KANINKOLOSTA ROTANKOLOON, OSA 3

Lyhennetäänpä tätä seuraavaa tapahtumakulkua hieman tiiviimpään pakettiin, sillä oikeudenkäyntiä siirrettiin puolustuksen pyynnöstä useammankin kerran. Kohberger sai valtiolta asianajajakseen Anne Taylorin kumppaneineen ihan jo siitä syystä, että osavaltion syyttäjä Bill Thompson ajoi Kohbergerille kuolemantuomiota alusta asti ja Anne Taylor oli yksi harvoista tähän tehtävään soveltuvista asianajajista.

Kohberger ja Anne Taylor (Newsweek).

Juuri mahdollisen kuolemantuomion takia Taylor esitti tuhansittain pyyntöjä oikeudelle tiettyjen asioiden tutkimista varten ja käsittely viivästyi kerta toisensa jälkeen. Näihin tutkittaviin asioihin sisältyi mm. syytetyn kattava sukuselvitys kolmen sukupolven ajalta, autismi- ja adhd-tutkimukset ja mitä tahansa sontaa, jolla puolustus olisi saanut kuolemantuomion pois pöydältä. Syyttäjällä oli kuitenkin melkoinen todistepaketti esiteltävänään: puhelutiedot ja videotallenteet, syytetyn Ka-Bar-veitsen ja -tupen ostaminen Amazonista, DNA-näyte tupesta jne. Myöhemmin on paljastunut vielä, että puhelintietojen mukaan Kohbergerin puhelin oli yhdistynyt ravintola Mad Greekin wifiin ja tämähän oli tietenkin se ravintola, jossa Maddie ja Xana olivat osa-aikatyössä tarjoilijoina.

Jutun käsittelyn siirryttyä Idahon osavaltioon tuomari Hippler määräsi ns. ”gag orderin” eli kiellon puhua asiaan liittyvistä seikoista julkisesti. Tämä kielto koski uhrien omaisia, ystäviä, virkavaltaa tai ihan ketä tahansa, joka jotenkin asiaan liittyi tai juttua käsitteli. Tämän seikan takia monet tapaukseen liittyvistä seikoista on tullut julki vasta muutamana viime kuukautena, kun asiakirjoja, valokuvia ja dokumentteja on hiljalleen alettu vapauttaa julkisuuteen.

Ja näitähän on julkistettu tuhansittain, joten kaikki mahdollinen virallinen dokumentaatio on löydettävissä netissä sellaista etsivälle mm. Idahon poliisilaitoksen sivuilla. Akka ei laita näihin linkkejä, sillä Akka ei halua ladata tiiviinä paketteina koneelleen tuhansittain tähän henkilöön liittyvää scheissea tai edes lukea joka ikistä dokumenttia. (Akan kone on Akan Baby, kuten Dean Winchesterin auto Supernaturalissa.)

Tuomari Hippler ei antanut mitään armoa puolustuksen todisteille eikä syytetylle (Fox News).

Lisäksi on julkaistu mm. joitakin rikospaikkakuvia (osittain sumennettuina), Kohbergerin lieviä liikennerikkomusvideoita poliisien vartalokameroista sekä varsin kattava kuvakokoelma Kohbergerin opiskelija-asunnosta. Tämä asunto oli täysin persoonaton ja ilman mitään koristeita/tauluja tai mitään henkilökohtaista (kuten valokuvia). Ainoastaan kaksi syntymäpäiväkorttia oli esillä ja nämä kortit olivat todennäköisesti hänen äitinsä ja sisarensa lähettämiä.

”Poika lähtee kotoaan, mutta ei koskaan sydämestäsi. Hän löytää oman onnellisuutensa, joka vuorostaan muodostaa sinun onnesi.” Tämä hyytävä äidin (kenen muun se voisi olla) kortti Kohbergerin asunnossa. (People.com)

Julkisuuteen on tullut myös tietoja siitä, että ensimmäisen syyslukukautensa aikana Kohbergerin opiskelijatoverit ja kollegat olivat tehneet yhteensä 13 valitusta epäasiallisesta käytöksestä, joista oli nähtävissä Kohbergerin naisiin kohdistuva inho, halveksunta ja syrjintä. Näihin valituksiin puututtiin ja Kohbergerille tehtiin parannussuunnitelma, jonka mukaan hänen olisi pitänyt edetä. Nämä dokumentit löytyivät myös Kohbergerin asunnosta.

Kun Kohberger palasi isänsä kanssa Pennsylvaniaan joulukuussa, hänet oli kuitenkin lopulta potkittu pellolle koko tohtoritutkinnosta, mutta tätä hän ei ilmeisesti vanhemmilleen kertonut tuossa vaiheessa. Mm. Pennsylvanian matkan aikana Kohberger pysäytettiin kaksi kertaa ajamisesta liian lähellä edellä olevaa autoa ja hänen isänsä mainitsee videolla heidän tulevan Washingtonin yliopistosta, jossa hänen poikansa OPISKELEE. Voi isäpappa-parka!

Noh, oikeudenkäynnin oli siis määrä alkaa vihdoin ja viimein 11. elokuuta 2025, mutta tätäkin ajankohtaa puolustus sai siirrettyä vielä viikolla. Kuinka ollakaan; jymyuutinen tuli kuitenkin yllättäen 30. kesäkuuta 2025, kun puolustus kertoi syytetyn tekevän ”plea dealin” eli myöntävänsä syyllisyytensä näihin murhiin sillä ehdolla, että kuolemanrangaistus jätetään laskuista. Jo heinäkuun 2. päivänä näin tapahtuikin: syytetty myönsi syyllisyytensä neljään ensimmäisen asteen murhaan sekä asuntoon tunkeutumiseen, mutta mikään laki Amerikassa ei vaadi syytettyä lisäksi paljastamaan mitään motiivia tai muutakaan seikkaa (kuten tekoaseen kohtaloa/sijaintipaikkaa).

23.7.2025 oikeudenistunto tuomion asettamiseksi alkoi uhrien perheiden kuulemisella. Tämä on tilaisuus, jossa uhrit ja heidän perheenjäsenensä voivat kertoa tapahtumien vaikutukset ja omat ajatuksensa suoraan ilman mitään aikarajoituksia. Tässä useamman tunnin kestäneessä kuulemisessa esiin nousi varsinkin Kayleen vanhempi sisar Alivea Goncalves, joka oli jäsennellyt puheensa (kuuleman mukaan) psykologin avustuksella.

Hänen tarkoituksenaan oli solvata Kohbergeriä niin, että se todellakin tuntuisi tämän psykopaatin hermoissa ärsyttävyyteen asti. Esim. opiskeluaikanaan Kohberger oli tehnyt kyselytutkimuksen tuomituille vangeille, jossa kyseltiin mm. ”mitä ajattelit ennen tekoa, miten valitsit rikospaikkasi, mitä tunsit tekosi jälkeen” jne., ja tätä Alivea käytti taitavasti hyväkseen. Hän mainitsi myös, että Kohberger teki typeriä virheitä ja on täysin keskinkertainen, likainen ihminen ja jää lopulta unohduksiin. Alivean osuus on todellakin katsomisen arvoista materiaalia (video 10.22 minuuttia):

Kuten myös tuomari Hipplerin tuomionluku: (video 12.32 minuuttia):

Kohberger tuomittiin neljään elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaisuuteen sekä 10 vuotta rapsahti vielä asuntoon tunkeutumisesta. Uhrien omaisille määrättiin maksettavaksi n. 300 000 dollarin korvaukset, joita tämä tuomittu ei varmastikaan pysty elämänsä aikana maksamaan.

Uusinta tietoa onkin, että Kohberger kieltäytyy maksamasta korvauksia perheille, sillä osa perheistä on saanut lahjoituksia jo aiemmin järjestelläkseen useiden kuulemisten ja oikeudenistuntojen matka- ja majoituskuluja GoFundMe-keräysten kautta. Tästä asiasta on sovittu kuuleminen oikeudessa 5.11.2025, jos sellaista kukaan haluaa katsoa. (Tämä tuomittu hyypiö kertoo uhrien perheiden saaneen jo korvauksia lukuisten oikeudenkäyntiasioiden järjestelyihin eikä ymmärrä, että hän on itse aiheuttanut koko sotkun?! Joista hänet on tuomittu! Goddamn!)

Kohberger siirrettiin tuomionluvun lukemisen (madonlukujen lukemisen) jälkeen Idahon Maximum Security Institutionin (IMSI) J-osastolle, jossa pidetään vaarallisimpia vankeja ja kuolemaantuomittuja. Osastolle mahtuu 128 vankia yksityisselleissä, joissa he viettävät aikaa 23 tuntia vuorokaudessa. Kun heidät viedään ulkoilemaan yhdeksi tunniksi, heidät viedään käsi- ja jalkakahleissa suljettuun häkkiin kahden vartijan toimesta.

Et varmaan tiennyt tätä, Bryan, kun lähdit huitelemaan Ka-Bar -veitsesi kanssa Idahoon? Et varmaankaan tiennyt, sillä pian vankilaan saapumisesi jälkeen teit jo heti kaksi valitusta ylemmälle johdolle: et saanut täysiä, vegaanisia ruoka-annoksiasi tarjottimellesi ja vaadit niiden korvaamista jälkikäteen. Valitit myös muiden vankien tekevän elämästäsi helvettiä jopa nimeten yhden vangin. Outs, tätä ei koskaan saa vankilassa tehdä!

Muut vangit tiesivät sinun saaneen järkyttävän paljon mediahuomiota ja he järjestivät sinulle elämäsi loppuun asti kestävän seikkailun: tauotonta paukuttamista sellien seiniin ja kattoon, huutelua ilmastointikanaviin, wc-pönttöjen tukkimista niiden tulvimiseksi ja tappouhkauksia 24 h vuorokaudessa! Tällaista ei sinulle varmaan opetettu missään yliopistossa, kuten ei myöskään kirjoittamista aikuisen käsialalla:

Bryanin käsin kirjoittama valitus ruoan laadusta (Newsnation).

Tapauksen yhteydessä onkin lukuisia kertoja ihmetelty, miten rikostutkintaa tohtoritasolla opiskeleva henkilö on voinut tehdä niin uskomattomia virheitä, että hän jäi suhteellisen lyhyessä ajassa kiinni? Miten hän ei huomioinut mm. ajamillaan alueilla sijaitsevia valvontakameroita ja ovikellokameroita (yleisiä Amerikassa), kännykkänsä sijaintitietoja, ostoshistoriaansa Amazonissa tai virkavallan kykyä palauttaa poistettuja tiedostoja sekä puhelimesta että tietokoneilta?

Ollessaan jouluna kotonaan Pennsylvaniassa hän oli katsonut TUNTIKAUSIA dokkareita eri sarjamurhaajista eli hyvää joulua vaan itse kullekin säädylle tuona armon vuonna 2022!

Hyvää joulua hirviön tyyliin Pennsylvaniasta. Ällöttää edes laittaa tämä kuva tänne, mutta näitä on useita tuolta joulunajalta.

Useimmat tapaukseen tutustuneet henkilöt ovat kuitenkin yhdestä asiasta samaa mieltä: jos Kohberger ei olisi jäänyt kiinni, hän olisi tappanut uudelleen. Tuolloin ensimmäisten neljän murhaamisen jälkeen peli oli jo menetetty: Kohberger oli menettänyt opiskelupaikkansa valitusten takia ja tätä myöten asuntonsa ja toimeentulonsa (hänelle maksettiin palkkaa professorin assistenttina olemisesta, joka oli pakollinen osa tohtorintutkintokoulutusta).

Onneksi hänet saatiin kiinni ja toivottavasti hänen vegaaniset ruoka-annoksensa ovat edelleen vajaita ja näyttävät koiranruokamössöltä, puhumattakaan mahdollisesta edelleen jatkuvasta häirinnästä. Tämä henkilö/hirviö tunnetaan nykyään vankinumerolla 163214 elämänsä loppuun asti.

Tämä kuoppa on nyt tullut kaivettua, nähtyä ja koettua; nyt onkin aika ottaa lapio kauniiseen käteen ja täyttää koko tämä Bryanin kolo rotankakalla (jos joku lainaa Akalle KAUNIIN käden). Valitettavasti rotan scheisse ei taida olla vegaanista, mutta se ei oikeastaan kiinnosta ketään pätkän vertaa.

Hyvästi, vanki 163214 ja pahoittelut vanhemmillesi ja uhrien omaisille. Pas*asta ei voi tulla kultaa, vaikka sitä miten yrittäisi tohtoroida. Älkää astuko tähän läjään enää ollenkaan ikinä koskaan never tai ever, sillä se ei ole todellakaan sen arvoista. Akka on puhunut, ugh!

YKSIN KARKUTEILLÄ

Vuoden 1965 marraskuussa Mansfieldissa, Ohiossa, tapahtui hirvittäviä asioita: 14-vuotias Mary Ellen Deener yritettiin raiskata ja lopulta murhattiin julmasti hänen omassa kotikaupungissaan.

Mary Ellen Deener.

Deenerin perheen seitsemän lasta hoitivat kukin osansa kotitöistä; ja tuona kammottavana lauantai-iltana 13.11. Mary Ellen ja hänen nuorempi 12-vuotias sisarensa Brenda joutuivat viemään pyykkiä paikalliseen itsepalvelupesulaan kuivattavaksi, sillä perheen oma kuivuri oli epäkunnossa. Tyttöjen isoäiti asui aivan pesulan vieressä, joten tyttöjen oli ”turvallista” lähteä matkaan JOPA klo 22.30, mutta, mutta… perillä tytöt huomasivat, ettei heillä ollutkaan tarpeeksi kolikoita automaattiin, joten Mary Ellen lähti kysymään isoäidiltä rahaa lainattavaksi. Tällä ei kuitenkaan myöskään ollut kotonaan kolikoita, kuten ei läheisellä huoltoasemallakaan, joka on sinänsä outoa.

Nyt täytyy muistaa, että tuohon aikaan turvallisuuskäsitykset ja lasten omatoimisuus olivat aivan eri luokkaa, kuin näinä päivinä, mutta siltikin… kuka edes tuolloin tohti lähettää lapsensa pesulaan lauantaiyönä?? Eikö näitä pyykkejä saanut kuivumaan edes pyykkinarulle?

Mansfield – Google Maps

Brendan vahtiessa pyykkejä pesulassa Mary Ellen palasi takaisin ja pyysi vuorostaan Brendaa menemään lähistöllä olevaan toiseen pesulaan katsomaan, josko tämä paikka olisi vielä auki. Brenda teki työtä käskettyä ja palasi ilmoittaen, että toinenkin pesula oli avoinna, joten Mary Ellen lähti vuorostaan sinne vaihtamaan seteliä kolikoiksi. Hmm… miksi nuorempi sisar Brenda ei voinut vaihtaa rahaa samalla, kun hän näki, että pesula oli avoinna? Ehkä rahoista huolehtiminen oli annettu nimenomaan vanhemman sisaruksen tehtäväksi, joten Mary Ellen noudatti sitten tiukasti tätä sääntöä…

Kun Mary Ellen ei palannutkaan matkaltaan takaisin, hätääntynyt Brenda lähti luonnollisesti isoäitinsä luokse, joka lähtikin itse etsimään kadonnutta Mary Elleniä. Hän huomasikin eräässä kulmauksessa useiden poliisiautojen valot, sillä joku oli jo ehtinyt tehdä ilmoituksen kadulla makaavasta ihmisestä. Täten isoäiti joutui omin silmin näkemään ja tunnistamaan lapsenlapsensa, jota hän oli juuri etsimässä. Tyttöä oli ammuttu kaksi kertaa ja lyöty kivellä rajusti päähän.

Mansfieldin poliisit kävivät surman jälkeen kaikissa kaupungin aseita myyvissä liikkeissä saatuaan tietoon murhassa käytetyn aseen tyypin ja kaliiberin, ja kas kummaa; he pääsivät ilmavoimien 22-vuotiaan sotilaan Lester Eubanksin jäljille. Tämä kaiffari oli jo aiemminkin pidätetty useista seksuaalisista ahdisteluista, mutta pidätettäessä hän kulki muina miehinä vapaalla jalalla. Jo sunnuntai-iltana hänet saatiin kuitenkin kiinni ja äijä lopulta tunnustikin tekosensa, joka oli sinällään aivan karmiva, impulsiivinen teko.

Ennen Mary Ellenin surmaa tämä tyyppi oli hillunut paikallisessa yökerhossa prostituoidun kanssa, kunnes tämä maksullinen neitokainen häipyi hoitamaan hommiaan jonkun maksavan asiakkaan kanssa. Lester sopi tapaavansa tämän prostituoidun uudestaan kujalla tunnin päästä, ja tätä odottaessaan hän näki Mary Ellenin saapuvan pesulasta. Kuulusteluissa hän myönsi puhuneensa tytölle, mutta tämä ei reagoinut ja hetken mielijohteesta hän veti tytön väkisin sivukujalle. Tytön kirkuessa Lester ampui häntä kahdesti ja lähti pakoon läheiseen asuntoonsa. Täällä hän kuitenkin mietti, josko tyttö olisi jäänyt henkiin ja palasi kujalle katsomaan tilannetta. Tyttö oli kuin olikin hengissä, ja tämä s*ithead viimeisteli tekosensa useilla kiveniskuilla. Tämän jälkeen hän tapasi tämän aiemmin mainitun prostituoidun, ja he lähtivät yhdessä TANSSIMAAN YÖKERHOON. Jep, että näin!

Tämä Lester sai sitten odotetusti kuolemantuomion seuraavana keväänä 1966 ja hänet sijoitettiinkin Ohio State Penitentiaryn death row-osastolle. Jostakin syystä hänen teloittamistaan kuitenkin viivästettiin jopa kolmesti, kunnes lopulta kuolemantuomio kiellettiin kyseisessä osavaltiossa ja tuomio muutettiin elinkautiseksi. Noh, tuona aikana tämä veijari pääsi jopa niin hyvään asemaan vankilan hierarkiassa, että hänet päästettiin joulukuussa 1973 kolmen muun vangin kanssa ostoskeskukseen OSTAMAAN JOULULAHJOJA sukulaisilleen ja ystävilleen. ILMAN VALVONTAA. Mitä ihmettä voisikaan tapahtua, hmm…! Lester pötki tietenkin pakoon, kuten oli odotettavissakin kenen tahansa perusjärjellisen ihmisen mukaan. Tätä ostosreissua on sittemmin suureen ääneen ihmetelty, mutta minkäs teet, kun maito on jo kaatunut.

(goodhousekeeping.com)

Ja mikä pahinta: Lester on edelleen karkuteillä 49 vuotta myöhemmin. Aluksi epäiltiin, että teko olisi ollut suunnitelmallinen eli Lester olisi saanut apua vankilan ulkopuolelta, mutta toisaalta epäiltiin, että Lester olisi ollut kykenevä tähän pakoon itsekin. Hän olisi täten hankkinut vartijoiden luottamuksen pitkän ajan kuluessa ja saanut siten tällaisen pakomahdollisuuden, joka käytännössä hänelle tarjottiin hopeatarjottimella. Tämän paon jälkeen kukaan VANKI ei enää päässytkään ostarille OSTAMAAN JOULULAHJOJA. Voi hyvät ihmiset sentään…!

Eivätkä nämä kämmit vielä tähän loppuneet. Tämä Lester Eubanks oli paon yhteydessä merkitty etsintäkuulutetuksi kaikissa osavaltioissa ja jopa FBI ja Interpol julkaisivat kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Mutta: vasta v. 1993 eräs etsivä huomasi, että tämän Lesterin etsintäkuulutus ei ollutkaan enää ollut vuosikausiin voimassa! Tämä nerokas poliisi/etsivä ymmärsikin täten, että Lester olikin saattanut päästä vaikkapa ylinopeussakoista jatkamaan matkaansa ilman pidätystä! Tämä tilannestatus on sittemmin korjattu, mutta uhrin vanhemmat ja osa sisaruksistakin ovat jo menehtyneet. Tämä Lester Eubanks on nyt yli 70-vuotias, ja hänen oletettu ”vanhuudenkuvansa” julkaistiin viime vuonna. Hänellä on ollut useita tuttavuuksia, ammatteja ja työpaikkoja Los Angelesin alueella, joten etsinnät ovat keskittyneet sinne.

Lester Eubanks (abcnews.com).

Jep. Että näin: ensimmäisen kerran jo 16-vuotiaana pidätetty seksuaalirikollinen käveli vapaalla jalalla Mary Ellenin murhan aikaan, pääsi ilmavoimiin sotilaaksi, sai kuolemantuomion (joka muutettiin elinkautiseksi ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen) ja PÄÄSTETTIIN OSTOSKESKUKSEEN OSTAMAAN JOULULAHJOJA muina miehinä? Mikä tässä yhtälössä oikein mättää? Hmm, pitää ihan miettiä…! Vain Amerikassa, poijjaat, vain Amerikassa…

Ainakaan toistaiseksi tämä hyypiö ei ole jäänyt kiinni, vaikka hänen entisiä työkavereitaankin on haastateltu. Lester oli ainakin vesisänkytehtaassa töissä ja toimi sairaalan vahtimestarina, mutta nykyisestä olinpaikasta ei kenelläkään ole mitään havaintoa. Lester osasi myös vältellä tehokkaasti kameroita, joten kuviakaan tuolta ajalta ei ole löydetty. Lester onkin 15:n etsityimmän miehen listalla liittovaltion seriffien listalla. Toivottavasti Lester löydetään ja pistetään koppiin loppuiäkseen, mikäli hän siis elossa enää on.

Mikäli näin tapahtuisi, hänet kuitenkin päästettäisiin laulamaan paikalliseen kirkkokuoroon, virkkauskurssille työväenopistoon tai UUDESTAAN OSTARILLE OSTOKSILLE, hah hah! Tämä keissi on ollut aivan käsittämätöntä meininkiä muutoinkin. Burn in hell, Lester, ellet ole jo siellä!

Satan Calling Up His Legions/William Blake (NationalTrustImages).