AMERIKAN ASUTTAMINEN, PÄÄKALLOT JA SÄHKÖPYÖRÄT

Tutkijat ovat pitkään olleet sitä mieltä, että Amerikan ensimmäiset asuttajat olivat intiaaneja, jotka edustivat Clovis-kulttuuria. Tämä ihmisryhmä/kulttuuri nimettiin löytöpaikkansa Clovis-kaupungin mukaan, joka sijaitsee New Mexicossa, Yhdysvalloissa. Löydöistä tunnetuimpia ovat nk. clovis-keihäänkärjet, joita on löydetty myös mm. Teksasista ja Kaliforniasta, sekä peräti Panamasta ja Venezuelasta asti. Tämä kulttuuri kukoisti noin 13 500 – 12 800 vuotta sitten. Tätä mieltä tutkijat ovat siis olleet useiden vuosikymmenien ajan, sillä heidän mielestään ainoa keino asuttaa Amerikka oli ylittää Beringinsalmi jalkaisin merenpinnan ollessa matalalla.

Tyypillinen Clovis-kulttuurin keihäänkärki.

Pakkaa sekoittavat kuitenkin löydöt, jotka osoittavat ihmisten saapuneen Amerikan mantereelle jopa useita kymmeniä tuhansia vuosia aikaisemmin – ehkäpä peräti meriteitse.

Nämä löydöt ovat kiistanalaisia (kuten kaikki muutkin löydöt, jotka poikkeavat yleisestä historiakäsityksestä), sillä n. 25-33 000 vuotta sitten jääkausi oli pahimmillaan eivätkä jäätiköt olisi todellakaan sallineet ylitystä Aasian puolelta Alaskaan ja Kanadaan.

Tuolloiset matkaajat eivät todellakaan voineet tilata Über-kyytiä moottorikelkalla tai koiravaljakolla – saati, että niillä olisi voitukaan ylittää valtavat, tuhansien kilometrien pituiset jääharjanteet.

Beringinsalmen oletettu muoto jääkauden jäämassan pahimman vaiheen alla.

Muutamia vuosia sitten Teksasista, Buttermilk Creekista, löydettiin Clovis-kulttuurista poikkeavia keihäänkärkiä, jotka ajoitettiin 15 500 vuotta vanhoiksi. Tämä ajoitus antoi sitten lisäpontta sille ajatukselle, että jo ennen Clovis-kulttuuria Amerikoissa asusteli varhaisempia ihmisiä. Brittiläisestä Kolumbiasta, Kanadasta, on myös löydetty n. 14 000 vuotta vanhoja ongenkoukkuja, keihäitä ja puutyökaluja, jotka osoittavat paikallisen Heiltsuk-alkuperäisväestön perimätiedon todeksi. Näiden ihmisten mukaan heidän esi-isänsä asuivat alueella jo jääkauden aikana ja selviytyivät hengissä, sillä tämä Triquet-saari ei koskaan jäätynyt kokonaan. On mukavaa huomata, että tällä tavoin alkuperäisväestön perimätieto pystytään todentamaan oikeaksi nykytekniikan avulla!

Heiltsuk-väestön edustajia/HIRMD.CA.

Että nyt kannattaisi jo unohtaa se seikka, että Clovis-intiaanit olisivat olleet Amerikan mantereen varhaisimpia asuttajia. Nope, sanoo Akka, sillä muitakin löytöjä on jo tehty:

Yllättäen; edelleenkin New Mexicon alueen kansallispuistosta White Sandsista on löydetty 61 ihmisen jalanjälkeä, joista osa on ajoitettu 21-23 000 vuotta vanhoiksi. Miten tällaisia jalanjälkiä sitten ajoitetaan? Tutkijat tekevät radiohiiliajoituksia maaperästä löytyneille orgaanisille jäännöksille (useimmiten siemeniä tai kasvinjäänteitä) sekä jälkiä alemmasta, että ylemmästä maakerroksesta. Tällöin saadaan karkea arvio jälkien jättöajankohdasta, joka ei välttämättä ole tosiaankaan kovinkaan tarkka. Mutta: ainakin tässä tapauksessa ikäarvio kertoo, että varhaisimmat ihmislajin edustajat ovat palloilleet Amerikan mantereella jo 10 000 vuotta aikaisemmin, kuin nämä Clovis-intiaanit.

White Sands/US.National Park Service).

Viime vuonna tutkijat ajoittivat eläinten luita, jotka löydettiin jo 1960-luvulla Coxcatlanin luolasta, Meksikosta. Nämä jäniseläinten ja peurojen luut olivat n. 28-33 000 vuotta vanhoja, ja niiden maaperäkerrostumasta löydettiin myös rikkoutuneita, teräviä, ehkä-kivityökaluja. Tutkimuksia tarvitaan rutkasti lisää, ja niitä on varmasti jo tehtykin ilman, että kaikkea keskeneräistä tutkimusta tiedotetaan tavallisille pulliaisille. Ja hah; (melkein) koko maailman koulukirjat pitäisi painattaa uusiksi, sillä edelleenkin Clovis-kulttuuria pidetään Amerikoiden varhaisimpana yhteisönä.

Tutkijoiden sallivampi asenne historian uudelleenkirjoittamiseen näkyy kyllä joissakin näissäkin tutkimuksissa… lukuunottamatta maailmankuulua egyptologia Zahi Hawassia, joka on määrätietoisesti kieltänyt useiden tutkimusryhmien pyynnöt mm. sfinksin ja pyramidien tutkimuksiin – jopa silloin, kun näistä tutkimuksista ei olisi mitään vaaraa tutkimuskohteille. Onkin sanottu, että tämä kyseinen äijä on suurin este koko egyptologialle ja sen oikealle tutkimiselle tai ajoittamiselle. Kun Herra Hawass on jotakin mieltä jostakin asiasta, sitä ei saa kyseenalaistaa. Tämä äijä nähdään useissa Egyptiä käsittelevissä dokumenteissa, ja ainakin Akkaa on jo vuosia ärsyttänyt hänen sininen paitansa ja puhetapansa. Poistu nyt jo takavasemmalle, Herra Hawass, ja salli edistyksen saapua Egyptiin!

Mutta, mutta – takaisin aiheeseen: keitä nämä Amerikoiden asuttajat siis (nykytietämyksen mukaan) olivat? Tutkimusten mukaan sekä Koillis-Siperia, että Itä-Aasia ovat geneettisesti mahdollisia ihmisten lähtöpaikkoja “Uudelle mantereelle.” Etelä-Amerikan osalta Indonesia, Malesia ja Australia ovat useimmiten ehdokkaina, joten tällainen tuhansien vuosien aikana tapahtunut muuttoliike on tosiaankin tarkoittanut meriteitse kulkemista. Siellä on sitten painettu menemään apinan raivolla eteenpäin paateilla, joiden perässä on seurannut intomielinen Wolt-kuski omalla veneellään: “Odottakaa nyt, p*rkele, mulla on teidän rosvopaistit tässä valmiina ja perheen elanto kyseessä! Nyt tarvitaan tiliä!!”

Eräs historian valtavirrasta poikkeava äijä, Brien Foerster, on kuulunut Akan juutuuppi-suosikkeihin jo muutaman vuoden. Tämä äijä tutkailee vaihtoehtoista arkeologiaa kertoen, että useissa paikoissa nähdään todisteita n. 12-13 000 vuotta sattuneesta (tod.näk.) hermeettisestä aurinkopurskeesta, joka on aiheuttanut valtavaa tuhoa muinaisille, massiivisille rakennelmille. Tämä purkaus olisi aiheuttanut myös tsunameja, maanjäristyksiä ja tuolloisten kulttuurien tuhoutumisen. Ihan mielenkiintoinen skenaario, jota tukee moni muukin tutkija – sekä hörhöt, joiden nimiä ei kannata tässä yhteydessä mainita.

Noh; tämä herra on kuitenkin keskittynyt Etelä-Amerikan Paracas-intiaanien kulttuuriin ja sen myötä dna-testannut joitakin kallolöytöjä, jotka ovatkin Etelä-Amerikalle tunnusomaisia: omituisia, pitkänomaisia kalloja, joista osan on todennettu olevan keinotekoisesti aikaansaatuja.

Maya-intiaanien käyttämiä tapoja/WikimediaCommons).

Tällainen tapa oli tosiaankin käytössä muinaisina aikoina (jostakin käsittämättömästä syystä), että vastasyntyneen kalloa alettiin muodostaa pitkänomaiseksi ensimmäisen elinvuoden aikana. Tällainen pitkulainen kallonmuoto saatiin aikaan, kun kalloa joko sidottiin kankailla tai sitten muokattiin puulevyillä aikana, jolloin vauvan kallon saumat eivät vielä olleet kasvaneet yhteen. Tällainen menetelmä on nykyihmisen ajatuksissa hirvittävän brutaali; mutta ainakaan tällaisesta toiminnasta ei ole tutkijoiden mukaan aiheutunut haittaa lapsen kehitykselle. Tällaista kallojen muokkausta ja sidontaa on löytynyt muualtakin maailmasta (Egypti-Kiina-Eurooppa), ja Akka ihmetteleekin vain kysymystä WTF-miksi-mitä järkeä. Miten tällainen tekniikka on keksitty ympäri maailmaa?

Noh, anyway, nämä Herra Foersterin Paracas-intiaanien kallotestaukset viittaavat vahvimmin Kaspianmeren alueen dna:han, joten joitakin todisteita maailmaa valloittaneista ihmisistä on kuitenkin olemassa tämänkin myötä. Tämä äijä mainostaa kirjojaan ja matkojaan videoidensa myötä, mutta Akka sietää tällaisenkin toiminnan äijän ollessa niin kovin symppis ja lempeä-ääninen. Lisäksi lentopelkoisen on mukavaa katsoa näitä muinaisia, hermeettisiä raunioita ihan kotisohvalta käsin.

Elongated Skull Phenomenon: Global Presence, DNA Analysis, Blood Type Anomalies And More – YouTube

Kun puhutaan useista kymmenistä tuhansista vuosista, niin onhan se nyt oletettuakin, että ihmiset painelevat menemään eteenpäin. Jos ei sopivaa kulkupeliä ole ollut olemassa, niin sellaista aletaan kehitellä; ja kantapään kautta on varmasti opittukin: “Nope, tuo vene upotti kaikki… ruvetaas taas miettimään, josko olis parempaa matskua veneisiin saatavilla, kuulkaas…!”

Nykypäivänä tällainen toiminta jatkuu edelleen: sähköpolkupyörät ja -scootit/skuutit ovat valloittaneet maailmaa muutamien vuosien aikana. Antiikin ajan olympiamotto “Citius, Altius, Fortius” eli “nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” muutettiin jo viime vuonna lisäämällä perään sana “Communis = yhdessä.” Give me a break!!

Nykypäivään sopiva motto olisi “V*ttu, eteenpäin – ja helposti.”

Wrightin veljekset Orville ja Wilbur lensivät ensimmäistä kertaa lentokoneillaan joulukuun 17. päivänä v. 1903. Ensimmäinen lento kantoi 36 metriä ja kesti 12 sekuntia, toinen lento samana päivänä kantoi jo 259 metriä.

Kukaan ennen heitä ei koskaan ollut päättänyt päästä eteenpäin keinolla millä hyvänsä, eihän?? Never?

(Airways Magazine).

ONNISTUIKO PAKO ALCATRAZISTA? HMM…

Kotini on linnani; sanotaan. Jep, vankilakakulta tämä kevät alkaakin tuntua, joten sanonta pitää jollakin tavalla paikkansa…

Mieleeni juolahtikin maailman kenties kuuluisin “linna”- eli vankilapako: pako Alcatrazista vuonna 1962. Alcatrazissa tehtiin sen vankilatoiminnan aikana yhteensä 14 pakoyritystä, joihin osallistui 36 vankia. Näistä ainakin 6-7 ammuttiin ja kaksi todistettavasti hukkui. 5 vankia “katosi” ja heidän oletettiin hukkuneen. Näiden viiden joukkoon on laskettu myös seuraavat kolme veijaria:

Alcatraz.

Anglinin veljekset Clarence ja John yhdessä Frank Morrisin kanssa onnistuivat ehkä pakenemaan “the Rockista”. Pakoa valmisteltiin useita kuukausia ja siihen osallistui useita muitakin vankeja; he toimittivat kolmikolle tarpeellista tavaraa ja materiaalia vankilan työpajoista.

Alcatrazin ompelimo.
John Anglin.

Kolmikko rakensi mm. yli 50 sadetakista kumilautan, useita omatekoisia työkaluja tarvikkeiden valmistukseen, pelastusliivejä sekä meloja. Haastavinta lienee ollut kaivertaa sellien ilmastointiaukot sopiviksi pakoa varten; kaivamisalue peitettiin paperimassasta tehdyllä säleiköllä. Paperimassasta valmistettiin myös tekopäät oikeine hiuksineen sänkyihin, jotta öisin partioivat vartijat eivät huomaisi tyhjiä sellejä. Hiukset saatiin vankilan parturista.

Tekopäät hiuksineen.
Omatekoinen ritiläviritys.

Kaikki oli valmista pakoa varten 11.6. 1962. Neljäs kaiffari, Allen West, ei ehtinyt paeta sellistään ajoissa, joten suunniteltu pakeneminen jäi häneltä väliin. Myöhemmin Allen Westiä kuulusteltiinkin ahkerasti, jotta pakosuunnitelmasta saataisiin kaikki mahdollinen tieto selville.

Clarence Anglin.

Paon onnistumiseen vaikutti suuresti budjettileikkaukset: kyseisenä ajankohtana vartiointia oli vähennetty ja esim. katoilla ei kiertänyt vartijoita entiseen tapaan. Täten kolmikolla oli mahdollisuus huoltokäytäviä pitkin päästä huomaamatta katolle ja sieltä saaren rantaan lauttaa pumppaamaan.

Sellit Alcatrazissa.

Useissa dokumenteissa on tutkittu San Franciscon lahden virtauksia ja näiden perusteella on esitetty, että pakenijoilla olisi ollut DIY -kumilautallaan tiukat paikat. Virtaukset ovat hyvin voimakkaita ja vesi on hyytävän kylmää. Pahimmassa tapauksessa (melomisesta huolimatta) kumilautta olisi ajautunut kohti Golden Gatea ja sitä myöten avomerelle. Uiminen ei olisi missään nimessä onnistunut kylmästä vedestä ja lahden haista johtuen.

Paon onnistumisesta voi kertoa läheiseltä Angel Islandilta löytynyt kumilautta ja siitä poispäin johtavat kengänjäljet. Jostakin mystisestä syystä FBI kuitenkin väitti, ettei lauttaa koskaan löytynyt. Vanhoissa asiakirjoissa lautan löytyminen kuitenkin mainitaan. Merkillistä hutilointia: oliko siellä nyt sitä lauttaa vaiko ei!

NASAn kuva San Fransiscon lahdesta; keskellä lahtea Alcatraz.

Eräs varteenotettava vaihtoehto paon etenemisestä liittyy Anglinin veljesten lapsuuteen: heillä oli tapana sitoa itse tehty lautta narulla kiinni jonkin sukulaisen veneen perämoottoriin ja tällä tapaa saada mukava “kyyti”. Anglinin veljesten ystävä kertoi tavanneensa Anglinit Rio de Janeirossa useita vuosia paon jälkeen ja väitti veljesten tunnustaneen, että tällä tavoin he pakenivat Alcatrazista.

Teoria kuulostaa hyvältä: viimeinen lautta mantereelle lähti saarelta keskellä yötä. Lautalla kuljetettiin mm. vankilan työntekijöitä ja tarvikkeita. Tällainen ratkaisu olisikin ollut ihanteellinen lahden virtausten välttämiseksi eikä melomisesta olisi ollut mitään vaivaa. Kaksi melaa löytyikin paon jälkeen vedestä; ehkä ne heitettiin turhina yli laidan.

Vartijoita Alcatrazissa.

1970-luvulta on myös olemassa valokuva, joka väitteen mukaan esittää Anglinin veljeksiä maatilallaan Brasiliassa. Tästä kuvasta on tehty useita tutkimuksia kasvonpiirteiden osalta, josko Anglinin veljekset olisivatkin todella kuvassa. Ainakin yksi dokumentti väitti, että piirteet ovat yhteneväiset.

Frank Morris.

Frank Morrisin kohtalosta ei tiedetä: lahden suulta myöhemmin löytyneitä mieshenkilön luita epäiltiin Frank Morrisin jäännöksiksi. Näin ei kuitenkaan ollut, kun Morrisin sukulaisilta saatua dna:ta verrattiin kyseisen “John Doen” näytteeseen. Tuolloin jopa epäiltiin, että Anglinit olisivat heivanneet Morrisin lautalta pakomatkan aikana ja tämän myötä Morris olisi hukkunut virtauksiin. Hyi, aina oletetaan ihmisistä pahinta!

Merkillistä tapauksessa on se, että “keissi” on yhä tutkinnassa. Frank Morris syntyi v. 1926 ja Anglinit vuosina 1930-1931. Tapaus on avoin ainakin siihen asti, kunnes pakenijat ovat 100-vuotiaita tai tapaus muutoin ratkeaa. Eli kannattaa vaan edelleen soitella vihjeitä menemään; kenellä sellaisia on!

Akka ainakin toivoo, että pakenijat selvisivät hengissä. Kyseessä olivat kuitenkin pankkiryövärit, eivät mitkään murhaajamiehet. Kyllä sellaista vaivaa on paon eteen nähty, että oksat pois… Meikäläisellä ei kestäisi pinna kuukausitolkulla nitkuttaa sementtiä irti seinästä teroitetulla lusikalla. Tosin se tilanne taitaa tulla eteen jossakin vaiheessa tämän nykytilanteen mahdollisesti pitkittyessä… äh, ei sentään! Aina voi katsoa juutuubista lisää dokkareita!