Akalla on asiaa

Kuten Akka aiemmin mainitsi viimeisimmässä päivityksessään, tässä muutamana viimeisenä vuotena on tullut hypättyä aikamoiseen koloon JonBenet’n murhatapauksen jäätyä edelleen vailla ratkaisua (Akan blogijuttu nimellä Hirvittävyyden huipentuma). Siinä juuri piilekin syy siihen, miksi tämä seuraava tapaus alkoi kiinnostaa ylipäätään: oikeudenkäynnin alkua (elokuussa 2025) odotellessa oli jo melkoisen varmaa, että oikea syyllinen istuu syytetyn penkillä eikä tämä tapaus jäisi avoimeksi.

Niin monet menneisyyden mysteerit ovat tänäkin päivänä vailla ratkaisua, joten tällainen poikkeuksellinen tapaus kahlitsi Akan hirvittävään kahleeseen juuri siksi, että tapaus oli parhaillaan meneillään. Ehkä tälle tapaukselle saisi vihdoinkin ihan LIVEnä lopun, ettei tarvitsisi Josh Gatesin tavoin sanoa aina samoja sanoja avoimesta tapauksesta? Mysteerihän on aina juurikin ratkaisematon tapaus ja samalla niin pirun ärsyttävä.

Tästä tapauksesta on kuitenkin äärettömän paljon tietoa saatavilla, joten kolosta on vaikea päästä takaisin ulkomaailmaan sinne kerran jouduttuaan. Akka kertoo tässä mahdollisimman tiivistetysti tapahtumien kulun, jolloin aiheesta tulee selkeästi hahmotettava niille, jotka eivät tapausta ollenkaan tunne. Täytyy myöskin muistaa, että suurin osa tiedoista on tullut julki vasta noin viimeisen puolen vuoden sisällä, joten kesken tapahtumien liikkeellä oli hurjia spekulaatioita ja perättömiä huhuja, jopa mielipuolisia teorioita useasta eri tekijästä tai syylliseksi lavastamisesta. Jutun pituudesta johtuen Akka myös lohkoo tätä tarinaa useampaan osaan.

Hypätäänpä nyt sinne ROTANkoloon ja päivämäärään 13. marraskuuta vuonna 2022.

Tapahtumapaikkana on pieni yliopistokaupunki Moscow Idahossa ja vielä tarkemmin osoite 1122 King Road. Tässä talossa asui tuolla hetkellä vuokralaisina yliopiston opiskelijat (iältään 19-21) Madison (Maddie) Mogen, Kaylee Goncalves, Xana Kernodle, Bethany Funke ja Dylan Mortensen. Talossa oli tapahtumayönä paikalla myös Xanan poikaystävä Ethan Chapin, 20, joka jäi yöksi tyttöystävänsä huoneeseen talon keskikerroksessa. Ethan oli niin sanotusti talon vakiokalustoa kaikille sen asukkaille.

Taloa on kutsuttu eriskummalliseksi juurikin sen rakenteen takia: alun alkaen talossa oli vain kaksi kerrosta, mutta siihen lisättiin huoneita kolmannen kerroksen rakentamisen myötä. Talon etuovi sijaitsi pohjoispuolella ja ovessa oli numerokoodilukko, jonka useat muutkin opiskelijat alueella tiesivät. Talon toisessa kerroksessa taasen oli liukuovi suoraan talon keittiöön ja tämä ovi jäi asukkailta usein todistajien mukaan lukitsematta.

Talon takana sijaitsi pienehkö metsikköalue, johon talon asukkaan Kayleen Murphy-koira muutamia kertoja katosi useiden todistajien näkemänä ja kertomana juurikin ennen tapahtumayötä. Kaylee olikin nähnyt epäilyttävän miehen pusikoissa juurikin huutaessaan Murphya takaisin kotiin ja tästä kertoivat useat talossa vierailleet opiskelijat.

Talon alimmassa kerroksessa pääoven vieressä sijaitsi asukas Bethanyn huone. Sen viereistä huonetta käytettiin varastona, sillä sitä ei oltu vuokrattu vielä eteenpäin kenellekään. Keskikerroksessa sijaitsivat siis keittiö, liukuovet, olohuone ja Xanan ja Bethanyn huoneet vastakkaisilla puolin kerrosta. Ylimmässä kerroksessa sijaitsivat Maddien ja Kayleen huoneet. Nämä kaksi ystävystä olivat olleet erottamattomat jo lapsuudesta asti ja he pitivätkin toisiaan sisaruksina. Oli siis ymmärrettävää, että he hakeutuivat samaan paikkaan asumaan ja opiskelemaan ollakseen lähellä toisiaan.

Kaylee oli kuitenkin jo tuolloin muuttanut talosta takaisin vanhempiensa luokse asumaan ennen lopullista muuttoa Teksasiin; hän oli valmistumassa tulevana jouluna ja hyväksynyt työpaikan markkinoinnin parissa. Tuona viikonloppuna hän oli paikalla näyttämässä uutta autoaan entisille asuintovereilleen ja tietenkin osallistumassa alueen ah, niin riemukkaaseen opiskelijaelämään.

Talo tunnettiin alueella ”partytalona” ja sen sisälle pääsi kutakuinkin kuka tahansa, joka sinne halusi tulla. Tapahtuman jälkeen julkaistut kuvat todistavat, että talossa oli mm. beerpong-pöytä olohuoneessa sekä tyhjiä tölkkejä ja kaljalaatikoita lojumassa pitkin ja poikin lattioita ja portaikkoja. Tuon kuluvan syksyn mittaan taloon oli hälytetty muutamia kertoja poliisipartioita liiallisen metelin (musiikin) takia, mutta näistä seurasi vain varoituksia poliiseilta. Ilmeisesti tällainen juhliminen on kuitenkin ihan normaalia toimintaa jokaisessa college-/yliopistokaupungissa. Näistäkin hälytyksistä löytyy poliisien vartalokameravideoita, joka sinällään on hirvittävän surullista sekä omaisille että ystäville.

Noh, eteenpäin:

Marraskuun 12. päivä 2022 oli lauantai ja tuolloin oli luvassa yliopiston amerikkalaisen jalkapallojoukkueen (Vandals) matsi. 1122 King Roadin partyhousen läheisyydessä sijaitsi useita opiskelijajärjestöjen taloja (ne kaikki Phi-Beta-Kappa– systeemit, joita jokaisella yliopistolla on), joten juhlinta tuona lauantaina oli lähes koko-päivän-juttu. Asukkaat ottivatkin iltapäivänokosia, kunnes nuoruuden voimalla oli taas päästävä jatkamaan iltaa ja yötä eteenpäin: Maddie ja Kaylee lähtivät kaupungille The Corner -ravintolaan, Xana ja Ethan kävivät opiskelijajuhlissa ja Dylan ja Bethany viettivät aikaa ystäviensä kanssa ennen myöhäistä kotiinpaluuta. Kaylee ja Maddie tallentuivat The Grub Truck -ruokarekan videokameraan kaupungilla heidän vielä ostaessaan (elämänsä viimeiset) pasta carbonarat. Ruokien jälkeen ystävykset tilasivat kyydin kotiin.

Noin kahden aikaan yöllä kaikki asukkaat olivat siis jo palautuneet kotiin. Meininki jatkui talossa vielä musiikin, tanssin ja keskustelujen parissa, kunnes aamuneljään mennessä lähes kaikki heistä olivat vetäytyneet yöpuulle. Xana oli kuitenkin vastaanottanut vielä klo 3.59 DoorDash-kuljetuspalvelusta (paikallinen Wolt) aiemmin tilaamansa ruoka-annoksen. Ilmeisesti hän söi annostaan samalla, kun vielä klo 4.12 hän oli puhelimensa login mukaan ollut paikalla TikTokissa. Syömättömät ranskalaiset löytyivät sitten myöhemmin mikron päältä annospussissaan ja kuvat tästä(kin) julkaistiin sitten huomattavasti myöhemmin.

Noin klo 4.07 taloon astui kuitenkin keittiön liukuoven kautta mustiin pukeutunut mies musta hiihtomaski päässään. Ovi ei liene ollut lukossa, sillä hänen etenemisensä oli äänetöntä ja tapahtui nopeasti: hän kiipesi vaivatta suoraan kolmanteen kerrokseen. Maddie ja Kaylee olivat nukahtaneet Maddien huoneen sänkyyn yhdessä, kun Murphy-koira taasen oli ilmeisesti jätetty nukkumaan Kayleen entiseen huoneeseen. Tämä pääteltiin siitä, että koira löydettiin seuraavana päivänä tuosta huoneesta pelokkaana pöydän alta ja ilman verta turkissaan tai tassuissaan.

Mies mustissaan puukotti ensin nukkuvan Maddien tämän sängyssä ja ilmeisesti hämmästyi Kayleen ollessa hänen vieressään. Paljon on spekuloitu sitä seikkaa, että nimenomaan Maddie olisi ollut hyökkääjän kohteena: Maddie ja Xana työskentelivät paikallisessa The Mad Greek-ravintolassa tarjoilijoina ja tämä ravintola tarjosi myös hyökkääjän suosimia vegaaniruokia. Lisäksi hyökkääjä osasi suunnata sokkeloisessa talossa suoraan yläkertaan Maddien huoneeseen. Tämä huone oli helppo tunnistaa pimeälläkin ulkopuolelta: ikkunassa näkyi suuri M-kirjain sekä pinkit bootsit.

Kayleen herätessä hyökkääjä mm. löi hänen hampaansa sisään, puukotti häntä yli 20 kertaa ylävartaloon ja kasvoihin tehden hänestä poliisien kuvailujen mukaan ”tunnistamattoman.” Hyökkääjän ase oli Yhdysvaltain laivaston käytössä ollut taisteluun tarkoitettu veitsi Ka-Bar, jonka kokonaispituus kahvan kanssa on noin 30 cm. Myös puukon kahvaa voi käyttää lyömiseen, jonka jälkiä Kayleen kasvoissa lienee ollutkin: ruumiinavausraportissa kerrotaan tylpästä esineestä, joka on jättänyt rengasmaisia jälkiä lyöntien seurauksena. Silmitön raivo on hyvä sanapari kuvaamaan tätä tilannetta yläkerrassa vain muutamien minuuttien aikana.

Näiden tapahtumien ääniä kuultuaan Xana lähti kiipeämään yläkertaan (hänen puhelimensa lokaatiosovellus paljasti tämän nousun) ja portaita laskeutunut hyökkääjä alkoi saavuttaa Xanaa alakerrassa. Samaan aikaan keskikerroksessa asuva Dylan oli herännyt meteliin, avannut muutaman kerran huoneensa oven ja palannut takasin sänkyynsä, sillä ketään ei ollut näkyvissä. Hän kuuli kuitenkin ääniä: ”Joku on täällä!” ”Se on okei, olen täällä auttamassa sinua!” ja itkua oletettavasti keskikerroksen kylpyhuoneen suunnalta.

Hyökkääjän saavuttaessa Xanan tämän juostessa huoneeseensa kamppailu oli ilmeinen: Xana taisteli henkensä edestä yli 50 puukoniskun verran. On arvioitu, että jossakin vaiheessa kamppailua Xana on kaatunut lattialle (todisteena läheisen asunnon valvontakameran äänet tömähdyksestä), jolloin hyökkääjä on iskenyt sängyssä nukkuvan (sammuneen?) Ethanin kimppuun. Ethan on kuollut vatsalleen ja selkein kuolinsyy on yksi viilto kaulavaltimoon niskan kautta. Jo aikaisissa julkaistuissa kuvissa näytettiin Ethanin veren valuneen talon ulkopuolelle kivijalkaa pitkin, joka sinänsä on hirvittävän surullista (sekä julkaisu tai siitä spekulointi ja itse tapahtuma). Naapurin valvontakameran äänessä kuuluu koiran jatkuvaa haukkumista, jota on myös epäilty lähialueen useamman koiran ääniksi Murphyn lisäksi.

(Lisätieto julkaistuista uusista dokumenteista: Ethanilla näyttää olleen useita puolustusvammoja käsissään ja jaloissaan, joten hänkään ei liene kuollut nukkuessaan. Vammat viittaavat käsillä suojautumiseen ja potkimiseen).

Hyökkääjä tappoi lopulta Xanan tämän huoneen lattian matolle ja lähti kulkemaan kohti keittiön liukuovea poistuakseen. Samaan aikaan keskikerroksen Dylan avaa kolmannen kerran ovensa ja ottaa katsekontaktin hyökkääjään: hän näkee ainoastaan hiihtomaskin paljastamat silmät ja tuuheat kulmakarvat! Hyökkääjä poistuu kello 4.20 oltuaan talossa vain vaivaiset 13 minuuttia ja tapettuaan neljä parikymppistä opiskelijaparkaa.

On arveltu, että kohdatessaan vastarintaa ylimmässä kerroksessa keskikerroksen lisäksi hyökkääjä olisi menettänyt voimansa lopullisesti ja epäillyt, että poliisi on jo soitettu paikalle. Tämän vuoksi hän olisi jättänyt Dylanin rauhaan ja poistunut mitä pikimmin paikalta autollaan. Videotallenne osoittaa hänen kaasuttaneen paikalta lähes hirmuisaa vauhtia melkein törmäten toiseen autoon.

JATKUU osassa 2

Jatkoa osasta 1:

Klo 4.20 jälkeen alkaa armoton puhelu- ja viestihässäkkä eloonjääneiden Bethanyn ja Dylanin välillä hyökkääjän poistuttua. Näistä(kin) tiedoista on tarkat listat saatavilla netistä niitä haluaville, mutta nämä viestit ovat lähinnä jatkuvaa tilanteen ihmettelyä ja soittoyrityksiä muille asukkaille. Kyseessä olivat kuitenkin 19-vuotiaat tytöt, jotka eivät osanneet toimia tai reagoida asiaan millään tavalla ja he ovat saaneet koko tämän ajan aivan liikaa syytöksiä tästä tapahtumasta.

Lisäksi kyseessä oli asukkaiden runsas alkoholinkäyttö alaikäisenä; Idahossa alkoholin ostamisen ja nauttimisen ikäraja on 21. Väsymystila varmastikin vaikutti nuorten tyttöjen toimintaan myöskin. Dylan juoksi lopulta alimpaan kerrokseen nukkumaan Bethanyn kanssa lukkojen taakse. Matkallaan alakertaan hän näki vilaukselta Xanan tämän huoneen lattialla, mutta Dylan luuli pimeässä Xanan vain sammuneen matolle.

Vasta seuraavana päivänä juuri ennen puoltapäivää Dylan ja Bethany vihdoin soittelivat kavereita avukseen. Kukaan neljästä asuintoverista ei ollut yöllä vastannut puhelimeen tai viesteihin; pää oli aamuun mennessä eloonjääneillä selvinnyt ja jotakin oli selvästikin vialla.

Apuun saapuikin lähialueella asuvia ystäviä, joista yksi nuorimies vasta ymmärsi tilanteen vakavuuden (Hunter Johnson). Hän kävi talossa sisällä, otti keittiöstä varmuuden vuoksi veitsen aseekseen ja kävi Xanan huoneessa. Tuolloin hän äkkiä kääntyi ympäri, kielsi välittömästi kaikkia muita menemästä enää sisälle ja käski soittamaan hätäkeskukseen. Tästäkin hätäkeskussoiton jälkeisestä tilanteesta on julkaistu poliisikameravideo YouTubessa, joka osoittaa tilanteen karmivuuden sekä paikkakunnan poliiseille että näille ystäville, jotka värjöttelevät itkuisina roskisten vierellä shortseissaan palellen.

(Akka muistuttaa edelleen, että suurin osa näistäkin tiedoista on peräisin vasta oikeudenkäynnin peruuntumisen johdosta tapahtuneista julkaisuista. Juttua käsittelevä tuomari Hippler oli kieltänyt kaiken materiaalin julkaisun ennen oikeudenkäyntiä.)

Hyökkääjää etsittiin seuraavat 7 viikkoa armottomalla pieteetillä. Apuna tässä oli se, että hyökkääjä jätti murhapaikalle ilmeisen arvokkaan tarvikkeen dna-näytteineen: Ka-Bar-veitsen nahkaisen TUPEN Madison Mogenin sänkyyn!

DNA-näyte löydettiin tupen kahvaa pitelevän nahkasuikaleen painonapin kierteistä (kuinka tarkkaa tämä voi ollakaan!), mutta sitä ei pystytty kohdistamaan kehenkään tiettyyn henkilöön ilman aiempaa rikosrekisteriä.

Tällöin alkoi/jatkui massiivinen kameratallenteiden keruu ja tarkastus kyseisiltä alueilta ja lopulta tutkijoiden huomio kiinnittyi useissa videoissa näkyvään valkoiseen Hyundai Elantra-autoon. Ilmoituksia jaeltiin ympäriä kaupunkia, vihjetippejä annettiin lopulta noin 20 000 ja näitä tarkastettiin – tuloksia ei kuitenkaan löytynyt. Tutkimuksia häiritsi tosin se, että ilmoituksissa etsittiin vanhempaa mallia kyseisestä autosta, kunnes tieto lopulta korjattiin muutamaa vuotta uudemmaksi malliksi. (Akka ei tosin käsitä, miten näistä kehnolaatuisista videotallenteista on saatu edes auton merkki selville.)

Lopulta viereisen Pullmanin pikkukaupungin (myöskin yliopistokaupunki viereisessä Washingtonin osavaltiossa) kampuksen poliisi osoitti vinkin juuri sopivaan autoon yliopiston parkkipaikalla. Tästä ilmoituksesta tutkijat hätkähtivät, sillä auton omistajan ajokortin kuva paljasti eloonjääneen Dylanin mainitsemat erittäin tuuheat kulmakarvat. Auto oli lisäksi sopiva, sillä siitä puuttui etukilpi kuten videoissakin (auton omistaja asui aiemmin osavaltiossa, jossa eturekisterikilpi ei ollut pakollinen). Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja lisätietoa tarvittiin.

Kaupungeista kerätyt useat videotallenteet ja tämän kyseisen auton omistajan puhelimen pingit osoittivat hyökkääjän kiertäneen alueella jopa 23 kertaa ennen murhia vain muutamien kuukausien aikana. Murhayön aikana hän oli sammuttanut puhelimensa muutamaksi tunniksi ja kiersi aluetta useita kertoja asuinkortteleiden ympäri uudestaan ja uudestaan. Ehkä hän jopa näki aiemmin mainitun DoorDash-kuljettajan, joka kierteli aluetta samaan aikaan 15 minuuttia etsiessään osoitetta myös taskulampun kanssa kävellen.

Hyökkääjän DNA saatiin lopulta vasta varmistettua, kun hyökkääjä oli lähtenyt isänsä kanssa ajamaan maan halki kotiinsa (noin 3000 kilometriä) Pennsylvanian Albertsvilleen joulukuun puolivälin paikkeilla. Sillä samaisella valkoisella Hyundai Elantralla, jolla hän oli stalkannut King Roadin asuntoa jo kuukausia!

Perillä kohteessa FBI, paikallinen poliisi ja tutkijat ottivat näytteitä roskiksista, joita hyökkääjän kotitalon edessä sijaitsi. DNA-näyte saatiin hyökkääjän isän jättämästä vanupuikosta ja näyte osoitti todellakin täydellä varmuudella sukulaisuussuhteen isän ja Idahon murhien syyllisen välillä tarkkuudella 99,998 %. (Lähde: CNN)

Tässä vaiheessa Akka voi kuvitella, kuinka kihelmöinti alkoi joka ikisen asiasta tietävän tahon niskassa ja sormenpäissä. Jep, jotakin oli tehtävä ja sehän järjestyi 30.12.2022, kun SWAT-joukot rynnivät sisään hyökkääjän kotitaloon kello yhden jälkeen yöllä! Kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista! Hyökkääjä tavoitettiin keittiöstä lajittelemassa omia roskiaan minigrip-pusseihin hanskat kädessään keskellä yötä, mutta hän yritti kuitenkin vielä paeta alimpaan kerrokseen omaan huoneeseensa.

Tässä samassa tilanteessa hyökkääjän vanhemmat otettiin kiinni ja heidän kätensä sidottiin nippusiteillä. Hyökkääjällä on kaksi sisarta, mutta heidän osuuttaan tähän tapahtumaan ei ole tiedossa. Julkisuudessa on liikkunut huhuja, että hyökkääjän toinen sisar olisi esittänyt epäilyjä veljensä syyllisyydestä ja tutkinut tämän autoa, mutta tällä hetkellä näitä tietoja ei ole varmistettu. Ainoa varmistettu uusi tieto on, että tämä sisar oli kuin olikin sekä puolustuksen että syyttäjän todistajalistoissa mainittu todistajaksi. Tämä johtunee ehkä siitä, että hyökkääjä varasti sisarensa Iphone-puhelimen aikoinaan ja myi sen 200 dollarilla eteenpäin ostaakseen huumeita...

Hyökkääjä oli siis ollut aikuisuuden kynnyksellä huumeriippuvainen ja hänen vanhempansa maksoivat kuitenkin hänen vieroitushoitonsa. ”Josko siitä nyt kuitenkin tulisikin jotain…” Akka voi kuvitella tällaisen KUVITELMAN, kun perheellä oli nähtävästi ollut kaksikin konkurssia yritystoiminnassaan… Akka ei voi tätä kirjoittaessa edes ajatella, mitä tämän murhaajan perheen sisällä nykyään tapahtuu. Aiemmin on kuitenkin kerrottu mediassa, että molemmat hyökkääjän sisaret menettivät työnsä tämän tapauksen myötä eikä isä osallistunut enää oikeuden kuulemisiin tai muihin tapahtumiin.

Noh, kukas tämä hyökkääjä sitten oikein olikaan? Bryan Christopher Kohberger. Perustavallisesta perheestä lähtöisin keskellä Pennsylvanian Poconos-vuoria, isohko talo tontteineen ja kolmilapsinen perhe. Sisaret valmistuivat aikanaan ammatteihin ja muuttivat pois kotoa, mutta Bryan asui 28-vuotiaaksi asti kotonaan opiskellen rikostutkintaa DeSalesin yliopistossa.

Bryan oli koulussa kiusattu ja ylipainoinen, mutta entisten opiskelijatovereiden mukaan hänen käytöksensä muuttui yllättäen teini-iässä: hän alkoi kuntoilla nyrkkeilemällä ja muuttui itse kiusatusta kiusaajaksi.

Sitten tämä hirviö 28-vuotiaana muuttaa vihdoinkin ensimmäiseen asuntoonsa maan toiselle laidalle 3000 kilometrin päähän? Tämä koko skenaario on creepy jo ennen seuraavia tietoja: hän puhui puhelulogien mukaan äitinsä kanssa jopa useita tunteja joka päivä monissa eri puheluissa. Mikäli äiti ei vastannut, hän kysyi heti isältään tekstiviestillä, miksi äiti ei vastaa.

Myös murha-aamuna Bryan soitteli äidilleen useaan otteeseen yhteensä noin kolmen tunnin ajan. Lainvalvojien toimesta tiedettiin myös, että hän palasi King Roadin osoitteeseen noin kello yhdeksän aikaan aamulla kymmeneksi minuutiksi ja sen jälkeen puhui äitinsä kanssa puhelimessa joitakin minuutteja. Tätähän murhaajat tekevät: palaavat paikalle katsoakseen huomiota ja hälinää, joita he itse aiheuttavat! Tuohon samaan aikaan Bryan oli myös seurannut poliisien tiedotuskanavia netissä, mutta kun hälytystä ei oltu tehty, hän todennäköisesti palasi paikalle katsomaan tilannetta omin silmin. Miksi hälytystä ei oltu tehty?

Myöhemmin julkaistut videotallenteet osoittavat hänen ajaneen useita kymmeniä kilometrejä etelään tuon hirvittävän sunnuntaipäivän aikana. Tällä alueella sijaitsee Lewistonin ja Clarkstonin kaupungit, joita sekä yhdistää että erottaa Snake River – joki. Onkin arveltu, että noina tunteina Kohberger olisi heittänyt aseensa tälle alueelle jokeen, sillä sitä ei ole vieläkään löydetty. Näillä alueilla onkin tehty vapaaehtoisvoimin etsintää ilman konkreettisia tuloksia.

Sittemmin julkistetut kameratallenteet ja nettihaut osoittavat myös merkkejä tietojen pyyhinnästä: hän oli poistanut tietokoneeltaan ja puhelimestaan paljon tiedostoja ja hakuja, mutta osittain takaisin saadut tiedot osoittavat hakuja sarjamurhaajista. Eritoten haut naisen huumaamisesta ja tainnuttamisesta seksuaalisessa tarkoituksessa ovat karua luettavaa.

Tätä tapausta on kuvailtu sanoilla Ted Bundy -wannabe, joka saattaa olla totta ainakin hänen selaushistoriansa mukaan. Lisäksi hänestä on tusinoittain selfie-kuvia eri asennoissa ja ilmeissä vanhempiensa keittiössä otettuina juurikin murhan jälkeen 2022. Kukaan ei todellakaan halua nähdä näitä hänen selfieitään, eikä hän koskaan niitä lähettänytkään kenellekään. Ne löytyivät varmaankin puhelimesta siksi, että hän ei odottanut ollenkaan pidätystä pelleillessään oman mahtavuutensa kanssa vanhempiensa keittiössä keskellä yötä. Murhista oli kuitenkin kulunut jo yli 1,5 kuukautta; hän ehkä kuvitteli olevansa selvillä vesillä!

Noh, tämä pelle laitettiin näppärästi pakettiin ja toimitettiin 3.1.2023 Pennsylvanian oikeuteen kuulemiseen, jossa hän suostui käymään oikeutta rikoksen tapahtumapaikalla Idahossa. Hänet oli täten siirrettävä 10 päivän sisällä takaisin Idahoon (nuo samaiset muutamat tuhannet kilometrit, jotka hän oli ajanut isänsä kanssa juurikin muutamia viikkoja aikaisemmin…)

Akka muistaa tämän siirto-operaation hypetyksen, sillä monet toimittajat luulivat siirron tapahtuvan tavallisella reittilentokoneella tai armeijan kuljetuskoneella. Nope, ei todellakaan tällaisen murhaajan kanssa! Asialla oli pieni, vuokrattu lentsikka, joka joutui laskeutumaan matkan aikana muutamankin kerran välitankkauksia varten. Matkasta muodostui todellakin pitkäkestoinen, mutta pelkästään jo se oli Bryanille ihan omaa aikaa nauttia lentämisestä yläilmoissa… ! I’m flying high, hän varmaankin ajatteli! Viimeistä kertaa ikinä!

JATKUU OSASSA 3