TULIVUORISTA JA MUINAISISTA JUMALISTA

Kuuluisin tulivuorenpurkaus lienee Vesuviuksen purkaus v. 79 jaa. Tämä tapahtumaketju tuhosi Pompejin ja muutamia muitakin kaupunkeja. Nykyisin Pompejin alue on suosittu turistikohde, paikalla käy yli 2 miljoonaa turistia vuosittain. Aluetta tutkitaan edelleen ja paikalla on tehty suomalaistenkin toimesta merkittävää tutkimustyötä “suomalaiskorttelissa”.

Pompeijin katuelämää (Ettore Forti).

Tuhoisa purkaus alkoi maanjäristyksellä ja jatkui hohkakivien ja tuhkan sateella. Ne, jotka jäivät henkiin kattojen sortuessa ja kivien sataessa, kuolivat lopulta pyroklastiseen pilveen. Tällöin peli oli lopullisesti menetetty eikä pakomahdollisuutta ollut. Pyroklastinen pilvi etenee liian nopeasti, myrkylliset kaasut ja kuumuus tappavat ihmisen hetkessä ja käytännössä ihminen kiehuu kuoliaaksi.

Tapahtumasta on saatu tarkkaa tietoa Plinius nuoremman silminnäkijäkuvauksesta. Tilanne on ollut kerrassaan kauhistuttava, varmaankin tuon ajan ihmiset luulivat maailmanlopun koittaneen.
Niin se koittikin kaikille, jotka eivät olleet ehtineet tai ymmärtäneet paeta heti ensimetreillä maanjäristyksen jälkeen.

Vesuviuksen purkaus (Pierre-Jacques Volaire).

Kipsivalokset tomuksi muuttuneista ihmisten ja eläinten ruumiista kertovat omaa, karua tarinaansa. Me tuijotamme tällaisia valoksia matkailunähtävyytenä. Hyi meitä. Samalla tavalla töllötämme muumioita miettimättä pätkääkään, että nuo ovat olleet joskus oikeita ihmisiä. Kato, nehän on vaan muumioita!

Toinen kuuluisa purkaus repi Santorinin (Theran) saarta n. 1500-1600 vuotta aikaisemmin. Tämä aiheutti myös valtaisan tsunamin. On epäilty, että Platonin kertomus Atlantiksesta liittyisi oleellisesti tähän purkaukseen.

Krakatau, Indonesia. (Wikimedia Commons)

Kolmas merkittävä purkaus tapahtui Krakataussa v. 1883 aiheuttaen myöskin tsunamin. Tuhannet ihmiset menettivät henkensä ja tapahtuman vaikutus oli maailmanlaajuinen. Tuona aikana tehdyt maalaukset esittävät usein punahehkuista taivasta, mm. Edvard Munchin “Huuto”-maalauksen taustaa on epäilty Krakataun innoittamaksi.

Nykyajan vaikuttavin purkaus tapahtui v. 2010 Islannissa Eyjafjallajökullin purkautuessa. Tämä vaikutti eniten globaaliin lentoliikenteeseen ja paikallisten ihmisten evakuointiin. Menetykset laskettiin rahana, toisin kuin aiemmissa purkauksissa laskettiin ihmishenkinä.

En kyllä yhtään ihmettele, että tällaiset luonnonmullistukset on nähty jumalten suuttumisena. Miten menneiden aikojen ihmiset olisivat voineet ymmärtää tällaisia tapahtumia.

Suomessakin Ukko ylijumala suuttui ja veteli kivirekeä taivaalla, kun oli ukkosilma. Varmaankin tsunamit ymmärrettiin maailmalla samalla tavalla: Ahti-perhana on taas pahalla päällä! Tai mikä tahansa vedenjumala sitten onkaan eri kulttuureissa ollut; kuten esim. Poseidon Kreikassa. Nykyajan Aquaman ei kuulu tähän joukkoon.

Omnomnom.

Kaikkien mullistusten jälkeen ollaan varmaan oltu nöyrää poikaa ja uhrattu ties mitä uhrilahjoja suuttuneille jumalille: ihmisiä, eläimiä, verta, viinaa, viljaa, hedelmiä, vihanneksia… tällaiset lahjat auttoivat varmasti, ettei tulivuori purkaudu uudestaan tai maa ei järise. Mikäli näin pääsi kuitenkin käymään, tuplattiin annetut uhrilahjat tai annettiin jotakin muuta. Sitten olikin pitkän aikaa hiljaiseloa ja jumalat olivat tyytyväisiä.

Nykypäivänä uhrataan etukäteen rahaa vakuutusyhtiöille ja sitten katsellaan seurauksia, taistellaan jopa oikeudessa kuka korvaa mitäkin. Tai korvaako ollenkaan; force majeure-periaatteen takia.

HULLUJA NUO ROOMALAISET

Tämä lausahdus on tuttu vanhoista Asterix-sarjakuvista. Tämä lause on ihan totta, mikäli vähänkään perehtyy antiikin Rooman keisareihin.

John F. Kennedy totesi presidenttikautenaan “tämä on maailman yksinäisin työ”. Roomalaiset keisarit olisivat voineet todeta:” tää on maailman paras työ, mä voin sekoilla ihan miten haluan ja rahaa riittää! Harmi vaan, että joku sit lopulta murhaa mut!”

John F. Kennedy.

Esimerkkinä mainittakoon ensimmäisenä Caligula (12-41 jaa). Caligula-nimitys (pikku saapikas) muodostui hänen korkealle nyöritetyistä sandaaleistaan. Tällaiset sandaalit olivat vain korkea-arvoisille tarkoitettuja kenkiä. Caligulaa nimitettiin hulluksi jo hänen elinaikanaan. Hänen haaveenaan oli mm. hukuttaa homoseksuaaleja. Hänen julmuutensa oli äärimmäistä ja hän tuhlasi koko valtionkassan ylelliseen elämään, orgioihin, palatseihin ja huvialuksiin. Rahojen loputtua
hän mm. perusti palatsiinsa bordellin kartuttaakseen varojaan. Tämä keisari on kuuluisa siitä, että hän uhkasi nimittää hevosensa senaattoriksi. Hevoselle oli mm. rakennettu marmorinen talli ja syöttökaukalo.

Caligula.

Lopulta hänet murhattiin v. 41 jaa. Yllättävää.

Toisena mainittakoon Commodus (161 jaa.- 192 jaa.). Commodus halusi intohimoisesti taistella gladiaattorina ja lukuisat ottelut järjestettiin aina niin, että hän voitti. Commodus nuiji rampoja ja vajaamielisiä henkilöitä hengiltä areenoilla ja mm. syötti ulosteita senaattoreille. Gladiaattoriotteluidensa aikana hän heitteli rahoja miljoonittain yleisön sekaan. Hänen yksityisessä bordellissaan oli useita satoja naisia ja miehiä.

Commodus.

Lopulta hänet murhattiin v. 192 jaa. Yllättävää.

Kolmantena mainittakoon Heliogabalus (tai Elagabalus) (203/4 – 222 jaa.) Hän piti pukuleikeistä ja mm. solmi useita avioliittoja miesten kanssa naisten ohella. Hän järjesti ihmisuhrauksia ja omituisia juhlia; joissa saatettiin sammuneet vieraat pelästyttää päästämällä tilaan villieläimiä irralleen. Hän etsitytti kylpylöistä erityisesti isoilla sukupuolielimillä varusteltuja henkilöitä omaksi huvituksekseen. Kaduille heiteltiin rahaa, jotta ihmiset tallautuisivat väkijoukkoon rahoja havitellessaan.

Heliogabalus.

Lopulta hänet murhattiin v. 222 jaa. Yllättävää.

Keisari Nero (37-68 jaa.) lienee kuuluisin näistä omituisista hallitsijoista. On mm. epäilty, että Nero sytytti Rooman palamaan ja soitti palon aikana lyyraa nauraen. Tämä ei ole mahdollista, sillä palon aikaan Nero ei ollut kaupungissa. Lukuisia murhia hän toki sai aikaiseksi kuten muutkin keisarit, mm. oman äitinsä murhan. Edellisistä keisareista poiketen Nero teki itsemurhan, mutta ei hänkään siis kokenut luonnollista kuolemaa.

Neron oletettua soittoa Rooman palaessa (M. de Lipman 1897).

Hulluja nuo roomalaiset, todellakin.