LAINEILLE LAUTTANI LASKEN

Norjalainen Thor Heyerdahl syntyi Larvikissa Oslon eteläpuolella v. 1914. Hänen äitinsä (paikallisen museoyhdistyksen puheenjohtaja) innoitti poikaansa etnografian ja historian pariin jopa siinä määrin, että poika hakeutui lopulta opiskelemaan Oslon yliopistoon eläintieteitä ja maantietoa.

Thor Heyerdahl (Kon-Tiki Museet)

Mikäli poika olisi saanut innostuksen kipinän isältään, voisimme tällä hetkellä tuntea hänet Heyerdahlin Thor-oluen lanseeraajana (hänen isänsä nimittäin omisti panimon).

Noh, universumi päätti toisin ja nuori Thor lähti vasta 23-vuotiaana samoilemaan maailmaa rakastettunsa Liv Coucheron-Torpin kanssa. Päämääränään heillä oli kaukainen Fatu Hiva-saari, jonne pariskunta saapuikin pysähdyttyään ensin Tahitilla.

Polynesian saarialue kuvassa. Fatu Hivan saari on Marquesas Is. kohdalla, keskellä ei mitään.

Peräti vuoden ajan Thor ja Liv kuuntelivat paikallisten saarelaisten tarinoita heidän alkuperästään ja keräilivät samalla näytteitä kotiloista ja hyönteisistä kotiinpaluuta varten. Liv oli myös tuona aikana pannut merkille, että aallot löivät maihin voimakkaasti idänpuoleisella rannalla ja voila; ajatus merivirtojen kulkeutumisesta Etelä-Amerikasta Polynesiaan alkoi muotoutua.

Paikallisten kertomukset ja legendat omista alkuperistään tukivat tätä teoriaa, vaikka arkeologit eivät sitä millään muotoa hyväksyneetkään: perimätiedon mukaan muinainen päällikkö Kon-Tiki Viracocha olisi purjehtinut Perusta länteen kohti auringonlaskua puisella lautallaan. Viracochan tiedetään olleen tärkeä jumalhahmo Perussa jo ennen inkakulttuurin nousua, joten miten muuten tämä nimi olisi päätynyt piskuisille Tyynenmeren saarille?

Vasta toisen maailmansodan jälkeen (palveltuaan Norjan asevoimissa) Thor sai kimmokkeen lähteä historialliselle matkalleen balsapuisella Kon-Tiki- lautallaan. Antropologi Herbert Spindenin kerrotaan yllyttäneen Heyerdahlia pilkkaamalla häntä tähän tyyliin: ”Yeah, katsotaan vaan, miten pitkälle pääset Perusta balsalautallasi keskellä Tyyntämerta!”

Tuumasta toimeen – reissulle oli kerta kaikkiaan lähdettävä moisen pilkanteon jälkeen! Thor keräsi yksityistä rahoitusta, lautalle hankittiin miehistöä eri alojen asiantuntijoista ja balsapuumateriaali lauttaa varten hankittiin Ecuadorista. Lautta rakennettiin Perussa ja sen kyytiin lastattiin mm. radiovälineistöä, 1000 litraa juomavettä, Amerikasta saatuja armeijan säilykemuonia ja perinteisiä hedelmiä ja vihanneksia, joita muinaisetkin matkalaiset olisivat laivaansa lastanneet. Thor peräti testasi bambupuisia astioita vesisäiliöinä, sillä eihän menneisyydessä mitään muovisia tai metallisia astioita olisi käytössä ollutkaan.

https://victoryshipmodels.com/kon-tiki-raft-and-heyerdahl-journey.html Tässä artikkelissa kerrotaan lautan rakenne ja mittasuhteet yms., mikäli sellainen jotakuta kiinnostaa.

Matkaan lähdettiin lopulta 28.4.1947 Callaosta, Perusta. Mukaan otettiin myös yksi papukaija, tietenkin. Tiettävästi Jack Sparrow ei ollut retkellä mukana, eikä se ilkeä apinakaan.

(Boatnews.com)

Jo muutaman viikon jälkeen tuolloin vasta 33-vuotias Thor kirjoitti lokikirjaansa, että ”lautta on mahtava, merenkulkukelpoinen alus.” Matkasta tulikin huikea menestys, kun 101 päivää myöhemmin lautta pysähtyi lähtöpaikastaan Perusta noin 7000 kilometriä länteen Raroia-atollille.

Humboldtin merivirta nähtävästi toimi oikein tuolla matkalla, sillä myös Golf-virta vaikuttaa tähän mutkikkaaseen systeemiin:

Tosin lautan miehistö oli jo noin viikkoa aiemmin nähnyt muitakin atolleja, mutta näihin he eivät pystyneet turvallisesti rantautumaan DIY-lautallaan.

Kon-Tiki- lautta karahti lopulta pienelle luodolle Raroia-atollin viereen ja paikalliset kyläläiset noutivat heidät kanooteilla atollin suojiin. Kon-Tiki- lautta hinattiin tietenkin rantaan veneellä. Papukaija-Lorita menehtyi valitettavasti matkalla ja joutui hain kitaan keskellä merta. RIP Lorita The Parrot: annoit elämäsi tieteen edistämiseen!

Noh, tämän reissun jälkeen retkue sai tietenkin mukavasti julkisuutta; dokumenttifilmiä pukkasi ja kirjaakin julkaistiin. Thor Heyerdahl nousi matkallaan todellakin maailmankartalle ja teki tämän matkan jälkeen useita muitakin tutkimusmatkoja mm. Galapagos-saarille, Pääsiäissaarelle (Rapa-Nui) sekä Atlantin ylityksen Ra II-aluksella.

On mielenkiintoista, että Heyerdahl kiinnostui Perun Titicaca-järven kelluvista kaislasaarista ja heidän rakentamista veneistään, sillä tätä perinnettä on noudatettu tuolla alueella useita vuosisatoja (ellei tuhansia) Aimara-heimon toimesta. Nykyään näitä kaislasaaria on noin 120 ja niissä elää edelleen noin 1300 ihmistä.

https://www.bbc.com/travel/article/20220814-the-floating-homes-of-lake-titicaca

Mutta: todistiko Thor Heyerdahl Kon-Tiki- reissullaan sen, että Perusta oltiin saavuttu polynesialaisille saarille tuhansia vuosia sitten? Vastaus on kyllä ja ei. Hänen matkansa tuohon aikaan todisti toki sen, että tällainen reissu on mahdollista suorittaa mainitulla balsapuulautalla. Mitään muuta yhteyttä tuohon aikaan ei ollutkaan mahdollista todistaa ilman nykyaikaisia DNA-tutkimuksia.

Näitä DNA-tutkimuksia löytyy tietenkin nykyään kasapäin. Oletusarvoisesti Heyerdahlin aikana yleisesti uskottiin, että Polynesian asuttajat saapuivat itäisestä Aasiasta, lähinnä Taiwanista edeten eteläisimmille saarille. Tutkimusten mukaan näin on suuremmilta osin tapahtunutkin, mutta kysymyksiä herättää Etelä-Amerikan perimän osuus tutkimuksissa, sillä niitä todellakin löytyy. Tässä muutama mukava ja lyhyehkö video, joissa voi katsoa vaikkapa kauniita kuvia ja maisemia tässä hemmetillisessä pimeydessä:

https://www.youtube.com/watch?v=LWYkKwJVVqM&t=603s

Jälkimmäinen video kyseenalaistaa Heyerdahlin, mutta jokainen voi kuitenkin muodostaa oman mielipiteensä tutkimalla ihan itse kaikkea tieteellistä materiaalia. Videot ovat huvitusta mielelle ja silmälle.

Akka on tutkinut kirjallisia tutkimuksia aiheesta ja Polynesian geeniperimä on tosiaankin suurimmalta osaltaan lähtöisin Taiwanin ja Itä-Aasian perukoilta. Eurooppalaiset vaikutteet geeneissä selittyvät tietenkin myöhemmillä tutkimusmatkoilla, mutta arviot 6-8 ja 4-11 %:n Etelä-Amerikan geenipoolista (vaihtelee eri lähteistä riippuen) ei näistä voi johtua. Geenitutkimuksissa ei tietenkään myöskään voi ajoittaa niiden ilmestymisen ajankohtaa, mutta näitä faktoja ei kuitenkaan voi sivuuttaa pseudotieteenä. Jopa nykyihmisissä on alueesta tai yksilöstä riippuen jopa 4 % neandertalilaisen geeniperimää! Ja tämän lajin sukupuuttoon kuolemisesta on jo noin 30 000 vuotta!

https://www.kon-tiki.no/en/news/basically-thor-heyerdahl-was-right Kon-Tiki-museon sivu Oslossa.

Akka alkoikin miettiä (taas) viimeisen jääkauden jälkeistä merenpinnan nousua, joka oli peräti noin 120 metriä. Olisiko mahdollista, että ennen jäätiköiden katastrofaalista sulamista yllättäen noin 12 800-11 6000 vuotta sitten nämä pienet saariryhmät olisivatkin olleet yhdistettyinä suuremmalla maamassalla? Katsotaanpa tällainenkin (pikku) seikka:

Jääkauden jälkeinen merenpinnannousu metreissä.

Jotenkin näyttää kuitenkin siltä, että nämä pienet saaret ovat kuitenkin merenalaisen vuoristojonon huippuja. Näillä alueilla merenpinta on hyvin matala ja syvyys alkaa kuitenkin hyvin nopeasti. Nämä atollit ja saaret voivat olla jäänteitä siitä jääkauden jälkeisestä sulamisesta, josta legendatkin kertovat? Kaikkien kulttuurien myyteissä kerrotaan näistä valtavista tulvista, joista Akkakin on aiemmin kirjoittanut. Ehkäpä nämä siirtymät alueilla ovat tapahtuneet aiemmin, kuin on nykyhistoriassa oletettu.

Ihmetystä herättää kuitenkin Heyerdahlin norjalainen sisu; hän sai valtavirran arkeologien halveksuntaa/pilkkaa ja siitä huolimatta uskoi omiin havaintoihinsa noina aikoina, kun satelliitteja tai GPS:ää ei ollut vielä saatavilla.

(Kon-Tiki_museet)

Tällaiset henkilöt avasivat kuitenkin meille muille maailmaa havaittavaksi uudella tavalla ja kertoivat asioista, joita ei ollut koskaan ennen tehty. Tällainenkin homma vaatii sisua, suunnittelua, koordinointia ja ties mitä taitoja sen toivotun tavoitteen saavuttamiseksi. ”Notta perkele, lährenpä tästä ylittämään tätä matkaa ihan todistaakseni ajatukseni voiman! Siitäs sait, kusipää!”

Näillä ajatuksilla tämä maailma on tehty ja kunnia kuuluu heille kaikille, jotka pistivät henkensä likoon matkoillaan! Toivottavasti tällainen ajattelu olisi mahdollista nykypäivänäkin, kun kartat ovat nähtävissä tietokoneelta/puhelimesta eikä varsinaista tutkimusmatkailua enää tarvita. Tällaisia henkilöitä tarvitaan kuitenkin monessakin asiassa, joten keep up the good spirit of Thor Heyerdahl! Äijä oli ihan kuningas!

MENNEITÄ MURHIA KAUHISTELLESSA

Jostakin merkillisestä syystä (taas kerran) Akkaa ravisutti tällainen hirvittävä murhatapaus yli 70 vuoden takaa: The Black Dahlia eli Mustan Daalian murha Los Angelesissa v. 1947. Tämän nuoren naisen edelleen selvittämättömässä murhassa löytyy kummallisia piirteitä, jonka takia tapaus lieneekin edelleen avoin.

Elizabeth Short (29.7.1924-15.1.1947).

Samalla tavoin avoimiksi ovat jääneet mm. Suomen Tulilahden murhat, Kyllikki Saari ja Bodom. Näitä kaikkia murhia yhdistää se, että ”silminnäkijöitä” ja todistajia on ollut riesaksi asti, ja heistä on lopulta enää vuosien tai vuosikymmenien jälkeen vaikeata karsia ne uskottavimmat henkilöt. Kuulustelumenetelmät/niiden kirjaukset/tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavan paljon siitä, jolloin niitä oli käytettävissä.

Hyvä esimerkki tästä lienee juurikin Kyllikki Saaren murha v. 1953, kun paikallista väestöä palloili tuhansittain mukana etsinnöissä. Jopa poliisimiehet vetelevät valokuvissa kessua eli tupakkaa huuli pitkällä, eikä mistään murha- tai hautapaikan suojelemisesta ollut puhettakaan. Kyllähän sen ymmärtää, kun ainoa tuolloin tiedetty todistusaineisto oli… sormenjäljet.

Kyllikin löytö 11.10. 1953.

DNA:han perustuva tunnistus alkoi saada jalansijaa vasta 1980-90-luvuilla, ja silloinkin tämä teknologia oli alkutekijöissään. Jopa tällaisia DNA-näytteitä on tutkittu uudestaan, kun vehkeet ja vempeleet ovat nykyään paljon tarkempia.

Akka on lukenut Jari Louhelaisen työstä kertovan kirjan Viiltäjä-Jackin tapauksessa, kuten myöskin Patricia Cornwellin kirjan hänen omasta näkemyksestään ja tutkinnoistaan tässä asiassa. Vakuuttavia ovat; molemmat, sen Akka voi sanoa. Jos on avoimin mielin asiaa tutkimassa, ei näistäkään voi lopullisesti muodostaa mielipidettään varmaksi. Aina on olemassa se pieni MUTTA, JOS…

Noh, joka tapauksessa: Black Dahlia eli Elizabeth Short on jäänyt historiaan ihan pelkästään kuolintapansa perusteella, sillä kyseessä oli tosiaankin hirvittävä murha. Elizabeth oli 22-vuotias nuori kaunotar, joka haaveili filmitähden urasta. Hän muutti vaiherikkaan, nuoren elämänsä aikana lopulta Los Angelesiin uraansa edistääkseen.

Todellisuus oli kuitenkin jotakin ihan muuta tällekin nuorelle naiselle, sillä hän teki osa-aikaisia tarjoilijantöitä ja käytännössä eleli köyhänä ystäviinsä turvautuen. Hänen ystäväpiirinsä olikin hyvin laaja, ja aikalaiset ovatkin kuvailleet häntä mukavaksi, aina positiiviseksi henkilöksi, jolla ei kuitenkaan koskaan ollut rahaa.

Tämä kuva onkin itse asiassa pidätyskuva; Elizabeth sai syytteen alaikäisenä juomisesta.

On myös kerrottu, että Elizabeth kierteli usein asuinalueensa baareissa naisystäviensä kanssa, joten varmastikin heille tarjoiltiin usein drinkkejäkin sodanjälkeisessä, vapautuneessa ilonpidossa. Tämä on hyvin ymmärrettävää jopa nykyihmiselle; ja varsinkin elokuvateollisuuden alkulähteillä Hollywoodin liepeillä. Tuohon samaan aikaan mm. Marilyn Monroe aloitteli uraansa, ja uusia valkokankaan tähtiä etsittiin kiivaasti mistä tahansa.

Juurikin tällaisen käytöksen perusteella Elizabethia on epäilty prostituoiduksi, vaikka siitä ei ole ollut mitään merkkejä tai todisteita. Tähän viittaa kuulemma sekin, että hänen osoitekirjastaan löytyi peräti 75 eri miehen nimet. Yeah: aikana, jolloin ei ollut kännyköitä, oli ihan tavallista kirjoittaa osoitekirjaan tapaamiensa ihmisten yhteystiedot. Varsinkin, jos olit etsimässä uraa filmitähtenä…

Elizabethin kahtia katkottu ruumis löytyi kuitenkin tienposkeen hylättynä 15.1. 1947. Ruumiin löysi perheenäiti 3-vuotiaan tyttärensä kanssa, ja ensin äiti luulikin näkevänsä hylätyn mallinuken, jossa yläosa ja alaosa olivat erillään toisistaan. Verta ei ollut missään nähtävissä, joten tämä oletus on ollut hyvin ymmärrettävä. Nähtyään tilanteen lähempää nainen juoksi kuitenkin lähimpään taloon soittamaan apua. Tuolloin tuo löytöpaikka oli joutomaata.

Ruumiinavauksessa selvisi, että Elizabeth oli tosiaankin katkaistu keskeltä vartaloa, ja leikkuujäljet olivat erittäin siistejä. Lisäksi Elizabethin suupielet oli vedetty puukolla auki korviin asti, ja hänen rintojaan ja muita ruumiinosiaan oli viillelty pahasti. Seksuaalisesta väkivallasta oli myöskin merkkejä, sekä sitomisjälkiä raajoissa. Kuolemansyyksi merkittiin kuitenkin aivoverenvuoto, joka johtui tylpän esineen aiheuttamasta vammasta. Toivottavasti Elizabeth oli tosiaankin kuollut tähän vammaan ennen silpomisia!

On sanomattakin selvää, että Elizabeth tapettiin jossakin muualla, kuin tällä joutomaalla. Ruumiista ei saatu juurikaan edes verinäytettä, joten murha on tehty paikassa, jossa verta on voitu roiskia/vuodattaa/pestä pois. Lisäksi ruumista oli valeltu bensiinillä sormenjälkien poistamiseksi, joka tuolloin olikin ainoa keino poistaa omia jälkiään. Tästä seikasta Akka on lukenut FBI:n julkaisemia vanhoja arkistotietoja, ja valitettavasti ainoat, löydetyt sormenjäljet ruumiista eivät sopineet rekisteritietoihin.

Noh, tästä ruumiin löytymisestähän se soppa vasta alkoikin. On kerrottu, että ensimmäisenä paikalla oli lehdistön edustajat, jotka ehtivät kuvata ruumista ja tehdä sensaatiomaista juttua ennen poliisien tuloa. Siellä on sitten vedetty ihan Seiska-meininkiä jo -40-luvulla!

Murhan jälkeen sanomalehden ”The Los Angeles Examiner” toimitukseen lähetettiin paketti, joka sisälsi Elizabethin tavaroita: syntymätodistus, henkilökohtaisia valokuvia, käyntikortteja ja juurikin aiemmin mainitun osoitekirjan. Lähettäjä lupasi antaa itsensä ilmi, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Tutkimusten yhteydessä haastateltiin kuitenkin peräti jopa 500 miestä sekä useita nimettömiä murhan tunnustajia. Läheisen lääketieteellisen koulun opiskelijat tutkittiin myös: heidän joukossaan saattaisi olla tällainen siistiin katkaisuun pystyvä henkilö. Kaikissa tutkimuksissa päädyttiin kuitenkin umpikujaan, mutta Elizabethin murhatutkimus säilyi lehtien etusivun uutisena jopa toista kuukautta.

Järkyttävintä luettavaa tässä tapauksessa ovat tosiaankin olleet lukuisat juupas-eipäs-mielipiteet kaikilta tutkituilta, syytetyiltä, sekä ihan vaan lähipiirin ihmisiltä: Elizabeth oli prostituoitu, lesbo, hänellä oli epämuodostuneet sukuelimet, hän oli siellä-ja-siellä (ehkä) tai ei ollut, hiukset olivat ruskeat/mustat, hän käyttäytyi epäilyttävästi jne. On tosiaankin helppoa tällaisen tapauksen yhteydessä väittää nähneensä hänet, mutta kuten usein muissakin tapauksissa; näköhavainto saattaa olla väärin muistettu päivä, saman näköinen henkilö tai muuten vaan huomion hakuinen havainto.

Keitä sitten epäiltiin syyllisiksi? Tämä kysymys on loputon suo, johon Akkakin on osittain uponnut, sillä informaatiota ja mielipiteitä on tarjolla ihan liikaakin. Kuten Viiltäjä-Jackinkin tapauksessa, tässäkin keississä on useita epäiltyjä ja useita teorioita on kirjoiksikin kirjoitettu: eräs heistä on Steve Hodel, joka syytti isäänsä Georgea tästä murhasta. Tällaisia muitakin kirjoja on kirjoitettu mm. Zodiac-murhaajan henkilöllisyydestä.

Akan mielenkiinto kääntyykin tässä tapauksessa siihen, mikä meitä ihmisiä kiehtoo näissä vanhoissa, selvittämättömissä murhatapauksissa? Tämä murha on tietenkin järkyttävä laatuaan, sitä ei voi kieltää, mutta miten kukaan meistä voisi enää selvittää näin vanhan tapauksen jälkikäteen?

Sama pätee näihin Suomenkin aiemmin mainittuihin tapauksiin. Meillä nykyajan ihmisillä ei ole enää mitään muuta, kuin tuolloin heikosti tai puutteellisesti hoidetut poliisitutkinnat ja -raportit sekä jopa mystisesti kadonnutta todistusaineistoa. Siinäpä on sitten hyvä lähteä penkomaan yhtään mitään, kun alun alkaenkin kaikki on tehty päin per… mäntyä.

Mutta; kysymys kuuluu edelleenkin: MIKSI-OI-MIKSI me tutkimme edelleenkin näitä? Akka epäilee, että joissakin meissä piilee edelleen se metsästäjä-keräilijä-kulttuurin dna:n pieni hiven, jonka takia me vaadimme jonkinlaista jännitystä elämään. Olkoon se sitten laskuvarjohyppyä tai jotakin muuta extremeä; meissä vähemmän hurjapäisissä ihmisissä on jonkinlainen loputon tiedontarve tai -jano, mitä nämä mysteerit aiheuttavat.

Ja mitä ikinä tässä mahtaakaan tapahtua? Random-kuva menneisyydestä, jossa etsitään jotakin jännittävää.

Se jännitysmomentti tulee ehkä siitä, että ”jos minä nyt kuitenkin ratkaisisin tämän vuosikymmeniä vanhan mysteerin, niin olisin kyllä ihan heimoni kunkku!” (Akka olisi kyllä heimonsa kuningatar tällaisessa tapauksessa, tai sitten sukupuoleton ihan-mikä-vaan-royalty, ettei kukaan loukkaantuisi nimityksen aiheuttamasta traumasta).

Jep, tälle tulkinnalle saa vapaasti nauraa.

Akkaa jäi kuitenkin tässä Elizabethin tapauksessa kaihertamaan FBI:n julkaistuissa dokumenteissa (linkkinä) sivulla 72 oleva kirje itselleen J. Edgar Hooverille: kyseessä on nainen, joka epäilee naapurimiehen pahoinpidelleen naisen juurikin huutojen perusteella. Tämä ex-poliisimies olisi myöskin leikannut naiselle tällaisen ”Jokerina” sittemmin tunnetun suun, ja nainen syyttikin korruptoitunutta LAPD:ta asian peittelystä.

FBI Records: The Vault — Black Dahlia (Elizabeth Short)


Oliko tässä siis huolestunut naapuruston edustaja, jonka kirje jätettiin huomioimatta, hmm…?! ”The Hooverin” vastauskirje seuraa kuitenkin tämän kirjeen kopion perässä, mutta se on jotakuinkin epäselvä. Akka ymmärsi kuitenkin, että siinä luvataan suorittaa parhaat tutkimukset ikinä ja mannaa sataa taivaasta jne. Eehhehe! Tällaiset epäselvät, julkaistut dokumentit antavat heti salaliittoteoreetikoille lisäpontta: MIKSI nämä ovat epäselviä ja MITÄ ei ole vielä julkaistu?

J. Edgar Hoover hallitsi tosiaankin koko Amerikkaa, sillä hän perusti FBI:n ja hoiti sitä omalla tavallaan useita vuosikymmeniä.

Akka ei naura enempää tällaisten asioiden yhteydessä, sillä ajan kulumisesta huolimatta kyseessä ovat kuitenkin olleet oikeat ihmiset; onkin aina ollut järkyttävää havaita, miten esim. silminnäkijöiden tai muiden havaintojen tekijöiden nimet sekä lausunnot jäävät elämään nykyaikaan asti.

Akka toivookin, ettei koskaan joutuisi omakohtaisesti kokemaan mitään hirvittävää tapahtumaa, joka muodostuisi mysteeriksi tai epäselväksi tapahtumaksi. Tällaisen henkilön läheiset joutuvat elämään loppuelämänsä asian kanssa, ja historiankirjoihin heidänkin lausuntonsa jäävät. On se pirun helppoa sanoa 70 vuotta jonkin tapahtuneen jälkeen netissä, että ”sen-ja-sen lausunto vois viitata kyllä siihen, että oisko se valehdellut kuitenkin, häh, mitä mieltä?”

Yeah, salaliittoja löytää aina sieltä, missä tutkinta on ollut huolimatonta tai nykypäivän valossa katsottuna puutteellista: Viiltäjä-Jackin tapauksessa sivulliset ja poliisit jopa peittivät yhtä uhria tämän hameella soveliaisuusyistä, sillä tämän alaruumis oli paljaana jne.

Tähän enempää puuttumatta Akka jättää nämä murha-aiheet sikseen, koska seuraavaksi pitäisi käsitellä kysymystä: MIKSI/KUKA on tarpeeksi hirviömäinen pas*iainen tehdäkseen tällaisia murhia. Tämä on varmastikin ihan muiden hommia, kuin Akan…

Saunan takana on edelleenkin tilaa, jos joku harrastelija/ammattilainen nappaa jonkun tällaisen sadistin näppeihinsä. Tämä on äärimmäisen epätodennäköistä, joten R.I.P Elizabeth ja kaikki muutkin selvittämättömät murhatapaukset. Ihminen on ihmiselle susi, kuten vanha sanonta kertoo.