Kuuluisin tulivuorenpurkaus lienee Vesuviuksen purkaus v. 79 jaa. Tämä tapahtumaketju tuhosi Pompejin ja muutamia muitakin kaupunkeja. Nykyisin Pompejin alue on suosittu turistikohde, paikalla käy yli 2 miljoonaa turistia vuosittain. Aluetta tutkitaan edelleen ja paikalla on tehty suomalaistenkin toimesta merkittävää tutkimustyötä ”suomalaiskorttelissa”.
Tuhoisa purkaus alkoi maanjäristyksellä ja jatkui hohkakivien ja tuhkan sateella. Ne, jotka jäivät henkiin kattojen sortuessa ja kivien sataessa, kuolivat lopulta pyroklastiseen pilveen. Tällöin peli oli lopullisesti menetetty eikä pakomahdollisuutta ollut. Pyroklastinen pilvi etenee liian nopeasti, myrkylliset kaasut ja kuumuus tappavat ihmisen hetkessä ja käytännössä ihminen kiehuu kuoliaaksi.
Tapahtumasta on saatu tarkkaa tietoa Plinius nuoremman silminnäkijäkuvauksesta. Tilanne on ollut kerrassaan kauhistuttava, varmaankin tuon ajan ihmiset luulivat maailmanlopun koittaneen.
Niin se koittikin kaikille, jotka eivät olleet ehtineet tai ymmärtäneet paeta heti ensimetreillä maanjäristyksen jälkeen.
Kipsivalokset tomuksi muuttuneista ihmisten ja eläinten ruumiista kertovat omaa, karua tarinaansa. Me tuijotamme tällaisia valoksia matkailunähtävyytenä. Hyi meitä. Samalla tavalla töllötämme muumioita miettimättä pätkääkään, että nuo ovat olleet joskus oikeita ihmisiä. Kato, nehän on vaan muumioita!
Toinen kuuluisa purkaus repi Santorinin (Theran) saarta n. 1500-1600 vuotta aikaisemmin. Tämä aiheutti myös valtaisan tsunamin. On epäilty, että Platonin kertomus Atlantiksesta liittyisi oleellisesti tähän purkaukseen.
Kolmas merkittävä purkaus tapahtui Krakataussa v. 1883 aiheuttaen myöskin tsunamin. Tuhannet ihmiset menettivät henkensä ja tapahtuman vaikutus oli maailmanlaajuinen. Tuona aikana tehdyt maalaukset esittävät usein punahehkuista taivasta, mm. Edvard Munchin ”Huuto”-maalauksen taustaa on epäilty Krakataun innoittamaksi.
Nykyajan vaikuttavin purkaus tapahtui v. 2010 Islannissa Eyjafjallajökullin purkautuessa. Tämä vaikutti eniten globaaliin lentoliikenteeseen ja paikallisten ihmisten evakuointiin. Menetykset laskettiin rahana, toisin kuin aiemmissa purkauksissa laskettiin ihmishenkinä.
En kyllä yhtään ihmettele, että tällaiset luonnonmullistukset on nähty jumalten suuttumisena. Miten menneiden aikojen ihmiset olisivat voineet ymmärtää tällaisia tapahtumia.
Suomessakin Ukko ylijumala suuttui ja veteli kivirekeä taivaalla, kun oli ukkosilma. Varmaankin tsunamit ymmärrettiin maailmalla samalla tavalla: Ahti-perhana on taas pahalla päällä! Tai mikä tahansa vedenjumala sitten onkaan eri kulttuureissa ollut; kuten esim. Poseidon Kreikassa. Nykyajan Aquaman ei kuulu tähän joukkoon.
Kaikkien mullistusten jälkeen ollaan varmaan oltu nöyrää poikaa ja uhrattu ties mitä uhrilahjoja suuttuneille jumalille: ihmisiä, eläimiä, verta, viinaa, viljaa, hedelmiä, vihanneksia… tällaiset lahjat auttoivat varmasti, ettei tulivuori purkaudu uudestaan tai maa ei järise. Mikäli näin pääsi kuitenkin käymään, tuplattiin annetut uhrilahjat tai annettiin jotakin muuta. Sitten olikin pitkän aikaa hiljaiseloa ja jumalat olivat tyytyväisiä.
Nykypäivänä uhrataan etukäteen rahaa vakuutusyhtiöille ja sitten katsellaan seurauksia, taistellaan jopa oikeudessa kuka korvaa mitäkin. Tai korvaako ollenkaan; force majeure-periaatteen takia.