ERIKOISIA KUOLEMANTAPAUKSIA KAUTTA HISTORIAN

400-luvulla eaa. kreikkalainen taiteilija Zeuxis nauroi itsensä kuoliaaksi viimeisimmän maalauksensa valmistuttua. Muuan iäkäs nainen oli tilannut taiteilijalta jumalatar Afroditea esittävän maalauksen, mutta tilaaja päättikin itse esiintyä jumalattaren mallina. Lopputulos lienee siis ollut niin huvittava, että jopa taiteilija itse kuoli hillittömään naurukohtaukseen. Tällainen kohtaus saattaa aiheuttaa sydämenpysähdyksen, ja itse asiassa historia tuntee useitakin tällaisia itsensä-kuoliaaksi-naurajia.

Afrodite. Patsas ei liity tapaukseen.

Samaisella vuosisadalla kuoli myös ateenalainen tragediakirjailija Aiskhylos. Vuonna 456 eaa. Aiskhylos kohtasi loppunsa, kun hänen kaljun päänsä ylitse lentänyt kotka pudotti tähän paljaaseen kupoliin kilpikonnan rikkoakseen näin tämän kilpparin kuoren – ilmeisesti kotka luuli Aiskhyloksen päätä kiveksi. Plinius vanhempi, oppinut luonnonhistorioitsija, kertoo myös, että Aiskhylos olisi tuona päivänä poistunut kodistaan ainoastaan siksi, että hän uskoi talonsa romahtavan hänen päällensä. Plinius vanhempi kuoli itse Pompeijissa Vesuviuksen purkauksessa v. 79 jaa. Tästä tapahtumasta kertoo puolestaan Plinius nuorempi; hänen silminnäkijäkertomuksensa purkauksesta on säilynyt nykypäiviin asti.

Aiskhylos.

Länsi-Frankian (nyk. Ranska) kuningas Ludvig III Nuori kuoli 5.8.882 vain noin 17-vuotiaana jahdatessaan ratsain nuorta neitokaista. Neito pakeni isänsä taloon, mutta perässä sisään rientänyt kuningas löi päänsä matalaan ovenkamanaan ja kaatui. Tästä riiausreissusta aiheutui kuninkaalle siis kallonmurtuma ja täten hengenmenetys. Myös Ranskan kuningas Kaarle VIII kuoli samanlaiseen vammaan v. 1498, mutta hän löi päänsä kiviseen ovenkarmiin mennessään seuraamaan kuninkaallista pallopeliä (josta myöhemmin kehittyi nykyisenlainen tennispeli).

Louis III/Charles de Steuben 1837.

30.11.1016 kuoli Englannin kuningas Edmund Rautakylki epäselvissä olosuhteissa. Tuon ajan historioitsijat tosin kertovat, että kuningasta puukotettiin useita kertoja tai ammuttiin varsijousella hänen istuessaan täysistunnossa… käymälässä. Oli miten oli, tämä vessakunkku on kuitenkin nykyistenkin brittimonarkkien esi-isä.

Edmund Rautakylki.

Kaarle II Ilkeä, Navarran kuningas Espanjassa, kuoli 1.1.1387. Hänen erikoisen kuolemansa yksityiskohdista on olemassa erilaisia versioita, mutta pääpiirteissään tarina kuuluu näin: sairastuttuaan kuningas sai hovilääkäreiltään ohjeet, että hänet tuli ommella alkoholissa liotettuun, säkkimäiseen pellavakankaaseen. Eri versioista riippuen tämä kuninkaan “makuupussi” syttyi sitten tuleen joko kynttilänliekistä tai hiilistä, joilla tätä pussukkaa lämmitettiin. Kuningas kuoli sitten tämän seurauksena pahoihin palovammoihin – olipa hyvä hoitokeino!

Kaarle II Ilkeä/WikimediaCommons.

Vuonna 1567 Braunau am Innin pormestari Hans Staininger kuoli kompastuttuaan omaan partaansa. Kaupungissa oli syttynyt tulipalo, ja evakuoinnin yhteydessä äijä tosiaankin kompastui tähän 1,4-metriseen partaansa murtaen niskansa. Yleensä parta oli rullattu nahkaiseen pussukkaan, mutta tulipalosta johtuvan kiireen takia parta ilmeisesti liehui valtoimenaan.

Hans Staininger.

Ranskalainen säveltäjä-muusikko-kapellimestari-tanssija Jean-Baptiste Lully kuoli v. 1687 kuolioon, jonka hän sai iskettyään vahingossa pitkän tahtipuikkonsa omaan jalkaansa. Tämä moniosaaja kieltäytyi jalkansa amputaatiosta voidakseen edelleen tanssia, mutta loppupeleissä äijä menehtyi siis kuoliosta seuranneeseen aivotulehdukseen.

Jean-Baptiste Lully/Jean-Louis Roullet 1600-l.

Itävallan arkkiherttuatar Mathilda kuoli vain 18-vuotiaana 6.6.1867. Mathilda oli pukeutunut hienosti teatteriinlähtöä varten, mutta sytytettyään savukkeen hän kuuli isänsä saapuvan. Isä oli kieltänyt häneltä tupakoinnin, joten Mathilda piilotti savukkeensa hameen laskoksiin aiheuttaen näin tämän helposti syttyvän kankaan roihahtamisen tuleen. Mathilda kuoli palosta aiheutuneisiin toisen ja kolmannen asteen palovammoihin.

Mathilda n. 1864.

Clement Vallandigham, ohiolainen asianajaja ja kongressiedustaja, kuoli vahinkolaukaukseen v. 1871. Tapahtumassa on outoa se, että Vallandigham ampui itse itseään oikeussalissa – hän puolusti murhasta syytettyä miestä ja yritti aseen laukaisulla osoittaa, että murhan uhri oli hyvinkin voinut ampua itseään vahingossa. Valitettavasti ase olikin edelleen ladattu (!) ja Vallandigham kuoli virtsarakkoonsa ampumaansa luotiin. Noh, tämän seurauksena hänen asiakkaansa vapautettiin syytteistä, joten demonstraatio oli varsin… hmm… osuva.

Clement Vallandigham.

Allan Pinkerton – Pinkertonin yksityisetsivätoimiston perustaja – kuoli Chicagossa 1.7.1884 kompastuttuaan jalkakäytävällä ja purtuaan kieleensä. Tästäkin vahingosta seurasi kuolio, johon Pinkerton menehtyi – tosin hän oli jo vuotta aiemmin kärsinyt sydänkohtauksesta, joten kuolio saattoi edesauttaa uuden kohtauksen syntymistä.

Allan Pinkerton.

Melissa Tiemann kuoli 50-vuotiaana Los Angelesissa 7.7.1904. Kuolinsyy? Melissa putosi raitiovaunusta ja löi päänsä katuun, jolloin hänen alumiinisen hiussolkensa piikit upposivat hänen aivoihinsa.

Päivälleen 20 vuotta myöhemmin 7.7.1924 kuoli Amerikan 30:nnen presidentin Calvin Coolidgen nuorin poika Calvin Coolidge Junior vain 16-vuotiaana. Junior oli viikkoa aiemmin pelannut isoveljensä kanssa tennistä Valkoisen talon tenniskentällä – ilman sukkia. Hänen varpaaseensa tullut rakko tulehtui ja poika kuoli verenmyrkytykseen.

Calvin Coolidge Junior.

Näistä edellisistä poiketen ehkä kummallisin kuolemarypäs tapahtui Saksan Erfurtissa 26.7.1184, jolloin Saksan kuningas Henrik VI oli kutsunut Saksan Pyhän keisarikunnan ylimystöä koolle kokoukseen Petersbergin linnoitukseen. Tämän ylhäisen joukkion kokoonnuttua rakennuksen toiseen kerrokseen, puinen lattia romahti heidän painonsa alla pudottaen mm. useita kreivejä suoraan kellarikerroksessa sijaitsevaan käymälälietteeseen. Jopa yli 60:n ihmisen kerrotaan kuolleen joko hukkumalla tähän p*skaan tai tukehtuen lietteen huuruihin. Itse kuningas kuitenkin pelastui, sillä hän istui rakenteiden pettäessä omassa istuinsyvennyksessään kivisen lattian päällä ja hänet pelastettiinkin nopeasti tikapuiden avulla. Long live the King, vai mitä? Tätä tapahtumaa kutsutaan Erfurtin käymäläkatastrofiksi, eikä suotta – kerrassaan hirvittävä tapa heittää henkensä.

Petersbergin linnoitus/WikimediaCommons.

Akka epäileekin, että tämän tapahtuman seurauksena aika monikin rakennusmies taisi pudottaa päänsä ihan kirjaimellisestikin. Täytyykin seurailla, minkälaisia sanktioita seuraa viimeaikaisista parvekelasien tippumisista (Tikkurila/Järvenpää), ja seuraako näistä tapahtumista valtaisa operaatio p*skojen parvekerakenteiden vaihtamiseksi. Syytä nimittäin olisi!

Parvekelasi putosi alas hoivakodissa Järvenpäässä – Kotimaa – Ilta-Sanomat

Nainen putosi parvekkeelta Vantaalla ja kuoli – Tukes selvittää parvekekaiteen turvallisuutta | Yle Uutiset

AMERIKKALAINEN PRINSSI

Ei, nyt ei ole kyse Eddie Murphyn esittämästä pelleprinssistä, vaan walesilaisesta prinssi Madocista. Tämä prinssi syntyi v. 1145 tienoilla. Prinssin isän Owain Gwyneddin kuoltua v. 1170 hänen lapsensa ajautuivat ilmiriitaan, kenestä tulisi uusi hallitsija tällä Walesin alueella.

Dolwyddelan Castle, Wales.

Tällä menehtyneellä äijällä olikin peräti 19 lasta, joten valinnanvaraa poikaporukassa riitti. Lisäänny ja täytä maa, herra Owain Gwynedd!

Prinssi Madoc.

Sanotaan, että prinssi Madoc ja hänen veljensä Rhirid kyllästyivät riitaisuuksiin ja he lähtivät seilaamaan kohti Amerikkaa. Madociin lienee vaikuttanut muinaisten druidien kertomukset “lännessä sijaitsevasta suuresta mantereesta” tai peräti viikinkien tunnetut reissut Amerikan/Kanadan Vinlandiin.

Veljespari varusti kaksi laivaa ja mukaan lähti muutakin porukkaa; miehiä, naisia ja lapsia. Tarkoitus oli perustaa uusi, onnellinen yhteisö kaukaiseen maahan. On esitetty, että Madocin retkue olisi peräti käynyt Meksikossa ja vaikuttanut asteekkien jumalkäsityksiin, mutta tästä ei ole todisteita. Legendataruissa kaikki on toki mahdollista.

Veljekset lähtevät Walesista.


Yleisin käsitys on kuitenkin se, että laivat rantautuivat Mobile Bayn alueelle Alabamaan, sillä merivirrat Atlantin yli johtavat juuri tähän lahteen. Myöhemmätkin tutkimusretkeilijät Euroopasta ovat saapuneet maihin juuri tässä paikassa.

Käsitykset retkueen koosta (20-130 ihmistä) ja laivojen lukumäärästä (2-13) vaihtelevat suuresti. Kirjallisia todisteita ei juuri mistään ole, kyse on kuitenkin melkein tuhat vuotta vanhasta legendasta. Joitakin hataria todisteita on kuitenkin löydettävissä:

Alabama- joen alueelta on löydetty raunioita, jotka on määritelty rakennetun ennen 1400-lukua. Erään linnakkeen pohja, muoto ja rakennustapa ovat identtisiä Walesissa sijaitsevan Dolwyddelanin linnan kanssa. Tässä linnassa prinssi Madoc syntyi.

Mobile Bay, Alabama.

Alueella asuneet intiaanit rakensivat samanlaisia jollia/veneitä, kuin Walesissa rakennettiin. Intiaaneilla kulki muutenkin perimätieto alueelle tulleista harmaasilmäisistä valkoihoisista, jotka puhuivat walesia. Walesin kieli juurtui jopa erään heimon sanastoon niin, että kielet kuulostivat samoilta.

Kalastusvene, jollaisia Walesissa käytettiin.

Kerrotaan, että ensimmäisen reissunsa jälkeen prinssi Madoc palasi Walesiin ja haali mukaansa lisää siirtolaisia Uuteen Maailmaan. Takaisin Englantiin hän ei sitten enää koskaan tullut. On esitetty, että prinssi ja hänen väkensä sulautuivat pikkuhiljaa intiaaniväestöön vaikuttaen kielen lisäksi mm. intiaanien ihonväriin ja parrankasvuun.


Tällaiset tarinat pysyivät kerrottuna perimätietona hengissä useita vuosisatoja. Vielä jopa 1800-luvulla tutkimusretkikunta Lewis&Clarkille annettiin ohjeeksi etsiä näitä walesinkielisiä heimoja, mutta ainakaan he eivät tällaisia kohdanneet.

Lewis&Clark – retkikunta.

Walesissa prinssin matkoista kerrottiin runoudessa, lauluissa ja historiikeissa, tosin vasta joitakin vuosisatoja myöhemmin. Ensimmäinen runo aiheesta on tehty 1450- luvun jälkeen. Ihan samalla tavalla kerrotaan kuningas Arthurista, Merlinistä ja Robin Hoodista. Heidänkään mahdollisesta olemassaolostaan ei kuitenkaan ole varmuutta, ainoastaan spekulaatioita.

Kuningas Arthur, Merlin ja Guinevere/kaiverrus v. 1881. (British Heritage)

Skeptikoiden mielestä tarinat prinssi Madocin “Amerikanvalloituksesta” olivat vain propagandakeino, jolla perusteltiin Englannin oikeutta siirtokuntien perustamiseen ja alueiden hallinnointiin. Mene ja tiedä, mutta mm. presidentti Thomas Jefferson uskoi Madocin tulleen Amerikkaan. Totta tai ei, mutta prinssi Madoc ainakin päätyi legendaksi pelkästään kiukustumalla riitelevään perheeseensä ja hyppäämällä laivaan.

Tuhannen vuoden päästä ihmetellään, onko Donald Trump ollut todellakin presidenttinä vai ei, sillä ajatushan on kertakaikkiaan “mahdoton ja naurettava”. Tutkijat nauravat moiselle älyttömyydelle sydämensä pohjasta ja siirtyvät parempiin aiheisiin.

OUTOJA PRESIDENTTEJÄ KAUTTA AIKOJEN

Näin Amerikan presidentinvaalien (pelleshow’n) kynnyksellä on hauska tutustua entisten presidenttien outoihin tapoihin. Kävi näissä vaaleissa (pelleshow’ssa) kuinka tahansa, Akka on tyytyväinen ettei ole amerikkalainen. Ihan sääliksi käy: olisi hankala valita, kumpi näistä kahdesta olisi se pienempi paha. Pitäkää vaalinne (pelleshow’nne) ihan keskenänne! Sen enempää puuttumatta politiikkaan (ultimate-pelleshow’hun) tarkastellaan aiempia presidenttejä outouksineen:

Thomas Jeffersson (virassa 1801-1809) hankki jostakin mastodontin luut ja yritti kiivaasti kasata kokonaista luurankoa kasaan Valkoisessa talossa. Ihan kiva pikku harrastus; pienoismallien rakentamista oikeassa koossa!

Mastodonttiäiti- ja -lapsi.

John Quincy Adams (virassa 1825-1829) sai lahjaksi krokotiilin, jota hän piti Valkoisen talon kylpyammeessa. Tätä elukkaa hän sitten innokkaasti esitteli illallisvierailleen. Mahtoi siinä mennä cocktail jos toinenkin väärään kurkkuun, kun presidentin kylpyhuoneesta löytyy täysikokoinen krokotiili! Tämä presidentti harrasti myös aamuisia naku-uinteja. Ei tosin varmaankaan krokotiilinsa kanssa…

Grrr… terrvetuloa Valkoissheen taloonn!!

Andrew Jackson (virassa 1829-1837) osti vaimolleen lahjaksi harmaapapukaijan. Tämä kaija oppikin sulavasti kiroilemaan. Kun herra Jackson sitten kuoli, papukaija alkoi päästelemään kirosanoja itkevien surijoiden kauhistukseksi. Jess, Akka tahtoo kanssa tällaisen kaijan! Kissa saattaa olla asiasta eri mieltä…

Pe*kele! S**tana! Haista v*ttu!

William Henry Harrison (virassa 1841-1841) piti yli 90 minuuttia kestäneen puheen kamalassa säässä. Tämän johdosta hän sairastui ja kuoli oltuaan vain kuukauden virassaan. Kyllä kannatti; äijä mahtoi uskoa asiaansa ihan kympillä (mistä hän sitten ikinä puhuikaan).

William Henry Harrison.

Franklin Pierceä (virassa 1853-1857) syytettiin kuolemantuottamuksesta hänen ensimmäisenä virkavuotenaan. Herra Piercen uhri joutui hänen hevosensa jalkoihin ja heitti henkensä. Syytteistä kuitenkin luovuttiin pitävien todisteiden puuttuessa. Joo, niinpä niin. Kyllähän sen nyt arvaa ettei istuvaa presidenttiä noin vaan tuomita.

Franklin Pierce. Syytön, kunnes toisin todistetaan!

Chester Arthur (virassa 1881-1885) hankkiutui eroon kaikista antiikkiesineistä ja aiempien presidenttien vaatteista päästyään Valkoiseen taloon. Tavarakuormaa kertyi yhteensä 24 hevoskärryllistä. Mihin hittoon kaikki nämä tavarat päätyivät? Moni saattaa edelleen omistaa tietämättään esineitä Valkoisesta talosta! Ja miten hitossa tämän herran annettiin tehdä näin järjetön temppu!?

24 tällaista kärryä täynnä arvokkaita esineitä.

Grover Cleveland (virassa 1885-1889 ja 1893-1897) toimi ennen kausiaan mm. sheriffinä ja tuolloin hän teloitti kaksi tuomittua vankia hirttämällä. Bad ass -äijä!!

Grover Cleveland.
Ei saa koskea!

Benjamin Harrison (virassa 1889-1893) asennutti ensimmäiset sähkövalot Valkoiseen taloon. Ukkoparka pelkäsi kuitenkin saavansa valokatkaisijoista sähköiskun, joten hän ei koskaan sytyttänyt valoja itse. Palvelijat uhrattiin tähän tarkoitukseen. Ihan kiva työnkuva: palvelijan tulee olla valmis ottamaan sähköiskuja vastaan presidentin puolesta.

Herbert Hoover (virassa 1929-1933) asui ennen presidenttiyttään vaimonsa kanssa Kiinassa, tällöin he oppivat puhumaan mandariinikiinaa. Tätä kieltä he käyttivät myöhemmin puhuessaan keskenään Valkoisessa talossa, jotta kukaan salakuuntelija ei ymmärtäisi heidän puheitaan. Juuri tästä syystä Akkakin puhuu kotonaan ihan omaa omaa keksimäänsä kieltä: hevonpaskanhöpönlöpöä.

Herbert Hoover.

Jimmy Carter (virassa 1977-1981) teki virallisen ufohavaintoilmoituksen vuonna 1969 näkemästään valoilmiöstä. Tällä ilmiöllä oli 10 muutakin todistajaa ja ilmiö oli nähtävissä 10 minuuttia. Ilmeisesti Carterilla ei ollut tiedossaan kaikkia Area 51 -salaisuuksia; muutoin hän olisi varmaankin pitänyt turpansa kiinni.

Jimmy Carter.

Ronald Reagan (virassa 1981-1989) antoi astrologin suunnitella aikataulunsa. Suunnitelmissa huomioitiin myös otolliset ajankohdat Air Force One -lentokoneella lentämiseen. Olisi mielenkiintoista tietää tämän astrologin palkka, hän mahtoi saada hyvät korvaukset vaikuttaessaan presidentin kaikkiin tekemisiin.

Ronald ja Nancy Reagan.

Akka ei puutu mihinkään presidenttien salasuhteisiin/seksiskandaaleihin tässä yhteydessä, niitähän riittäisi kyllä myöskin kerrottavaksi asti. Amerikan meininki on muutoinkin jo niin likaista peliä, että siihen ei enempää pa*kaa tarvita. Akka jää seuraamaan, kummasta ehdokkaasta tulee seuraava The Ultimate Clown of USA.

Make America… Suffer again!!

OLETKO KOSKAAN KUULLUT, ETTÄ… (OSA 2)

Lisää turhaa knoppitietoa koronauutisten keskelle.

…Jäämies Ötzi löydettiin Itävallan ja Italian rajalta v. 1991. Tämä jäätynyt n.46-vuotias mies eli 3300-luvulla eaa. Ruumis oli niin hyvin säilynyt, että jopa hänen viimeiset ateriansa ovat tiedossa: hänen mahalaukustaan löytyi mm. alppivuohenlihaa, kauriinlihaa, viljanjäänteitä, hedelmienkuoria ja vihanneksia. Kuulostaa ihan makoisalta ja monipuoliselta aterialta: luomupihviä, leipää, salaattia ja jälkkärinä hedelmiä! Maistuis varmaan sullekin! … Kunnes kuulet, että kauriinlihassa oli matoja, eli tämä nautittu liha ei missään tapauksessa ollut tuoretta. Omnomnom.

Herra Ötzi, melkein 5000-vuotiaaksi ihan hyvässä kunnossa.

… Israelista löydettiin männävuosina täysin eristyksissä oleva kalkkikiviluola. Luolasta on löydetty uusia eliölajeja, joilla ei ole lainkaan silmiä. Mitäs katsottavaa siellä pilkkopimeässä olisikaan! Luolaan ei ole päässyt ollenkaan vettä eikä ravintoa, joten eliöiden pääasiallinen ravinnonlähde onkin bakteerit. Kuulostaa ihan unelmien asuinpaikalta: ei valoa eikä mitään muuta mussutettavaa kuin pahuksen pöpöjä!

Keuhkokalat ovat omituisia otuksia. Niitä tavataan etelä-Amerikan ja Afrikan makeista vesistä. Kalat nousevat veden pinnalle ja hengittävät keuhkoillaan ilmaa! Ei piru vie; kyllä kaloilla pitää olla kidukset! Eikä siinä vielä kaikki: kuivina kausina jotkin lammet ja joet voivat kuivua tyystin, tällöin keuhkokalat kaivautuvat pohjamutaan ja vaipuvat horrokseen. Etiopiankeuhkokalan on todettu horrostavan jopa 4 vuotta. Kala lähtee muina miehinä uimaan, kun kuivat vuodet ovat ohi. Ei hyvää päivää, ei tällaisia eläimiä voi olla olemassa! “Oho, tuli sitte otettua vähä pidemmät nokkaunet. Onkohan se naapurin Keuhkis nukkunu kans yhtä pitkään…”

… Tutkimusretkeilijä James Cook sai surmansa Havaijilla v. 1779. Häntä iskettiin nuijalla ja tikarilla päähän, häntä kivitettiin ja lopulta hakattiin kuoliaaksi. Hänen ruumiinsa paloiteltiin. Kyseessä eivät kuitenkaan olleet kannibaalit ateriaa valmistelemassa, vaan Cookia pidettiin Havaijilla “Lono”- jumalana. Samalla tavoin paloiteltiin kunnioittavasti kuolleiden päälliköiden ruumiit (kuka tietää miksi…). Cookin luita kanniskeltiin juhlakulkueissa 1800-luvun puolelle asti. Ennen kuolemaansa Cook oli ampunut muutaman alkuasukkaan. Hänen mielenterveytensä oli alkanut horjua jo aiemmin; ilmeisesti sukkulamatojen takia. Ihan ilman syytä hänen kimppuunsa ei siis hyökätty. Varsinainen paratiisisaari: tervetuloa lomailemaan, parhaassa tapauksessa luusi päätyvät vuosittaisen juhlakulkueen päätähdeksi! Aloha vaan!

Kapteeni James Cook.

… New Yorkin pörssikadun nimi Wall Street viittaa suojamuuriin, jonka hollantilaiset rakensivat 1600-luvulla. 4 metriä korkea muuri rakennettiin suojaamaan Uuden Amsterdamin siirtokuntaa alkuasukkailta ja merirosvoilta. Manhattanin alkuperäinen nimi Mannahatta tarkoitti kukkulaista saarta. Kadunnimi jäi elämään, vaikka muuri sittemmin purettiin. Mannahatta-nimityskin muuttui Manhattaniksi hollantilaisten toimesta. Tässä tapauksessa siis “Meksiko maksaa muurin” oli muotoa “Hollanti maksaa muurin”…

… synnytyslääkäri Stephan Tarnier keksi keskoskaapin v.1880 nähtyään eläintarhassa linnunmunien haudontalaatikoita. Keskoskaapit olivat aluksi puisia, kannellisia laatikoita, joita lämmitettiin lämmintä vettä sisältävillä astioilla. Varsinainen neronleimaus, ei muuta voi sanoa.

… Aurinkokuningas Ludvig XIV:n salaiseksi kaksoisveljeksi epäilty Rautanaamio olikin todellisuudessa Eustache Dauger, rahastonhoitajan palvelija. Rahastonhoitaja “yllättäen” järjesteli itselleen massia varastamalla kuninkaalta. Palvelija vangittiin, jotta hän ei puhuisi kavalluksista. Ihan kiva homma; pahispomo ryövää rahaa ja palvelija saa kärsiä!

Rautanaamio.

… Lapsille tarkoitettuja leluja on säilynyt jopa 2600-luvulta eaa. Alunperin lelut olivat oikeiden esineiden pienoismalleja, mutta mm. Egyptistä ja Roomasta on löytynyt myöhemmältä kaudelta nukkejakin. Saksassa leikkikaluteollisuus alkoi kehittyä 1500-luvulla. Ja mihin ollaankaan tultu: maailma on täytetty järkyttävällä määrällä muovikrääsää. Leikkikää mieluummin käpylehmillä, niin maailma pelastuu!

… Maissilastujen keksijä W.K. Kellogg oli vakuuttunut, että murojen syönti edisti terveyttä ja vähensi masturbointihaluja. 1890- luvulla moinen puuhastelu olikin ihan perisyntiä. “Tulepas poika pois sieltä kaapista syömään muroja, mitä sä aina nysväät siellä…”

… Pohjois-Amerikan lakotaintiaanit ovat vuosisatoja käyneet saunan kaltaisessa “hikimajassa”. Maja rakennetaan puhvelinnahkoista ja teltan keskellä kiukaan virkaa toimittaa kivikasa. Myös hikimajassa heitetään vettä kuumille kiville, mutta hikoilun jälkeen ei käydä vesipesulla. Hikoilu itsessään on puhdistautumista ja saunominen on pyhä toimitus. Tähän pyhään toimitukseen kuuluu olennaisesti piipunpoltto. Kylmän kaljan kittaaminen saunomisen yhteydessä ei kuulu pyhään toimitukseen, ei myöskään kiuasmakkara; vaikka miten yrittäisit näin väittää.

Lakota-intiaanien päälliköt kokoustavat v. 1868.

…Yhdysvaltojen kolmannella presidentillä Thomas Jeffersonilla oli vaimonsa kuoleman jälkeen rakkaussuhde oman orjansa Sally Hemingsin kanssa. 1800-luvun alkupuolella tällainen oli ennenkuulumatonta, mutta suhde pidettiinkin salassa. On esitetty, että Jefferson sai myös 6 lasta Sallyn kanssa. Tätä käsitystä tukee se, että Jeffersson vapautti kaikki 4 eloonjäänyttä lasta orjuudesta (2 lasta valitettavasti menehtyi). Myös Sally eli vapaana elämänsä loppuajat. Jeffersonin taloa Monticelloa remontoidessa löydettiin kadoksiin jäänyt asuintila; Sally Hemingsin huone. Huone sijaitsi lähellä Thomas Jeffersonin omaa makuuhuonetta. Äijä omisti yhteensä yli 500 orjaa; mutta nähtävästi yhdestä orjasta tuli sitten hänen rakastajattarensa ja lastensa äiti. Mikäli suhde olisi tuolloin tullut julki, olisi äijän maine ollut lopullisesti mennyttä. Siinä olisi voinut jäädä itsenäisyysjulistus allekirjoittamatta ja presidenttiys olisi ollut mennyttä. Äijä on saanut pärstänsäkin Yhdysvaltain rahoihin ja Mount Rushmore -vuorelle. Onneksi Mister President sentään tajusi vapauttaa omat lapsensa, eikä pakottanut näitä poimimaan puuvillaa pelloillaan. “Vuoden isä”- palkinto olisi ollut paikallaan, höh…

Thomas Jefferson ja Monticello 2 dollarin setelissä.

JUNALLA PÄÄSEE! AINAKIN JOSKUS… JA JONNEKIN!

Eteläisessä Suomessa moni työmatkalainen huokaisee helpotuksesta: talven lumikaaos ei ole toistaiseksi aiheuttanut VR:n kalustolle ongelmia. On se merkillistä; miten joka vuosi junaliikenne puuroutuu, kun maahan sataa muutama sentti lunta. Samalla tavoin joka vuonna “ensilumi yllätti autoilijat”. Ainakin siis harmailta hiuksilta on nyt vältytty kaikin puolin näiden leutojen kelien vallitessa.

Tulipa tästä poikkeuksellisesta tilanteesta mieleeni tarkastella muutamaa historiallista näkökulmaa rautateihin liittyen; ensimmäisenä tietenkin tuli mieleen päärautatieasema Helsingissä. Junaliikenne Helsingin ja Hämeenlinnan välillä aloitettiin v. 1862, nykyinen “kivimies”-asema on jo toinen asemarakennus Helsingin päässä. Kivimiehet eli “Lyhdynkantajat” ovat seisoneet paikoillaan vuodesta 1914. Sen kyllä huomaa, sen verran jäykkiä ja kivikasvoisia nämä ukkelit ovat.

Alkuperäistä asemaa purettiin pikkuhiljaa nykyisen aseman tieltä usean vuosikymmenen ajan. Tilannetta tietenkin hankaloitti… yllättäen… muutamat rakennusvaiheen aikana käydyt sodat. 1. maailmansodan aikana asemarakennus toimi venäläisten sotilassairaalana, 2. maailmansodan aikana jatkuvat pommitukset tekivät merkittäviä vahinkoja eikä haavoittuneiltakaan tietenkään vältytty.

Eikä siinä vielä kaikki; v. 1950 suurpalo tuhosi koko ullakkokerroksen alkutekijöihinsä. Palo oli saanut alkunsa hissistä. No nih, kukas siellä taas veteli Työmies-tupakkia hissimatkalla? Ärgh!

Ihan tällaista jälkeä ei Helsingissä syntynyt (kuva v. 1895 Montparnasse, Ranska)

V. 1990 tapahtui myös onnettomuus, kun yli 600 metriä pitkä tavarajuna rysähti suoraan aseman sisään. Kukaan ei onneksi kuollut, ainoastaan kuljettaja sai lieviä vammoja. Tämän jälkeen radoille lisättiin nykyisinkin käytössä olevat keltaiset stopparit. Ihmettelen kyllä, miten tuollainen stoppari pysäyttäisi yli puolen kilometrin pituisen täydessä lastissa olevan tukkijunan… Jos se juna on päättänyt porskuttaa eteenpäin, niin siinä ei maanittelut paljon auta: “Hei pysähdy nyt, jooko, tässä on tällainen puomikin että siihen pitäis kyllä niinku pysähtyy…”

Presidentti Kyösti Kallio sai päärautatieasemalla sydänkohtauksen v. 1940 ollessaan matkalla kotiinsa Nivalaan ja kuoli päälaiturille saattueensa ympäröimänä. Saattuessa oli mukana mm. hänen seuraajansa Risto Ryti sekä marsalkka Mannerheim. Valitettavasti väistyvä presidentti ei täten koskaan päässyt määränpäähänsä eli kotiin.

Mannerheimista puheenollen… 2. maailmansodan aikana erääseen tiettyyn junaan liittyy merkillinen tapahtuma: junaan saapui itse herra Hitler! Kyse oli marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivästä.

Mannerheim ja Hitler Immolassa 4.6.1942.

Mannerheim vastaanotti Hitlerin 15-vaunuisessa junassa, johon sisältyi mm. salonkivaunu, ilmatorjuntavaunu, autojenkuljetusvaunu ja makuutiloja. Marsalkka saapui junakyydillä Mikkelistä tapaamispaikkaan Vuoksenniskalle, Helsingistä saapui junalla suuri vastaanottoseurue ja Hitler itse lensi hävittäjäsaattueen kera Saksasta. Synttärilahjaksi Marski sai Saksan Kotkan ritarikunnan kultaisen suurristin sekä Hitlerin muotokuvan. Jee, bileet käyntiin! Vappupillit esiin, skumpat jakoon ja heitetään vaikka tikkaa tuohon Hitlerin pärstäkuvaan!

Kuvaa Marskin salonkivaunusta/Wikimedia Commons.

Tosiasiassa keskellä sotaa kaikki olivat vain tyytyväisiä, että Hitler ei esittänyt Suomelle mitään vaatimuksia ja kuuden tunnin vierailun jälkeen Hitler lähti paluumatkalle kohti Saksaa. Tapaamisessa oli pidetty puheita, yksityisiä keskusteluja ja syöty juhlalounas. Tapansa mukaan Hitler kieltäytyi alkoholista ja lihansyönnistä. Tämän jälkeen toivottavasti alkoivat oikeat synttärijuhlat; mene ja tiedä. Ehkä solmioita ainakin löysättiin hetken hiljaisuudessa helpotuksesta huokaillen.

Hämeenlinnan alkuperäinen asema postikortissa.

Ensimmäisen junayhteyden päätepaikka eli Hämeenlinnan rautatieasema tuhoutui sisällissodan yhteydessä v. 1918. Saksalaisten kranaatti räjäytti asemalla seisoneen punaisten ammusjunan. Tästä seurasi aikamoinen “KABOOM”. Uusi rakennus valmistui kuitenkin jo v. 1921 ja se on rakennettu lähes samanlaiseksi kuin alkuperäinenkin.

Päärataa jatkettiin v. 1870 (tietenkin keisarivallan aikana) Venäjälle Pietariin ja v. 1876 Toijalan kautta Tampereelle. Siitä eteenpäin rataverkkoa laajennettiin pikkuhiljaa, mutta nykypäivänä lentoreitit ovat tietenkin varteenotettava vaihtoehto pidemmille matkoille. Ensimmäisten junien kulkunopeus oli noin 25 km/h, mutta sekin oli siihen aikaan parempi kuin hevoskyydin nopeus.

Sitten jos/kun ne järkyttävät lumimäärät tänne eteläänkin taas “yllättäen” saapuvat, voisi se hevoskyyti olla itse kullekin paras vaihtoehto.

Kauheassa liikennekaaoksessa voisit painella hienosti menemään hevosella tukka tuulessa hulmuten, kuten Legolas Sormusten herrassa!

Bussit ja autot seisoisivat lumipenkereissä, juna-asemilla tulisi kuulutuksia junien myöhästymisistä ja peruutuksista, pomo soittelisi perään, mihin olet jäänyt… Samaan aikaan kaikki ihmiset näyttäisivät sinulle iloisesti keskaria uljaita kannustushuutoja huutaen; kuten “mee nyt v***uun siitä elvistelemästä!” tai “ota kyytiin, v***u, maksan ihan mitä vaan!”