllä tänne muutamia haamuja mahtuu… kamala tapetti täytyisi kyllä vaihtaa neutraalimpaan…!
SK Haunted Victorian Mansion in Gardner, MAtässä kartanossa järjestetään kummitusjahteja, joten siihen kannattaa varautua tai kieltää moinen touhu kokonaan, mikäli mainittu rahamäärä uudelta omistajalta löytyy muitta mutkitta.Kartanon historia on kuitenkin mielenkiintoinen (tietenkin…)
