Kohta on taas käsillä se aika vuodesta, kun erään maailmankuulun laulukilpailun hypetys nousee korkeuksiin. Suomea veikataan taas varmaksi voittajaksi – kuten niin usein aiemminkin – mutta sehän jää taas kerran nähtäväksi. Arvoisa herra Lordi voitti hirviöpelimanneineen vuonna 2006, joten kaikki on toki mahdollista. Olisihan se hauskaa nähdä, kun voittajaksi julistettaisiin upean rummunpärinän säestämänä… FINLAND (mikäli tällaisella voitolla on jollekulle jotakin merkitystä). MUTTA… jos voittajaksi julistettaisiin VINLAND, voisi moni katsoja tähyillä kummissaan ympärilleen ja kysyä ettämitähäh.
Viikinkiajan VINLANDin sijainti on edelleen tutkijoille mysteeri, tokihan monia mahdollisia paikkoja on Vinlandin sijainniksi useina vuosikymmeninä esitetty. Mitään konkreettisia todisteita ei kuitenkaan tästä ”rehevästä viinirypälemaasta” ole kuitenkaan löydetty ja monet uskovat Vinlandin olevan jo 1960-luvulla löydetty L’Anse aux Meadows. Tästä paikasta Akka on kirjoittanut aiemmin jo vuosia sitten.
Kertomukset Vinlandin olemassaolosta pohjautuvat tietenkin viikinkien saagoihin. Nämä perimätietona kulkeneet kertomukset on kuitenkin kirjattu kirjalliseen muotoon vasta n. 250 vuotta niiden oletettujen tapahtuma-aikojen jälkeen, sillä viikingeillä ei esimerkiksi ollut käytössään pergamenttia kirjoitusta varten. Moni voi tietenkin kyseenalaistaa senkin, että ovatko saagat todellakin kirjoitettua historiaa vai mytologiaa, mutta niiden sisältö puhuu puolestaan ja monet seikat viittaavat niiden todellakin kertovan historiallisista tapahtumista. Useat eri kansat ja kulttuurit ovat säilöneet omaa historiaansa (yhdessä mytologian kanssa) suullisena tarinankerrontana, joten mitenkään poikkeuksellista ei tällainen toiminta ole.
Tällä kertaa paneudummekin tarkemmin siihen, MISSÄ Vinlandin uskotaan sijainneen ja MIKSI: mahdollisia paikkoja on siis esitetty tuhansittain, eikä mistään näistä ole vielä löydetty vedenpitäviä todisteita. Tärkein lähde Vinlandin metsästykseen löytyy tietenkin Erik Punaisen saagasta, sillä mitään muutakaan aineistoa ei tähän jahtiin ole saatavilla. Eri lähteet kertovat kuitenkin kukin omaa tarinaansa, joten katsahdetaanpa ensiksi tiedettyjä faktoja saagoista.
Erik Thorvaldsson/Punainen (n. 950-1003) syntyi Norjassa, mutta muutti jo lapsena perheensä kanssa Islantiin isänsä karkotuksen vuoksi (murhasyyte). Aikuisiällä Erik tappoi oman naapurinsa ja karkotettiin itsekin kolmeksi vuodeksi, joten hän lähti länteen ja perusti 980-luvulla Grönlantiin hyvin menestyvät siirtokunnat, itäisen ja läntisen. Erikin poika Leif oli kuitenkin kuullut islantilaiselta viikinki Bjarni Herjolfssonilta tämän purjehdusmatkasta, jolla seurue ajautui pois aiotulta reitiltä etsiessään näitä Erikin uusia tukikohtia. Tällä matkalla Bjarni miehistöineen näki heille ennen tuntemattomia rantakallioita ja saaria Islannista katsottuna lounaisella merellä. Bjarni ei kuitenkaan rantautunut näille rannikoille ja ajan mittaan seurue pääsi kuitenkin Grönlantiin, joka reissun tarkoituksena olikin.
Tämä mainittu Leif Erikinpoika (n. 970-1020) osti lopulta Bjarnin laivan ja lähti seurueineen (35 viikinkiä) tutkimaan näitä Bjarnin mainitsemia uusia rannikoita. Matkatessaan rannikkoa pitkin etelään maisemat vaihtuivat kallioisista jyrkänteistä metsäisiksi seuduiksi ja lopulta reheviksi… VINLANDin maiksi. Leif nimesi nämä alueet nimillä Helluland (kallioiset kielekkeet), Markland (metsäinen maa) ja Vinland, jonka nimityksestä täytyy kertoa erikseen. On lisäksi huomattava, että saagoissa näistä alueista kerrotaan hyvinkin tarkasti ja niiden sijaintia määritetään mm. sen mukaan, kuinka pitkään laivalla oli purjehdittava. Luulisi siis nykypäivänä olevan helppoa määrittää kyseiset kohteet ihan jo näillä tiedoilla? Kuinka nopeasti viikinkilaiva kulkee näillä merialueilla merivirtojen ja tuulten avulla?
VÄÄRIN. Kun tarkastelee tarkemmin kartalta näitä nykyisen Kanadan luoteis- ja lounaisosia Grönlannista alaspäin, ei voi olla huomaamatta alueen järjetöntä laajuutta ja mahdollisia rannikkokohteita tällaisille havainnoille löytyy silmänkantamattomiin. Yleisimmin kuitenkin nykypäivänä uskotaan, että Helluland on nykyinen Baffinin saari, jonka geologia ja sijainti täsmää saagojen tarinoihin.
Marklandin uskotaan olevan nykyinen Labradorin alue Newfoundlandissa samoista syistä ja sehän sijaitseekin luontevasti seuraavana matkalla etelään. Myös merivirrat tukevat tätä käsitystä, sillä ne ohjaavat mahdollista purjehtijaa suoraan rannikkoa pitkin alaspäin kartalla. Näiltä metsäisiltä alueilta oli saatavissa rakennuspuita, joiden jäänteitä on löydetty myös näiltä Grönlannin asutuksilta. L’Anse aux Meadows sijaitsee myös kätevästi juuri Newfoundlandin saaren pohjoiskärjessä, joten matkaa on tosiaankin tehty rannikkoa pitkin.
Nykyään on todistettu, että L’Anse aux Meadowsin rakennusmateriaali (puu) ajoittuu noin vuoteen 1021. Alueen uskotaan olleen käytössä joko vain muutamia kymmeniä vuosia tai sitten jopa noin 100 vuotta. Joka tapauksessa alue on ollut lähinnä tilapäinen asuinpaikka, kun materiaalia on hankittu ja työstetty Grönlantiin vietäväksi. Rautaa on työstetty alueen sepän pajassa ja naisiakin on ollut läsnä, sillä alueelta on löydetty kehruuseen tarkoitettu värttinä.
Jossakin vaiheessa alueelta on kuitenkin lähdetty lopullisesti, sillä tavarat ja härpäkkeet on huolellisesti viety pois ja tämän uskotaan johtuneen paikallisista alkuperäisasukasheimoista. Saagoissa kerrotaan useista taisteluista heimojen kanssa ja nämähän ovat tietenkin olleet verisiä tapahtumia. Mm. Leif Eriksonin veljen Thorvaldin sanotaan kuolleen alkuperäisasukkaiden ja viikinkien välisessä kahakassa. Lisäksi Grönlannista ja Islannista saatavat, eurooppalaisten himoitsemat turkikset ja mursuista saatava luu- ja öljymateriaali oli viikingeille suotuisaa ja tuottavaa kauppaa, joten kotiinpaluu lienee ollut viikingeille parempi vaihtoehto.
Tulevina vuosina ja vuosisatoina näillä alueilla on kuitenkin käyty useita kertoja, mutta vaarallinen merimatka ja myrskyt ovat varmasti vieneet useita laivoja ja seurueita meren syvyyksiin. Toisaalta joidenkin viikinkien uskotaan jääneen tälle uudelle mantereelle näiden natiiviheimojen pariin ja Islannista on löydetty näiden heimojen perimää DNA:ssa. Viikingeillähän oli tapana ottaa orjia mukaansa matkoillaan, joten…
Mutta takaisin asiaan: entäpä se VINLAND? Missä tämä rehevä rypälekeidas nyt oikein sijaitsee?
Mm. eräs arvoisa herrasmies James Robert Enterline kertoi jo 1970-luvulla kirjassaan Viking America: the Norse crossings and their legacy hyvin seikkaperäisesti omista pohdinnoistaan näiden kolmen mainitun alueen sijainneista. Tämän opuksen voi lainata Internet Archive-palvelusta ilmaiseksi, jos jotakuta kiinnostaa aiheen tarkemmat analyysit.
https://archive.org/details/vikingamerica0000unse/mode/2up erittäin yksityiskohtaista (raskasta) luettavaa ilmaisessa Internet Archive-palvelussa. Vaatii rekisteröitymisen, mutta Archivesta löytyy monenlaisia teoksia tutkittavaksi.
Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että VINlandin sana VIN on ylipäätään ymmärretty tai käännetty väärin juurikin siksi, että saagat kirjoitettiin muistiin satoja vuosia tapahtumien jälkeen ja oppineilla kirjoittajilla oli taustallaan klassisen latinan opinnot tuolloisissa yliopistoissa. Eurooppalaisille viini oli tunnettu tuote, jota raijattiin kauppalaivoilla etelästä ympäri Eurooppaa, kun taas viikingeille tuttua olivat vain kotitekoinen sima ja olut. Ei siis ole lainkaan järkevää, että viikingit olisivat nimenomaan kiinnittäneet huomioita rypäleisiin, joita noilla Newfoundlandin eteläisimmillä leveyksillä on toki villinä kasvanut.
Eräs mahdollisuus VIN-sanan merkitykselle onkin laidunalue: viikingeillä oli laivoissaan mukanaan karjaa ja eräs saagojen tarinoista kertookin, että alkuperäisasukkaat pelästyivät härkää, jonka viikingit olivat tarkoituksella jättäneet natiivien löydettäväksi. Tuolloin nämä yrittivät paeta häntä koipien välissä ja joutuivat tapetuiksi, kuten oli viikinkien tarkoituskin. Tokihan viikinkien oli rantauduttava maihin alueilla, joilla tällaista karjalle sopivaa, ruohikkoista laidunmaata oli nähtävissä.
Joidenkin tulkintojen mukaan VIN-sana voi viitata myös köynnöksiin tai erilaisiin pähkinätyyppisiin marjoihin (amerikanjalopähkinä) tai ties mihin tahansa muuhun. On siis kuitenkin epäselvää, onko tämä VIN-sana todellakin rypäle, kuten sen usein mainitaan olevan.
Yllä mainitun kirjan kirjoittaja uskoo, että nämä Helluland-Markland-Vinland- alueet sijaitsevat sekä Hudsoninsalmen että Saint Lawrencen lahden ympärillä, jossa myös L’Anse aux Meadows sijaitsee. Hän mainitseekin nimeltä useita eri paikkoja näissä lahdissa ja salmissa, mutta tämähän on kuitenkin jo 50 vuoden takaista spekulaatiota. Tämä on vain yksi esimerkki aiheen tarkoista tutkimuksista, tokihan uudempiakin esimerkkejä on runsaasti saatavilla. Näissäkään ei kuitenkaan ole sen kummempia todisteita alueen nykyisestä sijainnista.
Kyseessä on kuitenkin siis noin 1500-kilometrinen rannikkoalue, jolla sijaitsee useita saaria, jokisuistoja ja suotuisia asuinalueita. Eli lapio käteen ja kaivamaan vaan, kyllä sieltä jotakin pitäisi löytyä! Vai onko mitään edes löytynyt L’Anse aux Meadowsin lisäksi?
Useita epäiltyjä viikinkiasutukseksi luultuja paikkoja on toki tutkittu, mutta toistaiseksi tällaiset alueet ovat osoittautuneet alkuperäisasukkaiden asuinpaikoiksi. Viikinkien ja alkuperäisasukkaiden paikat ovat tietenkin helposti erotettavissa, sillä mm. keramiikka, aseet ja muut jäännökset poikkeavat merkittävästi toisistaan. Viikingit olivat mestareita raudan työstämisessä ja paikallisilla heimoilla ei tällaista taitoa esiintynyt lainkaan. Kiviset ja luiset nuolenkärjet eivät todellakaan kuuluneet viikinkien pirtaan ja arvokkaista rautamateriaaleista pidettiin tietenkin visusti huolta. L’Anse aux Meadowsista onkin löytynyt vain raudan käsittelystä syntyvää kuonajätettä, joka sekin todistaa, että paikka on tarkoituksellisesti tyhjennetty viimeiseen kirveeseen asti lähtiessä. Reippaita ja tunnollisia muuttomiehiä on tuolloin ollut asialla!
Eräs tutkittu alue sijaitsee juurikin Newfoundlandin saaren eteläkärjessä. Kyseessä on Point Rosee -niminen alue, jolta uskottiin satelliittikuvien perusteella löytyvän viikinkien pitkän talon jäänteet (22 m x 7 m). Koko vastasi täsmälleen L’Anse aux Meadowsin rakenteita, mutta valitettavasti tämäkin havainto veti vesiperän: kyseessä olikin luonnollinen muodostelma. Lisäksi paikalta löydettiin suosta peräisin olevaa rautamalmia, mutta tämäkin löytö julistettiin luonnolliseksi löydöksi (mahdollisesti alkuperäisasukkaiden tulisijan jäänteiksi).
https://en.wikipedia.org/wiki/Point_Rosee
On siis kuitenkin päivänselvää, että nämä viikinkien nimeämät maat on jo tuolloin 1000-luvulla nähty ja katsastettu, siitä ei ole mitään eripuraa tutkijoidenkaan piireissä. Ehkäpä jonakin kauniina päivänä tällainen uusi asuinalue löytyy tai sitten VINLANDin tapauksessa kyseessä oli vain viikinkien yleissana suuremmalle aluekokonaisuudelle, jonne lopulta tällainen väliaikainen asuinpaikka L’Anse aux Meadows perustettiin.
Eihän näitä Hellulandia ja Marklandiakaan samalla tavoin yritetä etsiä suurennuslasin kanssa, vaan niiden kohdalla mainitaan vain järkyttävän kokoiset ja suurpiirteiset Baffinin saari/Labrador! Akan mielestä tällainen yleisluontoinen nimi Vinland on vain keksitty kuvaamaan aluetta, joka jollakin tavoin eroaa aiemmista alueista ihan vain maastonsa takia. Helluland: kivikkoa ja jyrkänteitä, Markland: puustoa ja metsää, Vinland: laitumia, rypäleitä, pähkinöitä, ihan mitä tahansa, mutta ei kivikkoa eikä metsää.
Vinlandin asuinalueesta ei kuitenkaan tullut pysyvää siirtokuntaa, joten sen merkitys on ollut viikingeille suhteellisen pieni. Ehkäpä Leif, Thorvald ja myöhemmät purjehtijat tosiaankin lähtivät reissuillaan ”mökille” kesäksi tai talvikaudeksi ja palasivat takaisin kotiinsa uusin voimin innosta puhkuen ja laivat täynnä rakennuspuuta, jota varsinkin Grönlannissa ja Islannissa tarvittiin kipeästi.
Ehkäpä tästä perinteestä muodostui lopulta tällainen pohjoismaalainen kesämökki-ilmiö jo tuhat vuotta sitten, mistäpä sen tietää! Jostakin tällainen perinne on tullut jäädäkseen; ehkäpä juuri näiltä mainituilta viikingeiltä.
Tällä erää hyvää vappua kaikille, olittepa sitten mökillä Vinlandissa/Finlandissa tai ihan jossakin muualla!
PÄIVITYS 25.9.2026:
https://www.livescience.com/archaeology/vikings/did-the-vikings-reach-maine
Tutkijat uskovat, että tämä kolikko Maine penny on kulkeutunut löytösijoilleen alkuperäisasukkaiden kaupankäynnin seurauksena. Kolikkoa lienee käytetyn kaulariipuksena, sillä rahallista arvoa tällaisella kaupankäynnillä ei alkuperäisille asukkaille ollut. Kolikon on kuitenkin arvioitu olevan peräisin kuningas Olaf III:n (n. 1050-1093) ajoilta ja päätyneen asukkaille viikinkien mukana heidän asettuessaan mm. Newfoundlandiin.
