Jostakin merkillisestä syystä Akan mielessä on pyörinyt latinan kieli, jota käytetään enää lähinnä lääketieteessä ja taksonomiassa eli lajien luokittelussa. Latinan käyttö kirkollisissa toimituksissa korostuu tietenkin myös kaikissa elokuvissa ja sarjoissa, joissa suoritetaan manauksia tahi muita mielenkiintoisia loitsuamisia. Tällaisiahan Akka ei katsele ollenkaan, nope ja never. (Lue rivien välistä: mitä enemmän noitia, riivattuja sieluparkoja, mustia hahmoja ja muita penteleellisiä öttiäisiä, sen parempi).
Noh, kaikkihan me (Asterixia lukeneet) muistamme joitakin latinankielisiä sanontoja, kuten Julius Caesarin lausahdus ”veni, vidi, vici” eli ”tulin, näin, voitin.” Jotkut muistanevat myös lauseen ”alea jacta est” eli ”arpa on heitetty.” Näistä lisää tuonnempana, mutta selvitetäänpä ensin, mistä tämä latinan kieli onkaan alkujaan peräisin. Vastaus: kukaan ei tiedä.
Ainakin Rooman perustamisvuodesta 735 eaa. lähtien latinaa on tiedetty puhutun ja kirjoitetun varsinkin Rooman ja sen lähialueilla, sillä varhaisin tunnettu latinankielinen lause on säilynyt kultaisessa rintaneulassa, joka löydettiin Italiassa v. 1887. Rintaneulan varhaislatinan lause kuuluu vapaasti suomentaen: ”Manius teki tämän Numasiukselle.” Tämä lause kuuluu siis osastoon Design by Markku; poikkeuksena tietenkin se, että myös vastaanottaja mainitaan.
Vuosina 250-100 eaa. latinan käyttö levisi laajemmalle lähinnä Rooman vallatessa uusia alueita, mutta latinan kultakaudeksi kutsuttu ajanjakso vuosina 100 eaa. – 150 jaa. teki latinasta koko Euroopassa tunnetun kielen. Tällöin klassista latinaa sekä puhuttiin että kirjoitettiin, näistä mainittakoon mm. kirjailija/filosofi/runoilijat Cicero, Tacitus, Vergilius sekä Ovidius.
Mihin latinan kieli sitten varsinkin puhuttuna kielenä katosi? Rooman valtakunnan luhistuminen v. 476 aiheutti sen, että paikallisesti puhutut kielet alkoivat muuntua romaanisiksi kieliksi, kuten ranska ja espanja. Hiljalleen latina hiipui puhekielestä niin, ettei sen merkitystä enää ymmärretty eri alueilla. Katolisen kirkon kielenä latina piti kuitenkin pintansa, mutta 700-luvulle jaa. tultaessa latina oli puhekielenä jo käytännössä kuollut kieli. Oppineiden ja kirkon parissa latina säilyikin hengissä, sillä tavallinen kansa oli käytännössä luku- ja kirjoitustaidotonta.
Renessanssin aikana 1400-luvulta lähtien latinaa käytettiin nimenomaan opetus- ja oppimistarkoituksessa kirkon lisäksi, ja varsinkin Carl von Linnen eläimien, kasvien ja kivien luokittelu latinankielisin, kaksiosaisin nimin vaikutti 1700-luvulla merkittävästi näihin tieteenaloihin.
Latina oli edelleen tieteen ja uskonnon kieli, kunnes vihdoin 1900-luvulle tultaessa sen merkitys mm. laajemman opetuksen olennaisena osana oli käytännössä hävinnyt. Usean eri kielen muodostumiseen latina on kuitenkin aikojen saatossa vaikuttanut yllättävän paljon, sillä aiemmin mainittujen lisäksi vaikutteita latinasta ovat saaneet mm. portugali, romania, italia ja englanti. Varsinkin englannin kieleen vaikutteita on tullut eniten latinasta, ranskasta ja kreikasta. Suomen kielen sanoja on myös haettu latinan kielen vastineista, kuten myös mm. kreikasta ja Suomen naapurimaista.
Mainitut Julius Caesarin lausunnot voisikin laittaa seuraavan luettelon alkulähteiksi. Ketään ei oikeasti edes kiinnosta mokoma latinan historia, joten mennäänpä itse asiaan.
- Veni, vidi, vici lausui siis Julius Caesar v. 47 eaa. Zelan taistelun jälkeen Pohjois-Turkissa. Samoin lausui Akka v. 2024 läpäistyään inssiajon ekalla kerralla ihan näin kypsyneemmällä iällä.
- Alea jacta est on oikeasti muotoa alea iacta est. Näin Caesar lausui ylittäessään Rubikon-jokea v. 49 eaa 5000 miehen kanssa, joka tarkoitti sodanjulistusta Roomalle.
Caesar Crosses the Rubicon (nationalgeographic.org)
Muita Wikistä löydettyjä sanontoja seuraa tässä:
- Animal bipes implume (Platon) eli kaksijalkainen, höyhenetön eläin. Tällä viitataan Platonin (427-347 eaa.) akatemiassa todennettuun ihmisen määritelmään, jolloin kertoman mukaan Diogenes (412-323 eaa.) toi Platonin eteen kynityn kukon/kanan, ja lausui: ”Tässä sinulle ihminen.” Tämä on Akan lempiesimerkki filosofian saralta, josta Akka ei muutoin yritä ymmärtää yhtään mitään, jätettäköön se Akkaa viisaammille höyhenettömille kaksijalkaisille.
- Mala mulier merx est (Plautus) eli naiset ovat arvotonta tavaraa. Plautus (254 – 184 eaa.) oli komedianäytelmien kirjoittaja ja Akalla olisi asiaa hänelle. Paljon. Saunan takana.
- Humiles laborant ubi potentes dissident (Phaedrus 18 eaa. – 54/68 jaa.) eli kun mahtavat riitelevät, pienet saavat kärsiä. Kuinka hyvin tämä sopiikaan ihan nykyaikaankin!
- Senectus insanibilis morbus est (Seneca 4.eaa. – 65 jaa.) eli vanhuus on parantumaton sairaus. Ei lisättävää.
- Si vis pacem, para bellum (Vegetius 300-luku) eli jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Tämä lause on oletettavasti sotilasteoreetikko Vegetiuksen kirjoittamasta kirjasta Epitoma rei militaris eli Sotalaitoksen lyhyt kuvaus.
- Incendit omnem feminae zelus domum (Publilius Cyrus 100-luvulla eaa.) eli mustasukkainen nainen sytyttää koko talon tuleen. Samainen mies on lausahdellut kuitenkin myös ihan järkeviäkin totuuksia, eli tätä Akka ei tapaa saunan takana. Kuten: Puhe on sielun peili; millainen mies, sellaiset puheet tai Ihmisten on helppo puhua yhtä ja ajatella toista.
- Primum non nocere (Hippokrates n. 460 – 377 eaa.) eli ennen kaikkea vältä vahingoittamasta potilasta. Hippokrates on jäänyt historiaan ns. lääketieteen isänä ja nykyisten lääkärien vannomana valana, mutta hänen maineensa ja lääketieteensä perustuivat mm. aiempaan Egyptin lääketieteeseen. Hänen kirjoituksiaan alettiin kuitenkin edistää ja kopioida laajemmaltikin ja täten nämä säilyneet kopiot ovat pohjana nykyaikaisen lääketieteen kehitykselle.
- Taas jälleen kerran Akka toteaa: voi miksi Aleksandrian kirjaston piti palaa noin v. 48/47 eaa? Mitä ihmiskunta menettikään tämän hirvittävän palon myötä…
Aleksandrian kirjasto – Wikipedia
Muita sanontoja ilman tiedettyä kirjoittajaa:
- Dormio numquam eli en nuku koskaan. Tämä on hyvä tekosyy heittää kenelle tahansa huonosti nukutun yön jälkeen.
- E vestigio eli heti paikalla. Pomolle työpaikalla heitettynä kuulostaa mahtipontiselta (tai oudolta, riippuen paikasta).
- Tempus ludendi eli leikkimisen aika. Sopii niin tenaville kuin työtovereillekin, jotka luulevat sinun sanoneen jotakin hienoa ja merkityksellistä. Ai että, siinä on kyllä sitten hieno ja pohtivainen ihminen! todellisuudessa menet vessaan pelaamaan kännykällä jotakin idioottimaista kännykkäpeliä tai tupakalle.
- Unguis in ulcure – kynsi haavassa. Akka ei ymmärrä tätä ollenkaan, mutta samaan voisi yhdistää latinankielisen termin unio mystica eli mystinen yhtyminen. Tämä ei kuitenkaan liene sopiva termi, ellei kyseessä ole alussa mainitut mystiset ja riivatut noitavoimat tahi -härpäkkeet ja toimenpiteet.
- Verbera sed audi! eli ruoski, mutta kuuntele! Mukavaahan siinä on sitten tuoda asiaansa esille, kun toinen vetelee esim. tällaisella vehkeellä selkänahkaa hiutaleiksi:
- The Roman Scourge – Bible History (bible-history.com)
- Kyseessä on siis nahkaruoska, jonka säikeiden päissä käytettiin mm. luu- tai metallipalasia, jotka oikeasti irroittivat lihat luista. God damn!
- Vox faucibus haesit eli ääni juuttui kurkkuun. Tätä voisi käyttää useassa eri tilanteessa, varsinkin siitepölyaikaan tai jos ei keksi mitään sanottavaa.
- Ubi piper crescit eli missä pippuri kasvaa. Tämä sanonta lienee peruja ajalta, kun mausteet saapuivat Eurooppaan lähinnä Aasian kauppakanavia pitkin. Tälle sanonnalle ei siis ole yhtä ainutta lähtöpaikkaa, mutta muinaisen maailman ajalta se on mukava toivotus esim. jollekulle, jonka toivoo päätyvän kuukausien matkojen päähän johonkin keskelle-ei-mitään kamelikaravaanissa.
- Quisque me ad cenam vocarit, valeat eli voikoon se hyvin, joka kutsuu minut illalliselle. Loistava lause, vaatii hieman opettelua!
Useimmat muistanevat myös termin ”Carpe diem” eli tartu hetkeen, mutta kannattaisi muistaa myös ”dies ater” (synkkä päivä) tai ”dies faustus” (onnen päivä). Aina ei kuitenkaan kannata tarttua hetkeen ja rientää älyttömästi eteenpäin ihan vain sen takia, ettei tulevasta tiedä mitään ja elämässä ”kaikki on nyt tällä sekunnilla”.
Nämä termit ovat hyviä määrittelemään sitä, millaista elämä voi oikeasti olla: siihen liittyy hyviä aikoja/huonoja aikoja sekä v**tumaisia päiviä, joista pitää vain päästä yli ja ohitse. Niitä hienoja päiviä taasen ei kannata elää niin, että tallentaa kaiken kuvaamalla, sillä se paras hetki on elettävä. Videot ja jatkuvat kuvaamiset rikkovat jo sen peruselämisen siinä tilanteessa.
”Tartu hetkeen” -lauseen aikana 2000 vuotta sitten ei ollut kameroita eikä somea, joissa näitä kuvia olisi julkaistavissa/katseltavissa ja toisten arvosteltavissa. Tämä lause lienee tarkoittaneen samaa, kuin ”ota hetkestä vaarin” eli käytä tilaisuus hyväksesi sillä hetkellä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuolemansa hetkellä ihmiset katuvat eniten tekemättömiä asioita, joten tämä pitänee paikkansa – niitä tehtyjä asioita ei kaduta, vaan menetettyjä mahdollisuuksia. Niitä pitäisi usein kuitenkin harkita edes hetken aikaa.
Akka laittoi tähän juttuun ihan tarkoituksella vain muutamia kuvia.
O tempora, o mores; oi aikoja, oi tapoja, kuten ennenkin ja mikään ei muutu, kuten on aiemminkin todettu.
Otsikon lause ei tarkoita yhtään mitään, eikä sillä ole mitään väliä. Ketään ei ole haukuttu laiskaksi henkilökohtaisesti eikä siaksi tai muutoin mitenkään tunnistettavasti nimetyksi henkilöksi. Otsikko ei myöskään sisällä uhkausta ketään kohtaan tai ei voi aiheuttaa ahdistusta nykyään elävälle henkilölle, sillä kyse on historiallisista tapahtumista ja kuvitteellisista asioista.