Akalla on asiaa

…ei varmastikaan ole se, johon tällä termillä yleensä viitataan. Tämä käsite prostituutiosta maailman vanhimpana ammattina juontuu vuoteen 1889, jolloin kirjailija Rudyard Kiplingin (1865-1936) novelli “On the City Wall” julkaistiin. Tässä novellissa Kipling viittaa intialaisen Lalun-nimisen naisen harjoittavan maailman vanhinta ammattia. Tämä käsite on sittemmin jäänyt elämään, mutta ei voisi millään tavoin olla virheellisempi, jos asioita tarkemmin tarkastellaan!

Joten: tarkastellaanpa tarkemmin!

Mainittakoon kuitenkin, ettei ammatilla tässä yhteydessä tarkoiteta nykypäivän koulutusta vaativaa tai rahallisen palkan eteen tehtävää työtä, vaan sellaista erikoistumisalaa, johon varhaiset (apina)ihmislajit ovat varmastikin jo ammoisista ajoista asti osoittaneet erityisiä kykyjä. Akka on täysin vakuuttunut, että jo ammoisina aikoina on ollut “tietyn työn sysäämistä” yksilöille, jotka kerta kaikkiaan vaikuttivat olevan etevämpiä tekemään asioita: “Viittisitsä niinku mitenkään, kun sä osaat sen kuitenkin niin hyvin…”

Näillä spekseillä ei ammatteja voi erityisesti laittaa numerojärjestykseen varhaisimmasta myöhempiin, sillä kaikki osa-alueet ovat olleet kytköksissä toisiinsa. Vanhimpien ammatinharjoittajien titteleiksi muodostuu siis heti aluksi useamman, eri työläisen rypäs satunnaisessa järjestyksessä:

1. KIVITYÖKALUJEN VALMISTAJA

Vanhimmat, tunnetut kivityökalut ovat löytyneet Kenian Turkanan Lomekwi3-kaivauksilta, ja ikää näillä työkaluilla on 3,3 miljoonaa vuotta. Näitä työkaluja olisi tuolloin käyttänyt Australopithecus afarensis-laji, mutta kaikki tutkijat eivät kuitenkaan allekirjoita näiden löytöjen ikää eli löydös on kiistanalainen.

What is the oldest-known archaeological site in the world? | Live Science

Toinen, 2,9 miljoonaa vuotta vanha työkalujen ajoitus sijoittuu myöskin Keniaan, mutta nämä työkalut olivat selvästi edistyneempiä, kuin aiemmat edeltäjänsä. Tällä Nyayanga-kaivauksella arvellaan työkalujen tekijäksi Paranthropus-lajia poskihammaslöytöjen perusteella.

Sophisticated stone tools may predate humans, study suggests | CNN

Paranthropus – Wikipedia perusinfoa Paranthropus-lajista

Työkalut oli tarkoitettu lähinnä eläinten nahkojen ja ruoan käsittelyyn, joten seuraava ammattilaisemme lieneekin:

2. ELÄINTEN VUOTIEN KÄSITTELIJÄ/NAHKURI

Marokosta on löydetty vanhimmat todisteet nahkojen, vuotien ja turkkien käsittelystä noin 120 000 vuoden takaa. Tämä ei kuitenkaan todista, etteikö niitä olisi työstetty jo huomattavasti aiemmin, sillä orgaaninen materiaali ei todellakaan säily hyvin vuosituhansia edes kuivissa olosuhteissa. Marokon työkalut ovat lisäksi tutkijoiden mielestä niin hyvin valmistettuja, että ne osoittavat vuotien työstämisen olleen jo useampien vuosituhansien perimää.

Samoin lienee olleen seuraavankin, ratkaisevan tärkeän ammatin ohella:

3. TULENSYTYTTÄJÄ

Akka on aiemminkin kirjoittanut varhaisimmista tulenkäytön todisteista, ja nämä löydöt ajoittuvat miljoonan vuoden taakse Wonderwerkin luolaan Etelä-Afrikassa. Tuolloin tulenkäsittelijöinä olisivat toimineet Homo erectus-lajin edustajat, joiden Akka voi kuvitella sanailleen tähän tapaan nuotion äärellä:

“Paas ny, Gork, sitä liekkijä isoommalle siin nuotios. Mun varpaat jäätyy.”
“Emmä kerkee.”
“Eiks sua kiinnosta, että mun varpaat jäätyy?”
“No ei.”

Human Ancestors Tamed Fire Earlier Than Thought | HISTORY

Kuten jo mainittua, nämä esimerkit ovat vain varhaisimpia löydettyjä todisteita, eivät lopullisia numeroita tässä meidän merkillisessä ja alati muuttuvassa esihistoriassamme. Seuraava ammatti tässä yhteydessä lieneekin itsestään selvää useimmille:

4. METSÄSTÄJÄ/KALASTAJA

Ja kas kummaa; palaamme taas Keniaan 2 miljoonan vuoden taakse! Viktorianjärven liepeiltä löydettiin useita gasellien luurankoja, joissa näkyi selviä merkkejä nylkemisestä ja siitä, että eläimet kannettiin leiriin kokonaisina. Nämäkin yksilöt lienevät olleet Homo erectus-lajia, mutta siitä ei ole löytynyt varmuutta. Tämän löydön osalta jännittävyys lienee siinä, että tämä paikka on varmastikin ollut käännekohta koko homo-lajin historiassa: käännekohta, jolloin homo-lajit sekä metsästivät että söivät haaskojen aivoja, kuten seuraava linkki kertoo:

Earliest Evidence for Human Hunting Found | Live Science

Tässä linkissä kerrotaan, että tuolloisten hyeenoiden ja muiden haaskaeläinten ei ollut mahdollista rikkoa saaliidensa kalloja, mutta jokin Homo-lajin edustaja todellakin teki näin syödäkseen näiden jäänteiden ravintorikasta aivomassaa!

Että ihan metsästetään, syödään vähän haaskojen aivoja siinä sivussa ja kehitytään pikku hiljaa (zombimeininkiä)… mikäpäs siinä sitten oleillessa ja kehittyessä! Samoihin aikoihin ajoitettuna Keniassa on löydetty sadoittain todisteita kilpikonnien, krokotiilien ja monnien syönnistä, mutta näiden vedessä viihtyvien lajien saalistajia ei ole pystytty määrittelemään. On kuitenkin arveltu, että erectus ja ergaster ovat olleet kyseessä, ja kalaravinnon omega-3 ja omega-6 -rasvahapot olisivat tosiaankin edistäneet lajien kehitystä.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että Karjalan kannakselta on löydetty v. 1914 yksi maailman vanhimmista säilyneistä kalaverkoista: Antrean verkko vuodelta 8450 eaa. Samalla tämä löytö on todiste vanhimmista solmutekniikoista, joten nyt pitää sanoa “TORILLE!”

Antrean verkko – Mesoliittisen kivikauden huippulöytö – KALMISTOPIIRI

Useat eri lähteet kertovat tämän löydön olevan edelleen maailman vanhin kalaverkko, mutta mm. Etelä-Koreasta on löydetty kivisiä verkonpainoja n. 29 000 vuoden takaa ja Itä-Timorista kalastukseen käytettyjä ongenkoukkuja n. 40 000 vuoden takaa. Äh; mitäpä väliä näillä on: meillä onkin Suomessa ihan ehtaa narusta solmittua verkkoa; häh hää! Koukkuja nyt osaa kuka tahansa tehdä!

Ja kalaravinnon rasvahappojen ollessa kohdillaan kehitystä tosiaankin tapahtui jo useita kymmeniä tuhansia vuosia sitten…

5. TAITEILIJA/MUUSIKKO

Noin 51 000 vuotta sitten yksi taiteellinen artisti Indonesiassa ikuisti ehkä tällä hetkellä vanhimman, tiedetyn tarinankerronnalla tehdyn kalliomaalauksen. Kuvassa osittain lintuhahmoiset ihmiset jahtaavat ilmeisesti villisikaa, joka on tosin maallikon silmin hankalasti tulkittavissa.

World’s oldest cave art found in Indonesia showing humans and pig (bbc.com)

Muusikoiden puolesta Akka on jo todennut maailman vanhimman huilun olleen Slovenian 55-60 000 vuotta vanha upea löytö:

tehty – Akalla on asiaa Jep, Googlen hakusanat eivät aina natsaa tuloksiin, god damn

Näihin mainittuihin ammatteihin voisi liittää vielä todistettujen löytöjen puolesta nimikkeen:

6. VAATTEENTEKIJÄ

Pahoittelut siitä, että tämän jutun aihe liippaa Akan jo aiemmin käsittelemiin juttuihin, mutta onhan tässä tullut vuosien aikana pengottua tällaisia asioita enemmältikin ihan vain ihmisen esihistorian ollessa mielenkiinnon kohteena! Lisäksi: kuten sanottua, tutkittu historia päivittyy koko ajan uusilla löydöillä. Mikäli aiemmin mainitut asiat ovat edelleen voimassaolevia, Akka laittaa linkin vanhaan juttuunsa eli faktat ovat tällä tavalla edelleen päteviä. Tämä sama linkki pätee myös tuohon aiemmin mainittuun nahkuriin.

pukeutuminen – Akalla on asiaa

Grotte du Contrebandier – Google Maps

Ammattinimikettä “kokki” Akka ei tällä kertaa ottanut mukaan, sillä ymmärrettävistä syistä todisteita satojen tuhansien vuosien takaisista ruokalajeista ei ole säilynyt. Akka ei lue kokintaidoiksi sitä, että peuran takajalkaa lykätään nuotioon, vaikka sekin voisi toki nykypäivänä survival-tilanteessa olla perusmaatiaiselle täysin mahdotonta. Tällöin apuun huudettaisiin äitiä/isää/naapuria/naapurin pikkuserkkua, Wolt-lähettiä tai ketä tahansa muuta, joka osaisi ylipäätään sytyttää edes nuotion paistamista varten. Tai saati lähestyä peuraa ja peräti tappaa sen ravinnonlähteeksi.

Huu, toivottavasti tällaiseen ei koskaan jouduta. Meistä nykypäivän ihmisistä ei kukaan selviytyisi yksin, ellei olisi vannoutunut survivalisti henkeen ja vereen kaikkine tarvikkeineen. Jo muutamassa vuosisadassa ollaan menty kauas todellisuudesta, joka vallitsi aikoinaan metsästys-/maatalousyhteiskunnassa ja joka perustui omavaraisuuteen.

Hupsanheijaa; kuinka pihalla me kaikki olisimmekaan, jos jotakin odottamatonta tässä sähköön perustuvassa yhteiskunnassa tapahtuisi! Sananmukaisesti olisimme PIHALLA.

Jep, monenlaisia ja mitä merkillisempiä ammatteja tarvitaan nykypäivänä, peuranjalan paistaja ei liene niistä se yleisin eikä siitä toivottavasti sellaista tulekaan. Ainakaan Oikotiellä tämä ammattinimike ei ole pizzakokkien ohella löydettävissä, ja hyvä niin.

(Tätä kirjoitettaessa tuli uutistieto, että Suomessa julkistetaan marraskuussa opas sotaan varautumiseen. Että sillä tavalla, kiitos ja näkemiin tällä erää; kuinkas olikaan osuvaa tällä kerralla!)

HS: Suomi julkaisee kansalaisille uudet ohjeet sodan varalle – Ilta-Sanomat

Onko koskaan liian aikaista tehdä Halloween-asetelma? – Ei ole, mikäli Akalta kysytään. Onko koskaan liian aikaista myydä joulukalentereita, jos Akalta kysytään? – Kyllä on, kuten tänä vuonna on tehty, jos Akalta kysytään.

Noh, kukaan ei kuitenkaan kysy kumpaakaan seikkaa, joten aloitetaanpa legendaarisen sankarimme Luigi the Luurancon matka tänä vuonna tähän aikaan! Tällä kertaa käsittelyssä on random-pahvilaatikko, joka toki kiinnosti kissaa ennen projektia, mutta sen jälkeen tietenkään ei. Kissat ja pahvilaatikot sopivat yhteen mainiosti, kunnes joku ääliö leikkaa niistä reunat ja tunkee naurettavia asioita niiden sisälle.

Näin on valitettavasti päässyt tapahtumaan jo joitakin kertoja (asioista tietämättömälle linkit aiempiin juttuihin):

KUINKA TEHDÄÄN KUNNON HALLOWEEN-ASETELMA – Akalla on asiaa

KUINKA TEHDÄÄN KUNNON HALLOWEEN-ASETELMA, OSA 2 – Akalla on asiaa Mukana kuvia aiemmin tehdystä hobittikylästä

PERTTI-KEIJUN PYYKKIPÄIVÄ (FAIRY GARDEN) – Akalla on asiaa Tämä linkki on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät vedä hernettä nenään sanasta “fairy” tai “Pertti-keiju”

Pidemmittä puheitta asiaan: Alkuasetelmana on siis tietenkin peruspahviboksi, joita me suomalaiset rakastamme, kuten ämpäreitä. Tässä kuvassa näkyy siis kaltoin kohdeltu pahvilaatikkopohja, täysin turmeltu pahvilautanen ja täysin turmeltu vanhan tyynyn sisus ullakolta. Kissan unelmalaatikkoa on siis tuhottu rankalla kädellä; luonnostakin on revitty vanhoja risuja ihan vain tätä raadollista asetelmaa varten! Hui kauhistus sentään!! Nyt pitäisi kissan vähintäänkin ottaa punaista maalia tassuihinsa ja turmella koko härpäke!

Tällä kertaa Luigi the Luuranco on kutsuttu halloweenin viettoon vanhan ystävänsä luokse. Luigi ei ole käynyt ystävänsä mökillä vuosikymmeniin, mutta hän muistaa kuitenkin edelleen reitin, joka kulkee aavemaisen metsän läpi.

Silloin aikoinaan Luigi ei kiinnittänyt metsään sen kummempaa huomiota, mutta tällä kertaa Luigilla on outo aavistus: jotakin omituista on luvassa. Tästä tuntemuksesta pelästyneenä Luigi varustautuu ihan Pyhällä kirjalla… ja paremman puutteessa puutarhasaksilla.

Ensimmäiseksi Luigi havaitsee omituisia pääkalloja, luita ja hautaholveja. “Mitä vattua täällä on tapahtunut, ei täällä viimeksi tältä näyttänyt,” miettii Luigi. “Kyllä nyt on menty pahasti metsään, jos näin voi asian ilmaista…” Katsoessaan tarkemmin Luigi havaitsee koko tilanteen kauheuden. Tänne on laskeutunut joku… tai jotain.

Luigi jäykistyy kauhusta nähdessään tilanteen vakavuuden. Hän muistaa edelleen Roswellin ufo-tapauksen vuodelta 1947, jolloin hän itse oli ajelemassa Route 66-reittiä halki Amerikan (näkymättömällä haamuautolla, tietenkin…).

Travel Route 66 (U.S. National Park Service) (nps.gov) Opastusta tähän legendaariseen reittiin

Roswellin tapaus – Wikipedia Perusinfoa Roswellista

Tuolloin tapaus nostatti merkillisiä kysymyksiä ja aiheesta on sittemmin kirjoitettu enemmän kirjoja, kuin JFK:n salamurhasta. Luigia puistattaa kumpikin tapaus, mutta tällä hetkellä häntä karmii eniten tämä keskimmäinen hautaholvi. Joku -tai jokin- merkillisen tärkeä henkilö lienee haudatun tähän hautaholviin!

Luigi jatkaa epäröiden matkaansa tämän kirotun alueen läpi ja toivoo pääsevänsä ehjänä perille puutarhasakset tanassa… samalla hän ihmettelee näitä mystisiä kalloja, joita paikalle on jäänyt. Kallot ovat liian isoja mahtuakseen näihin hautoihin, joten jostakin aiemmasta ja suuremmasta lajista täytynee olla kyse…?

Ilta alkaa hämärtää, joten Luigi lähtee tosiaankin kipittämään kurpitsojen, kallojen ja hautojen keskeltä eteenpäin ystävänsä mökkiä kohti. “Never again tänne,” tuumii Luigi matkallaan, “I’m done.” Rajansa kaikella!

Kun Luigi poistuu maisemista, häntä jäävät kuitenkin kaipaamaan yllättävät, uudet ystävät – tai tuholaiset – tai ties mitkä.

Jep; pahvilautasesta tehty ufo oli huono idea- mutta tällaisesta se idea joskus lähtee. Vuonna 1947 pilotti Kenneth A. Arnold kuvaili näkemäänsä ilmiötä lentäväksi lautaseksi. Tästä se ajatus sitten lähti! Kuten myöskin medialle – lentävä lautanen juontuu juurikin tästä!

1947: Year of the Flying Saucer | National Air and Space Museum (si.edu)

Nykyään on olemassa kaksi termiä: UAP ja USO. Ensimmäinen korvaa ufon; toinen kertoo, että kohde on merenalainen, selvittämätön ilmiö, joka nousee vedestä.

Luigi the Luuranco kohtasi jotakin selvittämätöntä matkallaan tällä(kin) kertaa huumorin merkeissä, toivottavasti jollakulla edes oli hauskaa. Akalla oli.

It’s raining cats and dogs, sanotaan Englannissa rankkasateen sattuessa (tosin joskus käy myös niin, että It’s raining men, hallelujah/The Weather Girls 1982).

Tälle omituiselle kissa-koira-lausahdukselle on olemassa monta alkuperäoletusta- kuten seuraava linkki osoittaa– mutta juuri nyt keskitymme olennaiseen eli näiden kahden yleisimmän lemmikin historiaan. On siis aika kysyä kukamitähäh eli milloin, missä ja miksi näistä kahdesta lajista tulikaan ihmisen parhaita kavereita.

What is the origin of the phrase “it’s raining cats and dogs?” | Library of Congress (loc.gov)

Aloitetaanpa koirista, sillä koirien läsnäolo ihmisen läheisyydessä on oletettavasti ollut pitkäkestoisempaa juontuen jopa useiden kymmenien tuhansien vuosien päähän. Koirien ja susien geneettinen linja alkoi eriytyä n. 30-40 000 vuotta sitten, ja susien on arveltu alun perin liikkuneen ihmisen läheisyydessä juurikin metsästyssaaliiden toivossa. Akka ainakin voi nähdä sielunsa silmin, kuinka tuolloinen metsästäjä-keräilijäyhteisön jäsen heittää nuotion äärellä herkullisia lihankimpaleita ja luita jollekin karvakorvalle, joka kieli suusta roikkuen (ja kuolaa valuen) seuraa tarkasti metsästäjän jokaista liikettä.

On jopa arveltu, että tällaiset protokoirat ovat voineet jopa laumassa avustaa ihmisiä metsästyksessä. Ihmisten luota sai suojaa ja varmoja saaliita; mikäpä ettei hengailisi tällaisten kaksijalkaisten kanssa!

Tsekeissä Predmostin arkeologisilta kaivauksilta on löydetty useita paleoliittisia koirien kalloja, joista yhden suuhun oli asetettu oletettavasti mammutinluu. Tämä löytö on 32 000 vuotta vanha.

Koirien kesyttämisen/kesyyntymisen on arvioitu sijoittuneen lähteestä riippuen Siperiaan, Pohjois-Euraasiaan, Koillis-Aasiaan tai Lähi-itään. Osittain koiria on arveltu kesytetyn jopa ruoaksi tai niiden turkkien hankkimiseksi.

Myöhemmältä ajalta mm. Saksasta on löydetty miehen ja naisen hauta, jossa lepäsi myös vammainen/vammautunut koira. Tämä hautalöytö on peräti 14 300 vuotta vanha ja osoittaa, että koirasta on sen elinaikana pidetty huolta – kuten myös kuoleman jälkeenkin.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa koiria pidettiin sekä seuralaisina että metsästyskavereina. Myös sumerialaiset, kiinalaiset, mesopotamialaiset ja intialaiset kirjoitukset osoittavat koirien olleen luotettavia kumppaneita ja metsästäjiä.

Jopa Homeroksen (800-700-l. eaa) eepoksessa Odysseia päähenkilö Odysseus palaa kotiinsa Ithakaan 20 vuoden seikkailuiltaan naamioituneena, ja hänet ainoana tunnistaa uskollinen koiransa Argos. Heilautettuaan häntäänsä tervehdykseksi Argos valitettavasti kuolee – mutta olihan karvaturrilla ikääkin jo 20+ vuotta…! Aargh, R.I.P Argos!

Koirarotuja tiedetään jalostetun jo ainakin n. 11-12 000 vuotta sitten eri yhteisöissä, tuolloin alkoi myös muiden kotieläinten pito ja maatalouskulttuuri. Onkin järkeenkäypää, että koiralta toivotut ominaisuudet on haluttu siirtää eteenpäin – joku yksilö on voinut olla erittäin sosiaalinen, toinen hyvä metsästäjä jne. Mm. roomalaiset ja kiinalaiset arvostivat jo suuresti pieniä seurakoiria, joista sinällään ei ole mitään näkyvää hyötyä (toisin kuin metsästyskoirilla), mutta… eihän niitä pikkuruisia karvapallukoita voi valitettavasti lössöttämättä ohittaa!

Söpöillä pikkukoirilla on pitkä historia — ensimmäiset sylikoirat jalostettiin jo tuhansia vuosia sitten – Tiede – yle.fi

Nykyisten koirarotujen jalostus alkoi n. 150 vuotta varsinkin Englannin mantereen puolella, kun Charles Darwin (1809-1882) julkaisi teoksensa Lajien synty v. 1859. Tuolloin haluttiin jalostaa roduissa esiin juurikin kunkin rodun parhaat ominaisuudet ja tämä on johtanut nykyisten 400+ rodun olemassaoloon. Onneksi nykyään kiinnitetään enemmän huomiota tiettyjen rotujen liikajalostuksen ongelmiin ja eläinten hyvinvointiin, toisin kuin tuolloisessa “Viktoriaanisessa räjähdyksessä.”

Kissojen sanotaan kesyttäneen itsensä kahdesti historian aikana. Tällä sanonnalla tarkoitetaan sitä, että n. 10 000 vuotta sitten tapahtuneen kesyyntymisen jälkeen toinen kissalaji kesyynnytti itsensä Quanhucunissa, Kiinassa n. 5300 vuotta sitten. Tämän löydetyn – leopardikissaksi kutsutun– lajin edustajien dna poikkesi selvästi muista vastaavista protokissoista, joten kyseessä oli uuden kissalajin kesyyntyminen. Kesyyntymisestä todistaa se, että varsinkin yhden yksilön hampaat olivat kovin kuluneet, joten tämä kissa eli selvästikin tavallista vanhemmaksi. Yksi kissayksilö löydettiin haudattuna kokonaisena, joka sekin viittaa näistä eläimistä huolehtimiseen.

Kissojen hakeutuminen ihmisten läheisyyteen alkoi n. 10-15 000 vuotta sitten mm. Lähi-idässä ja nykyisessä Turkissa. Maatalouskulttuuri ja kotieläinten pito lisäsi pienjyrsijöiden määrää, joten kissojen ja ihmisten lähentyminen tapahtui samoista syistä, kuin muinaisilla susillakin. Varmaa ravintoa, suojaa ja lämpöä oli vapaasti tarjolla kaikille itseään kunnioittaville kissoille mielin määrin! Samalla tuolloisten maajussien kannatti tosiaankin pitää kissoja lähettyvillä – pitiväthän ne tosiaankin viljasatoa tuhoavat pienjyrsijät kurissa!

https://www.history.com/news/cats-ancient-egypt

Eräs varhainen hautalöytö Kyproksella osoittaa, että jo 9500 vuotta sitten kissa oli mukana tälle saarelle kulkeneella laivalla – tämä yksilö nimittäin löydettiin haudattuna yhdessä lapsen ruumiin kanssa. Kissakanta on voinut kulkeutua laivojen mukana saarelle jo aiemmin, mutta tämä on varhaisin ihmisen ja kissan hautalöytö.

Jo seuraavien muutamien tuhansien vuosien aikana kissoja kuljetettiinkin ympäri kauppareittejä, sillä hautalöydöt ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja Lähi-itää osoittavat löydettyjen kissojen dna:n yhtäläisyyksiä näihin alkuperäisiin kesyyntyjiin. Akka voi tässä vaiheessa sielunsa silmin kuvitella, miten Jack Sparrow’ksi nimetty kissanpentu nousee omistajansa sylissä matkaan kohti uutta, uljasta maailmaa – jossa lukemattomat rotat ja hiiret odottavat vielä saalistajaansa!

Kuten koiratkin, kissat pääsivät jo varhaisessa vaiheessa eri kulttuurien kirjoituksiin ja taiteeseen. Mm. Kreetalta on löydetty seinämaalaus metsästävistä kissoista, joka ajoittuu 1600-luvulle eaa. Kreikan, Kiinan ja Intian taiteeseen ja kirjoituksiin kissat päätyivät n. vuosien 500-100 eaa. tienoilla.

Muinaisessa Egyptissä kissat pääsivät lopulta jumalaiseen rooliinsa – edustivathan kissat itseään jumalatar Bastetia, joka oli auringonjumala Ran tytär. Aluksi Bastet kuvattiin leijonanpäisenä jumalattarena, mutta n. vuodesta 1000 eaa. alkaen hänet kuvattiin kissanpäisenä hahmona taiteessa. Kissojen muumioita on kaivettu esiin Egyptissä jo miljoonittain, ja peräti eräs itsensä faarao Akhenatenin (kuollut n. 1336 eaa.) visiiri Aperel haudatutti itsensä noin 400 kissamuumion kanssa. Olihan hän todellakin tärkeä mies, ainakin hän halusi tällä teolla niin osoittaa!

Kissojen tappaminen oli tietenkin muinaisessa Egyptissä kiellettyä yhtä poikkeusta lukuunottamatta: muumiointia. Onkin uskottavaa, että kissojen kasvattaminen muumiointia varten oli kannattavaa bisnestä, sillä näitä muumioita on löydetty niin jumalattomia määriä. Joukossa on myös krokotiileja, koiria, lintuja, apinoita… mitä tahansa eläimiä, joiden uskottiin olevan jonkin jumalan ilmentymiä.

How Cats Became Divine Symbols in Ancient Egypt | HISTORY

Kissojen jumalallisuus hupeni kuitenkin nopeasti, varsinkin noitavainojen myötä.

Paavi Gregorius IX (1145–1241) julisti jo elinaikanaan, että mustat kissat ovat “Saatanan inkarnaatioita.” Tämä lausahdus juontunee siitä, että kreikkalaisessa mytologiassa taikuuden ja magian jumalatar Hekate omisti mustan kissan lemmikkinään. Hänen uskottiin myös pystyvän muuntautumaan täksi lemmikiksi – joten tuolloisen, myöhemmän paavin aikomuksena oli poistaa kaikenlainen kristinuskoa uhkaava epäjumaluus maailmasta.

Nykyään on olemassa useita teorioita ja todisteitakin siitä, että tällainen mustien kissojen vainoaminen/tappaminen saattoi edesauttaa ruttojen leviämistä useiden vuosisatojen ajan; mustien kissojen etunahan oli juurikin olla näkymättömissä yön pimeydessä rottajahdissa. Vielä tänäkin päivänä mustan kissan näkeminen esiintyy taikauskona pahasta onnesta.

Japanissa puolestaan musta kissa edustaa hyvää onnea: tämä uskomus perustuu 1600-1800-lukujen Edo-kauteen, jolloin legenda kertoo samurain paenneen sadetta suuren puun alle suojaan. Tällöin samurai näki mustan kissan osoittavan samuraille tietä läheiseen temppeliin – ja kas; legenda oli syntynyt! Japanilaisessa kulttuurissa musta kissa on muutoinkin aina hyvän onnen tuoja, olkoon kyse vaikka kissan silityksestä, näkemisestä tai kättä heiluttavan kissan keraamisesta patsaasta.

Eli kuten taas nähdään: historiasta, asuinpaikasta, uskonnosta ja kulttuurista riippuen ihmisten näkemykset ovat hyvinkin erilaisia.

Mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, mitä lemmikki johonkin kotiin kotoutuessaan tuo: nähtävästi vuosituhansien aikana kehitettyä kumppanuutta, läheisyyttä ja väistämätöntä huolehtimista ihan sen perustarpeista. Jokainen lemmikki olkoon perheenjäsen eikä huishais-hankittu, kuten Akka on monesti todennut tällaisia pelastaessaan.

Historia puhuu puolestaan: olemme eläneet yhdessä jo ties miten pitkään (arkeologisia jäänteitä ei välttämättä edes löydy niin kaukaiselta ajalta), joten jatketaan tätä yhteiseloa mahdollisimman hyvin, vaikka kyseessä olisi hämähäkki, käärme, öttiäinen tai kotitonttu.

Kukin tyylillään, kunhan kyseinen otus voi hyvin ja siitä huolehditaan. Jos ei itse voi huolehtia, vastuu siitä pitää antaa jollekulle muulle. Jos kyseessä on puutarhatonttu tai jokin muu outo olio, kannattaa harkita manaajaa tai mitä tahansa terapeuttia.

Nähdään taas historian, huumorin ja sarkasmin merkeissä!

Akka ei tiedä, miksi useiden kuukausien aikana sivustolle ei ole päässyt normaaliin tapaan kirjoittamalla hakukenttään “akalla on asiaa.” Tämä seikka lienee olevan Googlen käsissä eikä sille ole muuta selitystä, kuin että levitän mukamas harhaoppista/väärää tietoa tai olen muutoin epätoivottu henkilö tai mikä termi käytössä lieneekään kyseisen toimijan mielestä.

Akka ei käytä somea, joten mitään tietoa tältä puolelta ei ole tietenkään tullut. Akan tarkoitus ei ole olla väärän tiedon levittäjä; jaetut tiedot ovat joko omaa mielipidettä selvästi ilmaistuina ja perusfaktat kenen tahansa tarkistettavissa joko linkeillä, hakusanoilla ja/tai käyttämällä itse aikaa ja vaivaa kaikkien näiden tietojen oikeellisuuden toteamiseksi. Lisäksi sivuilla saa ihan itse kirjoittaa viestin, jos joku asia askarruttaa ja voi kysyä lisäinfoa.

Mitäpä näistä; domain on kuitenkin olemassa, maksettu ja jatkuu. Aina Akalla ei ole asiaa, mutta joskus on ja silloin asiaa on kerrottavana. Se ei välttämättä miellytä kaikkia, eikä asioiden pidäkään aina olla mukavia. Joskus voi kyseenalaistaa jo aiemmin opittuja käsityksiä ja antaa aikaa omille mielipiteille, se ei ole koskaan keneltäkään pois. Ihmislaji on ylipäätään kehittynyt siitä oivalluksesta, että joku hölmö tajusi hakata juuri oikealla kivellä juuri oikeassa kulmassa juuri oikeaa kivilajia saadakseen aikaan juuri täydellisen työkalun.

That’s called life.

Yst.terv. Akka

Jostakin merkillisestä syystä Akan mielessä on pyörinyt latinan kieli, jota käytetään enää lähinnä lääketieteessä ja taksonomiassa eli lajien luokittelussa. Latinan käyttö kirkollisissa toimituksissa korostuu tietenkin myös kaikissa elokuvissa ja sarjoissa, joissa suoritetaan manauksia tahi muita mielenkiintoisia loitsuamisia. Tällaisiahan Akka ei katsele ollenkaan, nope ja never. (Lue rivien välistä: mitä enemmän noitia, riivattuja sieluparkoja, mustia hahmoja ja muita penteleellisiä öttiäisiä, sen parempi).

Noh, kaikkihan me (Asterixia lukeneet) muistamme joitakin latinankielisiä sanontoja, kuten Julius Caesarin lausahdus “veni, vidi, vici” eli “tulin, näin, voitin.” Jotkut muistanevat myös lauseen “alea jacta est” eli “arpa on heitetty.” Näistä lisää tuonnempana, mutta selvitetäänpä ensin, mistä tämä latinan kieli onkaan alkujaan peräisin. Vastaus: kukaan ei tiedä.

Ainakin Rooman perustamisvuodesta 735 eaa. lähtien latinaa on tiedetty puhutun ja kirjoitetun varsinkin Rooman ja sen lähialueilla, sillä varhaisin tunnettu latinankielinen lause on säilynyt kultaisessa rintaneulassa, joka löydettiin Italiassa v. 1887. Rintaneulan varhaislatinan lause kuuluu vapaasti suomentaen: “Manius teki tämän Numasiukselle.” Tämä lause kuuluu siis osastoon Design by Markku; poikkeuksena tietenkin se, että myös vastaanottaja mainitaan.

Vuosina 250-100 eaa. latinan käyttö levisi laajemmalle lähinnä Rooman vallatessa uusia alueita, mutta latinan kultakaudeksi kutsuttu ajanjakso vuosina 100 eaa. – 150 jaa. teki latinasta koko Euroopassa tunnetun kielen. Tällöin klassista latinaa sekä puhuttiin että kirjoitettiin, näistä mainittakoon mm. kirjailija/filosofi/runoilijat Cicero, Tacitus, Vergilius sekä Ovidius.

Mihin latinan kieli sitten varsinkin puhuttuna kielenä katosi? Rooman valtakunnan luhistuminen v. 476 aiheutti sen, että paikallisesti puhutut kielet alkoivat muuntua romaanisiksi kieliksi, kuten ranska ja espanja. Hiljalleen latina hiipui puhekielestä niin, ettei sen merkitystä enää ymmärretty eri alueilla. Katolisen kirkon kielenä latina piti kuitenkin pintansa, mutta 700-luvulle jaa. tultaessa latina oli puhekielenä jo käytännössä kuollut kieli. Oppineiden ja kirkon parissa latina säilyikin hengissä, sillä tavallinen kansa oli käytännössä luku- ja kirjoitustaidotonta.

Renessanssin aikana 1400-luvulta lähtien latinaa käytettiin nimenomaan opetus- ja oppimistarkoituksessa kirkon lisäksi, ja varsinkin Carl von Linnen eläimien, kasvien ja kivien luokittelu latinankielisin, kaksiosaisin nimin vaikutti 1700-luvulla merkittävästi näihin tieteenaloihin.

Latina oli edelleen tieteen ja uskonnon kieli, kunnes vihdoin 1900-luvulle tultaessa sen merkitys mm. laajemman opetuksen olennaisena osana oli käytännössä hävinnyt. Usean eri kielen muodostumiseen latina on kuitenkin aikojen saatossa vaikuttanut yllättävän paljon, sillä aiemmin mainittujen lisäksi vaikutteita latinasta ovat saaneet mm. portugali, romania, italia ja englanti. Varsinkin englannin kieleen vaikutteita on tullut eniten latinasta, ranskasta ja kreikasta. Suomen kielen sanoja on myös haettu latinan kielen vastineista, kuten myös mm. kreikasta ja Suomen naapurimaista.

Mainitut Julius Caesarin lausunnot voisikin laittaa seuraavan luettelon alkulähteiksi. Ketään ei oikeasti edes kiinnosta mokoma latinan historia, joten mennäänpä itse asiaan.

• Veni, vidi, vici lausui siis Julius Caesar v. 47 eaa. Zelan taistelun jälkeen Pohjois-Turkissa. Samoin lausui Akka v. 2024 läpäistyään inssiajon ekalla kerralla ihan näin kypsyneemmällä iällä.
• Alea jacta est on oikeasti muotoa alea iacta est. Näin Caesar lausui ylittäessään Rubikon-jokea v. 49 eaa 5000 miehen kanssa, joka tarkoitti sodanjulistusta Roomalle.

Caesar Crosses the Rubicon (nationalgeographic.org)

Muita Wikistä löydettyjä sanontoja seuraa tässä:

• Animal bipes implume (Platon) eli kaksijalkainen, höyhenetön eläin. Tällä viitataan Platonin (427-347 eaa.) akatemiassa todennettuun ihmisen määritelmään, jolloin kertoman mukaan Diogenes (412-323 eaa.) toi Platonin eteen kynityn kukon/kanan, ja lausui: “Tässä sinulle ihminen.” Tämä on Akan lempiesimerkki filosofian saralta, josta Akka ei muutoin yritä ymmärtää yhtään mitään, jätettäköön se Akkaa viisaammille höyhenettömille kaksijalkaisille.
• Mala mulier merx est (Plautus) eli naiset ovat arvotonta tavaraa. Plautus (254 – 184 eaa.) oli komedianäytelmien kirjoittaja ja Akalla olisi asiaa hänelle. Paljon. Saunan takana.
• Humiles laborant ubi potentes dissident (Phaedrus 18 eaa. – 54/68 jaa.) eli kun mahtavat riitelevät, pienet saavat kärsiä. Kuinka hyvin tämä sopiikaan ihan nykyaikaankin!
• Senectus insanibilis morbus est (Seneca 4.eaa. – 65 jaa.) eli vanhuus on parantumaton sairaus. Ei lisättävää.
• Si vis pacem, para bellum (Vegetius 300-luku) eli jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Tämä lause on oletettavasti sotilasteoreetikko Vegetiuksen kirjoittamasta kirjasta Epitoma rei militaris eli Sotalaitoksen lyhyt kuvaus.
• Incendit omnem feminae zelus domum (Publilius Cyrus 100-luvulla eaa.) eli mustasukkainen nainen sytyttää koko talon tuleen. Samainen mies on lausahdellut kuitenkin myös ihan järkeviäkin totuuksia, eli tätä Akka ei tapaa saunan takana. Kuten: Puhe on sielun peili; millainen mies, sellaiset puheet tai Ihmisten on helppo puhua yhtä ja ajatella toista.
• Primum non nocere (Hippokrates n. 460 – 377 eaa.) eli ennen kaikkea vältä vahingoittamasta potilasta. Hippokrates on jäänyt historiaan ns. lääketieteen isänä ja nykyisten lääkärien vannomana valana, mutta hänen maineensa ja lääketieteensä perustuivat mm. aiempaan Egyptin lääketieteeseen. Hänen kirjoituksiaan alettiin kuitenkin edistää ja kopioida laajemmaltikin ja täten nämä säilyneet kopiot ovat pohjana nykyaikaisen lääketieteen kehitykselle.
• Taas jälleen kerran Akka toteaa: voi miksi Aleksandrian kirjaston piti palaa noin v. 48/47 eaa? Mitä ihmiskunta menettikään tämän hirvittävän palon myötä…

Aleksandrian kirjasto – Wikipedia

Muita sanontoja ilman tiedettyä kirjoittajaa:

• Dormio numquam eli en nuku koskaan. Tämä on hyvä tekosyy heittää kenelle tahansa huonosti nukutun yön jälkeen.
• E vestigio eli heti paikalla. Pomolle työpaikalla heitettynä kuulostaa mahtipontiselta (tai oudolta, riippuen paikasta).
• Tempus ludendi eli leikkimisen aika. Sopii niin tenaville kuin työtovereillekin, jotka luulevat sinun sanoneen jotakin hienoa ja merkityksellistä. Ai että, siinä on kyllä sitten hieno ja pohtivainen ihminen! todellisuudessa menet vessaan pelaamaan kännykällä jotakin idioottimaista kännykkäpeliä tai tupakalle.
• Unguis in ulcure – kynsi haavassa. Akka ei ymmärrä tätä ollenkaan, mutta samaan voisi yhdistää latinankielisen termin unio mystica eli mystinen yhtyminen. Tämä ei kuitenkaan liene sopiva termi, ellei kyseessä ole alussa mainitut mystiset ja riivatut noitavoimat tahi -härpäkkeet ja toimenpiteet.
• Verbera sed audi! eli ruoski, mutta kuuntele! Mukavaahan siinä on sitten tuoda asiaansa esille, kun toinen vetelee esim. tällaisella vehkeellä selkänahkaa hiutaleiksi:
• The Roman Scourge – Bible History (bible-history.com)
• Kyseessä on siis nahkaruoska, jonka säikeiden päissä käytettiin mm. luu- tai metallipalasia, jotka oikeasti irroittivat lihat luista. God damn!
• Vox faucibus haesit eli ääni juuttui kurkkuun. Tätä voisi käyttää useassa eri tilanteessa, varsinkin siitepölyaikaan tai jos ei keksi mitään sanottavaa.
• Ubi piper crescit eli missä pippuri kasvaa. Tämä sanonta lienee peruja ajalta, kun mausteet saapuivat Eurooppaan lähinnä Aasian kauppakanavia pitkin. Tälle sanonnalle ei siis ole yhtä ainutta lähtöpaikkaa, mutta muinaisen maailman ajalta se on mukava toivotus esim. jollekulle, jonka toivoo päätyvän kuukausien matkojen päähän johonkin keskelle-ei-mitään kamelikaravaanissa.
• Quisque me ad cenam vocarit, valeat eli voikoon se hyvin, joka kutsuu minut illalliselle. Loistava lause, vaatii hieman opettelua!

Useimmat muistanevat myös termin “Carpe diem” eli tartu hetkeen, mutta kannattaisi muistaa myös “dies ater” (synkkä päivä) tai “dies faustus” (onnen päivä). Aina ei kuitenkaan kannata tarttua hetkeen ja rientää älyttömästi eteenpäin ihan vain sen takia, ettei tulevasta tiedä mitään ja elämässä “kaikki on nyt tällä sekunnilla”.

Nämä termit ovat hyviä määrittelemään sitä, millaista elämä voi oikeasti olla: siihen liittyy hyviä aikoja/huonoja aikoja sekä v**tumaisia päiviä, joista pitää vain päästä yli ja ohitse. Niitä hienoja päiviä taasen ei kannata elää niin, että tallentaa kaiken kuvaamalla, sillä se paras hetki on elettävä. Videot ja jatkuvat kuvaamiset rikkovat jo sen peruselämisen siinä tilanteessa.

“Tartu hetkeen” -lauseen aikana 2000 vuotta sitten ei ollut kameroita eikä somea, joissa näitä kuvia olisi julkaistavissa/katseltavissa ja toisten arvosteltavissa. Tämä lause lienee tarkoittaneen samaa, kuin “ota hetkestä vaarin” eli käytä tilaisuus hyväksesi sillä hetkellä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuolemansa hetkellä ihmiset katuvat eniten tekemättömiä asioita, joten tämä pitänee paikkansa – niitä tehtyjä asioita ei kaduta, vaan menetettyjä mahdollisuuksia. Niitä pitäisi usein kuitenkin harkita edes hetken aikaa.

Akka laittoi tähän juttuun ihan tarkoituksella vain muutamia kuvia.

O tempora, o mores; oi aikoja, oi tapoja, kuten ennenkin ja mikään ei muutu, kuten on aiemminkin todettu.

Otsikon lause ei tarkoita yhtään mitään, eikä sillä ole mitään väliä. Ketään ei ole haukuttu laiskaksi henkilökohtaisesti eikä siaksi tai muutoin mitenkään tunnistettavasti nimetyksi henkilöksi. Otsikko ei myöskään sisällä uhkausta ketään kohtaan tai ei voi aiheuttaa ahdistusta nykyään elävälle henkilölle, sillä kyse on historiallisista tapahtumista ja kuvitteellisista asioista.