YHDET KRUUNAJAISET, YHDET HAUTAJAISET

Varoitus: seuraava fiktiivinen tarina saattaa aiheuttaa mielipahaa kuninkaallisfaneissa, sillä kuninkaalliset esitetään tarinassa…krhm… ehkä hieman epäedullisessa valossa. Kannattaa siis lakata lukemasta eteenpäin, jos pipoa alkaa moinen seikka heti pahasti kiristää. Akka ei pahoittele aiheuttamaansa mielipahaa kenellekään, sillä jokaisella on vapaus lukea tai olla lukematta.

(LondonWorld)

Historiallisena päivänä 6.5.2023 tuleva-kunkku Charles (74) istuskelee mietteissään ylellisen luksussänkynsä reunalla. Hänen vieressään nukkuu vielä tuleva-kuningatar Camilla, jonka yöunia tulevan päivän koitokset eivät ole häirinneet. Charlesia kuitenkin jännittää: onhan kyseessä sentään ensimmäiset kruunajaiset 70 vuoteen, joten päivä on kaikille todellakin historiallinen. Charlesia harmittaa ainoastaan se, ettei hän tule koskaan hallitsemaan yhtä pitkään kuin hänen äitinsä kuningatar Elisabet, mutta sille asialle kukaan ei mahda mitään. Charles saa olla kuitenkin tyytyväinen, ettei kansa vaatinut häntä luovuttamaan kruunua paljon suositummalle prinssi Williamille. “Pitikö senkin lähteä Katen kanssa ajelemaan metrolla ja päräyttivät sitten vielä pubiin kaiken rahvaan keskelle. Kuinka moukkamaista,” tuumii Charles itsekseen.

(DailyExpress)

Samoihin aikoihin koto-Suomessa istuskelee myöskin mietteissään oman elämänsä kuningas Kalle (74), mutta hän istuskeleekin hoitokodin pyörätuolissa vaipoissaan. Kunkku Kalle ei tiedä tuon taivaallista näistä kruunajaisista, sillä hänen lähimuistinsa on jo aikaa sitten kadonnut. Kalle katselee ikkunasta ulos ja huomaa, että hänhän onkin näköjään taas lapsuutensa maisemissa Pielavedellä, jossa hän pienenä poikana katseli juurikin näitä samoja sirkuttavia lintusia ikkunan takana. Kalle hymyilee, eikä katsele nukkuvaa vaimoaan, sillä vaimo menehtyi jo yli kymmenen vuotta sitten. Kalle on siis maailmassa ypöyksin ja nälkä alkaa jo kurnia vatsalaukussa.

Kuningas Charlesin ja kuningatar Camillan matka kruunajaiskirkkoon Westminster Abbeyyn alkaa runsaan aamiaisen jälkeen puoliltapäivin. Matkaa taitetaan The Diamond Jubilee State Coach -vaunuilla, jotka valmistuivat v. 2014. Nämä kiesit painavat 2,75 tonnia ja niissä on mm. lämmitin ja ilmastointi. Puhumattakaan ovenkahvoista, jotka on koristeltu 24:lla timantilla ja 130:lla safiirilla. “Näillä kieseillä kelpaa ajella kuuden hevosen vetämänä,” tuumii Charles ja vilkuttaa kuninkaallista vilkutustaan matkaa seuraavalle rahvaalle.

The Diamond Jubilee State Coach (BBCNews).

Kuningas Kalle muistelee istuskellessaan vuosikymmenten takaista kalastusreissuaan, eikä huomaa vaippansa kastuvan hiljalleen. “Kyllä siinä naapurin Penaa sapetti niin vietävästi, kun nappasin sen suurimman ahvenan suoraan sen nenän edestä,” hihittelee Kalle itsekseen ja maiskuttaa. “Josko tänään saisikin kalasoppaa ja leivänkannikan kylkiäisiksi,” miettii Kalle. Aamuvelli ei enää nälkää pitele, kun Kalle katselee kaukaisuuteen ja muistelee kotona paistetun leivän tuoksua kesäaamuina. Sylkeä herahtaa suupieleen, ai että…!

Westminster Abbeyssa kuningas Charles kruunataan juhlallisessa kahden tunnin seremoniassa. Kuninkaan päähän asetetaan Pyhän Edvardin kruunu, joka on peräisin 1600-luvulta. Tämä järkäle painaa 2,23 kiloa, joten kuningas Charlesin niskaa pakottaa. Camilla kruunataan kuningatar Maryn kruunulla, joka valmistettiin vuoden 1911 kruunajaisiin. Camillalle on samantekevää, asetetaanko hänen päähänsä tämä kruunu vai Harry Potterin lajittelijahattu, kunhan hän saa päähänsä edes jotakin. Kuningatar Camilla hymyilee; vihdoinkin hän on saanut ansaitsemansa arvostuksen! Nyt kansalaiset varmaankin rakastavat häntä, kuten prinsessa Dianaa aikoinaan!

(DeltaDemocratTimes)

Seremoniassa kuningas Charlesin vanhin poika William vannoo uskollisuuttaan kuninkaalle; hänen oma 9-vuotias poikansa George on saanut seremoniassa kunnian kantaa kuninkaan viitanlievettä muiden poikien ohella. George on ylpeä tehtävästään, jonakin päivänä hän saa itsekin käyttää tätä viittaa!

(ABCNews)

Kuningas Kalle on saanut syötyä päivällisensä: “Ei sitten tullut kalasoppaa, ei,” harmittelee Kalle. Vetinen muusi, lihapullat ja vetiset herneet maistuivat kuitenkin Kallelle, joka ei nyt mitenkään muista, onko tänään suihkupäivä vai ei. Kallen päätä tuntuu pakottavan jokin paino, joka estää häntä juuri nyt muistamasta moisia.

Kallen pyörätuolia ei työntele poika, eikä tytär; tai edes lapsenlapsi, sillä lapsia Kallelle ei koskaan siunaantunut. Ei ole viitanpitelijää, eikä vierailijoita muutenkaan, mutta silloin tällöin Kalle sentään pääsee ulos pyörätuolissaan. Kunhan jollakulla on aikaa häntä pukea ja työntää talon seinustalle, sekin on sentään jotain. Suihkulla ei ole niin väliä, mutta mökkisaunaa Kalle kaipaa usein niin paljon, että sydänalasta riipaisee.

(Wikiwand)

Vastakruunattu kuningaspari poistuu kirkosta Gold State Coach -vaunuilla. Tämä neljätonninen, kahdeksan hevosen vetämä kullattu ökyvaunu on valmistunut v. 1762, ja sitä on käytetty 1800-luvulta lähtien kaikissa kruunajaisissa. Näiden vaunujen kyytiä on arvostellut mm. kuningatar Elisabet, jonka mukaan kyytiläisenä olo oli “hirvittävää.” Kuningas Vilhelm IV (1765-1837) vertasi vaunukyytiä kovaan merenkäyntiin, mutta kuningas Charles ei matkan hankaluuksista välitä. Hän on nyt ihan oikea kunkku, piru vieköön! Nyt on aika suunnata Buckinghamin palatsin parvekkeelle, josta on mukava katsella nöyriä alamaisia ja hävittäjälentueen ylilentoa!

The Gold State Coach (Wikimedia).

Kuningas Kalle huomaa vihdoin märän vaippansa vuotaneen yli, ja nyt on pyörätuolin istuinkin kastunut. Kalle murahtaa; kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään, piru vie! Kalle rullaa tuolinsa hoitajan kutsunapin luo ja huokaisee. “Tulipas tästä nyt taas sotkua ja hälyä,” tuskastelee Kalle itsekseen ja kiittää onneaan, ettei vaippaan tullut sentään sitä tuhdimpaa tavaraa. Siitä Kallella on kokemusta ja hän tosiaankin muistaa sen, miltä tuntuu istua vetelässä vellissä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Sitä Kalle yrittää välttää, mutta eihän sille aina tosiaankaan mitään mahda.

Kalle värähtää ja katsoo taas ikkunaan. Ikkunan ulkopuolella istuu talitiainen, joka tuijottaa Kallea suoraan silmiin päätään käännellen. “Se on Terttu tullut minua lintusena katsomaan,” tuumii Kalle muistellen kuollutta vaimoaan. Hymy nousee suupieliin, kun Kalle jää taas omiin aatoksiinsa. Joku kyllä ehtii hoitaa Kallen vaipan, kunhan vain jaksaa odottaa.

Kuningaspari seisoskelee jo palatsin parvekkeella muiden kuninkaallisten ohella. Prinssi Harry lähti kirkosta hippulat vinkuen suoraan lentokentälle: häntä ei oltu kutsuttu edes tähän julkiseen parvekepelleilyyn, joten Britannian maaperä saa Harryn mielestä jäädä niin nopeasti, kuin vain mahdollista! “Toivottavasti Archien synttärikakkua on vielä jäljellä, täytyykin soittaa Meghanille,” ajattelee Harry kiukuissaan lentokentällä. Onhan sentään hänen oman poikansa 4-vuotispäivä, hemmetti soikoon! Pitikin isäukon sitten järjestää omat “pikku bileensä” juuri samana päivänä! Harryn korvista nousee savua samaan aikaan, kun parvekkeella odotellaan hävittäjiä.

(LondonWorld)

Kuningasta hymyilyttää; hän odottaa jo innolla tuhtia ateriaa, joka heitä kaikkia seuraavaksi odottaa. Sunnuntain juhlakonsertti päättää hienon kruunajaisviikonlopun: onhan tiedossa sentään maailman tähtiesiintyjiä, kuten Kate Perry!

Kuningas on mielissään, kuinka hän ja hänen kuningattarensa ovat armollisesti julkaisseet kaikelle kansalle kruunajaispiirakan reseptin: piirakan täytteessä on cheddar-juustoa, pinaattia ja papuja. Ei puhettakaan, että kuninkaallinen juhlapiirakka olisi perinteinen englantilainen lihapiiras, ei suinkaan! Vegeä ja luomua sen olla pitää!

Kuningas Charlesin kruunajaispiirakka – Resepti | Makuja | MTV Uutiset

Illan mittaan oman elämänsä kuningas Kalle nostetaan sänkyynsä kevyen iltapalan jälkeen. Ulkona on vielä valoisaa, mutta Kallea nukuttaa jo kovasti. Hän vetää peitteensä leukaan asti ja tuijottaa kattoon, jossa ei näy hävittäjälentuetta eikä ulkoa kuulu hurraavien väkijoukkojen meteliä. Kallen silmäluomet tuntuvat raskailta ja hän vaipuu hiljalleen uneen kuninkaan ja kuningattaren jatkaessa suureellisia iltajuhliaan.

Aamulla Kalle löydetään sängystään kylmenneenä, hänen jo pitkään jatkunut matkansa lapsuuden poikavuosiin on siirtynyt yllättäen rajan toiselle puolen. Kuningas Kalle pääsee vihdoinkin istuskelemaan (ilman vaippoja) itse vuollun onkensa kanssa sille samalle rannalle, josta hän suuren ahvenensa aikoinaan nappasi. Jospa vain kalaonni olisi taas myötä kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen!

Long live the King Charles III, RIP oman elämänsä kuningas Kalle!

SATUPRINSSIN MYSTINEN ELÄMÄ JA KUOLEMA

Baijerin kuningas Ludvig II oli todellakin oman aikansa introvertti ja tämä luonteenpiirre veikin häneltä lopulta sekä kruunun, rahat, että hengen. Tämä eksentrikko onkin mielenkiintoinen tapaus, joten aloitetaanpa aivan perusasioista (kuten-mikä-ihmeen-Baijeri):

Kuningas Ludvig II (1845-1886).

1800-luvulla Saksan keisarikunta muodostui 25 osavaltiosta, joista Baijerin kuningaskunta oli toiseksi suurin Preussin kuningaskunnan jälkeen. Tätä Baijerin kuningaskuntaa hallitsi vuosina 1848-1864 kuningas Maksimilian II, jolle syntyi kaksi poikaa: Ludwig ja Otto. Näistä kahdesta esikoinen Ludwig Otto Friedrich Wilhelm von Wittelsbach kruunattiin kuninkaaksi vain 18-vuotiaana, kun Maksimilian II heitti henkensä 52-vuotiaana v. 1864. Ludwigin hallitsijanimi on Suomessa Ludvig II.

On kerrottu, että Ludvig oli lapsuudessaan hyvin yksinäinen. Hänet jätettiin kotiopettajattarien ja palvelusväen kasvatettavaksi, joten poika uppoutuikin omaan mielikuvitusmaailmaansa samoillen metsissä ja vuoristoissa. Hänen idolinsa oli Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV, kunnes vain 15-vuotiaana hän kohtasi todellisen muusansa: säveltäjä Richard Wagnerin. Ludvig ihastui heti Wagnerin oopperamaailmaan, jossa ritarit pelastivat neitoja pulasta: etenkin Lohengrin-ritari joutsenen vetämässä veneessä vaikutti nuoreen Ludvigiin voimakkaasti.

Lohengrin-Knight of the Swan/Violet Oakley n. 1910.

Noustuaan kuninkaaksi Ludvig II maksoi pahasti velkaantuneen Wagnerin velat ja palkkasi hänet hovisäveltäjäkseen. Wagnerille rakennettiin jopa oma oopperatalo ja Ludvigin kerrotaankin sanoneen, ettei kukaan muu henkilö ollut koskaan vaikuttanut häneen yhtä paljon, kuin herra-suuri-säveltäjä Wagner. Tämän perusteella on myös arveltu, että Ludvig II olisi ollut homoseksuaali, sillä hän ei koskaan mennyt naimisiin lukuisista kihlausyrityksistä huolimatta. Nämä pakotetut avioliittoaikomukset Ludvig II ponnekkaasti torppasi, joten hän jäi naimattomaksi ja lapsettomaksi hallitsijaksi loppuelämäkseen.

Richard Wagner (1813-1883).

Ludvig II oli kuitenkin pidetty kuningas, kunnes hänen pakkomielteensä linnojen rakentamiseen alkoi tulla kalliiksi. Näistä linnoista tunnetuin on Neuschwanstein, joka on ollut Prinsessa Ruususen linnan esikuva. Pikkuruisen (vain 10 huonetta) Linderhofin linnan Ludvig rakennutti vain itseään varten, sillä linnan ruokapöytäkin on tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle.

Neuschwanstein Castle.

Velkaantuessaan Ludvigin käytös alkoi muutenkin muuttua: hän erakoitui, alkoi valvoa vain öisin ja vaati palveluskuntaansa pukeutumaan 1600-luvun vaatteisiin. Lisäksi hänen kuultiin juttelevan itsekseen jo edesmenneille Aurinkokuninkaalle, Marie Antoinettelle ja Madame De Pompadourille.

Linderhofin linna/palatsi.

Ludvig II julistettiin mielenvikaiseksi v. 1886 Baijerin hallituksen ja Ludvigin sedän prinssi Luitpoldin toimesta. Ludvigin nuorempi veli Otto oli julistettu mielisairaaksi jo v. 1872, joten sijaishallitsijana toimi täten tämä setä Luitpold. Onkin arveltu, että Ludvig II haluttiin “siivota” pois tieltä, sillä tällä tavoin saatiin pysäytettyä Ludvigin jatkuva velkaantuminen. Neuschwansteinin rakennustyöt keskeytettiinkin välittömästi ja linna on edelleenkin keskeneräinen.

Ludvig II sijoitettiin Bergin linnaan lähelle Munchenia, Starnberginjärven rannalle. Linna oli käytännössä loistelias vankila, sillä ovia pidettiin lukittuina. Häntä tarkkailemaan sijoitettiin muuan tohtori Bernhard von Gudden, joka oli peräti aiemmin julistanut juuri prinssi Oton mielenvikaiseksi. Kuinka ollakaan; tämän saman diagnoosin hän antoi hallitukselle myös Ludvigista, vaikka hän ei ollut tehnyt tälle edes virallista lääkärintarkastusta.

Starnberginjärvi – Google Maps

Noh, joka tapauksessa 13. kesäkuuta 1886 herr doktor ja Ludvig olivat lähteneet kävelyretkelle järven ympäristöön, ja tältä retkeltään he eivät enää koskaan palanneet. Myöhään illalla heidän ruumiinsa löydettiin kellumasta järvessä. Tuossa kohtaa vettä oli vain vyötärölle asti, joten hyvänä uimarina tunnetun Ludvigin ei olisi todellakaan luullut hukkuvan.

König Ludwig II/Ferdinand von Piloty 1865.

Nopeasti kehitettiin kuitenkin selitys, että Ludvig II oli tehnyt itsemurhan hukuttautumalla ja tässä tuoksinassa hän olisi hukuttanut myös herra tohtori von Guddenin. Ruumiinavauksessa ei kuitenkaan löydetty vettä Ludvigin keuhkoista, joten salaliittoteoriat murhasta ovatkin ymmärrettäviä. Näistä uskottavin lienee kuninkaan kalastajan Jakob Lidlin kuoleman jälkeen löydetyt muistiinpanot, joissa hän kertoo tuona iltana odottaneensa kuningasta veneessään auttaakseen tätä pakenemaan. Kun Ludvig sitten oli nousemassa järvestä veneeseen, metsästä ammuttiin laukauksia Ludvigin niskaan. Kalastaja piti elinaikanaan tämän tiedon salassa – tietenkin rahallista korvausta vastaan. Kalastajan päiväkirja on kuitenkin sittemmin kadonnut.

Ludvigin henkilääkäri tohtori Schleiss von Lowenstein väitti myös päiväkirjassaan, että hän näki Ludvigin ruumiin luodinreikineen ja että von Gudden olisi hyökännyt ruiskun kanssa häntä kohti. Tuolloin tämän henkilääkärin oli pakko tappaa von Gudden itsepuolustukseksi. Taiteilija Hermann Kaulbach oli tuolloin myös henkilääkärin mukana, ja hänen luonnoksensa kuolleesta Ludvigista näyttää verivanan valuvan kuninkaan suupielestä.

Ludwig II Zeichnung/Hermann Kaulbach 1886.

Kuninkaallisen perheen kaukaisen sukulaisen kreivitär Josephine von Wrbna-Kaunitzin kerrotaan myös esitelleen teeseurueelleen Ludvigin takkia, jossa oli nähtävissä kaksi luodinreikää. Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että muuan Willy Beihl väitti isänsä -tuolloisen hovipalvelijan- polttaneen kyseisen takin. Takin on myös väitetty tuhoutuneen tulipalossa vuosia myöhemmin Ludvigin kuoleman jälkeen.

Spekulaatioita tapahtumista voi esitellä mielin määrin, mutta varmaa totuutta asiaan on hankalaa saada: kuninkaan jälkeläiset Wittelsbach-suvusta ovat kieltäytyneet Ludvigin ekshumaatiosta. Sallittakoon tämä heille, vaikka tämä mysteeri jääneekin täten selvittämättömäksi.

(WikimediaCommons)

Ludvigin aikalaiset (ystävät ja palvelusväki) ovat kuitenkin kertoneet, ettei heidän mielestään kuningas ollut kuitenkaan umpihullu, kuten väitettiin. Hän kävi aivan täysjärkisiä keskusteluja ja kirjoitti loogisia kirjeitä, joten häntä kuvailtiinkin vain “hyvin erikoiseksi persoonaksi.” On sinänsä sääli, että tämä omaan haave- ja satumaailmaansa uppoutunut kuningas kohtasi loppunsa aivan liian varhain ja varsin mystisissä olosuhteissa.

Neuschwansteinin linnan sisätilaa. Lievää luksusta havaittavissa. (neuschwanstein.de)

Noh, oli miten oli; ainakin Ludvigin rakennuttamat linnat ovat maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin turistien lipputuloilla, joten Ludvigin satumaailma jäi kuitenkin konkreettisesti elämään tulevillekin sukupolville. Richard Wagner on myöskin aikanaan sanonut, ettei hän olisi pystynyt jatkamaan sävellystyötään ilman kuninkaan ylenpalttista tukea, joten Ludvigia on kiittäminen Wagnerinkin elämäntyöstä.

Mitäpä sitten tapahtui Ludvigin kuoltua? Kuningas haudattiin Pyhän Mikaelin kirkkoon Muncheniin, mutta hänen sydämensä sijoitettiin hopeauurnaan pieneen Altöttingin kaupunkiin bavarialaisen tavan mukaan. Starnberginjärvelle rakennettiin pieni muistokappeli ja järveen pystytettiin risti kuninkaan ruumiin löytöpaikalle. Joka vuosi järvellä pidetään muistotilaisuus 13. kesäkuuta.

Sijaishallitsija Luitpold oli vallassa v. 1912 asti, kunnes hän kuoli peräti 91-vuotiaana. Ludvigin nuorempi veli Otto Wilhelm Luitpold Adalbert Waldemar Wittelsbach kuoli 68-vuotiaana v. 1916. Tuolloin hän oli elänyt holhouksenalaisena jo useita vuosikymmeniä, sillä hänen henkistä tilaansa alettiin tarkkailla jo 1870-luvulla. On epäilty, että Otto olisi sairastanut tuolloin vielä tuntematonta skitsofreniaa, tai että hänellä olisi ollut syfilis.

Otto Wittelsbach (1848-1916).

Luitpoldin poika Ludwig Leopold Joseph Maria Aloys Alfred Wittelsbach nousi valtaan isänsä kuoltua, ja hän sai läpi perustuslain muutoksen, jolla Otto-parka saatiin vihdoin mielisairaana syrjäytettyä. Tällöin Ludwigista tuli virallisesti Baijerin viimeinen kuningas Ludvig III, jonka hallitsijakausi kesti v. 1918 asti. Tuolloin muodostettiin Saksan demokraattinen tasavalta.

Kuningas Ludvig III (1845-1921).

Mitäpä me nykyajan introvertit tästä opimme? Ainakin seuraavat seikat:
-ei kannata palkata itselleen hovisäveltäjää
-ei kannata ihannoida ritareita ja joutsenia
-ei kannata rakennuttaa velkarahalla linnoja, ei ainakaan yhtä enempää
-ei kannata höpötellä itsekseen kuvitteellisille kuninkaallisille
-ei kannata patikoida järviympäristössä yhdenkään lääkärin kanssa, jonka sukunimessä on sana von.

Introverttailemisiin näillä ohjeilla, joita lienee suhteellisen helppo noudattaa!

KAUKOMATKAN KAIPUU? NOU HÄTÄ!

Mikäli tämän kesän kaukainen lomakohde on vielä mietinnän alla eikä massin määrällä ole rajaa, niin kannattaa suunnata Tannan saarelle Tyynellemerelle. Tanna kuuluu Vanuatun saarivaltioon, joka muodostuu 83 saaresta. Miksipä näistä kaikista sitten pitäisi valita juuri Tannan saari? Onko tällä saarella todellakin niin upeita hiekkarantoja ja nähtävyyksiä, että kannattaisi näin kauas lähteä? Hmm…!

Ennen matkasuunnitelmaa ja lippujen varaamista kannattaa kuitenkin huomioida, että kevyt pakkaaminen ei todellakaan ole tällä matkalla suotavaa. Itse asiassa; voit joutua jopa vararikkoon, sillä mukaan kannattaa pakata ainakin pari veneen perämoottoria, moottorisahoja, kiväärejä, Coca-colaa ja runsaasti tölkkimuonaa. Pari polkupyörääkin voisi mahduttaa mukaan tai jos haluaa kunnolla hifistellä; pari autoa.

Pitkien lentomatkojen aikana kannattaa myös perehtyä nimiin John Frum, Tom Navy ja prinssi Philip. Perille päästyäsi saatat nimittäin huomata, että olet heistä jonkun jälkeläinen/sukulainen, ja sinut otetaan jumalana vastaan. Jep, ihan oikeasti. Notta mitä v..a, kysyy nimimerkki epätietoinen, voisi joku tässä kohtaa kysyä. Selvennetäänpä siis hieman tätä keissiä:

James Cook saapui Tannan saarelle tutkimusmatkoillaan v. 1774 ollen täten ensimmäinen eurooppalainen, jonka tuolloiset alkuasukkaat kohtasivat. Cookin merkintöjen mukaan saarella asui myös kannibaaliheimoja, joten tällainen länsimainen retkue oli varmaankin melkomoinen shokki paikallisille asukkaille. Joillakin saarilla Cookin saapuminen tulkittiinkin jumalan ilmestymiseksi ja häntä alettiinkin palvoa asianmukaisin riitein. On siis oletettavaa, että Tannankin myöhemmät (kohta mainittavat) jumalkultit ovat lähtöisin jo satojen vuosien takaa; juurikin näistä ensimmäisistä länsimaisista kohtaamisista.

Cook saapuu Australian Botany Bayhin.

1800-luvulla saarille alkoi saapua brittiläisiä lähetyssaarnaajia, jotka tietenkin alkoivat opettaa länsimaista kristinuskoa tapojensa mukaisesti. Samalla natiiviväestö tutustui kaikenlaisiin eurooppalaisiin tavaroihin, joita he eivät koskaan olleet nähneetkään. Jeesuksen “tulemiseen” alkoi siis voimakkaasti liittyä tällainen materiaalinen aspekti ja voila: lastikultti-käsitys alkoi muodostua.

Toinen maailmansota räjäytti tällaisen ajattelutavan, kun näille lukuisille pienille saarille alettiin sijoittaa amerikkalaisia sotilasjoukkoja. Tällaisten lentotukikohtien tarkoitus oli tarkkailla japanilaisten toimintaa ja olla valmiina reagoimaan kaikkeen nopeasti. Saarille saapuvat sotilaat ja laivoilla toimitetut tai lentokoneista pudotetut tavaralastit ymmärrettiin usein niin, että jumalat saapuivat tavaroineen saarille tuomaan asukkaille uudenlaista, henkistä ohjausta.

Näin kävi myös Tanna-saarella, jonne saapui jumala nimeltään “John Frum.” Perimätiedon mukaan tämä henkilö elvytti saarelaisten vanhat tavat ja käski unohtaa länsimaisen ajattelutavan kokonaan. Saarelaiset alkoivat siis palvoa tätä sotilasta jumalanaan, kunnes sodan loputtua sotilaat lähtivät tannalaisten harmiksi saarilta lopullisesti. Heidän mukanaan loppuivat myös ah, niin autuaat tavaralähetykset. Saarelaiset alkoivatkin rakentaa puusta ja bambusta lentokonemalleja ja jopa kiitoteitä ja laitureita houkutellakseen jumalaa palaamaan takaisin.

Joidenkin saarelaisten mielestä John tosin asuu paikallisessa, aktiivisessa tulivuoressa Yasurissa, ja jotkut sekoittavat tähän John Frum-hahmoon iloisesti myös Jeesuksen ominaisuuksia. Äh, mitäpä näistä, jumala mikä jumala!

Tiedossa ei kuitenkaan ole, mistä tai kenestä tämä John Frum-kultti on saanut nimensä, mutta tämä uskonnollinen liike on tosiaankin edelleen voimissaan. Tässä uskonnossa odotetaan edelleen tämän valkoiseen pukeutuneen sotilaan paluuta, kuten hän aikoinaan sodan aikana lupasi tehdä. On arveltu, että nimi on muodostunut sanoista “John from America,” sillä heimolaiset tietävät hänen tulleen Amerikasta. John Frumin uskotaan siis tuovan taas palatessaan mukanaan länsimaisia aarteita, kuten jo aiemmin mainittuja (sinun nyt mukaasi pakkaamia) tavaroita.

(WikimediaCommons).

Johnia juhlitaan joka viikko perjantaisin, mutta varsinainen juhlapäivä vietetään 15. helmikuuta. Tuolloin saarelaiset pukeutuvat vanhoihin sotilaspukuihin ja farkkuihin, maalaavat punavärillä rintaansa tekstin USA ja marssivat bambunvarsista tehtyjen “kiväärien” kanssa paraatissa.

On tosin myös esitetty, että koko John Frum-aate on saanut lisäpontta ihan vain kava-juomasta, joka liittyy oleellisesti uskonnollisiin riitteihin. Tämä juoma valmistetaan kavapippurin juuresta, ja sillä on todettu olevan hallusinogeenisiä ja päihdyttäviä vaikutuksia. Tämän juoman avulla monet uskovat saavansa yhteyden jumaliin tai esi-isien henkiin ja sitä tarjotaankin, kuten kahvia länsimaissa. Joissakin lähteissä tosin mainitaan, että saarella olisi jo ennen sotaakin ollut John Broom-kultti, josta ei kuitenkaan ole yhtä vahvoja todisteita, kuin tästä John Frumista.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt Tom Navy-kultti, jonka epäillään syntyneen John Frumin tapaan. Onkin helppo kuvitella tämän nimen juontuneen sanoista “Tom from Navy,” mutta erääksi ehdokkaaksi on ehdotettu Thomas Beatty-nimistä lähetyssaarnaajaa, jonka tiedetään olleen saarella toisen maailmansodan aikaan.

(Smithsonian).

Noh, tästä puuttuu enää alussa mainittu prinssi Philip-kultti. Jep, juuri se prinssi Philip/Edinburghin herttua, joka menehtyi juuri ennen sadannetta syntymäpäiväänsä v. 2021. Tämän kultin synty on epäselvää, mutta on arveltu, että se pohjautuu 1950-60 -luvuille, kun asukkaat näkivät brittiläisten siirtolaisten kunnioituksen kuningatar Elisabetia kohtaan. Tällöin pääteltiin, että prinssi Philipin täytyi olla perimätiedossa mainittu, jonain päivänä saarelle saapuva jumala. Tätä uskomusta lisäsi herttuan ja kuningattaren vierailu saarella v. 1974, jonka jälkeen saarelaisille lähetettiin useita kuvia prinssi Philipistä. Hänen kuolemaansa surtiin surujuhlineen joitakin viikkoja, ja hänen uskotaan nyt lepäävän rauhassa, kunnes hänen sielunsa lopulta palaa saarelle.

Tannalle matkatessa kannattaakin siis miettiä, mitä pukee päällensä. Mikäli aikoo esiintyä valkoisessa sotilaspuvussa ja laskeutua uljaasti vesitasolla suoraan saaren rantaan, voi kohdata ruhtinaallisen vastaanoton. Kannattanee siis miettiä etukäteen myös, millä nimellä aikoo esittäytyä ja miten käyttäytyä. Muutoin me suomalaiset saamme hävetä silmät päästämme, kun koko maailman media raportoi tannalaisten uudesta jumalasta seuraavanlaisesti:

“Monen tannalaisen pitkä odotus on nyt päättynyt, kun heidän John Frum -jumalansa jälkeläinen on vihdoinkin saapunut saarelle. Tämä valkoisiin pukeutunut hahmo sai suuret suosionosoitukset laskeutuessaan näyttävästi vesitason ponttoonilla seisten ja vilkuttaen. Juhlatunnelmaa pilasi hieman se, että tämä kauan ja hartaasti odotettu jumaluus putosi ponttoonilta molskahtaen veteen. Saaren voimakkaimmat miehet auttoivat kuitenkin nopeasti jumalansa kuivalle maalle, ja kysyivät kunnioittavasti tämän nimeä. Riemu olikin suuri, kun jumala nauraen huusi kannattajilleen nimensä: ONXPAARIAUKI.

(PlaneAndPilotMagazine).

Jumalan kunniaksi järjestetään nyt viikon kestävät juhlat, mutta ensimmäisenä iltanaan matkasta väsynyt Onxpaariauki saatettiin lepäämään kaislamajaan, jonne tämä heti nukahtikin. Tannalaiset löysivät kuitenkin tämän lukuisista matkatavaroista siniristilipun, joka vedettiinkin heti salkoon jumalan vielä nukkuessa. Lipusta päätellen jumala on siis tällä kertaa saapunut kaukaisesta Suomesta, joten jatkossakin saamme nähdä tämän lipun liehuvan iloisesti Amerikan lipun vierellä viikottaisessa John Frum-juhlassa. Eläköön Suomi ja sankarillinen Onxpaariauki!

Että näin tällä kertaa. Torille!

AMERIKKALAINEN PRINSSI

Ei, nyt ei ole kyse Eddie Murphyn esittämästä pelleprinssistä, vaan walesilaisesta prinssi Madocista. Tämä prinssi syntyi v. 1145 tienoilla. Prinssin isän Owain Gwyneddin kuoltua v. 1170 hänen lapsensa ajautuivat ilmiriitaan, kenestä tulisi uusi hallitsija tällä Walesin alueella.

Dolwyddelan Castle, Wales.

Tällä menehtyneellä äijällä olikin peräti 19 lasta, joten valinnanvaraa poikaporukassa riitti. Lisäänny ja täytä maa, herra Owain Gwynedd!

Prinssi Madoc.

Sanotaan, että prinssi Madoc ja hänen veljensä Rhirid kyllästyivät riitaisuuksiin ja he lähtivät seilaamaan kohti Amerikkaa. Madociin lienee vaikuttanut muinaisten druidien kertomukset “lännessä sijaitsevasta suuresta mantereesta” tai peräti viikinkien tunnetut reissut Amerikan/Kanadan Vinlandiin.

Veljespari varusti kaksi laivaa ja mukaan lähti muutakin porukkaa; miehiä, naisia ja lapsia. Tarkoitus oli perustaa uusi, onnellinen yhteisö kaukaiseen maahan. On esitetty, että Madocin retkue olisi peräti käynyt Meksikossa ja vaikuttanut asteekkien jumalkäsityksiin, mutta tästä ei ole todisteita. Legendataruissa kaikki on toki mahdollista.

Veljekset lähtevät Walesista.


Yleisin käsitys on kuitenkin se, että laivat rantautuivat Mobile Bayn alueelle Alabamaan, sillä merivirrat Atlantin yli johtavat juuri tähän lahteen. Myöhemmätkin tutkimusretkeilijät Euroopasta ovat saapuneet maihin juuri tässä paikassa.

Käsitykset retkueen koosta (20-130 ihmistä) ja laivojen lukumäärästä (2-13) vaihtelevat suuresti. Kirjallisia todisteita ei juuri mistään ole, kyse on kuitenkin melkein tuhat vuotta vanhasta legendasta. Joitakin hataria todisteita on kuitenkin löydettävissä:

Alabama- joen alueelta on löydetty raunioita, jotka on määritelty rakennetun ennen 1400-lukua. Erään linnakkeen pohja, muoto ja rakennustapa ovat identtisiä Walesissa sijaitsevan Dolwyddelanin linnan kanssa. Tässä linnassa prinssi Madoc syntyi.

Mobile Bay, Alabama.

Alueella asuneet intiaanit rakensivat samanlaisia jollia/veneitä, kuin Walesissa rakennettiin. Intiaaneilla kulki muutenkin perimätieto alueelle tulleista harmaasilmäisistä valkoihoisista, jotka puhuivat walesia. Walesin kieli juurtui jopa erään heimon sanastoon niin, että kielet kuulostivat samoilta.

Kalastusvene, jollaisia Walesissa käytettiin.

Kerrotaan, että ensimmäisen reissunsa jälkeen prinssi Madoc palasi Walesiin ja haali mukaansa lisää siirtolaisia Uuteen Maailmaan. Takaisin Englantiin hän ei sitten enää koskaan tullut. On esitetty, että prinssi ja hänen väkensä sulautuivat pikkuhiljaa intiaaniväestöön vaikuttaen kielen lisäksi mm. intiaanien ihonväriin ja parrankasvuun.


Tällaiset tarinat pysyivät kerrottuna perimätietona hengissä useita vuosisatoja. Vielä jopa 1800-luvulla tutkimusretkikunta Lewis&Clarkille annettiin ohjeeksi etsiä näitä walesinkielisiä heimoja, mutta ainakaan he eivät tällaisia kohdanneet.

Lewis&Clark – retkikunta.

Walesissa prinssin matkoista kerrottiin runoudessa, lauluissa ja historiikeissa, tosin vasta joitakin vuosisatoja myöhemmin. Ensimmäinen runo aiheesta on tehty 1450- luvun jälkeen. Ihan samalla tavalla kerrotaan kuningas Arthurista, Merlinistä ja Robin Hoodista. Heidänkään mahdollisesta olemassaolostaan ei kuitenkaan ole varmuutta, ainoastaan spekulaatioita.

Kuningas Arthur, Merlin ja Guinevere/kaiverrus v. 1881. (British Heritage)

Skeptikoiden mielestä tarinat prinssi Madocin “Amerikanvalloituksesta” olivat vain propagandakeino, jolla perusteltiin Englannin oikeutta siirtokuntien perustamiseen ja alueiden hallinnointiin. Mene ja tiedä, mutta mm. presidentti Thomas Jefferson uskoi Madocin tulleen Amerikkaan. Totta tai ei, mutta prinssi Madoc ainakin päätyi legendaksi pelkästään kiukustumalla riitelevään perheeseensä ja hyppäämällä laivaan.

Tuhannen vuoden päästä ihmetellään, onko Donald Trump ollut todellakin presidenttinä vai ei, sillä ajatushan on kertakaikkiaan “mahdoton ja naurettava”. Tutkijat nauravat moiselle älyttömyydelle sydämensä pohjasta ja siirtyvät parempiin aiheisiin.

FOLIOHATUT ESIIN!

Elämme salaliittoteorioiden kulta-aikaa. Akka ei puutu tässä pöljiin covid19-teorioihin, vaan muihin, omituisiin salaliittoväitteisiin. Kiistellyimmät ja tunnetuimmat salaliittoteoriat koskevat tietenkin seuraavanlaisia tapahtumia/paikkoja:

  • John F. Kennedyn salamurha – useita kymmeniä eri teorioita, useista kymmenistä eri syistä.
  • Kuussakäynti oli lavastettu – Stanley Kubrick ohjasi ja kuvasi väitetyt filmaukset Kuusta.
  • Area 51 vilisee sekä ufoja, niiden uudelleenmallinnuksia että pieniä, vihreitä ukkeleita, joista hallitus ei kerro mitään. Alienit pörräävät ympärillämme koko ajan, siitäkään ei puhuta.
  • Illuminati/Vapaamuurarit/Skientologit hallitsevat koko maailmaa meidän tietämättämme.
  • 9/11 oli sekin hallituksen järjestämä juttu – WTC-tornit räjäytettiin tarkoituksellisesti.
  • Prinsessa Diana salamurhattiin – Hovi ei halunnut prinsessan avioituvan muslimin kanssa.
  • Djatlovin solan tapaus Venäjällä v. 1959 (9 kuolonuhria) – useita kymmeniä teorioita: mm. hallituksen epäonnistuneet ohjus-/rakettikokeet ja niiden peittely-yritykset.
Djatlovin solassa kuoli 9 retkeilijää merkillisissä olosuhteissa (engl. Dyatlov Pass). Eri teorioita pohditaan edelleen maailmanlaajuisesti yli 60 vuotta myöhemmin.

Isojalka/jeti ja Loch Nessin hirviö yms. eivät kuulu tähän listaan, sillä niiden ympärille ei ole muodostettu ns. salaliittoa. Kyse on vain mysteereistä.

Katsotaanpa seuraavana joitakin omituisia, ehkä vähemmän tunnettuja salaliittoteorioita:

1. Maa on ontto ja siellä asuu kokonaan toinen älyllinen sivilisaatio. Tätä teoriaa kannatti jopa itse Edmond Halley 1600-luvulla (jep, hänen mukaansa nimettiin Halleyn komeetta). Teoriaa kuulemma puoltaa se, että maan magneettikentässä on muutoksia. Maan sisuksiin pääsee joko etelä- tai pohjoisnavalta.

Jep. Ainakin Aku Ankassa maan sisuksiin on menty useita kertoja.

Kuvakudos vuodelta 1066 esittää komeetan saapumista – Halleyn komeetaksi se nimettiin vuosisatoja myöhemmin. Ehkäpä komeetta on menossa maan sisuksiin!! (Mitä tuo kuningas oikealla oikein tekee??)

2. Maapalloa hallitsee reptiliaanit eli liskoihmiset. Tämä laji on tietenkin saapunut maapallolle Lohikäärmeen tähdistöstä. He osaavat muuttaa muotoaan, joten normaalisti he näyttävät ihan tavallisilta pulliaisilta. Useat julkisuuden henkilöt ovat tällaisia reptiliaaneja: mm. kuningatar Elisabet, Madonna, Barack Obama, Angelina Jolie, Bill Clinton, Mark Zuckerberg ja edesmennyt Michael Jackson.

Jep. Mitenköhän tätä “maailman hallitsemista” edisti Madonnan biisi “I’m A Virgin”? Ehkä hänen olisi pitänyt laulaa “I’m A Lizard”.

“Well, hello… Madonna tässä!”

3. Englannin hovista puheenollen: kuningatar on siis lisko, mutta prinssi Charles on VAMPYYRI. Itse asiassa Charlesin sukulinjat juontavat peräti itse Vlad Seivästäjään, Draculan esikuvaan, joka eli 1400-luvulla. Jotkut kuitenkin epäilevät, että prinssi Charles ei ainoastaan ole sukua tälle murhanhimoiselle ruhtinaalle, vaan että heillä olisi “samanlaiset mieltymykset” veren suhteen.

Jep. Prinssi Charles on tunnettu luomuruokaintoilustaan, ihan ensimmäiseksi ei tule mieleen, että Charles vetelisi nautinnollisia veriaterioita yrttipiperrystensä lisäksi. Kaipa se olisi jo tullut julki, että palatsista katoaa mystisesti ihmisiä tämän tästä. Tai että Charlesin nähdään usein hiippailevan nurkissa veripisaroita suurilla korvillaan.

“Mitään en oo ottanut! En pisaraakaan!”

4. Paul McCartney on kuollut, häntä esittää kaksoisolento. Hänen väitetään kuolleen autokolarissa jo v. 1966. Tätä perustellaan useilla eri tavoilla: mm. kappaletta “A Day In the Life” takaperin soitettaessa kuuluu “Paul is dead, miss him, miss him”. Kappaleessa “Strawberry Fields Forever” Lennon mumisee “I buried Paul”. Albumin “Abbey Road” kansikuva esittää hautajaiskulkuetta, jossa Lennon on valkoiseen pukeutunut pappi.

Jep. Soittakaa takaperin mitä tahansa; kuulette juuri sen, mitä haluatte kuulla. Akka soittelee takaperin kappaletta “Paljon onnea vaan” ja kuulee sanat “Olen piru suoraan helvetistä ja tulin syömään sinun pääsi!!”

The Beatles: Abbey Road – albumin kansi. Itse ruumis kävelee kulkueen mukana.

5. Suomea ei ole olemassa. Tämä väite nousi maailmalla esiin vitsimielessä v. 2016. Eikös siitäkin sitten joidenkin mielestä tullut totisinta totta. Väitteen mukaan Venäjä ja Japani keksivät Suomen v. 1918, jotta Japani saisi rauhassa kalastella Suomen aluevesillä (Suomen tilalla on siis pelkkää merta). Teoriaa perustellaan myös väitteillä, että mikään maa maailmassa ei voi olla näin hyvä: paras terveydenhuolto, koulutus, onnellisin kansa, vähiten korruptoitunut jne.

Jep. Suomi ratkaisi vihdoinkin koronakriisin tehokkaasti: meitä ei ole olemassa.

Ihan tekaistu maisema Suomesta! Pelkkää propagandaa!

6. CERNin suuri hadronitörmäytin Sveitsin ja Itävallan rajalla on muodostanut portin toiseen todellisuuteen. Kun törmäytin käynnistettiin v. 2008, sen pelättiin muodostavan mustan aukon, joka nielaisee maapallon. Kun tätä ei tapahtunut, porttiteoria nousi esiin. Jotkut myös uskovat, että Cernin tutkijat itse asiassa manaavat esiin Shivaa – tuhon jumalaa. Todisteena tästä on Intian lahjoittama Shiva-patsas laitoksen edessä.

Jep. Kaiken järjen mukaan Cernin tutkijat olisivat jo kadonneet sinne toiseen todellisuuteen tai Shiva olisi jo tuhonnut koko mestan. Kun nämäkään teoriat eivät tunnu käyvän toteen, niin keksitäänpä taas joku uusi teoria: jospa siellä vaikkapa tutkitaan alkeishiukkasia! Hui kamala!!

“Oon just menossa toiseen todellisuuteen… eiku manaamaan Shivaa… eiku… unohda!!”

7. Denverin lentokenttä Coloradossa ei ole suinkaan vain lentokenttä. Se on naamioitu päämaja maailmaneliitille, natseille, Illuminateille tai jopa portti helvettiin. Lentokentän maanalaiset tunnelit ovat bunkkereita, joihin valitse-minkä-ryhmän-jäsenet voivat paeta maailmanlopun koittaessa. Lentokentällä on omituista taidetta, omituisia patsaita ja suurimpana näistä on sininen hevonen punaisine silmineen. (Tämä patsas itse asiassa tappoi veistäjänsä, kun heppa kaatui onnettoman taiteilijan päälle). Kentän kiitoratojen muoto ja suunnat muistuttavat hakaristiä. Teorioita esiintyy niin paljon, että kentällä ei enää edes yritetä hillitä niitä.

Jep. Kieltämättä tuo sininen heppa on aika karmiva, mutta mitä se todistaa? Se todistaa, että… sininen hevospatsas on olemassa. Huu! Ainakin lentokenttä saa hyvin matkustajavirtaa kaikkien omituisuuksien myötä, joten ehkä tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain hyvin onnistunut markkinointikikka.

“Älä tuijota! Tällainen sininen jättiheppa lentokentällä on ihan normaali näky!”

Akka asettelee foliohatun päähänsä, kuuntelee levyjä takaperin, kaivaa pihalleen portin helvettiin ja lähettää terveisiä maasta, jota ei ole olemassa. Kappas, Akan ovikello soi! “Ohhoh, päivää, sehän onkin itse prinssi Charles…! Älä pure, Charles, älä pure…!!”

Päivällinen on katettu! Luomuituja, luomusalaattia ja tuoreverikastiketta!

KETTUMAINEN KUNKKU

Richard III (Englannin kuninkaana 1483-85) taisikin olla murhamies, mikäli uusiin tutkimuksiin on uskomista. Jo vuosisatoja on epäilty, että tämä kunkku Rikhard murhautti veljenpoikansa: 12-vuotiaan Edvard V:n ja tämän 9-vuotiaan veljen Rikhardin.

Richard III (taiteilija tuntematon).

Ai miksikö? No siksi, että kruunu kuului lain mukaan tälle 12-vuotiaalle Edvardille. Tällä tavalla Rikhardin oli helppo julistaa itsensä kuninkaaksi. Prinssien isä, kuningas Edvard IV, oli hiljattain menehtynyt vain 41-vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän ehti antaa veljelleen (tuleva-kunkku) Rikhardille vastuun poikien hyvinvoinnista. Hyvinpä äijä hoiti homman kotiin, prkl!

Menehtynyt kuningas Edvard IV istumassa (James Edmund William Doyle 1864).

Poikaparat vangittiin samantien Lontoon Toweriin, josta he sittemmin katosivat. Towerissa oli tuohon aikaan pahamaineinen vankila, jossa mm. vankeja kidutettiin. Tuhatvuotisen historiansa aikana Towerissa menetti henkensä yksi jos toinenkin…

Tower of London.

Mistä murhaepäilyt sitten juontuvat? Tällä epäilyllä on pitkät perinteet. Vuonna 1535 mestattu kirjailija sir Thomas More kirjoitti aiheesta kirjassaan “Kuningas Rikhard III:n historia”. Tässä teoksessa More väittää, että kunkku Rikhard antoi murhakäskyn sisäpiiriläiselleen sir JamesTyrellille. Sir Tyrell laittoi kaksi miestä asialle: hevostenhoitaja John Dighton ja Towerin vartija Miles Forest saisivat liata kätensä!

Prinssit Edvard V (12 v) ja Rikhard (9 v). (John Everett Millais 1878).

Kertoman mukaan miehet tekivät työtä käskettyä ja tukahduttivat pikkuprinssit heidän omiin tyynyihinsä. Pirulaiset, lapsenmurhaajat!! Mutta onko tästä mitään todisteita? Asiakirjat osoittavat, että sir Thomas Moren kirjoittaessa tarinaansa vartija Forestin kaksi poikaa olivat vaikutusvaltaisessa asemassa hovissa. On siis hyvinkin mahdollista, että sir More sai näitä yksityiskohtaisia tietoja murhista juuri näiltä aikuisilta pojilta, joille isä oli murhat tunnustanut.

William Shakespearen näytelmässä “Rikhard III” (oletettavasti vuodelta 1591) kunkku Rikhard esitetään itsekkäänä tyrannina, joka tapattaa veljenpoikansa ja muutaman muunkin siinä sivussa. Kyseessä on kuitenkin vain näytelmä, jolla ei ole mitään todistusarvoa; mutta se osoittaa, miten sinnikkäästi käsitys kunkun toimeenpanemista lapsenmurhista on ollut olemassa.

Näytelmän kansilehti v. 1597. “The pittiefull murther of his iunocent nephewes…”

Vuonna 1674 Towerin kunnostustöiden yhteydessä portaiden alta haudattuina löydettiin kahdelle nuorelle pojalle kuuluvat luut. Tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä luut sopivat juuri mainittujen pikkuprinssien ikään. Eiköhän tämä keissi ole täten ratkaistu? Sinne ne pienet prinssiparat sitten päätyivät, todennäköisesti juuri tämän vallanhimoisen k*sipään toimesta. RIP ja nyyh.

Richardin kallon perusteella tehty kasvomallinnus (Richard III Society).

Mitä sitten tapahtui kunkku Rikhardille, joka hallitsi ainoastaan kaksi vuotta? Joutuiko hän syytteeseen murhista, teloitettiinko hänet syyllisenä? Eipä suinkaan. Vuonna 1485 oli käynnissä kuuluisa Ruusujen sota, jossa kaksi eri sukua tappeli Englannin kruunusta. Kunkku Rikhard sai surmansa taistelun tuoksinassa elokuun 22. päivä 1485. Mikä merkillisintä, vasta vuonna 2012 kunkun luuranko löytyi parkkipaikan alta Leicesterissä. Miten hitossa hän sinne päätyi??

Richardin luuranko parkkipaikan alla (Smithsonian Magazine).

Kunkku haudattiin pikaisesti taistelun jälkeen. Paikalla sijaitsi tuolloin kirkko ja luostari, joiden jäänteitä on myös tullut esille kaivauksissa. Kunkun luista pystyttiin osoittamaan, että kunkku sai yhteensä 11 miekaniskua, joista 9 pään alueelle. Kunkun on siis täytynyt riisua kypäränsä, luonnollisesti hän olisi ollut haarniskoitu. On myös osoitettu, että kuoleman jälkeen hänet on riisuttu kokonaan haarniskasta ja häntä on ilmeisesti häpäisymielessä sivallettu vielä persuksiin miekalla. Jaloa toimintaa! Siitäs sait, murhaaja!!

Tyypillinen kokohaarniska keskiajalta.

Luista kävi ilmi myös erittäin vääntynyt selkäranka; kunkulla oli skolioosi. Mitä ihmeen tekemistä hänellä oli taistelussa ylipäätään…?

Kunkku Rikhard haudattiin tutkimusten jälkeen uudelleen v. 2015 Leicesterin katedraaliin. Äijä sai ihan televisioidut hautajaiset kuninkaalliseen tyyliin. Toisin kuin ne hiljaisuudessa murhatut ja haudatut pikkuprinssit. Ärgh.

Hauta Leicesterin katedraalissa (BBC).

Akka on vain tyytyväinen, että tämä murhaaja sai lopulta miekasta pers**seensäkin, sanokaa mitä sanotte. Akka olisi mäiskinyt menemään enemmänkin, ihan silkasta pieksemisen ilosta. Hemmetin häikäilemätön p*skiainen, tämä run… kunkku Rikhard!!