3600-VUOTIAS TEINI

Vuonna 1921 Tanskasta, Egtvedin kylästä, paikallinen maanviljelijä löysi suuren hautakummun. Ukko alkoi jo tasoittaa kumpua viljelysmaaksi, kun hänen lapionsa törmäsi puurakenteeseen. Onneksi ukko tajusi jättää homman kesken ja otti yhteyttä arkeologeihin.

Egtvedin tytön hautausasun rekonstruktio (Uniavisen).

Haudasta löytyi kannellinen tammiarkku, jonka sisältä paljastui nuoren teinitytön jäänteet. Tyttö oli iältään n. 16-18 vuotta. Tytön ikä määritettiin hampaista ja hautausajankohdaksi varmistui v. 1370 eaa. Näin tarkka ajoitus saatiin tammiarkun tutkimuksista. Nuorena menehtynyt tyttö nimettiin löytöpaikkansa mukaisesti “Egtvedin tytöksi.”

Alkuperäinen vaatetus arkussa taljojen päällä. Tytön hiuksia näkyy tuohikipposen vieressä.

Egtved – Google Maps

Tällä teinillä ei kuollessaan ollutkaan mukanaan iPhonea eikä edes Samsungia. Mitäpä hänellä sitten haudassaan oli? Nooh… mm. tuohesta tehty kaljakippo ja 5-6 -vuotiaan lapsen poltetut luut vaatenyytissä ja osittain toisessa tuohikipossa. Johan nyt on perk…!

Tytön erikoinen asukin herätti huomiota; hänellä oli yllään napapaita ja naruista punottu hame. Koko komeuden kruunasi suuri, pyöreä pronssivyö. On arveltu, että tämä pyöreä kiekko liittyy tuohon aikaan yleiseen auringonpalvontakulttiin. Samalta ajalta Tanskasta on löydetty nk. “the Sun Chariot” ja tämä löytö tukeekin tätä kiekkopäätelmää. Tyttö on saattanut olla jonkinlainen papitar tai aurinkokultin tanssijatar. Ainakin hautaustapa arkkuineen ja kumpuineen antaa ymmärtää, että tyttö oli merkityksellinen henkilö.

The Sun Chariot (Wikipedia).

Entäpä ne lapsen luut? No voi perk… uudestaan, siitä ei ole mitään tietoa. On kuitenkin arveltu, ettei lapsi ole voinut olla tytön oma lapsi, ihan tytön iästä johtuen. Poltettujen luiden jäännöksiä löytyi sekä vaatemytystä että tytön ruumiin päältä. Ei kannata kysyä miksi, sitä ei kukaan tiedä. Lapsi on voinut olla ihmisuhri, mutta eihän sitä poltetuista luista enää saada selville. Tällainen ihmisuhrihauta on kyllä löydetty muualta Tanskasta 1980-luvulla, joten sitä mahdollisuutta ei ole ainakaan voitu sulkea pois.

Vaatetuksesta ja tytön ruumiin jäänteistä on saatu selville, että tyttö on todennäköisesti kotoisin Schwarzwaldin alueelta Saksasta ja hän on ennen kuolemaansa liikkunut tämän alueen ja Tanskan välillä. Myös lapsi oli kotoisin samalta alueelta. Ehkä lapsi oli peräti tytön sisarus, mene ja tiedä…? Tytön matkustelu on kuitenkin oletettavasti liittynyt jonkinlaiseen kaupankäyntiin tai naimakauppaan, sillä tuolloiset yhteisöt olivat tekemisissä keskenään. Alueilta on löytynyt yhteneväisiä arkeologisia löytöjä.

Scharzwaldin alue Saksassa (Wikimedia Commons).

Tytön liikuskelua on pystytty tarkasti määrittämään mm. hiuksista ja kynsistä. Kyllä nykyajan tekniikka on sitten perin ihmeellistä… Akka leikkaa itseltään heti yhden kynnenpalasen ja kysyy tutkijoilta, missäs penteleessä sitä tulikaan mellastettua vaikka vuonna 1996… Että onko sitä oltu Ruåtsinlaivalla vai peräti ihan jossakin hevonpersiissä.

Tytön jalkopäästä löytynyt olutastia sisälsi puolukoista tai karpaloista valmistettua käynyttä juomaa, ilmeisesti jonkinlaista hunajalla makeutettua olutta. Koska kippo oli jalkopäässä, on epäilty, että siitä on juotu hautauksen yhteydessä. Ehkä tällainen tapa oli juurikin “otetaas
viimeinen malja menehtyneen muistolle.” Ja sitten on varmaankin lähdetty tanssahtelemaan aurinkotansseja nuotion ympärille ja kitattu useampiakin kupposia edesmenneen papittaren kunniaksi.

Pronssikiekko lähikuvassa

On harmillista, ettei tytön kuolinsyytä tiedetä. Eipä siihen kyllä noina aikoina kovinkaan kummallista syytä tarvittu; ihan tavalliset tulehduksetkin saattoivat olla kuolemaksi. Tällainen puolukka/karpalokalja ei tasan tarkkaan vastannut nykyisiä antibiootteja, vaikka sitä miten kitusiinsa olisi vetänyt. Hunajalla on tosin todettu olevan antibakteerisia ominaisuuksia, mutta eipä se kyllä Kefexiniä päihitä. Noh, oli miten oli, mutta tämä tyttö jäi tutkijoille kertomaan jotakin ajasta, jossa hän lyhyttä elämäänsä eli. Tämä teini ei varmaankaan tosin valittanut siitä, että “bilsanope on ihan vanha käppänä” tai “vtu, mun kuulokkeet on ihan paskat.” Tyttö oli varmaankin vain tyytyväinen nähdessään jumalansa tulevan taivaanrannasta esiin joka aamu.

Tammiarkku Tanskan Kansallismuseossa.

the Egtved Girl (natmus.dk) linkki Tanskan Kansallismuseoon (jossa aurinkovaunutkin ovat).

Tai mistäpä sitä tietää… ehkäpä tyttöä otti päähän tuo ruskea, villainen napapaita. “Vtu, mä oon pitäny tätä säkkiä päälläni jo vuoden! Enxmä nyt välillä voisi saada uutta paitaa!! Ja tää naruhame kutittaa ihan hirveesti. Itse asiassa tää koko asu on ihan jumalattoman seksistinen… pitäkää tunkkinne, mä vaihdan housuihin!”

JURAKAUDEN AARTEITA

Mitäköhän ihmiset kuvittelivat löytäneensä törmättyään dinosaurusfossiileihin silloin joskus ennen wanhaan?

Esihistorialliset ihmiset ovat tehneet dinosaurusten kivettyneistä luista kaulakoruja ja työkaluja; on tietenkin arveltu, että tällaiset esineet olivat erittäin merkityksellisiä muinaisille ihmisille. Akka veikkaa kuitenkin, että tätä materiaalia käytettiin ihan siksi, että sitä vain sattui löytymään. Ei kaikkeen tarvitse tuputtaa jotakin merkityksellisyyttä, tuskinpa sillä on niin väliä ollut. Vai sanoiko muinainen homo habilis, notta: “Kas perhana, löysinpä pirun kovaa luuta. Tämä on Jumalien lahja taivaalta, teenpä siitä hienon kaulakorun!”

Kiinalaiset luulivat löytäneensä lohikäärmeiden luurankoja, nämä löydöt olivat tietenkin muinaisia lentoliskoja. Aivan looginen päätelmä, kun joitakin lentäviä penteleitä on tosiaankin ollut olemassa. Lentolisko, lohikäärme… ihan sama, miksi sellaista pirulaista nimitetään. Ei niihin kumpaankaan halua törmätä mustikkametsällä. Terveisiä vaan Smaugille.

Vuonna 1676 englantilainen pastori Robert Plot luuli löytäneensä ihmisjättiläisen reisiluun palasen törmätessään kivettyneeseen Megalosaurus-fossiiliin. Myöhemmin 1700-luvulla tämä luulöytö nimettiin “Scrotum humanumiksi” eli ihmisen kivespusseiksi. Antakaa Akan kaikki kestää…! Tämä luunkappale on sittemmin kadonnut, mutta Megalosaurukseksi luu todettiin säilyneiden piirustusten avulla.

Piirroskopio Megalosauruksen luusta.

Vuonna 2018 Portsmouthin yliopiston luennoitsija joutui vaikeuksiin, kun hän näytti opiskelijoille tämän luulöydön piirroskuvaa paleontologian tunnilla… ja näytti sen jälkeen vertailukohdaksi oikeata valokuvaa kiveksistä. Aijaijai…! Ukkoparalla mahtoi viirata päässä; Amerikassahan tällainen on lähinnä pyhänhäväistystä!

1700-luvulla useat dinolöydöt nimettiinkin aivan väärin jättiläisiksi, kaloiksi/niiden hampaiksi tai matelijoiksi ja krokotiileiksi. Ajatus siitä, että tällaisia dinolajeja on ollut miljoonia vuosia sitten olemassa, ei mahtunut kenenkään päähän. Tuolloinhan kuviteltiin yleisesti, että Jumala loi luomakunnan juuri sellaiseksi, kuin se sillä hetkellä oli.

Ilmiselvästi lohikäärmeen pää tai alien (Scelidosaurus).

Raamatussa tosin mainitaan ihmisjättiläisiä, joten jotkin jättiläiskuvitelmat ovatkin aikakauteen nähden ihan loogisia. Joidenkin kivettyneiden linnunjälkien kuviteltiin jopa kuuluvan jättikokoisille korpeille, joita vapautettiin Nooan arkista tulvan jälkeen. Jepjep. Tuolloin ammattia palentologi ei ollut edes olemassakaan ja ensimmäisiä luita ja löydöksiä tutkivatkin ihan tavalliset pulliaiset. Löytyy joukosta yksi paronikin; ranskalainen paroni Cuvier, joka oli perehtynyt anatomian tutkimukseen.

Sieltä ne korpit tulloo!! Ja moni muukin öttiäinen… Norsuilla näyttää olevan heti tappelu meneillään!

Dinosaurus-nimen keksi brittiläinen lääkäri Richard Owen v. 1841 tultuaan siihen lopputulokseen, että tällaisia hirmuisia elukoita on todellakin ollut olemassa ja ne ovat ihan oma lajinsa. Tällainen päättely johti dinosaurusbuumiin ja mm. Pohjois-Amerikassa innostuttiin tutkimaan aihetta laajemmaltikin. Othniel Marsh ja Edward Cope aloittivat nk. “Luusodat” Kalliovuorten alueella – ja kilpailuhenkisinä löysivätkin peräti 136 uutta dinosauruslajia. Kannatti siis painella menemään kauhian vimman vallassa, sillä tuollahan niitä hirmuisia liskoja on nähtävästi enemmänkin tallustellut…

Kerrankin dinosaurus-nimi on käännetty suomeksi täysin oikein. “Deinos” on kreikkaa ja tarkoittaa “hirmuista, kamalaa” ja saurus tarkoittaa “liskoa.” Tähän voi verrata elokuvan “Shawshank Redemption” käännöstä suomeksi: “Rita Hayworth – Avain pakoon.”

Nykyään tunnetaan erilaisia dinosauruslajeja noin 1000 – 1100. Mikäli tutkijoiden arviot pitävät paikkansa, lajeista on löydetty vasta noin 10%. Huh huh, paljon olisi siis vielä esiin kaivettavissa! Eikä mikään ihmekään, että useita dinolajeja on nimetty kuuluisuuksien mukaan. Esimerkkeinä mainittakoon:

-Arthurdactylus conandoylensis (kirjailija Arthur Conan Doyle)
-Crichtonsaurus, Cedrorestes crichtoni, Bienosaurus crichtonii (kirjailija Michael Crichton/Jurassic Park)
-Serendipaceratops arthurcclarkei (kirjailija Arthur C. Clark)
-Leucothoe tolkieni (kirjailija J.R.R. Tolkien)
-Masiakasaurus knopfleri (muusikko Mark Knopfler/Dire Straits)
-Coloborhynchus spielbergi (ohjaaja Steven Spielberg)
-Europatitan eastwoodi (näyttelijä Clint Eastwood)

Crichtonsaurus.

Jos Akka saisi itselleen nimikkoeläimen, se olisi kuitenkin jokin ällöttävä kökköetana tai umpityhmä mato. Ainoastaan kunnon gurut, kuten edellä mainitut, saavat itselleen dinosauruslajeja. Poikkeuksina mainittakoon Kootenichela deppi (niveljalkainen kambrikaudelta) sekä Pristimantis jamescameroni (sammakko) sekä Pheidole harrisonfordi (muurahainen). Häh hää, poijjaat, vahingonilo on paras ilo!

Pristimantis jamescameroni. En alkaisi elvistelemään tällä nimityksellä, James!

KUNNIALLISET KUOPPAJAISET

Vuonna 1903 Tonsbergissa, Norjassa eräs farmari onnistui löytämään Norjan toistaiseksi arvokkaimman viikinkiaikaisen hautalöydön: veneen, jonka sisällä oli kaksi vainajaa ja runsaasti hautalahjoja. Kaivaukset aloitettiin löytöä seuraavana kesänä ja laiva on tällä hetkellä kunnostettuna Oslon Viikinkilaivamuseossa kahden muunkin veneen ja hautaesineistön ohella. Kunnostustyöt kestivät peräti 21 vuotta, mutta jopa 90 % veneestä on alkuperäistä puuta. Siinä sitä on konservaattoreilla ollut askartelua!

Oseberg Oslossa (History Of Vikings).

22-metrinen vene -Oseberg- on taidokkaasti koristeltu ja siihen on mahtunut peräti 30 soutajaa. Tutkimusten mukaan veneen rakennusajankohdaksi varmistui v. 820 jaa. Akka voi hyvinkin kuvitella, kuinka tällaisilla veneillä paineltiin menemään Amerikkaan ihan kevyesti, ihan silkasta menemisen ilosta!

Tønsberg – Google Maps

Hautalöytöihin kuului mm. koristeelliset hevosvaunut, neljä kelkkaa, eläinveistoksia, astioita, vaatteita, viisi sänkyä, höyhenpatja, kaksi telttaa, 15 hevosta, kuusi koiraa, 2 lehmää jne.jne… ja tietenkin ne kaksi vainajaa. Tavaroiden määrästä ja laadusta tiedettiin heti, että vainajat eivät todellakaan olleet Matti ja Maija Meikäläinen. Keitä he sitten olivat?

See the exhibition in 360 degrees Linkki museonäyttelyyn (Viking Ship Museum)

Noin 100 vuotta löydön jälkeen uudelleen haudatut luurangot kaivettiin esiin tarkempia tutkimuksia varten. Toinen vainajista paljastui v. 834 jaa. haudatuksi noin 80-vuotiaaksi naiseksi. Hän oli menehtynyt syöpään. Toinen nuorempi vainaja on noin 50-vuotias nainen, mutta hänen kuolinsyytään ei ole saatu selville.

Laivan kunto löydettäessä.

Pitkään uskottiin, että nuorempi vainaja olisi ollut tämän vanhuksen – jopa kuningattaren -seuraksi uhrattu palvelija, mutta väkivallan merkkejä ruumiista ei löytynyt. Dna-tutkimuksetkaan eivät selvittäneet, ovatko naiset sukua toisilleen, esim. äiti ja tytär. Nuoremmalla naisella oli murtunut solisluu, joka oli parantunut useiden viikkojen ajan, joten kuolinsyyksi murtuma ei yksin riitä. On epäilty, että hän on saattanut kaatua ja saada aivovaurion, mutta tämä on vain spekulaatiota.

See a longer list of the grave goods here (Viikinkilaivamuseon kokonainen luettelo kaikesta hautaesineistöstä)

Luista pystyttiin kyllä selvittämään, että heidän ruokavalionsa todisti heidän syöneen hyvin eläessään ja nuorempi naisista oli jopa käyttänyt koko elämänsä ajan metallista hammastikkua. Selvästikin kyse oli ylimystön jäsenistä, joten äiti-tytär-veikkaus saattanee olla hyvinkin mahdollinen. Tuskinpa palvelijalla oli käytössään tällaisia ylellisiä ja harvinaisia tarvikkeita. Tai… ehkäpä nuorempi nainen olikin palvelija, joka salaa käytti emäntänsä hammastikkua ja söi ruokaa tämän annoksista kenenkään tietämättä! Pyh, nyt Akka ajautuu taas liikaa salaliitto-osastolle…

Yksi kelkoista museossa (medievalists.net).

Hautaushetkellä Oseberg on kyllä tosiaankin sullottu täyteen tavaraa ja eläimiä – 15 hevosta muiden muassa ja hevosvaunut, god damn! Vaunut olivat tosin koottavaa mallia, eli niiden rakenne salli niiden purkamisen ja kokoamisen esim. veneessä kuljetusta varten. Aika näppärää nikkarointia tuohon aikaan; peräti 1200 vuotta sitten! Joku fiksu viikinki-insinööri on saanut älynväläyksen; mahdollisesti jo ennen 800-lukua, jolloin vaunut on rakennettu. Haudatessa ne olivat jo ns. vanhat kiesit.

Osebergin vaunut koottuina (Viking Ship Museum/Oslo).

Akka kyllä ihmettelee kuitenkin, miten ne hevoset ja lehmät on saatu laitettua veneeseen, aikamoinen homma nostella tällaisia painavia elukoita kaiken muun tavaran keskelle. Viikingeillä täytyi olla runsaasti ruista ranteessa. Ja mihin nämä arvoisat naiset tarvitsivat viisi sänkyä ja neljä kelkkaa? Kaikenlaiseen mukavaan ilonpitoon tuonpuoleisessa Valhallassa? (Ilonpito tarkoittaen tietenkin riehakasta mäenlaskua kelkalla ja …nukkumista…)

Yksi sängyistä (Irish Archaeology).

Vanhemmalta naiselta tällainen ilonpito olisi kuitenkin taitanut jäädä väliin, hänellä todettiin mm. osteoporoosi, lonkkamurtuma, polvivamma ja kuluneita niskaniveliä syövän lisäksi. On arvioitu, että hänen loppuelämänsä oli hyvin kivulias kaikesta ylellisyydestä huolimatta. Häntä on myös epäilty itse kuningatar Åsaksi, jonka lapsenlapsesta tuli myöhemmin Norjan ensimmäinen kuningas Harald Kaunotukka.

Harald isänsä kanssa (Wikipedia).

Tiedetään myös, että kuningatar Åsalla oli harvinainen hormonihäiriö, joka aiheutti hänelle parrankasvua. Oli miten oli; hyvin poikkeuksellinen tämä nainen kuitenkin oli saadessaan kaikenlaista hauta-aarretta mukaansa kuollessaan. Eipä se tainnut kuitenkaan häntä paljon lohduttaa kaiken kivun keskellä. Tai ehkäpä lohduttikin, jos hän uskoi pääsevänsä tuonpuoleiseen telmimään nuorena ja terveenä – ja ilman partaa, mikäli hän oli kuin olikin mainittu kuningatar Åsa.

Odin odottelee!

Ainakin veneestä löytyi nahkapussi, jonka sisällä oli kannabista – ei muuta kuin laitat vaunut kasaan, pari kaakkia niitä vetämään ja vaihdat viihteelle itsensä Odinin kanssa, arvoisa viikinkirouva! Ja jos jostain kumman syystä se mahdollinen parta on edelleen olemassa, kannattaa ehkä siistiä sitä vähäsen. Veneessä on mukana veitsiä ja kampoja, tämä mainittakoon ihan pienenä, ystävällisenä vinkkinä!

Krhm… kannattanee kaivella vähän ehyempiä tarvikkeita…

NAAPURISOPUA KIVIMÖKKIKYLÄSSÄ

V. 1850 myrsky riehui Orkney-saarilla paljastaen maan alta 5000 vuotta vanhan kylän –Skara Braen (alunperin Skerrabra). Paikallinen kartanonomistaja kaivoi kylän asumuksia esiin hiekan keskeltä, mutta vasta v. 1925 paikalle saapui arkeologinen ryhmä.

Tuolloin kylästä löytyi 8 talon ryhmittymä sekä yksi työtilaksi kuvailtu huone. Vasta 1970-luvulla varmistui, että taloissa asuttiin 600 vuoden ajan vuosina 3100-2500 eaa.

Skara Brae – Google Maps

Esimerkki asuinhuoneesta (Wikimedia Commons).

Asumukset on kaivettu maakumpuihin ja jokainen huone on pohjaltaan samanlainen: huoneessa oviaukkoa vastapäätä on kivistä rakennettu hylly, huoneessa on sänkyjä, istuin ja tulisija. Tämä viittaa siihen, että kylän asukkaat ovat olleet keskenään samanarvoisia.

Skara Braen asukas: “Paskan marjat, me ei vaan keksitty muunlaista asumismuotoa. Kopioitiin hyväksi havaittua pohjakaavaa kaikille.”

Kylän rakennetta (orkneyjar.com).

Asumusten katot eivät ole säilyneet, ne ovat todennäköisesti olleet orgaanista materiaalia. Kaikki huoneet oli yhdistetty toisiinsa kivisillä käytävillä, mutta jokaisessa huoneessa oli tarpeen vaatiessa suljettava ovi.

Skara Braen asukas: “Äh, naapuri Ughr pisti ne katot päreiksi kännipäissään. Ja ovet keksittiin samasta syystä, kun se p*rkele kuorsasikin kuin karhu.”

Kylän asukkaat pitivät sekä karjaa että viljelivät maata. Maan vajoamisen seurauksena kylä sijaitsee nyt rannalla, mutta 5000 vuotta sitten asumuksia ympäröi laajat viljelysmaat. On epäilty, että osa asumuksista saattaa olla merenpohjassa.

Skara Braen asukas: “Sitä ei kyllä voi laittaa Ughrin syyksi, se on myönnettävä.”

Skara Braen sijainti kauempana merenrannasta (northlinkferries.com).

Asumuksista on löydetty runsaasti esineistöä, joiden perusteella Skara Braen jokapäiväisestä elämästä tiedetään paljonkin. Asukkaat söivät monipuolista ravintoa: lihaa, marjoja, vehnää, ohraa, kaloja, simpukoita ja linnunmunia.

Skara Braen asukas: “Kyllä ne lokinmunamunakkaat välillä alkoivat tökkiä. Olisi edes kerran saanut makkarasoppaa, perhana. Tai lihapiirakan kurkkusalaatilla.”

Esineistöön kuuluu myös luusta valmistettuja työkaluja, neuloja, saviruukkuja ja hematiittia, jota esiintyy vain Skara Braen alapuolella olevalla Hoy-saarella. On siis arveltu, että eri yhteisöt ovat olleet tekemisissä keskenään.

Skara Braen asukas: “Sinnehän se Ughr painui aina remuamaan juhannusjuhlille. Kyllä tuli kotona sanomista, usko pois.”

Esineistöä (The Orkney Museum).

Huoneistoista on löytynyt myös koristeltuja kivipalloja, joiden käyttötarkoitusta ei tiedetä edelleenkään.

Skara Braen asukas: “Pakkohan se oli nykertää jotakin, jolla pystyttiin uhkailemaan Ughr pois jaloista pyörimästä. Se raukka luuli, että ne on kranaatteja.”

MYSTISET KIVIPALLOT – Akalla on asiaa

Kylä hylättiin vähitellen muutamien vuosikymmenten aikana. Syytä tähän ei tiedetä, mutta syiksi on arvioitu mm. hiekkamyrskyjä tai väestön halukkuutta perustaa omia maatilojaan. On kerrottu, että nuorempi väestö lähti aiemmin kuin vanhemmat asukkaat – Akka ei tosin löytänyt mitään tietoa, miten tällainen seikka on havaittu. Löytyikö alueelta muumioitunut mummo keinutuolissaan sukankutimet kädessään??

Skara Braen asukas: “Ai sinnekö se mummo sitten jäi? Noh, muutossa hukkuu kaikenlaista… pakkohan se oli lähteä, kun Ughria ei enää kukaan jaksanu katella. Suljettiin se lopulta yhteen mökkiin ja lähdettiin vetämään hippulat vinkuen. Sen takia kaikki tavaratkin jäi sinne löydettäväksi.”

Että näin; naapureita on siedetty vain nipin napin jo neoliittisella ajalla. Skara Braen arvoitukset selvisivät ihan suomalaista mökkikulttuuria sivustakatsojana tarkkailemalla. Joka paikasta tuntuu löytyvän joku örväilevä äijä, joka ei osaa pitää housuja jalassaan tai korkkia kiinni.

Ughrin jälkeläiset ovat lopulta rantautuneet Suomeen asti, sekin seikka on nyt selvitetty. Juoksivat hulluuspäissään munaravia Englannin halki ja ylittivät kanaalinkin uimalla. Kovia äijiä!

Ughr!

HERÄTKÄÄ, ALIENIT: TEKSTARII TULLOO!

Nykyisin kaikenlaisia luotaimia laskeutuu Marsiin tämän tästä, eikä uutisointi aiheesta tunnu enää mitenkään ihmeelliseltä. Viimeisin –kiinalainen luotain– pääsi onnellisesti perille ja nyt tältä marsmönkijältä odotetaan uusimpia tutkimustietoja. Valitettavasti mönkijän kyydissä ei ole ketään ihmistä… ymmärrettävistä syistä, onhan se hauskempaa ajella mönkijällä oman pihapiirin/mökin ympärillä ihan naapuruston kiusaksi. Marsiin on vaan liian pitkä matka tähän tarkoitukseen. Kaljatkin ehtii lämmetä.

USA:n Perseverance Marsin pinnalla. Me suomalaiset nauramme nimelle makeasti.

Akan mieleen juolahtikin tutkia, minkälaisia viestejä me maapallolaiset olemme lähettäneet itsestämme eteenpäin muiden nähtäväksi ja kuultavaksi. Tulokset ovat kauhistuttavia, koomisia ja jopa järkyttäviä. Tässä joitakin esimerkkejä meidän lähettämistämme viesteistä:

  • Jo 1800-luvun alussa itävaltalainen astronomi Joseph Johann Von Littrow ehdotti, että Saharaan pitäisi kaivaa suuria, geometrisia kuvioita ja sytyttää niihin tulet kerosiinilla. Täten kaikki ET:t näkisivät loimuavat tulet jo kaukaa ja tietäisivät, että me olemme täällä.
  • Vuonna 1901 Nikola Tesla väitti vastaanottavansa viestejä marsilaisilta. Myös keksijät Guglielmo Marconi ja Thomas Edison innostuivat radioliikenteen mahdollisuudesta viestiä muille planeetoille v. 1920.
  • Kuitenkin vasta vuonna 1962 lähetettiin ensimmäinen radiolähetys “the Morse Message” silloisesta Neuvostoliitosta: “MIR, LENIN, USSR” morsetettuna. Mieltäylentävä viesti kaikin puolin ihan kenelle tahansa!
  • Seuraava merkittävä viesti lähetettiin vuonna 1974. Viesti sai nimen “Arecibo Message” sijaintipaikkansa takia (Puerto Rico). Tämä radioviesti suunnattiin 25 000 VALOVUOTTA sijaitsevaan tähdistöön ja se sisältää mm. numerot yhdestä kymmeneen, tietoja ihmislajin DNA:n rakenteesta, ihmisten lukumäärästä ja sijaintimme aurinkokunnassa.
  • Voyager 1 ja 2 laukaistiin v. 1977. Molemmat matkaavat edelleen eteenpäin ja sisältävät kultaisen levyn, joka sisältää mm. käyttöohjeet levyn käyttöön, musiikkia, luonnonääniä ja kuvauksia ihmisistä maapallolla.
  • “Teen Age Messagen” radiolähetykset lähetettiin Venäjältä vuonna 2001. Lähetykset sisälsivät eri kaupunkien teinien esittämiä musiikkiesityksiä, taidetta ja tervehdyksiä.
  • Vuonna 2008 avaruuteen lähetettiin Doritos-keksiyhtiön viesti (42 000:n valovuoden päähän) ja vuonna 2010 lähetettiin Klingonin kielellä kutsu Star Trek-aiheiseen oopperaan Hollannissa.
  • NASA lähetti Espanjasta v. 2008 radioviestin sisältäen the Beatlesin kappaleen “Across the Universe” juhlistaakseen kappaleen nauhoituksen 40-vuotispäivää ja samalla NASAN 50-vuotista olemassaoloa.
  • Vuonna 2018 lähetettiin eteenpäin 33 kappaletta eri muusikoilta Sonar-festivaalin 25-vuotiaan taipaleen yhteydessä. Tunnetuin näistä muusikoista lienee Jean-Michel Jarre.

Akka otti tässä kirjoituksessaan esiin ilmeisimmät esimerkit tällaisesta merkillisestä viestitystoiminnasta; toki muitakin viestejä on lähetetty vuosikymmenten kuluessa. Nyt jo edesmennyt teoreettinen fyysikko Stephen Hawking (1942-2018) kuitenkin varoitti meitä ottamasta yhteyttä ulkoavaruuden muihin asukkeihin. Hänen viestinsä oli selvä: mikäli kehittyneemmät elämänmuodot ottavat meihin yhteyttä, tarkoitusperä ei välttämättä ole hyvä. Ei siis kannattaisi kuulutella olemassaoloamme sinne sun tänne, kuten on jo tehty.

Stephen Hawking/Brandsdiscovery.

Hawking käytti vertausta Amerikan valloituksista, joissa alkuperäiskansat sekä Etelä- että Pohjois-Amerikassa joutuivat kärsimään eurooppalaisten saapuessa mantereelle. Esimerkki on hyvä: me kaikki maapallolla saatamme tällä hetkellä olla niitä alempiarvoisia elämänmuotoja, joita voidaan käyttää surutta hyväksi.

Akka veikkaa, että me maapallolla asuvat ihmiset olemme alieneille “kissavideoita”, joita jaetaan innokkaasti telepaattisella yhteydellä: “Kato nyt, mitä tuokin yrittää väkertää” voi olla yleinen kommentti. “On ne vaan niin kamalan söpöjä,” sanoo toinen alien. “Antakaa niille edes mahdollisuus, ainakin ne yrittää jotakin,” sanoo kolmas.

Viikonloppuisin he katsovat vanhoja tv-lähetyksiä maapallolta: suosikkeja ovat “Lauantaitanssit” (vuosilta 1975-1980) ja “Bumtsibum” (vuosilta 1997-2005 ja jatkuu ilmeisesti tänä vuonna). Tämä on suurta viihdettä, sillä ekstraterrestriaalit eivät ymmärrä ollenkaan, miksi ihmislajin on pakko nytkähdellä omituisesti musiikkia kuullessaan tai miksi he ylipäätään halusivat lähettää nimenomaan musiikkikappaleita avaruuteen. Se on heille suuri mysteeri, jota selitetään ihmislajille kuuluvana rituaalisena käyttäytymisenä, jota ei tavata missään muualla. Samaan syssyyn katsotaan Euroviisuja ja naureskellaan niillekin.

Yksi näistä alieneista tulostaa telepaattisesti kuvan Marco Bjurströmistä laitettavaksi jääkaappinsa (tai vastaavan ruokareplikaattorin) oveen ja huokaa samalla: “Mä oon aina tykänny tosta, mikä-sen-nimi-onkaan. Se on ollut monessa elokuvassakin.”

Toinen alien vastaa: “Ei oo ollut, se oli ihan eri tyyppi, Leonardo DuCaaprio. Se meni siinä Titanicissa pohjaan, muistatko.”

Samaan aikaan ihmiskunta miettii, ettei edes kymmenen vuoden varoitusaika riitä jonkin ison asteroidin osuman torjumiseksi, kuten viime aikoina on arvioitu. Meillä täällä maapallolla pyyhkii siis hyvin: tervetuloa vaan, alienit! Pelastakaa edes Leonardo DiCaprio! Ja Bjurström, mikäli siihen löytyy ihan pakottavaa tarvetta…

ELETTIINPÄ ENNENKIN…

On merkillistä, että maailmassa on tuhansia ihmisiä, jotka muistavat asioita “entisestä elämästään”. Yksi nuorimmista lienee 3 – vuotias (s. 1929) intialainen Shanti-tyttö, joka hämmästytti vanhempansa puheillaan aviomiehestään ja kuolemisestaan synnytykseen.

AI SIIS MITÄ?! (1. kerran)

Shantin kertomukset asuinpaikastaan ja tästä “aiemmasta” elämästä olivat erittäin tarkkoja ja tätä tapausta tutkittiinkin ihan Intian virkamiesten johdolla. Kaikki esiintulleet seikat todettiin paikkansapitäviksi (koskien tytön aiempaa kotikaupunkia, kotia, lapsia, aviomiestä jne…).

AI SIIS MITÄ?! (2. kerran)

Tämä tapaus on vain yksi monien joukossa. Esim. v. 1970 ohiolainen kotirouva Dolores alkoi yllättäen puhua saksaa aviomiehelleen ja kertoi samalla, että hän oli aiemmin elänyt 1800-luvulla Saksassa pikkukaupungin pormestarin tyttärenä (nimellä Gretchen). Hänet oli tuolloin murhattu nuoruusiällään.

Näillä asusteilla kelpaa hoitaa päivittäisiä askareita, Gretchen!

Tämä aviopari lähtikin sitten ihan Saksaan asti etsimään “Gretchenin” sukujuuria, mutta etsinnät eivät tuottaneet toivottua tulosta. Jotkut seikat pitivät kyllä paikkansa, mutta esim. mainittua pormestaria ei löydetty mistään arkistoista. Hämmästystä tietenkin herätti ainakin se, että Dolores/Gretchen osasi yhtäkkiä puhua täydellistä saksaa ja tunnisti useita paikkoja ja rakennuksia Saksassa.

AI SIIS MITÄ?! (3. ja viimeisen kerran!)

Usko jälleensyntymiseen on erityisesti hindulaisuudessa voimakas; kaikki tietänevät ns. karman lain. Eli jos olet muita kohtaan ilkeä, saatat syntyä uudestaan kärpäsenä. Tästä juontuukin legendaarinen kysymys: jos käytän kärpäslätkää ja liiskaan kärpäsen, synnynkö itse uudestaan kärpäseksi?

Perusajatuksena kuitenkin on, että hyvillä teoilla päästään syntymään aina uudelleen parempaan tasoon. Mm. osa hindulaisista munkeista lakaisee harjalla tietä edessään, jotta he eivät vahingossakaan astu hyönteisten päälle. Se hyönteinen saattaa olla edesmennyt kaveri/sukulainen/kuka-tahansa-alkutasolla-oleva-heebo.

Jälleensyntymään on uskottu myös mm. Amerikan intiaanien keskuudessa ja muinaisessa Kreikassa. Yksi hyvä esimerkki on myös Tiibetin Dalai Lama. Buddhalaisuutta edustava Dalai Lama on arvonimi, joka on peräisin jo 1300-luvulta. Tämän hengellisen johtajan uskotaan olevan jälleensyntynyt Buddha. Tälle on oma nimityskin: “bodhisattva”.

14:s Dalai Lama, Tenzin Gyatso.

Nykyinen Dalai Lama (Tenzin Gyatso) valittiin tehtäväänsä muutaman vuoden ikäisenä hänen tunnistettuaan edelliselle Dalai Lamalle kuuluneita esineitä. “Tämä on minun!” hän oli huudahtanut.

Jep, annetaanpa 2-vuotiaalle vaikka legopaketti; vastaus on varmasti “tämä on minun” tai “onko näitä lisää” tai “onko verkkokauppa auki”. (Verkkokauppa on ihan just mennyt kiinni, kuten taaperoikäisten vanhemmat osaavat kertoa).

Psykologien mielestä tällaiset kokemukset johtuvat sivupersoonahäiriöstä. Ihan ymmärrettävä selitys, mutta se ei mielestäni selitä tällaisia “kappas, osaan puhua saksaa” -ilmiöitä. Tai miten Coloradossa koko ikänsä elänyt nainen osasi kertoa yksityiskohtia elämästään Irlannissa yli 100 vuotta aiemmin.

Mikäli meikäläiseltä kysytään: olen aiemmassa elämässäni ollut kissa. Tai ehkä olen alunperin ollut koppakuoriainen, olen tietämättäni voinut saada ylennyksen seuraavaan tasoon!

Hauskinta tietenkin olisi, jos olisinkin joskus ollut erittäin arvovaltainen ja elegantti prinsessa, joka on auttanut vähäosaisia ja ollut esimerkkinä muille! Hmm… tämä tosin tarkoittaa nykyelämästä päätellen, että olen sitten kuitenkin pudonnut arvoasteikolla! Mitäköhän pahaa meninkään prinsessana tekemään, damn!

Edellisessä elämässään Akka jopa pelasti albiinokauriin!

Tähän loppuun pitää mainita (otsikkoon viitaten; luulin tuota sananlaskuksi) Aleksis Kiven “Seitsemän veljestä”, jossa Juhani lauleskelee:

Aleksis Kivi.

“Elettiinpä ennenkin,
Vaikk’ ojan takan’ oltiin,
Ojapuita poltettiin
Ja ojast’ oltta juotiin”.

Nähtävästi Juhani on ollut edellisessä elämässään jonkinlainen alkueliö, joka on asustellut ojassa tai sen takana. Tai sitten hän on ollut ihan vaan joku hörhö, joka on “juonut ojasta olutta” ja poltellut muina miehinä “ojapuita”.

MUSTAN AUKON IDENTITEETTIKRIISI

Yleisessä tiedossa on, että musta aukko on jonkinlainen avaruuden kummallisuus, joka nielaisee kaiken tielleen osuvan. Valokaan sieltä ei pääse pakenemaan suuren painovoiman takia. Ihan ymmärrettävää.

NO EI OLE YMMÄRRETTÄVÄÄ!

Jo 1700-luvun loppupuolella geologi John Michell ennusteli mustien aukkojen olemassaoloa, termi “musta aukko” tuli tosin käyttöön vasta 1960-luvulla. Tunnetuin mustien aukkojen teoriaa kehittänyt tutkija oli edesmennyt Stephen Hawking (1942 – 2018).

The Aurinko (NASA).

Musta aukko syntyy, kun punaiseksi jättiläiseksi muuttunut tähti räjähtää. Oma tähtemme (kavereiden keskuudessa tunnetaan nimellä the Aurinko) on tällä hetkellä keltainen jättiläinen. Noin viiden miljardin vuoden päästä the Aurinko pääsee seuraavalle levelille eli räjähtää punaisena jättiläisenä.

Mm. Linnunradan keskuksessa sijaitsee musta aukko. Tähtitieteilijät ovat tosin arvioineet, että Linnunradalla saattaakin olla peräti 100 miljoonaa mustaa aukkoa! Tämän mainitun Linnunradan keskuksen mustan aukon koko vastaa 4 miljoonaa aurinkoa. Vertailukohtana voi todeta, että aurinkoon mahtuu melkein miljoona maapalloa.

Älkää nyt viitsikö! Näitä mustia aukkoja ei voi edes suoraan tutkia, niiden olemassaolo havaitaan vain niiden vaikutuksesta ympäristöönsä. Tähtitieteilijät tutkivat, että “kyllä tämä homma haisee nyt… ihan mustalle aukolle”. Siinä vaiheessa kaikki muut älyävät poistua takavasemmalle.

Kato, mulla on ihan parhaat vehkeet koko maailmankaikkeuden tutkimiseen!

N. 13 miljardin valovuoden päästä on löydetty musta aukko, jonka koko vastaa 20 miljardia aurinkoa.

Älkää nyt siis todellakaan viitsikö! Meille taviksille tuottaa hankaluuksia arvioida mitään etäisyyksiä, jo pelkästään remonttitarpeessa olevan olohuoneen koko on suuri mysteeri! “Toi seinä on ehkä…about… 2 metriä. Oho, mittanauha näyttikin että se on 3,5 metriä”.

Jos aletaan puhua valovuosista, mittayksikön ymmärrys vaihtuu heti termiksi “emmätiä, jossain huitsin Nevadassa” tai “emmätiä, siel jossain ihan persiissä”.

Päänsärky alkaa jo ajatuksesta, että avaruudessa on jotakin näin suurta, käsittämätöntä ja niin kaukanakin vielä. 7,5 miljardia ihmistä maapallolla miettii oman elämänsä tarkoitusta ja näissä mittakaavoissa sillä ei periaatteessa ole mitään väliä.

Supernovan jäänteitä (NASA).

Musta aukko miettii tällä välin ihan itsekseen: “Hei, oonxmä tosi lihava, kun mä syön niin paljon” tai “mix mä oon aina niin yksin…”.

Itse asiassa mustat aukot voivat törmätä toisiinsa ja yhdistyäkin tähtien romahtamisvaiheessa. Tällöin muodostunut musta aukko miettii: “Eiiih, miks mä söin mun puolison, nyt mä oon taas niiin lihava ja niiin yksin!”

Päästyään katastrofista yli musta aukko miettii: “Pitäisköhän mun käydä kampaajalla värjäyksessä, jos olisinkin sen jälkeen Valkoinen Aukko? Vois tulla enemmän vastauxii Tinderissä!”

KRYPTOZOOLOGIA

Tämä näennäistiede tutkii tieteelle tuntemattomia eläinlajeja eli kryptideja. Tähän joukkioon kuuluu mm. merihirviöt ja ne kuuluisat lumimiehet ja isojalat, joita maailmalla tuntuu vilisevän joka ikisessä metsikössä. Tämän otsikon alle voi laittaa myös lajit, joiden on väitetty kuolleen sukupuuttoon, mutta havaintoja on silti olemassa. Tämän määritelmän nimi on elävä fossiili.

Tällaisesta “elävästä fossiilista” kuuluisin on Latimeria; varsieväkala. Tämän lajin luultiin vetäneen viimeisen henkäyksensä dinosaurusten aikana, kunnes v.1938 eteläafrikkalaiset kalastajat olivat saaneet latimeria-yksilön pyydykseensä. On se merkillistä, että tällainen parimetrinen ja 80-kiloinen kala on jäänyt aiemmin huomaamatta. Olisit käynyt… optikolla, voisi todeta tässä.

Latimeria -kalasta tehty malli museossa.

Otsikon alle mahtuu myös yksisarvinen eli tarueläin. Olen aina ihmetellyt, mistä yksisarvisen taru on muodostunut. Jotenkin lohikäärmeen voi ymmärtää; onkohan muinaisissa kulttuureissa löydetty dinosaurusten luita ja niille on pitänyt keksiä selitys. Jostakin on bongattu lentoliskon fossiili ja kivettyneitä dinosaurusten munia. Miksi muuten lohikäärmeet lentäisivät ja munisivat, ellei tästä syystä. Yksisarvinen onkin jo hankalampi, mutta sarvivalaan fossiili voisi olla tämän legendan pohjana. Onhan sarvivalaan sarvi kierteinen kuten yksisarvisella. Fossiilia on vaan kaunisteltu tarinoissa, että saadaan aikaiseksi kaunis laji mytologiaan. Tämän seurauksena ollaan saatu mytologiaan My Little Ponyt, kiitos vaan muinaisille esi-isille tästä (oletetusta) fossiililöydöstä.

Täällä meilläpäin kryptozoologia on ihan todellista tiedettä. Aidan takana häärii usein yllättävän sosiaalinen yksilö, joka kuuluu tähän isojalka-määritelmään. Kuvamateriaalia kohteesta ei ole, mutta tämä kohde puhuu usein itsekseen ja yrittää muodostaa korvin kuultavia sanoja. Alkeellisen puhekielen yritys on mieltälämmittävää. Kyseessä on tietenkin naapurin Alma; tai lempinimellä “Megapötsi”, kuten häntä täälläpäin kutsutaan.

Älä tule soittelemaan Akan ovikelloa!

Toinen yksilö lienee elävä fossiili, josta on vähäisempiä havaintoja. Alman mies on selkeästi etäisempi eikä sosiaalista käyttäytymistä ole juuri ollenkaan. Tämä kohde ei kuulukaan isojalkoihin, vaikka kahdella jalalla käveleekin; sen verran paranormaalista ilmiöstä on kyse. Voisi jopa väittää, että lajinimike zombi sopisi paremmin tähän yksilöön. Tälle yksilölle on annettu leikkisästi nimi “Tanssii örkkien kanssa”.

Lajien määrittämiseksi pitäisi kutsua paikalle Isojalka-tiimi, paleontologi, biologi, demonologi, voodoo-pappi ja varmuuden vuoksi vielä aaveenmetsästäjät. Näiden jälkeen voisivat saapua valkotakkiset, poliisi ja palokunta. Mitä enemmän, sitä paremmat juhlat!

HULLUJA NUO ROOMALAISET

Tämä lausahdus on tuttu vanhoista Asterix-sarjakuvista. Tämä lause on ihan totta, mikäli vähänkään perehtyy antiikin Rooman keisareihin.

John F. Kennedy totesi presidenttikautenaan “tämä on maailman yksinäisin työ”. Roomalaiset keisarit olisivat voineet todeta:” tää on maailman paras työ, mä voin sekoilla ihan miten haluan ja rahaa riittää! Harmi vaan, että joku sit lopulta murhaa mut!”

John F. Kennedy.

Esimerkkinä mainittakoon ensimmäisenä Caligula (12-41 jaa). Caligula-nimitys (pikku saapikas) muodostui hänen korkealle nyöritetyistä sandaaleistaan. Tällaiset sandaalit olivat vain korkea-arvoisille tarkoitettuja kenkiä. Caligulaa nimitettiin hulluksi jo hänen elinaikanaan. Hänen haaveenaan oli mm. hukuttaa homoseksuaaleja. Hänen julmuutensa oli äärimmäistä ja hän tuhlasi koko valtionkassan ylelliseen elämään, orgioihin, palatseihin ja huvialuksiin. Rahojen loputtua
hän mm. perusti palatsiinsa bordellin kartuttaakseen varojaan. Tämä keisari on kuuluisa siitä, että hän uhkasi nimittää hevosensa senaattoriksi. Hevoselle oli mm. rakennettu marmorinen talli ja syöttökaukalo.

Caligula.

Lopulta hänet murhattiin v. 41 jaa. Yllättävää.

Toisena mainittakoon Commodus (161 jaa.- 192 jaa.). Commodus halusi intohimoisesti taistella gladiaattorina ja lukuisat ottelut järjestettiin aina niin, että hän voitti. Commodus nuiji rampoja ja vajaamielisiä henkilöitä hengiltä areenoilla ja mm. syötti ulosteita senaattoreille. Gladiaattoriotteluidensa aikana hän heitteli rahoja miljoonittain yleisön sekaan. Hänen yksityisessä bordellissaan oli useita satoja naisia ja miehiä.

Commodus.

Lopulta hänet murhattiin v. 192 jaa. Yllättävää.

Kolmantena mainittakoon Heliogabalus (tai Elagabalus) (203/4 – 222 jaa.) Hän piti pukuleikeistä ja mm. solmi useita avioliittoja miesten kanssa naisten ohella. Hän järjesti ihmisuhrauksia ja omituisia juhlia; joissa saatettiin sammuneet vieraat pelästyttää päästämällä tilaan villieläimiä irralleen. Hän etsitytti kylpylöistä erityisesti isoilla sukupuolielimillä varusteltuja henkilöitä omaksi huvituksekseen. Kaduille heiteltiin rahaa, jotta ihmiset tallautuisivat väkijoukkoon rahoja havitellessaan.

Heliogabalus.

Lopulta hänet murhattiin v. 222 jaa. Yllättävää.

Keisari Nero (37-68 jaa.) lienee kuuluisin näistä omituisista hallitsijoista. On mm. epäilty, että Nero sytytti Rooman palamaan ja soitti palon aikana lyyraa nauraen. Tämä ei ole mahdollista, sillä palon aikaan Nero ei ollut kaupungissa. Lukuisia murhia hän toki sai aikaiseksi kuten muutkin keisarit, mm. oman äitinsä murhan. Edellisistä keisareista poiketen Nero teki itsemurhan, mutta ei hänkään siis kokenut luonnollista kuolemaa.

Neron oletettua soittoa Rooman palaessa (M. de Lipman 1897).

Hulluja nuo roomalaiset, todellakin.

TUTANKHAMON-PARKA

Tutankhamonin haudan löytyminen on yksi 1900-luvun legendaarisimmista tapahtumista.

Howard Carter ja lordi Carnarvon kömpivät esiin Tutankhamonin haudasta v. 1922.

Pikku prinssi Tut nousi valtaan 1330-luvun alkupuolella eaa. vain 9-vuotiaana ja hallitsi 10 vuotta kuolemaansa asti. Vain 19-vuotiaan nuorukaisen kuoleman syistä on esitetty monia arvailuja, kuten “murhattiinko Tutankhamon”. Murhaepäilykset ovat ihan ymmärrettäviä Egyptin faaraosukujen valtajuonitteluissa.

Muumion geenitutkimuksissa on selvinnyt, että Tut oli sairaalloinen koko lyhyen elämänsä. Toisesta jalasta puuttui varvas, lisäksi hänellä oli luusairaus, joka pakotti hänet käyttämään kävelykeppiä. Haudasta löytyi 130 kävelykeppiä, joista osa oli ollut käytössä.

Tutankhamonin haudan esineistöä kuvattuna löytövuonna 1922.

Faaraosuvuissa oli yleistä, että avioliitot solmittiin sisarusten välillä. Tällöin “rahvaan veri” ei päässyt sekaantumaan jumalallisiin kuninkaallisiin. Tästä syystä monilla kuninkaallisilla oli perinnöllisiä sairauksia, joita sisäsiittoisuus aiheuttaa. Tutin haudasta löytyi kaksi muumioitua tyttösikiötä, jotka todennäköisesti ovat Tutin ja hänen sisarensa avioliitossa keskenmenneitä tyttäriä. Voi ei ja nyyh…!

(Päivitys v. 2020: geenitutkimukset todistavat, että sikiömuumiot ovat Tutankhamonin lapsia!)

Tutankhamon, maailman kuuluisin rintakuva.

Tutankhamon oli elämänsä aikana sairastanut useamman kerran malariaa, joka oli yleistä tuohon aikaan. Tämä lienee heikentänyt vielä lisää hänen heikkoa yleiskuntoaan. Ennen kuolemaansa Tut sai kohtalokkaan reisimurtuman, joka lienee aiheuttaneen komplikaatioita ja täten lopulta ennenaikaisen kuoleman.

Tällaisen lyhyen ja kivuliaan elämän aikana ei paljon lohduta, että kaikki ympärillä on yltäkylläistä ja ihmiset palvovat sinua jumalana.
Todennäköisesti Tut olisi mieluummin halunnut hyvän terveyden, pitkän elämän ja perheonnea ympärilleen kaiken maallisen mammonan sijasta. Voi ei ja nyyh uudestaan…!

On epäilty, että Tutin haudassa voisi olla jopa kaksi vielä löytämätöntä kammiota. Koska Tut kuoli niin odottamatta, ei hänelle oltu ehditty rakennuttaa kuninkaan arvolle sopivaa hautamonumenttia. Epäiltiin, että hauta olisi voinut alunperin olla jopa itsensä Nefertitin (joka ei oletuksista huolimatta ollut Tutin äiti). Näille kammioepäillyille ei ole löytynyt todisteita, mutta kukapa tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mikäli jatkotutkimuksia tehdään.

(Päivitys v. 2020: ainakin yksi kammio on löytynyt!)

Edes Tutin äidin henkilöllisyyttä ei tiedetä, mutta hänen äitinsä oli joku faarao Ekhnatonin (myöh. Akhenaten) viidestä sisaresta.

Akhenaten ja Nefertiti lapsineen.

On se vaan niin ärsyttävää, että spekulaatioita esitetään asiasta kuin asiasta eikä mitenkään löydetä loppuratkaisuja näihin arvoituksiin.

“Annaha miul kuokka nii mie käy kattomasa missä siu äitees makaa”, toteaisi tässä Rokan Antti.  “Annaha viel pari hyvää miästä mukkaa ni ei tartte olan yli katella”. (Tai jotenkin siihen tyyliin, en ole murre-ekspertti.)

NEANDERTALINIHMINEN JA MUITA LAJEJA, OSA 1

Arvoisat tiedemiehet ja -naiset ovat geenitutkimusten perusteella varmoja, että homo sapiens ja homo neanderthalis ovat aikojen saatossa risteytyneet.

Neandertalinihminen kuoli lopulta sukupuuttoon noin 30 000 vuotta sitten kituutettuaan pikkupopulaatiossa Espanjan tienoilla. Syitä tähän lopulliseen lajin häviämiseen on esitetty useita, mutta mitään yhtä ratkaisua ei tiettävästi ole olemassa.

Joka tapauksessa ihmisapinoiden ja myöhempien melkein-meikäläislajien kirjo on hämmentävä sekasotku, välillä jopa tutkijoille.

Mutta voiko tuosta tutkijoita syyttää, kun dinosauruslajejakin on jouduttu jo nimeämisen jälkeen poistamaan listoilta (jonkin lajin nuoret yksilöt nimettiin omaksi lajikseen, koska ne poikkesivat ulkomuodoltaan niin suuresti täysikasvuisista vanhemmistaan).

Ei ole heleppoo, ei! Kokeilepa itse, ota löydetty luunpala käteen ja tutki sitä kaikella mahdollisella tekniikka-arsenaalilla ja totea sitten että “eikun se olikin 5-vuotiaan lapsen lohjennut hammas. Meni vissiin pyöräilyä opetellessa”.

En kadehdi tieteentekijöitä. Pitää olla niin perhanan varma, ettei joudu pilkatuksi kunnianarvoisissa tiedeyhteisöissä. Siltikin voi mennä metsään ja tulla myöhemmin pilkatuksi historiankirjoissa.

“No tää Homo Escargots oli nyt sitten vikatikki, kun sit löytykin niitä Homo Bouillabaissen luita. Täältä löytyi vielä Pasta Carbonaran luitakin.” Eehhehe!

Tutkijat ovat lisäksi esittäneet, että meidän skandinaavien vaalea iho ja hiukset ovat peräisin luonnonvalinnasta. Että on sitten valittu lisääntymiseen sellaiset vaaleat mutaatioyksilöt historian hämärissä.

On se nyt merkillistä, että blondivitsien alkuperä on peräisin alkukantaisesta hämmästyksestä: “Mikä helvetti tuo on! Sitä pitää kyllä heti lähestyä ruusuin ja illallisen merkeissä ilman mitään muuta tarkoitusperää!”

No entäpä punatukkaiset? Ovat aikoinaan kulkeutuneet sinne Irlannin ja Britannian tienoille. Sielläpäin on tuumittu samalla tavalla mutta värimieltymys on erilainen. Samojen pyyteettömien aikeiden kanssa.

Kuulemma jopa neandertalilaisissa on ollut punatukkaisia yksilöitä, ei vain meikäläisissä.

Olen kyllä vakuuttunut, että suurin osa meikäläisistä on sattunut risteytymään ties minkä lajin kanssa. Ihan “sattumalta”. On kyllä sennäköistä hiihtäjää liikkeellä, että eiköhän perus-homo sapiens ala olla katoava laji. Ei tarvitse kuin katsoa naapurin Alman körmyniska-äijää, joka murahtelee viedessään roskapusseja. Siinä on kyllä risteytymää tapahtunut, en tosin halua tietää hänen sukupuustaan tuon taivaallista.

NEANDERTALINIHMINEN JA MUITA LAJEJA, OSA 2

Meikäläisellä on näköjään tapana tehdä tällaisia listauksia (“astronomiasta”), mutta kun tällaisiin saa niin mukavasti pikkujippoja.

Tässä muutamia vinkkejä eri lajien tunnistamiseen baaritiskeillä iskuyrityksissä:

Ardipithecus ramidus (kiistanalainen lajimääritys): “Moro, mä oon Rami, Rampe tai Rampesteri kaverien kesken mut ei sit mitää Rampe ja Naukkis-juttuja”

Australopithecus africanus: “Lähtisitsä messiin jos vetäsen sun ponnarista, mulla on tosi siisti mancave?”

Australopithecus afarensis: “Mä oon käyny Afarissa Etiopiassa, haluutsä kuulla mun miehuuden rituaaleista, mitä mä suoritin?”

Paranthropus robustus (roteva-ihminen): “Hei haluutsä nähä mun haban, kato mikä haba mulla on!”

Homo habilis (kätevä-ihminen, ehkä australopithecus): “Mulla on tajuton työkalupakki, mä voin näyttää sen sulle!”

Homo floresiensis (kääpiölaji Indonesian Flores-saarelta, n. 1 m:n pituuden takia kutsuttu hobitiksi): “Kaikki mussa ei oo pientä, tiätsä” tai “Mennääx hei meille kattoon Hobitti-trilogiaa. LOTR ei sillee kiinnosta meikää.”

Homo neanderthalis: “Tuutsä kattoon mun ehkä-tekemää-taidetta tai miten mä oon osannu haudata mun kuolleita sukulaisia, vaikka kukaan ei uskonu et mä osaan?”

Homo erectus: “Hei c’mon, mä en tarvi mitään iskurepliikkejä.”

Homo sapiens: “Onks taivas soittanu et enkeli on pudonnu, voinxmä tarjota kaljan, sä oot muute hyvännäköne, mennääx tanzzii tai jotai, kato prkl tuol on mun kaveri Ville OOTA Villeee! Tuu tänne!”

Että näistäkin muutamista esitetyistä lajeista jäi sitten homo sapiens jäljelle. Näillä mennään!

EVOLUUTIO

Herra Darwin; olipa hänellä onnea reissata ympäri maailmaa tutkimusmatkoillaan. Meni siinä sitten jokseenkin 20 vuotta
evoluutioteorian kehittelyyn, josta hänen nimensä tunnetaan. Eipä hän uskaltanut aiemmin mietelmiään tuoda julki, sen verran
jumalanpilkkaajaksi pelkäsi itseään kutsuttavan.

Teoria alkoi kuitenkin kehittyä, kun Galapagos-saarilla oli saman lajin linnuille kehittynyt erilaisia nokanmuotoja saaliiden pyyntitarkoituksiin. Toiset nakuttelivat pähkinöitä rikki kivillä yhdellä saarella, toiset
pyydystivät hyönteisiä omalla saarellaan.

Pienestä ihmettelystä ne oivallukset lähtevät. Herra Darwin kirjoitti jopa omiin muistiinpanoihinsa “What if…” eli suomeksi “jottamitävittuahäh”.

Evoluution perusideahan on joka tapauksessa lisääntyminen ja siihen johtavien ominaisuuksien kehittyminen. Sademetsissä
joillakin linnuilla on hermeettiset (jopa lentämistä haittaavat) sulat ihan vain naaraiden houkuttelemiseksi. Mitä järkeä!

Mikä niitä naarastipusia vaivaa; tuumailevat siellä keskenään jotta: “ootetaan nyt, oikeesti, kyllä jostain löytyy vielä pidemmät haivenet!”

Tällä samalla periaatteella naisihmisille olisi jo aikoja sitten kehittyneet valtavat melonit etupuskureiksi, koripallopakarat ja ankanhuulet. “Että näitä ne uroot tahtovat, uskokaa nyt vaan!” ja “Jaksetaan vaan poseerata koko ajan, kyllä ne sieltä tulee!”

Lieviä poikkeuksia tästä evoluution perussäännöstä toki löytyy, kuten sukupuoltaan vaihtavat eläimet ja neitseellisesti lisääntyvät
eläimet (partenogeneesi)… huh huh!

Jottamitävittuahäh.

Siinä sitä on ihmeteltävää ihan tarpeeksi perusmaatiaiselle saunan terassilla istuessa. Siinä voi sitten tokaista ohikiitävälle itikalle:

“Sussa on kyllä ihan äitis näköä, heh heh, taidat olla partenogeneettinen olento!”

ASTRONOMIASTA

Kaikki me tiedämme, mistä maailmankaikkeus koostuu. Atomeista ja pienistä muista härpäkkeistä, joiden nimiä ei kukaan muista.

Paitsi astronomit ja astrofyysikot muistavat, nuo pienet nerokkaat otukset. Ja ihan varmoja ei siltikään voida olla mistään, kun tuolta avaruudesta ei vaan mitenkään tiedetä kaikkea ja lääniä riittää jonkun verran tutkittavaksi. Ei pääse lapion ja ämpärin kanssa kaivamaan, ei, vaikka miten mieli tekisi.

Perustallaajalle kaikki termit tältä saralta ovat käsittämättömiä, tälläkin alalla tilanne muuttuu koko ajan. On pimeää ainetta, pimeää energiaa ja ihan vaan TYHJIÄ kohtia avaruudessa. Kyllä siinä jo mieli pimenee tai vähintään tyhjenee, kun näitä lähtee pohtimaan. Ja kaikessa on sana “ehkä”. Ei perkules, parempi jättää pohtimatta; joillekuille maksetaan siitä palkkaa.

Ihan vaan periaatteesta on pakko mainita muutama iskulause baaritiskille tämän alan ihmisille (lupauksella että näillä lähtee):

– Mun pitää vapauttaa mun kvarkit, voitsä olla siinä mukana?
– Sulla on tosi nätit nukleotidit, tiesitsä?
– Mun sielu kuolee tähän tyhjyyteen, onko sulla mitään kittiä siihen?
– Mun protonit on ihan plussalla sun suhteen.
– Haluutsä nähdä mun terraarion? Siellä on Myoni ja Tau, ne on ihan   kilttejä eikä ne pure.
– Mä olin ihan pimeessä aineessa, mut sä toit mulle valon.
– Me ollaan tavattu toisessa rinnakkaistodellisuudessa. Sä oot kaikissa yhtä upee.
– Sä balansoit mun spinin heti ensinäkemältä.

(Jep; perunkin jo sen lupauksen, että näillä lähtee.)

ASTEROIDIT

Nasassa kehitellään kuumeisesti keinoja torjua mahdollisesti maapalloon osuvia asteroideja. On esitetty erilaisia ohjusiskuja, joilla asteroidi saataisiin muuttamaan kulkusuuntaansa. Villein ajatus on asteroidiverkko, jolla kimpale hinataan pois radaltaan.

Näyttäkääpä minulle; miten ja millä esim. 3 km:n mötikkää hinataan. Siihen tarvitaan jo isompi kuppikoko kuin naapurin Alman liiveissä on. Ei riitä edes Alman mummokalsarien koko tähän hommaan, vaikka ensinäkemältä näin voisi kuvitella.

Ohjuksilla pelleily aiheuttaisi sen, että todennäköisesti nämä jättiboltsit hajoaisivat osiin ja erikokoiset klöntit putoilisivat sitten mihin mielivät pudota. Onko se nyt sitten parempi. Noh, mikäli se estää koko maapallon todennäköisen tuhoutumisen, niin eiköhän joku Luvia ja Kankaanpää ole varaa menettää. Ei siellä Siperiassakaan mitään muuta ole kuin hammastenkiristelyä pakkasessa, että joutaa sekin samalle listalle.

Mikäli toiveita saa esittää, niin meikäläisen takapihalle sopisi kyllä yksi kiva pikkumonttu. Ei tarvitsisi kaivaa kuoppaa koristealtaalle. Jäljelle jäänyttä murikkaa voisi kivasti sommitella pikku vesiputousta varten. Kyllä siinä sitten silmä lepäisi luonnollisen vesielementin äärellä ilman kaivamisen vaivaa.

Mikäli jonkin jättiboltsin on havaittu tulevan maapalloa kohti lähivuosina, niin kukapa siitä meille kertoisi. Tällä hetkellä kun mitään ei ole tehtävissä.

Siellä ne Nasan jehut kasailevat 2012-elokuvan hengessä pelastusaluksia itselleen. Tiedotustilaisuuksissa sitten toteavat, jotta: “Kaikki erilaiset torjuntatekniikat ovat tuottaneet lupaavia koetuloksia ja testaamme
paraikaa uusimpia mahdollisuuksia”.

Tämä tarkoittaa, että pelastusaluksiin rakennettavien elokuvateattereiden istuinpäällisten materiaali ja väri on
viimein valittu.

Me muut olemme ihan asteroidin syötävissä ja bunkkerit/alukset on varattu silmäätekeville. Se ei kyllä haittaa, en tykännyt siitä sinisestä istuimien päällysteestä ollenkaan. Olisin ottanut vihreän.