“Levis nelostielle lasten Monopoli,” laulaa Arttu Wiskari biisissään Tässäkö tää oli.
Ei ollu eikä levinny, ainakaan Akan puolelta, sillä Akka ei ole koskaan pelannut Monopolia. Tämä on tosiasia, ja Akka kuuluukin tukiryhmään “Aikuiset Monopolineitsyet, joita ei ole koskaan kiinnostanut pelata kyseistä peliä.” Tässä ryhmässä on yksi jäsen (Akka). Onkin siis aika katsahtaa, minkälaisia ja kuinka vanhoja pelejä muinoin on pelattu; ja tietenkin MISSÄ.
V. 2013 Turkista löydettiin yhdeksän haudan kaivausten yhteydessä maailman vanhimmiksi pelinappuloiksi nimettyjä kivisiä esineitä. Osa esitti eläimiä, osa oli pyöreitä tai pyramidin muotoisia. Nämä nappulat löydettiin samasta kätköstä, joten mitään yksittäisiä hautausamuletteja ne eivät täten olleet. Löytöalue oli tuolloisen Mesopotomian vilkkaan
kauppareitin varrella, joten onkin luonnollista, että pelit ja pelivälineet kulkeutuivat ympäri Aasiaa, Lähi-itää ja Eurooppaa. Nämä löydetyt nappulat lienevät n. 5000 vuotta vanhoja, mutta alueella asuttiin jo 7000 vuotta sitten.
Maailman vanhimmaksi peliksi kutsuttu Senet oli yleinen peliväline mm. Egyptissä jo n. 3100 vuotta sitten. Tämän pelin alusta koostuu kolmesta 10 ruudun rivistöstä, ja pelin ideana oli päästä ensimmäisenä ruudukon päähän. Nopan sijasta heitettiin luita tai merkkitikkuja, jotka määräsivät kuljettavien ruutujen määrän. Pitkään peli oli hyvin yksinkertainen, mutta myöhemmin peliin lisättiin mm. ruutuja, joista joutui palaamaan alkuun. Lisäksi peliin lisättiin uskonnollisia aspekteja. Tällaisia pelejä onkin löytynyt paljon: hienoimmat niistä on tehty norsunluusta, mutta ihan tavallisia, puisiakin pelialustoja on säilynyt nykypäiviin asti. Sinänsä tällaista peliä on helppo pelata vaikkapa raaputtamalla kepillä maahan ruudukon (vrt. ristinolla), joten pelin suosio ei olekaan mikään yllätys.
Yhtä vanha peli on Mehen, jonka säännöt ovat jääneet historian hämäryyksiin. Tähän peliin kuuluu kiekkomainen alusta, jonka pinnassa on käärmemäinen spiraali keskustaa kohti. Yeah, tästä voi päätellä jotakin pelin kulusta, mutta sääntöjä ei siis tosiaankaan ole tiedossa. Pelin suosio hiipui Egyptin vanhan valtakunnan myötä. Hmm, pitäisi varmaan kaivertaa kivitauluun Afrikan tähden säännöt… ihan vaan varmuuden vuoksi.
Tätä peliä muistuttaa suuresti nykyinen afrikkalainen peli Hyeena, jossa vastaavanlaisella kiekolla matkataan ensin keskustaan, jossa vapautetaan hyeena. Tämä elukka lähtee sitten nappaamaan vielä pelilaudalle jääneitä nappuloita! Akka voikin mainiosti kuvitella, kuinka tällä pelillä voi olla suorat sukujuuret tähän Mehen-peliin.
Roomalaisten suosiossa oli peli nimeltään Ludus Latrunculorum/Latrunculi eli palkkasoturien peli. Tästä pelistä on löytynyt kirjallisia mainintoja jo vuodelta 100 eaa, mutta pelin säännöt eivät ole kokonaan selvillä. Tämäkin peli pohjautui peliruudukkoon, jossa vastustajat ottivat toisistaan mittaa strategisella sodankäynnillä. Tässä pelissä on selvästi havaittavia yhtymäkohtia myöhempään shakkiin.
Ludus Latrunculorum (Latrunculi) – Ancient Games – Playing the Board Games of the Ancient World
Latrunculin tyyppistä peliä pelattiin myös Skandinaviassa ja Brittein saarilla jo n. 400 eaa. Tällaisia Tafl– tai sen mukaelman Hnefatafl-pelin ideana oli myöskin ruudukko, jossa nappulat saattoivat kuningasta eteenpäin. Peli päättyi, kun kuningas joko antautui tai pääsi turvaan hyökkääjiltään. Löydetyt, muutamat pelit on ajoitettu 600-700 -luvuille jaa., ja ne on löydetty vanhojen luostareiden kaivauksista.
Ja niin… se kuuluisa shakki. Kuten edellisistä esimerkeistäkin huomaa, tietyt pelit kehittyvät jopa useiden vuosisatojen aikana erinimisiksi peleiksi, jotka sitten ovat vakiintuneet tietynlaiseen muotoon. Useampikin valtio haluaisi tietenkin julistautua shakin alkuperämaaksi, mutta käytännössä tämä ei ole mahdollista juurikin pelien sekoittumisen takia.
Ja ah, nyt Akka ei malta enää odottaa (rummunpäristyksiä): The Royal Game of Ur eli Urin kuninkaallinen peli on aivan Akan suosikki! Eikä vähintään siksi, että legendaarinen assyriologi Irving Finkel on kääntänyt meille tavallisille pulliaisille nuolenpääkirjoituksista peliohjeetkin! (No nih, Akka; mene asiaan…) Tämä peli on siis maailman vanhin oikeilla ohjeilla pelattava peli, sillä tällaisia pelilautoja löydettiin peräti viisi 1920-30-lukujen kaivauksissa. Ja kuinka ollakaan, muinaisen Mesopotamian Urin kaupungista… Kaikki tiet vievät Mesopotamiaan!
Nämä pelit ovat noin 4600 vuotta vanhoja ja seuraavan videon pelilauta onkin British Museumin kopio, joita he myyvät kaupassaan. Alkuperäinen lauta on tietenkin esillä museossa, kuten niin moni muukin historian syövereissä maailmalta kaapattu muinaisesine. Noh, joka tapauksessa Irving Finkel on legenda ja tämä äijä on siis tosiaankin mainio. Akka suositteleekin katsomaan hänen dokkareitaan juutuubista, mikäli vähänkään tällainen eksentrinen henkilö iskee omaan ytimeen. Varsinkin, kun tämä äijä on guru alallaan ja hänellä on loistava huumorintaju.
Tässä videossa Finkkeli siis pelaa suositun tubettajan kanssa, kerrassaan legendaarista matskua! Ja; nyt kun shakkikin tuli jo mainittua, niin laitetaan myös tämä linkki:
Nämä ihastuttavat Lewisin shakkinappulat on siis löydetty Skotlannin Ulko-Hebrideiltä Lewisin saarelta v. 1831 ja tähän nappulasettiin kuuluu peräti 79 nappulaa. Tämä määrä riittäisi melkein neljään shakkisettiin, mutta osa nappuloista kuitenkin puuttuu. Nappulat on ajoitettu vuosiin 1150-1200 jaa, ja ne on taidokkaasti kaiverrettu mursun ja kaskelottivalaiden luusta.
On myös epäilty, että tekijä/nappulat olisivat peräisin Norjan Trondheimista, sillä tuohon aikaan mursunluu-kaivertaja-gurut toimivat nimenomaan tuolla… JA: paikallisesta kirkosta on löydetty myös kuningatarnappulan palanen ja nappuloiden istuimet näyttävät norjalaisvaikutteisilta.
Huu; siellä on paikallinen Eemeli kaiverrellut puukollaan luuta menemään puuvajassa! Ei nimittäin olisi ollenkaan yllättävää, koska näitä nappuloita on löydetty kuitenkin useita kymmeniä. Olisikin hauska ajatella, että jokin mursunluun-veistämisen-oppipoika olisi laitettu asialle, ja poika olisikin osoittautunut mestaritekijäksi.
Tällaisia tilanteita on tapahtunut aiemminkin; että oppipoika oppiikin paremmaksi, kuin opettajansa. Esimerkkinä mainittakoon Leonardo Da Vinci näin historialliselta kannalta; yleisnero, joka joutui tekemään taitojensa mukaisesti myös tilaustöitä ja suunnitelmia aseteollisuuteen. Leonardoa moinen ei juurikaan kiinnostanut, mutta pakkohan hänen oli saada särvintä leivän päälle, kuten meidän muidenkin.
On kuitenkin hauska ajatella, missä vaiheessa muinaisilla ihmisillä oli oikeasti selviytymisen ohella ns. luppoaikaa, jota piti jollakin tavalla täyttää? Että onko sitä vain odoteltu nuotion ääressä lihan kypsymistä, kunnes joku on huvikseen alkanut heittää kiviä huitsin nevadaan. Sitten ollaankin porukassa innostuttu, että kukas heittää pisimmälle…? Tällainen skenaario voisi olla hyvinkin mahdollinen, eikä tällaisesta toiminnasta olisi täten jäänytkään edes mitään jälkiä tai todisteita.
Siellä on nuotion loimussa istunut suvun patriarkka Vanha Äijä keppiinsä nojaten; n. 50-60-vuotias (satoja tuhansia vuosia sitten tuollaisen iän saavuttaminen oli jo hyvin harvinaista). Tämä ukkeli on siinä istuessaan maiskutellut hampaattomalla suullaan haistaessaan paistuvan lihan tuoksun ja katsellut naureskellen nuorempien miesten leikkisää kisailua. “Pirähän poika sukus kunniaa yllä,” on vanhus siinä istuskellessaan saattanut sanoa.
Ja kas; tällaisista kisailuista on saattanut muodostua perinteitä, jotka ovat sitten muotoutuneet eri sukupolvien myötä kaikenlaisiksi pelilaudoilla pelattaviksi huvituksiksi. Siihen vaadittiin vain hetkinen luppoaikaa, Vanha Äijä ja kilpailuviettiä, hah hah!
