Akka on mielenkiinnolla ja surulla seurannut tilanteen kehittymistä. On hirvittävä sääli seurata, millaisia toimenpiteitä rahalla saa ja millaisella hevosella pääsee. Tässä tapauksessa uutisoinnin ja kommentoinnin taso on kerrassaan hirvityksen kauhistus.
On vaikeaa jopa ajatella, millaisia olosuhteita tutkimusmatkailijat ja napamatkailijat aikoinaan 1800- ja 1900-luvun puolilla kokivat; jopa 2-3 vuotta jouduttiin umpijäissä kärsimään mm. keripukista ja syömään omia kuolleita kavereita kengänpohjineen ilman mitään tietoa pelastuksesta.
Tässä(kin) tapauksessa matkaan lähdettiin ehkä liian heikoin eväin ja varustein.
Akka toivoo Titanic-friikkinä parasta lopputulosta, mutta se lienee mahdotonta. Aika ei vain taida riittää, mutta matkaan lähdettiin kuitenkin (toivottavasti) riskit tietäen. Jos siitä on valmis maksamaan oman henkensä, olkoon se jokaisen oma valinta. Titanic on kuitenkin toivottavasti nähty, sehän se oli matkan tarkoitus joka tapauksessa.
Ja jep, melkein neljään kilometriin ei mennä sillipurkilla ja peliohjaimella.
Hengessä mukana ja parasta toivoen,
yst. terv. Akka
