Kas kummaa, johan on taas se aika keväästä, kun pienet noita-akkaset kulkevat kohta virpomassa pienine vasuineen ja vitsoineen (ainakin sellaisilla alueilla, jossa tällainen toiminta on vielä nykypäivänä turvallista). On siis Akankin korkea aika osallistua tällaiseen keväiseen rientoon omalta osaltaan… NOT.
Kurkistamme siis tällä erää, mitä kuuluu Luigi the Luurancolle kevään näin edetessä hurjaa vauhtia eteenpäin! Takatalvea ei toivottavasti ole kukaan tilannut Temusta, sillä sellaisen tapahtuman edessä Akka näyttäisi kaikille Kyöpelinvuoren merkit!
Luigin tarina alkaa tällä(kin) kertaa tietenkin pahvilaatikosta, joka nyt sattumalta taisi olla pakastepizzan boksi. Näitä aiempia Akan viritelmiä on surutta karsittu, uusiokäytetty ja kierrätetty, joten tällainen pienehkömpi homma sopi tällä kertaa paremmin Akan pirtaan. Kissa on tietenkin edelleen mukana kuvioissa, keväiset tunnelmat ikkunan takana vievät kuitenkin kissan kaiken huomion ja anoppi… saa kaikesta päätellen hyvää hoitoa hoitokodissa.
Mars eteenpäin, sanoi mummo lumessa:
Talven taas edetessä kohti loppuaan Luigi the Luuranco päätti taas eristäytyä omiin oloihinsa pääsiäisen aikaan. Talvi oli ollut pitkä ja kylmä ja vuosisatojen kokemuksesta Luigi tiesi, miten kylmyys todellakin pääsee luihin ja ytimiin! Olikin siis jo korkea aika hakeutua etelän lämpöön keskelle valtamerta, jossa kukaan ei varmastikaan pääsisi Luigin rauhaa häiritsemään.
Matkalleen Luigi lähti rakkaalla viikinkiveneellään, jonka hän oli aikoinaan saanut lahjaksi vanhalta viikinkiystävältään. Kyseessä oli pienempi paatti kuin Oseberg (jonka mukana tämä vanha ystävä oli aikoinaan ollut), mutta Luigin matkantekoon tämä pienempi pursi sopi myös mainiosti. Tällä veneellä oli nähty muailmaa ja kierretty paikka jos toinenkin!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Osebergin_laiva
https://en.wikipedia.org/wiki/Oseberg_ship
Päästyään kaukaiselle saarelleen Luigi varusti ensimmäisenä itselleen riippumaton roikkumaan muutaman puunkarahkan kylkeen. Aah, sitä lämpöä ja auvoa, mitä Luigi luilleen saikaan heti kokea… lähimmälle suuremmalle saarelle oli matkaa kymmeniä kilometrejä, tänne ei varmastikaan kukaan pystyisi tulemaan yllättäen!
KUNNES…
Luigin vanhat ystävät menneisyydestä pölähtivät yhtäkkiä nähtävästi jonkin ajopuun päällä tälle piskuiselle saarelle. Nämä kaverukset olivat tässä hetkessä pahinta, mitä Luigi saattoi tietää, sillä heillä oli aiemminkin ollut mukanaan merkillisiä yllätyslahjoja, jotka eivät välttämättä olleet kenenkään mielestä hyviä yllätyksiä.
Luigi: Moi kaverit, mitäs teille…? Että pääsiäistä viettämässä, vai?
Tiput (yhteen ääneen): Ei mitään kummempaa. Kuultiin, että olet matkoilla pääsiäisenä ja tuotiin sulle tällainen yllätysmuna.
Luigi katsoi tarkemmin tätä merkillistä yllätysmunaa noustuaan riippukeinusta. Se olikin ainoa syy, miksi hän olisi edes noussut riippukeinustaan seuraavaan viikkoon…
Luigi: Ei tää ole mikään yllätysmuna, kaverit, tää on kuulkaas avokado…
Tiput: Se on munanmuotoinen ja koristeltu, joten se on siis kaikkien määritelmien mukaan yllätysmuna. Moikka, meidän pitää lähteä ja palataan! Ihminenkin on kaksijalkainen ja höyhenetön! Yllätysmuna on mitä on!
Kun tiput olivat ajopuullaan vihdoin lähteneet jatkamaan matkaansa eteenpäin, Luigi vaipui taas lämmittelemään luitaan riippumattoon. Hänen tietämättään tipuset olivat kuitenkin jättäneet toisenkin yllätysmunan, josta kuoriutui yön aikana pieni lohikäärmeen poikanen.
Luigin uinuessa tämä pieni poikanen tuhahteli muutaman kerran ja katseli ympärilleen: kissakin oli jo nähtävästi unten mailla eikä mitään järkevää ollut nähtävissä. Muutaman kokeilevan siiveniskun jälkeen lohikäärme sai tuulta alleen ja haparoivasti lentäen nousi lopulta kohti korkeuksia. Luigi ja kissa nukkuivat makoisasti tästä tapahtumasta mitään tietämättä varhaiseen aamuun asti.
Aamun sarastaessa Luigi heräsi kuitenkin seuraavaan hirvittävään meteliin suuren laivan saapuessa hänen näköpiiriinsä.
Luigi: ”Ei jjumalauta, tää on jo liikaa. Ei täällä voi olla mitään Titanicia näillä leveyspiireillä… ja tähän maailmanaikaan!
Tämä oli Luigillekin jo aivan liikaa. Hänen pikkuruinen saarensa ja hänen oma vapaa-aikansa saarella oli taas tarkoin tuhottu muiden tekijöiden toimesta… Hiljakseen Luigi pakkasi tavaransa (lähinnä pullonsa) ja kissansa takaisin Osebergin mukamas-laivaansa ja suuntasi kohti uusia mahdollisuuksia:
Luigi: ”Mikä hemmetin introvertti minä muka olen, höpö höpö… saisiko edes joskus vaan nukkua rauhassa! Autiolla saarella! Tai edes haudassa! Onko se liikaa vaadittu?”
Jep, tänään tällainen juttu ja ensi viikolla pidempi juttu. Tämä juttu on omistettu Papalle; jaksathan vielä eteenpäin! Odotamme sinua takaisin ensi viikolla sairaalasta.