KUINKA TEHDÄÄN KUNNON HALLOWEEN-ASETELMA, OSA 2

Ensimmäiseksi kannattaa katsahtaa Akan vanha juttu, jotta ymmärtää, mistä on kyse:

KUINKA TEHDÄÄN KUNNON HALLOWEEN-ASETELMA – Akalla on asiaa

Tämänvuotisessa kuvaelmassa on edelleen käytetty vanhaa lapsen vaahtomuovipatjaa, jonka rippeet löytyivät pitkän etsinnän tuloksena ullakolta. Anoppia sieltä ei löytynyt, eikä banaanilaatikkoakaan, mutta tähän hätään autotalli toi pelastuksen! Ei, anoppia ei oltu sullottu autotalliin, vaan sieltäpä löytyi peräti koronakaranteeniajalta historiallinen ruoan kotiinkuljetuslaatikko! Ja vieläpä peräti siltä ajalta, kun karanteeni kesti vielä 14 vuorokautta ja jäljittäjille piti kirjoittaa tuskalliset selvitykset kaikista sairastuneen liikkeistä ennen koronatartuntaa. Ah, niitä aikoja! (Tämän muiston seurauksena Akka polttaa iloisesti ne muutkin ruokalaatikot, joita autotalliin ehti tuolloin kertyä! Ärgh!)

Noh; tänä vuonna ei siis ole edelleenkään kiusattu anoppia eikä korona-ajan ruokakauppiasta, mutta kissa-Godzilla on tietenkin yhä kiinnostunut kaikenlaisista projekteista:

Laatikonpohja leikattu, vaahtomuovia liimattu. Kissan (yksi monista) petipaikka näkyy edelleen taustalla.

Tänä vuonna Luigi the Luuranco on kyllästynyt makaamaan kissan testaamassa hautakuopassaan ja onkin täten päättänyt siirtyä ”elelemään” luurankoelämää pienessä tuohimökissään.

Tuohimökki rakentuu oivallisesti muovisesta ruokasalaattirasiasta sekä vanhoista taulukiiloista. Niiden pohjana on juuri sopivat kissanruokaboksin pahviläpykät.
Kissanpeti on siirretty tulostimen ja ompelukoneen päälle, ja tämä paikka kelpaakin vallan mainiosti! Kunhan vain saa osallistua! Nytkin käpälä näyttää: ”Laita se tonne!”

Homma etenee taas kuumaliiman ja akryylimaalien avustuksella. Tällä kertaa Luigi saa seuraansa oman, pienen kissa-Godzillan, joka sekin löytyi ullakon uumenista sattumalta (anoppia etsiessä, hah!)

Vanhan hobittikylän kaivon ja pöydän asettelua.
Tässä kuvassa hullukatseinen kissa on vallannut pöydän.

Kunniallisena isäntänä Luigi on päättänyt kutsua kylään wanhan caverinsa Maximuksen, josta on valitettavasti jäljellä vain pääkallo. Maximus ei tiedä, mihin hänen muu ruumiinsa on päätynyt 200-luvulla jaa., sillä useiden päättömien roomalaisten sotilaiden hautoja on nykypäivänä kaivettu esiin mm. Englannissa. Maximus on kuitenkin ihan tyytyväinen, sillä tynnyrin päällä on ihan mukavaa oleilla Luigin armeliaalla avustuksella.

Luigi on rakentanut myös nuotiopaikan turvallisesti kaivon ja veden äärelle, mutta makkaranpaistot taitavat jäädä tällä kertaa tekemättä! Luigi lekottelee sen verran ”leppoisana” omalla tuolillaan, että lienee aika siirtyä sisätiloihin Maximuksen kallo kainalossa.

Näin rauha laskeutuu Luurancolaaksoon, kuten myöskin aidon kissa-Godzillan elämään:

R.I.P edelleen Luigi the Luuranco ja Maximus! Tällä kertaa aiemmin mainituissa kuvaelmissa ”Hobittila” ja ”Halloween 1” käytetty led-valoketju hajosi lopulta Akan käsittelyssä, mutta kyllähän me moukat osaamme ilman patterivalojakin elää. Vai kuinka? Tämän vuoden asetelmaan ei ole ostettu mitään uutta, tarpeet ja perkeet ovat aiemmilta vuosilta peräisin.

Seuraavassa muutamia kuvia aiemmin mainitusta Hobittilasta, joka on tehty mullan ja aidon sammaleen kanssa joitakin vuosia sitten suureen piironginlaatikkoon (joka oli lahjoitettuna saatu):

Kuinkas kävikään Hobittilalle? Muutaman kuukauden jälkeen sammalten suihkuttelusta huolimatta idea ja toteutus kuivuivat kirjaimellisesti kasaan. Mitäpä näistä; jotkut meistä hölmöistä aloittavat aina uudestaan ja uudestaan, kuten Teletapit (Argh!)

Hauskaa halloweenia tai jotakin sen tapaista , jos sellainen kiinnostaa.

SUOMALAISIA SANANLASKUJA, OSA 2

Joitakin vuosia sitten Akka kokosi vanhoja suomalaisia sananlaskuja nippuun. Nyt on aika katsahtaa uudestaan sananlaskuja, tällä kertaa ilman mitään turhaa hienostelua:

SELITTÄMÄTTÖMÄT

Se on sen herkumpata minkä serkumpata. (Kannonkoski)
Hmm… Kannonkosken DNA-näytteet taitavat olla… aika samankaltaisia.

Omaansa lempokin nualasee. (Kauhava)
Mitä omaansa? Kuka lempo? Hyii… tästä voi saada likaisia mielikuvia. Pahuksen lempo! (Wikipedian mukaan lempo on olento, joka rinnastetaan paholaiseen.)

Ei hepo kuole kuikosta eikä lammas kivenlieriäisestä. (Mouhijärvi)
Juu, ei niin. Mitä ikinä sitten nämä merkilliset ilmaisut mahtavat ollakaan. Sairauksia? Loisia?

Eerikki anoo ja urpaanus uikuttaa. (Pyhäjärvi)
Antakaa sille Eerikille, mitä ikinä se tahtookaan ja selvittäkää asap, kuka on urpaanus! Sille on käynyt pahasti!

Simo ol sillon sillan alla kun muita poikia muokattiin. (Säkkijärvi)
Noh, Simo halusi säilyttää identiteettinsä, eikä suvainnut minkäänlaista yhteiskunnan taholta tulevaa muokkaamista. Hävetkää te, jotka sellaista edes yrititte!

Ei aatelinen eikä krapu menesty Pohjolassa. (Karunki)
Ja nämä ovat siis täten toisiinsa verrattavia asioita…?

Eipä akka uksissa tiiä, missä ukko uhveltelee. (Virolahti)
Ei perhana vie tiiäkään. Uhveltelkoon missä lystää, kunhan ei jää kiinni (mikäli kyse on sellaisesta toiminnasta).

Haukka sauhuti elää. (Vampula)
Eli yksikään haukka ei ole suostunut mainostamaan mitään tunnettua savukemerkkiä.

Joll ei oo arkirenguttimia, sill ei oo kirkkokemputtimia. (Isokyrö)
Kas kummaa, tätä Akka onkin pitkään pohtinut. Pitääkin hankkia ensin arkirenguttimet ja sitten vasta saa kirkkokemputtimet.

Kyllä se on pil*un vales, että kul*is on luuta. (Lehtimäki)
Jahas, jahas. Juuh. Jep. Niih.

Lahnan pää ku lamppan pää, hauen pää ku halon pää, kuhan pää ku Juhan pää. (Turku)
Kaikki turkulaiset Juhat on nyt leimattu ikiajoiksi fisuiksi!

Milläs ruumis maksaa, kun ky*pä jäässä on? (Kuhmoinen)
MITÄ? Maksaa mitä? Mitääh! Kuka! Missä! Eiih…!

Paimen parka, per*e märkä. (Jaakkima)
Lakatkoon kusooksimasta housuihinsa, mikäli näin on päässyt käymään. Muita selityksiä Akka ei suostu ajattelemaan.

The Highland Shepherd/Rosa Bonheur 1859.

ITSESTÄÄNSELVYYDET

Näihin Akka ei kommentoi mitään, sillä nämä ovat kelpo tavaraa ihan nykypäiväänkin.

Kellä on suur pers, sill on suuret housut. (Elimäki)

Kukas tietää hevosen aatoksii, sill on niin iso pääkallo. (Iitti)

Mitäs on sen hiiren kitinästä, jolta kissa on pään syönyt. (Lammi)

Makkarallakii on kaks päätä, toine pää ja toine pää. (Koivisto)

Missäpäs se sontiainen muualla on jos ei sontaläjässä. (Lehtimäki)

Koskas helvetti täys o? (Suomusjärvi)

Kun emäsika tapetahan, mistä niitä porsahia sitte tuloo. (Kurikka)

En minä ristus muista, oliko se kesä vai talavi, mutta suksilla mentiin. (Ähtäri)

Jos tahrot haukkumist, niin nai, jos kiitost, niin kuale. (Sammatti)

AKKAIMMEISTEN HÄPEÄMÄTÖNTÄ PANETTELUA

Kirput syö, maailma vihaa, ja akkaa ei saa mistään. (Huittinen)
Se ei ole Akan vika, Akka ei ny kerkee Huittisiin. Käy ensin apteekissa ja totu sitten siihen, että maailma vihaa. Sen takia sait ne kirputkin.

Ämmää ja kissaa pitää potkaista. (Lapväärti)
Sopii yrittää. Hirvikivääri on latingissa. Tervetulloo!

Hei hulinata, muorin päätä seinään. (Saarijärvi)
Saarijärvellä voisi miettiä, miten sitä hulinata järjestetään jollakin toisella, hyväksytyllä tavalla.

Morsiamen pitää käydä ja kusta. (Sonkajärvi)
Jahas. Hanki käkikello käymistä varten ja kuseskele vaikka itte.

Olenkos minä sama muija kun äskön kävin, sano Asikkalam muija kun toisest ovest samaan kauppaan tul uulestaa. (Hollola)
Akka on käynyt Asikkalassa. Ei siellä noin hölmöjä olla. Tämä on hollolalaisten kurjaa panettelua.

Kelpaa sitä elää, kun on akka kuollut ja lapset naituna. (Jurva)
Oletusarvoisesti lapset ovat siis tahoillaan avioliitossa… muutoin koko sanonta saa ikävän juonteen. Ja tämän ikävän juonteen myötä onkin parempi, että akka on heittänyt henkensä, jos sellaisesta on kyse.

Kun äijä tule kotti, niin ämmä ja katti ulos akkunast. (Raisio)
Tällaisen yrittäjälle tiedoksi: omaisuutesi on myyty, vaatteesi poltettu ja lukot vaihdettu. Äijä ei siis tule kotti.

Kiukkunen akka se työn tekee. (Kärsämäki)
Kiukkunen akka se työn tekee, kun urpo ukko on jättänyt sen työn tekemättä. Taas.

Se onkin erikseen, kun akat tanssii. (Parikkala)
No niin onkin! Se vasta onkin näky! Siinä puttoo silimät!

Miehellä on kaks ilopäivää, kun muijansa kotia tuo ja hänen hautaan vie. (Askola)
Naisella on kaks ilopäivää, kun selviää syyttömänä ukkonsa myrkyttämisestä ja saa vielä omaisuuden ja leskeneläkkeen.

Myllär elää myllyllää, mylläri akka pyllyllää. (Liperi)
Hysst! Ei sitä saa julkisesti kuulutella!

Ku o akka, pyssy ja piippu, niin piisaa aina rassaamine. (Lehtimäki)
Ku o ukko, lapsi ja katti, niin piisaa aina passaamine. Hah, siitäpäs tuli riimi!

Näin tällä erää. Palailemisiin, Akalla on kiire hankkia arkirenguttimia ja etsiä se perhanan uikuttava urpaanus. Ukkokin uhveltelee ties missä.