SYKSYN JA TALVEN SÄÄ

Johan täällä etelä-Suomessakin on koettu muutamia yöpakkasia. Sinnikkäimmät pihakukat yrittävät vielä avuttomasti huojua pystyssä ja oravien takapuolet alkavat muuttua harmaiksi. Tämä jälkimmäinen on kummallinen ilmiö; näyttää siltä, että oravilla on harmaat vaipat. Ehkä tämä ilmiö esiintyy vain meikäläisen torpan ympärillä; mene ja tiedä.

Akkakin syöttää mielellään oravia näin viehkeässä asennossa. Kuva v. 1892.

Tulevaa ensilunta ja talven kylmyyttä on aina yritetty ennustaa. Ennen vanhaan syyskauden tärkein päivä oli Mikkelin-/Mikonpäivä 29.9. Kristillisenä aikana tämä päivä oli arkkienkeli Mikaelin muistopäivä, mutta sen juuret juontavat ”pakanalliseen” satokauden päättymisjuhlaan. On olemassa mm. sanonta: ”Mikkelistä akat tupaan, perunat kellariin”. Tämä pitää osin paikkansa; akka on ollut tuvassa jo viikkoja loppumattoman flunssan järsittävänä. Perunat ovat tosin jääkaapin vihanneslaatikossa, en omista kellaria.

Varokaa, nurmikolla mahdollisia säänennustamisen läjiä!

Syyskuun 21. päivälle on myös oma sanontansa: ”Jos Mattina lehmänpaska jäätyy, niin tulee pitkä syksy”. Harmillista, ettei tällaista ennustusmateriaalia ole saatavilla kenenkään tuttuni pihapiirissä.

Matinpäivä siirrettiin sittemmin syyskuusta helmikuulle, sillä apostoli Mattias mestattiin 24.2 ja hänen muistopäivänsä on nykyään Matin nimipäivä.

Syksyiseen Matinpäivään liittyi merkillisiä uskomuksia: – Jos Matinpäivänä ompeli, käärme purisi kesällä – jos Matinpäivänä kampasi tukkaa, tukka alkaisi lähteä päästä – jos Matinpäivänä jauhoi jauhoja, ne olisivat matoisia – jos Matinpäivänä makasi paikoillaan, itikat pistelisivät kesällä – jne. Mitäköhän Matinpäivänä SAI tehdä ilman kammottavia seuraamuksia? Pyöriä ympyrää aamusta iltaan tekemättä varsinaisesti mitään?

Pihlajan marjasadosta on myös ennustettu tulevan talven lumen määrää. Jos pihlajassa on paljon marjoja, tiedossa on vähäluminen talvi. Tämä näyttäisi tällä hetkellä pitävän paikkansa – marjamäärät ovat suuria kaikissa näkemissäni pihlajissa. Tämän ennusteen voisi kyllä muuttaa nykyaikaan sopivammaksi: ”Ilmastonmuutosraporttien mukaan KAIKKI tulevat talvet ovat vähälumisia pihlajanmarjoista riippumatta”.

Varhaisimmat ensilumet Helsingissä ovat sataneet syys-lokakuun vaihteessa vuosina 1912 ja 1928. (Tämä ei tarkoita pysyvää lunta, vaan ihan ensimmäisiä lumisateita). Tästä siis noin 100 vuotta eteenpäin lämpötilalukemat käyvät yli kymmenen asteen puolella ja yöpakkasetkin ovat niitä satunnaisia öitä. Terveisiä vaan taas Amerikkaan: ehei, eivät ne taulukot mitään todista, ne ovat keksittyjä! Tässä on takana salaliitto! Kamalaa vainoamista joka suunnalta!

Mistä lähtien ihmiset ovat sitten säätä ennustaneet? Varmaankin jo vuosituhansia, mutta siitä ei ole jäänyt todistusaineistoa jäljelle. Muinaiset kulttuurit olivat tiiviissä yhteydessä luontoon ja osasivat varmasti tulkita luonnon merkkejä ja eläinten käyttäytymistä.

Kreikassa Aristoteles kirjoitti teoksensa ”Meteorologica” v. 350 eaa, jossa hän käsitteli mm. fysiikkaa, sääilmiöitä ja niiden syntyä.

Tornado Ameriikan mantereella.

Esimerkkejä salamasta ja tornadosta:
”Kun on paljon haihtumista ja se on harvinaista ja puristuu pilvessä itsessään, saamme salaman.”
”Pyörretuuli saa alkunsa kun alkuasteella oleva pyörremyrsky epäonnistuu pakenemaan pilvestään: vastustuksen vuoksi syntyy pyörre, ja se koostuu spiraalista joka laskeutuu maahan ja vetää mukanaan pilven jota se ei voi karistaa. Se liikuttaa asioita tuulellaan siihen suuntaan mihin se puhaltaa suorassa linjassa, ja pyörii ympäri kiertoliikkeellään ja tempaa väkisin mukaansa kaiken minkä kohtaa.”
(Lainaus: Wikipedia)

Salamointia.

Aika hyvin määritelty tuohon maailmanaikaan! Nykytieteen valossa tämä kuulostaa n. 8-vuotiaan, sääilmiöistä innostuneen pikkunörtin selostukselta.

Varsinainen sään ennustaminen yleistyi vasta lennättimen mahdollistamana 1800-luvun puolivälissä, kun tietoja oli paremmin saatavilla maailman eri kolkista. Ensimmäinen sääennuste painettiin Lontoossa the Times-lehteen v. 1861. Sääennuste piti tiettävästi paikkansa: ”17 astetta, navakkaa lounaistuulta, selkeää”.

Menneen Mikkelinpäivän toisesta sanonnasta: ”Mikkelistä päre pihtiin, tutti rukkiin (what?), kaali kuppiin, akat pirttiin ja nauriit kuoppaan” muodostan myös uutta versiota:

Unohda päreet – varsinkin päreiden polttaminen, älä luulekaan koskevasi pihteihin, unohda tutit ja rukit, älä-helkkarissa-syö-kaalia-hajun-takia, älä kaiva nauriille kuoppia, sillä sinulla ei ole nauriita…

Tästä sanonnasta jäi siis jäljelle vain yksi kohta: ”Akat pirttiin, ettet tartuta muitakin ja muista ottaa kaikki lääkkeet! Atsiuh!”

UUSI VUOSI

Kaboom!

Uusi vuosi – uudet kujeet, sanotaan. Tai ainakin joskus on sanottu. Kyllä meikäläinen vetää ihan samalla tavalla pannullisen kahvia aamuisin kuten viime vuonnakin. Samahan se on, koska niitä muutoksia vuoden aikana tekee – jos niitä haluaa tehdä. Ihminen on siitä merkillinen eläin, että pitää syyllistää itseään keksimällä onttoja uudenvuodenlupauksia. Sitten vain harmittaa, kun asiat jäävät tekemättä. ”Ehtii sitä sitten ensi vuonnakin, ihan varmasti”.

Kiinalaisten uuden vuoden ajankohta vaihtelee tammikuun lopusta helmikuun alkuun, johtuen heidän käyttämästään kuukalenterista. Tämä jo todistaa, että ei se lupausten tai muutosten tekeminen ole päivämäärästä kiinni.

Älä yhtään esitä, oot ihan nössö!!

Kaikki tietävät, että ilotulitteet ja ruuti on keksitty Kiinassa. Ennen ruudin keksimistä kiinalaiset sytyttelivät bambunruokoja palamaan. Palaessa ruoko paukahtaa äänekkäästi rikki. Tällä karkotettiin pahoja henkiä, samasta syystä ilotulitteita alettiin alunperin käyttää. Täytyy kyllä ihmetellä, miksi pahat henget pelkäisivät kovia ääniä. Aika nössöjä, nämä pahat henget.

Ruutikin keksittiin vahingossa, kun kiinalainen alkemisti yritti kehittää ikuisen elämän eliksiiriä. Jep, meni pikkuisen metsään tämä homma häneltä.

Suomessa vanhan kansan uskomukset liittyivät tulevan vuoden ennustamiseen. Ikkuna avattiin, jotta vanha vuosi menisi ulos ja uusi tulisi sisään. 12 kahvikupin alle kätkettiin erilaisia enteellisiä esineitä (sormus, kolikko, musta kangas ym.) Sormus merkitsi kihlajaisia, kolikko vaurautta, musta surua jne. Monesti nämä vanhat uskomukset liittyvätkin tulevan puolison löytämiseen; kuten juhannuksenakin. Merkillisin tapa oli lakaista lattia, viedä roskat kolmen tien risteykseen (josta ruumisvaunut ovat kulkeneet), jolloin voisi nähdä tulevan puolisonsa.

Tällaisia ruumisvaunukulkueita on hankala enää löytää ennustusmielessä.

Tällaisesta menettelystä nykypäivänä voisi seurata ikävyyksiä. Eduskunta kokoontuisi hätäkokoukseen ja julistaisi EHDOTTOMAN KIELLON SAKON UHALLA kaikille, jotka veisivät roskapussejaan risteyksiin. EU:kin älähtäisi moiselle ympäristön roskaamiselle.

Tinan valanta on jo kielletty (lyijyn takia), seuraavaksi kiellettäneen ilotulitteet tavalliselta kansalta. Joissakin maissa näin on jo tehtykin.

Täytyy alkaa kehittelemään uusia tapoja uuden vuoden vastaanottoon. Ei niitä pahoja henkiä tarvitse enää metelöimällä pelotella, se on ihan poissuljettu juttu. Samoin se tulevan puolison katselu, sitä varten on jo tarpeeksi keinoja ihan internetin kautta.

ihan riittävä juhlakoristelu.

Ehdotankin ihan päinvastaista toimintaa: ollaan ihan hiljaa, ei katsella puhelimesta deittejä eikä jo mahdollista olemassaolevaa puolisoa, lukitaan ovet ja ikkunat ja ollaan muutenkin epäsosiaalisia. Ehkä pienen kynttilän voisi sytyttää, ennenkuin nekin kielletään. Sitten vain katseltaisiin tv:stä hiljaisella volyymillä, kun raketteja posautellaan ammattilaisten toimesta. Paras tapa olisi lukittautua erämaamökkiin kauas kaikesta, kenelle sellainen olisi mahdollista.

Uskaliaimmat voisivat töräyttää vappupilliä kerran tai kaksi keskiyöllä, kunnes nekin vempeleet kiellettäisiin liian voimakkaan desibelimäärän takia. Aremmat yksilöt voisivat kuiskata ”jipii” tai ””jee” vappupillin sijaan. Tästä ei seuraisi mitään harmia kenellekään ja kotieläimetkin pysyisivät rauhallisina. Ah, mitä juhlan tuntua ilmassa olisikaan!

Juhlan tuntua…