KIVILÖITÄ SIUN POLKUJEIS VARRELLE

Onpas joskus hauskaa törmätä termiin, josta ei ole koskaan kuullutkaan: kuka tunnustaa kuulleensa koskaan sanahirviötä “laakiobasaltti” tai “basalttilaakio“… tällaiseen termiin Akka tutustui etsiessään suomenkielistä vastinetta käsitteelle “columnar jointed volcanics.”

Magmakivien luokittelu – Geologia.fi

Googlen kääntäjästähän ei tällaisessa ole mitään apua, kun käännökset ovat aina viivasuoria täysin mutkia oikoen. Kerran Akka yritti muistella, mikä huonekasvina tunnettu peikonlehti olikaan englanniksi, ja vastaushan oli tietenkin troll magazine. Akka laittoi tällaisen aikakauslehtitilauksen heti vetämään, sillä onhan se nyt tuiki tarpeellista tietää peikkojen maailmankatsomuksesta ihan yleisestikin kuvitettuna painoksena. Aiemmin sitä on päässyt tutkailemaan vain katsomalla peiliin.

Monstera leaf eli peikonlehti.

Noh, mutta miten tämä nyt sitten liittyy mihinkään? Akkaa on jo pitkään kummallisesti viehättänyt eri puolilla maailmaa esiintyvät, merkilliset kivimuodostelmat, joita nyt sitten ilmeisesti laakiobasalteiksi (tai toisinpäin) kutsutaan… ei siis “pylväsjakoiset tulivuoret,” Google…!

Tunnetuin näistä on Giant’s Causeway Pohjois-Irlannissa, josta Akka jo aiemmin jossakin jutussa maininnutkin (mukavia luontokohteita maailmalla). Tällaiset ilmiöt ovat siis yleensä pitkiä basalttipylväitä, jotka ovat voineet muodostua useita vuosimiljoonia sitten sulan laavan kovettuessa ja sittemmin halkeillessa. Useimmiten tällaisessa tapahtumassa pylväät voivat olla jopa 30 metriä korkeita, läpimitaltaan muutamista senttimetreistä useisiin metreihin ja niiden muoto voi olla 3-8 -kulmainen. Giant’s Causewayn tapauksessa pylväät ovat muodostuneet 50-60 miljoonaa vuotta sitten ja niitä on laskettu paikalla olevan noin 40 000 kappaletta.

Giant’s Causeway, Irlanti ((WikimediaCommons).

Kuten arvata saattaa, näitä ilmiöitä löytyy runsaasti kaikista maista, joissa on tulivuoria (no shit, Sherlock), joten otetaanpa hyväksi esimerkiksi myös vaikkapa Pohjois-Amerikan Wyomingin tunnetuin pylväshässäkkä Devil’s Tower. Nämä useimmiten kuusikulmaiset pylväät muodostuivat n. 40 miljoonaa vuotta sitten, pisimmät niistä ovat 180-metrisiä ja leveimmät ovat jopa kuusimetrisiä. Tästä nähtävyydestä tehtiin Pohjois-Amerikan ensimmäinen kansallisnähtävyys v. 1906 presidentti Theodore Rooseveltin toimesta. Kah, mikäpä siinä on moista ihmetystä katsellessa, presidentti tahi ei!

Devil’s Tower, Wyomig (U.S.National Park Service).

Santa Maria Reglan basalttipylväät Meksikossa ovat hieno nähtävyys, sillä näiden pylväiden yhteydessä esiintyy kaksi vesiputousta. Täällä pylväät ovat viisi- ja kuusikulmioisia ja pituudeltaan noin 30-50-metrisiä. Kaiken lisäksi alueella on mm. riippusiltoja, joten kokonaisuus on korkean paikan kammoiselle oikea unelmakohde. Eiku siedätyshoitoon…!

Basaltic Prisms of Santa Maria Regla, Meksiko.

Intian länsirannikolla sijaitsee St. Mary’s Island -saari, jolla sijaitsee jopa 88 miljoonaa vuotta vanhoja basalttipylväitä, joista korkein on kuusimetrinen. Erikoista tällä saarella on se, että nämä pylväät lienevät muodostuneen, kun Madagascarin saari irtosi Intian mantereesta Seychellien saarijoukon ohella. Kaikkea ne tutkijat pystyvätkin selvittämään!

St.Mary’s Island, Intia.

St. Mary’s Islands – Google Maps

Vietnamin Ganh Da Dia puolestaan on 100×250 -metrinen merenrantakallio, jossa sijaitsee n. 35 000 erikorkuista pylväänpäätä. Nimi itsessään tarkoittaa kivilautasten merikalliota, ja tämä onkin kuvista päätellen oikein osuva nimi. Täällä pylväiden kulmien lukumäärä vaihtelee jopa pyöreästä muodosta kahdeksaan kulmaan.

Ganh Da Dia, Vietnam (WikimediaCommons).

Ganh Da Dia: A Gorgeous Paint in Real Life (youtube.com) pariminuuttinen video yläilmoista kuvattuna

Islannissa -tulivuorien luvatussa maassa- löytyy Gerdubergin kallioseinämä, jossa 7-14 -metriset pylväät seisovat rivissä kuin aseteltuina. Tämän pylväistön tasaisuuden selittää se, että sula laava on vyörynyt alaspäin hyvin tasaisesti ja meriveden viilentävä vaikutus on viimeistellyt… nimenomaan viimeistellyn lopputuloksen.

Gerðuberg Cliffs | Guide to Iceland

Detunatele eli Thunderstone Rocks Transilvaniassa, Romaniassa käsittää kaksi vuorenhuippua, joissa on peräti 1258-metrisiä pylväitä kilometrin päässä toisistaan. Kansantarustoissa ilmiötä on selitetty mm. sillä, että joku nimeltä mainitsematon kuningas olisi piilottanut massiivisen aarteensa kivien alle, ja itse Herra Vihtahousu olisi raivostunut turhaan aarretta etsiessään. Tällöin hän olisi kiukuspäissään halkonut salaman avulla kalliot näiksi kahdeksi huipuksi – Detunata Goalaksi ja Detunata Flocoasaksi.

Detunatele, Romania.

Tällaisia muodostelmia katsoessa tulee tietenkin väistämättä mieleen, eikö näitä luonnonmuovaamia pylväitä olisi voinut käyttää vaikkapa erilaisiin rakennuksiin? Siinähän tuollaiset ovat kuitenkin olleet tarjolla vapaasti jopa miljoonia vuosia – miksi niitä ei ole hyödynnetty missään?

Itse asiassa näin on tehtykin: Nan Madol -temppeli- ja asuinkeskus Mikronesian Pohnpei-saarella on rakennettu koralliriuttojen ja basalttipylväiden avulla. Kyseessä on huikea, mutta kuitenkin vain harvojen turistien nähtävyys, jonka rakennustapaa edelleenkin ihmetellään: paikalla sijaitsee 92 keinotekoisesti rakennettua saarta, joiden rakentaminen lienee aloitettu ensimmäisellä vuosituhannella jaa.

Nan Madol, Pohnpei.

Paikan legendat kertovat, että kaksosvelhot Olisihpa ja Olosohpa levitoivat rakennuskivet paikalle lohikäärmeen avulla. Paikka lopulta kuitenkin hylättiin todennäköisesti siksi, että juomavesi ja ravinto oli haettava muualta. Tämä megaliittinen rakennelma on kuitenkin edelleen suuri mysteeri, sillä arvioitu kivien kokonaismassa on peräti 750 000 tonnia. Jopa 50-tonnisia kivipylväitä on pinottu päällekäin, kuten hirsitaloissa, eikä kenelläkään ole tietoa, miten tämä työ on voitu tehdä. Lohikäärmeen avulla, johan se tuli selväksi…

Nan Madol: The City Built on Coral Reefs | History| Smithsonian Magazine

Toinen basalttilohkare-paikka on Gunung Padang, joka sijaitsee tulivuoren huipulla Indonesiassa Jaavan saarella. Alueen käyttötarkoitusta ei tiedetty vuosisatoihin – eikä tiedetä vieläkään, sillä rinne näyttää lähinnä basalttipylväiden kaatopaikalta. Tarkemmissa tutkimuksissa on selvitetty, että rinteellä sijaitsee viisi keinotekoisesti tehtyä terassia ja useita eri aikoina tehtyjä kerroksia, mutta koko paikan ajoitus on herättänyt viime vuosina runsaasti hälyä.

Gunung Padang, Jaava (Arkeonews).

Gunung Padangin rakentamisen on väitetty alkaneen ehkä jo peräti 27 000 vuotta sitten, joten tällöin se olisi tietenkin koko maailman vanhin ihmisen aikaansaama megaliittinen pyramidirakennelma. Tästä kuulemme varmaankin vielä lisää, mutta esim. seuraava tietopaketti kannattaa tsekata, jos on asiasta kiinnostunut:

Is Gunung Padang a 27,000 Year Old Man-Made Pyramid? Analysis, Controversy and Response! (youtube.com) UnchartedX:n video 52 min

On kuitenkin hauska nähdä, josko tämän pyramidirakennelman sisältä löytyisi aarteita tai muumioita, sillä tämähän kiukuttaisi vietävästi ihte Herra Vihtahousua. Siinä olisi sitten jäänyt sarvipäältä toinenkin aarre löytämättä… vielä hienompaa tietenkin olisi, jos nuo ajoitukset pitävät paikkansa, sillä tämähän mullistaisi kaikkien surkea-luuseri-metsästäjä-keräilijä– teorian kannattajien maailmankuvan.

Is Gunung Padang In Indonesia The Oldest Pyramid In The World? (allthatsinteresting.com)

Olisihan se nyt perin merkillistä, että samaan aikaan muualla rämmitään marjapöheiköissä muinaisia suurpetoja väistellen, kun toisaalla kaivetaan ja viännetään basalttipölkkyä toisen päälle jollakin merkillisellä tekniikalla, josta ei ole jäänyt mitään jälkiä. Ei se nyt ihan niinkään voi olla, että tällaista edistyksellisyyttä olisi ollut olemassa vain yhdessä paikassa… tosin taas nousee esiin nykyisetkin primitiiviset heimot, jotka elävät edelleen lähes neoliittisessa maailmassa, ärgh.

Nykyaikaan tällaista “epätahtista” kulttuurien vertailua on vaikea sijoittaa, kun teknologia ylittää itsensä tämän tästä ja kohta varmaankin vain kaksi viikkoa vanha puhelin on jo auttamattoman vanhanaikainen vempele. Palataan suosiolla megaliittiseen rakentamiseen, Akka voi aloittaa latomalla pari pienempää basalttipötköä tiiligrillin muotoon.

Tulevaisuuden tutkijat nimittänevät sitäkin “tuntemattoman jumalan alttariksi,” kun eivät muutakaan merkitystä sille kuitenkaan keksi. Viereen jääneen metallisen sinappipötkön pää on tietenkin “amuletti,” joka on ripustettu tuubin reiästä narulla kaulaan. Tikkataulun maahan pudonnut tikka on sitten samaan syssyyn ase, jolla on tehty ihmisuhrauksia jumalien lepyttämiseksi. Yeah; Akan alttari makkaranjumalalle edistää varmastikin kevääntuloa!! Tuumasta toimeen ja basalttipötköjä piällekkäin!

Otsikon koko lainaus: “”Luulet sie saatana, että mie rupian pyöreitä kivilöitä siun polkujeis varrelle asettelemaan?” -Rokka/Väinö Linna: Tuntematon sotilas

“PIENI OTTAA MARJAN MAASTA…

… mutta suuri ei tähtiä taivaalta.” Tämä on vanha suomalainen sanonta, jonka alkuperästä Akalla ei ole hajuakaan.

Tässä tapauksessa nämä pienet huru-ukot eivät poimi marjoja, vaan SIENIÄ. Hmm…

Pituudella ei ole väliä, kuulemma. Kyllä vain on, väittää Akka kaivaessaan esiin keittiöjakkaran ylettyäkseen keittiön ylähyllylle, jonne joku pidempi ihminen on taas sijoittanut sen parhaan uunivuoan. Tämä ihminen on saattanut olla kuka tahansa, sillä kaikki ihmiset ovat keskimäärin Akkaa pidempiä.

Nykypäivänä suomalaismiesten keskipituus on n. 178 cm ja naisten noin 168 cm, mutta muualla maailmassa keskivertoarvot heittelevät maasta ja ympäristöstä riippuen paljonkin. Alankomaalaiset miehet ovat maailman pisimpiä 183 cm:n pituudellaan, pisimmät naiset puolestaan löytyvät Latviasta (170 cm). Terveisiä vaan sinne yläilmoihin, toivottaa Akka!

Amsterdam/Alankomaat.

Onkin aiheellista kysyä kuka-mitä-häh eli kuinka pitkiä ihmislajit ovat olleet menneinä aikoina ja MIKSI? On tunnettua, että teollistumisen myötä ravinto alkoi monipuolistua ja hygieniataso parantua, joten viimeisten 150:n vuoden ajan kasvusuunta on ollut kohoava. Mutta: mistäpä mitasta lähtien ihmislajit ovat alkaneet kasvaa?

Varhaisimmat australopithecus afarensikset (3-4 milj. v. sitten) olivat pituudeltaan n. 130 cm, homo ergasterit (2 milj. v. myöhemmin) noin 165 cm. Meni sitten pari miljoonaa vuotta saada lisää pituutta perusviivoittimen verran, hah!

Euroopassa 200 000-700 000 vuotta sitten eläneet homo heidelbergensikset olivat pituudeltaan n. 170-180/160 cm pitkiä (mies/nainen). Neandertalilaiset olivat näistä lukemista n. 10 cm lyhyempiä, kun taas varhaiset homo sapiensit (cro-magnonin ihmiset) ylsivät heidelbergensiksen lukemiin. Merkittävä poikkeama pituuksissa löytyy floresinihmisiltä; hobiteilta, jotka asustelivat Floresin saarella Indonesiassa jo peräti 190 000 vuotta sitten. Nämä lilliputit olivat noin metrin mittaisia, joten Akkakin yltäisi taputtelemaan heidän päälakeaan vahingoniloisesti nauraen. Hah, kerrankin voisi osoittaa ilkikurista ylemmyyttä! (Hyi Akka, hanki parempia huvituksia…)

(Sci-News.com)

Noin 10 000 vuotta sitten pituudet lähtivät kuitenkin luisumaan alamäkeen. Ja miksi? Syiksi on esitetty ilmastonmuutosta ja maanviljelyyn siirtymistä, jolloin proteiinipitoinen ruokavalio väheni. Muinaiset esi-isämme olivat siis ensimmäisiä pullamössöihmisiä, jotka puputtivat viljaa ja kasviksia lihan ja kalan sijasta. Useiden tuhansien vuosien ajan olikin tavanomaista, että kulttuurista riippumatta yläluokan ihmiset olivat pidempiä, kuin tavalliset pulliaiset. Parempi ruokavalio, nääs…

Vielä keskiajalla ihmisten keskipituus huiteli yli 170 cm:ssa, mutta keskipituus 1600-1800-luvuilla oli tippunut jo n. 160-165 cm:iin. Tämä seikka on vallan hyvin nähtävissä tuon ajan rakennuksissa, kun ovien kamanat ja kattojen korkeudet ovat paljon nykypäiviä matalammalla. Samoin noilta ajoilta säilyneet vaatteet ja huonekalut ovat usein tavallista pienempiä. Useina vuosisatoina pituuden nousuihin ja laskuihin ovat vaikuttaneet sääolot ja tautiepidemiat, jotka osaltaan ovat aiheuttaneet pitkäänkin jatkuneita muutoksia ruokavaliossa ja elinolosuhteissa.

Ranskalaista muotia v. 1847.

Pituus lähti siis kuitenkin uudestaan kasvuun teollistumisen jälkeen, kun elinolot paranivat ja monipuolisempaa ravintoa oli tavallisellekin kaduntallaajalle saatavilla.

Nyt 2000-luvun aikana on huomattu, että ihmisen geneettinen maksimipituus on saavutettu – meistä ei siis koskaan kehity yhä pidempiä ja pidempiä, mutta tämä seikka vaihtelee suuresti asuinpaikasta riippuen. Keskimääräiset pituudet kasvavat edelleen esim. joissakin Aasian maissa, mutta länsimaalaisittain pituuden keskiarvot pysyvät kutakuinkin samanlaisina.

Väinö Myllyrinne ja tavisäijiä.

Ihmislajia kuvataan eri tilastoilla aina keskivertoihmisenä, jota ei ole olemassakaan (varsinkin, jos kysymys on housunlahkeiden pituudesta!), joten onkin hauska tutustua joihinkin tästä poikkeaviin tapauksiin. Akka ei ainakaan tiennyt Suomen kaikkien aikojen pisintä miestä, Väinö Myllyrinnettä (1909-1963), joka olikin peräti n. 248 cm pitkä.

Robert Wadlow isänsä kanssa ennen v. 1940.

Maailman pisin mies, Robert Wadlow (1918-1940), lienee kuitenkin useimmille tuttu. Tämä 272 cm pitkä mies eli vain 22-vuotiaaksi kuollen lopulta verenmyrkytykseen.

Trijntje Keever v. 1633/tuntematon taiteilija.

Maailman pisin nainen puolestaan lienee ollut alankomaalainen Trijntje Keever (1616-1633). Tämä 255 cm pitkä tyttö kuoli vain 17-vuotiaana syöpään, mutta sitä ennen häntäkin ehdittiin kierrättää friikkisirkuksissa näytillä, kuten useimpia muitakin hänen kaltaisiaan “poikkeavuuksia.” Yksi kuuluisin tällaisista pirulaisista lienee P. T. Barnum, joka palkkasi useita “kummajaisia” kiertäviin sirkuksiinsa ja museoihinsa 1800-luvun Amerikassa. Tämän hepun toiminta oli jokseenkin kyseenalaista kaikenlaisine feikkihirviöineen, puhumattakaan työntekijöidensä ihmisarvon polkemisesta.

P.T. Barnum’s 13 Most Famous And Incredible Oddities (allthatsinteresting.com)

Noh, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: hänen kiertueillaan Anna Heining Swan (241 cm) tapasi tulevan aviomiehensä Martin Van Buren Batesin (236 cm). Tämän parin avioiduttua v. 1871 heidät julistettiinkin maailman pisimmäksi aviopariksi. Jopa itse Englannin kuningatar Victoria muisti hääparia lahjoittaen heille kaksi (tavallista kokoa suurempaa) kultakelloa. Valitettavasti parin kaksi lasta menehtyivät pian synnytysten jälkeen, joten he jäivät lopulta lapsettomiksi (jep, lapset olivat syntyessään suurikokoisia: yli 8 ja 10 kg). Anna kuoli vain 41-vuotiaana v. 1888, kun Martin taasen kuoli 81-vuotiaana v. 1919. R.I.P koko perhe.

Anna, Martin ja tavisäijä.

Akka näkee sielunsa silmin, kuinka tämä herra Martin rakensi vaimolleen ja itselleen normaalikokoa suurempaa kotitaloa Sevilleen, Ohioon. Tässä talossa seinäkorkeus oli peräti 4,3 metriä ja ovien korkeuskin 2,4 metriä. Lisäksi palveluskunnalle rakennettiin “normaalikokoinen” talo samalle tontille. Tämä Annan ja Martinin kotitalo tuhoutui sittemmin tulipalossa, ja sen paikalla sijaitsee nykyään Sevillen historiallinen museo. Tästä olisikin enää puuttunut se, että avioparin sirkuselämän lisäksi heidän talostaan olisi seuraavaksi tullut turistien töllistelyn kohde! Aargh ja damn-you-people! P. T. Barnum rikastui jo ihan tarpeeksi “kummajaistensa” kustannuksella, joten tässä tapauksessa haaskalintuja ei tosiaankaan olisi enää tarvittukaan!

Seville Historical Society – Google Maps

Kaikenlaisiin, koskettaviin elämänkohtaloihin Akka aina törmääkin tonkiessaan internetin loputonta mutaläjää. Tämä P. T. Barnum on asia erikseen, moinen mato ihmiseksi saa jäädä omaan arvoonsa. Akalla on kuitenkin sentään tarpeeksi älliä päässään, ettei googlaile hakusanoilla “size DOES matter,” hah!

Mutta mutta: oliko Napoleonilla tosiaan alemmuuskompleksi pienuudestaan, kuten on väitetty? Eipäs ollutkaan: Napsku oli 173 cm pitkä eli ihan perusäijän kokoinen, ellei jopa hivenen pidempikin. Aiemmin mainittu kuningatar Victoria oli puolestaan 152 cm; paljon valtaa pienessä paketissa!

Kuningatar Victoria v. 1861(Charles Clifford).

Pisin egyptiläinen faarao löydettiin v. 1901: faarao Sa-Nakht hallitsi 2700-luvulla eaa. ja hänen pituudekseen on mitattu 1,987 m! Mahtoi siinä tavallisen kivenhakkaajan lannevaate tutista tällaisen kaksimetrisen jumaluuden edessä! “Yes, boss, pilkon ihan mitä kiviä tahansa, boss!”

Akka ei puolestaan pilko mitään, jos se-paras-uunivuoka on ylähyllyllä. Keittiöjakkarakin katosi mystisesti, ihan itsekseen se lähti kävelemään ovesta ulos. Pitäkää ylähyllynne, te kaikki yli satakuuskytsenttiset heinäseipäät. Niille hyllyille voi asetella kaikenlaista kivaa, kuten… äh…! Ei niillä hyllyillä ole mitään virkaa, te perhanan keittiösuunnittelijat!!

Tästäkin kuvasta se keittiöjakkara on lähtenyt kävelemään…

Edit. Korjattu tieto, jonka mukaan Anna Heining Swan olisi ollut 241 metriä pitkä. Harmillinen virhe, mutta hyvät naurut kuitenkin… Näin sitä ihminen tulee sokeaksi tekstilleen (mutta ei niille kirotuille ylähyllyille).