”Pöyristynyt” on hyvä sana kuvaamaan olotilaa, jota Akka tunsi lukiessaan uusimpia uutisia jenkkien hallinnon viestittelyistä Ameriikan mantereella. Kyseessä on siis tietenkin The Atlantic-lehden päätoimittajan liittäminen mukaan ”piällysmiästen” Signal-viestiketjuun, kuten mm. seuraava uutinen kertoo:
Juttuhan oli tietenkin pakko lukea sen alkuperäisestä lähteestä (sivulle ei tarvitse kirjautua):
The Trump Administration Accidentally Texted Me Its War Plans – The Atlantic
Akan usko ihmiskuntaan on jälleen kerran kadotettu. Lopullisesti. Kokonaan. Tämän naurettavammaksi homma ei enää voi mennä, kunnes… paljastuukin, että maapallo on ontto ja sen sisuksissa asustaa piippalakkisia tonttuja tahi jotakin muuta merkillistä väkeä. Toivottavasti tällaiset öttiäiset eivät käytä viestittelyssään kännyköitä, tai jos käyttävätkin, eivät viestittele toisilleen hyökkäyksen onnistumisesta EMOJIEN KERA. Siis voi *@##¤!
Onkin siis hyvä hetki miettiä, minkälaista viestiä nykyajan HALLINTOJEN ihmiset jättävät jälkipolville itsestään; se ei nimittäin ole ennenkään ollut välttämättä kovinkaan mairittelevaa tekstiä. (Tässä Signal-sotkussa Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Michael Waltz oli myös asettanut osan viesteistä katoamaan yhden tai neljän viikon kuluttua, joka sekin on kiellettyä: kaikki hallintoon liittyvät seikat tulisi arkistoida…)
Menneinä aikoina oli helppoa tuhota epätoivottua tai salattua viestintää esim. rikkomalla savitaulu tai polttamalla papyrus/kirjepaperi. Kuten aiemminkin on jo nähty, kirjallista materiaalia on kuitenkin aikojen saatossa jäänyt jäljelle vaikka minkälaisessa muodossa tulipaloista, sodista ja tahallisista tuhoamisista huolimatta.
Aloitetaanpa yhdestä valtiollisesti merkittävästä kirjeenvaihdosta noin vuodelta 1323 eaa:
Faarao Tutankhamonin (1341 eaa.-1323) kuollessa hänen leskensä/sisarensa Ankhesenamon (n. 1348–1324 eaa.) kirjoitti heettiläisten kuninkaalle Suppiluliumalle (k. noin 1322 eaa.) kirjeen, jossa hän pyysi aviomiehekseen ketä tahansa kuninkaan pojista. Aivan kuka tahansa heistä kelpasi, sillä lesken oli saatava poikalapsi turvatakseen asemansa hovissa. Kuningas oli ehdotuksesta tyrmistynyt, mutta lähetti kuitenkin Egyptiin lähetystön niin sanotusti katsahtamaan tilanteen laatua: oliko leski tosissaan pyyntönsä kanssa?
Valtuuskunta näytti kuninkaalle vihreää valoa takaisin palattuaan ja näin matkalle omine saattueineen lähti kuninkaan poika Zannanza. Avioliitosta olisi kuitenkin kuninkaalle poliittista hyötyä, sillä hänen poikansa päätyisi merkittävän valtion puikkoihin. Noh, rajan yli päästyään prinssi kuitenkin menehtyi epäselvissä olosuhteissa ja prinsessa Ankhesenamonkin oli jo ehtinyt naimisiin Tutankhamonin visiirin Ayn (k. 1319 tai 1323 eaa.) kanssa, joka oli jo ehtinyt nousta valtaan. Kuningas Suppiluliuma lähetti uudelle faaraolle vielä kiukkuisen kirjeen kysyen, mitä hänen pojalleen oli oikein tehty, mutta faarao Ay kielsi sekaantuneensa asiaan millään tavalla.
Jep, tästä seurannut heettiläisten ja egyptiläisten sota päättyi sitten lopulta v. 1258 eaa. Kirjeenvaihto on säilynyt jälkipolville Suppiluliuman elämäkerran ansiosta, jossa Tutankhamonin nimi mainittiin heettiläisittäin ”Nibhururiya” ja Ankhesenamon puolestaan ”Dakhamunzu.” On myös epäilty, että avioliittoa kaipaileva leski olisi saattanut olla myös Nefertiti tai Meritaten, mutta yleisimmin teorioissa viitataan kuitenkin Tutankhamonin leskeen Ankhesenamoniin.
Toinen esimerkki merkittävästä… ei, vaan merkillisestä kirjeenvaihdosta käytiin itsensä Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) ja tämän serkun Maria Anna Thekla Mozartin (1758–1841) välillä. Tämä Marianneksi kutsuttu neitokainen oli siis todellakin Wolfgangin sedän tytär, mutta tämä ei haitannut kaksikon välien lämpenemistä jopa avioliittoaikeisiin asti. Liitosta ei kuitenkaan tullut mitään, mutta säveltäjämestari ja Marianne kirjoittelivat toisilleen jatkossa härskejä kakka- ja pieruhuumoriin perustuvia kirjeitä, joita me nykyajan ihmiset voimme vain kummastella.
Eräässäkin kirjeessä Wolfgang sanoo lähettävänsä Mariannelle lupaamansa muotokuvan itsestään (foto ois kiva ylläri), mutta samaan hengenvetoon hän toteaa jotakuinkin seuraavasti (vapaasti suomennettuna): ”Paskon nenällesi niin, että se valuu pitkin leukaasi.” Toisessa kirjeessään Wolfgang toivottaa ”pienelle pupuserkulleen” hyvää yötä seuraavanlaisesti: ”Pasko sänkyysi, nuku rauhaisasti ja yritä samalla suudella takapuoltasi.” Onneksi tällaiset maailmankirjallisuuden helmet ovat säilyneet näihin päiviin asti! Näitä lukee paljon mieluummin, kuin Trumpin hallinnon idioottimaisia sekoiluja.
Marianne ei sitten koskaan mennyt naimisiin, mutta sai kuitenkin aviottoman tyttären kaniikki Theodor Franz de Paula Maria Baron von Reibeldin (1752–1807) kanssa. Että sellainen kirkonmies! Mozart meni tunnetusti sittemmin naimisiin Constanze Weberin kanssa, mutta heidän kuudesta lapsestaan vain kaksi poikaa selvisi aikuisikään asti ja he jäivät lapsettomiksi.
Miksi Mozart kuoli? Duodecim-lehti
Joulukuun 21. päivänä vuonna 1970 Valkoiseen taloon saapui yllättävä vieras; Elvis Presley (1935-1977). Elvis oli kirjoittanut tuolloiselle presidentti Richard Nixonille (1913-1994) pitkän kirjeen, jonka perusteella laulajalle suotiin audienssi Washingtoniin. Kirjeessään Elvis pyysi päästä liittovaltion agentiksi torjumaan kasvavaa huumeongelmaa ja eritoten hän halusi saada huumeviraston agentin virkamerkin.
Tämän lätkän ansiosta Elvis uskoi pääsevänsä matkustamaan helpommin ympäri maailmaa (aseineen ja huumeineen) sen lisäksi, että hän myös keräili poliisien virkamerkkejä. Useiden eri lähteiden perusteella hänelle tällainen merkki myönnettiinkin, vaikka toiset lähteet tämän kiistävät.
Kaiken lisäksi tapaamisessa Elvis lahjoitti Nixonille toisen maailmansodan aikaisen Colt–pistoolin sekä lisäksi joitakin omia perhekuviaan. Nixon puolestaan jakeli tapaamisessa Valkoisen talon kalvosinnappeja ja rintaneuloja paikallaolijoille. Elviksen kirje kokonaisuudessaan seuraavassa linkissä:
doc7.pdf Nixonin kiitoskirje Elvikselle Kansallisarkistossa
Elviksen ja Nixonin kättelykuva on kansallisarkiston (National Archives) tilatuin kuva kautta aikojen. Elviksen kirjeessä puolestaan huomiota herättää sekä järkyttävän huono käsiala että lukuisat puhelinnumerot, joista artistin voi tavoittaa; Washington Hoteliin Elvis oli kirjautunut nimellä Jon Burrows. Tässä yhteystietopaperissa lukee myös isoin kirjaimin ”private and confidential,” jonka kirjoitusasusta päätellen mitään ei oltu otettu.
Maailman tunnetuin moniosaaja Leonardo da Vinci (1452-1519) puolestaan oli 30-vuotias, kun hän kirjoitti tuiki tärkeän työhakemuksen v. 1482 Milanon herttua Ludovico Sforzalle (1452-1508). Tuolloin Leonardo ei ollut vielä tehnyt tunnetuimpia teoksiaan, vaan oli keskittynyt varhaisella urallaan lähinnä sotilaallisiin aseisiin ja härpäkkeisiin ansaitakseen elantonsa. Hakemuksessaan (jonka Leonardo ilmeisesti kirjoitutti ammattikirjurilla) hän luettelee useita eri keksintöjään sodankäynnin saralla; mm. purettavia ja kannettavia siltoja, katapultteja, katettuja sotavaunuja ja kaikenlaisia isoja koneita sekä puolustukseen että hyökkäykseen.
Ainoastaan kirjeen loppupuolella mainitaan ikään kuin puolihuolimattomasti, että rauhan aikana Leonardon taitoja voi käyttää hyväksi myös taiteen ja arkkitehtuurin saralla. Kirjeessä mainitaan myös, että Leonardo osaa mm. tehdä patsaita marmorista, pronssista ja savesta. Vaikka tämä hakemus keskittyikin lähinnä sodankäynnin kannalta tarvittaviin taitoihin, herttua palkkasi kuin palkkasikin Leonardon ja loppu on sitten historiaa.
Leonardo da Vinci and Ludovico Sforza kirjeen sisältö ja lyhyt kuvaus molemmista
List of works by Leonardo da Vinci – Wikipedia Leonardon työt ja kiistanalaiset työt listattuina, mielenkiintoista infoa asiasta kiinnostuneelle
Presidentti Dwight D. Eisenhower (1890-1969) sai kuninkaallista postia kuningatar Elisabet II:lta (1926-2022) tammikuussa v. 1960. Kirjeensä mukana kuningatar toimitti presidentille vuotta aiemmin lupaamansa reseptin teeleipiin/skonsseihin, joita oli tuolloin tarjottu Balmoralin linnassa, Skotlannissa.
Kuningattarella ja presidentillä oli erityisen lämmin ystävyyssuhde, jota lujitti heidän yhteiset kokemuksensa toisessa maailmansodassa. Erityistä kirjeessä on se, että kuningatar on kirjoittanut käsin reseptin alalaitaan: ”riittää 16 ihmiselle.”
Noh, onhan se ymmärrettävää, että lukuisissa brittilinnoissa ja muissa edustuspaikoissa aamiaisella saattaa olla mukana pari herttuaa, kreivitärtä, prinssiä ja ties mitä vähäpätöisempääkin väkeä, joiden kruununperimysjärjestysluku huitelee useissa kymmenissä. Tai jopa tuhansissa, sillä pikagooglauksella tässä luettelossa on peräti yli 5750 nimeä! Listan loppupäässä olevia ei kuitenkaan todennäköisesti kutsuta Balmoraliin aamiaiselle heidän elinaikanaan…
Queen’s pancake recipe given to Eisenhower resurfaces kuninkaallinen resepti
Viime vuonna ranskalaiselta Dieppen kaupungin läheiseltä rannikolta löytyi arkeologisten kaivausten lomassa pullopostia vanhassa lasipullossa. Löydöstä tekee erikoisen se, että sisällä oleva kirje oli 200 vuotta vanha ja sen oli allekirjoittanut dieppeläinen herrasmies nimeltään P. J. Feret, joka juuri tuolloin oli ollut paikalla tekemässä arkeologisia kaivauksia.
Kirjeessään hän mainitsee, että kaivaukset ovat kesken ja jatkuvat tällä Caesarin leiriksi kutsutulla alueella edelleen v. 1825. Ja kuinka ollakaan; 200 vuotta myöhemmin arkeologiopiskelijat olivat suorittamassa omia kaivauksiaan samalla alueella ja löytöihin lukeutui mm. kyseinen hajusuolan säilytykseen tarkoitettu lasipullo piilotettuna keramiikka-astiaan, ruukunpalasia 2000 vuoden takaa sekä joitakin kolikoita.
Tämä pulloposti lienee nyt maailman vanhin, sillä ennätystä piti tähän asti Australiasta löytynyt 139-vuotias pulloposti, joka oli heitetty saksalaisesta parkkilaivasta v. 1886. Tämä hollantilaisessa ginipullossa ollut kirje sisälsi tietoja laivasta (Paula), päivämäärän, laivan koordinaatit sekä pyynnön lähettää viesti löydettäessä joko Hampuriin tai lähimpään Saksan konsulaattiin. Tämän pullon löydyttyä Saksan arkistoista löytyi vielä lokikirja, jonka tietojen mukaan laivasta todellakin heitettiin pullo yli laidan kesäkuun 12. päivä vuonna 1886.
132 year old message in a bottle found on WA beach | Western Australian Museum
Kas kummaa, kuinka tärkeää onkaan arkistoida kaiken maailman tietoa arkistoihin; valitettavasti parhaimmat kirjalliset arkistot tuhoutuivat n. vuoden 48 jaa. palossa, jonka sytyttäjäksi epäiltiin Julius Caesaria. Nämä arkistot olisivat varmastikin muuttaneet meidän historiakäsitystämme, sillä palossa uskotaan tuhoutuneen jopa 700 000 kirjoituskääröä. God damn, mihinkään muuhun asiaan ei tässä maailmassa voi paremmin viitata sanalla ”priceless/korvaamaton.”
Tällaista tällä kertaa. Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa, sillä Akkaa ei kohdannutkaan Puolen hehtaarin metsän hunajahelvetti, vaan vielä pahempi flunssasta johtunut kyljen revähdys/kylkiluun murtuma, jota kutsuttakoon Pyövelin Pahemmaksi Painajaiseksi tai Jalka Toisessa Haudassa -säryksi. Ainakin Akka oppi tästä sen, ettei kannata välillä imuroida/siivota varastoa/kumartua/lopulta nostaa-edes-god-damn kättään, sillä vaikka olo tuntuisi paremmalta, se ei sitä todellakaan ole liian aikaisin.
Eikä kannata myöskään syödä tuhteja kipulääkkeitä, joiden vaikutuksesta esim. kuultu lausahdus ”poikien perjantai-ilta pellolla” aiheuttaa 10 minuutin hysteerisen naurukohtauksen. Ottakaa tästä opiksenne, mikäli olette koskaan vastaavanlaisessa tilanteessa: kun aivot sanovat, että tee, ÄLÄ TEE SITÄ! Tämä on nähty nyt pahemman kerran, yst.terv. Akka…
.jpg){kind=link}