MUUTTO KUMMITUSTALOON? KYLLÄ, KIITOS!

Kun samojen seinien tuijottelu alkaa tympiä, voi haaveilla voittavansa lotossa muutamia miljoonia talonostoa varten. Jos lähiseudutkin alkavat tympiä, voi haaveilla ostavansa talon vaikka vähän kauempaakin. Jos lisäksi on ihan pakko saada jotakin tavallisesta poikkeavaa, voi harkita vaikka kummitustalon ostoa! Tällaisiakin ihmeitä löytyy kaikenkokoisille kukkaroille!

Onko tämä ihka oikea kummitustalo? Huu!

Halvimmasta päästä Amerikan mantereella lienee The Whispers Estate (Indiana): 1890-luvulla rakennettu talo myydään 130 000 dollarilla. Alunperin kiinteistössä toimi lääkärin vastaanotto, itse herra tohtori kuoli sittemmin keuhkokuumeeseen. Myöhemmin kartanossa toimi bed&breakfast-hotelli, nyt tämä 340-neliöinen talo myydään kalustettuna.

The Whispers Estate (Realtor.com)

Talossa mm. kuuluu lasten ääniä, lapsihahmon on nähty juoksentelevan käytävillä ja ovet/ovenkahvat liikkuvat itsekseen.

Ruokailutila. (Realtor.com)

Aika halvalla lähtee; kun kalusteet ja kaikki haamut kuuluvat kauppaan! Tämän Akka hankkisi ihan mielellään. Akka tosin komentaisi kaikkia remuavia lapsiaaveita olemaan hiljaa. Ja pesemään kätensä.

Kokoonsa nähden edullinen on myös The Pillars Estate (New York). Tämä kartano rakennettiin v. 1878. Kiinteistössä on 670 neliötä ja se on toiminut sekä edustustilana että asuintilana. Talossa on 6 makuuhuonetta ja tanssisali (!). Alunperin hinta oli 1 miljoona dollaria, mutta tämä summa puolitettiin 500 000 dollariin.

The Pillars Estate.

Talossa on kuultu mm. askelten ääniä portaissa, pianonsoittoa, lasten ääniä ja siellä on myös nähty nainen valkoisessa mekossa.

Portaikko (The Pillars Estate).

Tätä Akka ei kyllä harkitsisi; hittoako sillä tanssisalilla tekisi? Järjestäisi alle 10 hengen bileitä? Ja se nainen valkoisessa mekossaan tulisi kuitenkin häiriköimään kesken juhlien ja sitten katkarapucocktailit leviäisivät pitkin lattiaa.

The Priestley House.

Tästä melkein tuplasti kalliimpi on The Priestley House (Mississippi). Talossa on 490 neliötä ja se on rakennettu v. 1852. Talossa on mm. kirjasto, musiikkihuone, uima-allas ja kasvihuone. Hintapyyntönä on 899 000 dollaria.

Talossa sanotaan alkuperäisten omistajien (tohtori James Priestley ja hänen vaimonsa Susan) kummittelevan: täälläkin on kuultu pianonsoittoa, tavarat putoilevat itsekseen ja täälläkin liikuskelee nainen.

Eteistilaa (The Priestley House).

Mikä kumma vimma haamuilla on aina soittaa pianoa? Ja miksi haamu on usein nainen? Akka haluaa kummitustalon, jossa esiintyy alaston, kreikkalaiselta jumalalta näyttävä herkkupyl… mieshaamu. Onko se liikaa vaadittu?

Mikäli lottopotti on runsaanpuoleinen, voi harkita The Schweppe Mansionia (Illinois). Talon hinta on pudonnut rajusti 18 miljoonasta 8,5 miljoonaan dollariin. Tämä valtava 2000-neliöinen lukaali on rakennettu v. 1917. Talon alkuperäinen omistaja (Charles Schweppe) teki itsemurhan muutamia vuosia vaimonsa kuoleman jälkeen. Talo sijaitsee järven rannalla ja siinä on 28 huonetta. Omistajien kuoleman jälkeen talo oli tyhjillään peräti 45 vuotta.

The Schweppe Mansion.

Omistajien lisäksi talon “haamukalustoon” sanotaan kuuluvan myös muutamia palvelijoita.

Luksusta.

Tämä mesta on kyllä ihan liian iso; siitä pitäisi tehdä hotelli. Eihän tällaista kukaan täysjärkinen omaan käyttöön osta. Tai no; mitä sillä on väliä, jos massia riittää.

Näistä mielenkiintoisista kohteista huolimatta Akka jää odottelemaan kohdetta, jossa hilluu kaupanpäällisinä se herkkupyl… mieshaamu. Sille voisi sitten sanoa, että “älä aina viitsi soittaa sitä iänikuista pianoa; vaihda välillä vaikka kitaraan”. Kun tämä uljas ilmestys sitten alkaisi soittaa sitä aavekitaraa, voisi sanoa, että “SOITA PARANOID”! Hah haa!

Soita Paranoid!!

Ai niin; ensin pitäisi saada se lottovoittokin… höh! Pitäkää typerät kummituksenne!

MYYDÄÄN: VAPAUDENPATSAS! VÄHÄN KÄYTETTY, AJAN PATINOIMA!

New Yorkin edustalla seisova Lady Liberty on kaikille tuttu ikoninen maamerkki. Tämä kuparilla verhottu teräspatsas on Ranskan lahja Amerikalle. Alunperin lahjaa ehdotti ranskalainen Édouard de Laboulaye v. 1865. Monien mutkien jälkeen patsas vihdoin paljastettiin kansalle v. 1886. Amerikkalaiset itse kustansivat lahjoitusvaroilla patsaan jalustan, joka lopulta maksoi yhtä paljon kuin teräsrouva itse (n. 100 000 dollaria silloista rahaa).

Lady Liberty.

Yli satavuotisen historiansa aikana patsaan väri on muuttunut vihreäksi kuparin hapettumisen johdosta, alkuperäinen väri oli (tietenkin) kuparinruskea. Patsas koki myös suuria vahinkoja v. 1916, kun saksalaiset räjäyttivät pommin läheisellä saarella. Tästä johtuen lyhtyyn ei ole enää yleisölle pääsyä korjauksista ja lyhdyn vaihdosta huolimatta.

Amerikkaan saapuvat siirtolaiset näkivät aina patsaan matkatessaan viereiselle Ellis Islandille vastaanottokeskukseen.

Patsaan suunnittelutyöstä oli vastuussa Frédéric Auguste Bartholdi, mukaansa hän sai myöhemmin insinööri Gustave Eiffelin. Ei liene tarvetta mainita, mistä Eiffelin nimi on kuuluisa. Eiffel suunnitteli Vapaudenpatsaan sisäiset teräsrakenteet.

Kruunuun sentään vielä pääsee, kunhan varaa lipun puoli vuotta etukäteen. Kruunuun päästetään vain n. 240 ihmistä päivässä. Vuosittaisen 4 miljoonan turistimäärässä tämä on aika vähän…

Herra Eiffel ei lopulta ollut patsaan paljastustilaisuudessa, sillä hän oli samaan aikaan kiireinen toisen proggiksensa parissa. Eiffel-torni valmistui Pariisin maailmannäyttelyyn v. 1889. Pariisilaiset itse inhosivat ensin koko tornia, ja se olikin tarkoitettu myöhemmin purettavaksi.

Torni suunniteltiin maailman korkeimmaksi rakennukseksi (antennin kanssa 324 m), eli pytinki on noin 3 Vapaudenpatsaan kokoinen (jalustan kanssa 93 m). Tätä saavutusta torni pitikin hallussaan 40 vuotta, kunnes Chrysler Building ohitti sen korkeuden.

Rakennustöissä kuoli ainoastaan 1 työmies, mikä on uskomaton saavutus 1800-luvun työolosuhteissa. Herra Eiffel piti huolta työturvallisuudesta! Tornia ei sitten kuitenkaan purettu, sillä sitä käytettiin tehokkaana antennimastona. Nykypäivänä tornissa käy 6,7 milj. turistia vuodessa.

Herra Eiffel vasemmalla.

Gustave Eiffelin lisäksi Vapaudenpatsaalla ja Eiffel-tornilla on muutakin yhteistä: ne molemmat on myyty. Siis todellakin MYYTY.

Huijari nimeltään Arthur Ferguson myi Vapaudenpatsaan eräälle australialaiselle 100 000 dollarilla. Myynnin syynä oli mukamas “sataman laajennus, jonka johdosta patsas halutaan purkaa”. Hän oli aiemmin höynäyttänyt useita muitakin hyväuskoisia ja myynyt mm. Lontoon Big Benin ja Buckinghamin palatsin. Lisäksi hän oli “vuokrannut” Valkoisen talon 100 000 dollarin vuosihinnalla. Heppu jäi sitten kuitenkin lopulta kiinni ja istui vankilassa 5 vuotta rikoksistaan. Vankilakakun jälkeen hän eli loppuikänsä ylellistä elämää edelleen ihmisiä huijaten; kuolemaansa saakka v. 1938. (Tässä kohdassa pitää kysyä WHAT?! Vain 5 vuoden tuomio, jatkoi huijauksiaan eikä jäänyt enää ikinä kiinni??)

Tarinan opetus? Älä usko mitään, mikä vaikuttaa liian hyvältä! Äläkä usko ihan ketä tahansa!

Vanhaa selliosastoa (v. 1898).

Eiffel-tornin myynnistä oli vastuussa kuuluisa huijari “kreivi” Victor Lustig. Tämä herra eli koko elämänsä pelkillä huijauksilla ja höynäytti myös mm. Al Caponea. Victor Lustig käytti hyväkseen Eiffel-tornin purkuaikeita ja halusi myydä sen “romurautana” hyvällä hinnalla. Victoria ei saatu kiinni, sillä hänen uhreikseen joutuneet ihmiset häpeilivät liikaa todistaakseen häntä vastaan. Valekreivin hyvä onni loppui kuitenkin ennen pitkää ja hän istui tuomiotaan mm. Alcatrazissa yhdessä veropetoksesta tuomitun Al Caponen kanssa. Kuinka ironista.
Victor Lustig kuoli vankilassa keuhkokuumeeseen v. 1947.

Voi Victor, mitäs menit tekemään! (Victor Lustig keskellä).

Tarinan opetus? Samat kuin edellä.

Tällaiset tarinat tuovat mieleen esim. nykyajan nigerialaiskirjeet, joihin turhan moni lankeaa. Näillä mainituilla herroilla oli tosin kanttia esiintyä ihan naamatusten uhriensa kanssa ja esittää tilanteista riippuen erilaisia rooleja. Merkillistä ajatella, millainen luonne tällaisilta huijareilta vaaditaan: tyypit ovat ihan kuin suoraan elokuvista. Agentti- tai vakoojameininkiä!

Tai sitten vaan tarvitaan jollain lailla häiriintynyt persoonallisuus; mene ja tiedä… aika veijareita kuitenkin!