MENNEITÄ MURHIA KAUHISTELLESSA

Jostakin merkillisestä syystä (taas kerran) Akkaa ravisutti tällainen hirvittävä murhatapaus yli 70 vuoden takaa: The Black Dahlia eli Mustan Daalian murha Los Angelesissa v. 1947. Tämän nuoren naisen edelleen selvittämättömässä murhassa löytyy kummallisia piirteitä, jonka takia tapaus lieneekin edelleen avoin.

Elizabeth Short (29.7.1924-15.1.1947).

Samalla tavoin avoimiksi ovat jääneet mm. Suomen Tulilahden murhat, Kyllikki Saari ja Bodom. Näitä kaikkia murhia yhdistää se, että “silminnäkijöitä” ja todistajia on ollut riesaksi asti, ja heistä on lopulta enää vuosien tai vuosikymmenien jälkeen vaikeata karsia ne uskottavimmat henkilöt. Kuulustelumenetelmät/niiden kirjaukset/tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavan paljon siitä, jolloin niitä oli käytettävissä.

Hyvä esimerkki tästä lienee juurikin Kyllikki Saaren murha v. 1953, kun paikallista väestöä palloili tuhansittain mukana etsinnöissä. Jopa poliisimiehet vetelevät valokuvissa kessua eli tupakkaa huuli pitkällä, eikä mistään murha- tai hautapaikan suojelemisesta ollut puhettakaan. Kyllähän sen ymmärtää, kun ainoa tuolloin tiedetty todistusaineisto oli… sormenjäljet.

Kyllikin löytö 11.10. 1953.

DNA:han perustuva tunnistus alkoi saada jalansijaa vasta 1980-90-luvuilla, ja silloinkin tämä teknologia oli alkutekijöissään. Jopa tällaisia DNA-näytteitä on tutkittu uudestaan, kun vehkeet ja vempeleet ovat nykyään paljon tarkempia.

Akka on lukenut Jari Louhelaisen työstä kertovan kirjan Viiltäjä-Jackin tapauksessa, kuten myöskin Patricia Cornwellin kirjan hänen omasta näkemyksestään ja tutkinnoistaan tässä asiassa. Vakuuttavia ovat; molemmat, sen Akka voi sanoa. Jos on avoimin mielin asiaa tutkimassa, ei näistäkään voi lopullisesti muodostaa mielipidettään varmaksi. Aina on olemassa se pieni MUTTA, JOS…

Noh, joka tapauksessa: Black Dahlia eli Elizabeth Short on jäänyt historiaan ihan pelkästään kuolintapansa perusteella, sillä kyseessä oli tosiaankin hirvittävä murha. Elizabeth oli 22-vuotias nuori kaunotar, joka haaveili filmitähden urasta. Hän muutti vaiherikkaan, nuoren elämänsä aikana lopulta Los Angelesiin uraansa edistääkseen.

Todellisuus oli kuitenkin jotakin ihan muuta tällekin nuorelle naiselle, sillä hän teki osa-aikaisia tarjoilijantöitä ja käytännössä eleli köyhänä ystäviinsä turvautuen. Hänen ystäväpiirinsä olikin hyvin laaja, ja aikalaiset ovatkin kuvailleet häntä mukavaksi, aina positiiviseksi henkilöksi, jolla ei kuitenkaan koskaan ollut rahaa.

Tämä kuva onkin itse asiassa pidätyskuva; Elizabeth sai syytteen alaikäisenä juomisesta.

On myös kerrottu, että Elizabeth kierteli usein asuinalueensa baareissa naisystäviensä kanssa, joten varmastikin heille tarjoiltiin usein drinkkejäkin sodanjälkeisessä, vapautuneessa ilonpidossa. Tämä on hyvin ymmärrettävää jopa nykyihmiselle; ja varsinkin elokuvateollisuuden alkulähteillä Hollywoodin liepeillä. Tuohon samaan aikaan mm. Marilyn Monroe aloitteli uraansa, ja uusia valkokankaan tähtiä etsittiin kiivaasti mistä tahansa.

Juurikin tällaisen käytöksen perusteella Elizabethia on epäilty prostituoiduksi, vaikka siitä ei ole ollut mitään merkkejä tai todisteita. Tähän viittaa kuulemma sekin, että hänen osoitekirjastaan löytyi peräti 75 eri miehen nimet. Yeah: aikana, jolloin ei ollut kännyköitä, oli ihan tavallista kirjoittaa osoitekirjaan tapaamiensa ihmisten yhteystiedot. Varsinkin, jos olit etsimässä uraa filmitähtenä…

Elizabethin kahtia katkottu ruumis löytyi kuitenkin tienposkeen hylättynä 15.1. 1947. Ruumiin löysi perheenäiti 3-vuotiaan tyttärensä kanssa, ja ensin äiti luulikin näkevänsä hylätyn mallinuken, jossa yläosa ja alaosa olivat erillään toisistaan. Verta ei ollut missään nähtävissä, joten tämä oletus on ollut hyvin ymmärrettävä. Nähtyään tilanteen lähempää nainen juoksi kuitenkin lähimpään taloon soittamaan apua. Tuolloin tuo löytöpaikka oli joutomaata.

Ruumiinavauksessa selvisi, että Elizabeth oli tosiaankin katkaistu keskeltä vartaloa, ja leikkuujäljet olivat erittäin siistejä. Lisäksi Elizabethin suupielet oli vedetty puukolla auki korviin asti, ja hänen rintojaan ja muita ruumiinosiaan oli viillelty pahasti. Seksuaalisesta väkivallasta oli myöskin merkkejä, sekä sitomisjälkiä raajoissa. Kuolemansyyksi merkittiin kuitenkin aivoverenvuoto, joka johtui tylpän esineen aiheuttamasta vammasta. Toivottavasti Elizabeth oli tosiaankin kuollut tähän vammaan ennen silpomisia!

On sanomattakin selvää, että Elizabeth tapettiin jossakin muualla, kuin tällä joutomaalla. Ruumiista ei saatu juurikaan edes verinäytettä, joten murha on tehty paikassa, jossa verta on voitu roiskia/vuodattaa/pestä pois. Lisäksi ruumista oli valeltu bensiinillä sormenjälkien poistamiseksi, joka tuolloin olikin ainoa keino poistaa omia jälkiään. Tästä seikasta Akka on lukenut FBI:n julkaisemia vanhoja arkistotietoja, ja valitettavasti ainoat, löydetyt sormenjäljet ruumiista eivät sopineet rekisteritietoihin.

Noh, tästä ruumiin löytymisestähän se soppa vasta alkoikin. On kerrottu, että ensimmäisenä paikalla oli lehdistön edustajat, jotka ehtivät kuvata ruumista ja tehdä sensaatiomaista juttua ennen poliisien tuloa. Siellä on sitten vedetty ihan Seiska-meininkiä jo -40-luvulla!

Murhan jälkeen sanomalehden “The Los Angeles Examiner” toimitukseen lähetettiin paketti, joka sisälsi Elizabethin tavaroita: syntymätodistus, henkilökohtaisia valokuvia, käyntikortteja ja juurikin aiemmin mainitun osoitekirjan. Lähettäjä lupasi antaa itsensä ilmi, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Tutkimusten yhteydessä haastateltiin kuitenkin peräti jopa 500 miestä sekä useita nimettömiä murhan tunnustajia. Läheisen lääketieteellisen koulun opiskelijat tutkittiin myös: heidän joukossaan saattaisi olla tällainen siistiin katkaisuun pystyvä henkilö. Kaikissa tutkimuksissa päädyttiin kuitenkin umpikujaan, mutta Elizabethin murhatutkimus säilyi lehtien etusivun uutisena jopa toista kuukautta.

Järkyttävintä luettavaa tässä tapauksessa ovat tosiaankin olleet lukuisat juupas-eipäs-mielipiteet kaikilta tutkituilta, syytetyiltä, sekä ihan vaan lähipiirin ihmisiltä: Elizabeth oli prostituoitu, lesbo, hänellä oli epämuodostuneet sukuelimet, hän oli siellä-ja-siellä (ehkä) tai ei ollut, hiukset olivat ruskeat/mustat, hän käyttäytyi epäilyttävästi jne. On tosiaankin helppoa tällaisen tapauksen yhteydessä väittää nähneensä hänet, mutta kuten usein muissakin tapauksissa; näköhavainto saattaa olla väärin muistettu päivä, saman näköinen henkilö tai muuten vaan huomion hakuinen havainto.

Keitä sitten epäiltiin syyllisiksi? Tämä kysymys on loputon suo, johon Akkakin on osittain uponnut, sillä informaatiota ja mielipiteitä on tarjolla ihan liikaakin. Kuten Viiltäjä-Jackinkin tapauksessa, tässäkin keississä on useita epäiltyjä ja useita teorioita on kirjoiksikin kirjoitettu: eräs heistä on Steve Hodel, joka syytti isäänsä Georgea tästä murhasta. Tällaisia muitakin kirjoja on kirjoitettu mm. Zodiac-murhaajan henkilöllisyydestä.

Akan mielenkiinto kääntyykin tässä tapauksessa siihen, mikä meitä ihmisiä kiehtoo näissä vanhoissa, selvittämättömissä murhatapauksissa? Tämä murha on tietenkin järkyttävä laatuaan, sitä ei voi kieltää, mutta miten kukaan meistä voisi enää selvittää näin vanhan tapauksen jälkikäteen?

Sama pätee näihin Suomenkin aiemmin mainittuihin tapauksiin. Meillä nykyajan ihmisillä ei ole enää mitään muuta, kuin tuolloin heikosti tai puutteellisesti hoidetut poliisitutkinnat ja -raportit sekä jopa mystisesti kadonnutta todistusaineistoa. Siinäpä on sitten hyvä lähteä penkomaan yhtään mitään, kun alun alkaenkin kaikki on tehty päin per… mäntyä.

Mutta; kysymys kuuluu edelleenkin: MIKSI-OI-MIKSI me tutkimme edelleenkin näitä? Akka epäilee, että joissakin meissä piilee edelleen se metsästäjä-keräilijä-kulttuurin dna:n pieni hiven, jonka takia me vaadimme jonkinlaista jännitystä elämään. Olkoon se sitten laskuvarjohyppyä tai jotakin muuta extremeä; meissä vähemmän hurjapäisissä ihmisissä on jonkinlainen loputon tiedontarve tai -jano, mitä nämä mysteerit aiheuttavat.

Ja mitä ikinä tässä mahtaakaan tapahtua? Random-kuva menneisyydestä, jossa etsitään jotakin jännittävää.

Se jännitysmomentti tulee ehkä siitä, että “jos minä nyt kuitenkin ratkaisisin tämän vuosikymmeniä vanhan mysteerin, niin olisin kyllä ihan heimoni kunkku!” (Akka olisi kyllä heimonsa kuningatar tällaisessa tapauksessa, tai sitten sukupuoleton ihan-mikä-vaan-royalty, ettei kukaan loukkaantuisi nimityksen aiheuttamasta traumasta).

Jep, tälle tulkinnalle saa vapaasti nauraa.

Akkaa jäi kuitenkin tässä Elizabethin tapauksessa kaihertamaan FBI:n julkaistuissa dokumenteissa (linkkinä) sivulla 72 oleva kirje itselleen J. Edgar Hooverille: kyseessä on nainen, joka epäilee naapurimiehen pahoinpidelleen naisen juurikin huutojen perusteella. Tämä ex-poliisimies olisi myöskin leikannut naiselle tällaisen “Jokerina” sittemmin tunnetun suun, ja nainen syyttikin korruptoitunutta LAPD:ta asian peittelystä.

FBI Records: The Vault — Black Dahlia (Elizabeth Short)


Oliko tässä siis huolestunut naapuruston edustaja, jonka kirje jätettiin huomioimatta, hmm…?! “The Hooverin” vastauskirje seuraa kuitenkin tämän kirjeen kopion perässä, mutta se on jotakuinkin epäselvä. Akka ymmärsi kuitenkin, että siinä luvataan suorittaa parhaat tutkimukset ikinä ja mannaa sataa taivaasta jne. Eehhehe! Tällaiset epäselvät, julkaistut dokumentit antavat heti salaliittoteoreetikoille lisäpontta: MIKSI nämä ovat epäselviä ja MITÄ ei ole vielä julkaistu?

J. Edgar Hoover hallitsi tosiaankin koko Amerikkaa, sillä hän perusti FBI:n ja hoiti sitä omalla tavallaan useita vuosikymmeniä.

Akka ei naura enempää tällaisten asioiden yhteydessä, sillä ajan kulumisesta huolimatta kyseessä ovat kuitenkin olleet oikeat ihmiset; onkin aina ollut järkyttävää havaita, miten esim. silminnäkijöiden tai muiden havaintojen tekijöiden nimet sekä lausunnot jäävät elämään nykyaikaan asti.

Akka toivookin, ettei koskaan joutuisi omakohtaisesti kokemaan mitään hirvittävää tapahtumaa, joka muodostuisi mysteeriksi tai epäselväksi tapahtumaksi. Tällaisen henkilön läheiset joutuvat elämään loppuelämänsä asian kanssa, ja historiankirjoihin heidänkin lausuntonsa jäävät. On se pirun helppoa sanoa 70 vuotta jonkin tapahtuneen jälkeen netissä, että “sen-ja-sen lausunto vois viitata kyllä siihen, että oisko se valehdellut kuitenkin, häh, mitä mieltä?”

Yeah, salaliittoja löytää aina sieltä, missä tutkinta on ollut huolimatonta tai nykypäivän valossa katsottuna puutteellista: Viiltäjä-Jackin tapauksessa sivulliset ja poliisit jopa peittivät yhtä uhria tämän hameella soveliaisuusyistä, sillä tämän alaruumis oli paljaana jne.

Tähän enempää puuttumatta Akka jättää nämä murha-aiheet sikseen, koska seuraavaksi pitäisi käsitellä kysymystä: MIKSI/KUKA on tarpeeksi hirviömäinen pas*iainen tehdäkseen tällaisia murhia. Tämä on varmastikin ihan muiden hommia, kuin Akan…

Saunan takana on edelleenkin tilaa, jos joku harrastelija/ammattilainen nappaa jonkun tällaisen sadistin näppeihinsä. Tämä on äärimmäisen epätodennäköistä, joten R.I.P Elizabeth ja kaikki muutkin selvittämättömät murhatapaukset. Ihminen on ihmiselle susi, kuten vanha sanonta kertoo.

PAHUKSEN PUNAINEN PARONI

Akalla taisi viirata pahasti päässä, kun jo reippaasti ennen joulua Akka osti poistomyynnistä Punaisen paronin lentokoneen pienoismallin. Itselleen. Tammikuun merkkipäivälle.

Ei sitten enää muistunut mieleen se, kun samalla tavoin tuli hankittua Titanicin 100-vuotisjuhlalahjana peräti kahden pienoismallin pakkaus. Ah, sitä rattoa ja riemua, kun Akka väkersi näitä malleja kasaan keittiön pöydän ääressä hikikarpalot otsalta valuen. Ja ne penteleet piti vielä maalatakin pienellä sudilla oikeisiin väreihin. Tietenkin!

Eikä sitten muistunut sekään mieleen, kun Akka osti wanna-be-Mustan-Helmen eli laivan pienoismallin, joka etäisesti olisi voinut olla Musta Helmi. Sitäkin sitten hammasta purren oli kasaan väännettävä, vaikka mieli olisi tehnyt heittää koko härpäke roskakoriin. Ja sekin pentele piti vielä maalata.

Puhumattakaan siitä, että Akka hankki myös pahviversion Mustasta Helmestä. Sitä pikaliiman ja kuumaliiman määrää…!

Noh, lopputulokset olivat kyllä kaiken tuskan, hien, kyyneleiden ja vaivan arvoisia… ehkä.

Mutta; miksi… oi, miksi piti hankkia tämä Punainen paroni! Olikin otettava kaiffarista selvää, vaikka legendana hänet onkin jo ennestään tunnettu, myös Akan toimesta. Kuka siis oikein olikaan tämä penteleen paroni; oliko hän edes paroni ollenkaan? Miksi Tenavien Ressu haluaa edes esittää tätä lentäjäsankaria?

Manfred Albrecht Freiherr von Richthofen (1892-1918) syntyi tosiaankin (tuolloiseen) preussilaiseen aatelissukuun (tuolloisessa Puolassa, nyk. Saksassa). Poika lähetettiin jo nuorella iällä sotilasakatemiaan 11-vuotiaana, jossa seuraavat 8 vuotta sitten vierähtivätkin!

Eipä siis ollutkaan ihme, että Manfred joutui upseeriksi taistelujen eturintamaan ensimmäisen maailmansodan alkaessa. Juoksuhaudat saivat kuitenkin jäädä, kun upseeri-Manfred pyysi itse siirtoa Saksan ilmavoimiin. Tähän pyyntöön suostuttiin, ja Manfredista tulikin ilmatarkkailija eli lentäjän takana istuva, taivaita tarkkaileva herrasmies. Kuinka ylevää!

Tämä ei äijälle kuitenkaan riittänyt, vaan hän pääsi ripeästi tuolloisen lentäjä-ässän Oswald Boelcken oppiin. Manfredista kehittyikin nopeasti taitava lentäjä, mutta hänen oppi-isänsä kuoltua vain 25-vuotiaana Manfredista tulikin yllättäen seuraava lentäjä-ässä. Tähän mennessä Manfred oli pudottanut 16 konetta taivaalta ja hänelle annettiinkin oma lentäjäosasto johdettavaksi. Hänen pikkuveljensä Lothar von Richthofen oli – kummallista kyllä – hänen alaisenaan.

Tuolloin Manfred sai myös idean maalauttaa koneensa punaiseksi, ja häntä alettiinkin kutsua erilaisilla nimillä: Pieni Punainen, Punainen ritari ja… Punainen Paroni. Hänen lentueensa muutkin koneet oli maalattu kirkkain värein, joten nopeasti koko osasto sai nimen “von Richthofenin Lentävä Sirkus.

Lentäjä-ässä oli jo aiemmin saanut arvostettuja mitaleita sankarillisesta toiminnastaan, mutta Manfredilla oli tapana kerätä muutakin “memorabiliaa.” Hän mm. keräili pudottamiensa lentokoneiden sarjanumeroita tai muutakin pientavaraa koneiden hylyistä sekä teetti itselleen hopeakippoja muistoksi pudotuksista.

Fokker Dr. 1-rekonstruktio/Uusi-Seelanti/Public Domain.

Kaiken keskellä Manfred sai kuitenkin osuman päähänsä v. 1917. Tästä äijä toipui kuitenkin yllättävän nopeasti, ja jo kuukautta myöhemmin hän taisteli taas yläilmoissa, kuten aiemminkin, ja tällä kertaa hän lensikin juurikin tällä pienoismallin Fokker Dr. 1 -kolmitasolla.

Manfred sai kuitenkin lopulta surmansa huhtikuun 21. päivänä v. 1918. Juuri edellisenä päivänä hän oli pudottanut 80:nnen lentokoneensa, mutta kuolinpäivänään Manfred sai tosiaankin kuolettavan osuman rintaansa Pohjois-Ranskassa ja hänen koneensa murskautui pudotessaan peltoaukealle. Ei tiedetä, kuka ympärysvaltojen joukoista sai tehtyä kuolettavan osuman, mutta alas oli nähtävästi sankari-Paroninkin lopulta päädyttävä. Hänen ruumiinsa löydettiin edelleenkin koneen istuinvöihin kiinnitettynä putoamispaikalta.

Turman jäänteitä.

Paronin lentueen johtoon nousi hänen toivomansa mies; Wilhelm Reinhard, mutta hänenkin menehdyttyään vain muutaman kuukauden jälkeen lentueen kapteeniksi nousi eräs tietty Hermann Göring. Yeah. Varmastikin tämä nimi soittaa joitakin kelloja, hmm…?

Paroniparka joutuikin sitten lopulta kolmeen kertaan haudatuksi: hänet siirrettiin viimein v. 1975 Saksan Wiesbadeniin perheenjäsentensä viereen.

(PublicDomain).

R.I.P tämäkin kunnioitettavan elämäntyön tehnyt nuori mies, joka ei maineestaan huolimatta kuitenkaan toiminut soololentäjänä. Hänen on nimenomaan kerrottu luottaneen muihin lentäjätovereihinsa ja heidän lentotaitoihinsa ilmataisteluissa. Nähtävästi hän ei kuitenkaan elvistellyt omalla osaamisellaan julkisuutta hakien, vaikka syntyikin ns. kultalusikka suussa. Ehkäpä ne hänen teettämänsä hopeakupit/maljat ja muut pienesineet olivat vain henkilökohtaisia muistotavaroita, joita hän aikoi sitten myöhemmin katsella kirjahyllyssään.

Kunnes… kuoli vain 25-vuotiaana, kuten niin moni muukin nuori mies kaikenlaisissa sodissa häntä aiemminkin ja sen jälkeenkin. Siksi onkin syytä pohtia, oliko Punainen Paroni oikeasti sankari, sillä hänen(kään) surmaamistaan ihmisistä ei koskaan puhuta. Keitä he olivat? Miksi yhdestä ihmisestä tulee sankari, ja jostakusta toisesta syyllinen?

Paronin hautajaiset (Bertangles Cemetery, 22.4. 1918, Ranska).

Onkin ajateltavissa, että Paronista tuli legenda ihan jo syntyperästään ja nopeasta edistymisestään johtuen… ja siitäkin, että hän kuoli nuorena. Elävän legendan äkkinäinen, traaginen kuolema on kuitenkin herkkua lehdistölle, olkoon ajankohta sitten mikä tahansa. Me, jotka luemme näistä historian legendoista, näemme yleensä vain yksipuolisen kuvauksen tuosta menneestä ajasta.

Ärgh. Akka laittaa hammasta purren Herra Paronin koneen kasaan joka tapauksessa, vaikka ohjeistus näyttääkin aivan kamalalta. Paketissa ei ole liimaa eikä maalia, ainoastaan lankarulla. Että näilläkö tässä nyt sitten mennään: pitääkö Akan kasata Fokker Dr. 1 LANKARULLALLA? Oliko Punaisen Paronin kolmitaso koottu langalla/köydellä?

Jep, näillä ohjeilla mennään joka tapauksessa. Olkoon Herra Paroni sitten sankari, sotasyyllinen tai ihan vaan yksi monista henkilöistä historian aikakellossa, niin Akka perehtyy kasausohjeisiin tarkemmin ja kaivelee salaa pikaliimaa jostakin laatikosta… (ja maaleja. Ja pikkusuteja. Damn you, pienoismalli-insinöörit!).

Paketin mukana on tosiaankin näitä pikku-ukkeleita, jotka ovat punaisia! Eikö siis näitäkään ole tarkoitus maalata/liimata? Että NARULLA KASAAN PUNAISIA PIKKU-UKKOJA, niinkö? Ja miksi? Mikä teitä suunnittelijoita oikein vaivaa, jos epätietoinen voi kysyä?!

SABATON – The Red Baron (Animated Story Video) – YouTube päivitys 22.10.2022; mukavaa animaatiota katsottavaksi, mikäli pitää tästä Ruotsin lahjasta maailmalle! Akka ainakin pitää.

AIKAMATKAILUN HUUMAA (TAI HARHAA)

Aijaijai, huokaa Akka, ajatellessaan paluuta menneeseen aikaan. Olisiko se mahdollista edes hetkiseksi, jotta… niin; jotta mitä? Onkin mielenkiintoista ajatella, mihin aikaan ja miksi pieni ihminen haluaisi matkustaa, jos se edes kerran elämässä olisi mahdollista.

Jalosti ajattelevat maailmanparantajat haluaisivat varmaankin käydä varoittamassa ihmiskuntaa esim. ilmastonmuutoksesta tai käydä tirvaisemassa herra Adolfia ihan kunnolla pataan, mutta me tavalliset pulliaiset taitaisimme olla hivenen itsekkäämpiä. C’mon, myöntäkää pois! Olisihan se hauskaa, jos voisi omassa elämässään tehdä jonkin muutoksen, ettei tarvitsisi kuolinvuoteellaan surkutella!

Mikäli aikamatkailu olisi mahdollista useampaan otteeseen, voisi tavallinenkin pulliainen ajatella ylevämpiä vaihtoehtoja oman itsekkyytensä jälkeen. “Taidanpa tässä käydä tsekkaamassa, kuka murhasi JFK:n, ihan vain koko maailman yhteisen edun nimessä…”

Dallas, Texas 22.11.1963

Aikamatkailu on nykytietämyksen mukaan kuitenkin mahdotonta. Ehkä. Ai miksi? Googlatkaa, pärkkele, itse netistä, sillä Akka ei ymmärrä alkuunkaan fysiikkaa. Tässä painetaan nyt menemään ihan mielikuvituksen voimalla, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Suhteellisuusteoriat, mustat aukot, kosmologiset vakiot ja avaruuden kaareutuminen ovat ihan muiden heebojen hommia (kuten Albert Einsteinin, Stephen Hawkingin ja Pelle Pelottoman; muutamia mainitakseni).

Noh, maailmalta löytyy kuitenkin useita esimerkkejä väitetyistä aikamatkaajista. Yksi kuuluisimmista lienee Charles Chaplinin elokuvassa The Circus/Sirkus esiintyvä nainen, joka vaikuttaa puhuvan kännykkään v. 1928. Jep, ihan ehdottomasti naisella on nokialainen korvalla! Takuuvarmaa videomateriaalia pukkaa!

Tunnetuin valokuva puolestaan lienee tämä v. 1941 julkaistu valokuva äijästä, joka kieltämättä näyttää kovin epätavallisesti pukeutuneelta ajankohtaan nähden. Tämän kuvan äijä on nimetty “hipsteriksi.” Takuuvarmaa kuvatodistettakin pukkaa!

Akkaa viehättää varsinkin sellainenkin väite, että näyttelijä Nicolas Cage on joko aikamatkaaja tai vampyyri, sillä hänen näköisensä heppu on kuvattu Yhdysvaltain sisällissodan aikaiseen valokuvaan. Jep, tulihan tämäkin seikka nyt todistettua!

Eräs varhaisimmista, väitetyistä aikamatkoista lienee Charlotte Anne Moberlyn ja Eleanor Jourdainin tarina vuodelta 1901. Nämä naiset (Oxfordin naiscollegen rehtori ja vararehtori) vierailivat Pariisissa Versailles’n palatsissa ja eksyivät tuolloin palatsin puutarhaan.

Matkallaan he näkivät 1700-luvun vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä ja tunnelma tuntui muutenkin muuttuneen jotenkin merkilliseksi. Palatessaan joitakin vuosia myöhemmin alueelle he havitsivat, että heidän näkemänsä alueet eivät vastanneet ollenkaan aiemman reissun maisemia. Naiset päättelivät nähneensä paikalla aaveita; viimeisimpänä peräti itsensä Marie Antoinetten, ja julkaisivat kokemuksistaan kirjan The Adventure/Seikkailu. Lukijoiden mielestä nämä arvostetut kansankynttilät eivät suinkaan olleet nähneet aaveita, vaan luiskahtaneet itse toiseen aikaan tai ulottuvuuteen. JUUH, näin sen on täytynyt olla, sanoo Akkakin. Nämä rouvat olivat sentään reksi ja varareksi!

Marie Antoinette/ Jean-Baptiste Gautier Dagoty 1775.

Eiiih, Jack Sparrow‘kin on aikamatkaaja!! Eeehhehe! Anna mun kaikki kestää!

Toinen tarina aikamatkaajasta kertoo Sir Robert Victor Goddardista, joka v.1935 lenteli kaksitasollaan Edinburghin lähellä Skotlannissa. Äijä ylitti hylätyn lentokentän, jolla lehmät käyskentelivät ruohoa mussuttaen, kunnes myrsky pakotti herran kääntymään koneellaan takaisin tulosuuntaansa. Ylittäessään kenttää toisen kerran hän hämmästyi huomatessaan, että kentällä touhusi mekaanikkoja keltaisiksi maalattujen koneiden kimpussa. Tuolloisena aikana kaikkien koneiden olisi pitänyt olla maalaamattomia.

Noh, neljä vuotta myöhemmin Sir Goddard lensi taas kyseisen kentän yllä ja tunnisti saman näkymän, kuin tällä aiemmalla ylilennollaan. Sinipukuiset mekaanikot ja keltaiset koneet olivat juuri samanlaisia, kuin hän oli aiemmin nähnyt, sillä kenttä oli kunnostettu ja otettu käyttöön näiden havaintovuosien 1935-1939 välisenä aikana. SPOOOOKY, sanoo Akka, ja uskoo kaiken, mitä tämä herra todisti nähneensä. Olihan hänen nimensä edessä sentään arvonimi “Sir.”

Nykypäivän aikamatkaaja-internethörhöihin Akka ei edes puutu, sillä siinä on ihan liikaa sarkaa työstettäväksi. On paljon hauskempaa ajatella, mitä menneen ajan aikamatkaajat tuumisivat nähdessään nykyaikaista meininkiä (lentokoneiden ja muiden teknologisten vempeleiden ohella):

Faarao Tutankhamon varmaankin liikuttuisi nähdessään, kuinka kuolemattomaksi hän lopulta päätyikään. Lopulta ihmiset alkaisivat kuitenkin tivata Tutilta yksityiskohtia hänen elämästään ja kuolemastaan, kunnes Tut lopulta hermostuisi ja langettaisi jonkin kauhistuttavan faaraon kirouksen meidän moukkien päälle.

Kleopatralle kävisi varmaankin aivan samoin meidän tivatessamme hänen hautansa olinpaikkaa ja sitä, miten hän itse asiassa kuolikaan: puriko häntä kammottava kärmes, kuten väitetään?

Cleopatra/Marcantanio Raimondi.

Mooseksen nähdessään kaikki uskontotieteilijät varmaankin pyörtyisivät ymmärtäessään, että kaikkiin heidän kysymyksiinsä Vanhasta Testamentista saataisiin vihdoinkin vastauksia. Sillä aikaa Mooses yrittäisi parhaansa mukaan paeta halkoen sauvallaan lähinnä olevaa vesialuetta periaatteella “onnistuihan se kerran aikaisemminkin.” Jeesuksen “toisesta tulemisesta” ei tässä yhteydessä kannata edes mainita.

Raamattuaiheinen kortti n. v. 1907.

Elvis himmailisi ihan tyytyväisenä, hänkin, huomatessaan olevansa edelleen rokkenrollin kunkku. Sitten hän painelisi lähimpään luksusautokauppaan ja karauttaisi Las Vegasiin pistelemään Elvis-imitaattoreita ketoon, minkä ehtisi.

Leonardo Da Vinci pissisi pöksyihinsä ja sekoaisi onnesta nähdessään kaikkien hänen suunnitelmiensa käyneen toteen (tavalla tai toisella). Hän varmaankin painelisi parta pajattaen sukellusveneeseen, helikopteriin, tankkiin ja laskuvarjohypylle huutaen samalla “uudestaan, uudestaan,” kuten pienet lapset huvipuistossa.

Da Vincin (1452-1519) helikopteriluonnos.

William Shakespeare esiintyisi lukuisissa tv-lähetyksissä todistellen, kuinka hän tosiaankin kirjoitti itse kaikki teoksensa. “Jep, meikä se oli. Ihan itte kirjuutin, se on myönnettävä.” Saman kohtalon joutuisi kokemaan Platon, joka kuitenkin vain myhäilisi kysymyksiin Atlantiksesta. “Suattaapi olla, että sellaane oli, tai sitten ei ollunna,” hän vastaisi ympäripyöreästi ja haahuilisi tooga lepattaen ulos tv-studioista.

Platon/ D. Cunego 1783.

Ja niin edelleen. Mitäpä näitä enempää miettimään, sillä ilkeät fyysikot ovat ihan tahallaan kieltäneet meitä matkaamasta ajassa, jotta emme aiheuttaisi aikamatkailun paradoksia. Vai ovatko… hmm… (salaperäistä muminaa). Ehkäpä tuolla jossakin haahuilee lukuisa joukko fyysikoita ja agentteja aikakoneillaan, joista me tavikset emme vain tiedä yhtään mitään, ha hah!

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/14/ratkaisiko-aikamatkustuksen-simulaatio-klassisen-paradoksin

Toistaiseksi voimme vain tuijotella lukuisia aikamatkustussarjoja; ja varsinkin sitä seikkaa, että nämä aikamatkaajat ovat ihastuttavasti puvustettu ja kammattu kyseiseen aikaan sopivaksi. Akuankat ja mikkihiiret käyvät aikamatkoillaan yleensä pöllimässä sopivat retkut pyykkinaruilta ja homma on sillä selvä; kukaan ei huomaa yhtikäs mitään, hahhaa!

Jos Akka törmäisi yllättäen aikamatkaajaan, ei ensimmäinen reaktio kuitenkaan olisi hämmästys, vaan kysymys: “Missä h*lvetissä viivyit, urpo?? Olisit tullut jo vuosia sitten, god damn!” Ja niin tämä aikamatkaaja pötkisi kiivaasti pakoon, ennen kuin Akka ehtisi tarrautua hänen rinnuksiinsa. Samalla Akka pääsisi välittömästi jollekin salaiselle, mustalle aikamatkaajien listalle merkinnöillä “Akka, osoite XXXXXX: välttäkää kaikin keinoin. Potentiaalinen uhka, taso 3 (crazy b*tch).”

Eeehhehe! Harry Potter (Daniel Radcliffe) aikamatkailee naisena! Johan tuli tässäkin asiassa totuus julki!! Akalta repeää pöksyt!

WILLIN LÄNNEN GENTLEMANNI

Ai, että mustaa joulua povataan taas (ainakin tänne eteläiseen Suomeen)? Mikäpä sen parempi sitten, kuin tutustua herrasmieheen nimeltään Black Bart. Tulee jouluista tunnelmaa…!

Black Bart.

Charles E. Boles/Bolton -niminen herra syntyi Norfolkissa, Englannissa n. vuonna 1829-1830, mutta päätyi Amerikan siirtolaiseksi jo kaksivuotiaana vanhempiensa muuttaessa luvattuun kultamaahan. Charles innostui veljiensä kanssa täysikasvuisina osallistumaan Kalifornian kultaryntäyksiin, mutta kuten niin monien muidenkin kohdalla; äkkirikastumista ei niin helpolla tapahtunutkaan. Kahden vanhemman veljen kuoltua Charles palasi kotiin Jefferson Countyyn, New Yorkiin ja avioitui Mary Elizabeth Johnsonin kanssa. Pariskunta sai neljä lasta ja eleli lopulta tavallista perhe-elämää Decaturissa, Illinoisissa.

Amerikan sisällissota (1861-1865) taisi vaikuttaa tähän kuuliaiseen perheenisään ikävällä tavalla, sillä kotiuduttuaan sodasta Charles lähti taas turhaan etsimään kultaa, kunnes v. 1871 hänestä ei kuultu enää mitään. Charlesin vaimo luuli miehensä kuolleen kullanetsintämatkoillaan, mutta ennen katoamistaan Charles oli kuitenkin ehtinyt kertoa vaimolleen kirjeessä epämiellyttävästä kohtaamisestaan Wells Fargo & Companyn edustajien kanssa. Tälle yritykselle Charles vannoikin kostoa kirjeessään.

Wells Fargo & Company oli (ja on edelleen) rahoitus- ja pankkialan suuryritys, joka perustettiin v. 1852. Aluksi yritys keskittyi koko Amerikan kattavaan postivaunutoimintaan, mutta nykyisin yrityksen liikevaihto pyörii 90-100 MILJARDIN dollarin kieppeillä. Tässä firmassa osattiin tehdä nokialaiset: vaihdettiin sitten kumi (postivaunut) ihan johonkin toiseen, tuottavampaan alaan!

Wells & Fargo Companyn postivaunu esillä museoituna.

Näitä Wells Fargon postivaunuja ryöstettiinkin ahkerasti, sillä kyseessä oli kuitenkin maan suurin ja kattavin kuljetusjärjestelmä, jonka mukana liikkui mm. arvotavaroita, palkkasaatavia, kultaa ja kaikenlaista muuta mukavaa ryöstettävää. Yritys palkkasikin useita etsiviä jahtaamaan tällaisia postivaunuryöstäjiä, jollaiseksi Charleskin jostakin syystä muuttui.

Vuosien 1875-1883 välisenä aikana Charles ryösti ainakin 28 postivaunua KalifornianOregonin välillä ja hänestä tulikin eräänlainen kulttihenkilö. Ai miksi? Toisen ryöstönsä yhteydessä hän jätti rikospaikalle itse kirjoittamansa runon:

“I’ve labored long and hard for bread,
For honor, and for riches,
But on my corns too long you’ve tread,
You fine-haired sons of bitches.”
-Black Bart, 1877 (Wikipedia)

Ensimmäisen ryöstönsä aikana Black Bart/Charles hämäsi postivaunun kuljettajaa asettamalla pensaikkoon oksia, jotka näyttivät kauempaa katsottuna kiväärien piipuilta. Black Bart myös puhui pusikoille; antaen täten ymmärtää, että hänellä todellakin oli rikoskumppaneita mukana.

Tyypillinen kulkuneuvo tuohon aikaan (Library Of Congress).

Ryöstöjen yhteydessä tätä ryöväriä kuvailtiin herrasmieheksi, joka puhui kauniisti ja kohteliaasti, ei ryöstänyt matkustajien henkilökohtaista omaisuutta eikä hänen aikomuksenaan tuntunut olevan vahingoittaa ketään. Näin kävikin: Black Bart ei koskaan ampunut tai uhkaillut ketään millään väkivallalla, vaan hän puhui ihmiset ympäri toimimaan oman tahtonsa mukaan. Black Bartille oli ominaista, että hänellä oli päässään jauhosäkki kaksine silmänreikineen ja tämän päällä koreili vielä tyylikäs hattu: kaikin puolin oikein edustava ulkomuoto mainittiin usein ryöstäjää kuvailtaessa.

Viidennen ryöstönsä yhteydessä Black Bart jätti taas jälkeensä runon:

“Here I lay me down to sleep
To wait the coming morrow,
Perhaps success, perhaps defeat
And everlasting sorrow.
Let come what will, I’ll try it on,
My condition can’t be worse;
And if there’s money in that box
‘Tis munny in my purse.”
-Black Bart, 1878 (Wikipedia)

Joidenkin muidenkin ryöstöjen yhteydessä jätettiin myös runoja, mutta asiantuntijat selvittivät niiden olevan ihan perus-copycat-toimintaa. Joka tapauksessa, Black Bartin ryöstöjen ja maineen myötä hän sai Wells & Fargon etsivät peräänsä, mutta he vetivät aina vesiperän. Lopulta, v. 1883, Black Bartille kävi köpelösti: postivaunun kuljettaja ampui häntä neljästi ja yksi luoti osuikin Bartia käteen. Myöhemmin kuljettaja brassaili uroteollaan, kuinkas muuten…!

(Heritage Auctions/Public Domain).

Mutta: Black Bart jätti jälkeensä nenäliinan, jonka hän oli kietonut vertavuotavan kätensä ympärille. Oliko sillä väliä, kun dna-tekniikkaa ei ollut vielä olemassa? Kyllä vain oli, sillä nenäliinassa oli pesulan merkintälappu, jossa kerrottiin nenäliinan omistaja. Wells & Fargon etsivät kiersivät läpi noin 90 pesulaa, ennen kuin yhdessä niistä tunnistettiin nenäliinan omistaja ja hänen ilmoittamansa osoite. Voi Black Bart; mikä moka…! Hänet pidätettiin matkustajakodista, jonne hän oli ilmoittanut ammatikseen “kaivosinsinööri” ja työn takia hän matkustelikin ympäriinsä. Yeah…

Kaikesta huolimatta Wells & Fargo syytti Black Bartia vain viimeisestä ryöstöstä. Ehkäpä yritys ymmärsi, että kansan ollessa ryöstäjän puolella, olisi muista ryöstöistä syyttäminen vain haitaksi yrityksen imagolle…! Täten herra gentlemanni sai vain kuuden vuoden tuomion, josta hän lopulta istui vain neljä vuotta San Quentinissa, Kaliforniassa.

Vapautumisensa jälkeen lehdistö kyseli Black Bartilta, vieläkö tämä aikoi jatkaa ryöstelyään. Vankeuden aikana Black Bartin terveys oli huonontunut merkittävästi, joten hän totesi vain: “No, gentlemen, I’m through with crime.”

Vapauduttuaan tämä herrasmies ei nähnyt enää koskaan perhettään, vaikka kirjoittelikin edelleen vaimolleen joskus. Hänen kohtalonsa on siis tuntematon, mutta tietenkin asiasta löytyy useita spekulaatioita: hänen on väitetty olleen mm. (apteekkarina) Marysvillessa, Kaliforniassa, Japanissa, New Yorkissa, Montanassa, Nevadassa ym. ym.

On arvioitu, että näiden todennetun 28:n ryöstön yhteydessä Black Bartin saalis olisi ollut yhteensä noin 18 000 dollaria, mikä oli toki tuona aikana messevä rahamäärä! Akan veikkaus on, että äijä laittoi massia menemään perheelleen eikä vain häpeän takia kehdannut enää tavata lapsiaan: hänelle oli vain tärkeintä, että perheen elanto oli turvattu!

Voi voi, Black Bart: R.I.P ja mustaa joulua sinullekin; arvon herra-ryöstäjä-runoilija, minne ikinä päädyitkään. Herrasmies loppuun asti!

HISTORIALLISIA ÄLYTTÖMYYKSIÄ

Muutamia omituisia esimerkkejä historian hämärästä luonteesta:

Muinaisessa Egyptissä ei huolehdittu työturvallisuudesta, sillä palvelijoita voideltiin hunajalla – tarkoitus oli pitää ötökät pois faaraon lähettyviltä.
Mikäköhän mahtoi olla tällaisen henkilön ammattinimike? Kärpäspaperi?

Tämä kuva on egyptiläisten “Kuolleiden kirjasta”, ei suinkaan kärpäspaperista!!

Englannin kuningas Henrik VIII:lla oli palvelijoita pelkästään per***npyyhkimiseen. Heidät lyötiin myöhemmin ritareiksi.
Kyllä tuollaisesta elämäntyöstä sietääkin saada tunnustusta!!

“Tässä ois niinku perhekuva, tässä ei oo ne pyllynpyyhkijät. Tässä on yksi mun vaimoista ennen kaulankatkaisua! Ja poika vuonna 1545! Terveisiä vaan kaikille tuleville vaimoille!”

Viktoriaanisella ajalla valokuvaajilla oli telineitä, jotka kannattelivat kuolleiden ruumiita. Näin saatiin viimeinen muotokuva kuolleesta sukulaisesta.
“Hyvää joulua meiltä kaikilta! Ihan mukavaa, että setäkin pääsi perhekuvaan mukaan, vaikka menehtyikin!”

Library of Congress.
Charlie Chaplin ilman meikkausta.

Charlie Chaplin-näköiskilpailuun osallistui kaikkien tietämättä myös… aito Charlie Chaplin. Hänen sijoituksensa kisassa oli 20:s.
Joko kisan tuomareissa oli jotakin vikaa tai sitten aidolla Chaplinilla taisi olla “bad hair day”.

Haarukoita pidettiin loukkauksena Jumalaa kohtaan 1000-luvulla. Haarukka oli Jumalan luoman käden jatke ja täten osoitus epäkunnioituksesta Jumalan luomistyötä vastaan.
Samalla periaatteella kaikki työkalut ja käsin käytettävät tarvikkeet ovat epäkunnioittavia kivikirveistä lähtien.

Eräs apteekkari myi ketsuppia ruoansulatuslääkkeenä 1830-luvulla.
“Otahan tästä nyt monta mittakuppia kaiken ruoan kanssa, kyllä vatsa sitten toimii!” Yeah, varsinkin, jos on tomaatille allerginen…

Aasiassa suosittu teloitustapa oli joutua elefantin tappamaksi. Eläimet koulutettiin katkomaan ja murskaamaan luita.
Sittemmin tällainen tapa on unohdettu. Ainakaan Dumbosta ei tullut tappajanorsua.

Joo, odota vähän aikaa, hyökkään ihan kohta. (Kuvassa on vanha norsu, ei pahoinpidelty).

Vuodesta 1945 lähtien Englannin armeijan tankeissa on ollut teenkeittovälineet, täten tankista ei tarvitse poistua teetauon ajaksi.
“Laitahan, James, ammusta menemään! Minä laitan sillä aikaa teetä tulemaan!”

Paavi Gregorius IX julisti sodan mustille kissoille 1200-luvulla. Niitä pidettiin Saatanan palvelijoina ja täten kissat olivat vapaasti tapettavissa.
On epäilty, että kissakannan vähentymisen myötä rottaongelma lisääntyi ja sen seurauksena rutto pääsi leviämään pandemiaksi asti.

Kissat olivat pyhiä muinaisessa Egyptissä.

Maailman lyhyin sota käytiin v. 1896 Britannian ja Sansibarin välillä. Sota kesti 38 minuuttia. Sota päättyi Britannian voittoon ja Sansibarista tuli käytännössä siirtomaa.
Mikä hemmetin tarve briteillä oli alistaa kaikki pikkuvaltiotkin kruunun alaisuuteen? Ja nyt pitää brexitin myötä olla itsenäisiä!

Viimeinen Finnairin lento 666 lähti matkaan Kööpenhaminasta Helsinkiin (HEL) perjantaina 13.päivä lokakuuta v.2017. Kyseinen lentonumero poistettiin taikauskoisten matkustajien takia. Kyseistä lentoa tehtiin kuitenkin 21 kertaa ennen sen lakkauttamista, sillä perjantai 13. päivä löytyy kalenterista joka vuosi (joskus kaksikin kertaa).

Enola Gay-lentokone pudotti “Little Boyksi” kutsutun atomipommin Hiroshimaan 6.8.1945. Kone nimettiin lentäjän äidin mukaan. Lentäjä Paul Tibbets ei kuollessaan halunnut hautajaisia eikä hautakiveä; jatkuvien mielenosoitusten pelossa. Hänet tuhkattiin.

Enola Gay-lentokone.

Fiksusti ajateltu. Ei muuta lisättävää.

Pöytäliina keksittiin alunperin yhteiseksi lautasliinaksi. Ruokailijoiden oli tarkoitus pyyhkiä suunsa ja kätensä liinan reunoihin. Pyyhkimättä jättäminen oli huono tapa.
Yeah, näin Akkakin on ajatellut järjestää seuraavat juhlatilaisuudet… sitten vuonna 2021…! Pyyhkikää vaan pellavaisiin pöytäliinoihin, pesulalasku seuraa perässä!

Pyyhitään vaan näppärästi pöytäliinaan!

MUSTAN AUKON IDENTITEETTIKRIISI

Yleisessä tiedossa on, että musta aukko on jonkinlainen avaruuden kummallisuus, joka nielaisee kaiken tielleen osuvan. Valokaan sieltä ei pääse pakenemaan suuren painovoiman takia. Ihan ymmärrettävää.

NO EI OLE YMMÄRRETTÄVÄÄ!

Jo 1700-luvun loppupuolella geologi John Michell ennusteli mustien aukkojen olemassaoloa, termi “musta aukko” tuli tosin käyttöön vasta 1960-luvulla. Tunnetuin mustien aukkojen teoriaa kehittänyt tutkija oli edesmennyt Stephen Hawking (1942 – 2018).

The Aurinko (NASA).

Musta aukko syntyy, kun punaiseksi jättiläiseksi muuttunut tähti räjähtää. Oma tähtemme (kavereiden keskuudessa tunnetaan nimellä the Aurinko) on tällä hetkellä keltainen jättiläinen. Noin viiden miljardin vuoden päästä the Aurinko pääsee seuraavalle levelille eli räjähtää punaisena jättiläisenä.

Mm. Linnunradan keskuksessa sijaitsee musta aukko. Tähtitieteilijät ovat tosin arvioineet, että Linnunradalla saattaakin olla peräti 100 miljoonaa mustaa aukkoa! Tämän mainitun Linnunradan keskuksen mustan aukon koko vastaa 4 miljoonaa aurinkoa. Vertailukohtana voi todeta, että aurinkoon mahtuu melkein miljoona maapalloa.

Älkää nyt viitsikö! Näitä mustia aukkoja ei voi edes suoraan tutkia, niiden olemassaolo havaitaan vain niiden vaikutuksesta ympäristöönsä. Tähtitieteilijät tutkivat, että “kyllä tämä homma haisee nyt… ihan mustalle aukolle”. Siinä vaiheessa kaikki muut älyävät poistua takavasemmalle.

Kato, mulla on ihan parhaat vehkeet koko maailmankaikkeuden tutkimiseen!

N. 13 miljardin valovuoden päästä on löydetty musta aukko, jonka koko vastaa 20 miljardia aurinkoa.

Älkää nyt siis todellakaan viitsikö! Meille taviksille tuottaa hankaluuksia arvioida mitään etäisyyksiä, jo pelkästään remonttitarpeessa olevan olohuoneen koko on suuri mysteeri! “Toi seinä on ehkä…about… 2 metriä. Oho, mittanauha näyttikin että se on 3,5 metriä”.

Jos aletaan puhua valovuosista, mittayksikön ymmärrys vaihtuu heti termiksi “emmätiä, jossain huitsin Nevadassa” tai “emmätiä, siel jossain ihan persiissä”.

Päänsärky alkaa jo ajatuksesta, että avaruudessa on jotakin näin suurta, käsittämätöntä ja niin kaukanakin vielä. 7,5 miljardia ihmistä maapallolla miettii oman elämänsä tarkoitusta ja näissä mittakaavoissa sillä ei periaatteessa ole mitään väliä.

Supernovan jäänteitä (NASA).

Musta aukko miettii tällä välin ihan itsekseen: “Hei, oonxmä tosi lihava, kun mä syön niin paljon” tai “mix mä oon aina niin yksin…”.

Itse asiassa mustat aukot voivat törmätä toisiinsa ja yhdistyäkin tähtien romahtamisvaiheessa. Tällöin muodostunut musta aukko miettii: “Eiiih, miks mä söin mun puolison, nyt mä oon taas niiin lihava ja niiin yksin!”

Päästyään katastrofista yli musta aukko miettii: “Pitäisköhän mun käydä kampaajalla värjäyksessä, jos olisinkin sen jälkeen Valkoinen Aukko? Vois tulla enemmän vastauxii Tinderissä!”