TV-OHJELMAT, OSA 2

Lopettakaa jo keksimästä näitä “julkkisohjelmia” eri muodoissaan. Julkkikset kokkaa, retkeilee, matkailee…

Suomessa ei ole julkkiksia! Tämä maa on asukasluvultaan niin pieni, että oikeat julkkikset ovat ulkomailla tekemässä sitä, mistä heille maksetaan heidän ollessaan hyviä.

Suomen mukamasjulkkiksia kierrätetään siis ohjelmasta toiseen, koska ei ole ketään muutakaan kierrätettävää.

Suomen mukamasjulkkikset ovat tietynlaisissa lehdissä piilokuvattuina syömässä hampurilaista. Ja että meitä kiinnostaa, miten sitä mussutetaan! Että oliko ihan kananmuna-grillimättö kostean illan jälkeen? Kenen seurassa?

Suomen mukamasjulkkis-kategoriaan pääsee myös ottamalla isommat silikonit ja sitten pienentämällä niitä. Sitä pitää perinteiseen tapaan päivitellä sitten kaikkien lehtien palstoilla. ´”Kuva on mukava yllätys” sanottiin ennen, näissä tapauksissa ei.

Puuttuu enää kilpailu “kuvaa julkkis riu’ulla paskalla, paras kuva palkitaan.” Että saadaan siihenkin sitä talvisodan meininkiä
mukaan.

TV-OHJELMAT, OSA 1

Männävuosina huomasin sattumalta, että jollakin Ylen kanavalla esitettiin tuntitolkulla junamatkaa Norjan läpi veturista kuvattuna. Liekö ohjelman pituus ollut 8 tuntia, todellinen junamatka kesti 12 tuntia. Me suomalaiset nähtävästi haluamme tällaista ohjelmaa.

Mikäli ohjelmaa ei tule Norjasta, voi vaihtoehtoisesti katsoa ruotsalaisia pipertämässä pajunoksista sisustuselementtejä.

Eri kanavien katsojaluvut kyllä väittävät maustamme ihan muuta. Ykkösenä löytyy lähes aina uutiset, muutoin haluamme katsoa kilpailuohjelmia, tosi-tv-sarjoja tai elokuvia. MIKSI MEIDÄN PITÄISI KATSOA JUNAMATKAA NORJAN VUONOILLA?

Suomen suorasanaisin/suosituin radio-ohjelma vuodesta toiseen liittyy meijeritoimintaan. Tässä on viesti ohjelmapäälliköille: heittäkää nyt jo minimiin kaikki kulttuuriohjelmat Ruotsi-Norja-akselilla. Me emme katso, kun norjalainen Ragnar kalastaa pikku purrellaan silliä.

Me katsomme tv:stä suomalaisia häpäisemässä itseään erilaisissa kilpailuissa (jotta voimme nauraa heille myötähäpeästä) ja kuuntelemme radiosta alapäähuumoria kirosanoilla. Tällainen toiminta helpottaa
meitä, kun emme muutoin voi ilmaista itseämme.

Nauramme mukana, kun päin naamaa nauraminen ei ole kohteliasta.