HÄRKÄTIELTÄ HAUTAKIVIIN

Kas kummaa, toteaa taas Akka. Jostakin merkillisestä syystä Akan mieleen juolahti vanha suomalainen kehtolaulu Tuu tuu tupakkarulla.

Onko kukaan moisesta enää kuullutkaan? Kenties ajatus pälkähti päähän juurikin siksi, että nykyään niin moni asia ja varsinkin nimi on ns. kiellettyjen listalla, ja tämähän on siitä oikein oppikirjaesimerkki! Hui kamala, nyt kaikki rientävät kioskille ostamaan… sitä hirveätä kamaluutta, ellei sensuuri heti iske!

The Lullaby/Sir Joseph Noel Paton/1861 (National Galleries of Scotland).

Akka muistaa tämän laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä vuosikymmenien takaa, tosin Akka muistaa sen muodossa ”Tuu tuu tupakkirulla.” Hah, väliäkö tuolla, mutta tähän lauluunhan liittyy oleellisesti tietenkin Hämeen vanha Härkätie.

Nyt on Akka mennyt lopullisesti sekaisin, voi moni tuumia – mutta eipäs hätää, selvennetäänpä asiaa hieman! Kuten arvata saattaa, tuo laulu ja Härkätie ovat Akalle itsestäänselvyyksiä, koska Akka on itse asiassa muinoin Metusalemin aikoina asunut tämän 160 kilometriä pitkän Härkätien läheisyydessä. Metusalem (nyk. Metuselah) oli hyvä jätkä; eli peräti 969-vuotiaaksi! Sillä lailla!

 Détail du tableau Le Christ conduisant les Patriarches au Paradis/Bartolome Bermejo/1480. Ihan timmissä kunnossa tämä Metusalem!

No niin ja asiaan taas näiltä harhapoluilta: Mikä on tämän laulun sanoma ja miten se liittyy Härkätiehen?

Laitetaanpa nämä kaksi ensimmäistä säkeistöä tähän alkuun, jotta asian ymmärtäisi paremmin (koko viisu löytyy tekstin lopusta):

Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin turuntietä,
hämäläisten härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
Siitä tunsin uuden portin:
haka alla, pyörä päällä
karhuntalja portin päällä. (Wikisource)

No niin, jokos tämä asia aukeaa paremmin? Härkätieksi on siis kutsuttu jo ainakin 800-luvulta alkaen tietä, joka johti Turusta Hämeenlinnaan tai toisinpäin. Alun alkaen tie oli vain joitakin pätkäosuuksia, mutta yleiseksi kauppareitiksi tie muodostui vuosisatojen aikana juurikin siksi, ettei tällä osuudella ollut yhtäkään yhtenäistä vesireittiä. Sisämaasta rannikolle kuljetettiin turkiksia ja haustetta, rannikolta taasen metallitavaraa ja suolaa sisämaahan.

https://akallaonasiaa.fi/tag/hauste

Akka onnittelee edelleen Hausjärveä. Mainiota, poijjaat, mainiota! Majavia edelleen, niinkö?

Härkätien nimeä on ihmetelty, sillä härkiä ei yleisesti käytetty kuormajuhtina ennen 1600-lukua. Ruotsin vallan aikaisissa kartoissa tien nimi on ollut (almänna) Väg till/ifrå Åbo/Tawastehus. Wikipediassa nimen arvellaan muodostuneen armeijan marssitie -nimityksestä härväg.

Varhaisimmat asutukset tien muodostumisen varrella ovat olleet Vanajaveden varrella Hämeenlinnassa ja Rengossa Renkajoen läheisyydessä. Rengon kirkko on rakennettu 1400-luvun loppupuolella ja se on edelleen käytössä. Kun kirkko omistettiin Pyhälle Jaakolle, siitä tuli osa pyhiinvaellusreittiä kohti Santiago de Compostelaa ainakin kirjallisin todistein jo 1500-luvun alussa.

Tiedosto:Rengonkirkko.JPG – Wikipedia
Rengon kirkko (Public Domain)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Jaakobin_pyhiinvaellusreitti Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti, joka päättyy Santiago de Compostelan katedraaliin Espanjassa.

Sekä Turun linna että Hämeen linna on rakennettu 1200-luvulla (Turun linna 1280-luvulla, Hämeen linna 1200-luvun lopulla). Nämä linnat rakennettiin, kun Etelä-Suomi liitettiin Ruotsin valtioon ja Aurajoen suistosta muodostui hallinnollinen keskus. Tähän mennessä myös Härkätiestä oli muodostunut yhtenäinen kauppareitti.

Hämeen linna (WikimediaCommons).

1400-luku oli kiivasta kirkonrakennusaikaa. Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Hämeen vanhin ja sen rakentamisajankohta on ollut 1400-luvun loppupuolella, tosin aiempi kirkko mainitaan kirjallisissa lähteissä jo v. 1324. Myös tämä kirkko mainitaan Rengon ohella pyhiinvaelluskohteena. Ihan jo perusjärkikin sanoo, että tällaiset kirkot Härkätien varrella ovat houkuttaneet matkailijoita, sillä samaan aikaan kaupankäynti meriteitse oli kiivaimmillaan Hansaliiton hallitessa Itämerta.

Ai että, silloin sitä Temua ja Scheisse-Sheinia raijattiin puisilla paateilla yötä päivää ah, niin armaaseen Turkkusse ja siitä sisämaahan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hansaliitto

https://www.ts.fi/a/1073856787 Turun Sanomien mielipidekirjoitus Turkkusse-sanan käytöstä: sitä käyttävät vain ulkopaikkakuntalaiset.

Jep, Akka on tosiaan ulkopaikkakuntalainen. Nöyrin pahoittelu hirveästä nimittelystä turkk…turkulaisille.

Viipurin linnan paikalta on löytynyt jäänteitä palaneista, puisista rakennelmista ja esineistöstä, jotka on ajoitettu 1100-1200 -luvuille. Varsinainen linnarakennus rakennettiin tälle paikalle vuoden 1293 jälkeen, kun aiemmat kauppa- ja varastorakennukset tuhoutuivat ruotsalaisten hyökkäyksessä. Mitä te ruåtsalaiset siellä teitte? Ette kai vaan kulkeneet meijjän hämäläisten Härkätietä sinne asti, perhana! Mocomat ryöcäleet!

(Finna/Museovirasto ID 933633)

On siis selvää, että Härkätiestä muodostui kauppatoiminnan lisäksi tärkeä reitti Viipuriin asti myös armeijalle ja virkamiehistölle. Vanhin kartta Suomen teistä löytyy vuosilta 1555-1556, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan (1496-1560) sihteeri Jaakko Laurinpoika Teitti (n. 1520-1588/96) laati kuninkaalle valitusluettelon aatelin harjoittamista väärinkäytöksistä.

Tässä kartassa korostuu tietenkin Härkätie ja sen varrella sijaitsevat kartanot, jotka toimivat tuolloin kestikievareina ja hallinnon/armeijan väen majoitustiloina. Jaakko Teitti puolestaan kuoli ruttoon joko v. 1588 tai 1596, huh huh. Tämä kartta löytyy jutun loppupuolen ELY:n tutkielmasta.

https://expo.oscapps.jyu.fi/s/vanhakartta/item/53950 vanha kartta Jyväskylän yliopistolta.

Karttojen perusteella Härkätie on pysynyt jokseenkin samanlaisena usean vuosisadan ajan, tosin joitakin tieosuuksia on muutettu esim. juurikin Rengon ja Someron ympäristössä sekä Renko-Hämeenlinna -tieosuudella ainakin 1600-luvulla ja 1800-luvun puolivälissä.

Location of Somero. Tiedoksi ihan ulkomaalaisillekin. Somero; Rauli Baddingin kotipitäjä, jossa on myös museo.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaankartano

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kestikievari

1600-luvulla Härkätiestä muodostui myös postireitti, jota pitkin posti kulki Ruotsista Viipuriin saakka.

Härkätien merkitys alkoi kuitenkin lopulta 1800-luvulla vähentyä, kun Helsinki nousi pääkaupungiksi v. 1812 keisari Aleksanteri I:n (1777-1825) määräyksestä. Helsinki-Hämeenlinna -junarata avattiin v. 1865 ja samaan aikaan valtatieverkostoa rakennettiin kuljetustarpeisiin paremmin sopivaksi teollisuuden ajan alkaessa. Sinne jäivät tupakkirullat ja karhuntaljat portin päälle, kun höyryveturit puskivat (varmasti terveellistä) savuaan ja nokeaan joka torppaan ja aittaan ah, niin armaisessa Hämeessä!

A1-veturi Pohja Hämeenlinnan rautatieasemalla. Vanhin Suomen rautateitä esittävä valokuva v. 1865 (Wikimedia Commons).

Vanha Härkätie Liedossa ja Porras-Renkotie on nykyään nimetty museoteiksi. Akka löysikin tällaisen Porras-Renkotien ylläpito- ja parannussuunnitelman, jota Akka on myös käyttänyt yhtenä lähteenään tässä jutussa. Loistavaa historiainfoa ennen tiestöön paneutumista!

Näissä kotimaisissa aiheissa onkin usein suurena puutteena lähteiden vähyys, sillä kaikenlaisista digiarkistoista saa kaivaa tuntitolkulla löytämättä yhtään mitään.

Been there, seen that. Yst.terv. Akka. Vinkkinä tällaisten arkistojen kehittäjille: tehkää ne hakupalvelut IDIOOTEILLE. Yst.terv. Idiootti.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/133693/Raportteja_105_2016.pdf?sequence=2&isAllowed=y ELY:n suunnitelma/Martti Piltz/Laura Soosalu/PDF

Tupakkirulla-yhteys sivulla 10. Tupakkirulla tunnetaan siis juurikin Härkätien alueella Varsinais-Suomessa ja Hämeessä.

Härkätien omalla sivustolla on mainioita linkkejä nähtävyyksistä ja kohteista tämän historiallisen reitin varrella. Kannattaa katsahtaa, jos suunnittelee reissua tuolle historialliselle tienpätkälle:

https://www.harkatie.com

Akan piti ihan tarkistaa, mikä mahtoikaan olla Kuninkaankivi, joten olkaapa hyvä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaankivi

Eritoten tuossa Kuninkaankivi-linkissä pistää silmään Kurikassa sijaitseva Kusikivi. Että ihan kuninkaan pissimäpaikka saa oman muistolaatan, jo on aikoihin eletty!

Suomen historialliset nähtävyydet: kuninkaan kusta kivellä vuodesta 1752 lähtien! Ja sen jälkeen varmastikin jokaisen tallikissan, ahman, suden, ketun jne. kusijäännökset ihan niiden hajujen merkkaamisen tarpeen takia! Vuosisatojen aikaista hajumateriaalia nähtävillä, tulkaa sankoin joukoin katsomaan! Tai paremminkin haistamaan!

Yllä oleva artikkeli on loistava esimerkki hienosta kirjoituksesta Kotiseutulainen-lehdestä tänä vuonna. Harmillisesti Akka ei löytänyt kirjoittajan nimeä mistään.

Akka löysi arkistojen kätköistä kuitenkin ainakin seuraavanlaisen helmen; K.V. Elovaaran listauksen ”Rengon seurakunnan hautausmaan hautakirjoitukset ja muistomerkit” vuodelta 1931.

https://digi.kirjastot.fi/files/original/2ecfd6c8d3e7ee584e44b91e9943950e.pdf

Tällainen vihkonen kertoo karulla tavalla varsinkin lapsikuolleisuudesta 1800- luvulla ja vielä 1900-luvun puolella. Erikoista on myös se, että monissa hautakivissä vainajan ikä on kerrottu tarkasti vuosina, kuukausina ja päivinä. Nähtävästi näihin hautakiviin on myös usein haluttu kirjata vainajan titteli, kuten ”Nahkurinsälli” tai ”Talon Vanha Isäntä.” Akka löysi jo itselleen oman tittelin: Kunniallinen Talon Emäntä.

Tämä nimitys on ainakin parempi kuin vihkosessa mainittu Ijäkäs kristisisar (hautakivi nro 25):

”Nyt täältä mua kuolema Jo noutamaan on tullut, Se onkin
odotettuna Jo kauan aikaa ollut.
Se vaivani nyt päättää Jot’ ei tää mailma voinut
Siin olenkin mä kyllältä Jo aikoja vaikeroinut.”

Voi ihmisparka Ulrika Grönberg, kuollessaan 90-vuotias (1807-1897). Akan ymmärryksen mukaan ”kyllältä” tarkoittaa kyllikseni, ei siis ”kylällä” vaikeroinut. Jos Akka on väärässä, voi kyläläisparkoja myöskin…

Tähän loppuun siis tämä tupakkirulla-laulu kokonaisuudessaan, kuten alussa tuli mainittua:

https://fi.wikisource.org/wiki/Tuu_tuu_tupakkarulla

Lapsennimi-sivuston mukaan tupakkirulla on hellittelynimi kapaloon kääritylle vauvalle. Akalle tällainen ei ole koskaan edes tullut mieleen; pelkästään se, että laulu kertoo konkreettisesti tupakkakasvin saapumisesta Suomeen juurikin Härkätien kautta! Kirjallisten lähteiden mukaan tämä on tapahtunut viimeistään 1500-1600-lukujen taitteessa.

Illustration from an article on “The History and Mystery of Tobacco,” 1855.

Tässäpä hyvä esimerkki siitä, miten me ihmiset ajattelemme asioita hyvinkin eri tavoin!

Akka onkin aina ihmetellyt, miksi vauvoille on laulettu tällaista laulua… nyt Akan täytyy lähteä kieriskelemään naurusta sille portin päällä olleelle karhuntaljalle…! Voi lentävät lehmät sentään!

JOULUN PYHÄ KOLMINAISUUS

Näin joulun alla –niiden hankien, korkeiden nietosten sulaessa– moni tuskailee köökissä eli ruoanlaittotapahtumakeskuksessa tuntikausia: on laitettava viimeisen päälle kystä kyllä koko suvulle ja laajalle ystäväjoukolle, valmisruokaahan kunnon ”joulustelija” ei tarjolle aseta!

Ja sitten on sen seitsemää sorttia leivottava, vaikka henki menisi – joita juurikaan kukaan ei saavu syömään (joko jossakin taudissa kärvistellen tai kaikkia mahdollisia tauteja peläten).

Pakastin huutaa hoosiannaa, kun ahkera joulunrakentaja sulloo itku silmässä vaivalla vääntämänsä juustokierteet, luumu-unelmat ja savulohipasteijat odottamaan parempaa aikaa, jota ei koskaan tule.

Näin; nyt pahimmat synkistelyt on suoritettu, joten mennäänpä itse asiaan.

Useimpien joulupöytään kuuluu ehdottomasti Pyhä Kolminaisuus eli porkkana-, peruna- ja lanttulaatikko.

”Pernaloora” (kuten Akan faija tätä muinoin nimitti) lienee laatikoista suosituin ja kaikilla lienee oma mielipiteensä myöskin imelletystä perunalaatikosta.

The Potato Eaters/Vincent van Gogh 1885.

Perunan alkuperää harvempi kuitenkaan tietää: varhaisimmat löydökset perunanviljelystä on tehty kivityökaluista Perusta, ja ne ajoittuvat vuosiin 3400-2500 eaa. On kuitenkin arveltu, että perunan historian alkuperä ulottuu jopa 8000-5000 eaa. asti.

Eurooppaan peruna saapui konkistadorien tuomana noin vuosien 1536-1570 välisenä aikana, mutta suurempaa suosiota tämä mukulakasvi ei tuolloin vielä saanut. Tavallinen kansa pelkäsi perunan olevan myrkyllistä ja pakanallinen kasvi, jonka kasvattamisesta (kuten tomaatinkin) saattoi saada syytteen noituudesta.

Vasta 1700-luvulla peruna ymmärrettiin suhteellisen helposti viljeltäväksi satokasviksi, joka varsinkin nälänhätien keskellä pelasti jopa usein ihmishenkiä. Perunan yleisyyttä edisti myös mm. Ranskassa sellainen seikka, että peräti itse kuningatar Marie-Antoinette (1774-1792) alkoi käyttää hiuksissaan koristeina perunankukkia.

Suomeen peruna saapui tiettävästi 1720-luvulla Fagervikin kartanoon saksalaisten työmiesten tuomina. Vähitellen peruna syrjäytti aiemmin yleisimmän juureksen eli nauriin ja nykyisin suomalaiset popsivat perunaa 50-60 kg vuodessa/lärvi, mutta vielä 1950-luvulla kulutus oli jopa 188 kg/lärvi. Pasta ja riisi ovat laskeneet potunjyystämisen suosiota, vaikka perunassa on runsaasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita.

Fagervikin kartano – Wikipedia

Porkkananviljelyn alkuperä juontuu 3000-luvulle eaa muinaiseen Persiaan (nyk. Iran ja Afganistan), ja Sveitsistä ja Saksasta on löydetty samoilta ajoilta porkkanansiemeniä. Tuolloin porkkanaa viljeltiin vielä muun värisenä, kuin oranssina: lajikkeista on löytynyt sekä mustaa, valkoista, punaista, että violettia väriä. Muinaisesta Egyptistä porkkanan käyttö lääkkeenä siirtyi Kreikkaan ja Roomaan, mutta vasta 1700-luvulla hollantilaiset kasvattajat toivat suuren yleisön tietoisuuteen oranssin lajikkeen, nimeltään ”Long Orange” (pitkä oranssi).

Amerikkaan lähteneet ensimmäisen siirtokunnan jäsenet viljelivät tiettävästi porkkanaa Jamestownissa v. 1609, joten porkkanan maailmanvalloitus oli väistämätöntä.

Suomessa porkkanaa on sekä viljelty, että syöty ainakin parisataa vuotta ja käytetty myöskin lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten muinaisessa Egyptissä. Porkkanaa syödään noin 8-10 kg vuodessa/lärvi, joten perunankulutukseen on vielä viisinkertainen matka!

Joitakin vuosia sitten esiteltiin vegaaninen kylmäsavulohi, eli porkkanasta valmistettu ”porkkala.” Tämä ruokalaji jakanee mielipiteitä erilleen yhtä paljon, kuin imelletty perunalaatikko.

Porkkanalohi eli porkkala | Sesonki | Reseptit | K-Ruoka

Lanttua onkin peräti epäilty joko suomalaiseksi, ruotsalaiseksi tai siperialaiseksi lajiksi, ja tämä uskomus on peräisin kasvitieteilijä Gaspard Bauhinista. Hänen muistiinpanonsa vuodelta 1620 osoittavat, että lanttua kasvoi tuolloin villinä Ruotsissa.

Gaspard Bauhin (1560-1624).

Onkin siis epäilty, että täällä Pohjolassa olisikin jotenkin onnistuttu risteyttämään nauris, rypsi (nauriin alalaji) sekä Siperiasta peräisin oleva lehtikaali? Vuoden 2019 tutkimukset University of Missourissa osoittavat kuitenkin, että tämä väite on mahdoton: näiden lajien erot ovat syntyneet jo hyvin varhain eikä niiden esiastetta tai yhteistä edeltäjää ole enää löydettävissä, sillä sellainen lienee kuollut sukupuuttoon.

New study revises origins of the humble rutabaga – Biological Sciences (missouri.edu)

Noh, ainakin Suomessa lanttua on viljelty 1500-luvulta asti. Se ei olekaan mikään ihme, sillä tämä vähäkalorinen planttu sisältää mm. yllättävän paljon C-vitamiinia. Tämä lienee lantun suosion syy pohjoisilla leveysasteilla jo niinä aikoina, kun mistään vitamiineista ei tiedetty vielä hölkäsen pöläystäkään… C-vitamiinin riittävä saanti esti nimittäin lukuisia sairauksia, tunnetuin niistä lienee keripukki.

Lanttua syödään kuitenkin enää noin kilon verran vuodessa/lärvi. Akka epäilee tämän määrän johtuvan ylipäätään siitä, että keittojuureksissa on lanttua arkiruoassa. Loput lantunkulutuksen määrästä meneekin sitten jo joulun lanttulaatikon myötä…

Otetaanpa tähän vielä Pyhän kolminaisuuden ulkopuolelta yksi juures lisää, joka kuuluu oleellisena osana suomalaisten joulupöytään:

Punajuuri. Tämän mehukkaan vihanneksen jäänteitä on löydetty sekä Hollannista, Mesopotamiasta että Egyptistä noin 5000 vuoden takaa. Erikoista on kuitenkin se, että tuolloisena aikana tämä juures oli pitkä ja kapea, kuten porkkana, ja lähinnä vain sen lehtiä käytettiinkin sittemmin muinaisessa Kreikassa lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Nykyisenlainen punajuuri kehittyi jalostuksen myötä Euroopassa 1500-1600-luvuilla, ja toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tämä kasvis olikin purkitettuna suosittu. Kuten edellisetkin esimerkit, tämä juures sisältää paljon useita ravintoaineita.

Punajuuri on voimajuures (puutarha.net)

Viimeisimpänä, mutta ei yhtään vähäisempänä, Akka kertoo seuraavassa tämän punajuurikkaasta tehdyn alamuodon historiasta suomalaisessa joulupöydässä:

ROSOLLI. Nähtävästi tämä ruokalaji on seuraus 1700-luvun Lounais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan säätyläispiireistä, joista ruokalaji levisi joulupöytään muuallekin Suomeen 1800-luvun puolella. Kannattaa lukaista seuraava linkki tästä ”melkein pyhästä” aiheesta, sillä tämä aihe jakaa mielipiteitä yhtä paljon, kuin perunalaatikon imellytys. Notta että kuuluuko rosolliin silliä vaiko ei:

Adventtikalenteri 3: Rosolli ja sillisalaatti – Kulttuurihistorian seura

Sillisalaattia – Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi)

Noh; summa summarum: yritetään taas tänä jouluna välttää sairastuttamasta ketään ja vedetään näitä kotimaisia vihanneksia ihan vaikka itse tehtyinä tai valmiina ostettuina, jos niitä ylipäätään haluaa syödä.

Akalle tämä on kynnyskysymys, joten kiertoilmauksin Akka poistaa itsensä tästä tilanteesta: ”Juu-ei-kirvesvartta-ohoh-mikäs-tuolla-oli.”

Hyvää joulua itse kullekin säädylle; näillä mennään! Pääasia joulussa on mukava fiilis, eikä hössötys, jos sekin voi joillekin yksilöille aiheuttaa ”Hirveetä ressiä. Sitä ei nimittäin ihminen jaksa. Pitkään.” – Akan faija

AKKOJEN HAUTAUSMAA

Kerrankin Akalla on akkamaista asiaa ihan koti-Suomestakin (juu, ei mitään liittyen koronaan!!). Isossakyrössä sijaitsee nimittäin Leväluhdan suokalmisto, johon on pääsääntöisesti haudattu naisia! Toki miesten ja lastenkin luita joukosta on löytynyt, mutta löydöksestä peräti 3/4 on naisten luita. Eli nyt ollaan 75-prosenttisesti akkamaisilla asioilla!

Leväluhdan kalmisto/Kaj Höglund.

Paikalta on löydetty noin 70:n aikuisen ja 30:n lapsen luita. Mistään Euroopasta löydetyistä suoruumiista tässä ei kuitenkaan ole kyse; pehmytkudokset eivät näissä haudatuissa ole säilyneet kuten esim. Tollundin miehessä Tanskassa tai Lindow’n miehessä Englannissa.

Tollundin mies kuristettiin, nahkanauha ja -hattu säilyivät suossa. Mies on kokonaisuudessaan hyvin säilynyt hapettomissa olosuhteissa.

Leväluhta on arkeologeille erityisen merkityksellinen, sillä vesihautaus oli poikkeuksellista toimintaa yleisemmän polttohautauksen sijasta. Mistä ihmeestä tässä siis on kyse?

Paikalta tiedettiin löytyneen luita jo 1600-luvulla. Isönkyrön kirkkoherra Israel Alftanus mainitsi kirjeessään Tukholmaan, että paikalla on ”lähde, jossa on nähty joukoittain ihmisluita kaikkina aikoina, ja vieläkin nähdään.”

Nykyinen Leväluhta on vain muutaman pienen lähteen alue, jossa rauta värjää lähdeveden punertavaksi keväisin. Aiemmin paikalla on kuitenkin ollut pieni järvi tai lampi, sillä tutkimuksissa on löytynyt jälkiä lummekasveista ja vesikirpuista. Ruumiit on sijoitettu tähän järveen/lampeen vuosina 400-800 jaa. eli hautausmaana se toimi useamman vuosisadan ajan. Kyse ei siis voi olla mistään yksittäisestä joukkohaudasta esim. tautiepidemian takia. Paikalla on selvästi ollut tärkeä merkitys näille rautakautisille ihmisille. Edelleen; mistä ihmeestä tässä on kyse?

Luurangoista ei ole löytynyt mitään väkivallan merkkejä eikä kuolinsyitä ole pystytty määrittelemään. Vainajat ovat olleet keskipituisia, hyväkuntoisia, tavallisia tuon ajan ihmisiä. Orjia he eivät ole olleet, sillä paikalta on löydetty arvokasta esineistöä: rannekoruja, solkia ja astioita jopa Suomen ulkopuolelta tuotuina. Orjille tällaisia arvoesineitä ei hautoihin laitettu. Ihmisuhraus on myös poissuljettu, sillä uhraukselle tyypilliset väkivallan merkit puuttuvat.

Tollundin mies Tanskassa siis uhrattiin kuristamalla, Englannista löytynyt Lindow’n mies uhrattiin monella eri tapaa: 3 iskua päähän (joista seurasi tajuttomuus), polvenisku murtaen kylkiluun, kuristaminen köyden ja kepin avulla (ns. kaularauta), kuoleman jälkeen vielä kaulan katkaisu ja upotus suohon. Jos mikään on overkill, niin tämä tapaus!!

Total overkill: Lindow’n miehen jäänteet The British Museumissa/Mike Peel.

Siis mistä tässä Leväluhdassa nyt oikein on kyse, viimeisen kerran??

Leväluhta ei ole minkään ”kylän oma hautausmaa”, sillä lähiasutuksesta ei ole löytynyt mitään merkkejä. Tämäkin on sinänsä merkillistä, sillä yleensä hautojen lähellä on ollut asutusta, jotta hautapaikalla pystyttiin usein vierailemaan.

DNA-tutkimuksissa on selvinnyt, että perimästä löytyy niin saamelaista, baltialaista, norjalaista kuin islantilaistakin alkuperää. Tämä seikka kertoo jo aiemmin tiedetyistä, vuosisatojen aikaisista muuttoliikkeistä Suomeen. Tutkijat ovat jopa löytäneet DNA-pankkien avulla 18 elossaolevaa jälkeläistä näille Leväluhdan naisille. Huu, onpa jännittävä juonenkäänne!

Tässä erään perheen jäsenet vierailevat Leväluhdassa ja tutustuvat esiäitinsä leukaluuhun:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/11/dna-testi-yllatti-ahervuon-perheen-mystiseen-lampeen-1600-vuotta-sitten

Ainoa toinen tiedetty suokalmisto on löytynyt Isonkyrön naapurista Vöyrin Käldamäestä. Sieltä on löytynyt kuuden ihmisen luita vuodelta 600 jaa. sekä rannerengas ja katiskan jäänteitä. Yksi Käldamäen pääkalloista on onnistuttu mallintamaan: kyseessä on arviolta 16-20-vuotias nainen.

Kuva ja mallintaja: MSc Heidi Kuivamäki-Smith/Kalmistopiirin kuva.

Miksi nämä ihmiset siis haudattiin täysin poikkeuksellisella tavalla kyseiseen ajankohtaan nähden? Keitä he olivat?

Leväluhdan kohdalla on epäilty, että paikalla on ollut jokin pyhä merkitys. Tuohon aikaan uskottiin luonnossa esiintyviin haltijoihin enemmän kuin jumaluuksiin. Kristinusko ei vielä tuolloin ollut saanut jalansijaa Suomesta. Tietyt kalliot, lähteet, järvet, mäet ja puut olivat pyhiä ja tavallista elämää elettiin haltijoiden ja henkiolentojen ehdoilla. Tälläkin muinaisella Leväluhdan järvellä on saattanut olla ihan oma henkensä tai haltijansa, jonka huomaan vainajat on kunnioittaen asetettu.

Leväluhdan lähde/Anna Wessman/Helsingin Yliopisto.

On myös esitetty, että haudatut naiset olivat jollakin tavalla yhteisölle merkityksellisiä henkilöitä; parantajia, lapsenpäästäjiä (kätilöitä) tai jostakin muusta syystä erityisiä yksilöitä. Tällöin he olisivat ansainneet hautapaikan juuri tällaisessa pyhäksi koetussa paikassa. Kuulostaa järkeenkäyvältä.

Lasten tai miesten luulöytöjä tämä ei selitä, mutta ehkäpä erityisten naisten perheillä oli sama oikeus pyhään hautapaikkaan, mene ja tiedä…! Eipä näitä asioita enää kukaan tule meille kertomaan. Löydökset ovat kyllä mielenkiintoisia ja laittavat ajatukset kulkemaan menneeseen aikaan, jolloin edes jotkut asiat elämässä olivat vielä pyhiä; toisin kuin nykyään!

Kaikki kunnioitus heille, jotka tuonne haudattiin: ette jääneet unohduksiin, keitä ikinä olittekin. Tutkimukset jatkuvat teidän osaltanne. RIP Leväluhdan ja Käldamäen vainajat.

Akkakin keksi itselleen pyhän hautapaikan jo melkein 20 vuotta sitten. Akan keittiön yläkaapissa säilytetään erityisen pyhää tuhkauurnaa: Suomen ensimmäisistä Lidleistä hankittua 5 litran oluttynnyriä. (Sisältö on luonnollisesti tuhottu jo mainittuna ajankohtana). Tähän pyhään astiaan Akka aikoo joskus asettautua ihan tulevaisuuden tutkijoiden kiusaksi.

.

Mukaan voisi lätkäistä vielä jonkin hyvin pyhän esineen, vaikkapa Akan rakkaat aurinkolasit. Siinä ei kyllä olisi tutkijoille mitään ihmettelemistä: ”Jaahas, taas löytyi yksi tällainen tapaus. Graffaria on joskus vedetty ja samalla on yritetty näyttää coolilta. Pistetään pakettiin tää tapaus, tässä ei ole mitään uutta.”

Damn, Akan täytyy keksiä parempi suunnitelma kunnon jäynää varten!!

(Huom! Sekä Leväluhta että Levänluhta ovat molemmat hyväksyttyjä kirjoitusmuotoja tämän mainitun kalmiston nimenä, tutkijat käyttävät yleensä muotoa Levänluhta. Akka ei lukeudu tähän joukkoon, joten nimitys tässä tekstissä on Leväluhta.)