MUINAISIA ELOKUUN JUHLIA

Säiden puolesta tämä kesä ei taidakaan olla ohi, vaikka elokuu onkin päässyt reippaasti jo puoliväliin asti. Osittaisista sateista huolimatta elokuun lopulle lupaillaan vielä mukavia, aurinkoisia päiviä, mutta eihän sitä koskaan tiedä… eiväthän sadetutkatkaan koskaan tiedä, voisi sarkastisesti tässä mainita. On aina parempi katsoa ikkunasta ulos, kuin tsekkailla alati muuttuvaa sadetutkaennustetta…

Perinteisesti puhutaan syksyn aloituksesta samaan aikaan, kun koulut aloittavat uuden lukuvuotensa – ei sitä turhaan olekaan nimetty syyslukukaudeksi! Nähtäväksi jää, tuleeko tällaisista pitkittyneistä kesistä sitten ”uusi normaali” jossakin vaiheessa. Odotetaan nyt ensin, kun Golf-virta pysähtyy, kuten tutkijat meitä varoittelivat jo muutama vuosi sitten ja vielä edelleenkin:

Gulf Stream could collapse as early as 2025, study suggests | Climate crisis | The Guardian

Okei, aikahaarukat heittelevät lähteestä riippuen ja nämä tuomiopäivän skenaariot ulottuvat jopa vuoteen 2095 asti. Seuraillaan tilannetta ja eletään edes jotenkin sillä aikaa.

Noh, Akalle syysaika ei kuitenkaan ole se mieluisin vuodenaika, kun illat pimenevät ja ainoa edessä siintävä juhlanaihe on taas se Halloween keskellä pahinta pimeyttä ja märkyyttä. Akkahan tosin tykkää moisesta kauhuteemasta ympäri vuoden, mutta jotenkin kaipaisi jotakin muutakin tähän vuodenaikaan. Onkin jotenkin omituista, että näin elo-syyskuulle ei ole jäänyt historiasta mitään suurempia juhlapäiviä tai edes nykyaikana väkisin keksittyjä ”osta-lisää-kausiluonteista-muovikrääsää” -pippaloita.

(Halloweenin ajankohta aikaistuu nykyään vuosi vuodelta, kuten joulunkin. Akan veikkaus on, että hämähäkinverkot asettuvat kauppojen hyllyille jo syyskuun viimeisillä viikoilla. Seuraavana vuonna ne ilmestyvät jo toukokuussa heti vapunvieton jälkeen. Hah!)

Ursan mukaan tämän vuoden perseidien meteoriparvi esiintyy juurikin nyt ajankohdalla 17.7.–24.8, joten ainakin siinä on sitten jotakin möllötettävää edes fyysisen taivaan korkeuksissa (kirkollisia pyhiä on ihan tarpeeksi muutenkin, kiitos ja näkemiin). Onnea heille, jotka saattoivat ikuistaa hienoja lentoja aktiivisimmalla ajalla 10. – 14.8!

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa: Elokuu 2025

Nykyään pakanallisiksi kutsutuista uskonnoista löytyy kuitenkin runsaasti esimerkkejä juhlien järjestämiseen; jopa niin paljon, että vaikka jokaiselle päivälle löytyy jos jonkinlaista tekosyytä kekkereihin (… ken sellaisia syitä sitten ikinä tarvitseekaan).

Suomalaisessa muinaisuskossa on kyllä varmastikin juhlittu syksymmällä muutakin kuin sadonkorjuujuhlana pidettyä kekriä, mutta tällaisista muista alkusyksyn juhlista ei ole oikein jäänyt suullista tai kirjoitettua perimätietoa. Kekrinkin ajankohta on aiemmin määräytynyt satokauden mukaan, joten sitä on useimmiten kuitenkin vietetty vasta reippaasti syyskuun loppupuolella.

Henry Mosler/Harvest Festival v. 1884 (Cincinnati Art Museum)

Kekri – Wikipedia

Sadonkorjuujuhlaksi kutsuttiin kuitenkin jo kelttien/gaelien viettämää Lughnasadh-juhlaa elokuun alkupäivinä. Anglosakseille tämä juhla oli nimeltään Lammas ja juhlasta löytyy ensimmäinen kirjallinen merkintä noin v. 921 jaa. Juhlan ajatus oli kuitenkin nimien eroista huolimatta hyvin samankaltainen: sadonkorjuu, siihen liittyvät erilaiset rituaaliset toimet ja juhliminen. Tätä juhlaa vietetään edelleenkin mm. wicca-luonnonuskonnon kannattajien parissa. Tuolloin tähän juhlaan saatetaan tehdä oljista nukkeja, jotka edustavat äitijumalattaren sadonkorjuuta suojelevaa läsnäoloa.

Pagan Community Notes: Lughnasadh, 2025 – News, Paganism, Religion, The Wild Hunt, Witchcraft, World

Japanissa kuun alkupäivien historiallista juhlaa vietetään joka vuosi 2.-7. elokuuta Aomorin kaupungissa ja Aomori Nebuta -juhlaan osallistuu jopa 3 miljoonaa vierailijaa. Juhlan on ajateltu syntyneen alueen omien perinteiden ja kiinalaisen Tanabata-juhlan yhdistymisestä, mutta tämä ei ole mitenkään varmaa tietoa. Tässä Japanin juhlassa valtavia, valaistuja paperihahmoja johdatetaan halki kaupungin tanssin ja laulun säestyksellä lastattavaksi veneisiin. Juhla huipentuu tietenkin ilotulituksiin veneiden ajellessa yleisön ihailtavana.

(AomoriTravel)

Alun perin juhlaan kuului vaatimattomia, itse tehtyjä tai jopa sukupolvien yli saatuja paperilyhtyjä kynttilöillä, mutta nykypäivänä mainokset ja yritykset hallitsevat tätäkin kulttuurisesti merkittävää perinnettä. Ah, kuinka yllättävää! Toisaalta näitä linkin kuvia katsoessa ei voisi kuvitellakaan, että ilman pikku massia tällaisia teoksia voisi toteuttaa:

Aomori Nebuta Festival|Attractions|Amazing AOMORI – The Official Aomori Travel Guide

Muinaisessa antiikin Kreikassa alettiin järjestää suuria urheilujuhlia aina elokuun täysikuun aikaan noin v. 776 eaa. noin vuoteen 393 jaa. asti. Näissä vuosissa on tosin heittoja lähteistä riippuen, sillä varmuutta näistä ei ole tietenkään tiedossa.

Mahtoikohan kyseessä olla suojalkapallo vai eukonkanto noina vuosisatoina…? Yeah, näitä olympialaisia järjestettiin yleensä noin elokuun puolivälin paikkeilla jumala Zeuksen kunniaksi. Tai näin ainakin kuvitellaan, sillä useinhan näissä vuosiluvuissa, eri asioiden merkityksissä ja jumalissa varsinkin on useita eri mielipiteitä.

Kreikkalaiset painijat v. 510 eaa. (National Archaeological Museum, Ateena)

Seuraavassa linkissä antiikin Kreikan historian professori Paul Christesen kertoo meille, miten vuosisatojen aikana tätä kuuluisaa Olympian ”urheilukeskusta” muokattiin ja muutettiin eri jumalille sopiviksi:

Olympic History – from the home of Zeus in Olympia to the modern Games

Antiikin Roomassa puolestaan järkättiin pikkuruisia illanviettoja milloin haluttiin, mikäli historian eri lähteitä on uskominen! Ainakin termi ”bakkanaalit” on näistä lähteistä jäänyt elämään ja tarkoittaa eritoten viinin jumala Bacchukselle pyhitettyä juhlaa. Näitä illanviettoja kunkin talon isäntä sai järjestää koska tahansa ja syötävää/juotavaa todellakin riitti. Mikäli siis isännällä massia riitti…

A bacchanal in a grotto/Simon de Vos v. 1620-76 välillä. Tuon ajan kuvitelma muinaisista bakkanaaleista.

Historian kertomukset tietävät useitakin tällaisia poliittisia ökymässäilijöitä, joille valta oli lievästi sanottuna noussut hattuun ja sitä valtaa korostettiin kiertämällä pippaloista pippaloihin ja talosta toiseen jopa saman illan aikana.

(Kreikassa tämä Bacchusta vastaava jumala oli Dionysos. Akkakin saattaa mennä usein sekaisin näissä Kreikan ja Rooman jumalissa ihan sen takia, ettei muista koskaan mitään muitakaan (ihmisten) nimiä. Tässä onkin jonkinlainen lista avuksi tällaisille minkä-tahansa-nimen unohtajille:

Greek & Roman Mythology – Homer

Roomalaisten elokuun jumalajuhliin kuului myös mm. Vesta (kotilieden jumalatar), Diana (mm. metsästyksen ja synnytyksen jumalatar), Herakles (Zeuksen poika) sekä Vulkanus (tulen ja tulivuorten jumala). Roomalaisiin juhliin kuului usein uhrauksia, kulkueita, urheilukisoja ja hevosajoja kaikenlaisen edellä mainitun mässäilyn lisäksi.

Hulluja nuo roomalaiset! ”- Ystävällisin terveisin Obelix

Egyptissä puolestaan juhlittiin elokuussa Niilin hedelmällisyyttä: tuota ainoata asiaa, joka tuossa maassa vieläkin pitää yllä maataloutta tuhansien vuosien jälkeen! (Turismin ohella …)

Vielä tänä päivänäkin Wafaa El-Nil -juhlassa kunnioitetaan maailman pisintä (6650 km) jokea, jota ilman Egypti olisi vain osa Saharan karua aavikkoa. Tänä vuonna tämä kaksiviikkoinen juhla järjestetään 15.-29.8.

How Ancient Egyptians Celebrated ’Wafaa El-Nil’ and Truth behind Nile Bride Sacrifice | Sada Elbalad

Irlannin yksi vanhimmista juhlista tapahtui tänä vuonna juurikin tällä viikolla 10. – 12. elokuuta. Tämä mahdollisesti yli 400 vuotta vanha juhla kokoaa joka vuosi yhteen Killorglinin kaupungin väestön ja juhlan erityispiirteisiin kuuluu, että juhlan kuningatar (yleensä paikallinen koulutyttö) kruunaa vuohen kuninkaaksi.

Puck Fair | Official Site for Ireland’s Legendary Festival in Killorglin, County Kerry

Noituuden ystäville puolestaan Salemissa, Massachusettsissa, järjestetään vuosittain viikon kestävä Salemin perintökohde -juhla. Useimmat varmaan tietänevät Salemin kaupungin noitavainojen ja -oikeudenkäyntien tarinoista jotakin ja tämä viikko tarjoaakin sellaisen ystäville kaikenlaisia tapahtumia. Tämä viikko vietettiin tänä vuonna 2.- 10. elokuuta.

Accused of Witchcraft/Douglas Volk/1884 (Corcoran Gallery).

News Flash • City of Salem Announces Heritage Days 2025 Sche

Samoihin aikoihin Nepalissa puolestaan juhlitaan Ghanta Karna– juhlaa, jossa juhlan aiheena on muinaisen demonin kukistaminen. Paikallisen Newari-kansan mytologian mukaan tämän niminen demoni käytti kiliseviä kelloja korvissaan hämätäkseen kansaa kuulemasta Shiva-jumalan nimeä. Tämä julma demoni ryösteli lapsia, teki varkauksia ja murhasi ihmisiä, joten tokihan tällaisen olion kukistaminen vaatii juhlallisuuksia!

Elokuussa myös hindut juhlivat mm. Krishnan syntymäpäivää:

In pictures: Hindus celebrate Krishna’s birthday – BBC News

Ja kuinka yllättävää; itse asiassa hindujen elokuun juhlakalenteri näyttää aika samalta kuin muinaisten roomalaisten kalenterikin eli jumalien juhlapäiviä on ylenpalttisesti tarjolla:

Hindu Festivals in August 2025: Raksha Bandha, Krishna Janmashtami and Ganesh Chaturthi – Times of India

Jopa viikingeille löytyy useita juhlia kuukausittain ympäri maailmaa, kuten seuraava linkki osoittaa:

Viking Festivals 2025 – The Jelling Dragon – Viking Crafts & Living History Supplies

Viking Warriors Charging/Jef Louis van Leemputten v.1894 (Watford Museum)

Mikäpä siinä, onhan näitä juhlia aina mukava pitää, oli kyseessä sitten uskonnollinen/pakanajuhla tai ei kumpikaan edellä mainituista! Akan ajatuksena on keksiä ihan oma juhla elokuun puolelle; hiiteen vaan kaikki suomalaisen muinaisuskon Ukko ja Ukonvakat, joista seuraavassa linkissä kerrotaan:

» Ukonvakat Taivaannaula.org-sivusto

Akanvakat tulevat siis sisältämään ihan näistä mainituista maailman kulttuureista ja uskomuksista johdettua perintöä, joten mietittävää riittää… hmm… täytyisi olla esimerkiksi divaaneja roomalaiseen tyyliin… ökyilyä tarjoilujen suhteen… urheilukisoja… hemmetisti kerättyä satoa… paraateja ja kulkueita… itse tehtyjä maskeja ja kiliseviä kelloja… metsästettävä vuohi ja kruunu… pikapyrähdys luudalla Salemiin… (jonka malli voisi olla Harry Potterin Nimbus 2000 -mallin voittava Dysonin uusin malli (about tonnin luokkaa oleva varsi-imuri). Huoh.

Nimbus 2000 | Harry Potter Wiki | Fandom

Hmm, kyllä vaikeaksi ja kalliiksi tällaisen monikulttuurisen ja historiallisen juhlan järjestäminen tulisi… ainoa järkevä vaihtoehto lienee bAKKAnaalit eli laatikkoviini, ihan tavalliset trikoovaatteet ja Netflix. Omat tohvelit ja kalsarit voisi tuoda mukana, jotta olo olisi mahdollisimman kotoisa! Ai että, siinä sitä sitten köllötellään television edessä muovilaseja kilistellen Tokmannin tarjous-fleecepeiton alla kauhtuneissa trikoohousuissa! Ilmaisia ämpäreitä ei tilaisuudessa kuitenkaan jaeta.

Näin sitä perintöä luodaan tuleville jälkipolville suoratoistopalvelujen avulla mukavasti ja kulutkin jäävät pieneksi.

Historialliset, kirjoitetut ja jopa jonkun toisen muistiin kirjoittamat suulliset lähteet kertovat meille omaa tarinaansa jopa vuosituhansien takaa, mutta meidän ajastamme jää varmastikin vain rippeitä jäljelle.

Perhe television ääressä v. 1958 (NationalArchives)

Meidän käyttämämme teknologia ei varmastikaan toimi edes 50 vuoden päästä millään tavalla, sillä ihmisellä on tarve hävittää vanhaa uuden teknologian tullessa. Nykypäivänä tämä onkin ihan kierrätyksen periaatteen kannalta toivottavaa ja järkevää, mutta menneinä aikoina tärkeät tavarat tehtiin kestämään ja siirtyivät usein sukupolvelta toiselle.

Ihan vain muutamien vuosikymmenien aikana vanhat kaitafilmit, -kamerat ja kelanauhurit jäivät historiaan, kun c-kasetit ja videokamerat yleistyivät. Lp-levyt, Polaroid-kamerat ja vanhat digikamerat menneiltä vuosikymmeniltä kännyköiden lisäksi alkavat olla taas kysyttyä tavaraa, mikäli sellaisia on vielä kenelläkään säästössä.

Gramofoni vuodelta 1914.

Jep, Akanvakat tulevatkin sisältämään myös seuraavanlaisia juhlahetkiä: vanhan rikkinäisen rukin tuijottelua ullakolla, usean kirjalaatikon tuijottelua myöskin ullakolla (kirjoja ei nykyään enää kukaan halua) sekä kaikkien v. 1996 jälkeen ostettujen kännyköiden tuijottamista hiljaisuudessa vähintään minuutin ajan. RIP kaikki vanhat luurit.

Vanhoja kirjoja. Näitä luettiin joskus ilman tietokoneita ja puhelimia, mikäli et ole sellaisesta kuullut (WikimediaCommons).

Seuraavaksi siirrymme sitten vihdoinkin hiljaisuuden vallitessa katsomaan Netflixiä tai vastaavaa suoratoistopalvelua. Kunnioittavassa hiljaisuudessa, sillä kyseessähän on meitä turruttava uusi jumaluus kuitenkin! Uhraamme uudelle/uusille jumaluuksille sentään perunalastumuruja ja dippisotkua, mikäli nämä uudet jumaluudet sellaista arvostavat!

Hyvin harva meistä osaisi enää toimia oikein, jos jotakin katastrofaalista tapahtuisi, mutta se ei ole meidän kenenkään vika: meitä on jo useita vuosikymmeniä kasvatettu olemaan tässä teknologisessa maailmassa ja toimimaan ainoastaan sen mukaan. On kuitenkin hienoa huomata, että useissa kulttuureissa noudatetaan vanhoja perinteitä juhlienkin suhteen – you’ll never know, when it is the last one!

Arthur Rackhamin teos Charles Dickensin tarinaan ”Joulukertomus” vuodelta 1914. Näyttää Akan ullakoilta, tässä on vain enemmän tilaa tuon haamun haahuilla.

Ah, tätä Akanvakkojen juhlan tuntua; melkein voi taian tuntea väreilevän ilmassa… ai, se olikin vain sen fleecepeiton ärsyttävää sähköistymistä, ärgh!

Koko Akanvakkojen idea täytyy varmaan miettiä uusiksi, näin tarkemmin ajatellen… (lievää sarkasmia havaittavissa). Aiempi ehdotus lienee sieltä, mihin aurinko ei ollenkaan paista – any ideas? (Lievää sarkasmia havaittavissa)

(Nämä suluissa olleet kommentit eivät ole AI:n tuottamia, vaan Akan itsensä kirjoittamia. Pitäähän sitä AI-scheissea morkata edes jollakin tavalla ihan periaatteesta, hah!)

TURISTIKRÄÄSÄN ALKULÄHTEILLÄ

Kukaan konmarittaja ei varmastikaan tunnusta, että ”on sitten joskus tullut lomakohteesta ostettua jokin täysin hyödytön vipstaakkeli” matkamuistona. Sittemmin se täysin turha härpäke on jäänyt krääsälaatikkoon tai kaapin perälle, kunnes kauhean vimman vallassa on kaikesta turhasta tavarasta hankkiuduttu eroon. Siinä on sitten posket häpeästä punaisina katseltu esim. sitä käsin maalattua maisemalautasta, jonka reunaan on kirjoitettu tuolloisen matkakohteen nimi.

Kuulostaako tutulta? Jep, sellaiset lautaset eivät kelpaa kenellekään edes kierrätettynä (ellei joku sitten jostakin merkillisestä syystä keräile tällaisia aarteita).

Akka muistaa kuitenkin eläväisesti ensimmäisen matkamuistonsa Viking Linen laivamatkalta, kun Akka oli peräti 7-vuotias. Kyseinen esine oli pitkulainen avaimenperä, jonka sisällä liikkui Viikkarin paatti, kun pötköä kallisteli puolelta toiselle. Akka epäileekin, että tämä pötkö löytynee edelleen äiteensä krääsälaatikoista. Ah, kuinka retroa...!

Koska ja miten tällainen matkamuistojen keräileminen on sitten alkanut? Tiettävästi yksi vanhimmista, selkeästi matkamuistoksi luokiteltava esine löytyi arkeologisissa kaivauksissa Lontoossa. The Thames-joen sivujoen Walbrookin (sittemmin kuivunut) rannalla sijaitsi vuodesta 43 jaa. lähtien roomalaista asutusta, ja alueelta löydettiinkin runsaasti esineistöä. Peräti yli 200:n kirjoituspuikon joukosta löytyi yksi, jonka varteen oli kaiverrettu muistokirjoitus. Tekstissä kerrotaan, että kynän lahjoittaja antaa kynän muistoksi tultuaan ”kaupungista” ja pahoittelee sitä, ettei hänellä ollut varaa parempaan lahjaan. Kynä/puikko on ajoitettu vuodelle 70 jaa.

This Ancient Roman Souvenir Stylus Is Inscribed With a Corny Joke | Smart News| Smithsonian Magazine

Useimmat matkamuistot ovat kuitenkin olleet alkujaan uskonnollisia: jopa jo 300-luvulla jaa. Jerusalemiin tehtiin pyhiinvaellusmatkoja. Nämä matkailijat halusivatkin yleensä jonkin muiston Pyhästä maasta; jopa hiekka, keramiikanpalaset ja kivet kelpasivat matkalaisille mukaan otettaviksi.

Seuraavina vuosisatoina Jerusalemissa alettiinkin myydä pienissä pulloissa pyhää vettä tai siunattua öljyä, jotta matkalaiset voisivat palata kotiinsa onnea ja siunausta tuovan matkamuistonsa kera. Näihin aikoihin mitä tahansa puunpalastakin saatettiin kutsua palaseksi Jeesuksen rististä, ja tälläkin hetkellä näitä ”pyhiä” reliikkejä on kirkoissa ympäri maailmaa. Arvioiden mukaan jopa sen verran, että tällä kaikella puumateriaalilla voisi rakentaa vaikkapa Nooan arkin. Yeah.

Tällaiset pienet pullot tehtiin yleensä tinasta, lyijystä tai hopeasta. Tällaisia puteleita kannettiin mukana matkatavaroissa tai ripustettiin kaulaan suojelemaan matkalaista.

Onkin ymmärrettävää, että tällaiset uskonnolliset esineet ovat säilyneet nykypäiviin asti, sillä ne ovat varmastikin olleet arvokkaita ja arvostettuja esineitä jopa useiden sukupolvien ajan. Jerusalemista on löydetty myös amuletti/kolikko 500-600-luvuilta jaa., joka kuvaa Jeesus-lasta seimessä. Seuranaan hänellä on aasi ja härkä.

Akka voi hyvinkin kuvitella, kuinka jossakin pienessä työpajassa tällaisia matkamuistoja valmistettiin muinoin -hiki hatussa- lähes sarjatyönä. Pyhiinvaeltajien määrät olivat kuitenkin jo tuolloin niin suuria, että heistä riitti varmaa tuloa pienellekin yrittäjälle.

Tällaisia uskonnollisia amuletteja löytyy myös British Museumista (tietenkin, sillä tähän museoon on haalittu tavaraa eri maista kenenkään kyselemättä jo toista vuosisataa. Useat eri maat vaativatkin esineiden repatriaatiota).

Matkamuistoista puheenollen; kaikenlaisilla matkailijoilla on myöskin ollut tarve jättää puumerkkinsä käymäänsä matkakohteeseen.

Gizasta, Egyptistä, on löydetty temppelimuurista kaiverrus peräti vuodelta 1240 eaa. Kaiverruksen mukaan paikalla vieraili muuan Hadnakhte veljensä Panakhtin kanssa. Sillä tavalla, poijjaat, sillä tavalla…! Kiva kuulla teidän mukavasta reissustanne 3000 vuotta myöhemmin!

Pyramidit ja muutkin egyptiläiset kohteet ovat olleet suosittuja riipustelujen kohteita jo vuosituhansien ajan; varsinkin Napoleonin sotaretkien jälkeen jokaisen itseään kunnioittavan kulttuurihenkilön oli päästävä Egyptiin. Näistä käynneistä on edelleen nähtävissä heidän nimikirjoituksiaan useissa historiallisissa kohteissa. On kuitenkin muistettava, että muinaismuistolait ja historiallisten monumenttien kunnioittaminen alkoivat toden teolla vasta 1900-luvun puolella, joten tällaista toimintaa katsottiin tuolloin läpi sormien.

(Public Domain).

Hagia Sofia-moskeijassa (Istanbul, Turkki) on puolestaan vieraillut norjalainen, palkkasoturiksi epäilty herrasmies Halfdan hänen jättämistään riimuista pääteltynä. Tämä äijä on nerokkaasti kaivertanut seinään ”Halfdan oli täällä.” Tämä legendaarinen tapa ilmaista käyntinsä elää edelleen monissa seinissä, kuten varmastikin kaikki tiedämme.

Hagia Sofia.
Halfdanin ”Halfdan was here.”

Jerusalemin ”pyhistä pyhin,” Pyhän Haudan kirkko, on edelleenkin suosittu pyhiinvaellus- ja turistikohde. Tämän kirkon rakennutti Konstantinus Suuri (ensimmäinen kristinuskoon kääntynyt roomalainen keisari) 300-luvulla jaa., ja tästä kirkosta on löydetty useita seinään kaiverrettuja ristejä. Aiemmin epäiltiinkin, että ristiretkeilijät kaiversivat näitä ristejä merkeiksi käynneistään, mutta viime vuoden tutkimukset ovat osoittaneet, että näitä ristejä kaiverrettiin korkeintaan muutaman henkilön toimesta.

Pyhan Haudan kirkko, jonka sisällä sijaitsee oletettu Jeesuksen hautakammio. Sen ympärille on rakennettu erillinen ”mausoleumi” kirkon sisälle.

Yeah, tällainenkin seikka on todettavissa, kun käytössä on useita eri kuvantamismenetelmiä ja -tekniikoita! Onkin siis aihetta epäillä, että ehkä nämä ”muutamat henkilöt” kaiversivat ristejä seinään ristiretkeläisten pyynnöstä (joko hyvää hyvyyttään tai sitten pientä maksua vastaan). On myös arveltu, että tällä tavoin estettiin vaeltajia kahmimasta kiviä ja rakennusmateriaaleja mukaansa, sillä tällaiset Jeesuksen (oletetun) haudan lähellä olleet materiaalit olivat kävijöille tietenkin suuressa arvossaan – olivathan ne peräti itsensä Jeesuksen haudan läheisyydessä! Tällainen maksullinen ristienkaiverrus-toiminta olisikin siis hyvin ymmärrettävää, mikäli sellaista on tosiaan tapahtunut.

Church of the Holy Sepulchre’s mysterious ’graffiti’ crosses may not be what they seem | Live Science

Kiinan muurikaan ei ole poikkeus tässä graffitiasiassa, mutta v. 2014 tähän historialliseen kohteeseen avattiin graffiteille sallittu osuus. Viranomaiset tuskastuivat turisteihin, jotka kielloista huolimatta halusivat kaivertaa puumerkkinsä tähän jopa yli 20 000 kilometriä pitkään rakennelmaan. Noh, tämä nyt on varmastikin paras keino estää luvattomia graffiteja… varsinkin, kun pituutta tällä valtavalla muurilla riittää!

On se nyt kuitenkin merkillistä, että ihmisten geeneistä löytyy tällainen merkillinen vimma jättää itsestään edes jokin jälki tuleville sukupolville – vaikka vain johonkin seinään kirjoitettu ”Se-ja-se kävi täällä.” Nähtävästi tämä taipumus on useita kymmeniä tuhansia vuosia vanha tapa, jonka mm. luolamaalauksista tiedämme.

Kannattaakin huomioida tänä kesänä reissatessa, että jätetään ne turhat krääsät ostamatta. Missä sijaitsee maailman kaikkien matkamuistojen hautausmaa/kaatopaikka?! Jep, siellä sen kaiken muun sekajätteen seassa, jonka viskaamme muutenkin muina miehinä (naisina/henkilöinä/alieneina/minä-tahansa) menemään.

Akka kuitenkin toivoo, että edes jokunen matkamuisto meidän ajaltamme säästyy tulevaisuuden arkeologeille tutkittavaksi: olisikohan parempi haudata keramiikkalautanen tekstillä ”Kuopio-Puijo” vai savikannu, jossa lukee Kypros kreikkalaisilla aakkosilla?

Äh, ihan sama; muutaman tuhannen vuoden päästä kaikki arkeologiset löydöt ovat jo ihan peruskauraa: ”Voi v**tu, minkä hemmetin takia näitä Kuopio-lautasia löytyy joka paikasta? Löytyisi nyt edes kerrankin yksi Saint Vincent ja Grenadiinit-valtion lautanen!!”

Saint-Vincent ja Grenadiinit. Jep, kelpaisi Akalle. Huom! Ainuttakaan matkamuistoa ei ole vahingoitettu/haudattu tämän kirjoituksen aikana, joten Kuopion ja Kyproksen on turha ottaa Akkaan yhteyttä harmistuksissaan. Akka odottaa kuitenkin lahjakorttia tältä Saint-Vincentiltä ja Grenadiineiltä.