”Jos et tunne historiaa, tulet toistamaan sen virheitä." Akka kirjoittaa näistä asioista tunteella ja huumorilla faktoihin perustuen. Akka ei käytä somea, koska Akkaa ei kiinnosta kakkujen kuorrutus eikä sekään, miksi kaikkien pitää olla tietoisia toistensa toiminnasta. Oppikaa nyt jotakin historiasta, edes huumorin kautta!
Nyt voit testata ihan ilmaiseksi, selviäisitkö ehtana kaupunkilaisena edes hengissä juhannuksestamökkiolosuhteissa! Mökillä tarkoitetaan tässä perinteistä, suomalaistamökkiä, eikä mitään ylellistä kakkoskotia tai luksushuvilaa, jossa kaikki vedet, sähköt ja porealtaat toimivat aina moitteettomasti (kuten Strömsöös konsanaan). Testin tuloksen näet kätevästi kysymysten lopussa; nyt vain kutkuttavalla jännityksellä vastaamaan tähän hauskaan, koko perheen (ei-todellakaan) kesätestiin: OLENKO OIKEA UNELMIEN MÖKKI-SURVIVAL-EKSPERTTI!
NASAn astronautit survival-leirillä v. 1963. Toinen vasemmalta Neil Armstrong (WikimediaCommons/publicdomain).
Aloita testi tästä:
Nro 1: Osaan käyttää/omistan porakoneen, sahan, vasaran ja/tai muita työkaluja.
a. Ilman muuta omistan laajan valikoiman. b. Lainaan tarvittaessa naapurilta, kun kiinnitän taulukoukkuja. c. mä mitää porakoneita tarvi faija hoitaa
Nro 2: Osaan tarvittaessa tehdä pieniä fiksauksia kotioloissa, kun sille on tarvetta.
a. Toki osaan ja puutun niihin heti. b. Osaan, mutta korjaus kestää muutamia viikkoja. Tai kuukausia. Tai vuosia. Tai sitten en osaa. c. mitä vtu korjauksii
Nro 3: Osaatko tiskata käsin?
a. Osaan/tiskaan päivittäin. b. Osaan tarvittaessa, fairypullo lienee sitä tarkoitusta varten tiskipöydällä. c. oon sanonu mutsille et se laittaa tiskit iha sama mite se ne laittaa
WisconsinHistoricalSociety)
Nro 4: Oletko ikinä siivonnut esim. vessaa?
a. Joka viikko. b. Olen kerran käyttänyt rättiä, kun lapsi oksensi vessan lattialle. c. pitääks sitä siivota
Nro 5: Oletko ikinä hakannut kirveellä halkoja?
a. Tämän tästä. b. Kaveri näytti minulle kerran kirveksen. c. ny tekiski kyl mieli pistää palasiks jotai
Nro 6: Miten vietät juhannusta?
a. Olen juhannuksena mökillä. b. Kaupungissa tietenkin. c. no vtu joo oon festareilla vtu niinku emmä muista missä
a. En. b. En uskalla mennä veneeseen. c. kokoaja niinku ku oon kavereide kans jos oon niinku venees
Nro 8: Onko mökkeily sinulle pakollinen työleiri?
a. Ei tietenkään. On mukava puuhastella mökillä. b. Ei. Joskus ollaan vuokrattu mökki, siellä on sitten ollut kaikki valmiina. c. mikä työ emmä oo ollu koskaa missää leirilläkää voinksmä mennä jo helvettii täst
Rantaantulija/Akseli Gallen-Kallela 1891.
NO NIIN. Tarkastellaanpa sitten tuloksia tässä näppärässä, leikkimielisessä testissä!
Eniten a-vastauksia: Onnittelut! Pääset siis juhannuksena taas näyttämään omaa erinomaisuuttasi aidossa mökkiympäristössä! Toivottavasti teet jälleen kerran mökkinaapurisi kateellisiksi korjaamalla ne talven aikana repsahtaneet vesirännit, rakentamalla uuden halkovajan ja maalaamalla huussin iloisen väriseksi! Muista myös rakentaa uusi laituri; kaikki tämä hoituu toki noin näppärältä ihmiseltä muutamassa päivässä. Älä siis missään nimessä rentoudu, vaan nauti täysin rinnoin itsesi rääkkäämisestä äärirajoille asti.
Ulkohuussi v. 1939 (CityofTorontoArchives/publicdomain).
Eniten b-vastauksia: Onnittelut! Voi, kuinka mukavaa onkaan viettää kaupunkijuhannusta kaukana hyttysten aiheuttamasta riesasta! Älä ollenkaan välitä siitä, että kaupunki on tyhjentynyt ihmisistä – kulttuuririentoja riittää joka lähtöön! Huomioithan, että niistä suurin osa on maksullisia tapahtumia, joihin rynnii sitten se suurin osa kaupunkiin jääneistä perheistä. Ota reippaasti vaan lompakko esille ja lähde avoimin mielin nauttimaan kaupunkimaisemasta! (Huom! Useat palvelut ja kaupat eivät todellakaan ole juhannuksena auki, huomioi tämä upean kulttuurikokemuksesi ohella.)
Eniten c-vastauksia: onnee urpo iha sama mihi meet ja mikä vtu on niinku välimerkki tai sillee
Tämä testi oli siis (oh, really) sarkastinen vitsi, jonka tarkoitus on muistuttaa ihmisiä typeristä asioista mökkeilyssä, kuten “oota, mä saan ton kusikaaren nooooin pitkälle – ohooo, en saaaaanutkaan – plomps ja puli puli!” Kuinka suomalaista onkaan lukea juhannuksen hukkumistilastoja vuosi toisensa jälkeen – missä muussa maassa tällaisen aiheen uutisointi on yhtä “normaalia”?
Noh, mukavaa juhannuksen odotusta itse kullekin säädylle; pitäkää kaverista huolta, jos sellainen tilanne tulee! Tämä pitää tietenkin suomentaa erikseen eniten c-vastauksia antaneelle testaajalle: vtu kato et Jere ei taas hävii mihinkää eikä Teme ala taas flexaa vääril tyypeil!
Kaikki varmasti muistavat herra Neil Armstrongin, jotkut muistavat jopa herra Edwin “Buzz”Aldrinin, joka laskeutui Neilin jälkeen kuun pinnalle 20.7.1969. (Salaliittoteoreetikotsanovat tässä kohtaa: niinhän te luulette, että laskeutuivat…) Harvempi kuitenkaan muistaa, että mukana matkassa oli kolmaskin herrasmies, joka jäi kiertämään kuuta Columbia-aluksella kuumoduuli Eaglen painellessa menemään kuun kamaralle.
Michael Collins.
Tämä herra oli nimeltään Michael Collins, tuossa tilanteessa maailman yksinäisimmäksi mieheksi tituleerattu mies.
Tässä kohtaa täytyy vetää syvään henkeä ja kuvitella, minkälaista on katsella kavereiden laskeutumista kuuhun ja aprikoida, onnistuuko laskeutuminen tai… palaavatko he enää koskaan takaisin alukseen… Nope, ei onnistu tällaisen asian kuvittelu, ei sitten millään…
Noh, palataanpa ajassa hieman taaksepäin siihen aikaan, kun tällainen tilanne ei ollut vielä käsillä. Kuten niin moni muukin, Collins haki NASAan oltuaan jo useita vuosia ilmavoimien koelentäjänä. Ja kuten niin monet muutkin, hänetkin valittiin vasta toisen hakemuksensa jälkeen v. 1963, mutta hän pääsikin sitten jo avaruuslennolle ja -kävelylle Gemini 10:n mukana v. 1966.
Gemini 10 matkaanlähtö 18.7.1966. Mukana astronautit Michael Collins ja John Young.
Apollo 11:n aikaan Collins oli 38-vuotias. Voisi hyvinkin kuvitella, että Collinsia olisi harmittanut jäädä kiertoradalle muiden käppäillessä kuussa, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Collins piti omaa osuuttaan aivan yhtä tärkeänä, kuin Armstrongin ja Aldrinin; ja näinhän asianlaita tosiaankin oli: Kuun kiertoradalla Collins vietti n. 28 tuntia, kiersi kuun tuona aikana 30 kertaa, ja aina kuun pimeälle puolelle siirtyessään hän menetti radioyhteyden 47 minuutiksi.
MIchael Collinsin ottama valokuva Eaglen irtautumisesta (public domain).
Herregud/WHAT sentään, voisi tähän perusmaatiainen todeta! Mitä mahtaa ihmisen päässä pyöriä, kun kiertelet kuuta yksin ilman mitään mahdollisuutta saada radionkaan kautta yhteyttä muihin ihmisiin…?Itse asiassa Collins onkin kertonut, että hän tunsi olonsa kiertoradalla yksinäisyyden sijasta melkein riemulliseksi. Tokihan hän on haastatteluissa maininnut myös, että ystävien kohtalo häntä kuitenkin huoletti – jos hän olisi joutunut palaamaan yksin maahan, hän olisi maailman silmissä ollut kuureissun ainut eloonjäänyt. Sellainen tilanne olisi ollut hirvittävä kestää. Kaikista Collinsin puheista käy kuitenkin ilmi, että hän tiesi, mihin lähti – ja aikoi kantaa sen seuraukset.
Tällaisen tilanteen varalle oli myös kirjoitettu valmiiksi puhe, jonka presidentti Nixon olisi joutunut pitämään koko maailmalle:
On arvioitu, että Apollo 11:n lähtöä kuuhun seurasi paikan päällä (Cape Canaveral, Florida) peräti miljoona ihmistä, pakkautuneena hiekkarannikoille ja kaikille teille/kukkuloille, joista olisi lähtöalueelle edes jonkinlainen näkyvyys. NASAn arvion mukaan Neil Armstrongin laskeutumista kuuhun seurasi television välityksellä n. 650 miljoonaa ihmistä. Onneksi Nixonin ei tarvinnut tuota valmiiksi kirjoitettua puhettaan kuitenkaan pitää…
Michael Collinsille tarjottiin Apollo 11:n koulutusjakson aikaan mahdollisuutta osallistua myöhemmillekin Apollo-lennoille, mutta näistä hän kuitenkin kieltäytyi. Hänelle riitti, jos Apollo 11 onnistuisi tehtävässään, sillä astronautin vaativa työ/koulutus haittasi liikaa hänen perhe-elämäänsä. Akka nostaa hattua tälle perheenisälle! Prioriteetit kohdillaan!
Apollo 11:n lähtö (NASA).
Noh; kuten tiedämme, Apollo 11 laskeutui lopulta onnistuneesti Tyyneen valtamereen 24.7, jonka jälkeen he joutuivat kolmen viikon karanteeniin. Ja täyttämään tullilomakkeen:
Michael Collins erosi NASAn palveluksesta v. 1970 ja siirtyi johtamaan Smithsonian-instituutin ilmailu- ja avaruusmuseota. Hän perusti myös avaruusasioiden konsulttiyhtiön, kirjoitti useita kirjoja ja toimi National Geographic Societyn hallituksessa peräti 24 vuotta.
Jep, tässä taitaa olla yksi näistä nöyrimmistä, ansioituneimmista ja aikaansaavimmista miehistä ikinä, toteaa Akka ja vuodattaa pienen kyyneleen (ihan vain ajatuksesta, että sellaisia on olemassa).
Kuinkas sitten kävikään ansioitunut-mies-astronautti-herra Collinsille? Aloitetaanpa sillä, että Buzz Aldrin on yhä elossa, Neil Armstrong kuoli 25.8.2012 ja Michael Collins menehtyi viime vuonna 28.4.2021 (90-vuotiaana). Kaikki kolme syntyivät vuonna 1930.
Neil Armstrong, Michael Collins ja Buzz Aldrin.
Tähän joku salaliittoteoreetikko voisi sanoa, että “kannattanee käväistä avaruudessa jo pitkän iän saavuttamisen takia, hmm… epäilyttävää!” Ja hah! Sitkeitä äijiä joka tapauksessa, kaikki kunnia heille!
Akalla ei olisi ollut tarpeeksi pal… rohkeutta lähteä tuollaiselle matkalle, jonka lopputulemana voisi hyvin todennäköisesti olla oman tai kaverien henkien menetys. Siksipä suurin osa meistä ei olekaan astronautteja tai muita huimapäitä, jotka rikkovat ennätyksiä saavutuksillaan. EIKÄ TARVITSEKAAN OLLA, sillä useimmille meille riittää ihan pienemmätkin tavoitteet. Varsinkin sellaiset, joihin ei liity mitään terveyteen tai henkeen uhkaavia tilanteita, sillä onhan se paljon hauskempaa pällistellä ja ihmetellä niitä ihmisiä, jotka tällaisiin suorituksiin pystyvät.
Olkaamme siis rehellisesti ihan vaan taviksia, sillä kaikille meille ei kuitenkaan jaeta kunnian kultaista kruunua tai edes välttämättä tarpeeksi mammonaa. Sellaisessa tilanteessa täytyy vain ajatella, olisiko itsellä tarpeeksi rahkeita lähteä avaruuteen YKSIN katsomaan, josko kaverit selviävät takaisin, vai pitäisikö heidät jättää kuun pinnalle todennäköisesti elävinä odottamaan kuolemaa, kun se PERHANAN kuumoduuli ei suostukaan tuomaan heitä takaisin?? Että sitten pitäisi vain itsekseen lähteä takaisin maahan, kun kaverit ovat jumissa kuun pinnalla ja kuolevat, kun happi lopulta loppuu! Aargh!
Nope, Akalta ei onnistu edelleenkään tämän vaihtoehdon ajatteleminen. Ei mitenkään. Onnea vain kaikille, jotka tätä unelmaa tavoittelevat:Artemis-ohjelman myötä Kuuhun mennään uudestaan jo peräti vuonna 2025. Yeah, pistelkää vain menemään, te hurjapäät; meillä muilla on sitten jotakin kivaa odotettavaa! Siinä vaiheessa katsojia voikin olla sitten sellaiset, hmm… internet, kännykät, somepalvelut, tv, radio… sellaiset 65 ziljardia ja pari muuta galaksia ja alieneita siihen päälle?Ei mitään paineita, NASA, ei mitään paineita…!
Ehkäpä tosiaankin kuuhun sitten mennään vielä kuitenkin, toteaa Akka. Ainakin Michael Collins edisti elämänsä aikana suuresti ajatusta, että ihmiset jossakin vaiheessa pääsisivät jopa Marsiin asti. Siinäpä avaruusmiehen -peräti siellä käyneen- loistava, futuristinen visio tuleville sukupolville!
Star Trekin yksi jakso (S1,E3) nimettiin vuonna 1966: “Where No Man Has Gone Before” ja tämä todellakin pätee näihin tuleviin seikkailijoihin. Akka ei voi kuitenkaan vastustaa kiusausta: “Where No Woman Has Gone Before!”Eehhehee ja jep, NASA on tosiaankin jo valitsemassa/valinnut naisia tälle tulevalle retkelle.
No niin, NASA, nyt voitaisiin kerrankin nähdä, kuinka kuuasema hoituisi kasaan naisten voimalla ilman, että pitäisi kuulla kommentteja osaamisesta, koulutuksesta, pätevyydestä tai pantavuudesta ja tissien koosta. (Jep, nähty raksatyömailla, yst.terv. Akka).
R.I.Psuuret sankarit Neil Armstrong ja Michael Collins, kunnia myöskin edelleen elossa olevalle Buzz Aldrinille. Mainioita ukkoja, kerrassaan! Heidän ansiostaan tulevat sukupolvet voivat kuvitella uraa astronautteina, joka on jo vuosikymmeniä ollut unohdettu ajatus. Akka vuodattaa muutaman kyyneleen lisää, sillä vahingoilta ei varmastikaan näillä matkoilla vältytä. Noh, eipäs maalata kuitenkaan piruja seinille etukäteen… (vanha sanonta)!
Presidentti Richard Nixon kävi tervehtimässä astronautteja heidän kolmen viikon karanteeninsa aikana. Ainakin tulevat astronautit ovat siis jo tottuneet tällaiseenkin merkilliseen toimintaan!
NASA’s Artemis 1 moon mission: Live updates | Space Lähdön seuraava yritys aikaikkunalla 12.-27.11.2022. Hurrikaani Ianin takia Artemis oli etukäteen siirretty takaisin suojaan, eikä sille ole aiheutunut vahinkoa.
Nasassa kehitellään kuumeisesti keinoja torjua mahdollisesti maapalloon osuvia asteroideja. On esitetty erilaisia ohjusiskuja, joilla asteroidi saataisiin muuttamaan kulkusuuntaansa. Villein ajatus on asteroidiverkko, jolla kimpale hinataan pois radaltaan.
Näyttäkääpä minulle; miten ja millä esim. 3 km:n mötikkää hinataan. Siihen tarvitaan jo isompi kuppikoko kuin naapurin Alman liiveissä on. Ei riitä edes Alman mummokalsarien koko tähän hommaan, vaikka ensinäkemältä näin voisi kuvitella.
Ohjuksilla pelleily aiheuttaisi sen, että todennäköisesti nämä jättiboltsit hajoaisivat osiin ja erikokoiset klöntit putoilisivat sitten mihin mielivät pudota. Onko se nyt sitten parempi. Noh, mikäli se estää koko maapallon todennäköisen tuhoutumisen, niin eiköhän joku Luvia ja Kankaanpää ole varaa menettää. Ei siellä Siperiassakaan mitään muuta ole kuin hammastenkiristelyä pakkasessa, että joutaa sekin samalle listalle.
Mikäli toiveita saa esittää, niin meikäläisen takapihalle sopisi kyllä yksi kiva pikkumonttu. Ei tarvitsisi kaivaa kuoppaa koristealtaalle. Jäljelle jäänyttä murikkaa voisi kivasti sommitella pikku vesiputousta varten. Kyllä siinä sitten silmä lepäisi luonnollisen vesielementin äärellä ilman kaivamisen vaivaa.
Mikäli jonkin jättiboltsin on havaittu tulevan maapalloa kohti lähivuosina, niin kukapa siitä meille kertoisi. Tällä hetkellä kun mitään ei ole tehtävissä.
Siellä ne Nasan jehut kasailevat 2012-elokuvan hengessä pelastusaluksia itselleen. Tiedotustilaisuuksissa sitten toteavat, jotta: “Kaikki erilaiset torjuntatekniikat ovat tuottaneet lupaavia koetuloksia ja testaamme
paraikaa uusimpia mahdollisuuksia”.
Tämä tarkoittaa, että pelastusaluksiin rakennettavien elokuvateattereiden istuinpäällisten materiaali ja väri on
viimein valittu.
Me muut olemme ihan asteroidin syötävissä ja bunkkerit/alukset on varattu silmäätekeville. Se ei kyllä haittaa, en tykännyt siitä sinisestä istuimien päällysteestä ollenkaan. Olisin ottanut vihreän.
