philip – Akalla on asiaa

14.8.202614.8.2026

KUN KOKOONNUIMME KEKSIMÄÄN KUMMITUKSEN…

… oli synkkä ja myrskyinen yö v. 1972. Näin voisi alkaa jokin fiktiivinen kökköromaani, mutta näin tuona armon vuonna tosiaan tapahtui!

Yön synkkyydestä ja myrskyisyydestä ei tosin ole mitään havaintoa, mutta tapahtuman alullepanijana olivat Toronton yliopiston tohtorit A.R.G. Owen sekä Joel Whitton. He päättivät koota 8-jäsenisen ryhmän, jonka tarkoituksena oli keksiä täysin kuvitteellinen henkiolento, jonka kanssa ryhmä kommunikoisi spiritistisissä istunnoissa.

Akan ottama kuva kirjasta Tiedon rajamailla. Vuodelta kivi ja keppi, peritty opus.

Ja auta armias sentään, näin sitä sitten syntyi tarina 1600-luvun yläluokkaisesta Sir Philipistä, jolle keksittiin myös yksityiskohtainen historia ja asuinpaikat. Tällä haluttiin taata, että Philip ei varmastikaan voinut olla historiallisesti olemassa.

Tutkimus sai nimekseen PHILIP EXPERIMENT.

Ryhmä koostui eri-ikäisistä henkilöistä, joilla ei tiedetty olevan ennestään mitään paranormaaleja kykyjä tai kokemuksia:
Al (insinööri)
Lorne (teollinen muotoilija)
Andy/Andienne (Lornen vaimo, kotirouva, piirsi Philipin kuvan)
Iris (tutkimuksen tohtori Owenin vaimo, sairaanhoitaja)
Sue (kotirouva, sairaanhoitaja, tuolloinen Kanadan MENSAn puheenjohtaja)
Sidney (collegeopiskelija ja myyjä)
Bernice (kirjanpitäjä)
Dorothy (kotirouva)

Käydäänpä seuraavaksi läpi Philipin tarinan pääpiirteet. Tarinan kehitti ryhmän jäsen Sue ja Andy myös piirsi Philipiä esittävän kuvan, joka asetettiin aina pöydälle istuntojen alkaessa.

Philipin kuva kirjasta Tiedon rajamailla (kuten yllä).

Sir Philip Aylesworth syntyi v. 1624 kuningas Kaarle I:n (1600-1649) hallitsemassa Englannissa. Philipin vanhemmat kuolivat isorokkoon pojan ollessa 10-vuotias, jolloin hän muutti Diddington Manorista aatelismiehen sir Cedricin kasvatettavaksi läheiseen Packenham Manoriin. Sir Cedricin tytär, Dorothea, oli koppava ja piloille hemmoteltu tyttö, mutta Philip lupasi naida tytön sir Cedricin kuolinvuoteella. Näin tapahtuikin sisällissodan runtelemassa Englannissa v. 1644.

Portrait of Charles I/taiteilija tuntematon.

Dorothea ei koskaan suostunut… krhm… aviollisiin velvollisuuksiin, mutta antoi Philipille luvan pitää rakastajattaria mielensä mukaan. Toisin kuitenkin kävi, kun Philip tapasi romaniheimon jäsenen Margon ja hullaantui tähän ylenpalttisesti.

Yhtäkkiä Dorothea olikin mustasukkainen Margosta, mutta tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta: teini-ikäisenä Dorothea oli peräti syyttänyt talonpojan tytärtä Agnesia noituudesta, sillä tämä oli ystävystynyt tuolloin 14-vuotiaan Philipin kanssa. Agnes päätyi kuin päätyikin lopulta hukutustestin kautta roviolle ja Philip oli tuolloin tästä Dorothean teosta silmittömän raivoissaan.

The Witch no. 3/Joseph E. Baker/1892 (LibraryOfCongress).

Sama kuvio toistui Margon kohdalla. Tälläkään kertaa Philip ei kyennyt pelastamaan raskaana ollutta rakastettuaan, koska Dorothea uhkasi paljastaa Philipin vakoilevan kuningas Kaarle II:n (1630-1685) puolesta. Philip pysyi vaiti, kun Margo poltettiin roviolla kylän torilla ja Dorothea palasi tapahtumasta innoissaan kerskumaan Philipille.

Tällöin Philip tarttui miekkaansa ja aikoi jo lävistää sillä Dorothean, kun Dorothea ilmoitti vihaavansa Philipiä niin paljon, että hän aikoisi kuolemansa jälkeen vainota Philipiä läpi taivaan tai helvetin. Philip luopui aikeistaan ja pudotti miekkansa lattialle.

Philip lähti kartanosta haahuilemaan kartanon metsään, sillä hän uskoi kuulevansa Margon äänen huutavan häntä. Philipin ruumis löydettiin kuitenkin sateisen ja myrskyisän (!) yön jälkeen tornin juurelta ja hänen ajateltiin epätoivoissaan heittäytyneen tornista alas.

Philipin uskotaan näyttäytyvän kummituksena kerran vuosisadassa, sillä hän etsii edelleen lohduttomana menettämäänsä elämänsä rakkautta; Margoa. Philip oli kuollessaan 30-vuotias.

Ruins of Wyresdale Tower/Tom Richardson (WikimediaCommons).

KAS NOIN. Melkein nousee tippa linssiin tästä traagisesta tarinasta… jonka voisi miltei uskoa olevan totta, sillä niin tarkasti tarinan keksijä Sue on kertonut mm. tuolloisen ajan poliittisista tapahtumista. Hatunnosto Suelle!

Mutta mitäpä tämän tarinan ympärillä sitten tapahtuikaan? Istuntojen alkaessa osanottajat keskustelivat Philipin historiasta ja keksivät lisää yksityiskohtia (mm. silmien väri, lempiruoka, kiinnostuksen kohteet, vanhemmat…) ja tutkivat lisää aikakautta, jolloin Philip olisi muka elänyt. Kuukausien ajan ryhmä kokoontui pöydän ympärille, kunnes ensimmäisen kerran osanottajat tunsivat vihdoin voimakkaan koputuksen pöydässä.

Ryhmä kokoontui joko kynttilöiden valossa tai eri väristen lamppujen valaisemana, toisin kuin viktoriaanisen ajan spiritistisissä istunnoissa. Tällä haluttiin varmistaa, ettei kukaan osallistujista koputtelisi tai liikuttaisi pöytää joko tietoisesti tai tahtomattaan.

Näiden koputusten lisääntyessä ryhmä päätti kysyä ”aaveelta” kyllä tai ei -kysymyksiä, jolloin yksi koputus tarkoittaisi kyllä ja kaksi koputusta ei. Nerokasta, arvoisa Watson… aaveiden Nobel-palkinto odottaa!

Philipin elämästä kyseltiin yksityiskohtia ja ajan mittaan yhä henkilökohtaisempiakin asioita. Tällöin Philip saattoi jättää vastaamatta tai koputuksen sijaan kuultiin raapimisen ääniä. Kysyttäessä mm. Philipin osallistumisesta sisällissotaan, koputukset kertoivat, että Philip oli sodassa ollessaan ampunut alle 10 miestä. Suhteistaan Dorotheaan ja Margoon Philip ei juurikaan halunnut vastata, mutta vähitellen Philipistä muodostui yksityiskohtaisten kysymysten ja vastausten avulla yhä enenevässä määrin oma persoonansa mieltymyksineen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykokinesia

Ryhmällä oli tapana laulaa lauluja tai soittaa musiikkia ja näistä jotkin laulut muodostuivat peräti Philipin lempikappaleiksi. Ryhmän nuorin jäsen Sidney oli myös Philipille tärkeä, sillä hänen tullessaan usein (töidensä takia) myöhässä pöytä alkoi liikkua itsekseen kohti Sidneytä. Useita kertoja pöytä alkoi myös levitoida tai kallistella kahdelle jalalle, kun istuntojen määrä lisääntyi. Myös lamppujen valo saattoi välähdellä tai vaihtaa väriä, kun Philip osoitti ”olevansa paikalla”. Useista istuntovuosista huolimatta Philipiä ei koskaan fyysisesti nähty eli tällaista ”ilmaantumista” ei missään vaiheessa tapahtunut.

Näiden vuosien jälkeen Iris Owen kirjoitti tapahtumista kirjan ”Conjuring up Philip – an adventure of psychokinesis” v. 1976. Yhtenä päivänä istunnosta kuvattiin myös dokumenttifilmi ”Philip, The Imaginary Ghost” vuonna 1974. Muutamat myöhemmät kauhuleffatkin pohjautuvat näihin istuntoihin.

Näitä tapahtumia ja menetelmiä on kuitenkin arvosteltu kovasti vuosikymmenien mittaan, sillä niiden ei katsota täyttävän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Jokainen istunto toki äänitettiin nauhalle, mutta ilman mitään järjestelmällistä kuvamateriaalia todellisia tapahtumia on mahdotonta tulkita.

On siis kuitenkin edelleen epäselvää, miten nämä koputukset ja pöydän liikkumiset/levitaatiot voisi selittää, mutta ainakin ryhmän jäsenet ottivat ”tutkimuksen” tosissaan, sillä muutamat heistä peräti kävivät OIKEASSA Diddington Hallissa Warwickshiressa, Englannissa. Tämä paikka valittiin Philipin mukamas-kodiksi, sillä tällä tavoin talon historiasta voitiin tarkistaa, ettei talossa ja/tai suvussa ollut elänyt ketään Philipiä tarinassa mainittuna ajankohtana. Nerokasta, arvoisa Watson, osa 2…

https://historicengland.org.uk/listing/the-list/list-entry/1055738 Diddington Hall eli Philipin Diddington Manorin esikuva. Ei kannata sekoittaa Doddington Halliin, niitä on useita.

Samankaltaisia tutkimuksia tehtiin myöhempinä vuosikymmeninä (Lilith ja Humphrey), mutta nämäkin tutkimukset todettiin tuloksettomiksi.

Akka ei nyt kyllä ymmärrä yhtään, miksi joku haluaa ”ryhmähallusinoida” minkä tahansa kummituksen ja jatkaa sitä öyhötystä peräti useiden vuosien ajan. Eikö olisi mukavampaa hankkia ihan jokin toisenlainen harrastus?

Toisaalta… olisihan se ehkä mukavaa kotiin tullessa moikata kotikummitus ”Perttiä” ja kuulla tämän koputuksia asiasta kuin asiasta.

Kaksoisvalotettu kuva v. 1899 (NationalArchivesUK).

Jatkuvia koputuksia… ihan joka paikassa ja koko ajan. KOP KOP. KOP. KOP KOP. KOP. KOP. Johan siinä alkaisi hermo kiristyä ja suustakin saattaisi päästä jonkinlaisia ärräpäitä.

”Hiljaa nyt, Pertti PERK#%#, sulta ei kysytty yhtään mitään!!”

Kaiken lisäksi pöydät alkaisivat keikkua ja lennellä pitkin seiniä ihan itsekseen. Niitä saisi sitten väistellä ja juosta välillä pakoonkin, kun Pertti oikein tulistuisi. Juu ei kiitos, sanoo Akka. Pitäkää ihan rauhassa kummituksenne ja hallusinaationne, niitä ei Akan torpassa tarvita.

KOP KOP. ”HILJAA NYT, SAAT&#&!!”

Iris Owenin kirja on luettavissa Internet Archivessa (vaatii kirjautumisen):

lhttps://archive.org/details/conjuringupphili0000owen

Kirjassa on yksityiskohtaisempaa tietoa sekä istuntojen etenemisestä että Philipin ”elämäntarinasta” poliittisine juonikuvioineen. Ihan mielenkiintoista luettavaa!

31.5.202612.6.2026

MAAILMAN VANHOJA JA UUSIA IHMEITÄ

Hieman yli parisenkymmentä vuotta sitten alkoi hiuksia nostattava kilpailu: jostakin merkillisestä syystä maailmaan oli saatava uudet seitsemän ihmettä ja äkkiä! Kuinkas kilpailulle sitten kävikään: äänestykseen osallistui maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa äänestäjää ja uudet ihmeet valittiin peräti 174 kohteen listalta v. 2007.

Sfinksi puoliksi esiin kaivettuna vuosien 1867-1899 välisenä aikana.

Akka ei ole löytänyt ainuttakaan selitystä sille, miksi näitä ”muinaisen maailman” ihmeitä piti edes uusiksi rukata, mutta mitäpä tuosta. Palataan näihin uusiin ihmeisiin sen jälkeen, kun on ensin tarkasteltu näitä vanhoja ihmeitä ja niiden alkuperää.

Itse asiassa Akallekin oli yllätys, että näitä maailman vanhoja ihmeitä alettiin mainita eri filosofien ja historioitsijoiden kirjoituksissa jo 400-200-luvuilla eaa. alkaen.

Olihan se nyt kuitenkin päivänselvää, että jokainen itseään kunnioittava vilohsoovi matkaili maailmalla, jos vain rahapussi sellaisen harrastuksen salli! Varsinkin Egyptin pyramideja kunnioitettiin yleisesti, mutta esim. Rodoksen kolossi mainitaan tällaisena ihmeenä jo ennen sen romahtamista v. 226 eaa.

Osittaisia listoja ja säilyneitä listoja tunnetaan kuitenkin toistakymmentä ja näitä varhaisia listauksia voidaankin pitää jonkinlaisina aikansa matkailumainoksina. ”Koe ainakin nämä kerran elämässäsi, tollo! Et varmasti kuitenkaan pääse reissulle uudestaan!”

Lopullinen seitsemän ihmeen lista vakiintui kuitenkin vasta 1500-luvulla, kun hollantilainen taiteilija Maarten van Heemskerck (1498-1574) maalasi näistä kohteista seitsemän öljyvärimaalausta. Myöhemmin hän maalasi vielä Colosseum-teoksen, mutta tämä rakennelmahan ei näihin seitsemään ole kuulunut. Noh, v. 1572 myöskin hollantilainen Philip Galle (1537-1612) otti näistä maalauksista innoitusta omiin kaiverrustöihinsä Octo Mundi Miracula-sarjallaan. Myös näissä töissä esiintyy Colosseum (octo = kahdeksan).

Gardens of Babylon/Maarten van Heemskerck/WondersoftheWorld.

Heemskerck vieraili itse aikanaan Colosseumilla, mutta ilmeisesti tätä rakennusta ei hyväksytty seitsemän ihmeen joukkoon, sillä alkuperäiset ja vanhimmat listat ovat kuitenkin olleet olemassa jo ennen ajanlaskun alkua. Colosseum rakennettiin vasta 70-80-luvuilla jaa. eikä sitä täten pidetty yhtä antiikkisena, kuin listan muita ihmeitä. Tässä lisäinfoa näistä töistä ja tästä päätelmästä:

https://www.cartographerstale.com/p/the-seven-wonders-of-the-ancient Ihastuttavia vanhoja kuvia ja infoa näistä töistä

Laitetaanpa tähän vielä muistin virkistykseksi nämä vanhat seitsemän ihmettä ja sen jälkeen katsahdetaan näitä nykyajan (pellemeininki-) ihmeitä:

Rhodoksen kolossi 2. Gizan suuri pyramidi (Khufu, ennen Kheops) 3. Babylonin riippuvat puutarhat 4. Halikarnassoksen mausoleumi 5. Artemiin temppeli 6. Zeuksen patsas Olympiassa 7. Alexandrian majakka. Näistä luonnollisesti vain pyramidi on jäljellä ja kaikki muut kuusi kohdetta on rakennettu vuosisadoilla 600-200 ennen ajanlaskun alkua ja ennen pitkää romahtaneet/kadonneet/tuhoutuneet/joutuneet mustaan aukkoon.

Mars eteenpäin, sanoi Akka lumessa. Nykyiset ihmeet on siis tosiaankin valittu yli 100 miljoonan äänestäjän valitsemana ja tästä nousikin jonkinlainen haloo. Äänestäjä sai antaa useita ääniä kohteelleen ja useissa maissa järjestettiin kampanjoita omien kohteiden tukemiseksi, joten näitä tuloksia ei pidetty kovinkaan virallisina ja luotettavina. Koko hankkeen alkuunpanija New 7 Wonders of the World -säätiö saikin aiheesta paljon negatiivista palautetta, mutta tässä nämä seitsemän nyt sitten ovat:

Kiinan muuri ei juuri esittelyjä kaipaa. Tämä vuosien 680 eaa. – 1681 jaa. aikana rakennettu muuri on yhteensä yli 20 000 kilometriä pitkä puolustusmuuri eikä sitä todellakaan voi nähdä Kuusta. ISS:n komentaja Leroy Chiao on tosin onnistunut valokuvaamaan muurin avaruusasemalta, joka kiertää 400 kilometrin korkeudessa.

https://www.chinahighlights.com/greatwall/fact/building-time.htm kysymyksiä ja vastauksia muurin historiasta

Taj Mahal, Intia. Tämä turistien suosima mausoleumi rakennettiin vuosina 1631-1653 Shah Jahanin kuolleen vaimon Mumtaz Mahalin muistomerkiksi. Palatsin rakennuskustannusten arvioidaan olleen nykyrahassa yli 800 miljoonaa dollaria ja vuosittain kohteessa käy peräti 7-8 miljoonaa turistia.

https://whc.unesco.org/en/list/252 UNESCOn maailmanperintökohteiden lista

Petran kalliokaupunki, Jordania. Nabatealaisten uskotaan alkaneen rakentaa Petraa noin 400-luvulla eaa., mutta varhaisimpia merkkejä asutuksesta alueella on jo 7000 eaa. Ilmeisesti useat maanjäristykset tulevina vuosisatoina aiheuttivat kuitenkin kaupungin lopullisen hylkäämisen, sillä kaupunki oli täysin riippuvainen vesijohtoverkostostaan. Sveitsiläinen tutkimusmatkailija Johann Ludwig Burckhardt (1784-1817) löysi kuitenkin Petran uudelleen v. 1812.

Petran aarrekammioksi kutsuttu rakennus/WikimediaCommons.

https://www.nationalgeographic.com/history/article/lost-city-petra National Geographicin artikkeli tästä kuuluisasta Indiana Jones-kaupungista

Chitzen Itza, Meksiko. Tämä Maya-kulttuurin kaupunki rakennettiin eri lähteistä riippuen n. 600-luvulta 900-luvulle jaa. ja aluetta asutettiin vielä espanjalaisten saapuessa 1500-luvulla. Paikan tunnusmerkki on El Castillo-pyramidi eli Kukulcanin temppeli, jonka huipulle on 91 porrasta kullakin sivulla (yhteensä 364) ja ylin yhdistävä kerros on porras numero 365. Melkein 10 miljoonaa turistia vuosittain vierailee alueella ja kevätpäiväntasauksena pyramidin porrasrakenteet muodostavat käärmemäisen kuvion, jota monet saapuvat ihailemaan.

https://www.chichenitza.com/equinox Infoa ja kuva tästä merkillisestä käärmekuviosta portaiden varjossa.

Machu Picchu, Peru. Tämän kohteen uskotaan olevan Inka-hallitsija Pachacutille (1438–1472) rakennettu palatsikompleksi 1400-luvulla, mutta jo vuosisata myöhemmin paikka hylättiin konkistadorien tuhotessa koko kulttuurin henkihieveriin. Hiram Bingham (1875-1956) löysi paikan kuitenkin paikallisten asukkaiden opastamana v. 1911. Turismia alueella rajoitetaan edelleen voimakkaasti ja lippuja täytyy varata jopa puoli vuotta etukäteen.

https://www.euronews.com/travel/2026/05/28/machu-picchu-overtourism-a-bucket-list-dream-is-turning-into-a-nightmare-for-visitors Muutamia päiviä vanha uutinen, jossa kerrotaan turismin vaikutuksista kohteessa

Kristus Vapahtajan patsas, Brasilia. Rio De Janeiron Corcovado-vuorella sijaitseva patsas rakennettiin vuosina 1922-1931 ja sen kokonaispituus jalustan kanssa on 38 metriä. Käsien pituus puolestaan on 28 metriä ja patsas on rakennettu teräsbetonista ja ruotsalaisesta vuolukivestä. Patsas on sittemmin saanut useita kopiota ympäri maailmaa ja alkuperäistä patsasta käy ihailemassa jopa 6000 turistia päivässä. Suomen täyttäessä 100 vuotta v. 2017 patsas valaistiin sinivalkoiseksi – hauska knoppitieto!

https://freewalkertours.com/christ-the-redeemer-in-rio-de-janeiro/ Historiaa ja kuvia rakennustöistä

Colosseum, Italia. Noh, vihdoin ja viimein tämä rakennus lunasti paikkansa tällä maailman ihmeiden listalla. Colosseum tosiaan rakennettiin keisari Vespasianuksen (9-79 jaa.) kaudella ja valmistui v. 80 keisari Tituksen valtakaudella (39-81 jaa.). Areenalle mahtui enimmillään jopa 80 000 katsojaa ja käytössä tämä rakennus olikin noin 400-luvulle asti, kunnes kristinusko vakiintui valtauskonnoksi ja areenaa käytettiin mm. työpajoina, asuntoina, luostarina jne. Valmistuttuaan areenaa käytettiin jopa meritaistelunäytöksiin, sillä areenan pystyi ainakin tuolloin täyttämään vedellä (aikalaistekstien mukaan). Useat tulipalot ja maanjäristykset ovat tuhonneet rakennelmaa vuosisatojen aikana, mutta tietenkin tämäkin on yksi maailman suosituimmista nähtävyyksistä.

https://www.thecolosseum.org/facts lisää mielenkiintoista knoppitietoa

No niin, nyt täytyykin hetki hengähtää, tuumii Akka lumessa mummon takana. On nimittäin äärimmäisen mielenkiintoista katsoa myös tätä 174:n ehdokkaan listaa, josta sitten lopulta päädyttiin vain 21 finalistiin.

Tähän väliin Akka yritti laittaa linkin näihin listoihin, mutta nähtävästi Akka on nyt kiellettyjen listalla katsottuaan sivuja turhan tiuhaan. Outoa sinänsä, mutta bottejahan nuo epäilevät. Katsokaa te muut, mikäli pystytte. Googlatkaa Nominee Long List.

Kyllä, Akka myöntää heti, että tuli sitten katsottua melkein kaikki kohteet, joista Akka ei ollut aiemmin kuullutkaan. Tällaisissa tapauksissa tieto ei lisää tuskaa, sillä Akka löysi heti muutaman esimerkin kohteista, joiden ei tälle listalle olisi pitänyt edes päätyä:

Big Hole, Etelä-Afrikka. 1800-luvulla kaivettu ja sittemmin vedellä täyttynyt timanttikaivos, jonka tuhannet alkuperäiskansojen työntekijät kärsivät taudeista, huonosta hygieniasta, työolosuhteista ja onnettomuuksista kaikkien vuosien varrella. Okei, maailman syvin käsin kaivettu kaivos, myönnettäköön se, mutta MIKSI tällainen kohde oli listalla?

https://en.wikipedia.org/wiki/Big_Hole

Angel of the North, Pohjoisen enkeli, Englanti. V. 1994-1998 rakennettu patsas on 20 metriä korkea ja siipien pituus on 54 metriä. Teos on Antony Gormleyn ideoima ja se on rakennettu ruostuvasta teräksestä. Teos seisoo vanhan kaivoksen mailla ja sen on tarkoitus herättää ajatuksia politiikasta, taiteesta, kulttuurista ja historiasta jne.

Akan ainoa kysymys: MIKSI tämäkin kohde oli tällä listalla. Teos maksoi nykyrahassa mitattuna noin 1,5 miljoonaa puntaa… Akka ei paheksu teosta eikä sen esittämiä arvoja; ainoastaan sen päätymistä tällaiselle listalle, jossa muut kohteet ovat yleensä historiallisia ja rakennustaidon äärimmäisiä ihmeitä ennen teollista rakennustekniikkaa.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa; tutustukaa näihin kohteisiin listoilla ihan maailmaa avartaaksenne, jos sellaista mahdollisuutta ei nyt ole näkyvissä! Jo antiikin ajoista asti näitä historiallisia nähtävyyksiä kuitenkin hämmästeltiin kirjallisesti, mutta nykyään sellaista havainnointia voi kukin tehdä omilla lomamatkoillaan ihan itsekin. Tai etänä verkossa.

Menneinä aikoina matka Euroopasta Egyptiin vaati useita laivamatkoja ja kamelin selässä käyskentelyä, kuten Aasiassakin kauppareittejä pitkin. Tällaisia huvituksia myydään nykyään lähinnä viihdykkeinä, joita nuo menneet tutkimusmatkailijat eivät varmastikaan voisi ymmärtää.

”Mitä hel**ttiä? Matkailijat maksavat itsensä kipeäksi päästäkseen kamelin selkään ihan vain huvikseen?” voisi egyptologian isäksi kutsuttu Sir Flinders Petrie (1853-1942) sanoa.

Jep, tähän on tultu, Sir Petrie, tähän on tultu. Kaikki Egyptissäkin on myytävissä erikoishintaan turisteille!

10.7.202210.7.2022

KAUKOMATKAN KAIPUU? NOU HÄTÄ!

Mikäli tämän kesän kaukainen lomakohde on vielä mietinnän alla eikä massin määrällä ole rajaa, niin kannattaa suunnata Tannan saarelle Tyynellemerelle. Tanna kuuluu Vanuatun saarivaltioon, joka muodostuu 83 saaresta. Miksipä näistä kaikista sitten pitäisi valita juuri Tannan saari? Onko tällä saarella todellakin niin upeita hiekkarantoja ja nähtävyyksiä, että kannattaisi näin kauas lähteä? Hmm…!

Ennen matkasuunnitelmaa ja lippujen varaamista kannattaa kuitenkin huomioida, että kevyt pakkaaminen ei todellakaan ole tällä matkalla suotavaa. Itse asiassa; voit joutua jopa vararikkoon, sillä mukaan kannattaa pakata ainakin pari veneen perämoottoria, moottorisahoja, kiväärejä, Coca-colaa ja runsaasti tölkkimuonaa. Pari polkupyörääkin voisi mahduttaa mukaan tai jos haluaa kunnolla hifistellä; pari autoa.

Pitkien lentomatkojen aikana kannattaa myös perehtyä nimiin John Frum, Tom Navy ja prinssi Philip. Perille päästyäsi saatat nimittäin huomata, että olet heistä jonkun jälkeläinen/sukulainen, ja sinut otetaan jumalana vastaan. Jep, ihan oikeasti. Notta mitä v..a, kysyy nimimerkki epätietoinen, voisi joku tässä kohtaa kysyä. Selvennetäänpä siis hieman tätä keissiä:

James Cook saapui Tannan saarelle tutkimusmatkoillaan v. 1774 ollen täten ensimmäinen eurooppalainen, jonka tuolloiset alkuasukkaat kohtasivat. Cookin merkintöjen mukaan saarella asui myös kannibaaliheimoja, joten tällainen länsimainen retkue oli varmaankin melkomoinen shokki paikallisille asukkaille. Joillakin saarilla Cookin saapuminen tulkittiinkin jumalan ilmestymiseksi ja häntä alettiinkin palvoa asianmukaisin riitein. On siis oletettavaa, että Tannankin myöhemmät (kohta mainittavat) jumalkultit ovat lähtöisin jo satojen vuosien takaa; juurikin näistä ensimmäisistä länsimaisista kohtaamisista.

1800-luvulla saarille alkoi saapua brittiläisiä lähetyssaarnaajia, jotka tietenkin alkoivat opettaa länsimaista kristinuskoa tapojensa mukaisesti. Samalla natiiviväestö tutustui kaikenlaisiin eurooppalaisiin tavaroihin, joita he eivät koskaan olleet nähneetkään. Jeesuksen ”tulemiseen” alkoi siis voimakkaasti liittyä tällainen materiaalinen aspekti ja voila: lastikultti-käsitys alkoi muodostua.

Toinen maailmansota räjäytti tällaisen ajattelutavan, kun näille lukuisille pienille saarille alettiin sijoittaa amerikkalaisia sotilasjoukkoja. Tällaisten lentotukikohtien tarkoitus oli tarkkailla japanilaisten toimintaa ja olla valmiina reagoimaan kaikkeen nopeasti. Saarille saapuvat sotilaat ja laivoilla toimitetut tai lentokoneista pudotetut tavaralastit ymmärrettiin usein niin, että jumalat saapuivat tavaroineen saarille tuomaan asukkaille uudenlaista, henkistä ohjausta.

Näin kävi myös Tanna-saarella, jonne saapui jumala nimeltään ”John Frum.” Perimätiedon mukaan tämä henkilö elvytti saarelaisten vanhat tavat ja käski unohtaa länsimaisen ajattelutavan kokonaan. Saarelaiset alkoivat siis palvoa tätä sotilasta jumalanaan, kunnes sodan loputtua sotilaat lähtivät tannalaisten harmiksi saarilta lopullisesti. Heidän mukanaan loppuivat myös ah, niin autuaat tavaralähetykset. Saarelaiset alkoivatkin rakentaa puusta ja bambusta lentokonemalleja ja jopa kiitoteitä ja laitureita houkutellakseen jumalaa palaamaan takaisin.

Joidenkin saarelaisten mielestä John tosin asuu paikallisessa, aktiivisessa tulivuoressa Yasurissa, ja jotkut sekoittavat tähän John Frum-hahmoon iloisesti myös Jeesuksen ominaisuuksia. Äh, mitäpä näistä, jumala mikä jumala!

Tiedossa ei kuitenkaan ole, mistä tai kenestä tämä John Frum-kultti on saanut nimensä, mutta tämä uskonnollinen liike on tosiaankin edelleen voimissaan. Tässä uskonnossa odotetaan edelleen tämän valkoiseen pukeutuneen sotilaan paluuta, kuten hän aikoinaan sodan aikana lupasi tehdä. On arveltu, että nimi on muodostunut sanoista ”John from America,” sillä heimolaiset tietävät hänen tulleen Amerikasta. John Frumin uskotaan siis tuovan taas palatessaan mukanaan länsimaisia aarteita, kuten jo aiemmin mainittuja (sinun nyt mukaasi pakkaamia) tavaroita.

Johnia juhlitaan joka viikko perjantaisin, mutta varsinainen juhlapäivä vietetään 15. helmikuuta. Tuolloin saarelaiset pukeutuvat vanhoihin sotilaspukuihin ja farkkuihin, maalaavat punavärillä rintaansa tekstin USA ja marssivat bambunvarsista tehtyjen ”kiväärien” kanssa paraatissa.

On tosin myös esitetty, että koko John Frum-aate on saanut lisäpontta ihan vain kava-juomasta, joka liittyy oleellisesti uskonnollisiin riitteihin. Tämä juoma valmistetaan kavapippurin juuresta, ja sillä on todettu olevan hallusinogeenisiä ja päihdyttäviä vaikutuksia. Tämän juoman avulla monet uskovat saavansa yhteyden jumaliin tai esi-isien henkiin ja sitä tarjotaankin, kuten kahvia länsimaissa. Joissakin lähteissä tosin mainitaan, että saarella olisi jo ennen sotaakin ollut John Broom-kultti, josta ei kuitenkaan ole yhtä vahvoja todisteita, kuin tästä John Frumista.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt Tom Navy-kultti, jonka epäillään syntyneen John Frumin tapaan. Onkin helppo kuvitella tämän nimen juontuneen sanoista ”Tom from Navy,” mutta erääksi ehdokkaaksi on ehdotettu Thomas Beatty-nimistä lähetyssaarnaajaa, jonka tiedetään olleen saarella toisen maailmansodan aikaan.

Noh, tästä puuttuu enää alussa mainittu prinssi Philip-kultti. Jep, juuri se prinssi Philip/Edinburghin herttua, joka menehtyi juuri ennen sadannetta syntymäpäiväänsä v. 2021. Tämän kultin synty on epäselvää, mutta on arveltu, että se pohjautuu 1950-60 -luvuille, kun asukkaat näkivät brittiläisten siirtolaisten kunnioituksen kuningatar Elisabetia kohtaan. Tällöin pääteltiin, että prinssi Philipin täytyi olla perimätiedossa mainittu, jonain päivänä saarelle saapuva jumala. Tätä uskomusta lisäsi herttuan ja kuningattaren vierailu saarella v. 1974, jonka jälkeen saarelaisille lähetettiin useita kuvia prinssi Philipistä. Hänen kuolemaansa surtiin surujuhlineen joitakin viikkoja, ja hänen uskotaan nyt lepäävän rauhassa, kunnes hänen sielunsa lopulta palaa saarelle.

Tannalle matkatessa kannattaakin siis miettiä, mitä pukee päällensä. Mikäli aikoo esiintyä valkoisessa sotilaspuvussa ja laskeutua uljaasti vesitasolla suoraan saaren rantaan, voi kohdata ruhtinaallisen vastaanoton. Kannattanee siis miettiä etukäteen myös, millä nimellä aikoo esittäytyä ja miten käyttäytyä. Muutoin me suomalaiset saamme hävetä silmät päästämme, kun koko maailman media raportoi tannalaisten uudesta jumalasta seuraavanlaisesti:

”Monen tannalaisen pitkä odotus on nyt päättynyt, kun heidän John Frum -jumalansa jälkeläinen on vihdoinkin saapunut saarelle. Tämä valkoisiin pukeutunut hahmo sai suuret suosionosoitukset laskeutuessaan näyttävästi vesitason ponttoonilla seisten ja vilkuttaen. Juhlatunnelmaa pilasi hieman se, että tämä kauan ja hartaasti odotettu jumaluus putosi ponttoonilta molskahtaen veteen. Saaren voimakkaimmat miehet auttoivat kuitenkin nopeasti jumalansa kuivalle maalle, ja kysyivät kunnioittavasti tämän nimeä. Riemu olikin suuri, kun jumala nauraen huusi kannattajilleen nimensä: ONXPAARIAUKI.

Jumalan kunniaksi järjestetään nyt viikon kestävät juhlat, mutta ensimmäisenä iltanaan matkasta väsynyt Onxpaariauki saatettiin lepäämään kaislamajaan, jonne tämä heti nukahtikin. Tannalaiset löysivät kuitenkin tämän lukuisista matkatavaroista siniristilipun, joka vedettiinkin heti salkoon jumalan vielä nukkuessa. Lipusta päätellen jumala on siis tällä kertaa saapunut kaukaisesta Suomesta, joten jatkossakin saamme nähdä tämän lipun liehuvan iloisesti Amerikan lipun vierellä viikottaisessa John Frum-juhlassa. Eläköön Suomi ja sankarillinen Onxpaariauki!”

Että näin tällä kertaa. Torille!