SUOMALAISIA SANANLASKUJA, OSA 2

Joitakin vuosia sitten Akka kokosi vanhoja suomalaisia sananlaskuja nippuun. Nyt on aika katsahtaa uudestaan sananlaskuja, tällä kertaa ilman mitään turhaa hienostelua:

SELITTÄMÄTTÖMÄT

Se on sen herkumpata minkä serkumpata. (Kannonkoski)
Hmm… Kannonkosken DNA-näytteet taitavat olla… aika samankaltaisia.

Omaansa lempokin nualasee. (Kauhava)
Mitä omaansa? Kuka lempo? Hyii… tästä voi saada likaisia mielikuvia. Pahuksen lempo! (Wikipedian mukaan lempo on olento, joka rinnastetaan paholaiseen.)

Ei hepo kuole kuikosta eikä lammas kivenlieriäisestä. (Mouhijärvi)
Juu, ei niin. Mitä ikinä sitten nämä merkilliset ilmaisut mahtavat ollakaan. Sairauksia? Loisia?

Eerikki anoo ja urpaanus uikuttaa. (Pyhäjärvi)
Antakaa sille Eerikille, mitä ikinä se tahtookaan ja selvittäkää asap, kuka on urpaanus! Sille on käynyt pahasti!

Simo ol sillon sillan alla kun muita poikia muokattiin. (Säkkijärvi)
Noh, Simo halusi säilyttää identiteettinsä, eikä suvainnut minkäänlaista yhteiskunnan taholta tulevaa muokkaamista. Hävetkää te, jotka sellaista edes yrititte!

Ei aatelinen eikä krapu menesty Pohjolassa. (Karunki)
Ja nämä ovat siis täten toisiinsa verrattavia asioita…?

Eipä akka uksissa tiiä, missä ukko uhveltelee. (Virolahti)
Ei perhana vie tiiäkään. Uhveltelkoon missä lystää, kunhan ei jää kiinni (mikäli kyse on sellaisesta toiminnasta).

Haukka sauhuti elää. (Vampula)
Eli yksikään haukka ei ole suostunut mainostamaan mitään tunnettua savukemerkkiä.

Joll ei oo arkirenguttimia, sill ei oo kirkkokemputtimia. (Isokyrö)
Kas kummaa, tätä Akka onkin pitkään pohtinut. Pitääkin hankkia ensin arkirenguttimet ja sitten vasta saa kirkkokemputtimet.

Kyllä se on pil*un vales, että kul*is on luuta. (Lehtimäki)
Jahas, jahas. Juuh. Jep. Niih.

Lahnan pää ku lamppan pää, hauen pää ku halon pää, kuhan pää ku Juhan pää. (Turku)
Kaikki turkulaiset Juhat on nyt leimattu ikiajoiksi fisuiksi!

Milläs ruumis maksaa, kun ky*pä jäässä on? (Kuhmoinen)
MITÄ? Maksaa mitä? Mitääh! Kuka! Missä! Eiih…!

Paimen parka, per*e märkä. (Jaakkima)
Lakatkoon kusooksimasta housuihinsa, mikäli näin on päässyt käymään. Muita selityksiä Akka ei suostu ajattelemaan.

The Highland Shepherd/Rosa Bonheur 1859.

ITSESTÄÄNSELVYYDET

Näihin Akka ei kommentoi mitään, sillä nämä ovat kelpo tavaraa ihan nykypäiväänkin.

Kellä on suur pers, sill on suuret housut. (Elimäki)

Kukas tietää hevosen aatoksii, sill on niin iso pääkallo. (Iitti)

Mitäs on sen hiiren kitinästä, jolta kissa on pään syönyt. (Lammi)

Makkarallakii on kaks päätä, toine pää ja toine pää. (Koivisto)

Missäpäs se sontiainen muualla on jos ei sontaläjässä. (Lehtimäki)

Koskas helvetti täys o? (Suomusjärvi)

Kun emäsika tapetahan, mistä niitä porsahia sitte tuloo. (Kurikka)

En minä ristus muista, oliko se kesä vai talavi, mutta suksilla mentiin. (Ähtäri)

Jos tahrot haukkumist, niin nai, jos kiitost, niin kuale. (Sammatti)

AKKAIMMEISTEN HÄPEÄMÄTÖNTÄ PANETTELUA

Kirput syö, maailma vihaa, ja akkaa ei saa mistään. (Huittinen)
Se ei ole Akan vika, Akka ei ny kerkee Huittisiin. Käy ensin apteekissa ja totu sitten siihen, että maailma vihaa. Sen takia sait ne kirputkin.

Ämmää ja kissaa pitää potkaista. (Lapväärti)
Sopii yrittää. Hirvikivääri on latingissa. Tervetulloo!

Hei hulinata, muorin päätä seinään. (Saarijärvi)
Saarijärvellä voisi miettiä, miten sitä hulinata järjestetään jollakin toisella, hyväksytyllä tavalla.

Morsiamen pitää käydä ja kusta. (Sonkajärvi)
Jahas. Hanki käkikello käymistä varten ja kuseskele vaikka itte.

Olenkos minä sama muija kun äskön kävin, sano Asikkalam muija kun toisest ovest samaan kauppaan tul uulestaa. (Hollola)
Akka on käynyt Asikkalassa. Ei siellä noin hölmöjä olla. Tämä on hollolalaisten kurjaa panettelua.

Kelpaa sitä elää, kun on akka kuollut ja lapset naituna. (Jurva)
Oletusarvoisesti lapset ovat siis tahoillaan avioliitossa… muutoin koko sanonta saa ikävän juonteen. Ja tämän ikävän juonteen myötä onkin parempi, että akka on heittänyt henkensä, jos sellaisesta on kyse.

Kun äijä tule kotti, niin ämmä ja katti ulos akkunast. (Raisio)
Tällaisen yrittäjälle tiedoksi: omaisuutesi on myyty, vaatteesi poltettu ja lukot vaihdettu. Äijä ei siis tule kotti.

Kiukkunen akka se työn tekee. (Kärsämäki)
Kiukkunen akka se työn tekee, kun urpo ukko on jättänyt sen työn tekemättä. Taas.

Se onkin erikseen, kun akat tanssii. (Parikkala)
No niin onkin! Se vasta onkin näky! Siinä puttoo silimät!

Miehellä on kaks ilopäivää, kun muijansa kotia tuo ja hänen hautaan vie. (Askola)
Naisella on kaks ilopäivää, kun selviää syyttömänä ukkonsa myrkyttämisestä ja saa vielä omaisuuden ja leskeneläkkeen.

Myllär elää myllyllää, mylläri akka pyllyllää. (Liperi)
Hysst! Ei sitä saa julkisesti kuulutella!

Ku o akka, pyssy ja piippu, niin piisaa aina rassaamine. (Lehtimäki)
Ku o ukko, lapsi ja katti, niin piisaa aina passaamine. Hah, siitäpäs tuli riimi!

Näin tällä erää. Palailemisiin, Akalla on kiire hankkia arkirenguttimia ja etsiä se perhanan uikuttava urpaanus. Ukkokin uhveltelee ties missä.

SUOMALAISIA SANANLASKUJA

Lueskelinpa tuossa wanhan cansan sananlaskuja. Se oli suuri virhe; maailmankuvani entisaikojen idyllisestä ja yksinkertaisesta arjesta peltojen keskellä karisi välittömästi. Suuri osa sananlaskuista on ihan räävitöntä luettavaa (mutta hauskaa kuitenkin, täytyy myöntää… )

Akalla on pakkomielle näihin idyllisiin vintagekuviin!

Tietyt peruslausahdukset, kuten “levisi ku Jokisen eväät” tai “putosi ku eno veneestä” ovat tunnetuimpia sanontoja nykypäivänä.  Tällaiset sananlaskut lienevät tositapahtumiin perustuvia lausahduksia. Miksi muuten ne olisivat edelleen olemassa, ellei niistä olisi jo aikoinaan tullut lentäviä lauseita?

No ni, ny se eno on jo pudonnu!

Tässä muutamia esimerkkejä wanhoista sananlaskuista:

“Akoil ja susill on tä mailma pilattu” (Lemi).  Voisinpa sanoa tähän muutaman vastalauseen, jos toisenkin.

“Ei koira siitä suutu, jos sitä leivällä viskaa” (ei paikkaa). Ei varmaan suutukaan, vaan yrittää napata sen leivän. Siitä se kyllä suuttuu, jos yrittää nakata jotakin muuta painavampaa.

Anna mullekin sitä leipää!!

“Saunas täytty olla ku kirkos” (Kisko). Eli siis parhaat pyhävaatteet päällä, hattu ja virsikirja kädessä, kuten ennen vanhaan?

“Puuro miähen tiellä pittää, velli ojahan kaataa” (Evijärvi). Jep, pitää paikkansa. Varsinkin liiallinen vellin nautiskelu.

“Hullu kiittää akkaansa, miälipuoli lapsiansa” (Asikkala). Unohdetaan sitten positiivisen palautteen antaminen ja kannustava kasvatus ihan kokonaan.

“Varis ei o lintu eikä tamma hevone” (Kivennapa) . Kannattaisi lukea eläinbiologiaa vähän tarkemmin; olen melko varma, että ne on luokiteltu nykyään eri tavalla.

“Toisen housuilla on hyvä tuleen istua” (Renko) . Noh, mikäli ne housut ovat palomiehen työhousut.

“Rakkaus on ankara ja lempi kova, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jää auki!” (Hollola) Todistettavasti yksissäkään häissä ei ole tällaista tapahtumaa nähty.

“Pimiäss on kaikki siat mustii” (Kivennapa) . Olenkin ihmetellyt, miksi kaikki minipossuni ovat päivällä pinkkejä, mutta yöllä ne näyttävät mustilta.

Ihanat pikku töpselikärsät!

“Voi sielun rieska, ku sais tapella kirkossa ja purra pappia!” (Ähtäri) Tätähän me kaikki salaisesti haluamme, nyt se tuli julki!

“Hankalaa on mäenlasku kesällä!” (Laukaa) Ei ole, mikäli asentaa muovisen vesiliukualustan letkuineen omalle pihalleen tai mökilleen.

“Paska on talonpojan kultaa.” (Himanka) Tämän perusteella kaikkien kannattaisi ottaa talteen jätöksensä ja perustaa ihkaoma Fort Knox.

 “Vieraat vierekkäin, talonväki piällekkäin” (Joensuu) . Nykyisten minitalojen ja -asuntojen aikakaudella tämä sääntö pätee ihan mainiosti edelleen.

Niitä räävittömiä sanontoja “en voine alka täsä laithaman, tulee sanomist taasen”.

(Sananlaskut ja paikat: Wikisitaatit)