JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT…

…niin takuulla yllätyt! Akka ei kuitenkaan puhu viime aikojen yllättävistä metsästäjien vahinkolaukauksista, vaan ihan muista metsistä maailmalla.

Mikäs ihmeen juttu siinä on, että joidenkin metsien sanotaan olevan kirottuja? Ja miksi Akka törmää aina näihin kirottuihin asioihin? Akka taitaa olla ihan p*skamagneetti näiden juttujen suhteen. Keep them coming, Akka ei pienestä säikähdä!

Ensimmäisenä mainittakoon Hoia-Baciun metsäalue. Missäköhän ihmeessä tämä metsä saattaa sijaita? Hmm… NOH, TRANSILVANIASSA, Romaniassa! Juuripa siellä Vlad Tepesin eli Draculan syntysijoilla, kuinka yllättävää!

Tai ainakin häntä on kreivi Draculan innoittajaksi väitetty… alueella sijaitsee (tietenkin) hieno turistikohde eli kyseisen herran linna. Linnan alkuperä on 1200-luvulta, mutta Herra wannabe-vampyyri asui itse siellä vasta 1400-luvulla.

Bran Castle, Romania.

Hoia-Baciun metsä ei kuitenkaan sijaitse linnan lähistöllä, vaan tällä metsällä on ihan oma historiansa. Alueella on tehty arkeologisia tutkimuksia: temppeleitä ja rakennuksia on löydetty jopa neoliittiselta ajalta n. 8000 vuotta sitten. Metsäalueen on väitetty olevan kirottu jo satoja vuosia ja tarinoita löytyy runsaasti.

Tunnetuin lienee pienen pikkutytön katoaminen: tyttö katosi yllättäen metsään vanhemmiltaan eikä häntä koskaan löydetty. 5 vuoden kuluttua tyttö käveli ulos metsästä samoissa vaatteissa ja samanikäisenä kuin sinne kadotessaankin. Mitään muistikuvia tapahtumista hänellä ei ollut kuluneen viiden vuoden ajalta.

Tämä vaikuttaa mukavalta retkikohteelta. Akka pakkaa laukkunsa heti tilanteen niin salliessa ja häipyy unohtamaan koko tämän 2020- hässäkän. Ja naamarypyt siinä samalla. (Noh; ei nyt sentään, Akka ei lennä minnekään vaikka maksettaisiin.)

Metsän keskellä sijaitsee myös omituinen aukio, jota on tutkijoidenkin toimesta ihmetelty ja tutkittu. Aukiolla ei kasva mitään puita eikä pensaita, mutta mitään syytä tälle ei ole löydetty. Tämä aukio on koko metsän pahamaineisin paikka, sillä sen laitamilla näkyy usein merkillisiä valoilmiöitä. On väitetty, että tällä aukiolla on portaali toiseen todellisuuteen tai jotenkin muutoin aukio on ufojen kokoontumispaikka, energian keskittymä jne.jne.

Aukio metsän keskellä.

Niin. Samalla periaatteella kaikilla kaljuuntuvilla ihmisillä on päälaellaan energian keskittymäkohta, josta voi koska tahansa putkahtaa kummallisia valoilmiöitä tai menninkäisiä.

Miten olisi ratkaisu: siellä aukiolla ramppaa ihmisiä tällaisten uskomusten kanssa koko ajan ja maa tallautuu jatkuvasti kasvukelvottomaan kuntoon?!

Akalla palaa hermot, kun kaikki “selittämätön” selitetään yliluonnolliseksi tapahtumaksi.

Mene ja tiedä; jos siellä jotakin outoa on meneillään, niin hankalampi on nyt lähteä mitään todistamaan! Jos Akka asuisi tuon metsän lähellä, niin Akka menisi kyllä kyttäämään ihan mielenkiinnosta kaikenlaista aktiviteettia (useiden muiden ihmisten seurassa tosin, ei yksin…!).

Tästä pääsemmekin seuraavaan metsään, joka on varsin “hilpeä” luonteeltaan: Japanin itsemurhametsä. Fuji-vuoren luoteispuolella sijaitsee tämä hyvin hiljainen ja autio metsäalue, jossa joka vuosi jopa sadat japanilaiset yrittävät itsemurhaa. Sittemmin alueelle on laitettu kylttejä neuvontapuhelinnumeroista ja hätänumeroista; kuten Golden Gatellakin, San Fransiscossa.

Metsän nimi on Aokigahara. Tässä metsässä mm. eräs tubettaja löysi itsemurhan tehneen miehen ruumiin ja laittoi videon eteenpäin Youtubeen. Tästä asiasta Akka ei kerro enempää, sillä tämä k*sipää ei tarvitse mitään lisämainintaa.

Japanin viranomaiset eivät kerro mitään lukuja itsemurhamääristä, sillä he eivät halua metsästä muodostuvan mitään kultti- tai itsemurhien ennätyspaikkaa. Metsän itsemurhahistorian on kuitenkin epäilty juontuvan jo ainakin 800-luvulle jaa. asti ja jo satoja vuosia metsässä on väitetty asuvan “yureita” eli japanilaiseen mytologiaan kuuluvia aaveita.

Tällainen aave muodostuu, kun henkilö on kuollut väkivaltaisesti murhan tai itsemurhan kautta ja sielu on jäänyt vaeltamaan maanpäälliseen olotilaan. Yurein voi saattaa eteenpäin rituaaleilla, joilla aave saa henkisen rauhan.

Niin. Akka on nyt hyvin hiljaa, jottei mikään “yurei” lähde kömpimään omasta lähimetsästä. Taitaa olla niin, että syksyn pimeys lyö taas Akankin päälle; täytyy lisätä ulkovaloja!

Mistään muista metsistä Akka ei enää mainitse. Meni jo ihan maku metsäretkiin näiden tapausten myötä. Jotain pa*kaa sieltä kuitenkin ryömii esiin; sieltä kaikesta pimeydestä…!

LISÄÄ METSÄVALOJA (joita kukaan ei ole vielä keksinyt) ja valoja ylipäätään joka paikkaan, yst.terv. Akka

MERKILLINEN KIVIMUNA, KRISTALLIKALLOT JA JEESUKSEN PERHEHAUTA

… Mikä ihme voi näitä kolmea yhdistää? Sellainen pieni, vähäpätöinen seikka, että kaikkia epäillään väärennöksiksi.

Kivimuna löytyi New Hampshiresta Winnipesaukee-järven läheltä v. 1872. Kivimuna on nykyään esillä New Hampshiren museossa. Kivi on noin 10 cm korkea, 6,5 cm leveä ja sen läpi kulkee reikä yläpäästä alapäähän. Kiveen on kaiverrettu kasvot, tiipii ja muita symboleja, korvien paikalla on maissintähkät.

Kivimunan koristelua. Tiipii näyttää jotenkin… liian kliseiseltä.

On epäilty, että kivi olisi muinaisen intiaaniheimon ukkoskivi; eräänlainen amuletti ukkosjumalaan liittyen. Sittemmin on todettu, että reiän poraamiseen olisi käytetty jonkinlaista mekaanista työkalua. Alaosassa on myös jälkiä siitä, että työstövaiheessa muna olisi kiinnitetty jonkinlaiseen sorviin.

Yeah. Ihmettelen vain juurikin tuota munan läpi kulkevaa reikää. Naruunko se pitää pujottaa, miksi? Mikäli muna on feikki, mitä väärentäjä on ajatellut? Onhan se nyt porakoneillakin työlästä porata 10 cm reikä kiven läpi. “Poraanpa tässä nyt ihan piruuttani ja hiki päässä reiän tämän munan läpi, sitten tutkijat raapivat päätään, hähää!”

Mikäli muna on todellakin aito intiaanien amuletti, Akka sai juuri jonkun ukkosjumalan vihat päällensä. Damn; nyt ei sitten enää tiipii pysy kasassa eikä biisoninmetsästyksessä ole onnea!

Makoilkaa rauhassa; metsästysmahkut meni jo!

Samanlaista feikkiepäilystä on esitetty maailmalta löytyneistä kristallikalloista. On uskottu, että kallot ovat muinaisen Keski-Amerikan intiaanien pyhiä esineitä. Niitä on väitetty tietokoneiksi, jotka sisältävät alieneilta peräisin olevaa informaatiota. Jotkut esittävät kallojen alkuperäksi peräti Atlantista.

British Museumin kallo/Wikimedia Commons.

Yeah. British Museumin ja Smithsonian Instituutin kallot on todettu väärennöksiksi; kalloissa näkyy merkkejä koneellisista työstöjäljistä. Tämähän ei tietenkään poissulje sitä, etteikö joku muista kalloista olisi aito… Joku saisi kyllä selittää, miten tuhansia vuosia sitten tuollaisen kallon värkkääminen onnistuu ilman sähkötyökaluja.

Ai niin; ne alienit, tietenkin! Tulivat sitten huipputeknisillä aluksillaan tänne jakelemaan kallisarvoista tietoa… pääkallojen muodossa. Eivät sitten muuta keksineet?

Tämän myötä Akan niskaan pärähtää vielä muinaisten inkojen kirous. Damn; nyt ei sitten maissisatokaan enää kasva!

Sinne meni sitten maissitkin!

Jeesuksen veljen (suomalaisittain Jaakob) luuarkku on myöskin kiistanalainen löytö. Arkku löytyi Israelista v. 2002 ja siihen on kaiverrettu teksti “Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli”.

Jaakobin ossuaari.

Ensimmäisellä vuosisadalla oli tapana, että edesmenneen ruumis siirrettiin hautakammioon ja myöhemmin jäljellejääneet luut siirrettiin kivestä kaiverrettuun luuarkkuun eli ossuaariin. Tämä ossuaari itsessään on todettu ajoituksen myötä aidoksi, mutta kiistanalaisuus onkin syntynyt tekstin aitoudesta.

Kiistanalainen on myöskin Jeesuksen perhehaudaksi väitetty hautakammio, josta löytyi useita ossuaareja. Löytö tehtiin v. 1980 Talpiotissa, Israelissa. Arkkuihin on kaiverrettu useiden Jeesuksen lähipiiriin sopivien henkilöiden nimiä. Mukana on peräti Jeesuksen itsensä, Jeesuksen toisen veljen, äidin sekä Maria Magdaleenan ja Jeesuksen pojan arkuiksi väitetyt ossuaarit. Mikäli löytö voitaisiin todistaa aidoksi, se mullistaisi kristillisen uskon perusteet.

Haudan sisäänkäynti löydettäessä.

Arkuille ja kaiverruksille on tehty useita tutkimuksia ja arkuista on saatu myös riittävästi materiaalia dna:n tutkimiseen. Vertailukohtaa dna-näytteille ei ole, sillä luut haudattiin uudestaan jo 80-luvun löydön jälkeen uskonnollisista syistä. Tätä uudempaa hautapaikkaa ei tiedetä.

Yeah. Menitte sitten hukkaamaan melkoisen tärkeätä todistusaineistoa paikkaan Ö. Tämä hauta-asia taitaa siis tosiasiassa olla täysin auki; harmin paikka. Akka ei ala tässä asiassa esittämään omia mielipiteitään haudan aitoudesta; aiempien kirousten myötä tähän ei tarvita enää minkäänlaisia paineita koko kristikunnalta.

Maissit ja biisonit meni jo mönkään, se riittänee tällä erää. Mitään taivaasta sojottavia syyttäviä sormia Akka ei ala enää katselemaan.

Ei tarvitse alkaa tulemaan!!

RIIVATUN AUTON MYSTEERI

Juuri kun luulee jo kuulleensa kaikista kummallisista mysteereistä, joku juttu pääseekin yllättämään. Akka ei ollut ollenkaan tietoinen seuraavasta merkillisestä tapahtumaketjusta:

Näyttelijä James Dean kuoli auto-onnettomuudessa v. 1955 vain 24-vuotiaana. Dean oli innoissaan uudesta Porsche 550 Spyder-autostaan ja hän nimesikin sen “Little Bastardiksi“. Ollessaan matkalla autokisoihin hän suistui tieltä väistäessään toista autoa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että Dean ei ajanut ylinopeutta: hän saattoi vain häikäistyä auringossa eikä täten nähnyt vastaantulevaa, hopeanväristä autoa.

James Dean 1931-1955.

Dean menehtyi vammoihinsa niska murtuneena, mutta hänen matkatoverinsa ja toisen auton kuljettaja kuitenkin selviytyivät hengissä. R.I.P James Dean, upea nuorimies!

James Dean autonsa vierellä.
Ikoninen kuva.
Alec Guinness.

Viikkoa ennen turmaa Deanin kanssanäyttelijä Alec Guinness ennusti, että Dean tulee kuolemaan tämän uuden urheiluauton kyydissä. Ja kuinkas sitten kävikään…

Sittemmin autosta säästettyjä osia aiottiin käyttää varaosina, kyseessähän oli kuitenkin huippuluokan vehje. Ensimmäinen ostaja (George Barris) osti tämän Little Bastardin romun 2500 dollarilla. Tällöin siirron aikana auto putosi telineeltä katkaisten mekaanikon jalan. Eikä siinä vielä kaikki, numero 1.

Säilytyksen aikana kaksi tuhmaa rosvoa olivat saaneet tietoonsa auton olinpaikan. Molemmat loukkaantuivat yrittäessään irrottaa autosta rattia ja istuinta eteenpäin myytäväksi. Eikä siinä vielä kaikki, nro 2.

Little Bastard romuna.

Autosta myytiin muutama osa käytettäväksi kahden eri kilpa-ajajan autoissa. Kun nämä kilpailijat olivat sitten kisaamassa samassa kilpailussa, toinen heistä menehtyi ajettuaan puuta päin ja toinen sai vakavia vammoja auton käännyttyä ympäri kurvissa. Eikä siinä vielä kaikki, nro 3.

Auton ensimmäinen ostaja (Barris) myi vielä kaksi Little Bastardin pyörää eteenpäin. Pyörien uuden omistajan auto lensikin sitten ulos tieltä… Eikä siinä vielä kaikki, nro 4.

Tässä vaiheessa Barrisillekin nousi järki päähän ja hän lupautui lainaamaan autoa tieturvallisuusnäyttelyyn myymisen sijaan. Ilmeisesti hänkin vakuuttui auton kirotusta luonteesta kaikkien onnettomien tapahtumien jälkeen. Kun auto varastoitiin näyttelyynviemistä varten, autotalli syttyi tuleen ja paloi poroksi. Autolle ei käynyt kuinkaan… Eikä siinä vielä kaikki, nro 5.

Auto loistonsa päivinä (viikon ajan…).

Kun auto oli lopulta päätynyt näyttelyyn asti, se putosi telineeltään ja mursi sitä juuri paraikaa katsovan opiskelijan lonkan. Eikä siinä vielä kaikki, nro 6.

Autoa kuljettanut rekka suistui tieltä, tällöin Little Bastard putosi kyydistä samassa rytäkässä ja kuljettaja jäi sen alle. Eikä siinä vielä kaikki, nro 7.

Little Bastard putosi vielä kahden eri kuljetusauton kyydistä, mutta tällöin kukaan ei enää onneksi loukkaantunut. Eikä siinä vielä kaikki, nro 8.

Kun Little Bastardia kuljetettiin takaisin George Barrisille, auto mysteerisesti vain katosi.

Hauta (Fairmount, Indiana, USA).

Akka ihmettelee tämän kyseisen kuljetusauton kuljettajaa: kuinka paljon hänelle maksettiin, että hän suostui ottamaan moisen riesan kuljetettavakseen?? Ja minne helv**tiin se Bastardi lähti suksimaan? Varmasti auto hihitteli itsekseen samalla, kun irrotti kuljetushihnansa ja lähti omille teilleen!

Sittemmin vuosikymmenien jälkeen chicagolainen automuseo teki tarjouksen, josta on hankala kieltäytyä: museo tarjosi miljoona dollaria kenelle tahansa auton olinpaikan tietävälle. Eräs mies ilmoittautui, mutta vihjeistä huolimatta autoa ei ole löydetty.

Akka tietää kohta, mistä tämä hemmetin autonrämä tulee löytymään: Akan pihalta. Tämän kirjoituksen jälkeen se paska raahautuu toiselta puolen maailmaa tänne, kun sitä on väitetty riivatuksi/kirotuksi/autonrämäksi/paskaksi/romuksi. Katsotaanpa vaan!

Pihalta se jotenkin merkillisesti änkeää lukitusta ovesta sisään, kiipeää portaat yläkertaan ja kuristaa nukkuvan Akan ilman käsiä! Tämän murhatyön jälkeen se hipsii taas muina miehinä (autoina) tiehensä ja katoaa taas vaanimaan uusia uhreja.

Akka ei tykkää autoista. Akka nukkuu jatkossa moottorisahan ja hirvikiväärin kanssa.

Welcome, Little Bastard, welcome…

HOVIMESTARI ON SYYLLINEN!

Mistäpä kummasta Akka sai mieleensä tutkailla muutamia epäselviä murha-/itsemurhatapauksia… homma taisi lähteä lapasesta, kun Akka näki otsikon, että Kleopatra ei ehkä tehnytkään itsemurhaa. Aloitetaanpa siis tästä tapauksesta.

Kleopatran sanotaan tehneen itsemurhan antamalla käärmeen purra itseään v. 30 eaa ollessaan vangittuna vallankaappaaja/keisari Octavianuksen toimesta. On esitetty, että tämä voimakastahtoinen nainen olisi tuskin turvautunut moiseen epävarmaan keinoon tai edes itsemurhaan ylipäätään. Vaihtoehtoisina teorioina on epäilty, että Kleopatra olisi nauttinut myrkkyä suun kautta tai että hänet olisi jopa murhattu. Kleopatran hautaa ei ole löydetty lukuisista etsinnöistä huolimatta, joten hänen jäännöksensä eivät ainakaan voi valaista asiaa.

The Death of Cleopatra/Reginald Arthur.
Kauniiksi väitetty Kleopatra… Fresko Pompeijista.

Arkeologi Kathleen Martinez on vakuuttunut, että hauta sijaitsee Taposiris Magnassa, Egyptissä. Paikalla suoritetaan kaivauksia apinan raivolla, toivottavasti edistystä tapahtuu. Homma voitaisiin panna kerralla pakettiin, jos Kleopatran haudasta löytyisi kiveen hakattu apteekkiresepti: “Ostettu: hirveen tuhtia myrkkyä” ja seinässä olisi graffiti: “Octavianus was here, häh hää!”

Marilyn Monroe löydettiin kuolleena asunnostaan 5.8.1962, kuolinsyyksi merkattiin unilääkkeiden yliannostus. Marilynin murhaa on epäilty alusta asti, sillä mm. Marilynin vatsalaukusta ei löytynyt väitettyjä suuria annoksia unilääkkeitä. Marilynilla tunnetusti oli suhde sekä John F. Kennedyn että hänen veljensä Robert Kennedyn kanssa. Aijaijai, ei olisi kannattanut vehdata presidentin ja oikeusministerin kanssa. Sellainen on ihan ikävyyksien kerjäämistä…! On myös esitetty, että mafialla olisi ollut sormensa pelissä, mutta tämä teoria tuntuu olevan huteralla pohjalla. Mitään varsinaista motiivia ei oikein tuntunut löytyvän.

Marilyn Monroe.

Marilynilla tiedettiin olevan muistikirja/päiväkirja, jota kuoleman yhteydessä ei enää asunnosta löydetty. Lisäksi Robert Kennedyn nähtiin poistuvan asunnosta kuolemaa edeltävänä iltana. Marilynin lääkäriäkin on epäilty, sillä hän ei soittanut apua paikalle tarpeeksi nopeasti. Jos vain seinät osaisivat puhua… tässä tapauksessa ne varmaan tosin sanoisivat “happy birthday, mister president…”

Elvis Presleyn osalta murha ei ole päällimmäinen epäilys, vaan oman kuoleman lavastaminen. Hänet löydettiin kuolleena kylpyhuoneestaan 16.8. 1977. Kuolinsyyksi merkittiin sydämen rytmihäiriö, lisäksi hänen elimistöstään löydettiin 14 eri lääkeainetta. Yliannostuksesta ei kuitenkaan ollut kyse. Väitetään, että Elvis olisi pyytänyt päästä todistajansuojeluohjelmaan. Hän tunsi hyvin sekä presidentti Nixonin että Carterin ja todistettavasti soitti heille kummallekin. Elvis oli huolissaan, että hänen henkeään uhataan (syystä tai toisesta).

Elvis Presley v. 1958.

Lavastamisteorian kannattajat esittävät, että Elviksen hautakivi on varma merkki – kivessä lukee Elvis Aron Presley eikä Aaron. Tämä on heidän mielestään tahallinen kirjoitusvirhe.

Ensimmäinen havainto Elviksestä on jo kuolinpäivältä. Häntä muistuttava henkilö havaittiin Memphisin lentokentällä. Tähän voisi kyllä sanoa, että näin tunnettu hahmo tuskin vietäisiin todistajansuojeluohjelman puitteissa julkiselle lentokentälle tavallisten pulliaisten tunnistettavaksi…! Tai sitten hommassa on ollut mukana maailman tumpeloimmat agentit. Sittemmin havaintoja on tehty joka vuosikymmenellä ympäri maailmaa.

V. 1978 Gracelandissa otettu kuva/Mike Joseph. Kuvan henkilö näyttää Elvikseltä.

Toisaalta voi kyllä hyvin ymmärtää, ettei Elviksen kaltainen esiintyjä olisi malttanut pysyä piilossa, vaan olisi aiheuttanut agenteille harmaita hiuksia… “Painu nyt vihdoinkin sinne keinutuoliin virkkaamaan, perhanan Elvis! Ja pysy siellä!!”

Viimeisempänä, vaan ei vähäisimpänä, on Adolf Hitlerin “lavastettu” kuolema. Hitlerin ja hänen vaimonsa poltetut jäännökset löydettiin neuvostoliittolaisten toimesta 30.4. 1945. On kerrottu, että Aatu olisi sekä ottanut syanidia että ampunut itsensä, vaimo Eva Braun oli ottanut “vain” myrkkyä. Tämän jälkeen SS-sotilaat kantoivat ruumiit ulos bunkkerista puutarhaan ja sytyttivät ne tuleen. Kuolinsyissä ja todistajienlausunnoissa esiintyi ristiriitaisuuksia, joten salaliittosoppa oli valmiiksi pedattu. Tuolloin v. 1945 poltetut ja haudatut jäännökset kaivettiin lopulta esiin vuonna 1970 – ja poltettiin uudelleen, todella fiksua!

Hitlerin bunkkeri v. 1945.

Hitlerin kallonpalaseksi väitetty, arkistoitu näyte testattiin vuonna 2009. Näyte kuuluikin alle 40-vuotiaalle naiselle. Eva Braunille, ehkä?

Yleisin teoria esittää, että Hitlerin kaksoisolento poltettiin puutarhassa ja Hitler pakeni Etelä-Amerikkaan lentokoneella ja sukellusveneellä. Akka ei ihmettelisi tätä yhtään – äijällä oli niin paljon vaikutusvaltaa, että kaikki olisi ollut mahdollista.

Natsikone/Polish Aviation Museum, Krakova.

Toivottavasti Aatua edes puri joku käärme persuksiin siellä, mihin hän ikinä mahtoikaan päätyä (mikäli päätyi…). Toivottavasti se käärme puri Aatua joka päivä, perhana soikoon! Ja muuallekin kuin persuksiin! Toivottavasti sillä käärmeellä oli myös parisataa sukulaista mukana. Ja myrkkyhämähäkkiarmeija… ja zombeja!

Hssss… herrrkullista!

D. B. COOPERIN RATKAISEMATON MYSTEERI

Lyhyt muistinvirkistys tämän tunnetun, historiallisen konekaappauksen faktoista:

24.11.1971 Dan Cooperin nimellä esiintynyt mies kaappasi lentokoneen Portlandissa, Oregonissa. Kaappari väitti lentoemännälle, että hänen salkussaan on pommi. (Lehdistön virheen takia Dan Cooper muuttui muotoon D. B. Cooper).

Päästyään lennon määränpäähän Seattleen Cooperille luovutettiin pyydetyt 200 000 dollaria sekä 4 laskuvarjoa. Tällöin kaappari vapautti 36 matkustajaa ja osan henkilökunnasta; mutta lentäjät, yksi mekaanikko ja yksi lentoemäntä jäivät edelleen panttivangeiksi. Kone jatkoi matkaansa Cooperin käskystä kohti Renoa, Nevadaa.

D. B. Cooperin kaappaama kone/FBI.

Seattlen ja Renon välillä kaappari käski henkilökunnan ohjaamoon ja hyppäsi koneesta peräluukun portaikon avulla mukanaan laskuvarjo ja varavarjo. Ja rahat, tietenkin!

Karkulaista tai ruumista ei koskaan löydetty, sillä oletettu etsintäalue oli hyvin laaja ja metsäinen. 9 vuotta myöhemmin 8-vuotias poika löysi Columbia-joen rannalta Cooperille luovutettuja seteleitä noin 6000 dollarin arvosta. Hauskaa sinänsä, että poika sai pitää itsellään osan rahoista ja tienasi myöhemmin kymmeniä tuhansia huutokauppaamalla niitä.

Joenpenkalta löydettyjä rahoja.

On epäilty, että kaappari ei olisi voinut selvitä hypystä hengissä. Kone lensi 3 kilometrissä ja pakkasta olisi ollut tuolloin 20 astetta. Nopeasti heräsi myös epäilys, että kaapparilla olisi täytynyt olla laskuvarjohyppy-/armeijataustaa tai ylipäätään teknistä tietoa lentokoneista. Lentoemännätkään eivät tienneet, että peräportaikosta voi hypätä koneen ollessa ilmassa. Seattlen kentällä Cooper oli myös hermostunut, kun tankkaus viivästyi teknisen vian seurauksena eli täten hänen piti olla tietoinen tankkaamisen normaalista kestoajasta.

Etsintäaluetta/FBI.

FBI lopetti lopulta tapauksen tutkinnan vuonna 2016. Yksityishenkilöistä koostuva tutkijaryhmä tosin löysi sopivan ehdokkaan D. B. Cooperiksi: herrasmiehen nimeltään Robert Wesley Rackstraw.

D. B. Cooperin luonnos/valokuva Robert Rackstraw’sta.

Tämä herra olikin kaikkea muuta kuin herrasmies; tämä eläkeikään asti ehtinyt Rackstraw oli armeijataustainen Vietnamin sodan veteraani, mutta useiden rikkeiden takia saanut potkut armeijasta. Häntä jopa syytettiin myöhemmin isäpuolensa tappamisesta, mutta jury vapautti hänet. Vankilassakin hän ehti istua parisen vuotta syytettynä useista rikkomuksista. Ei mikään puhtoinen pulmunen siis; todellakaan, vaikka isoisän kunnioitettavaan asemaan olikin päässyt.

Mitkä seikat sitten viittasivat siihen, että kyseessä olisi nyt se ihka-aito D. B. Cooper? Selityksiä on useita:

  • Kaapparista tehtyä luonnoskuvaa on verrattu Rackstraw’n kuviin (tuolloin hän olisi ollut 28-vuotias) ja yhtäläisyyksiä on löydetty eri kasvonpiirteistä runsaasti.
  • Rackstraw’n eno Ed Cooper ehdotti hänelle laskuvarjohyppäämistä pojan ollessa vasta 14-vuotias.
  • Kaappauksen jälkeisinä vuosina medialle lähetetyissä kirjeissä oli numerokoodeja. Koodit viittasivat Rackstraw’n armeija-aikaisiin yksiköihin.
  • Rackstraw’n koulutukseen ennen Vietnamin sotaa sisältyi vaativia laskuvarjohyppyjä, pommikoulutusta ja lentokonetekniikkaa.
  • Hänet armeija-aikana tunteneet henkilöt todistivat, että hänellä oli “rikollinen ja arvaamaton” luonne ja hän olisi ollut täysin kykenevä suorittamaan tämän kaappauksen.
  • Rackstraw yritti jopa lavastaa oman kuolemansa sieppaamalla ja piilottamalla vuokratun lentokoneen (vankilasta vapauduttuaan). Kone ja mies tietenkin lopulta löytyivät.
  • Useissa eri haastatteluissa Rackstraw vastasi esitettyihin kysymyksiin (oletko Cooper vai et) ympäripyöreästi ja vältellen; mm. “onko sillä mitään väliä”, “olen jo vitsillä sanonut että olen”, “ei ole mitään kiellettävää” jne.
Yksi Cooperin kirjeistä.

On myös epäilty, että Rackstraw olisi ollut CIA- agentti ja että tämän vuoksi hänen “syyllisyytensä” olisi salaisesti haudattu historian uumeniin. Tietenkin jokaisen epäselvän “keissin” ympärille pitää saada kunnon salaliittoteoria.

Robert Rackstraw kuoli 75-vuotiaana kesällä 2019, joten hänen osaltaan mitään tunnustusta ei ole enää mahdollista saada. Olisi ollut mukava edes kerran saada selvyys johonkin epäselvään tapaukseen.

Olisi nyt edes jättänyt kirjeen, että “minä se olin” tai “se en ollut minä”. Tai no; sitten olisi spekulaatiot taas heränneet: “tämä kirje ei ole aito” tai “voihan sitä aina sanoa mitä vaan omaksi huvikseen” ja niin edelleen. Tällaisen asian lopulliseen ratkaisuun tarvittaisiin ihan pirusti oikeita todisteita, joita kukaan ei pystyisi kiistämään. Kuten vaikka hypyssä käytetyt laskuvarjot…? “Ääh, se hankki ne kuitenkin eBaysta“.

Akka ei tiedä, millä todisteilla tämäkin tilanne saataisiin todistettua.

Aina löytyy epäilijöitä joka lähtöön, vaikka todisteita tarjottaisiin kasapäin (esimerkiksi murhatapauksessa): “Ai sulla on siinä murhaajaan sopiva dna-näyte, sormenjäljet, useita silminnäkijöitä, murha-ase ja videokuvaa murhasta! Siinä tapauksessa murhan takana on pakko olla hallituksen salaliitto, jossa on mukana CIA, FBI, poliisivoimat, smurffit ja joulupukki!!”

Jep, minä tiedän kuka se oli!!
Mä tiesin jo ennen sua!!

ONNISTUIKO PAKO ALCATRAZISTA? HMM…

Kotini on linnani; sanotaan. Jep, vankilakakulta tämä kevät alkaakin tuntua, joten sanonta pitää jollakin tavalla paikkansa…

Mieleeni juolahtikin maailman kenties kuuluisin “linna”- eli vankilapako: pako Alcatrazista vuonna 1962. Alcatrazissa tehtiin sen vankilatoiminnan aikana yhteensä 14 pakoyritystä, joihin osallistui 36 vankia. Näistä ainakin 6-7 ammuttiin ja kaksi todistettavasti hukkui. 5 vankia “katosi” ja heidän oletettiin hukkuneen. Näiden viiden joukkoon on laskettu myös seuraavat kolme veijaria:

Alcatraz.

Anglinin veljekset Clarence ja John yhdessä Frank Morrisin kanssa onnistuivat ehkä pakenemaan “the Rockista”. Pakoa valmisteltiin useita kuukausia ja siihen osallistui useita muitakin vankeja; he toimittivat kolmikolle tarpeellista tavaraa ja materiaalia vankilan työpajoista.

Alcatrazin ompelimo.
John Anglin.

Kolmikko rakensi mm. yli 50 sadetakista kumilautan, useita omatekoisia työkaluja tarvikkeiden valmistukseen, pelastusliivejä sekä meloja. Haastavinta lienee ollut kaivertaa sellien ilmastointiaukot sopiviksi pakoa varten; kaivamisalue peitettiin paperimassasta tehdyllä säleiköllä. Paperimassasta valmistettiin myös tekopäät oikeine hiuksineen sänkyihin, jotta öisin partioivat vartijat eivät huomaisi tyhjiä sellejä. Hiukset saatiin vankilan parturista.

Tekopäät hiuksineen.
Omatekoinen ritiläviritys.

Kaikki oli valmista pakoa varten 11.6. 1962. Neljäs kaiffari, Allen West, ei ehtinyt paeta sellistään ajoissa, joten suunniteltu pakeneminen jäi häneltä väliin. Myöhemmin Allen Westiä kuulusteltiinkin ahkerasti, jotta pakosuunnitelmasta saataisiin kaikki mahdollinen tieto selville.

Clarence Anglin.

Paon onnistumiseen vaikutti suuresti budjettileikkaukset: kyseisenä ajankohtana vartiointia oli vähennetty ja esim. katoilla ei kiertänyt vartijoita entiseen tapaan. Täten kolmikolla oli mahdollisuus huoltokäytäviä pitkin päästä huomaamatta katolle ja sieltä saaren rantaan lauttaa pumppaamaan.

Sellit Alcatrazissa.

Useissa dokumenteissa on tutkittu San Franciscon lahden virtauksia ja näiden perusteella on esitetty, että pakenijoilla olisi ollut DIY -kumilautallaan tiukat paikat. Virtaukset ovat hyvin voimakkaita ja vesi on hyytävän kylmää. Pahimmassa tapauksessa (melomisesta huolimatta) kumilautta olisi ajautunut kohti Golden Gatea ja sitä myöten avomerelle. Uiminen ei olisi missään nimessä onnistunut kylmästä vedestä ja lahden haista johtuen.

Paon onnistumisesta voi kertoa läheiseltä Angel Islandilta löytynyt kumilautta ja siitä poispäin johtavat kengänjäljet. Jostakin mystisestä syystä FBI kuitenkin väitti, ettei lauttaa koskaan löytynyt. Vanhoissa asiakirjoissa lautan löytyminen kuitenkin mainitaan. Merkillistä hutilointia: oliko siellä nyt sitä lauttaa vaiko ei!

NASAn kuva San Fransiscon lahdesta; keskellä lahtea Alcatraz.

Eräs varteenotettava vaihtoehto paon etenemisestä liittyy Anglinin veljesten lapsuuteen: heillä oli tapana sitoa itse tehty lautta narulla kiinni jonkin sukulaisen veneen perämoottoriin ja tällä tapaa saada mukava “kyyti”. Anglinin veljesten ystävä kertoi tavanneensa Anglinit Rio de Janeirossa useita vuosia paon jälkeen ja väitti veljesten tunnustaneen, että tällä tavoin he pakenivat Alcatrazista.

Teoria kuulostaa hyvältä: viimeinen lautta mantereelle lähti saarelta keskellä yötä. Lautalla kuljetettiin mm. vankilan työntekijöitä ja tarvikkeita. Tällainen ratkaisu olisikin ollut ihanteellinen lahden virtausten välttämiseksi eikä melomisesta olisi ollut mitään vaivaa. Kaksi melaa löytyikin paon jälkeen vedestä; ehkä ne heitettiin turhina yli laidan.

Vartijoita Alcatrazissa.

1970-luvulta on myös olemassa valokuva, joka väitteen mukaan esittää Anglinin veljeksiä maatilallaan Brasiliassa. Tästä kuvasta on tehty useita tutkimuksia kasvonpiirteiden osalta, josko Anglinin veljekset olisivatkin todella kuvassa. Ainakin yksi dokumentti väitti, että piirteet ovat yhteneväiset.

Frank Morris.

Frank Morrisin kohtalosta ei tiedetä: lahden suulta myöhemmin löytyneitä mieshenkilön luita epäiltiin Frank Morrisin jäännöksiksi. Näin ei kuitenkaan ollut, kun Morrisin sukulaisilta saatua dna:ta verrattiin kyseisen “John Doen” näytteeseen. Tuolloin jopa epäiltiin, että Anglinit olisivat heivanneet Morrisin lautalta pakomatkan aikana ja tämän myötä Morris olisi hukkunut virtauksiin. Hyi, aina oletetaan ihmisistä pahinta!

Merkillistä tapauksessa on se, että “keissi” on yhä tutkinnassa. Frank Morris syntyi v. 1926 ja Anglinit vuosina 1930-1931. Tapaus on avoin ainakin siihen asti, kunnes pakenijat ovat 100-vuotiaita tai tapaus muutoin ratkeaa. Eli kannattaa vaan edelleen soitella vihjeitä menemään; kenellä sellaisia on!

Akka ainakin toivoo, että pakenijat selvisivät hengissä. Kyseessä olivat kuitenkin pankkiryövärit, eivät mitkään murhaajamiehet. Kyllä sellaista vaivaa on paon eteen nähty, että oksat pois… Meikäläisellä ei kestäisi pinna kuukausitolkulla nitkuttaa sementtiä irti seinästä teroitetulla lusikalla. Tosin se tilanne taitaa tulla eteen jossakin vaiheessa tämän nykytilanteen mahdollisesti pitkittyessä… äh, ei sentään! Aina voi katsoa juutuubista lisää dokkareita!

KUMMITUKSIA, LUOLIA, OLUTTA, KARTANO JA USEITA KUOLEMIA…

…kaikkia näitä löytyy ihmeteltäväksi asti St. Louisissa, Missourissa, Amerikassa. Kyseessä on Lempin perheen kartano ja panimo.

Perheen tarina alkaa saksalaissyntyisestä Johann “Adam” Lempistä, joka Amerikkaan muutettuaan (1838) perusti sekatavarakaupan ja lopulta panimon St. Louisiin. Aluella on laaja luolaverkosto, joten panimon laajennus tuli mahdolliseksi luonnon muovaamien kylmäsäilytystilojen myötä. Luolia laajennettiin ja tuettiin valtaviksi olutvarastoiksi, sillä jääkaappejahan ei luonnollisesti tuolloin ollut olemassa. Perheestä tuli sitten yritystoiminnan kautta miljönäärejä ja kartano rakennutettiin v. 1890. Kartanosta oli tunneliyhteys suoraan olutvarastoihin ja panimoon. Ai että, miten lyhyt työmatka töihin… ja tuopille!

Lempin perheen panimo.

Adamin poika William senior jatkoi isänsä työtä tämän kuoleman jälkeen ja yritys menestyi mainiosti, rahaa virtasi ovista ja ikkunoista. Takapakkia alkoi tulla, kun William seniorin oma poika Frederick kuoli sydänvaivoihin v. 1901. Muutamaa vuotta myöhemmin Williamin paras ystäväkin kuoli. Tällöin William senior ampui itsensä kartanossa v. 1904. Itsemurha nro 1.

William seniorin tytär Elsa ampui itsensä avioerosotkujen jälkeen v. 1920. Itsemurha nro 2.

William seniorin jälkeen yritystä jatkoi hänen poikansa William junior. Kieltolain aikaan yritys joutui vaikeuksiin ja panimo myytiin. Rahaa perheellä oli kuitenkin säkkitolkulla, joten taloudellisiin vaikeuksiin tilanne ei johtanut. William junior kuitenkin ampui itsensä v. 1922. Itsemurha nro 3.

Ilmakuva panimoalueesta.

Kartanon työntekijät kertoivat myöhemmin, että William juniorilla oli myös avioton Downin syndrooma-poika. Tätä poikaa pidettiin piilossa ullakolla, jottei perhe joutuisi häpeämään. Poika kuoli n. 30-vuotiaana ja hänet on tiettävästi haudattu Lempien hautapaikkaan vain nimikyltillä “Lemp”.

Pojan väitetään kummittelevan kartanossa. Ei mikään ihme, kun ullakolla joutui elämään lyhyen elämänsä! Kyllä se pistäisi vit…harmittamaan itse kutakin! Meikäläinen potkisi ovia tämän tästä ihan kettuillakseen!

William juniorin kolmas poika Charles, viimeinen kartanossa asuja, ampui itsensä v. 1949. Ennen omaa kuolemaansa Charles ampui koiransakin. Omituista…! Itsemurha nro 4.

William juniorin viides poika Edwin oli jo aiemmin rakennuttanut itselleen oman kartanonsa ja kuoli luonnollisiin syihin vasta 90-vuotiaana v. 1970. (Toinen poika, Louis, oli kuollut jo aiemmin luonnollisista syistä johtuen v. 1931.)

Tämän jälkeen Lempien kartano myytiin matkustajakodiksi, mutta menestys oli huono. Työntekijöitä oli vaikea saada, sillä kartanossa väitettiin kummittelevan. Ovet avautuivat ja sulkeutuivat itsestään, tavaroita lenteli lattialle, ääniä ja askelia kuului ympäri taloa ja jopa pianonsoittoakin kuului ilman soittajaa.

V. 1975 kartano sai uuden omistajan, paikasta tuli bed&breakfast ja ravintola. Nykyään kartanossa järjestetään tietenkin kiertokäyntejä, kuten luolissakin. Monet aaveenmetsästäjät ovat tutkineet kiinteistöä ja luolaverkostoa.

On myös löydetty todisteita siitä, että intiaanit ovat käyttäneet luolia ehkä seremoniapaikkoina; mene ja tiedä, mutta intiaanithan eivät tunnetusti tykkää siitä, että heidän pyhiä paikkojaan häiritään. Kartanon rakentaminen luolien päälle ja luolien käyttäminen olutvarastoina kuulostavat juuri tällaiselta “häirinnältä”. Yksi osa luolastosta, nimeltään “Cherokee cave” jopa räjäytettiin maantierakentamisen yhteydessä. Ai jai jai jai… minkäs menittekään tekemään, pojat!

Lempin panimon olutpullo.

Mistä sitten johtuukaan; 4 itsemurhaa samassa perheessä on aikamoinen määrä. Ei ole ollenkaan kummallista, että paikka on suosittu kummitusnähtävyys tällaisesta aktiivisuudesta johtuen. Intiaanit haluavat kaikki pyhäinhäpäisijät pois omista luolistaan, intiaanien riivaamat Lempin jälkeläiset kummittelevat ihan muina miehinä kostaakseen oman kuolemansa ja ullakolla asunut poika kummittelee ihan ymmärrettävistä syistä. (Potkaise ihan kunnolla sitä ullakon ovea, poika “Lemp”!)

Taitaa siellä muutama kummitus olla ihan Lempien yritystoiminnastakin johtuen: tulevat sinne janoisina tarkastamaan, onko varastoissa olutta jäljellä! No ei ole enää!

MENNEISYYDEN INDIANA JONESIT

Tutkimusmatkailijat kuten James Cook, Marco Polo, Fernando de Magalhaes ja David Livingstone lienevät tuttuja nimiä kaikille.

Marco Polo Kublai-kaanin luona.

Marco Polo kierteli Kiinassa 1200-luvulla, tosin hänen matkojaan on epäilty suureksi huijaukseksi. On esitetty, että hänen matkakertomuksensa on koottu pelkkien kuulopuheiden mukaan. Tämä kuulostaa samanlaiselta salaliittoteorialta, kuin kuussakäynneistä on kehitetty:

“Emmä usko et siel ois käyty, studiossa ne kuvat on otettu, ihan persiillään kaikki valot ja varjot…”

James Cook ja Fernando de Magalhaes kiertelivät ympäri maailmaa; nämä reissut lienevät kaikkien mielestä tositapahtumiin perustuvaa historiaa. Magalhaes paineli laivojensa kanssa menemään 1500-luvulla, Cook puolestaan 1700-luvulla. Molemmat herrat pääsivät kartoittamaan täysin tuntemattomia alueita useilla tutkimusretkillään maailman ympäri.

“Emmä tiiä, kävix ne muka oikeesti jossakin, onx mitää todisteita…”

David Livingstone.

David Livingstonen nimi on tuttu mm. legendaarisesta löytymisestään. “Tohtori Livingstone, otaksun?” lausahti häntä etsimään tullut toimittaja Henry Stanley keskellä Afrikan syvintä viidakkoa. Livingstone oli aiemmin löytänyt Victorian putoukset omien tutkimusretkiensä aikana.

“Ei siel missää oo käyty, se toimittaja keksi hyvän jutun; se oli varmaan Seiskassa töissä…”

Sir Richard F. Burton v. 1890.

Samoihin aikoihin 1800-luvulla Afrikkaa tutki vähemmän tunnettu tutkimusmatkailijakaksikko: John Speke ja Richard Burton. Heidän tarkoituksenaan oli löytää Niilin lähteet. Tällä matkalla löytyi mm. Tanganjika- ja Victoriajärvi, mutta heidän tiensä erosivat Burtonin sairastuttua vakavasti. Speke palasi Englantiin ja piti Royal Geographic Societylle puheen Niilin lähteiden löytymisestä yksin (tämä seura oli merkittävässä asemassa tutkimusmatkojen rahoittajana ja maantieteen edistäjänä). Tästäkös Burton hermostui; heidän oli pitänyt puhua aiheesta yhdessä. Koko homma räjähti käsiin ja heille sovittiinkin lopulta yhteinen keskusteluaika syyskuulle v. 1864.

John H. Speke v. 1827.

Keskustelua edeltävänä päivänä Speke kuoli metsästyksen yhteydessä, kun hänen aseensa laukesi itsestään.

“Ei se mitään itexeen lauennut, joku niittas sen ketoon ihan varmasti…”

Vähemmän tunnettuihin tutkimusmatkailijoihin kuuluu myös Percy Fawcett. Tämän herran sanotaan olleen oikeana esikuvana Indiana Jonesille. Fawcett tutki erityisesti etelä-Amerikkaa, jonne hän palasi kerta toisensa jälkeen edellisen tutkimusmatkansa päätyttyä. Hän mm. raportoi aiemmin löytymättömistä eläinlajeista jo aiemmin mainitulle Royal Geographic Societylle.

Percy Fawcett otti viimeiselle matkalleen mukaansa poikansa Jackin; heidän tarkoituksenaan oli viimein löytää kullastaan kuuluisa kaupunki El Dorado. Tosin Percy itse nimesi etsittävän kaupungin nimellä “Z”. Tällä matkalla he sitten yhtäkkiä katosivat v. 1925.

Ennen katoamistaan yksi Percyn viimeisimmistä viesteistä vaimolleen oli: “Jack voimistuu päivä päivältä, retki ei tule epäonnistumaan”.

Fawcettin seurueen kohtalosta on tietenkin useita teorioita. On esitetty, että alueen intiaanit ovat vanginneet heidät/syöneet heidät/tappaneet heidät, koska he olivat sairaita. Yksi teoria esittää, että Percy poikansa kanssa halusikin kadota ja he perustivat oman, teosofisen yhteisönsä viidakkoon.

Mitään näistä teorioista ei ole pystytty todistamaan, mutta lukuisten etsintäretkien aikana 100 etsijää on menettänyt henkensä; muutamat etsijät ovat kadonneet viidakkoon samalla tavoin jälkiä jättämättä.

“Ei siel oo kukaan kadonnu, aina pitää saada lisää seuraajii Instaan…”

James Cook kuoli Havaijilla alkuasukkaiden hyökkäyksen seurauksena, samoin kuoli Magalhaes Filippiineillä. Marco Polo kuoli varakkaana miehenä Venetsiassa. Livingstone kuoli Sambiassa, hänen sydämensä on haudattu puun alle ja kuivattu ruumis kuljetettiin Englantiin. Speken kuolema on tässä jo kerrottu, mutta ei selitetty. Riitakumppani Richard Burton kuoli 69-vuotiaana, jolloin hän oli saanut ritarinarvon ja osasi 29 kieltä.

“Ketä kiinnostaa, missä ne kuoli, jotai vanhoi äijjii, anyway”.

Percy Fawcett poikineen on jäänyt viidakon uumeniin, mutta miten ja miksi… itse epäilen sairausteoriaa, tuohon aikaan sairastuminen saattoi olla kohtalokasta kenelle tahansa. Tutankhamonin haudan etsinnän rahoittaja lordi Carnarvon kuoli äkillisesti moskiitonpiston aiheuttamaan tulehdukseen muutamia viikkoja haudan avaamisen jälkeen, sillä antibiootteja ei oltu vielä tuolloin kehitetty ihmiselle sopivaan muotoon.

Kiva pieni apuväline viidakossa myllertämiseen.

Menepä siinä sitten viidakkoon näillä eväillä; ilman kuvausryhmää ja ilman mitään lääkinnällistä apua hätätilanteessa. Nykyajan survival game-ohjelmat eivät ole mistään kotoisin, sillä tuotantoyhtiö pitää kuitenkin kaikista osallistujista huolta. Todelliset äijät painuivat aikoinaan macheten ja/tai laivan kanssa etsimään jotakin; ilman tietoa kotiinpaluusta.

“Ääh, ei ne mitään etsiny. Ne vaan lähti v****un, ku ne ei jaksanu kuunnella kaikkee nalkutusta”.

MYSTISET KIVIPALLOT

1930-luvulta lähtien Costa Ricasta on löytynyt satoja kivipalloja lojumassa maan kamaralla. Pallojen koot vaihtelevat muutamista senttimetreistä yli kahteen metriin. On arvioitu, että kivipalloja on tehty n. 2000 vuoden aikana. Syytä pallojen työstämiseen ei tiedetä, mutta niiden arvellaan olleen jonkinlaisia statuksen merkkejä. Mitä suurempi boltsi, sitä coolimpi olet.

Monet pallot on siirretty pois alkuperäisiltä paikoiltaan, joten tutkijat eivät pysty todentamaan esim. sijaintiin liittyviä astronomisia tarkoituksia. Palloista on toki arveltu, että ne voisivat esittää uskonnollisina symboleina aurinkoa tai kuuta; onhan ammoisista ajoista lähtien palvottu näitä taivaan pyöreitä jumalia.

Suhteellisen pieni pallo Costa Ricassa. Omistaja lienee ollut vain pikkuisen cool.

Erityistä palloissa on se, että ne on työstetty erittäin kovasta kivimateriaalista mahdollisimman pyöreiksi eli työ on ollut hidasta ja aikaavievää. Tekijöistäkään ei tiedetä sen enempää; mutta mikäli statusteoria pitää paikkansa, niin he olivat kyllä tosi cooleja. Tai hikisiä. Jotkut pallot painavat tonneja.

Euroopasta puolestaan on löytynyt yli 500 pienempää kivipalloa Skotlannista, Orkneysaarilta, Irlannista ja Norjasta. Nämä pallot ovat jopa 5000 vuotta vanhoja. Useissa palloissa on kaiverruksia ja syvennyksiä. On arveltu, että palloja on käytetty esim. eteläamerikkalaisen bola-heittoaseen tapaan naruun köytettynä. Tietenkin käyttötarkoituksena voi olla myös uskonnollisuus ja “yllättäen”… statusarvo.

Yksinkertainen malli kiviboltsista.

Näissä palloissa on huomattavia eroavaisuuksia: toisissa on uurteita (narua varten?) ja toiset näyttävät lähinnä rosoisilta vadelmilta. Ihmetyttää kyllä, mitä uskonnollista merkitystä tällaisilla voisi olla. “Teenpä tästä mötikästä tällaisen taskuun sopivan pikku pallon, jotta Kunnianarvoisa Vadelmanjumala suojelee minua matkoillani”.

Koristeellinen boltsi Skotlannista.

Kuten kaikissa muissakin arkeologisissa mysteereissä, yhtenä vaihtoehtona on TIETENKIN Pienet Vihreät Miehet. On se merkillistä, millä motiivilla alienit olisivat vaikuttaneet jokaikisen kivisen rakennuksen/monoliitin/pyramidin yms. rakentamiseen. Nämä kaiffarit osaavat lennellä toisille planeetoille, miksi ne tulisivat tänne osallistumaan alkeellisen ihmiskunnan kivitöihin?

Jospa armas planeettamme onkin/on ollut Pienten Vihreiden Miesten Puuhamaa: “Viikonloppureissut Maahan nyt puoleen hintaan, tuo koko perheesi askartelemaan! Lisämaksusta voitte abduktoida mukaanne tuliaisiksi yhden ihmisyksilön!”

MUUTAMIA MIELENKIINTOISIA HENKILÖMYSTEEREITÄ

  1. AGATHA CHRISTIE

Dame Agatha Christie (1890-1976) lienee maailman tunnetuin dekkarikirjailija. Ainakin joku hänen kirjojaan on lukenut 2 miljardin kappaleen painosten myötä. Christien dekkareille on tunnusomaista se, että murhaajaa ei arvaa millään. Juonessa on aina joitakin yllättäviä pointteja, joita ei voi päättelemällä tietää. Ainoa varma nakki on aina se, että hovimestari ei ole syyllinen.

Agatha Christie.

Puuttumatta sen kummemmin Agathan monipuoliseen elämään hyppään suoraan hänen mystiseen katoamiseensa v. 1926. Tuolloin Agatha ja hänen miehensä olivat pitkään etsiskelleet taloa ja olivat sellaisen sitten ostaneetkin. Agathan äiti oli kuollut samana vuonna. Yllättäen Agathan aviomies vaati avioeroa; hän oli rakastunut toiseen naiseen.

Agatha katosi joulukuussa ja hänen aviomiestään epäiltiin jopa murhasta. Tuhansittain ihmisiä osallistui hänen ruumiinsa etsimiseen, Agatha oli tuolloin jo saanut mainetta kirjailijana. Lopulta Agatha löytyi hotellista parin viikon jälkeen, hän oli kirjoittautunut salanimellä sisään. Hotellin henkilökunta ja paikalliset ihmiset olivat hänet tunnistaneetkin, mutta kenellekään ei tullut mieleen ilmoittaa poliisille… Katoamisen syyksi ilmoitettiin muistinmenetys, mutta tätä ei kukaan oikein uskonut. Kirjailijaa syytettiin jopa mainosmielessä tehdystä tempusta, olihan lehdistö ollut innoissaan uutisoimassa etsintöjen etenemisestä.

Lopullista varmuutta asiaan ei koskaan tullut, mutta loppuelämänsä Agatha varjeli yksityisyyttään. Avioeron jälkeen hän avioitui uudelleen ja tämä liitto lienee ollut onnellinen kestettyään Agathan kuolemaan asti. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vai…?

Agatha matkaili usein ja sai kirjoilleen inspiraatioita eri maista.

Kyllä itse kullekin tulee mieleen kadota ja “menettää muistinsa”, kun tarpeeksi kaadetaan paskaa niskaan. Mikäli se vielä taloudellisesti on mahdollista, niin mikä ettei katoaisi. Ihmettelen vain, ettei “katoaminen” tapahtunut kauemmaksi kuin perienglantilaiselle pikkupaikkakunnalle. Olisi nyt mennyt sinne asti, missä pippuri kasvaa tai huitsin Nevadaan, pois keltaisen lehdistön jaloista. Muistinmenetysteoria on aika epäuskottava, kun kirjautuu hotelliin samalla sukunimellä kuin aviomiehen uuden rakkauden sukunimi…

Hercule Poirot ja Jane Marple elävät kuitenkin ikuisesti.

R.I.P Dame Agatha.

2. BILLY THE KID

William H. Bonney alias Henry McCarty alias Billy the Kid (1859-1881) tuli lyhyen elämänsä aikana kuuluisaksi jopa 21 ihmisen taposta. Varmuutta lukumäärästä ei ole. Joka tapauksessa monien mutkien jälkeen sheriffi Pat Garrett sai lopulta Billyn kiinni ja ampui tämän.

Billy the Kid.

Billy the Kidin kuolemasta ja hautapaikasta on useita versioita ja monet eri ihmiset tulivat myöhemmin julkisuuteen väittäen olevansa Billy the Kid. Heidän motiiveistaan ei ole tietoa, mutta uskottavin henkilö tuli esiin v. 1948: Ollie Roberts, paikallisten tuntemana nimellä Brushy Bill Roberts. Tämän miehen motiivina oli saada hänelle luvattu armahdus New Mexicon kuvernööriltä, tosin lupaus oli tehty jo noin 70 vuotta aikaisemmin. Brushy Bill väitti väsyneensä pakoiluun ja tuli siksi esiin vanhuudenpäivillään.

Brushy Billin tavannut lakimies tapasi Billy the Kidin tunteneita henkilöitä ja vakuuttui siitä, että kyseessä oli Billy the Kid. Brushy Bill oli mittasuhteiltaan samanlainen, hänellä oli samat arvet ja hän osasi kertoa Billy the Kidin aikaisista rakennuksista. Kuvernööri ei ollut samaa mieltä, hänen mielestään Brushy Bill oli huijari kuten muutkin. Brushy Bill menehtyi kaksi vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen kävellessään postitoimistoon, mutta väitti loppuun asti olevansa Billy the Kid.

Tarina tuntuu uskottavalta; Brushy Billille pystytettiin jopa hautakivi nimellä Billy the Kid. Kidin alkuperäinen hautapaikka joutui tulvan alle ja useita ruumiita siirrettiin muualle. Jopa Billyn hautapaikalle pystytetty lautaristi oli kadonnut jo vuosia aikaisemmin.

Mene ja tiedä, mikä totuus tässä tarinassa on, mutta esitän tapahtuneen seuraavaa:

aikalaisten mukaan Billy the Kid ei ollut mikään pahis, vaan vaikeasta lapsuudesta huolimatta ilkikurinen ja fiksu nuorimies. Hänen rikoksensa liittyivät aina selviytymiseen, eivät huvikseen tehtyihin tappoihin tai varkauksiin. Pat Garrett oli vastavalittu sheriffi ja luonnollisesti hän tarvitsi meriittiä ja arvovaltaa. Mikäpä sopisi tarkoitukseen paremmin kuin väitetty Billy the Kidin kiinniotto ja ampuminen.

Sheriffi Pat Garrett.

Ehkäpä Pat Garrett sääli tätä nuorukaista ja teki sopimuksen: Billy pääsee vapaaksi ja sheriffi saa “15 minuuttia kuuluisuudessa” hänen tapostaan. Miksi muuten tämä Brushy Bill Roberts olisi vanhoilla päivillään vaatinut armahdusta, hän ei ollut rahan perässä vaatimassa elokuvasopimuksia tai mitään muutakaan hyötyä. Armahdus oli hänelle ainoa tärkeä asia elämän lähestyessä loppuaan. Ruusunpunaisten silmälasien läpi toivon todellakin, että Brushy Billy Roberts oli oikeasti Billy the Kid.

R.I.P Billy.

3. AMELIA EARHART

Amelia Earhart (1897-1937) tuli kuuluisaksi lentäessään “ensimmäisenä naisena Atlantin yli” v. 1928. Itseasiassa Amelia ei lentänyt konetta, hän oli mukana matkustajana. Tokihan Amelia oli jo ottanut lentotunteja, tehnyt ennätyksiä ja ostanut ensimmäisen lentokoneensa, joten hän oli luonnollinen valinta Atlantin ylitykseen. Pitihän lehdistölle saada jotakin uutisoitavaa ja lehdistö tekikin Ameliasta varsinaisen supertähden.

Amelia ja hänen suunnistajansa Fred Noonan lähtivät maailmanympärilennon yritykseen v. 1937. Hankaluuksia tietenkin ilmaantui, mutta matkaa saatiin tehtyä 35 000 km. Viimeisen osuuden pituus olisi ollut yli 11 000 km ja tämä osuus olisi kokonaan Tyynenmeren yllä, välilaskuja koneen huoltoa varten oli toki tarkoitus tehdä. Lentäessä radioyhteyteen alkoi tulla ongelmia: Amelian puhe kuultiin mutta Amelian koneessa ei kuultu mitään. Arvioitiin, että kone olisi joutunut ulos suunnitellulta lentoreitiltä ja polttoaineen loppuessa pudonnut mereen tai laskeutunut saareen.

Amelia, Fred ja lentokone Electra.

Valtavista etsinnöistä huolimatta konetta ei tuolloin löydetty. Myöhemmät etsinnät ovat keskittyneet Nikumaroron saareen, josta on löydetty luita, naisen kenkä, puuterirasia ja navigointiväline. Myös yksi todennäköisesti lentokoneeseen kuuluva osa on löydetty. Löydetyt luut katosivat mystisesti jossakin vaiheessa, joten dna-tutkimuksista ei ole apua. Uusimmat tutkimukset luiden mittojen perusteella (kuvat eivät ilmeisesti sentään kadonneet) antavat vahvasti ymmärtää, että kyseessä on Amelia Earhartin kokoinen naishenkilö.

Nikumaroron atolli/Wikimedia Commons.

Kuten useissa mysteereissä, tässäkin tapauksessa esitettiin katoamisen olleen lavastettu. Oli miten oli, toivon että laskeutumisen yhteydessä Amelia ja Fred saivat nopeasti surmansa ilman vammautumista. Saarella elävät kookosravut syövät mitä tahansa, kuten eräässäkin dokumentissa esitettiin. Saarelle viety sianruho tuhottiin rapujen toimesta muutamissa tunneissa.

Tässä yhteydessä ei sovi esittää kysymystä, mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle. On sen verran rankkaa tuollaista vaihtoehtoa ajatella, hyi hirvitys sentään.

R.I.P Amelia ja Fred.

KRYPTOZOOLOGIA

Tämä näennäistiede tutkii tieteelle tuntemattomia eläinlajeja eli kryptideja. Tähän joukkioon kuuluu mm. merihirviöt ja ne kuuluisat lumimiehet ja isojalat, joita maailmalla tuntuu vilisevän joka ikisessä metsikössä. Tämän otsikon alle voi laittaa myös lajit, joiden on väitetty kuolleen sukupuuttoon, mutta havaintoja on silti olemassa. Tämän määritelmän nimi on elävä fossiili.

Tällaisesta “elävästä fossiilista” kuuluisin on Latimeria; varsieväkala. Tämän lajin luultiin vetäneen viimeisen henkäyksensä dinosaurusten aikana, kunnes v.1938 eteläafrikkalaiset kalastajat olivat saaneet latimeria-yksilön pyydykseensä. On se merkillistä, että tällainen parimetrinen ja 80-kiloinen kala on jäänyt aiemmin huomaamatta. Olisit käynyt… optikolla, voisi todeta tässä.

Latimeria -kalasta tehty malli museossa.

Otsikon alle mahtuu myös yksisarvinen eli tarueläin. Olen aina ihmetellyt, mistä yksisarvisen taru on muodostunut. Jotenkin lohikäärmeen voi ymmärtää; onkohan muinaisissa kulttuureissa löydetty dinosaurusten luita ja niille on pitänyt keksiä selitys. Jostakin on bongattu lentoliskon fossiili ja kivettyneitä dinosaurusten munia. Miksi muuten lohikäärmeet lentäisivät ja munisivat, ellei tästä syystä. Yksisarvinen onkin jo hankalampi, mutta sarvivalaan fossiili voisi olla tämän legendan pohjana. Onhan sarvivalaan sarvi kierteinen kuten yksisarvisella. Fossiilia on vaan kaunisteltu tarinoissa, että saadaan aikaiseksi kaunis laji mytologiaan. Tämän seurauksena ollaan saatu mytologiaan My Little Ponyt, kiitos vaan muinaisille esi-isille tästä (oletetusta) fossiililöydöstä.

Täällä meilläpäin kryptozoologia on ihan todellista tiedettä. Aidan takana häärii usein yllättävän sosiaalinen yksilö, joka kuuluu tähän isojalka-määritelmään. Kuvamateriaalia kohteesta ei ole, mutta tämä kohde puhuu usein itsekseen ja yrittää muodostaa korvin kuultavia sanoja. Alkeellisen puhekielen yritys on mieltälämmittävää. Kyseessä on tietenkin naapurin Alma; tai lempinimellä “Megapötsi”, kuten häntä täälläpäin kutsutaan.

Älä tule soittelemaan Akan ovikelloa!

Toinen yksilö lienee elävä fossiili, josta on vähäisempiä havaintoja. Alman mies on selkeästi etäisempi eikä sosiaalista käyttäytymistä ole juuri ollenkaan. Tämä kohde ei kuulukaan isojalkoihin, vaikka kahdella jalalla käveleekin; sen verran paranormaalista ilmiöstä on kyse. Voisi jopa väittää, että lajinimike zombi sopisi paremmin tähän yksilöön. Tälle yksilölle on annettu leikkisästi nimi “Tanssii örkkien kanssa”.

Lajien määrittämiseksi pitäisi kutsua paikalle Isojalka-tiimi, paleontologi, biologi, demonologi, voodoo-pappi ja varmuuden vuoksi vielä aaveenmetsästäjät. Näiden jälkeen voisivat saapua valkotakkiset, poliisi ja palokunta. Mitä enemmän, sitä paremmat juhlat!

MYSTEEREISTÄ YLIPÄÄTÄÄN

On hauska leikitellä ajatuksella, että saisi valita yhden ratkaistavan arvoituksen, joka piinaa ihmiskuntaa. (Siis jonkun ihan muun kuin maailmanrauha, ilmastonmuutos ja nälänhätä, mitäs niille tehdään…  se on toinen juttu, se.)

Tässä skenaariossa Mysteeri-keiju pölähtäisi kimaltaen paikalle; todennäköisesti mitä epäsopivimpaan aikaan kun ruoanvalmistus on kesken. Hän esittäisi juhlallisin äänenpainoin, että mikä tahansa askarruttava mysteeri saisi vastauksen. “Valitse viisaasti, oi ihminen!” olisi keijun varoittava lausahdus ennen päätöstä.

Puehan vähän enemmän päälles, kun tulet Akan keittiöön, Mysteeri-keiju!

“Valitse nyt, prkl, tässä, kun spagetit on hellalla, saanko 2 vuotta aikaa?” olisi ihmisen ensimmäinen ajatus. Tai vanhan vitsin mukaan: “Saanko valita, että valitsen kaikki?”

Joka tapauksessa, tässä ehkä 10 tunnetuinta, tutkituinta ja kiistellyintä mysteeriä:

1. Loch Nessin hirviö
2. Isojalka
3. Bermudan kolmio
4. JFK:n murha
5. Alienit
6. Kummitukset
7. Stonehenge
8. Jeesuksen mahdollinen avioliitto ja jälkeläiset
9. Atlantis
10. Nazcan linjat

Listaahan voi jatkaa loputtomiin ja tietoa kustakin aiheesta löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mutta seuraavassa lyhyet tiivistelmät kustakin:

1. Loch Nessin hirviö: ensimmäinen maininta Loch Ness- järven hirviöstä (Nessie) ajoittuu vuodelle 565 irlantilaisen munkin toimesta. Nykyajan havainnot alkoivat lisääntyä 1930-luvulla, tällöin otettiin myös kuuluisin huijaukseksi paljastunut valokuva pitkäkaulaisesta Nessiestä.

Yleisimmin on esitetty, että Nessie olisi plesiosaurus eli joutsenlisko; jäänne muinaisilta ajoilta.

Tutkinnoista huolimatta pitäviä todisteita ei ole löytynyt. Loch Nessin järvi on poikkeuksellisen hankala tutkimuskohde laajuuden, huonon näkyvyyden ja syvyyden takia (jopa 230 m.).

Legendoja/havaintoja järvihirviöistä on ympäri maailmaa, joten Nessie ei ole ainoa lajiaan; vain tunnetuin.

Plesiosaurus eli joutsenlisko.

2. Isojalka: nimi tarkoittaa pohjois-Amerikassa tehtyjä havaintoja (Bigfoot). Aasiassa vastaava nimitys on Jeti. Siperiassa kyseinen olento on nimeltään Alma/Almas. Eli tässäkin tapauksessa havaintoja on ympäri maailmaa, enemmänkin kuin edellämainitut olennot.

Yhteistä kaikille “mysteeriapinoille” on gorillamainen olemus, turkki ja valtaisa koko. Todennäköisesti kyseessä olisi myöskin jäänne menneiltä ajoilta: Gigantopithecus, suurin koskaan elänyt kädellislaji (painoltaan 300-500 kg)..

Havaintoja pohjois-Amerikassa ja Kanadassa.

3. Bermudan kolmio: alue sijoittuu Floridan, Puerto Ricon ja Bermudan väliselle alueelle, josta muodostuu kolmio. Tällä alueella on tunnetusti monia laivojen haaksirikkoja ja lentokoneiden putoamisia. Tunnetuin lienee v. 1945 lentokonelaivueen nro 19 katoaminen sekä sen pelastuskoneiden samankaltainen katoaminen. On esitetty, että alueella olisi omituinen sähkömagneettinen varaus ja alueella lentävät koneet joutuvat joko toiseen todellisuuteen tai muutoin erikoiseen aikasilmukkaan. Toisaalta alueella esiintyvät vaihtuvat ilmavirtaukset vaikuttavat paljonkin alueella lentämiseen mm. Golf-virran vaikutuksesta.

Laivojen uppoamisen osalta on esitetty ns. roistoaaltoa. Tällaisessa tilanteessa kyse ei ole tsunamista; vaan laivaa kohti hyökkää yllättäen jopa 7-10 metrin aaltoseinämä otollisissa olosuhteissa. Merirosvojen tiedettiin aikoinaan puhuvan tällaisista ja asiaa on nykyään tutkittu merentutkimuslaitosten toimesta.

Bermudan kolmio.

4. JFK:n murha: John F. Kennedy kuoli Dallasissa Teksasissa 22.11.1963. Tutkintakomission loppuraportin mukaan Lee Harvey Oswald ampui kolme laukausta kohti presidentin autosaattuetta kohtaloikkain seurauksin. Jack Ruby puolestaan ampui Oswaldin, ennenkuin oikeudenkäyntiä päästiin edes aloittamaan.

Salamurha on poikinut lukuisia salaliittoteorioita ja on yksi historian tutkituimpia murhatapauksia.

JFK ja Jackie Dallasissa.
Älä ala Akalle isottelemaan!

5. Alienit: Roswellin tapaus herätti valtaisan ufobuumin, kun väitteiden mukaan alueelle putosi ufo v. 1947. Tapauksesta muodostui merkillinen selittelyjen kirjo, kun armeija myönsi löytäneensä ufon jäänteitä. Myöhemmin lausuntoa muunnettiin ja kyseessä olikin säähavaintopallo. Joka tapauksessa ufohavainnot ja mielenkiinto scifi-elokuviin ja -sarjoihin on kasvanut tapauksesta lähtien. Roswell oli siis alkusysäys kokonaan uudenlaiselle genrelle.

“The truth is out there”…

6. Kummitukset: termillä viitataan usein henkeen tai sieluun, joka on jäänyt syystä tai toisesta välitilaan pääsemättä jatkamaan eteenpäin. Kummitusten sanotaan usein esiintyvän tietyssä asuinpaikassaan eli ilmiöt ovat pitkälti paikkasidonnaisia. Kummitustaloja löytyy ympäri maailmaa; katolilaisissa maissa kummituksiin uskominen on yleisempää kuin luterilaisissa maissa.

1850-luvun jälkeen spiritistiset istunnot olivat suuressa suosiossa huolimatta useista huijareiksi paljastuneista “meedioista”. Ensimmäinen maailmansota kasvatti myös kiinnostusta ottaa yhteyttä henkimaailmaan. Kirjailija Arthur Conan Doyle oli vakaasti spiritismin puolestapuhuja, kun taas taikuri Harry Houdini oli ehdoton skeptikko. Houdini oli ennen kuolemaansa sopinut vaimonsa kanssa koodin, jonka hän tulisi toimittamaan vaimolleen tuonpuoleisesta. Koodia ei koskaan tullut.

“Seeing is believing”…

Tällainen ilmestys makuuhuoneessa herättäisi lähinnä naurua.

7. Stonehenge: Englannin Wiltshiressa sijaitseva maailman kuuluisin kivimonumentti on nykyarvion mukaan n. 5000 vuotta vanha. Itse monumentin ulkoasu on vuosisatojen aikana vaihdellut paljonkin
mutta merkillisintähän tässä on itse rakentamistyö; jopa 50 tonnien painoisten paasien kuljetukset sekä paikoilleen asettaminen. Erilaisia menetelmiä on tutkittu paljonkin sekä hyvällä että huonolla  menestyksellä. Eräässä testikuljetuksessa kivipaasi luiskahti lopulta veneestä Englannin kanaaliin…

Stonehengen käyttötarkoituskin on epäselvä, mutta varmasti kyseessä on ollut merkityksellinen paikka koko 1500-vuotisen käyttöaikansa ajan.

Vastaavia kivikehiä löytyy muualtakin maailmasta, mutta Stonehengen massiivisuus lienee tehnyt siitä suosituimman monoliitti-turistikohteen. Vuosittain paikalla käy miljoona turistia.

Stonehengen ennallistus.

8. Jeesuksen mahdollinen avioliitto ja jälkeläiset: teoria Jeesuksen sukulinjasta on peräisin kirjasta “Pyhä veri, pyhä Graal” vuodelta 1982 (Baigent-Leigh-Lincoln). Myöhemmin Dan Brown kirjoitti teorian pohjalta kuuluisan Da Vinci-romaaninsa. Alkuperäinen hypoteesi esittää, että Jeesus ja Magdalan Maria olivat naimisissa, saivat lapsia ja heidän jälkeläisiään on edelleen olemassa.

Maria Magdaleena (Giovanni Bellini).

Myös apokryfinen (ei-Raamattuun-kuuluva) Filippuksen evankeliumi antaa monen mielestä lisäpontta Jeesuksen ja Marian väliseen suhteeseen. Teksti on vaurioitunutta, mutta siinä annetaan ymmärtää, että Jeesus suuteli usein Mariaa ja rakasti häntä enemmän kuin muita opetuslapsia. Tekstissä Mariasta käytetty sana viittaa kyllä enemmän kumppaniin kuin vaimoon. (Evankeliumi löytyi v. 1945 Nag Hammadista, Egyptistä.) Jeesuksen aikana oli yleistä, että hengelliset johtajat pysyivät naimattomina, vaikka avioliitto oli kaikkien muiden miesten “velvollisuus”.

“Pyhä veri, pyhä Graal”-kirjan kirjoittajat nostivat oikeusjutun Dan Brownia vastaan tekijänoikeuksien rikkomisesta, mutta lopulta hävisivät kiistan.

9. Atlantis: Atlantiksen tarina esiintyy kreikkalaisen filosofin Platonin teksteissä n. vuodelta 360 eaa. Platonin mukaan Atlantiksen saari olisi uponnut mereen vain yhden vuorokauden aikana yli 11 000 vuotta sitten. Upotuksen syynä oli ylijumala Zeus, joka kyllästyi atlantislaisten pahuuteen.

Jo antiikin aikana teoriasta kiisteltiin; sittemmin Atlantiksen mannerta on yritetty sijoittaa sinne sun tänne. Villeimmät arviot sijainnista yltävät jopa Bermudalle ja Grönlantiin asti. Mm. Adolf Hitler oli innokas löytämään Atlantiksen.

Aiheesta on olemassa lukuisia kirjoja ja tutkimuksia, joidenkin tutkijoiden mielestä Platon halusi ainoastaan esittää esimerkin ihanteellisesta valtiosta. Ainakin teoriaan on käytetty miljoonia työtunteja ja tahkottu säkkikaupalla rahaa myöhemmässä kirjallisuudessa.

Vanha kartta, Atlantis on sijoitettu Atlantille.

10. Nazcan linjat: Nazcassa Perussa on tuhansittain kuivaan maahan tehtyjä piirroskuvioita. Kuviot ovat syntyneet, kun tummaa pintamaata on poistettu ja alta on paljastunut vaaleampi hiekkakerros. Kuviot ovat säilyneet yli 2000 vuotta kuivan ilmaston takia. Kuvioissa on paljon kymmenien metrien pituisia eläimiä, mutta suoria viivoja löytyy yli tuhat. Geometriset kuviot ovat myös yleisiä.

Linjat havaittiin lentokoneesta vasta 1920-luvulla. Maasta käsin niitä ei juuri huomaa, joten teoria niiden merkityksestä alkoi tietenkin villiintyä. Aluetta on epäilty ufojen lentokentäksi, mutta mm. koko elämänsä aluetta tutkinut Marie Reiche totesi maaperän olevan liian pehmeää laskeutumisalustaksi millekään lentävälle alukselle.

Linjoja on rakennettu testimielessä; kepit ja linjanarut ovat tehokkaita apuvälineitä kuvioiden hahmottamiseksi piirrosvaiheessa. Alunperin väitettiin, että kyetäkseen näin suuriin kuvioihin Nazca-intiaanien olisi pitänyt lentää kuumailmapallolla tai muulla vastaavalla lentävällä laitteella. Tällaisestakin kuumailmapallo-ajelusta on tehty tutkimuksia hyvin lopputuloksin.

Linjojen käyttötarkoitus on edelleen epäselvä. Pitkien suorien linjojen (jopa 13 km) on arveltu olleen seremoniallisia polkuja jumalien palvontamenoissa. Paikan kuivuuden takia vesi oli tärkeä elementti eli vedenjumala lienee ollut tärkeä yhteisön palvontamenoissa. Yhteyksiä taivaankanteen on myös paljon tutkittu ja löydetty.

Nazcan kolibri.

NO ENTÄS SE MYSTEERI-KEIJU? Tätä pitää pohtia se 2 vuotta.

Ottaisin kyllä lopulta alienit, se vaikuttaisi koko ihmislajiin eniten. Niillä voisi myös olla ratkaisut näihin esitettyihin tapauksiin, mikäli he ovat täällä tuhansia vuosia vierailleet.

“Joo, se JFK oli meidän katsotuin tosi-tv siihen aikaan!” tai “Toi Jeesus-asia pitää kysyä mummolta, se oli nuori silloin!”

TOSIELÄMÄN MYSTEERITALO

Sarah Winchester v. 1920.

Kaliforniassa sijaitsee ehkä maailman kummallisin kartano. Kartanon rakennutti Winchester-kivääreistään tunnetun William Winchesterin leski Sarah. Leski oli vakuuttunut siitä, että Winchester-kiväärien luoteihin kuolleet ihmiset vainosivat häntä; kostoa janoten.

Aamuöisin leski valvoi talon “sinisessä huoneessa” ja otti vastaan rakennusohjeita näiltä haamuilta. Remonttiprojekti alkoi v. 1884 ja päättyi lopulta Sarahin kuolemaan v. 1922. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että jatkuvat rakentamistyöt estävät henkiä löytämästä häntä talon sokkeloista. Lesken perimä omaisuus oli nykyrahassa yli 500 miljoonaa dollaria, joten rempparahaa löytyi.

Kartanoon valmistui loppujen lopuksi 160 huonetta sekä useita eriskummallisia yksityiskohtia. Talossa on valeovia ja portaita, jotka eivät johda mihinkään. Luku 13 näkyy monessakin paikassa; talossa on 13 kylpyhuonetta ja niissä kussakin on 13 ikkunaa, lesken “sinisessä huoneessa” on 13 naulakkoa, viemäriaukoissa on 13 reikää.

Merkillistä kyllä; vain yksi WC toimii oikeasti. Muut 12 vessaa on rakennettu henkien hämäämiseksi. Leski-Sarah myös nukkui joka yön eri huoneessa samasta syystä.

Paikka on tietenkin suosittu turistinähtävyys ja kartanossa järjestetään opastettuja kierroksia. Oppaatkaan eivät tiedä ihan kaikkia reittejä talon sisällä.

Winchester House.

Olisipa mielenkiintoista tutustua tähän kummallisuuteen paikan päällä. Menisin opaskierrokselle ja piiloutuisin johonkin omituiseen loukkoon. Yön tullessa lähtisin taskulampun kanssa haahuilemaan henkiä metsästäen. Istuisin jopa sinisessä huoneessa (mikäli sinne löytäisin) ja odottaisin Remontti-Reiskan ohjeita seuraavaan kummalliseen projektiin.

Päästäkää mut ulos täältä!!!

Lopulta huomaisin olevani toivottoman eksyksissä ja nälkiintynyt vaikerrukseni tulkittaisiin kummitteluksi. “Aavemainen kokemus, siinä talossa todellakin on haamuja!” kertoisi turistikierrokselle osallistunut henkilö.

Mikäli lopulta onnistuisin raahautumaan ulos, voisin kertoa joutuneeni henkien piinaamaksi. Luvassa olisi dokumenttielokuva ja kirjasopimus tuskieni taipaleesta. Avuliaat kalifornialaiset järjestäisivät myös rahakeräyksen ensihätään. “Voi että, mitä jouduit täällä kokemaan!” “Viaton suomalaisparka!”

UNIEN TULKINTAA

Ihmisen unessa on monta eri vaihetta, joissa aivojen aktiivisuus toimii eri tavoin. Unia nähdään vilkeunessa eli REM-unessa, joka pääsääntöisesti tapahtuu aamuyöllä ja aamulla. Jos herätys tapahtuu kesken REM-unen, tällöin uni jää selkeästi muistiin. Muutoin emme tiedä, mitä muuta ohjelmaa “unikanava” on tarjoillut kyseisenä yönä.

Huvikseni aloin tutkia, mitä mahtaisi tarkoittaa yksi näkemäni uni:

Unessa olin sokkeloisessa kaupassa mukanani suurikokoinen olkalaukku. Ei aavistustakaan, miksi olin tuossa putiikissa, mutta vahingossa laukkuni tönäisi sinisen ja vihreän lasimaljakon alas hyllyltä. Pirullinen kauppias kirjoitti minulle 200 euron laskun astioista vastusteluistani huolimatta. Kiukuissani lähdin kaupasta ulos ja ulosmenomatkalla löysin lattialta 3 paria korvakoruja.

Eri sivustoilta löytämieni unien symbolien merkityksiä:

Jos kaupankäynti ei suju toivotulla tavalla, ei ole tiedossa menestystä. Laukku voi piilottaa tai esiintuoda naiseutta. Risa maljakko tuo surua. Vihreä väri merkitsee paranemista tai kasvua, sininen puolestaan viittaa henkisyyteen. Korvakoru merkitsee uusia töitä. 200 euron laskun merkitys ei selvinnyt, pitäisi kahlata numerologiaa…

Mitenkäs tätä sitten tulisi tulkita?

Nähtävästi en menesty mitenkään, naiseuteni on helkkarin iso mutta eksyksissä (kaupan sokkeloisuus), olen surullinen rikottuani mahdollisuuteni kasvuun, paranemiseen ja henkisyyteen. Lisäksi minulle tarjotaan kolmea uutta duunia, mutta en siis menesty yhdessäkään niistä.

Oma tulkintani menee ihan eri tavalla: ostin kirpparilta epäkäytännöllisen, liian ison olkalaukun, joka ottaa minua päähän. Siksi ärsytykseni näkyy unessa astioiden rikkoutumisena (eli laukku on aina tiellä). Astiat olivat sinisiä ja vihreitä, koska en pidä tällaisista lasiastioista (eli siksi ne joutivat rikkoutua unessa). 200 euron lasku kiukutti, koska olen ärsyyntynyt eräästä suuresta laskusta.

Korvakorut olivat rumia, muovisia 80-luvun jättikorviksia. Tätä en osaa selittää, en kaipaa 80-lukua. Kai ne olivat rumia ihan vaan vit… ärsyyntymisen vuoksi. Tai sitten 80-luvusta on jäänyt ikuinen trauma.

ELÄINTEN KUTSUMINEN

Kissa-aiheesta seuraavaan merkilliseen ilmiöön: miksi kissoja kutsutaan sanomalla “kis kis kis”.

Kutsutaanko koiria “koi, koi, koi” tai hevosia “hev, hev, hev”.

Tällä samalla metodilla voi huutaa lastaan pihalta syömään huutamalla “lap, lap, lap”. Tai mikä nimitys sitten onkaan personoitu ipanalle, esim. “ipa, ipa, ipa”.

Koirille sanotaan usein “tse, tse, tse”, joskus myös “tseh”. Mikä tämän sanonnan alkuperä on? Huudetaan tsetsekärpästä?

KAMMOT, FOBIAT, PELOT, USKOMUKSET

Maailmassa on merkillisen paljon pelättävää. Tällaisille peloille löytyy usein syy ihan itsesuojelun puitteissa. Vaaratilanteita välttämällä ihmislaji on selviytynyt tähän kunniakkaaseen loistoonsa. Hämähäkit voivat olla myrkyllisiä, korkealta paikalta voi pudota ja aukiolla olet helposti saalistettavissa. Sosiaaliset pelot eivät ole mikään ihmetys nykymaailmassa, kun koko ajan pitää päteä.

Joillekin peloille en todellakaan osaa sanoa syytä ilman psykologian tutkintoa. Esim. ablutofobia tarkoittaa peseytymisen pelkoa. Tätä “harrastettiin” laajalti aina 1800-luvun puolelle asti, kun peseydyttiin vain muutaman kerran vuodessa… 1700-luvun järkälemäiset peruukit kuhisivat täitä ja raapimista varten oli ihan oma täikeppi.

Nykypäivänä ei voi päiväkotiin tai kouluun viedä omaa täikeppiä, tulee sanomista.

Joillekin peloille löytyy syy historiasta tai taikauskosta. Tetrafobia eli numero 4:n pelko on yleinen Itä-Aasiassa, jossa numeron 4 äänneasu on sama kuin kuolemaa tarkoittava sana. Ihan ymmärrettävää heille,
kun hotelleista puuttuvat kerrokset 40-49.

Minkä ihmeen takia numeroa 4 ei ole alunperin nimetty jollakin toisella tavalla, joka ei muistuta kuolemaa?? Suomessa on numero kuusi ja puu nimeltä kuusi. Apua, pelkään numeroa 6 koska pelkään kuusia!

Länsimaissa numero 13 on samalla tavoin vältetty mutta eri syistä. Temppeliherrojen ritarikunnan jäsenet Ranskassa vangittiin perjantaina 13.10.1307.

Juonipaljastus: vangituille oli luvassa kidutuksia ja tappoja; kuinka yllättävää. Yksikään helikopteri tai auto ei tiettävästi kuitenkaan räjähtänyt.

Perjantai 13. päivä on tästä syystä joidenkin mielestä epäonnen päivä ja hotelleissa ei välttämättä ole kerrosta tai huonetta numero 13.

Mustat kissat liittyvät myöskin taikauskoon, niitä pidettiin noitien kissoina tai itse paholaisina länsimaissa. Kadulla mustan kissan kohdatessaan piti sylkeä olan yli epäonnen välttääkseen. Kummallista kyllä, monet uskomukset ovat eri paikoissa ihan päinvastaisia; esim. Skotlannissa musta kissa kuistilla tuo rahaonnea taloon ja Britanniassa paljon kosijoita.

Mustan kissan omistajana en täten tiedä mitä tehdä: lopetanko jatkuvan räkimisen, odotanko rahasadetta vai käännytänkö kaikki kosijat ovelta?