KATASTROFIUUTISIA WANHAAN MALLIIN

Jo vuosikausia meitä suomalaisia on peloteltu jos jonkinlaisella uhalla: korona, sähkökatkot, talouden romahtaminen, sotatilanteet, lakot, itärajan jatkuvasti muuttuva tilanne ja kansalaisten oma varautuminen mm. kotivaralla. Tähän listaan voi lisätä jo n. vuoden ajan uutisoitu merivirtojen hidastuminen tai peräti pysähtyminen. Tämän on ennustettu tapahtuvaksi jo vuonna 2025, mutta tutkimus on edelleen kiistanalainen.

Atlantin merivirrat hiipuvat | Ilmasto-opas

Tutkimus: Atlantin AMOC-merivirtaukset voivat olla romahtamassa – tästä on kyse – Ulkomaat – Ilta-Sanomat (is.fi) Artikkeli tänään 14.2.2024

Muistaako kukaan, mitä muuta meille on kerrottu vuodesta 2025? “Notta hankkiutukaa elämänne kuntoon, ruojat, tai muuten ei hyvä heilu.” Tähän kaikki pitkäaikaissairaat ja liikuntarajoitteiset voisivat sanoa muutaman sanasen… Ehkäpä meidän uusi presidenttimme voisi näyttää mallia, kuinka meistä kaikista tulee triathlonin Euroopan mestareita vuoteen 2025 mennessä (Stubb voitti kultaa EM-kisoissa v. 2022).

Kotivaraa taasen on öyhötetty jo vuosikausia, josta Akka onkin jo aiemmin kirjoittanut (salamavauhtia survivalistiksi). On se nyt kumma, ettei meidän tyhmien suomalaisten päähän mene edes useamman vuoden aikana, että siellä kaapissa pitää olla mm. muutamaksi päiväksi sapuskaa koko perheelle ja lemmikeille. Vielä parempi, jos naapurin mummollekin löytyy ylimääräistä nisua jaettavaksi asti. Kuinkas kävikään, kun kaupat olivat äskettäin lakossa yhden päivän ajan? VASTAUS: ihmiset hamstrasivat YHDEN PÄIVÄN TAKIA elintarvikkeita ja härpäkkeitä etukäteen hermeettiset määrät, vaikka lakkopäivänä kaupat olivat auki lähes normaalein aukioloajoin.

Itärajan takaa uutisoidaan päivittäin joka ikinen ininä ja lausahdus, jota siellä suinkin viitsitään suusta päästää. Akan raja menee uutisoinnin suhteen siinä, kun iltapäivälehden uutiset mainitsevat jonkun pässinpään sanoneen, että ydinaseet tulee kääntää kohti Suomea. Akka ei edes viitsi googlata, kuka tämä henkilö oli, koska sillä ei ole mitään väliä. Akka ei nimittäin muista yhtäkään mainitsemisen arvoista nimeä idän suunnalta. Iltapäivälehdet voisivat antaa jokaisen torpan ja töllin Akan ja Ukon ryystää iltapäiväkaffeensa joskus rauhassa.

Cottage in the Forest/ Hubert Robert/1796-97.

Katastrofien uutisointi on siis riistäytynyt käsistä viime vuosina, eikä ole ihmekään, että kansalaisten ahdistus maailmantilanteen suhteen kasvaa ja syvenee. Valitettavasti me joudumme joka päivä elämään valtavan tieto- ja uutismäärän keskellä, ellemme sulje kännyköitämme ja läppäreitämme ihan tarkoituksella. Tällaisessakin tapauksessa mieleen hiipii tietenkin ensimmäiseksi ajatus: “Mitä, jos juuri nyt onkin tapahtunut jotakin, josta pitäisi heti tietää? Apua, ja mulla on puhelin kiinni!”

Toista se oli, kuulkaas, ennen wanhaan. Jo vuonna 59 jaa. Roomassa tiedotettiin mm. oikeudenkäyntien tuloksia virallisissa tiedotteissa; Acta Diurna eli päivittäiset tiedotteet alkoi myöhemmin listata myös tulevia tapahtumia, avioliittoja sekä syntymiä ja kuolemia (kuten nykypäivänkin sanomalehdet). Luonnollisesti näitä tiedotteita kopioitiin kirjurien toimesta käsin jaettavaksi eri puolille Rooman valtakuntaa.

(ancientpages)

Varsinaisena ensimmäisenä painettuna sanomalehtenä pidetään kuitenkin Strasbourgissa, Ranskassa v. 1605 julkaistua “Relation aller Fürnemmen und gedenckwürdigen Historien” -painatusta, jonka julkaisija Johann Carolus oli tullut aiemmin tunnetuksi jakamalla käsinkirjoitettuja uutiskirjeitä. Sanomalehden nimeksi lyhennettiin myöhemmin “Relation.” Ymmärrettävistä syistä.

Suomen vanhin sanomalehti “Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo” ilmestyi v. 1771, ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti “Suomenkieliset Tieto-Sanomat” alkoi puolestaan ilmestyä kahdesti kuussa v. 1776. Aikaisin on siis täällä korpien keskelläkin saatu tietää maailman menosta!

(Kansalliskirjasto)

Entäpä ne katastrofiuutiset? Esimerkkeinä voisi mainita mm. maailman ensimmäiseksi liikenneonnettomuudeksi mainittu kuolemantapaus vuodelta 1869 Irlannissa. Tuolloin muuan Mary Ward putosi höyrykäyttöisestä ajoneuvosta kohtalokkain seurauksin: hän jäi raskaan kulkupelin pyörien alle ja menehtyi välittömästi. Tapahtumasta uutisoitiin useassakin eri sanomalehdessä:

The British Newspaper Archive Blog World’s First Fatal Car Accident | The British Newspaper Archive Blog

Halifaxin räjähdys 6. 12. 1917 (mikä yhteensattuma Suomen osalta!) oli maailmanlaajuinen uutinen aikanaan. Tuolloin Kanadan Halifaxin satamassa kaksi laivaa (ranskalainen SS Mont Blanc ja norjalainen Imo) törmäsivät, jolloin Mont Blancin sotaan tarkoitettu 2925-tonninen räjähdelasti syttyi tuleen – ja räjähti. Onnettomuudessa kuoli n. 2000 ihmistä, haavoittui 9000 ja n. 12 000 rakennusta koki suuria vaurioita paineaallon ja tsunamin vaikutuksesta.

(theelginmilitarymuseum)
(canadianredcross)

Viiltäjä-Jackin murhista Lontoon Whitechapelissa uutisoitiin tietenkin laajalti v. 1888. Tuohon aikaan sanomalehdissä käytettiin kuvituksena piirroksia, vaikka esim. uhreista on olemassa poliisien ottamia valokuvia. Maailman ensimmäinen valokuvahan otettiin jo v. 1826 Ranskassa (esittäen maalaismaisemaa) ja tämän kuvan valotusaika oli peräti 8 tuntia. Aiheesta kiinnostuneille mm. seuraavalla sivustolla on lukuisia esimerkkejä Viiltäjä-Jackin uhrien uutisoinnista lehdistössä:

The Jack The Ripper Newspaper Archive (jack-the-ripper.org)

Aiheesta ylipäätään löytyy runsaasti tietoa vaikkapa seuraavalta sivustolta:

Jack the Ripper: 1888 Autumn of Terror in Whitechapel, London (whitechapeljack.com)

(Juuh, Akkahan ei ole ollenkaan kahlannut tätä läpi…)

(wikimediacommons)

Titanicin uppoaminen on tietenkin yksi tunnetuimmista katastrofeista viime vuosisadalta. Useimmat muistanevat nähneensä seuraavan kuvan:

16.4.1912 White Star Linen (Titanicin varustamo) toimiston edessä Evening News -sanomalehtiä myy 16-vuotias Ned Parfett. Hänen elämänsä päättyi traagisesti jo 22-vuotiaana ensimmäisen maailmansodan melskeissä vain kaksi viikkoa ennen sodan päättymistä. Mikä järjettömintä, Ned sai surmansa hakiessaan vaatteitaan juuri ennen kotiinlähtöään: juuri tuolloin huoltorakennukseen osui ammus ja Ned oli yksi räjähdyksen kuolonuhreista. Hänet on haudattu Ranskaan Verchainin brittiläiselle hautausmaalle.

Ned Parfett (1896-1918).

Huolimatta lennättimien yleistymisestä -myös laivaliikenteessä- useat sanomalehdet tarjoilivat onnettomuudesta ensin harhaanjohtavia tietoja. Kun Titanic upposi 15. 4. 1912, ensimmäisenä paikalle pääsi Cunard Linen RMS Carpathia -alus. Carpathialta kesti kolme päivää kuljettaa 706 pelastunutta matkustajaa New Yorkiin, joten vasta tuolloin turman laajuus alkoi selvitä maailmanlaajuisesti.

Muun muassa The Vancouver Daily World uutisoi jo uppoamispäivänä 15.4. 1912 lennätintietojen perusteella, että kaikki matkustajat on saatu pelastettua (otsikolla: No Lives Lost). Samana päivänä myös The Washington Times väitti otsikossaan, että Titanicin vesitiiviit osastot ovat pitäneet laivan pinnalla ja sitä oltaisiin hinaamassa paraikaa rannikolle.

(sciencephotolibrary)

Myös The London Daily Mail -sanomalehti uutisoi vielä 16.4. (Nedin kuvanottopäivänä) Titanicin turmasta, että kaikki matkustajat on saatu pelastettua. Hmm, fake news -termiä ei oltu tuolloin edes vielä lanseerattu… mutta nähtävästi jo tuolloin päti sanonta, ettei kannata uskoa kaikkea lukemaansa. Titanicin mukana aaltoihin vaipui peräti 1517 ihmistä. Ja tiettävästi yhdeksän koiraa, kolme pelastui…

Täältä koto-Suomesta katsottuna on vaikeaa nimetä yksittäinen suuri katastrofi historian hämäristä, joka olisi saavuttanut maailmanlaajuisen uutisoinnin. Lapuan patruunatehtaan räjähdys vuonna 1976 uutisoitiin pienenä tekstiosiona mm. The New York Timesissa, mutta näkyvyyttä Suomi on oikeastaan saanut vasta eri lajien urheilutulosten myötä lähihistoriassa. Nykyään poliittinen tilanne on toki nostanut Suomea uutisotsikoihin ihan jo sijaintinsa ja Natoon liittymisen takia.

(thewallstreetjournal)

Mitäpä me suomalaiset sitten teemmekään kaiken tämän maailman kaaoksen keskellä? Noh, näköjään ainakin lähetämme seuraaviin pelleviisupippaloihin housuttoman äijän, joka lopulta saa jalkaansa ihastuttavat, kipinöitä leimuavat farkkushortsit.

Tähän on sitten tultu, poijjaat: mitä hullummaksi kaikki menee, sitä hullummaksi me näköjään haluamme leimautua maailmalla. Eipä siinä mitään; vilpittömästi onnea, menestystä ja eritoten huumoria kevään kisailuihin Akan puolelta. Lekkeriksi tässä pitää kaikki vetääkin, eihän tätä muuten kestä erkkikään (nimi muutettu yksityisyyden suojelemiseksi).

Go, Suomi, go! Ensi kesänä meidän kaikkien pyykkinaruilla liehuu taskupusseja tursuavat minishortsit (toivottavasti niihin saa hommattua tuollaiset kipinähärpäkkeet mukaan)!

Windows95man – No Rules! | Finland 🇫🇮 | National Final Performance | Eurovision 2024 (youtube.com)

Viimeistään tämän videon myötä torppien ja töllien kahveet menevät väärään kurkkuun. Tai sitten papparaiset intoutuvat lehmien tavoin kirmaamaan kevätlaitumilla tämän esityksen innoittamina… ihka omat taskupussit tuulessa lepattaen. Ah, sitä näkyä odotellessa…NOT!

(farmersweekly/Rachel Smith).

PAHUKSEN PUNAINEN PARONI

Akalla taisi viirata pahasti päässä, kun jo reippaasti ennen joulua Akka osti poistomyynnistä Punaisen paronin lentokoneen pienoismallin. Itselleen. Tammikuun merkkipäivälle.

Ei sitten enää muistunut mieleen se, kun samalla tavoin tuli hankittua Titanicin 100-vuotisjuhlalahjana peräti kahden pienoismallin pakkaus. Ah, sitä rattoa ja riemua, kun Akka väkersi näitä malleja kasaan keittiön pöydän ääressä hikikarpalot otsalta valuen. Ja ne penteleet piti vielä maalatakin pienellä sudilla oikeisiin väreihin. Tietenkin!

Eikä sitten muistunut sekään mieleen, kun Akka osti wanna-be-Mustan-Helmen eli laivan pienoismallin, joka etäisesti olisi voinut olla Musta Helmi. Sitäkin sitten hammasta purren oli kasaan väännettävä, vaikka mieli olisi tehnyt heittää koko härpäke roskakoriin. Ja sekin pentele piti vielä maalata.

Puhumattakaan siitä, että Akka hankki myös pahviversion Mustasta Helmestä. Sitä pikaliiman ja kuumaliiman määrää…!

Noh, lopputulokset olivat kyllä kaiken tuskan, hien, kyyneleiden ja vaivan arvoisia… ehkä.

Mutta; miksi… oi, miksi piti hankkia tämä Punainen paroni! Olikin otettava kaiffarista selvää, vaikka legendana hänet onkin jo ennestään tunnettu, myös Akan toimesta. Kuka siis oikein olikaan tämä penteleen paroni; oliko hän edes paroni ollenkaan? Miksi Tenavien Ressu haluaa edes esittää tätä lentäjäsankaria?

Manfred Albrecht Freiherr von Richthofen (1892-1918) syntyi tosiaankin (tuolloiseen) preussilaiseen aatelissukuun (tuolloisessa Puolassa, nyk. Saksassa). Poika lähetettiin jo nuorella iällä sotilasakatemiaan 11-vuotiaana, jossa seuraavat 8 vuotta sitten vierähtivätkin!

Eipä siis ollutkaan ihme, että Manfred joutui upseeriksi taistelujen eturintamaan ensimmäisen maailmansodan alkaessa. Juoksuhaudat saivat kuitenkin jäädä, kun upseeri-Manfred pyysi itse siirtoa Saksan ilmavoimiin. Tähän pyyntöön suostuttiin, ja Manfredista tulikin ilmatarkkailija eli lentäjän takana istuva, taivaita tarkkaileva herrasmies. Kuinka ylevää!

Tämä ei äijälle kuitenkaan riittänyt, vaan hän pääsi ripeästi tuolloisen lentäjä-ässän Oswald Boelcken oppiin. Manfredista kehittyikin nopeasti taitava lentäjä, mutta hänen oppi-isänsä kuoltua vain 25-vuotiaana Manfredista tulikin yllättäen seuraava lentäjä-ässä. Tähän mennessä Manfred oli pudottanut 16 konetta taivaalta ja hänelle annettiinkin oma lentäjäosasto johdettavaksi. Hänen pikkuveljensä Lothar von Richthofen oli – kummallista kyllä – hänen alaisenaan.

Tuolloin Manfred sai myös idean maalauttaa koneensa punaiseksi, ja häntä alettiinkin kutsua erilaisilla nimillä: Pieni Punainen, Punainen ritari ja… Punainen Paroni. Hänen lentueensa muutkin koneet oli maalattu kirkkain värein, joten nopeasti koko osasto sai nimen “von Richthofenin Lentävä Sirkus.

Lentäjä-ässä oli jo aiemmin saanut arvostettuja mitaleita sankarillisesta toiminnastaan, mutta Manfredilla oli tapana kerätä muutakin “memorabiliaa.” Hän mm. keräili pudottamiensa lentokoneiden sarjanumeroita tai muutakin pientavaraa koneiden hylyistä sekä teetti itselleen hopeakippoja muistoksi pudotuksista.

Fokker Dr. 1-rekonstruktio/Uusi-Seelanti/Public Domain.

Kaiken keskellä Manfred sai kuitenkin osuman päähänsä v. 1917. Tästä äijä toipui kuitenkin yllättävän nopeasti, ja jo kuukautta myöhemmin hän taisteli taas yläilmoissa, kuten aiemminkin, ja tällä kertaa hän lensikin juurikin tällä pienoismallin Fokker Dr. 1 -kolmitasolla.

Manfred sai kuitenkin lopulta surmansa huhtikuun 21. päivänä v. 1918. Juuri edellisenä päivänä hän oli pudottanut 80:nnen lentokoneensa, mutta kuolinpäivänään Manfred sai tosiaankin kuolettavan osuman rintaansa Pohjois-Ranskassa ja hänen koneensa murskautui pudotessaan peltoaukealle. Ei tiedetä, kuka ympärysvaltojen joukoista sai tehtyä kuolettavan osuman, mutta alas oli nähtävästi sankari-Paroninkin lopulta päädyttävä. Hänen ruumiinsa löydettiin edelleenkin koneen istuinvöihin kiinnitettynä putoamispaikalta.

Turman jäänteitä.

Paronin lentueen johtoon nousi hänen toivomansa mies; Wilhelm Reinhard, mutta hänenkin menehdyttyään vain muutaman kuukauden jälkeen lentueen kapteeniksi nousi eräs tietty Hermann Göring. Yeah. Varmastikin tämä nimi soittaa joitakin kelloja, hmm…?

Paroniparka joutuikin sitten lopulta kolmeen kertaan haudatuksi: hänet siirrettiin viimein v. 1975 Saksan Wiesbadeniin perheenjäsentensä viereen.

(PublicDomain).

R.I.P tämäkin kunnioitettavan elämäntyön tehnyt nuori mies, joka ei maineestaan huolimatta kuitenkaan toiminut soololentäjänä. Hänen on nimenomaan kerrottu luottaneen muihin lentäjätovereihinsa ja heidän lentotaitoihinsa ilmataisteluissa. Nähtävästi hän ei kuitenkaan elvistellyt omalla osaamisellaan julkisuutta hakien, vaikka syntyikin ns. kultalusikka suussa. Ehkäpä ne hänen teettämänsä hopeakupit/maljat ja muut pienesineet olivat vain henkilökohtaisia muistotavaroita, joita hän aikoi sitten myöhemmin katsella kirjahyllyssään.

Kunnes… kuoli vain 25-vuotiaana, kuten niin moni muukin nuori mies kaikenlaisissa sodissa häntä aiemminkin ja sen jälkeenkin. Siksi onkin syytä pohtia, oliko Punainen Paroni oikeasti sankari, sillä hänen(kään) surmaamistaan ihmisistä ei koskaan puhuta. Keitä he olivat? Miksi yhdestä ihmisestä tulee sankari, ja jostakusta toisesta syyllinen?

Paronin hautajaiset (Bertangles Cemetery, 22.4. 1918, Ranska).

Onkin ajateltavissa, että Paronista tuli legenda ihan jo syntyperästään ja nopeasta edistymisestään johtuen… ja siitäkin, että hän kuoli nuorena. Elävän legendan äkkinäinen, traaginen kuolema on kuitenkin herkkua lehdistölle, olkoon ajankohta sitten mikä tahansa. Me, jotka luemme näistä historian legendoista, näemme yleensä vain yksipuolisen kuvauksen tuosta menneestä ajasta.

Ärgh. Akka laittaa hammasta purren Herra Paronin koneen kasaan joka tapauksessa, vaikka ohjeistus näyttääkin aivan kamalalta. Paketissa ei ole liimaa eikä maalia, ainoastaan lankarulla. Että näilläkö tässä nyt sitten mennään: pitääkö Akan kasata Fokker Dr. 1 LANKARULLALLA? Oliko Punaisen Paronin kolmitaso koottu langalla/köydellä?

Jep, näillä ohjeilla mennään joka tapauksessa. Olkoon Herra Paroni sitten sankari, sotasyyllinen tai ihan vaan yksi monista henkilöistä historian aikakellossa, niin Akka perehtyy kasausohjeisiin tarkemmin ja kaivelee salaa pikaliimaa jostakin laatikosta… (ja maaleja. Ja pikkusuteja. Damn you, pienoismalli-insinöörit!).

Paketin mukana on tosiaankin näitä pikku-ukkeleita, jotka ovat punaisia! Eikö siis näitäkään ole tarkoitus maalata/liimata? Että NARULLA KASAAN PUNAISIA PIKKU-UKKOJA, niinkö? Ja miksi? Mikä teitä suunnittelijoita oikein vaivaa, jos epätietoinen voi kysyä?!

SABATON – The Red Baron (Animated Story Video) – YouTube päivitys 22.10.2022; mukavaa animaatiota katsottavaksi, mikäli pitää tästä Ruotsin lahjasta maailmalle! Akka ainakin pitää.

OMITUISIA YHTEENSATTUMIA

Kirjailija Mark Twain syntyi v. 1835, samana vuonna tapahtui Halleyn komeetan ohilento. Mark Twain heitti henkensä vuonna 1910 Halleyn komeetan seuraavan ohilennon aikaan. Kirjailijan on väitetty sanoneen, että “nämä kaksi friikkiä tulevat ja lähtevät samaan aikaan” ennustaen täten oman kuolemansa ajankohdan.

Halleyn komeetta näkyy 75 vuoden välein, seuraava ohilento tapahtuu v. 2061. Mark Twain on varmaankin sen kyydissä.

Mark Twainista tehdään rintakuvaa.

John Wilkes Booth ampui Abraham Lincolnin v. 1865. Boothin veli (Edwin) pelasti Lincolnin pojan putoamasta junanraiteille ennen Lincolnin murhaa.

Tämä yhteensattuma on todellakin osastoa weirddd!

Booth pahoissa aikeissa teatterin VIP-aitiossa.

Tämä raiteille-melkein-pudonnut-poika Robert Todd Lincoln ehti kokea kolmen presidentin murhan: oman isänsä Lincolnin, James A. Garfieldin ja William McKinleyn.

Huonoa tuuria; ihmisillä taisi vaan olla liipaisinsormi herkässä noihin aikoihin, varsinkin presidenttejä kohtaan…

Robert Todd Lincoln.

Kirjailija Morgan Robertson kirjoitti v. 1898 kirjan nimeltään “Futility or the Wreck of the Titan”. Kirjassa on yhtymäkohtia 14 vuotta myöhemmin uponneeseen Titaniciin: molempien laivojen sanottiin olevan uppoamattomia, molemmat laivat törmäsivät jäävuoreen Newfoundlandin edustalla, molemmat upposivat huhtikuussa ja suurin osa matkustajista menehtyi vähäisen pelastusvenemäärän vuoksi.

On sanottu, että kirjailijalla ei ollut ennustajanlahjoja; hänen merenkulkutietämyksensä auttoi visioimaan mahdollista laivaonnettomuutta tekniikan kehittyessä. Aika nappiin meni äijältä tämä homma!

80-vuotias kiinalainen Xu Weinfang pelasti iästään huolimatta 8-vuotiaan pojan hukkumiselta. 30 vuotta aiemmin samainen mies oli pelastanut pojan isän samalta kohtalolta.

Eikö tämän pojan isä ollut ottanut opikseen omasta kokemuksestaan vaan antoi poikansa pudota samaan jorpakkoon??

Pysy poissa jorpakoista, poika!!

Jo mainitulla A. Lincolnilla ja John F. Kennedyllä on merkillisiä yhtymäkohtia. Lincoln valittiin kongressiin v. 1846, Kennedy v. 1946. Presidenteiksi heidät valittiin vuosina 1860 ja 1960. Molemmat kuolivat perjantaina päähän osuneeseen laukaukseen. Molempien
murhaajan nimessä on 15 kirjainta (John Wilkes Booth ja Lee Harvey Oswald). Lincolnin seuraajaksi nousi Andrew Johnson, Kennedyn seuraajaksi Lyndon B. Johnson. Lincolnin ampuja ampui teatterissa ja pakeni varastoon, Kennedyn ampuja ampui varastosta ja pakeni (elokuva)teatteriin.

Sanotaan, että historialla on tapana toistaa itseään… ei kuitenkaan ihan näin tarkasti tarvitsisi mennä!

Lee Harvey Oswald pidätettynä.
Kuvan ajoneuvo ei ole syyllinen.

Vuonna 1975 bermudalainen mies ajeli mopedilla ja joutui taksin töytäisemäksi. Mies menehtyi. Vuotta myöhemmin miehen veli ajoi samalla mopedilla joutuen hänkin taksin uhriksi. Kyseessä oli sama taksi, sama kuljettaja ja jopa sama matkustaja sattui olemaan taksin kyydissä.

Tällä taksikuskilla ei taitaisi olla mitään asiaa liikenteeseen… tai sitten kyseessä oli taas yksi kirottu mopo/taksi!

Amerikkalainen 10-vuotias Laura Buxton lähetti matkaan ilmapallon, johon oli kirjoitettu hänen nimensä ja osoitteensa yhteydenottoa varten. Pallon vastaanotti 220 km etelämpänä… myös 10 -vuotias Laura Buxton. Molemmilla tytöillä oli samanrotuinen koira, harmaa kani ja marsu.

Akkakin on lähettänyt maailmalle yhden ilmapallon. Se pärähti paskaksi heti osuttuaan ensimmäiseen puuhun.

Sinne vaan; osukaa kaikki puihin!!

Näyttelijä Anthony Hopkins valmistautui näytelmään nimeltään “The Girl from Petrovka”. Hän olisi halunnut lukea tarinan kirjana, mutta sitä ei ollut saatavilla missään kirjakaupassa. Kotimatkallaan hän bongasi tämän kirjan aseman penkiltä, kirjassa oli kirjailija George Feiferin nimikirjoitus. Myöhemmin kävi ilmi, että tämä kirja oli kuin olikin kirjailijan itsensä oma kappale, jonka hän oli lainannut ystävälleen. Ystävä oli sitten unohtanut kirjan asemalle.

Sattumista viis; ei kaverilta lainattua tavaraa saa unohtaa mihinkään! Damn!

Anthony Hopkins.

Amerikkalainen nainen voitti raaputusarvasta 5 miljoonaa dollaria saatuaan väärän arvan. Nainen oli pyytänyt 1 dollarin arvoista arpaa, mutta myyjä tarjosi hänelle erehdyksessä 10 dollarin arvoisen arpalipun. Arpaa hän käytti ensin 2 viikkoa kirjanmerkkinä, mutta päätti sitten vihdoinkin raaputtaa sen.

Tsudum! Kaksi viikkoa, kärsivällisyyden huipentuma! Arpaa ostaessaan Akka köyttää kassakaapin selkäänsä (mahdollista voittoa ajatellen) ja kiiruhtaa kotiin arpaa raaputtamaan (kuola suupielistä valuen) vain todetakseen, että “p**keleen Veikkaus ei laita näihin arpoihin minkäänlaisia voittoja!”

Voittoa odotellessa…

HULLUIMMAT HUUTOKAUPAT

Tämä ajankohta vuodesta on kuulemma kirpputorikaupan kulta-aikaa. Se on ihan ymmärrettävää; ihmiset palaavat lomiltaan ja arki koittaa – tällä kertaa normiarki on tosin hyvin kaukainen ajatus. Joka tapauksessa; koulun- ja työnalkuun tarvitaan tarvikkeita ja vaatteita, toisaalta taas syksy halutaan aloittaa tyhjemmillä kaapeilla.

Akkaa ei tällä hetkellä kiinnosta ylitsepursuavat kaapit: pitää vaan tunkea tavaraa tiukempaan, hah hah! Kyllä kaikki kaappeihin mahtuu ja toivottavasti osa häviää ihan itsekseen!

Päätinkin tutkailla ihan mielenkiinnosta älyttömimpiä huutokauppatavaroita. Ja niitähän riittää: ihan liikaakin tavallisen pulliaisen ihmeteltäväksi asti:

Mitä maksetaan tällaisesta näkymästä?

Australialainen mies päätti huutokaupata Uuden-Seelannin eBayssa. Lähtöhinta oli yksi penni. Summa ehti kohota 3000 dollariin, kunnes Uuden-Seelannin pääministeri puuttui asiaan ja kaupanteko peruttiin. Äijällä ei riittänyt huumori tällaiseen kauppaamiseen… olisi vaan ottanut tämän huutokaupan markkinoinnin kannalta ja katsonut, miten paljon maasta tarjotaan! Siinä olisi sitten ollut hieno matkailuvaltti esittää koko maailmalle: “Kuinka paljon teidän maastanne tarjotaan, häh? Meidän maastamme ollaan valmiita tarjoamaan ihan-näin-älyttömän-paljon-massia!”

Edesmenneen Stephen Hawkingin pyörätuoli huutokaupattiin 296 750 punnalla. Tuotot ohjattiin Stephen Hawkingin säätiölle neurologiseen tutkimukseen. Hawking käytti tuolia vuosina 1960-1990, kunnes hän ei enää pystynyt ohjaamaan pyörätuolia käsillään ja malli piti vaihtaa uuteen. Tästä olisi kyllä jonkun pitänyt pulittaa vielä enemmän, kun tietää Hawkingin merkityksen tieteelle ja rahat menivät vielä hyvään tarkoitukseen. Hävetkää, varakkaat kitupiikit!

Stephen Hawking Kennedyn Space Centerissä uuden tuolinsa kera.
Titanicin 8-jäseninen bändi, Hartley ylimmällä rivillä keskimmäisenä.

Titanicin bändinjohtajan Wallace Hartleyn perikunta huutokauppasi artistin viulun. Hartleyn ruumis löytyi muiden menehtyneiden joukosta merestä kellumasta, löytöhetkellä hän edelleen puristi viuluaan rintakehäänsä vasten. Tämä mies oli ihan kuningas; kaikki kunnia hänelle! Bändi soitti Titanicin kannella loppuun asti ja kaikki 8 jäsentä menehtyivät haaksirikossa. Ainoastaan 3 ruumista lopulta löydettiin. Viulusta maksettiin 1,25 miljoonaa dollaria. Akka häpeää ihmiskunnan puolesta tällaista kaupantekoa. Ärgh.

Macallan Valerio Adami 1926 – viskipullosta tuli maailman kallein viskipullo, kun se huutokaupattiin 1,1 miljoonalla dollarilla. Syy huimaan hintaan on se, että tätä viskiä valmistettiin ainoastaan 24 pulloa, tietoa ei tosin ole säilyneiden pullojen määrästä. “Hmm, ostaisinko ison talon uima-altaineen ja laitureineen vai viskipullon? Noh, ostan sen viskin, että pääsen brassailemaan kavereille!!”

Brangelinan eli Brad Pittin ja Angelina Jolien väitettyä hengitysilmaa hillopurkissa kaupattiin yksityishenkilön toimesta. Lasipurkista maksettiin 444 dollaria. Akalla on kohta myynnissä samanlainen harvinaisuus: kissanpierua pullotettuna! Lähtöhinta huimat 2 euroa!! Tarjouksia alkaa sadella ihan kohta!

150 miljoonaa vuotta vanhan dinosauruksen luuranko myytiin 2,36 miljoonalla dollarilla (mahdollisesti allosaurus, mutta lajimääritys ei ole varma). Luuranko on harvinaisen kokonainen, sillä alkuperäisiä luita siinä on peräti 70%. Luuranko on melkein 3 metriä korkea ja 9 metriä pitkä. Mikäli luuranko päätyi yksityisomistukseen, hinnasta päätellen uudella omistajalla on tilaa laittaa se muuallekin kuin autotalliin. “Kato vaimo, mitä menin kännipäissäni ostamaan! Ihan pilkkahinnalla! Kyllä sille paikka löytyy, burp!”

Allosaurus museossa Bergamossa, pohjois-Italiassa.

Winston Churchillin tekohampaat myytiin 18 860 dollarilla. Alaleukaan kuuluvassa setissä on 6 hammasta eli kyseessä on osaproteesi. Akka suosittelee tällaisella hinnalla hankkimaan ihan omat uudet legot omaan käyttöön. Tai ylipäätään ihan mitä tahansa muuta!

Kuningatar Elisabetille kuulunut Rolls-Royce myytiin yli 800 000 punnalla. Vuoden 1953 Rolls-Royce Phantom IV State Landaulettea valmistettiin ainoastaan 18 kappaletta ja jokainen niistä on uniikki, sillä kaikki kappaleet valmistettiin yksilöllisiksi omistajan toiveiden mukaan. Tuliko kuningattarelle äkillinen rahapula vai miksi auto myytiin?? On arvioitu, että koko kuningasperheellä on käytössään noin 50 autoa ja useat niistä ovat harvinaisuuksia. Koko kokoelman arvo lienee noin 13,5 miljoonaa puntaa. Ei kannata käytettyjen autojen nettisivustoilta näitä googlailla… “Myydään vähän käytetty Datsun Sedan, (v. 1980), tai oikeastaan maksan, jos joku hakee pois!”

Tämä Phantom valmistettiin aikoinaan Irakiin.

Japanilainen erikoisuus eli musta vesimeloni myytiin 4053 dollarilla. Kyseessä on harvinaisuus, joka kasvaa ainoastaan Japanin Hokkaido-saarella. Kyllähän siitä väristä pitää maksaa; musta on aina tyylikäs! Ei tosin kannata tällaisesta mitään vodka- tai kossumelonia tehdä, siinä menee rahat kyllä ihan hukkaan. Että hankitaan sitten neljän tonnin meloni ja halvin vodka Tallinnasta = loistava kombo! Juu, ei ole!

Marilyn Monroen valkoinen mekko “Kesäleski”- elokuvasta myytiin 4,6 miljoonalla dollarilla. Tätä kuuluisaa mekkoa Marilyn yrittää hillitä seisoessaan metron ilmastointikanavan ritilän päällä; siinä ikonisesti onnistumatta. Kuva on piirtynyt jokaisen sen nähneen ihmisen mieleen ikiajoiksi. Toivottavasti tämä mekko pääsee esille johonkin museoon eikä jonkun yksityishenkilö-hihhulin hypisteltäväksi!

Legendoja – sekä mekko että sen kantaja.

Akkaa ei tämänkään jälkeen kiinnosta kaappien tyhjentäminen tai täyttäminen… Akka alkaa tarkkailla kissaa sillä silmällä, että saa sitä kissanpierua pullotettua. Rikasta ja loistavaa tulevaisuutta odotellessa!

Tästä sitä hurmaavaa tuoksua sitten löytyy!

MERIMIES NÄIN KÄY MERTA PÄIN…

Useimmat muistavat surullisenkuuluisan Titanicin tarinan; uppoamaton laiva upposi törmättyään jäävuoreen huhtikuussa 1912.

Titanicin hylyn on arvioitu häviävän kokonaan 50 vuoden sisällä: rungon metalliosia syö kummallinen metallinsyöjäbakteeri. Tälle ennen tuntemattomalle bakteerilajille on annettu nimi “Halomonas titanicae”.

Ruostetta Titanicin hylyssä.

Laivan uppoamiseen on esitetty useita syitä ja niiden yhdistelmiä, hiilivaraston viikkoja jatkunut palo on todennäköisin syy laivan rungon pettämiseen jäävuoreen törmätessä. Palo sai alkunsa jo 10 päivää ennen matkaanlähtöä ja aluksen porhaltaessa kohti New Yorkia hiilivarasto kyti iloisesti koko ajan. Koska tällaista paloa on käytännössä mahdoton taltuttaa, kytevää hiiltä lapioitiin apinan raivolla aluksen boilereihin.

Kapteeni Smithin kylpyamme.

Valtava kuumuus lienee siis kuitenkin syy siihen, että aluksen runkoniitit antoivat periksi jäävuoreen törmätessä.

On myös kerrottu, että aluksen tähystäjillä ei ollut kiikareita: kiikarit olivat lukollisessa kaapissa ja kaapin avain oli jäänyt satamaan jääneen purserin taskuun. Haaksirikko oli loppupeleissä monen eri tekijän summa.

Titanicin rakentamiseen, matkaan ja haaksirikkoon liittyy lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta törmäsinpä sattumalta toisenkin kovaonnisen aluksen tarinaan!

Jo 1850-luvulla oli haaveena rakentaa ennennäkemättömän suuri ja tehokas laiva: SS Great Eastern. Laivassa oli potkurin lisäksi purjemastot ja kaksi siipiratasta. Insinööri I.K. Brunel suunnitteli laivan ja johti 4 vuotta kestäneitä rakennustöitä. Herra-insinööri Brunel oli niin omistautunut laivalleen, että vietti öitänsäkin rakennuspuuhien parissa.

Mikä kummallinen tarve ihmisillä on ollut rakentaa tällaisia merten jättiläisiä? Tuohon aikaan SS Great Eastern oli todellakin maailman suurin laiva. Päteekö tähän se kuuluisa termi “koolla on väliä”?

Maalaus SS Great Easternista.

Jo ensimmäisen vuoden kuluessa hanke tyssäsi taloudellisiin ongelmiin, mutta herra-insinööri Brunel järjesti sinnikkäästi lisärahoitusta rakennustöiden jatkamiseksi. Velkojat olivat suopeita: jatkoaikaa myönnettiin vuodeksi. Herra-insinööri Brunel paiski töitä rakennusmiesten mukana, aikataulu oli tiukka. Kiireen takia sattui lukuisia onnettomuuksia; huhuttiin jopa, että rakennustöissä mystisesti kadonnut mies ja hänen poikansa olisivat vahingossa jääneet laivan kaksoisrungon väliin.

Vuoden jatkoajan jälkeen oltiin taas ongelmissa, mutta neuvokas herra-insinööri Brunel sai edelleenkin kinuttua lisää aikaa laivan valmistumiseksi. Kaikkiaan rakennustyöt kestivät siis 4 vuotta. Laivan vesillelaskuun myytiin pääsylippuja varojen kartuttamiseksi ja 3000 ihmistä saapuikin paikalle.

Vesillelasku v. 1857 oli odotettu tapahtuma, mutta “yllättäen” kaikki menikin päin honkia. Kesken kaiken yhden vintturin vipu irtosi ja tappoi yhden työmiehen katsojien kauhuksi! 4 muuta työmiestä loukkaantui vakavasti. Tapahtuma keskeytettiin, mutta seuraavatkaan yritykset eivät onnistuneet sen paremmin. Laiva oli niin suuri, että kaapelit ja ketjut katkesivat jatkuvasti vesillelaskua yritettäessä.

Laivan vesillelaskua yritetään… ja yritetään…

Herra-insinööri Brunel pelasti taas tilanteen: hän hankki useita hydraulisia pumppuja laivan saamiseksi vesille. Muutaman kuukauden ajan kestäneiden yritysten jälkeen laiva saatiin lopulta veteen tammikuussa 1858.

Herra-insinööri Brunel todisti tätä tapahtumaa, mutta jo pitkään hänen terveytensä oli ollut huono. Aluksen neitsytmatkan jälkeisellä viikolla hän menehtyi sairauskohtaukseen. Ei mikään ihme; useita vuosia jatkunut murheenkryyni-alus oli vaatinut hänen terveytensä ja lopulta henkensä. Voi miesparkaa! Pahuksen paatti!

Epäonni ei loppunut tähänkään: neitsytmatkalla yksi höyrykattila räjähti ja tappoi 5 merimiestä, useita merimiehiä myös haavoittui. Seuraavana vuonna kapteeni ja 3 merimiestä hukkuivat pudottuaan myrskyssä yli laidan. Laiva ajoi lisäksi karille jo toisella Atlantin ylityksellään, runkoon repesi tällöin suuri aukko. Kaksoisrungon ansiosta laiva ei uponnut, mutta huhut velloivat jo täyttä päätä: laiva on kirottu!

Matkoilla oli useita muitakin ongelmia: yhdellä matkalla rahtia ei oltu kiinnitetty mitenkään, joten merenkäynnissä aluksen ohjattavuus oli mahdotonta. Eräällä toisella matkalla laivan peräsin hajosi. Eräs matkaanlähtö viivästyi, koska laivan miehistö oli kännissä!

Laiva New Yorkin satamassa. Kuvasta käy hyvin ilmi laivan hermeettinen koko.

7 vuoden jälkeen laiva lopulta myytiin tappiolliseen hintaan ja alus päätyi matkustajaliikenteen sijaan laskemaan lennätinkaapelia Atlantille. Vuonna 1889 laiva lopulta romutettiin. Purkutöissä ei löydetty kadonnutta työmiestä tai hänen poikaansa; minne sitten lienevät kadonneen…

“Hiiulihei, huolta nyt ei, merimies näin käy merta päin!” lauletaan Mikki Hiiri merihädässä -laulussa. Herra-insinööri Brunel ei varmaankaan laulaisi tätä biisiä karaokessa. (Tarkemmin ajatellen: ei sitä laulaisi kyllä kukaan muukaan vapaaehtoisesti.)

Kirottu laiva, todellakin!

NEVER HEARD – LAUSEITA

Me lähetään äijien kanssa pääsiäisreissulle. Juudas ei tuu, siltä puuttuu about 30 hopearahaa koko potista.
– Jeesus noin 30 j.a.a.

Voidaanko me perua se Teksasin matka. Flunssaa pukkaa.
– JFK lokakuun lopulla 1963

Voitko, muori, tuoda sitä vahvaa unilääkettä. Elukat on hoidettu ja unilla. Ei täällä mitään tapahdu.
-Maatilan isäntä, Roswell 1947

Tuuli siellä vaan suhisee – ei siellä mikään pala.
-Turkulainen asukas v. 1827

Ne höyryävät ihan turhaan kaikesta, täähän on uppoamaton laiva. Niin meille mainostettiin.
– Titanicin matkustaja, v. 1912