Dolni Vestonicessa Tsekin tasavallassa alkoi tapahtua kummia v. 1924, kun tämän nykyään 307 asukkaan pikkukylän alueelta löytyi arkeologisesti merkittävä ja laaja, myöhäispaleoliittinen asutuskohde. Erikoista paikassa on varsinkin se, että paikalta löytyi mm. saven polttamiseen tarkoitettu polttouuni sekä useita tuhansia valmiita figuriineja.
Nämä poltetut taideteokset ovat tiettävästi maailman vanhinta laatua ja niiden ohella on löydetty myös useita eläinten luista kaiverrettuja hahmoja. Eläinfiguriineissa on kuvattu mm. mammuttia, sarvikuonoa, leijonaa ja karhua, mutta erityistä huomiota on herättänyt naisfiguriini Venus of Dolni Vestonice.
Nämä figuriinit ovat radiohiiliajoituksessa saaneet iäkseen 26 000 vuotta.
Toinen, merkittävä löytö on nähtävästi maailman vanhin henkilöä esittävä muotokuva; hahmon oletetaan liittyvän paikalta löytyneen n. 40-vuotiaan korkea-arvoisen naisen hautaukseen. Tämän naisen kasvoissa oli samankaltaisia ”epämuodostumia” kuten kasvokuvahahmollakin, ja naisen onkin arveltu voineen olla paikallinen shamaani. Täten tämäkin löytö on maailman vanhin esimerkki naispuolisesta shamaanista, mikäli hän tosiaankin on tällainen eläessään ollut.
Noh, hienoja löytöjä kerrassaan, voisi moni tässä vaiheessa todeta; mutta mitäpä muuta merkityksellistä näissä kaivauksissa onkaan paljastunut? Tässäkin tapauksessa kuva vastaa tuhatta sanaa, joten laitetaanpa nämä tuhat sanaa esille:
MITÄ? MIKSI? MITÄ TÄSSÄ OIKEIN TAPAHTUU?
Tämä hautapaikan rekonstruktio kiinnitti Akan huomion ihan muita asioita etsiessä, sillä onhan tuo asetelma todellakin omituinen. Oli siis selvitettävä, miksi tämän vasemmanpuoleisen vainajan verinen käsi on tosiaankin keskimmäisen henkilön verisessä haarovälissä!
Noh, aivan alkajaisiksi: kyseessä ei tosiaankaan ole kuoleman yhteydessä tapahtunut murhatyö tai kastraatio, vaan punainen väri kuvaa yleisesti hautajaisissa käytettyä punaokraväriä.
Tämä kolmikko löydettiin vuoden 1986 kaivauksissa, ja tuolloinhan tietenkin oletettiin kolmikon keskimmäisen henkilön olleen nainen. Ai miksi? Ensinnäkin, keskimmäinen hahmo erottui kahta muuta heiveröisempänä/hoikempana eikä dna-tutkimuksilla tuolloin vielä saatu varmuutta sukupuolesta. Vasta viime vuosina on varmistunut, että keskimmäinen henkilö oli myöskin mies, jolla oli mm. selkäranka kaartunut vasemmalle sekä muitakin fysiologisia muutoksia luissaan.
Kaikki kolme miestä olivat ensiarvion mukaan 15-25-vuotiaita kuollessaan (keskimmäinen 17-20) ja yhdellä heistä on saattanut olla kasvoillaan jonkinlainen esim. poppamiehen/shamaanin maski tai maalattu naamio. Yhdellä miehistä oli lantionsa läpi isketty puukeppi, joten hänen kuolemansa ei todellakaan ollut luonnollinen.
Dna-tutkimuksissa on paljastunut myös, että kolmikko on ollut läheistä sukua toisilleen: keskimmäinen ja vasemmanpuoleinen peräti veljeksiä ja kolmas esim. velipuoli tai serkku. Aiemmin, kun keskimmäistä luultiin vielä naiseksi, tutkijoiden mielikuvitus lähti laukalle: tuolloin oletettiin, että keskimmäinen nainen oli kuollut synnytykseen ja hänen aviomiehensä (oikealla) ja shamaani/poppamies (vasemmalla) teloitettiin syyllisinä naisen kuolemantuottamuksesta. Ihan mainio päätelmä tuon aikaisilla tiedoilla, mutta metsään mentiin ja pahasti!
Asetelma on tosiaankin omituistakin omituisempi. Nimetäänpä nämä henkilöt nyt lähempää tarkastelua varten siten, että vasemmanpuoleinen henkilö (käsi haarovälissä) on Ville, keskimmäinen Kalle ja oikeanpuoleinen on Olli. Näin on helpompaa edetä, eikä tarvitse mainita koko ajan ”keskimmäinen miesoletettu henkilö/vainaja” tekstissä.
Kalle on siis tutkimusten perusteella ollut koko elämänsä ajan rampa/liikuntarajoitteinen sekä fyysiseltä olemukseltaan selvästi heiveröisempi. Akka ei tosiaankaan tiedä/löytänyt tarkemmin, minkälainen syndrooma tai oireyhtymä on ”chondrodysplasia calcificans punctata,” mutta ainakin se aiheuttaa muidenkin oireiden ohella juurikin mm. liikuntaelimistön ja luuston vajavaisuutta/epämuodostumia rajoittaen toimintakykyä.
Ville puolestaan lienee ollut se, jolta löytyi häntäluun ja lantion läpi työnnetty puukeppi ja oletettavasti maalattu shamaanin naamio (tieto löytynyt tosin ainoastaan yhdestä lähteestä). Ollin hautaaminen kasvot alaspäin oli poikkeuksellista, ja hänen kallonsa on hautaamisen yhteydessä murskaantunut. Kuitenkin kaikkien kolmen päihin oli siroteltu punaokraa (Kallella tietenkin myös lantion alueelle) ja Villellä ja Ollilla oli lisäksi helmistä ja luista tehtyjä koruja kaulassaan.
Koko hautaus oli peitetty palaneilla kuusen oksilla ja risuilla, eli jonkinlainen rakennelma oli haudattujen päälle kuitenkin kyhätty. Haudasta löytyi myös poron, suden ja ketun luita tai hampaita.
Villen puukeppi ja käsi herättivät tietenkin jo löydön yhteydessä myös olettamuksen, että jonkinlainen homoseksuaalinen konteksti saattoi olla kyseessä: tämä siis tietenkin ajalta, jolloin kolmikon sukulaisuussuhteet eivät vielä olleet tiedossa.
Punaokraa käytettiin jopa neandertalien toimesta jo 250 000-300 000 sitten, ja hautaamisen yhteydessä sillä lienee ollut useita merkityksiä: vainajan symbolinen palauttaminen maahan, ruumiin suojelu tai jonkinlainen pyhittäminen tai jopa vainajan statusarvon esilletuominen. Näistä tulkinnoista ei tietenkään osata esittää muita kuin valistuneita arvauksia, sillä eri kulttuureissa tätä punaista väriainetta on varmastikin käytetty eri merkityksissä.
Punaokraa on yleisesti käytetty myös elävien henkilöiden kehojen koristelussa ja tämä näkyy nykypäivänäkin esim. masai-heimon keskuudessa Keniassa ja Tansaniassa. Tässä hautamysteerissä okran käyttö on kuitenkin selkeästi ristiriidassa Villen lantion puukepin kanssa, mikäli okralla oli tarkoitus kunnioittaa tai suojella vainajia. Hämmästystä tietenkin herättää tietenkin Kallen lantion alueen runsas punaokraisuus, jota helposti rekonstruktiossa voi kuvitella vereksi. (Akka zoomaili kuvaa useaan otteeseen ja Villen käsi näyttää todellakin veriseltä, ei OKRAISELTA).
Dolni Vestonicen kaivausalueelta on löydetty myös yksittäinen, vanhemman mieshenkilön hautauspaikka. Mies lienee haudatun majaan kylkiasennossa ja hänen päänsä ja lantionsa alueille oli myöskin siroteltu punaokraa. Tämä hauta osoittanee siis sen, että hautauksen yhteydessä okran levittäminen myös lantioon on voinut olla yleinen tapa eikä Kallen kohdalla siis poikkeuksellista. (Äh; tulkitaan tätä nyt sitten miten vaan, mutta omituiselta se kyllä vaikuttaa mistä tahansa suunnasta katsottuna !)
On huomioitavaa, että alueelta on löydetty myös Välimereltä peräisin olevia simpukankuoria, joten yhteisöllä on joko ollut kanssakäymistä muiden yhteisöjen kanssa tai sitten omasta takaa Välimerelle asti matkanneita jäseniä. Välimatkaa rannikolle on kuitenkin useita satoja kilometrejä – ellei näin karkeasti arvioituna yli tuhat, joten mistään pienestä viikonloppureissusta uimarannalle ei ole todellakaan ollut kyse.
Onhan tässä tapauksessa tietenkin mahdollista, että miehet olisivat saaneet surmansa esim. tällaisten yhteisön ulkopuolisten reissaajien toimesta, mutta ainoana todisteena tästä olisi jäänyt vain paksu puukeppi (katkennut keihäs?) yhden miehen takamuksiin.
Luurangoista ei aina voi surmatapaa päätellä, ellei aseella tai hyökkäyksellä ole aiheutettu luihin asti ulottuneita vammoja. Yksi skenaario on tietenkin se, että sukulaiskolmikko on törttöillyt metsästyspuuhissaan itselleen vaikeat vammat esim. mammutin torahampaasta tai jonkin muun suuren pedon kynsistä. Tällä aikakaudella Euroopassa eli kuitenkin mm. luolaleijonia, mammutteja, villasarvikuonoja, luolakarhuja ja jättimäisiä hirvieläimiä. Nämä megafaunaan kuuluvat ja sittemmin jääkauden loppuessa sukupuuttoon kuolleet eläimet eivät olleet mitään kotieläinpihojen pörröisiä turreja; kaukana siitä! Esim. villasarvikuonon elopaino saattoi olla jopa 3600 kg.
Metsästysteoria ei kyllä selitä Kallen kuolemaa samassa yhteydessä, sillä hän ei ole kyennyt liikuntarajoittuneisuutensa takia mihinkään metsästykseen. Todistettavasti Kalle on kuitenkin sijoitettu hautaan ensin, ja kaikki kolme ovat kuolleet samanaikaisesti syystä tai toisesta. Hautaamiseen nähty vaivannäkö kertoo kuitenkin siitä, että hylkiöinä näitä ihmisiä ei haudattu.
Ehkäpä shamaani-Ville olikin juuri (naamiosta päätellen) suorittamassa jotakin veljensä parantamiseen tarkoitettua rituaalia, kun heidän päälleen hyökättiin joko jonkin eläimen tai kylän ulkopuolisen tahon toimesta. Olli on saattanut olla ihan vain sivustakatsojana rituaalissa, olihan hän kuitenkin läheistä sukua näille kahdelle veljekselle.
Akka voi hyvinkin kuvitella, kuinka pojat istuvat puutukeilla nuotion ympärillä, kun Ville tanssahtelee transsissa ihan-kunkku-shamaanina, tarkoituksenaan vihdoinkin lopettaa velipoikansa kivut ja kärsimykset kertaheitolla. Villen tanssahdellessa ja laulaessa metsän pimeydestä tömistää TÖRKEÄN ISOKOKOINEN ja jostakin syystä pirun vihainen villasarvikuono suoraan tapahtumien keskelle ja tällä hetkellä poikien peli on menetetty!
Ensimmäiseksi kohteekseen tämä sarvinenä ottaa tietenkin (esim. linnuksi naamioituneen) Villen ja lävistää sarvellaan tämän vatsan! Villen vielä roikkuessa otuksen sarvessa Olli yrittää heittää keihäällään hirviötä, mutta osuukin valitettavasti Villeä takalistoon. Sarvikuono heittää nyt jo menehtyneen Villen sarvestaan ja hyökkää aseettomaksi joutuneen Ollin kimppuun kohtalokkain seurauksin.
Liikuntarajoitteinen Kalle on hirviölle tietenkin helppo kohde; aseettomana ja kauhusta kankeana tämäkin saalis on helppo lävistää sarvella vatsaan, kuten muutkin uhrit. Jälkiä luihin ei jää, kun hirviön sarvi osuu vain vatsan alueelle ja tarpeeksi mellastettuaan otuksen on helppo lähteä puhisten ja tuhisten pois näyttämöltä.
Tässä kuvaelmassa eläin on tietenkin voinut olla ihan mikä tahansa kyseisen kauden jättiöttiäinen, mutta ainakin Akka näkee (taas) sielunsa silmin, kuinka Ville roikkuu otuksen sarvessa ja onneton Olli heittää keihään… suoraan Villen ahteriin! Oi voi; tästä näystä Akka saa vielä painajaisia, mutta tämä skenaario ei ole ollenkaan hullumpi. Sikäli mikäli alueella edes esiintyi villasarvikuonoja… äh, mitäpä pienistä!
Kyllä se nyt vaan oli villasarvikuono, sovitaanko vaikka niin! Saadaan edes yksi mysteeri joskus ratkaistua… tällä erää kohti uusia visioita!
