EVOLUUTIO

Herra Darwin; olipa hänellä onnea reissata ympäri maailmaa tutkimusmatkoillaan. Meni siinä sitten jokseenkin 20 vuotta
evoluutioteorian kehittelyyn, josta hänen nimensä tunnetaan. Eipä hän uskaltanut aiemmin mietelmiään tuoda julki, sen verran
jumalanpilkkaajaksi pelkäsi itseään kutsuttavan.

Teoria alkoi kuitenkin kehittyä, kun Galapagos-saarilla oli saman lajin linnuille kehittynyt erilaisia nokanmuotoja saaliiden pyyntitarkoituksiin. Toiset nakuttelivat pähkinöitä rikki kivillä yhdellä saarella, toiset
pyydystivät hyönteisiä omalla saarellaan.

Pienestä ihmettelystä ne oivallukset lähtevät. Herra Darwin kirjoitti jopa omiin muistiinpanoihinsa “What if…” eli suomeksi “jottamitävittuahäh”.

Evoluution perusideahan on joka tapauksessa lisääntyminen ja siihen johtavien ominaisuuksien kehittyminen. Sademetsissä
joillakin linnuilla on hermeettiset (jopa lentämistä haittaavat) sulat ihan vain naaraiden houkuttelemiseksi. Mitä järkeä!

Mikä niitä naarastipusia vaivaa; tuumailevat siellä keskenään jotta: “ootetaan nyt, oikeesti, kyllä jostain löytyy vielä pidemmät haivenet!”

Tällä samalla periaatteella naisihmisille olisi jo aikoja sitten kehittyneet valtavat melonit etupuskureiksi, koripallopakarat ja ankanhuulet. “Että näitä ne uroot tahtovat, uskokaa nyt vaan!” ja “Jaksetaan vaan poseerata koko ajan, kyllä ne sieltä tulee!”

Lieviä poikkeuksia tästä evoluution perussäännöstä toki löytyy, kuten sukupuoltaan vaihtavat eläimet ja neitseellisesti lisääntyvät
eläimet (partenogeneesi)… huh huh!

Jottamitävittuahäh.

Siinä sitä on ihmeteltävää ihan tarpeeksi perusmaatiaiselle saunan terassilla istuessa. Siinä voi sitten tokaista ohikiitävälle itikalle:

“Sussa on kyllä ihan äitis näköä, heh heh, taidat olla partenogeneettinen olento!”