PUITA JA PÖLKKYPÄITÄ

Tässä kevään hiirenkorvia odotellessa tulee usein katseltua kymmenien metrien korkuisia kuusia ja mäntyjä, joita Akan ympäristössä on riittämiin. Nämä puut lienevät olleen olemassa jo peräti maailmansotien aikaan, ellei jopa kauemminkin – internetin ihana ihmemaa tietääkin kertoa, että männyt voivat kasvaa useita satoja vuosia. Onpa perin merkillistä ajatella, että nämä ylevät jättiläiset ovat tosiaan voineet kasvaa jopa useiden vuosisatojen ajan aikana, jolloin maailma oli vielä mustavalkoinen. Näinhän me olemme valokuvista ja vanhoista filmeistä saaneet huomata. Ensimmäinen värivalokuva otettiin jo v. 1861, joten tästä ajankohdasta lähtien maailma alkoi hissukseen muuttua värilliseksi (hah hah).

Suomen toistaiseksi vanhin puu löydettiin sattumalta Urho Kekkosen kansallispuistosta Lapista. Tästä männystä sahattiin koepala, jonka perusteella puun iäksi saatiin n. 780 vuotta. Puuvanhuksella on kasvupaikallaan otolliset olosuhteet, joten se on saanut rauhassa ikääntyä näinkin kunnioitettavaan ikään asti. Perspektiiviä ikään antaa esim. sellainen seikka, että puun alkaessa kasvaa rakennettiin vimmalla sekä Hämeen, että Turun linnaa. Näistä tapahtumista tämä mänty oli tietenkin autuaan tietämätön ihan jo sijaintinsakin takia.

Suomen vanhin puu yhä pystyssä! | Luonto | yle.fi

Urho Kekkosen kansallispuisto – Google Maps

Noin 800-1000 -vuotias tammi The Major Oak löytyy kuuluisasta Sherwoodin metsästä, Englannista. Tässä metsässä kerrotaan Robin Hoodin kirmailleen iloisine veikkoineen, mikäli tämä legendaarinen hahmo siis pohjautuisi oikeaan henkilöön. Tästä seikasta löytyy useita tulkintoja ja eriäviä mielipiteitä, mutta ainakin Herra Huppupää joukkioineen on auttanut alueen turismia jo viktoriaanisista ajoista lähtien.

Sherwoodin metsä – Google Maps

The Major Oak (VisitNottinghamshire).

Kaksi maailman vanhinta (elossa olevaa ja ajoitettua) puuta sijaitsee White Mountains-vuoristoalueella Kaliforniassa. Toinen näistä männyistä – Metusalemiksi nimetty- on peräti n. 4845-vuotias, ja toinen n. 5062-vuotias. Näiden puiden varhaisina kasvuvuosina Mesopotamiassa kirjoiteltiin savitauluihin nuolenpääkirjoituksia ja Egyptissä alettiin tavoitella kuolemattomuutta muumiointiprosessien myötä.

Metusalem/Methuselah Tree.

Euroopan vanhin puu löytyy Italiasta Napolin lähettyviltä. Puun ikä on karkeat 1230 vuotta, joten tämä Italus-niminen mänty päihitti aiemmin ennätystä hallinneen kreikkalaisen Adonis-männyn. Adoniksen ikä on lähteestä riippuen 1075-1077 vuotta. Näihin aikoihin vallitsi viikinkiaika, samalla kun kristinusko levisi hitaasti Euroopassa pohjolaankin asti.

Italus (LiveScience).

Useita tuhansiakin vuosia vanhempia puita maailmasta toki löytyy kasapäin, mutta näiden puiden kohdalla ikä perustuu vain arvioon. Lisäksi on olemassa jopa kymmeniä tuhansia vuosia vanhoja juuristoja, joista kasvaa edelleen vehreitä ja terveitä kloonipuita. Eräs vanhimmista esimerkeistä löytyy Keski-Ruotsista Fulufjälletin kansallispuistosta. Old Tjikko-kuusen juuristo on radiohiiliajoitettu 9550-vuotiaaksi, runko itsessään on tosin vain muutamia satoja vuosia vanha. Tässä juuristossa on huomionarvoista se, että kasvusto on alkanut kehittyä hyvin nopeasti jääkauden jäätiköiden vetäytymisen jälkeen n. 10 000 vuotta sitten. Tällaiset maanalaiset verkostot taitavat siis olla jokseenkin kuolemattomia, ellei sitten jokin sairaus tai tulipalo tuhoa koko systeemiä.

Old Tjikko (WikimediaCommons).

Tällaisiakin esimerkkejä valitettavasti löytyy. Vuonna 2012 Longwoodissa, Floridassa paloi 3500-vuotiaaksi arvioitu sypressipuu The Senator. Palosta tuomittiin vankeuteen 26-vuotias nainen, joka oli sytyttänyt puun juurella tulen polttaakseen metamfetamiinia. Tulipalon takia tämä 38-metrinen puu lopulta kaatui, jättäen jäljelle n. 6-7-metrisen, hiiltyneen tyngän. Palon alkamisesta löytyi jopa kuvatodisteita naisen kännykältä ja läppäriltä – pölkkypää numero 1.

The Senator Tree v. 1946 (FloridaMemory).

Vuonna 1964 Nevadan Wheeler Peakissa kaadettiin n. 5000-vuotias mänty, nimeltään Prometeus. On epäselvää, miksi Pohjois-Carolinan yliopiston opiskelija Donald R. Currey päätyi puun kaatamiseen, sillä hän oli saanut luvan tutkia alueen puita mm. ottamalla puista poranäytteitä niiden iän määrittämiseksi. Tämä syy jäänee mysteeriksi, mutta joka tapauksessa puun ikä paljastui tietenkin sen kaatamisen jälkeen, joten tämä Herra Wannabe-Dendrologi saa kunnian olla pölkkypää numero 2.

Prometeuksen kanto (WikimediaCommons).

Vielä varhaisemmat pölkkypäät löytyvät vuodelta 1854: William Lapham, George L. Trask ja George Gale sahasivat Kaliforniassa Mother of the Forest-puusta 60 tonnia kaarnaa esiteltäväksi näyttelyissä. Tämän 2500-vuotiaan puun kaarnan paksuus oli useita kymmeniä senttimetrejä, ja nämä palaset päätyivätkin lopulta Lontoon Hyde Parkin Kristallipalatsiin puun muotoon aseteltuina. Tämä Lontoon suureen maailmannäyttelyyn rakennettu palatsi tuhoutui kokonaan tulipalossa v. 1866, jolloin tämä kasaan väkerretty ”puu”parkakin tuhoutui. Kaliforniaan jäänyt runko vaurioitui kaarnanpoistossa niin, että jäljelle jäi vain pystyyn kuoleva runko, joka vaurioitui v. 1908 maastopaloissa pahasti. Tämän tapauksen syylliset nimetään virallisesti pölkkypäiksi numeroilla 3, 4 ja 5.

Mother of the Forest Lontoossa v. 1859 (WikimediaCommons).

Mutta; ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Kalifornian toistuvissa maastopaloissa on saatu mm. pelastettua Sequoian kansallispuistoissa sijaitsevia jättimäisiä punapuita, suurin ja komein niistä on nimeltään Kenraali Sherman. Tämä 2200-2700 -vuotias jättiläinen suojattiin alumiinipeitteillä v. 2021 paloissa, joten vastaisuudessakin tämä järkäle on lajitoveriensa lisäksi edelleen ihailtavissa. Tuollainen foliohomma tuntuu jokseenkin julkisuustempulta, mutta mitäpä sillä on loppupeleissä väliä. Ainakin tilanteesta saatiin hienoja valokuvia, jos ei muuta.

(LosAngelesTimes)

Näistä viime vuosien paloista ovat kärsineet ainakin punapuut Genesis, King Arthur, Floyd Otter ja Ishi Giant, joten peitelkääpä vain niitä runkoja ihan millä avaruuspeitteellä tahansa haluatte. Akka voi lähettää teille Liiterin ekstravahvaa grillifoliota, sillä saisi mukavasti suojattua… krhm, hyvin pienen alueen tuollaisesta jättiläisestä. Kannattaa siis varmaankin jättää ne foliot odottamaan seuraavaa kesää, jatkakaa vain samaan malliin siellä rapakon takana! Akka tosin edelleen epäilee tuon kuvassa olevan foliosuojan riittävyyttä, mutta mitäpä Akka näistä asioista tietäisi tuon taivaallista…!