MAAILMANPERINTÖKOHTEET SUOMESSA (JA ATSIUH!)

Kuinka aika rientääkään, kun on hauskaa – Akka muistaa joskus kuulleensa tällaisen sanonnan (yleensä silloin, kun sitä käytetään sarkastisessa merkityksessä esim. tylsässä tilaisuudessa kelloa vilkuillessa tms.).

VÄÄRIN. Akan kohdalla tämä lausahdus kuuluu seuraavasti: kuinka aika rientääkään, kun on jatkuvasti jonkin sortin flunssanpoikasessa kerta toisensa jälkeen! Joulukuusta lähtien Akkaa on piinannut ensin narnialainen kaappikuppa, sen jälkeen ilmestyi Tylypahkan lyhytjännä ja paraikaa meneillään lienee Keski-Maan kääpiökaato.

CDC Archive, 1918 flu (nk. espanjantauti).

Onko tämä jatkuva sairastelu mikään ihmekään, kun edellisistä pöpöistä johtuen vastustuskyky on jo mennyttä; seuraavana vuorossa lienee Puolen hehtaarin metsän hunajahelvetti tai vastaava taudinkurimus! Sitä sitten odotellessa! Hunajahelvetin taudinkuvaan kuuluu kaiken fyysisen vaivan lisäksi hallusinaatioita Nalle Puhista, joka ei kerta kaikkiaan saa sitä päätään irti hunajapurkista ja pyristelee pe*se pystyssä silmien edessä yötä päivää. Aaaaargh…!

Miksi, oi miksi…?

Ruikutukset sikseen ja asiaan, tultiinko tänne jauhamaan scheissea vai saunomaan? Eiku… nyt Akka jatkaa aiheesta, joka jäi juuri mainituista syistä kesken jo joulukuussa, sillä eritoten nämä mainitut taudit vaikuttavat pahiten älylliseen toimintaan. Mikäli sellaista on koskaan ollut Akalla havaittavissa… Kutsuttakoon tätä ilmiötä atsiuh-aivodementiaksi.

Tuolloin joulukuussa Akka tutkiskeli Suomen UNESCON maailmanperintökohteita aivan samankaltaisessa olotilassa, joten palataanpa tähän aiheeseen uusin voimin. (Mitä? Missä? Supervoimia?) Akka pahoittelee jo etukäteen, että näissä aiheissa on runsaasti linkkejä eikä varsinaista omatoimista ja laajaa tutkimustyötä, kuten yleensä. Jos tällä kerralla sallittaisiin Akan päästä eteenpäin siitä, missä aita on matalin… Atsiuh ja goddamn.

UNESCO World Heritage Centre – World Heritage List UNESCON maailmanperintökohdelista maittain

Kuinka ollakaan ja jopas jotakin; UNESCOn maailmanperintökohteita löytyy Suomesta peräti seitsemän (Akka muisti, että niitä olisi ollut viisi). Nämä kohteet ovat kuitenkin sen verran erikoisia, että hankalahan näitä on ulkomuistista luetella: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo.

Näistä varsinkin kaksi jälkimmäistä on maallikon hankalasti ymmärrettävissä (ne eivät selkeästi ole historiallisia/arkeologisia kohteita), joten katsahdetaanpa vaikka näitä ensin:

Struven ketju tarkoittaa kolmiomittauspisteitä, joiden avulla maapallon muotoa ja kokoa mitattiin 1800-luvulla. Ketju sai nimensä ideoijansa tähtitieteilijä F. G. W. Struven (1793-1864) mukaan ja näitä mittauspisteitä kulkee nykyisin 10 valtion kautta. Hauska detalji on, että näihin mittauspisteisiin porattiin tuolloin reikä ja kiinnitettiin kuparilaatta, mutta nämä kuparilaatat on sittemmin ilmeisesti sulatettu metsästäjien luodeiksi. Struven ketjusta linkkejä seuraavaksi asiasta kiinnostuneille:

Maailmanperintökohde Struven ketju maapallon mittanauhana | Maanmittauslaitos

Struven ketju – Wikipedia

Maanmittauslaitos/Struven ketju kartalla v. 1860.

Merenkurkun saaristo taasen liittyy vahvasti Ruotsin rannikkoon: High Coast/Kvarken Archipelago on yhteinen jääkauden jälkeinen geologinen ympäristö, jossa maankohoamista tapahtuu edelleen n. 8 millimetriä vuodessa. On mielenkiintoista huomata, että ihan pelkästään luonnosta johtuvat ilmiöt lasketaan myös maailmanperintökohteiksi. Jotenkin nämä ihmisten muodostamat rakennelmat ja historiallisesti arvokkaat alueet tavallinen pulliainen ymmärtää, mutta tällaisia ilmiöitä on vaikeampi arvostaa (varsinkin, kun ei itse omalla silmällä näe sitä 8 mm:n kohoumaa/vuosi). Maailmanperintökohteeksi tämä kohde otettiin Suomen osalta vasta v. 2006.

Merenkurkun saariston maailmanperintökohde | Vaasa

Merenkurkun maailmanperintöalue – Luontoon

(museot.fi)

Nyt on kyllä pakko katsahtaa seuraavaksi tuo Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, nimenomaan tämän PAHVITEHTAAN takia. Mitä erikoista on jossakin vanhassa pahvitehtaassa? Let’s find out:

Verlan kylässä Kymenlaaksossa sijaitseva puuhiomo ja pahvitehdas perustettiin v. 1872 ja toiminta lakkasi kokonaisuudessaan v. 1966. Katsahdetaan tämän kokonaisuuden alkutaipaleeseen pikaisesti: Hugo Neumanin (1847-1906) perustama puuhiomo työllisti alkuun vain n. 10-12 henkeä ja hiomo paloikin poroksi jo v. 1874. Seuraavat yrittäjät perustivat uuden hiomon v. 1882, joka tuokin paloi poroksi! Seuraavaksi rakennettiin tiilirakennuksia, jotka… eivät ilmeisesti palaneet poroksi!

Tämä alue on maailmanperintölistassa ymmärrettävä kohde, sillä alueella on nähtävästi alkuperäiset (eivät-poroiksi-palaneet) rakennukset, koneet ja kaikenlainen ihmisen järjestämä asutustoiminta edelleen nähtävissä. Näitä rakennuksia lienee noin viitisenkymmentä UNESCON oman listauksen mukaan.

Wau; täällä olisi mukava päästä käymään: historian havinaa seinistä ja koneista lähtien! Maailmanperintöluetteloon kohde pääsi v. 1996.

Restauroijat ovat ehostaneet upeaa 1800-luvun uusrenesanssitaloa jo puolitoista vuotta – tältä siellä nyt näyttää | Kymenlaakso | Yle Kuinka sattuikaan: juuri tänään julkaistu artikkeli Verlan päärakennuksen kunnostustöiden etenemisestä; upeaa työtä tekevät ihmiset tuolla!

Historia / UPM Verlan tehdasmuseo

Sammallahdenmäki taasen on Suomen ensimmäinen maailmanperintöluetteloon hyväksytty arkeologinen kohde v. 1999 Raumalla. Kohteessa sijaitsee eri lähteiden mukaan 33-36 kivistä hautaröykkiötä. Vanhimmat haudat ovat ajalta 1300-1000 eaa., nuorimmat jopa ajalta 30 jaa. Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta ihan ajallisesti: alue ja paikka on pyhitetty kuolleille useiden satojen vuosien ajan.

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue – Visit Rauma

(sadanvuodensatoa)

Alue on ollut aikoinaan merenrannalla, mutta myöhempinä aikoina maa on noussut ja röykkiöt sijaitsevat nykyään useita kymmeniä metrejä rantaviivasta. Alueelta löytyy useita erilaisia hautapaikkoja ja kivilatomuksia, tunnetuimmat näistä ovat nimiltään Huilun pitkä raunio ja Kirkonlaattia. Tämä kohde on sen verran mielenkiintoinen, että tänne Akka suuntaa jonakin päivänä selvittyään seuraavasta Nalle Puhin hunajahelvetistä (optimistinen asenne ennen kaikkea…)

Petäjäveden vanha kirkko on rakennettu vuosien 1763–1764 aikana kirkonrakentajamestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen (s. 1714–1721) johdolla. Huomattavaa tässä rakentajien tarinassa on se, että kirkonrakennuksen tekniikat ja opit periytyivät kolmelle sukupolvelle: sekä oma lapsi, että lapsenlapsi pitivät tätä perinnettä yllä. Maailmanperintökohteeksi kirkko otettiin v. 1994.

Petäjäveden vanha kirkko – Visit Jyväskylä Region

Kirkon tarina – Petäjäveden Vanha Kirkko

Jaakko Klemetinpoika Leppänen – Wikipedia

Vanhan Rauman kaupunkirakenne perustuu 1600 – 1800 -luvuilla sijainneisiin taloihin ja keskiajalta peräisin olevaan katujärjestelmään, joka palojen jälkeen säilyi ennallaan. Merkittävin palo tapahtui v. 1682, jonka jälkeen asemakaava säilyi kuitenkin yhtenäisenä ja muuttumattomana. Mitäpä sitä hyviä systeemejä muuttamaan, mikäli niissä ei ole virheitä…

Usein kysyttyä – Visit Rauma

UNESCOn maailmanperintökohteet – Visit Rauma

Raumalla sijaitsee myös Suomen kapein (leveydeltään keskimäärin n. kaksi metriä) katu Kitukränn. Tästä kadusta Akalle tulee heti mieleen Harry Potterin Viistokuja… jonka innoittajana puolestaan on ehkä ollut kauppakatu Victoria Street Edinburghissa. Myös Shambles-katua Yorkissa on ehdotettu kujan esikuvaksi... offtopic, pahoittelut!

Vanhalla Raumalla onkin Pohjoismaiden suurin ja parhaiten säilynyt puukaupunkirakenne ja Maailmanperintöluetteloon alue pääsi v. 1991.

Kitukränn – Google Maps Vanha Rauma on nähtävästi koettava tämän elämän aikana, siitä ei päästä yli eikä ympäri…

Shambles – Google Maps

Vanha Rauma – Visit Rauma

Viimeisenä listalla on tietenkin Suomenlinna, joka lienee tuttu jokaiselle Helsingin kävijälle. Mitäpä tästä kohteesta voisi sanoa sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskaan siellä kuitenkaan käynyt?

Jo itsessään lauttamatka saarelle on turistille hieno kokemus, samoin kuin saapuminen saarelle suoraan mukulakivikatujen ja linnoitusten keskelle, jotka vievät heti ajatukset historiaan. Oma lukunsa on tietenkin Suomenlinnan kirkko, jonka kupoli näkyy heti alueelle saavuttaessa. Saarella on tietenkin aivan oma tunnelmansa, jota ei voi kuvailla kaiken kattavasti.

Suomenlinna maailmanperintö­kohteena – Suomenlinnan viralliset sivut

Suomenlinnan hoitokunta

Kesäisin turistiruuhkat ovat tietenkin huipussaan, joten kovin tiukalla aikataululla saarelle ei tuolloin kannata tungeksia; matkustajakapasiteetti lautoilla on nimittäin tietenkin rajallinen. Mikäli Suomenlinnassa ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytyä, on moni voinut ainakin nähdä kuuluisan Kustaanmiekan Kuninkaanportin, jonka ohi risteilylaivat pujottelevat vain 81 metriä leveän väylän läpi, jota kutsutaankin ainutlaatuiseksi, jopa maailmanlaajuisesti erikoiseksi väyläksi.

Wikipedia.

Kas näin, nojatuolimatkailu edistää terveyttäsi (as if…) ja hellii lompakkoasi; Akan toiveissa olisi ainakin jonakin päivänä katsahtaa näistä muutamaakin kohdetta ihan omin silmin nähtynä. Struven ketjun kaikkia mittauspisteitä Akka ei lähde kartoittamaan, sen verran laajasta hankkeesta olisi kuitenkin kyse.

Varsinkin, kun ne kuparilaatatkin on pöllitty jo aikapäiviä sitten… todellinen hifistelijä lähtisi tietenkin reppureissulle koko ketjun läpi, tällöin reissulle tulisi linnuntietä pituutta… hmm… n. 3500-4000 km Norjan Fuglenesista Mustanmeren rannalle Stara Nekrasivkaan… Ukrainaan. Jep, ei ehkä ihan heti kannata laittaa rinkkaa lähtövalmiiksi. Näitä seuraavia linkkejä kannattaa kuitenkin eritoten katsoa:

Etusivu – Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys ry erittäin kauniit ja informatiiviset sivut

Maailmanperintö – OKM – Opetus- ja kulttuuriministeriö , jonka perusteella:

Suomalainen saunaperinne (2020), Kaustislainen viulunsoittoperinne (2021), Limisaumavenerakennusperinne (yhteispohjoismainen kohde, 2021), sekä Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tiedonanto (yhteiskohde Espanja, Ranska, Saksa, Suomi, Tšekki ja Unkari, 2023) ovat lisäksi aineetonta maailmanperintöä suojelukohteina!

Jopas jotakin, voisi tässä kohtaa todeta näiden kohdalla! Aineeton kulttuuriperintö eli osaaminen, jopa saunominen voi olla tällainen, suojeltava kohde!

Kyllä me suomalaiset osataan ja yritetään: vaikka ei osattaiskaan, niin opetellaan ja yritetään perkele silti vaikka menis pieleen (jaahas; nähtävästi flunssan jälkimainingeissa Akan edesmennyt faija päätti tuoda mielipiteensä julki). Näillä mennään, faijan opeilla!

LUURANKOJA KAAPISSA… VAI LATTIAN ALLA?

Useimmat muistanevat seuranneensa tiedotusvälineistä Notre Damen katedraalin äkillisesti alkanutta paloa 15. huhtikuuta 2019. Tämä suosittu turistikohde oli tuolloin lähellä tuhoutua kokonaan, mutta läpi yön jatkuneisiin sammutustöihin osallistuneet viitisensataa palohenkilöä onnistuivat tukahduttamaan liekit aamuneljän aikoihin.

(Paris News)

Katedraalin rakennustyöt alkoivat jo v. 1163 ja rakennustöihin kuluikin sitten peräti muutamia vuosisatoja. Katedraali valmistui vihdoin v. 1345 ja palon jälkeiset korjaustyöt jatkunevat vuoteen 2024, jolloin Pariisi isännöi kesäolympialaisia. Tästä tavoitteesta pidetään kiinni kynsin ja hampain, vaikka urakkaa on hankaloittanut mm. koronapandemia, tuhka ja lyijypöly, sekä rakenteiden heikko kunto. Katedraali aiotaan lisäksi restauroida entiseen loistoonsa, joten melkein tuhatvuotiset rakennusmenetelmät aikojen takaa asettavat omat rajoituksensa.

Vuoden 2022 keväällä rakennustelineiden pystytystöissä kirkon keskilaivan lattian alta löytyi kaikkien yllätykseksi kaksi lyijyarkkua vainajineen. Toinen heistä on tunnistettu kaniikki Antoine de la Porteksi, joka menehtyi peräti 83-vuotiaana 24.12.1710, mutta vainajista toinen on edelleen tunnistamatta. Tämä arviolta 25-40-vuotias mies on lantionsa perusteella viettänyt paljon aikaa ratsastaen, joten häntä on epäilty mm. ritariksi. Tämän miehen kuolinaikaa ei tiedetä, mutta lisätutkimukset auttanevat ajoittamaan miehen kuolinsyyn ja -ajan tarkemmaksi, kuin nyt arvioidut vuosisadat 1300-1700.

Kaniikki de la Porte (ScienceTimes).

Aiemmin mainittu Herra Kirkonmies oli ikäisekseen hyvässä kunnossa hampaitaan myöten, mutta tämä nuorempi John Doe oli menettänyt lähes kaikki hampaansa. Hänen arvellaan kuolleen aivokalvontulehdukseen kallon tutkimusten perusteella. Joka tapauksessa tämäkin mies kuului eliittiin, sillä hänen ruumiinsa oli palsamoitu. Kirkon lattian alle ei myöskään haudattu Matti tai Maija Meikäläisiä, joten tämäkin kertoo miehen statuksesta. Tästä aiheesta on luvattu lisää uutisointia kevään 2023 kuluessa, joten Akka jää sellaista odottamaan.

https://www.livescience.com/notre-dame-sarcophagi-wealthy-men

Keitä sitten ylipäätään haudattiin kirkkojen lattioiden alle? Ja miksi? Tässä yhteydessä ei siis tarkoiteta varta vasten rakennettuja kryptia tai maanalaisia katakombeja, vaan suoraan kirkon lattian alle haudattuja ihmisiä.

Tällainen tapa juontunee jo vanhaan Pietarinkirkkoon Vatikaanissa, jonka pääalttarin alle on uskomusten mukaan haudattu apostoli Pietari hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen v. 67 jaa. Konstantinus Suuri aloitti basilikan rakentamisen v. 324 näiden uskomusten pohjalta, ja arkeologisissa kaivauksissa onkin löytynyt sekä muistolaatta ”Pietari on täällä,” että lukuisia luulöytöjä. Paikalla sijaitsikin keisari Neron aikana teloitettujen kristittyjen hautausmaa, joten nämä löydöt eivät sinänsä ole mitenkään merkillisiä.

1000-1200-luvuille tultaessa kirkkoihin haudattiin ainoastaan yläluokan jäseniä tai merkittäviä kirkonmiehiä. Mitä lähempänä alttaria hautapaikka sijaitsi, sitä suurempi oli henkilön yhteiskunnallinen status ja kirkon vainajaa varjeleva suoja. On sanomattakin selvää, että tällaisista hautapaikoista alettiin nyhtää kelpo massia tulevinakin vuosisatoina, joten tämä selittää lattianalaisten vainajien korkean aseman yhteisöissä.

Köyhälistö kuului kirkkojen ulkopuoliseen hautausmaahan, jonne hautaaminen olikin huomattavasti halvempaa. Useilta hautausmailta on löydetty myös merkitsemättömiä hautoja, joten pyhälle kirkkomaalle saatettiin haudata vaivihkaa myös ns. ilmaisjäseniä (varsinkin, jos vainaja oli pieni lapsi).

Luonnollisesti kirkkojen lattianalaiset makuupaikat alkoivat ennen pitkää huveta, joten varakas eliitti alkoi rakennuttaa itselleen erillisiä hautaholveja tai sukumausoleumeja jo keskiajalta lähtien. Suurimmilla kartanoilla ja sukutiloilla saattoi myös olla oma hautausmaansa, jolloin kirkkoon saatettiin sijoittaa vain muistopatsas tai muistolaatta menehtyneelle. Kelpo massi oli tällöinkin tarpeellista.

Rutto- ja tautiepidemioiden aikaan vainajat haudattiin ulos, sillä tautien uskottiin leviävän kuoleman jälkeenkin lattialautojen alta muuhun väestöön. Jo 1600-luvulle tultaessa lattiahautaamista alettiin kuitenkin kritisoida, sillä tilan puutteessa lattianalaiset hautaukset alkoivat aiheuttaa peräti hajuhaittoja arkkujen sijaitessa suoraan hurskaiden seurakuntalaisten jalkojen alla.

Suomessa vuonna 1686 säädetty kirkkolaki määräsikin, että hautaussyvyyden tuli olla vähintään kolme kyynärää (kyynärä = n. 60-70 cm). Tilan puute alkoi tosin näkyä jo hautausmaillakin, sillä halutuimpien paikkojen loppuessa väkeä piti jo haudata kirkkojen pohjoispuolelle, jonne yleensä haudattiin vain köyhistä köyhimpiä tai muutoin jumalattomia vainajia.

Turun tuomiokapituli määräsi viimein v. 1751 lattiahautauksen kielletyksi, ellei vainajalle oltu tehty tarkoitukseen sopivaa holvia. Lopullisesti lattiahautaus kiellettiin keisari Aleksanteri I:n määräyksestä v. 1822, mutta tapa jatkui jopa 1900-luvun alkupuolille asti. Hautapaikoista saatavat maksut olivat kuitenkin seurakunnissa varsin suuri tulonlähde useiden vuosisatojen ajan, joten tällaisissa tapauksissa sanonta ”rahalla saa ja hevosella pääsee” lienee ollut käytössä.

Muutamia esimerkkejä Suomen kirkkojen lattiahautauksista:

https://www.isonkyronsrk.fi/vanhan-kirkon-hautausmaa

https://www.espoonseurakunnat.fi/hautausmaat/kirkon-hautausmaa/kirkon-hautausmaan-historiaa

Yli 500-vuotiaan kirkon lattia on arkeologin aarreaitta: sen alle on haudattu satoja ihmisiä, eikä alttariosaan ole kurkistettu vuosisatoihin (yle.fi)

Haukiputaan kirkon alla lepää muumioituneita lapsia, jotka on laitettu ”nukkumaan” satoja vuosia sitten – tekstiilit ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin (yle.fi)

Vuosina 2020-2021 toiminut Senaatintorin jättiterassi täyttyi ihmisistä, jotka tuskin ajattelivat litkivänsä oluttaan muinaisella hautausmaalla:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/arkeologit-nostivat-senaatintorin-alta-120-vainajaa-joiden-elinaikana-parhaista-hautapaikoista-kaytiin-kisaa-nyt-kirkon-pitaa-paattaa-miten-luut-haudataan

Jep; meitä homo sapienseja on nykyisen määritelmän mukaan ollut olemassa jo n. 200 000 vuotta, jonka perusteella meidän lukumääräksemme (tuosta ajankohdasta lähtien) on arvioitu 117 miljardia yksilöä. Olisikin siis perin merkillistä, ellemme jatkuvasti löytäisi luurankoja lattioiden, tietyömaiden tai rakennusprojektien alta. Johonkin kaikki vainajat on kuitenkin jouduttu laittamaan, harvemmin kuitenkaan otsikossa mainittuun kaappiin. Homo sapiens -lajin olemassaolon mittakaavassa kaappi on siis tosiaankin hyvin moderni keksintö.

Pitäkää kaappinne! Meikä on niin vanha, ettei kaappia oltu silloin edes keksitty!

Näillä eväillä aloitetaan vuosi 2023. Jatkuva uutisointi kaikesta mahdollisesta uhasta (Kiinan korona, triplaflunssaepidemia, sote-uudistus ja hoitotilanteen kaatuminen, kolmas maailmansota, sähkön hinta/sähkötoimituksen ongelmat jne.) saavat kohta Akan lukittautumaan siihen mainittuun KAAPPIIN. Sieltä Akka sitten löydetään vuoden lopulla, jolloin Akka voi tosiaankin todeta, että Akalla on luuranko kaapissa. Hah! Että sillä tavalla oikein hyvää uutta vuotta!

PÄIVITYS 10.6.2025: Arkeologit löysivät koskemattomia hautoja turkulaisen kirkon lattian alta: ”Näyttää kuin olisi eilen haudattu” | Kotimaa | Yle

VIIKINKEJÄ SUOMESSA? KYLLÄ VAIN!

Ruotsalaiset vetivät herneen nenäänsä, kun Suomeen ei ole tällä hetkellä tulemista – tai toisinpäin. Toista se oli viikinkiajalla; silloin ei kyselty matkan tarkoitusta rajalla tai syytetty ketään tautien leviämisestä. ”Ai sulla on viikinkimökki Saimaalla! Tervetuloa vaan, herra kiinteistönomistaja!”

Oseberg-viikinkilaiva, Kulturhistorisk Museum, Oslo.

Viikinkiaika ajoitetaan vuosiin 800-1050 jaa. Tältä ajalta on löydetty useita todisteita viikinkien maailmanvalloituksesta. Viikinkien kulttuuri ja uskontokäsitykset saivat kuitenkin lopulta väistyä tehokkaasti leviävän kristinuskon myötä.

Suomesta on löytynyt Ahvenanmaalta todisteita viikinkien asutuksesta, mutta muutoin Suomea pidettiin lähinnä takapajulana. Täällä ei ollut mitään luonnonrikkauksia tai suuria kaupunkeja rannikoilla, joita ryöstellä. Turhahan sitä on suuria sotajoukkoja laittaa liikkeelle; jos oletettu ryöstösaalis on pari kitukasvuista maatilan porsasta! Tokihan joitakin taisteluja on käyty Suomenmaallakin (mm. Hämeessä ja Kainuussa), mutta ei samassa mittakaavassa kuin esim. Britanniassa.

Viikinkikylän ennallistus, Gunnes Gård, Ruotsi.

Viikinkiajan haudoista Suomessa on löydetty paljon aseita, eritoten miekkoja. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että suomalaiset olisivat olleet hyvin varustautuneita viikinkien hyökkäyksiin – aseet oli ehkä tarkoitettu tuonpuoleiseen elämään. Miksi niitä sinne hautaan olisi lykätty, jos aseita olisi tarvittu viikinkejä vastaan. Ne olisi kannattanut jättää ihan maanpäällisille puolustautujille. Viikinkisaagat eivät todellakaan kerro, että suomalaiset zombit kaivautuivat haudoistaan viikinkejä vastaan ja tästä syystä viikingit eivät koskaan valloittaneet Suomea.

Viikinkimiekkoja, Bergen Museum.

Islannin kuningassaagoissa on maininta viikinkikuningas Olavi Pyhän matkasta ”roihujen rannikolle”. Tämä ilmaus viittaa Suomeen: suomalaisilla oli merkkitulia rannikoilla, jotka sytytettiin viikinkien lähestyessä. Tämä tuo heti mieleen Tarun sormusten herrasta, kun merkkitulet sytytetään vuorenharjanteille Gondorissa. ”Äkkiä nyt tulta sytyttämään, urpot, sieltä ne viikinkiörkit tulevat hakemaan meidän viimeisen lypsylehmän!”

Ruotsista on löydetty muutamia riimukiviä, joissa on merkintöjä Suomessa kuolleista viikingeistä. Nämä ovat todisteita siitä, että sisulla on Suomessa vähää omaisuutta puolustettu. ”Siitäs sait, pask***nen, Mansikkia et vie!”

Riimukivi Gs 13, Wikimedia Commons. Egil-niminen viikinki kuoli Hämeessä tämän kiven mukaan.

Pääsääntöisesti viikinkien etuna oli kuitenkin pitää rauhanomaisia välejä suomalaisiin – olihan hyödyllisempää käydä kauppaa välietapilla, jos matka suuntautui vaikka Mustallemerelle asti. Suomesta tankattiin mukaan puhallettavat uimapatjat, kylmäcoolerit ja sikspäkit koko miehistölle. Tosiasiassa Suomesta haettiin pääsääntöisesti orjia ja turkiksia, siinä se; mutta muutoin harvaanasuttu ja köyhä Suomi ei ollut viikinkien turistikohde. Viking Linella ei vielä ollut säännöllisiä kauppareittejä Suomeen eikä taxfreeta oltu keksitty.

Viikingeillä oli kyllä omat reittilinjansa eli ”idäntiet”. Yksi reitti kulki mm. Suomenlahdelta Venäjälle ja Mustallemerelle. Vaaleihoisia ja -hiuksisia orjia raijattiin varmasti näitä reittejä pitkin itämaille saakka, sillä tällaiset orjat olivat arvostettua kauppatavaraa. Voi ihmisparat; mahtoi olla varsinainen kulttuurishokki joutua kotitorpan sikolasta keskelle vilkasta Konstantinopolia (nyk. Istanbul)!

Viikinkien reittejä, Wikimedia Commons.

Viikinkilaivoissa taisi kyllä matkan aikana olla aika heikko buffettarjoilu, mutta tuskinpa kukaan siitä pääsi valittamaan ylemmälle taholle. Siitä saattoi tulla sanomista herra viikinkipäällikön kirveen toimesta.

Tarvitseeko sitä nyt kuitenkaan tämän päivän turistivirran puutetta kiukutella – eikö se riitä, että tänne on tultu jo 1000 vuotta sitten häiriköimään tavallisten torpparien elämää. Siinä mittakaavassa muutamalla kuukaudella ei ole mitään väliä. Ei sitä Mansikkia tarvi edelleenkään tulla täältä hakemaan, pentele! Se ei nimittäin lähde!

Jätä Mansikki rauhaan!

AARREJAHTI ALKAKOON!

Näin kevään korvilla sormet jo syyhyävät; pitäisi päästä ”piippailemaan” eli tonkimaan maata metallinpaljastimen kanssa. Akka hommasi itselleen tällaisen jo vuosia sitten; lukuisten naulojen ja korkkien ohella ainoa mielenkiintoinen löytö on ollut pieni, metallinen kermakannu (tai siltä se ainakin näyttää). Mutta sehän tässä puuhassa on hauskaa: ikinä ei tiedä, koska ja missä se valtava merirosvoaarre odottaa löytymistään!

Akka haluaa rahakylpyyn kuten Roope Ankka!

Olikin ihan pakko selvittää, minkälaisia aarteita muut ”piipparit” ovat löytäneet:

Vuonna 2014 Derek McLennan löysi yli sata viikinkiesinettä Skotlannista. Löytö sisälsi mm. hopea- ja kulta-astioita ja hopeisen ristin. Äijä tienasi löydöllään 2,5, miljoonaa puntaa.

Viikinkikoruja, Nationalmuseet, Tanska.

Adam Stample ja Lisa Grace löysivät v. 2019 Englannin Derbystä yli 2500 kolikkoa 1000-luvulta. Löydön arvoksi arvioitiin n. 5 miljoonaa puntaa.

V. 2015 aarteenetsijätiimi löysi Floridan rannikolta v. 1715 uponneen laivan. Laivasta löytyi 350 kultakolikkoa, joiden arvoksi arvioitiin 4,5 miljoonaa dollaria.

Kelttiläisiä rahoja, British Museum.

V. 2012 Reg Mead ja Richard Miles löysivät kolikko- ja koruaarteen Jerseystä, Englannista. Kelttiläisiä kolikoita kasassa oli peräti 74 000. Löydön arvoksi määriteltiin n. 2,5 miljoonaa puntaa.

Staffordshiresta, Englannista, löytyi anglosaksien kulta-aarre v. 2009. Löytö sisälsi 4000 esinettä. Löytäjä Terry Herbert ja maanomistaja Fred Johnson tienasivat n. 2 miljoonaa puntaa kumpikin.

Odyssey Marine Exploration – aarteenetsijätiimi löysi v. 2007 Portugalin rannikolta laivan hylyn. Laiva oli espanjalainen fregatti, joka upposi v. 1804. Haaksirikon myötä pohjaan painui kolikoita 500 miljoonan dollarin arvosta. Ei hyvää päivää, Akalta hajoaa pää…

Kolumbian hallitus löysi v. 1708 uponneen San Jose-kaljuunan Kolumbian rannikolta v. 2015. Laivan lastin arvo on jopa… 17 miljardia dollaria. Miljardia. Akan pää räjähti juuri.

San Jose -malli, Naval Museum de Madrid.

Päänräjähdyksen jälkeen täytyykin tarkistaa vähän pienemmän mittakaavan löytöjä (mutta tietenkin historiallisesti merkittäviä): v. 2017 Sysmästä löydettiin 1000-luvulta peräisin olevia hopeakolikoita ja -koruja, joukossa oli myös hopeinen risti.

Määrällisesti suurin kolikkolöytö on Ulvilasta, viemäritöiden yhteydessä löytyi 1473 kolikkoa v. 2004. Rahat olivat peräisin 1390-luvulta.

Yksi merkittävä ja rahallisesti määrittelemätön löytö on tietenkin Titanicin löytyminen v. 1985. Robert Ballard etsintäryhmineen sai rahoituksen Yhdysvaltain laivastolta; ehtona oli, että tiimi etsii ensin kaksi 1960-luvulla uponnutta ydinsukellusvenettä. Sukellusveneiden löydyttyä Titanicin hylyn etsimiseen oli vain 12 päivää aikaa. Hylky löytyi 8 päivän jälkeen.

Läpileikkaus Titanicista törmäyksessä, taiteilija tuntematon.

Akka piippailee ihan omilla kotinurkillaan tänä keväänä; suosittelen samaa muille. Pahus vaan, kun nämä omat kotikonnut on koluttu jo aiempina vuosina! Täytyy vaan käydä paikat läpi uudestaan; ties vaikka se aarre onkin vaan jäänyt aiemmin huomaamatta! Toivossa on hyvä elää. Aarteeksi ei tosin lasketa sitä viime kesänä löytynyttä 80-luvun deodoranttipulloa…

OLETKO KOSKAAN KUULLUT, ETTÄ…

Tässä seuraa täysin turhaa knoppitietoa. Ei näillä pärjää edes tietokilpailuissa, mutta ei sitä jaksa koko ajan lukea pelkkiä koronauutisiakaan.

Napoleon Bonaparte kärsi ailurofobiasta eli hän pelkäsi kissoja? Oliko pikku -Bonapartea ahdistellut joku riiviökissa lapsuusaikana? ”Byääh, äiti, toi kitta laapas mua!”

Faarao Ramses II.


… Faarao Ramses II:lla (s. 1303 eaa.) oli yli 200 vaimoa (tai jalkavaimoa) ja 156 lasta? Että lisääntykää ja täyttäkää maa, niinkö? Mahtoiko tämä äijä ehtiä muuta tekemäänkään kuin ”täyttämään maata”…Siinä sitä on ollut haastetta muistaa kaikkien vaimojen syntymäpäivät!


… Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille 7,2 miljoonalla dollarilla (v.1867)? Aluksi ostopäätöstä kritisoitiin, mutta alueen runsaiden luonnonvarojen ja öljyesiintymien myötä tämä summa lienee moninkertaisesti ansaittu takaisin. Mahtaakohan Venäjää harmittaa, kun luulivat myyvänsä pelkkää joutavaa erämaata, häh hää.


… Japanilainen Nintendo aloitti toimintansa 1800-luvulla tekemällä käsinmaalattuja pelikortteja? Ainakin Nintendo on ollut uskollinen alalleen, pelikorteista on vain siirrytty teknologisesti kehittyneempien pelien pariin. Toisin kuin Nokia ja kumisaappaat: ”Eipäs huvitakaan tehä näitä saappaita, aletaas pojat duunaamaan puhelimia!”


… Nuoruudessaan Adolf Hitler haki kahdesti opiskelemaan Wienin kuvataideakatemiaan? Pudottuaan pääsykokeista kummallakin
kerralla hän ajautui kadulle. Hitler nukkui puistonpenkeillä ja haki ruokansa soppajonoista. Mikäli Hitler olisi päässyt taidetta opiskelemaan, voisi maailmanhistoria olla ”ihan pikkuisen” eri tavalla kirjoitettu. Ehkäpä Aatu olisi vain päätynyt maalaamaan leppoisia maisemakuvia… pahuksen taideakatemian pölvästit!

Adolf Hitlerin vesivärityö Munchenista.


… Ihmisen kyky juoda maitoa aikuisena johtuu alunperin geenimutaatiosta? Mutaation löysi suomalaisen Irma Järvelän johtama tutkimusryhmä. Luonnonkansojen parissa laktoosinsietokyky häviää
muutamassa vuodessa syntymän jälkeen. Ei meitä siis olekaan alunperin tarkoitettu litkimään äidinmölöä aikuisikään asti. Kuulitko; naapurin aikamiespoika Pera? Jätä äitiparkas rauhaan.


…1600 – luvulla Irlannin anglikaanisen kirkon arkkipiispa laski, että maapallo luotiin v. 4004 ennen Jeesuksen syntymää. Hän oli tullut tähän tulokseen tutkittuaan ahkerasti Raamattua. Yeah! Akkakin osaa tutkia ahkerasti kirjoja. Niissä kirjoissa kerrotaan alkuräjähdyksestä 13,8 miljardia vuotta sitten.


… v. 1885 englantilainen kuolemaantuomittu John Lee yritettiin hirttää, mutta hirttolavan laskuluukku jumiutui kolmesti peräkkäin? Rangaistus muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi, mutta lopulta hänet vapautettiin v. 1907. Teloitusyritysten jälkeen ukkoparka vakuutteli olevansa syytön ja Jumala kuulemma pelasti hänet hirttotuomiolta. Kas, kun eivät sitten teloittaneet häntä vaikka ampumalla… ehkäpä teloitusjoukkio pelkäsi saavansa Herran vihat päällensä!


Pääsiäissaarella on kaikkiaan 887 kuuluisaa kivipatsasta? V. 2008 eräs suomalaismies repi yhden patsaan korvan irti ja sai sakkoja 17 000 dollaria. Näin sitä edistetään hyvää Suomi-kuvaa maailmalla, jukolauta.

Jätä mun korvat rauhaan!


kahvi keksittiin sattumalta 700 -luvulla? Vuohipaimen Etiopiassa huomasi vuohien piristyvän näiden syötyä tietyn pensaan marjoja. Ihmettelen kyllä, miten tämä piristyminen ilmeni; alkoivatko ne tanssia
polkkaa vai mitä ne alkoivat puuhata… Mistä voi erottaa, onko vuohi apaattinen vai kahvipapupöllyssä?


Buckinghamin palatsissa Lontoossa on yhteensä 775 huonetta? Mihin hemmettiin niitä kaikkia tarvitaan! Johan siinä on siivoamistakin ihan tavallisen tallaajan käsityskyvyn yli.


Madame Tussauds-vahakabinetin perustaja teki alunperin vahasta kuolinnaamioita giljotiinilla surmattujen kasvoista? Meikäläiselle ei maistuisi tällainen homma, ei, vaikka mitä maksettaisiin.


Maya-intiaanien pallopelien jälkeen häviäjäjoukkue tai sen kapteeni usein uhrattiin jumalille? Ihan kivalla kaverimeiningillä aletaan pelata palloa ja hups vaan, menitte sitten häviämään! Ei muuta kuin sydän irti rinnasta!

Maya-intiaanien pallopeleissä käytetty heittokori.


… Suomen suurimman meteoriittikraatterin eli Lappajärven aiheutti arviolta 1,6 -kilometrinen asteroidi? Isku tapahtui n. 78 miljoonaa vuotta sitten. Mahtoi siinä tanner tömistä moisen mollukan iskeytyessä maankamaralle. Kraatterin jäähtymisenkin arvellaan kestäneen sadoista tuhansista vuosista jopa miljooniin vuosiin asti. Ihan mukava lämmitetty uimapaikka tuohon aikaan!


… Jopa Suomessa teloitettiin noidaksi syytettynä 115 ihmistä 1600-luvulla? Puolet heistä oli miehiä, useimmissa muissa maissa naisia syytettiin enemmän. Arviolta jopa 26 000 ihmistä surmattiin noitina Saksassa. Mikä hemmetin vimma saksalaisilla on ollut lahdata ihmisiä minkä tahansa syytteen nojalla?!

Postikortti v. 1908. Mitä helv… ihmettä tuo noita tekee?!


… Ainoa NASA:sta erotettu astronautti sai syytteen kidnappausyrityksestä? V. 2007 amerikkalainen Lisa Nowak yritti kidnapata (tai jopa murhata) ilmavoimien kapteeni Colleen Shipmanin. Lisa Nowak oli rakastunut miespuoliseen kollegaansa, mutta tämäpä kirjoitteli neiti Shipmanille romanttisia viestejä. Pidätettäessä Lisa Nowakin autosta löydettiin mm. veitsi ja jätesäkkejä. Ei ihan mene meikäläiselle jakeluun, miten syyte tuli ainoastaan kidnappauksesta. Veitsi ja jätesäkkejä… c’mon oikeasti, typerät syyttäjät!!

JUNALLA PÄÄSEE! AINAKIN JOSKUS… JA JONNEKIN!

Eteläisessä Suomessa moni työmatkalainen huokaisee helpotuksesta: talven lumikaaos ei ole toistaiseksi aiheuttanut VR:n kalustolle ongelmia. On se merkillistä; miten joka vuosi junaliikenne puuroutuu, kun maahan sataa muutama sentti lunta. Samalla tavoin joka vuonna ”ensilumi yllätti autoilijat”. Ainakin siis harmailta hiuksilta on nyt vältytty kaikin puolin näiden leutojen kelien vallitessa.

Tulipa tästä poikkeuksellisesta tilanteesta mieleeni tarkastella muutamaa historiallista näkökulmaa rautateihin liittyen; ensimmäisenä tietenkin tuli mieleen päärautatieasema Helsingissä. Junaliikenne Helsingin ja Hämeenlinnan välillä aloitettiin v. 1862, nykyinen ”kivimies”-asema on jo toinen asemarakennus Helsingin päässä. Kivimiehet eli ”Lyhdynkantajat” ovat seisoneet paikoillaan vuodesta 1914. Sen kyllä huomaa, sen verran jäykkiä ja kivikasvoisia nämä ukkelit ovat.

Alkuperäistä asemaa purettiin pikkuhiljaa nykyisen aseman tieltä usean vuosikymmenen ajan. Tilannetta tietenkin hankaloitti… yllättäen… muutamat rakennusvaiheen aikana käydyt sodat. 1. maailmansodan aikana asemarakennus toimi venäläisten sotilassairaalana, 2. maailmansodan aikana jatkuvat pommitukset tekivät merkittäviä vahinkoja eikä haavoittuneiltakaan tietenkään vältytty.

Eikä siinä vielä kaikki; v. 1950 suurpalo tuhosi koko ullakkokerroksen alkutekijöihinsä. Palo oli saanut alkunsa hissistä. No nih, kukas siellä taas veteli Työmies-tupakkia hissimatkalla? Ärgh!

Ihan tällaista jälkeä ei Helsingissä syntynyt (kuva v. 1895 Montparnasse, Ranska)

V. 1990 tapahtui myös onnettomuus, kun yli 600 metriä pitkä tavarajuna rysähti suoraan aseman sisään. Kukaan ei onneksi kuollut, ainoastaan kuljettaja sai lieviä vammoja. Tämän jälkeen radoille lisättiin nykyisinkin käytössä olevat keltaiset stopparit. Ihmettelen kyllä, miten tuollainen stoppari pysäyttäisi yli puolen kilometrin pituisen täydessä lastissa olevan tukkijunan… Jos se juna on päättänyt porskuttaa eteenpäin, niin siinä ei maanittelut paljon auta: ”Hei pysähdy nyt, jooko, tässä on tällainen puomikin että siihen pitäis kyllä niinku pysähtyy…”

Presidentti Kyösti Kallio sai päärautatieasemalla sydänkohtauksen v. 1940 ollessaan matkalla kotiinsa Nivalaan ja kuoli päälaiturille saattueensa ympäröimänä. Saattuessa oli mukana mm. hänen seuraajansa Risto Ryti sekä marsalkka Mannerheim. Valitettavasti väistyvä presidentti ei täten koskaan päässyt määränpäähänsä eli kotiin.

Mannerheimista puheenollen… 2. maailmansodan aikana erääseen tiettyyn junaan liittyy merkillinen tapahtuma: junaan saapui itse herra Hitler! Kyse oli marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivästä.

Mannerheim ja Hitler Immolassa 4.6.1942.

Mannerheim vastaanotti Hitlerin 15-vaunuisessa junassa, johon sisältyi mm. salonkivaunu, ilmatorjuntavaunu, autojenkuljetusvaunu ja makuutiloja. Marsalkka saapui junakyydillä Mikkelistä tapaamispaikkaan Vuoksenniskalle, Helsingistä saapui junalla suuri vastaanottoseurue ja Hitler itse lensi hävittäjäsaattueen kera Saksasta. Synttärilahjaksi Marski sai Saksan Kotkan ritarikunnan kultaisen suurristin sekä Hitlerin muotokuvan. Jee, bileet käyntiin! Vappupillit esiin, skumpat jakoon ja heitetään vaikka tikkaa tuohon Hitlerin pärstäkuvaan!

Kuvaa Marskin salonkivaunusta/Wikimedia Commons.

Tosiasiassa keskellä sotaa kaikki olivat vain tyytyväisiä, että Hitler ei esittänyt Suomelle mitään vaatimuksia ja kuuden tunnin vierailun jälkeen Hitler lähti paluumatkalle kohti Saksaa. Tapaamisessa oli pidetty puheita, yksityisiä keskusteluja ja syöty juhlalounas. Tapansa mukaan Hitler kieltäytyi alkoholista ja lihansyönnistä. Tämän jälkeen toivottavasti alkoivat oikeat synttärijuhlat; mene ja tiedä. Ehkä solmioita ainakin löysättiin hetken hiljaisuudessa helpotuksesta huokaillen.

Hämeenlinnan alkuperäinen asema postikortissa.

Ensimmäisen junayhteyden päätepaikka eli Hämeenlinnan rautatieasema tuhoutui sisällissodan yhteydessä v. 1918. Saksalaisten kranaatti räjäytti asemalla seisoneen punaisten ammusjunan. Tästä seurasi aikamoinen ”KABOOM”. Uusi rakennus valmistui kuitenkin jo v. 1921 ja se on rakennettu lähes samanlaiseksi kuin alkuperäinenkin.

Päärataa jatkettiin v. 1870 (tietenkin keisarivallan aikana) Venäjälle Pietariin ja v. 1876 Toijalan kautta Tampereelle. Siitä eteenpäin rataverkkoa laajennettiin pikkuhiljaa, mutta nykypäivänä lentoreitit ovat tietenkin varteenotettava vaihtoehto pidemmille matkoille. Ensimmäisten junien kulkunopeus oli noin 25 km/h, mutta sekin oli siihen aikaan parempi kuin hevoskyydin nopeus.

Sitten jos/kun ne järkyttävät lumimäärät tänne eteläänkin taas ”yllättäen” saapuvat, voisi se hevoskyyti olla itse kullekin paras vaihtoehto.

Kauheassa liikennekaaoksessa voisit painella hienosti menemään hevosella tukka tuulessa hulmuten, kuten Legolas Sormusten herrassa!

Bussit ja autot seisoisivat lumipenkereissä, juna-asemilla tulisi kuulutuksia junien myöhästymisistä ja peruutuksista, pomo soittelisi perään, mihin olet jäänyt… Samaan aikaan kaikki ihmiset näyttäisivät sinulle iloisesti keskaria uljaita kannustushuutoja huutaen; kuten ”mee nyt v***uun siitä elvistelemästä!” tai ”ota kyytiin, v***u, maksan ihan mitä vaan!”

MUISTAN JÄÄTELÖKESÄÄ…

Me suomalaiset syömme jäätelöä eurooppalaisista eniten; noin 13-14 kg vuodessa/henkilö. Jäätelöä ostetaan siis vuosittain noin 60-70 MILJOONAA litraa pelkästään Suomessa! Kesäisin tätä herkkua puputetaan noin kerran viikossa, talvisin kulutus vähenee noin yhteen/kahteen kertaan kuukaudessa. Kukapa sitä talvipakkasilla nenä jäätyneenä miettisikään ensimmäisenä viilentävää jädeä, mielessä on tällöin enemmänkin höyryävä uunipata ja takkatuli.

Omnomnom. Ei lunta eikä kamferia minulle, kiitos!

Mistä ihmeestä tämä herkku onkaan peräisin? Ennen pakastinten aikakautta? Hmm…

Persiassa tarjoiltiin jälkiruokana jo 500-luvulla eaa. jäätä, jota maustettiin erilaisilla mausteilla. 400-luvulla eaa. sekoitus oli jäätä, vermiselli-pastaa ja mausteita, mm. sahramia ja hedelmiä.

Kiinassa syötiin ”jäätelöä” noin 200 eaa, kun riisin ja maidon sekoitusta jäädytettiin lumella. Mahtoi olla herkullista mössöä; jonkinlaista jäädytettyä riisipuuroa. Jäätelöä maustettiin myös kamferilla, jota saadaan juurikin Aasiassa kasvavasta kamferipuusta.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa jäätelöä tehtiin maustetusta lumesta, lunta ei siis käytetty herkun jäähdyttämiseen. Lumeen sekoitettiin hedelmiä ja hunajaa. Nykypäivänä ei tulisi mieleenkään syödä lunta takapihalta; sen verran raskasmetalleja taitaa tällaisessa jätskissä olla…

Kuningas Kaarle I, v. 1636

Legendan mukaan Englannin kuningas Kaarle 1 maksoi 1600-luvulla kokilleen ylimääräisen bonuksen joka vuosi, jotta tämä pitäisi jäätelöreseptinsä salaisena. Tällöin tämä ylellinen herkku pysyisi vain eliitin nautittavana jälkiruokana. Herra Kaarle 1 taisi olla aika itsekäs pask… kuningas.

1700-luvulla jäätelöreseptit alkoivat kuitenkin yleistyä; tällöin perusainekset koostuivat jäästä, sokerista ja erilaisista makuaineista. Jäätelön teollista valmistusta edisti teollinen vallankumous 1800-luvun puolella, tällöin perusainekseksi vaihdettiin jään sijasta kerma. Jäätelö alkoi olla siis ihan perustavistenkin saatavilla, ei vain harvojen herkkua.

Mikä sitten on nykypäivän suosikkimaku jäätelössä? Ei varmaankaan kamferi?

Tämä 50’s- neito tarjoilee muutakin kuin jäätelöä…

Suomalaiset luottavat vaniljaan, mansikkaan ja suklaaseen valtavasta tarjonnasta huolimatta. Mitä erikoisempia makuja mietitään varmaan kiivaasti jäätelötehtaissa, mutta menekkihän lopulta ratkaisee, mistä mausta muodostuu kestosuosikki.

Meikäläinen muistaa saaneensa Jättis-tuutin sen tultua markkinoille v. 1979. Voi sitä ihmetyksen määrää; miten iso tuutti! Ihmetys muuttui nopeasti pettymykseksi, kun paperinpoiston jälkeen koko tuutin yläosa putosi auton lattialle. Tämän jälkeen tajusin pitää paperin paikoillaan, kunnes yläosa oli syöty. Kantapään kautta ne tärkeimmät asiat opitaan!

On sanottu, että ihmisellä on ns. maku- ja hajumuisti. Tällöin jokin maku tai haju tuo elävästi mieleen jonkin menneen tapahtuman. Joku muistaa tietyn ihmisen haistaessaan jonkin parfyymin ja joku toinen muistaa ensitreffinsä maistaessaan tietynlaisia ruokia. Tämä voi selittää jäätelönkin menestyksen: ”Kuinka ihanalta aurinko laiturilla tuntuikaan, kun söin sitä kinuskituuttia laineiden liplattaessa…” Tällaisen makuelämyksen kautta koko tapahtuman voi kokea uudestaan myöhemmin: auringon lämpö, kaislojen suhina, lokkien kirkuna, lempeä tuulenvire ja järven/meren tuoksu ovat piirtyneet alitajuntaan.

Mökkilaituri.

Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt muihin vuodenaikoihin verrattuna, että tällaisia muistoja on mukava vaalia ympäri vuoden vaikka jäätelöä syömällä. Me suomalaiset olemme monessakin asiassa listojen kärjessä (mm. kahvin/viinan/jäätelön ym.) kulutuksen suhteen, että selvästikin me kompensoimme jotakin syömällä ja juomalla.

Mitä me sitten kompensoimme? Sitä, että Suomessa on kaksi vuodenaikaa neljän sijasta: märkä-pimeä-kylmä-luminen-kausi (9 kk) ja lämmin-vihreä-rentouttava-uudistava kausi (3 kk).
Tästä jälkimmäisestä on otettava kaikki irti, jotta me jaksamme sen seuraavat 9 kk rämpiä ihan järjettömissä olosuhteissa.

Muistan jäätelökesää… (Maarit Hurmerinta)

LASTEN CASVATUSTA ENNEN JA NYT (WANHAAN AIKAAN)

”Joka kuritta kuolee, se kunniatta kasvaa” on Raamatusta peräisin oleva sananlasku. Sama asia on ilmaistu myös muodossa ”joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”. Aikalailla nykypäivään sopimatonta kasvatusoppia, sillä ruumiillinen kuritus on nykyään rikos.

Joka toisella on nykyään mielipide erilaista kasvatusmetodeista. Pahinta ääripäätä edustavat nämä imetyshihhulit, jotka ovat oman mielipiteensä kanssa aina oikeassa. Siitäkin pitää vääntää kättä, että miten imetetään. Yksi maailman luonnollisimmista asioista on väännetty eriskummalliseksi mielipidekamppailuksi.

Pitäisi varmaan perustaa keskusteluryhmä, jossa pohditaan kiivaasti saako imettäviä eläinemoja katsella vai pitäisikö sekin kieltää ihan pervona toimintana…

Juu, ei se ole ollenkaan sama asia, kun kissaäiti adoptoi orpoja oravanpentuja ja imettää niitä. Sitten katsellaan siitä videota: ”Eiii, tää on ihan ylisöpöö, mä en kestä!”

On ymmärrettävää, että Raamattu oli tärkeä osa kasvatusta ennen muinoin. Asiat olivat vielä 100-150 vuotta sitten ihan toisin (sekä Suomessa että koko maailmassa). Lapsikuolleisuus oli suurta; imeväiset kuolivat ihan perustauteihin, joita nykyään hoidetaan mennen ja tullen antibiooteilla.

Menneen ajan lääkearsenaali-mainos.

Yleisesti leviäviä tauteja olivat hinkuyskä, tuhkarokko, kurkkumätä, keuhkokuume, tuberkuloosi, kolera ja isorokko. Perhe saattoi esim. 1800-luvulla saada 8 lasta, joista puolet selvisi hengissä hyvällä tuurilla aikuisikään asti.

Hygieniasta ei tiedetty mitään, ja se olikin sen ajan suurimpia ongelmia. Varakkailla perheillä saattoi olla imettäjiä, mutta esim. Englannissa kehitettiin jo pulloruokintaa. Alkeellisia tutteja ja pulloja ei juurikaan pesty, joten mikäpä sen otollisempi paikka bakteerien pesiytymiseen kuin likainen maitopullo…

Ennen vanhaan oli myös tavallista antaa lapsen itkeä niin kauan kuin jaksaa. Tämä liittyi lasten karaistumiseen. Vaippoina käytetyt rätit jätettiin pesemättä, ne vain kuivatettiin ja käytettiin uudelleen.

Tällainen ”happy family”-kuva oli kaukana todellisuudesta.

Mm. USA:ssa tuli myyntiin voide, jota mainostettiin sopivaksi myös pikkuvauvoille. Tuote sisälsi arsenikkia. Myös oopiumia eli heroiininsukuista huumaavaa lääkettä on annettu ihan pienille lapsille.
Äideille suositeltiin vielä 1900-luvun puolella konjakkia lääkkeeksi ihan loppuraskaudessakin. Ja niin edelleen…

Englannissa lapset olivat yleistä työvoimaa teollistumisen alkukausina 1800-luvulla. Lapset olivat pieniä ja sopivat hiilikaivoskuiluihin avustamaan kaivosmiehiä. Useita räjähdyksiäkin tapahtui; monet hiilikaivostyöläiset ja lapset menettivät henkensä (he olisivat kuitenkin lopulta kuolleet hiilipölykeuhkoon, aargh!).

Hiilikaivoksessa Puolassa.

Tällaista menneiden aikojen lasten normielämää tutkiessa ei kiinnosta pätkääkään, ketä imetetään ja kuinka pitkään.

Pitäisi vaan olla iloinen, että neuvolatoimintaa on olemassa eikä pidä miettiä, että lähteekö se 6-vuotias poika nyt sitten isän mukana kaivokselle töihin tienaamaan rahaa. Ei lähde.

Se 6-vuotias on eskarissa ja todennäköisesti hän tuo jonkun järkyttävän dinosaurus-munakenno-härpäkkeen äitienpäiväaskarteluna kotiin. Jos perheessä on vanhempia lapsia; voi olla tyytyväinen, että he ovat selviytyneet hengissä toisin kuin lapset 100 vuotta sitten.

Hyvää äitienpäivää näiden tietojen myötä!