Artikkelit

Julkaistu

MAAILMAN VANHOJA JA UUSIA IHMEITÄ

Hieman yli parisenkymmentä vuotta sitten alkoi hiuksia nostattava kilpailu: jostakin merkillisestä syystä maailmaan oli saatava uudet seitsemän ihmettä ja äkkiä! Kuinkas kilpailulle sitten kävikään: äänestykseen osallistui maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa äänestäjää ja uudet ihmeet valittiin peräti 174 kohteen listalta v. 2007.

Sfinksi puoliksi esiin kaivettuna vuosien 1867-1899 välisenä aikana.

Akka ei ole löytänyt ainuttakaan selitystä sille, miksi näitä ”muinaisen maailman” ihmeitä piti edes uusiksi rukata, mutta mitäpä tuosta. Palataan näihin uusiin ihmeisiin sen jälkeen, kun on ensin tarkasteltu näitä vanhoja ihmeitä ja niiden alkuperää.

Itse asiassa Akallekin oli yllätys, että näitä maailman vanhoja ihmeitä alettiin mainita eri filosofien ja historioitsijoiden kirjoituksissa jo 400-200-luvuilla eaa. alkaen.

Olihan se nyt kuitenkin päivänselvää, että jokainen itseään kunnioittava vilohsoovi matkaili maailmalla, jos vain rahapussi sellaisen harrastuksen salli! Varsinkin Egyptin pyramideja kunnioitettiin yleisesti, mutta esim. Rodoksen kolossi mainitaan tällaisena ihmeenä jo ennen sen romahtamista v. 226 eaa.

Osittaisia listoja ja säilyneitä listoja tunnetaan kuitenkin toistakymmentä ja näitä varhaisia listauksia voidaankin pitää jonkinlaisina aikansa matkailumainoksina. ”Koe ainakin nämä kerran elämässäsi, tollo! Et varmasti kuitenkaan pääse reissulle uudestaan!”

Colossus of Rhodes/1880.

Lopullinen seitsemän ihmeen lista vakiintui kuitenkin vasta 1500-luvulla, kun hollantilainen taiteilija Maarten van Heemskerck (1498-1574) maalasi näistä kohteista seitsemän öljyvärimaalausta. Myöhemmin hän maalasi vielä Colosseum-teoksen, mutta tämä rakennelmahan ei näihin seitsemään ole kuulunut. Noh, v. 1572 myöskin hollantilainen Philip Galle (1537-1612) otti näistä maalauksista innoitusta omiin kaiverrustöihinsä Octo Mundi Miracula-sarjallaan. Myös näissä töissä esiintyy Colosseum (octo = kahdeksan).

Gardens of Babylon/Maarten van Heemskerck/WondersoftheWorld.

Heemskerck vieraili itse aikanaan Colosseumilla, mutta ilmeisesti tätä rakennusta ei hyväksytty seitsemän ihmeen joukkoon, sillä alkuperäiset ja vanhimmat listat ovat kuitenkin olleet olemassa jo ennen ajanlaskun alkua. Colosseum rakennettiin vasta 70-80-luvuilla jaa. eikä sitä täten pidetty yhtä antiikkisena, kuin listan muita ihmeitä. Tässä lisäinfoa näistä töistä ja tästä päätelmästä:

https://www.cartographerstale.com/p/the-seven-wonders-of-the-ancient Ihastuttavia vanhoja kuvia ja infoa näistä töistä

Laitetaanpa tähän vielä muistin virkistykseksi nämä vanhat seitsemän ihmettä ja sen jälkeen katsahdetaan näitä nykyajan (pellemeininki-) ihmeitä:

  1. Rhodoksen kolossi 2. Gizan suuri pyramidi (Khufu, ennen Kheops) 3. Babylonin riippuvat puutarhat 4. Halikarnassoksen mausoleumi 5. Artemiin temppeli 6. Zeuksen patsas Olympiassa 7. Alexandrian majakka. Näistä luonnollisesti vain pyramidi on jäljellä ja kaikki muut kuusi kohdetta on rakennettu vuosisadoilla 600-200 ennen ajanlaskun alkua ja ennen pitkää romahtaneet/kadonneet/tuhoutuneet/joutuneet mustaan aukkoon.

Mars eteenpäin, sanoi Akka lumessa. Nykyiset ihmeet on siis tosiaankin valittu yli 100 miljoonan äänestäjän valitsemana ja tästä nousikin jonkinlainen haloo. Äänestäjä sai antaa useita ääniä kohteelleen ja useissa maissa järjestettiin kampanjoita omien kohteiden tukemiseksi, joten näitä tuloksia ei pidetty kovinkaan virallisina ja luotettavina. Koko hankkeen alkuunpanija New 7 Wonders of the World -säätiö saikin aiheesta paljon negatiivista palautetta, mutta tässä nämä seitsemän nyt sitten ovat:

  1. Kiinan muuri ei juuri esittelyjä kaipaa. Tämä vuosien 680 eaa. – 1681 jaa. aikana rakennettu muuri on yhteensä yli 20 000 kilometriä pitkä puolustusmuuri eikä sitä todellakaan voi nähdä Kuusta. ISS:n komentaja Leroy Chiao on tosin onnistunut valokuvaamaan muurin avaruusasemalta, joka kiertää 400 kilometrin korkeudessa.

https://www.chinahighlights.com/greatwall/fact/building-time.htm kysymyksiä ja vastauksia muurin historiasta

Yllä mainittu valokuva NASAn sivuilta.
  1. Taj Mahal, Intia. Tämä turistien suosima mausoleumi rakennettiin vuosina 1631-1653 Shah Jahanin kuolleen vaimon Mumtaz Mahalin muistomerkiksi. Palatsin rakennuskustannusten arvioidaan olleen nykyrahassa yli 800 miljoonaa dollaria ja vuosittain kohteessa käy peräti 7-8 miljoonaa turistia.
Taj Mahal kuvattuna n. vuonna 1890.

https://whc.unesco.org/en/list/252 UNESCOn maailmanperintökohteiden lista

  1. Petran kalliokaupunki, Jordania. Nabatealaisten uskotaan alkaneen rakentaa Petraa noin 400-luvulla eaa., mutta varhaisimpia merkkejä asutuksesta alueella on jo 7000 eaa. Ilmeisesti useat maanjäristykset tulevina vuosisatoina aiheuttivat kuitenkin kaupungin lopullisen hylkäämisen, sillä kaupunki oli täysin riippuvainen vesijohtoverkostostaan. Sveitsiläinen tutkimusmatkailija Johann Ludwig Burckhardt (1784-1817) löysi kuitenkin Petran uudelleen v. 1812.
Petran aarrekammioksi kutsuttu rakennus/WikimediaCommons.

https://www.nationalgeographic.com/history/article/lost-city-petra National Geographicin artikkeli tästä kuuluisasta Indiana Jones-kaupungista

  1. Chitzen Itza, Meksiko. Tämä Maya-kulttuurin kaupunki rakennettiin eri lähteistä riippuen n. 600-luvulta 900-luvulle jaa. ja aluetta asutettiin vielä espanjalaisten saapuessa 1500-luvulla. Paikan tunnusmerkki on El Castillo-pyramidi eli Kukulcanin temppeli, jonka huipulle on 91 porrasta kullakin sivulla (yhteensä 364) ja ylin yhdistävä kerros on porras numero 365. Melkein 10 miljoonaa turistia vuosittain vierailee alueella ja kevätpäiväntasauksena pyramidin porrasrakenteet muodostavat käärmemäisen kuvion, jota monet saapuvat ihailemaan.
Temple of the Kukulcan/UNESCO.

https://www.chichenitza.com/equinox Infoa ja kuva tästä merkillisestä käärmekuviosta portaiden varjossa.

  1. Machu Picchu, Peru. Tämän kohteen uskotaan olevan Inka-hallitsija Pachacutille (1438–1472) rakennettu palatsikompleksi 1400-luvulla, mutta jo vuosisata myöhemmin paikka hylättiin konkistadorien tuhotessa koko kulttuurin henkihieveriin. Hiram Bingham (1875-1956) löysi paikan kuitenkin paikallisten asukkaiden opastamana v. 1911. Turismia alueella rajoitetaan edelleen voimakkaasti ja lippuja täytyy varata jopa puoli vuotta etukäteen.
Hiram Bingham telttansa edessä v. 1912.

https://www.euronews.com/travel/2026/05/28/machu-picchu-overtourism-a-bucket-list-dream-is-turning-into-a-nightmare-for-visitors Muutamia päiviä vanha uutinen, jossa kerrotaan turismin vaikutuksista kohteessa

  1. Kristus Vapahtajan patsas, Brasilia. Rio De Janeiron Corcovado-vuorella sijaitseva patsas rakennettiin vuosina 1922-1931 ja sen kokonaispituus jalustan kanssa on 38 metriä. Käsien pituus puolestaan on 28 metriä ja patsas on rakennettu teräsbetonista ja ruotsalaisesta vuolukivestä. Patsas on sittemmin saanut useita kopiota ympäri maailmaa ja alkuperäistä patsasta käy ihailemassa jopa 6000 turistia päivässä. Suomen täyttäessä 100 vuotta v. 2017 patsas valaistiin sinivalkoiseksi – hauska knoppitieto!
Christ the Redeemer/WikimediaCommons.

https://freewalkertours.com/christ-the-redeemer-in-rio-de-janeiro/ Historiaa ja kuvia rakennustöistä

  1. Colosseum, Italia. Noh, vihdoin ja viimein tämä rakennus lunasti paikkansa tällä maailman ihmeiden listalla. Colosseum tosiaan rakennettiin keisari Vespasianuksen (9-79 jaa.) kaudella ja valmistui v. 80 keisari Tituksen valtakaudella (39-81 jaa.). Areenalle mahtui enimmillään jopa 80 000 katsojaa ja käytössä tämä rakennus olikin noin 400-luvulle asti, kunnes kristinusko vakiintui valtauskonnoksi ja areenaa käytettiin mm. työpajoina, asuntoina, luostarina jne. Valmistuttuaan areenaa käytettiin jopa meritaistelunäytöksiin, sillä areenan pystyi ainakin tuolloin täyttämään vedellä (aikalaistekstien mukaan). Useat tulipalot ja maanjäristykset ovat tuhonneet rakennelmaa vuosisatojen aikana, mutta tietenkin tämäkin on yksi maailman suosituimmista nähtävyyksistä.
Colosseum kuvattuna v. 1893.

https://www.thecolosseum.org/facts lisää mielenkiintoista knoppitietoa

No niin, nyt täytyykin hetki hengähtää, tuumii Akka lumessa mummon takana. On nimittäin äärimmäisen mielenkiintoista katsoa myös tätä 174:n ehdokkaan listaa, josta sitten lopulta päädyttiin vain 21 finalistiin.

Tähän väliin Akka yritti laittaa linkin näihin listoihin, mutta nähtävästi Akka on nyt kiellettyjen listalla katsottuaan sivuja turhan tiuhaan. Outoa sinänsä, mutta bottejahan nuo epäilevät. Katsokaa te muut, mikäli pystytte. Googlatkaa Nominee Long List.

Kyllä, Akka myöntää heti, että tuli sitten katsottua melkein kaikki kohteet, joista Akka ei ollut aiemmin kuullutkaan. Tällaisissa tapauksissa tieto ei lisää tuskaa, sillä Akka löysi heti muutaman esimerkin kohteista, joiden ei tälle listalle olisi pitänyt edes päätyä:

Big Hole, Etelä-Afrikka. 1800-luvulla kaivettu ja sittemmin vedellä täyttynyt timanttikaivos, jonka tuhannet alkuperäiskansojen työntekijät kärsivät taudeista, huonosta hygieniasta, työolosuhteista ja onnettomuuksista kaikkien vuosien varrella. Okei, maailman syvin käsin kaivettu kaivos, myönnettäköön se, mutta MIKSI tällainen kohde oli listalla?

Big Hole.

https://en.wikipedia.org/wiki/Big_Hole

Angel of the North, Pohjoisen enkeli, Englanti. V. 1994-1998 rakennettu patsas on 20 metriä korkea ja siipien pituus on 54 metriä. Teos on Antony Gormleyn ideoima ja se on rakennettu ruostuvasta teräksestä. Teos seisoo vanhan kaivoksen mailla ja sen on tarkoitus herättää ajatuksia politiikasta, taiteesta, kulttuurista ja historiasta jne.

Akan ainoa kysymys: MIKSI tämäkin kohde oli tällä listalla. Teos maksoi nykyrahassa mitattuna noin 1,5 miljoonaa puntaa… Akka ei paheksu teosta eikä sen esittämiä arvoja; ainoastaan sen päätymistä tällaiselle listalle, jossa muut kohteet ovat yleensä historiallisia ja rakennustaidon äärimmäisiä ihmeitä ennen teollista rakennustekniikkaa.

Angel of the North.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa; tutustukaa näihin kohteisiin listoilla ihan maailmaa avartaaksenne, jos sellaista mahdollisuutta ei nyt ole näkyvissä! Jo antiikin ajoista asti näitä historiallisia nähtävyyksiä kuitenkin hämmästeltiin kirjallisesti, mutta nykyään sellaista havainnointia voi kukin tehdä omilla lomamatkoillaan ihan itsekin. Tai etänä verkossa.

Menneinä aikoina matka Euroopasta Egyptiin vaati useita laivamatkoja ja kamelin selässä käyskentelyä, kuten Aasiassakin kauppareittejä pitkin. Tällaisia huvituksia myydään nykyään lähinnä viihdykkeinä, joita nuo menneet tutkimusmatkailijat eivät varmastikaan voisi ymmärtää.

”Mitä hel**ttiä? Matkailijat maksavat itsensä kipeäksi päästäkseen kamelin selkään ihan vain huvikseen?” voisi egyptologian isäksi kutsuttu Sir Flinders Petrie (1853-1942) sanoa.

Jep, tähän on tultu, Sir Petrie, tähän on tultu. Kaikki Egyptissäkin on myytävissä erikoishintaan turisteille!

Julkaistu

ANIMALIA PARADOXA

Ei tarvitse olla kummoinenkaan kukkahattutäti, viherpeukalo tai viherpipertäjä tunnistaakseen Arvoisan luonnontieteilijän Carl von Linnen (1707-1778) nimen.

File:Carolus Linnaeus.jpg
Carolus Linnaeus/Per Krafft the Elder/1774.

Hänhän tunnetusti kehitti taksonomiaa eli eliöiden luokittelujärjestelmää tieteellisten tutkimusmatkojensa perusteella. Linnen tärkeimmän teoksen Systema Naturaen 1. painos julkaistiin v. 1735 ja tulevina vuosina siitä tehtiin lukuisia lisäpainoksia ajantasaisine päivityksineen. Tämä teos siis luokittelee eliölajit nisäkkäisiin, matelijoihin, kaloihin jne.

Näissä teoksissa Linne listaa noin 10-16 000 eri eliölajia, mikä kuitenkin tuolloiseen aikaan oli jo huima saavutus. Nykyisin uusia lajeja löydetään keskimäärin juurikin 16 000 vuodessa ja maailmassa arvioidaan olevan nyt n. 2,5 miljoonaa tunnettua eliölajia (University of Arizona).

Vampire hedgehog/BBC.

Lajimäärän arvioidaan kuitenkin olevan jopa lähemmäs 9 miljoonaa tai jopa siitäkin reippaasti enemmän.

Täytyy kuitenkin muistaa, että näihin eliölajeihin luokitellaan myös esim. sienet, hiivat ja kaikenlaiset muutkin kettumaiset pahukset, jotka vain ikinä elämää jollakin lailla pihisevät.

On siis ymmärrettävää, että edes arviointia lajien todellisesta määrästä on vaikeaa tehdä. Jotkut tutkijat veikkaavat jo miljardien asteikolla.

Harva kuitenkaan on koskaan kuullutkaan, että näissä Systema Naturaen viidessä ensimmäisessä painoksessa on myös oma osastonsa myyttisille eläimille: Animalia Paradoxa eli kyseenalaiset eläimet. Tässä osastossa mainitaan eläimiä, joista ei ole tieteellisiä havaintoja tai niistä on kuultu esim. alkuperäisasukkaiden kertomana.

Meille nykyajan ihmisille otukset kuten feeniks, yksisarvinen, seireeni ja lohikäärme ovat hyvinkin tuttuja, mutta Linne kirjasi näistä lajeista omat määritelmänsä ja kuulemansa tiedot ylös.

WikimediaCommons.

Linne kirjoitti esimerkiksi pelikaanista, että kertomusten mukaan tämä lintu nokkaisisi omaa jalkaansa ruokkiakseen verellä poikasiaan, mutta ilmeisesti hän itsekin epäili tällaista toimintatapaa tällä (tuolloin vielä) kyseenalaisella linnulla. Vasta kymmenennessä painoksessa Linne luokitteli pelikaanin oikeaksi eliölajiksi ja antoi sille latinankielisen lajinimen Pelecanus.

Feeniks-linnusta Linne puolestaan kertoi, että tätä lintua on olemassa vain yksi yksilö ja se nousee aina uudestaan roviosta poikasena elääkseen elämänsä onnellisia hetkiä uudelleen.

Noh, kaikkihan me tiedämme tämän lajin professori Dumbledoren lintuna, mutta myyttisenä hahmona tämä lintu on tunnettu ainakin muinaisessa Kreikassa, Egyptissä ja Persiassa useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua, ehkä peräti jo niinkin kaukaa kuin v. 1450 eaa.

On aina mielenkiintoista huomata, miten eri kulttuurien myyteissä ja legendoissa löytyy yhteneväisiä piirteitä, mutta kyllähän kaupankäyntiä ja asuinpaikan vaihtoa tuolloin tapahtuikin aivan eri tavalla kuin nykyään. Nykyään se on suhteellisen helppoa, kun taas entisaikaan oli mentävä leivän perässä vaikka maailman ääriin, jos sitä oli sieltä löydettävissä.

Tämän Animalia Paradoxa -osaston perusteella voisi sanoa, että täysin tieteellisesti suuntautunut ja kouluttautunut Linne havainnoi ensimmäisenä tällaisia väitettyjä kryptidejä eli eläimiä, joista ei ollut tieteellistä havaintoa.

Oliko Linne siis omalta osaltaan kryptozoologian edelläkävijä? Ainakin Akan mielestä näin voisi sanoa, huumorilla tietenkin, sillä Linnen tarkoitus oli selvästikin hälventää rajaa mystisten, myyttisten ja tunnistettujen eläinten välillä. Miksipä muutenkaan olisi otsikko kiistanalaiset/ristiriitaiset eläimet?

Tästä aiheesta Akan piti tietenkin ottaa onkeensa ja tarkastella, mitä nykyisiä, mystisiä eliölajeja voisimme lisätä tähän kunnianarvoiseen mysteerieläinten listaan!

Joten, let’s go:

Skinwalker on nykyään tunnettu termi mm. Skinwalker Ranch -sarjan perusteella. Tämä termi on lähtöisin erityisesti Pohjois-Amerikan Navajo-heimolta, mutta tällainen hamo on tunnettu muuallakin maailmassa eri nimillä. Skinwalkerille on tyypillistä kyky muuntautua minkä tahansa eläimen hahmoksi ja otus on aina pahantahtoinen noita, ei mikään poppamies tai parantaja. Joskus skinwalker osaa teeskennellä ihmisten ääniä ja esim. huutaa apua jonkun sukulaisen äänellä houkutellakseen uhrinsa lähemmäs. Tämä hahmo elää uhriensa pelolla ja tästä syystä se käyttää useita eri keinoja pelotteluun. Skinwalkerin silmät myös hohtavat pimeällä ja se voi haihtua yhtäkkiä näkyvistä.

Bigfoot/Sasquatch, Yeti, Alma, Almas, Yowie kuvaavat kaikki eri puolilla maailmaa esiintyvää karvaista, ihmisapinamaista otusta. Kuten skinwalker, nämä hahmot ovat tuttuja lukuisista tv-sarjoista. Alueesta riippuen turkin väriksi kuvaillaan valkoista, harmaata, mustaa ja punaruskeaa ja pituudeksi määritellään usein noin 2,5 m. Tunnusomaista näille ilmiöille on erittäin läpitunkeva haju alueella, vaikka havaintoa otuksesta ei olisikaan. On huomattavaa, että otuksen näköisiä kalliomaalauksia ja havaintoja on tehty jo useiden vuosisatojen ajan, joten mikään moderni ”tuote” tässä ei ole kyseessä.

Yksi parhaista kuvatuista videoista lienee edelleen Gimlin-Pattersonin filmi vuodelta 1967, jonka aitoudesta edelleen kiistellään.

Uudempi versio kymmenen vuoden takaa tarkennettuna.

Chupacabra eli suomeksi vuohenimijä tunnetaan erityisesti Etelä-Amerikassa. Tästä kojoottimaisesta olennosta on tehty havaintoja erityisesti Puerto Ricossa 1990-luvulta lähtien, mutta havaintoja tehdään edelleen. Otusta on kuitenkin kuvattu myös liskomaiseksi ja sen sanotaan usein seisovan kahdella jalalla pystyasennossa. Tällaisesta otuksesta on myös havaintoja eri puolilla maailmaa ja usein nämä ilmestykset saavat nimensä vanhan mytologian hahmon mukaan. Näitä on kussakin kulttuurissa niin paljon, että itse kukin voi tarkastella tällaista listaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_legendary_creatures_by_type#

Loch Nessin hirviö on tietenkin yksi tunnetuimpia olioita, ja tästä Akka on kirjoittanutkin joskus aiemminkin. Tämän otuksen varhaisin havainto on kuitenkin jo vuodelta 565, jolloin paikallinen munkki kuvaili näkemäänsä kirjallisessa muodossa:

Munkki seurueineen näki, kun mies oli uimassa tässä Loch Ness-lahdessa ja miehen kimppuun hyökkäsi hirvittävä peto. Kun lopulta veteen hypännyt pelastaja teki edessään ristinmerkin, peto perääntyi ja uhri pelastui.

Tästä syystä tarinaa epäilläänkin keksityksi, sillä tällaisilla tarinoilla munkkien oli helppoa levittää kristinuskoa kuulijoilleen. Noh, useat uudemmat havainnot on todistettu väärennöksiksi ja lukuisat tutkakuvat eivät ole juurikaan löytäneet mitään, mutta onhan näitä havaintoja kuitenkin mukava kenen tahansa bongata nykyteknologian avulla:

https://www.visitinvernesslochness.com/live-stream

Ogopogo lienee Euroopassa vähemmän tunnettu järviotus. Ogopogon sanotaan asuvan Okanagan-järvellä Kanadassa ja sen alkuperä perustuu paikallisten alkuperäisasukkaiden havaintoihin ja kieleen. Otusta kutsuttiin mm. järvikäärmeeksi ja järvihirviöksi, mutta toisaalta sen uskottiin olevan myös järven pyhä olento. Alueen paikallisten heimojen uskomukset eroavat toisistaan, mutta havaintoja on kuitenkin useita. Otusta kuvataan samalla tavoin kuin Nessietä eli käärmemäinen ja vedessä näkyy yleensä sen kehon muodostamia kumpuja pinnan yläpuolella.

https://www.bbc.com/travel/article/20200309-ogopogo-the-monster-lurking-in-okanagan-lake

Mokele-mbembe -otus elelee puolestaan Kongossa ja Kamerunissa Afrikassa. Sitä kuvaillaan dinosauruksen näköiseksi ja kokoiseksi pitkän kaulansa ja häntänsä kanssa, mutta tutkijoiden mukaan tässä oliossa myytit ja legendat ovat tehneet tehtävänsä: kaikenlaiset äänet ja ilmestykset ovat muodostuneet asukkaiden keskuudessa myytiksi tästä omituisesta otuksesta, sillä sademetsää on surutta hakattu pelloiksi. Tällöin yksikin alueelle eksynyt suurehko eläin äänillään voi aiheuttaa paniikkia väestön keskuudessa ja legenda otuksesta elää. Mene ja tiedä; voihan siellä olla kuitenkin edes yksi sauropodi, kun ei näitä muitakaan ole vielä löydetty!

Sauropodeja/ScientificAmerican.

https://www.nationalgeographic.com/environment/article/congo-basin-mokele-mbembe-deforestation

Tähän listaan voisi laittaa sadoittain kaikenlaisia havaintoja eri otuksista ympäri maailmaa, emmekä siltikään voisi ymmärtää ollenkaan näitä ilmiöitä. Nykyisen kuvausteknologian kanssa on mahdotonta käsittää, miksi näitä tarkkoja kuvia ei ole eikä niitä tule, tai edes kuvien todenperäisyyttä ei pystytä varmistamaan.

Joten: olemme kuitenkin edelleen Linnen kehittämällä listalla ja hänen sittemmin poistamallaan osastolla Animalia Paradoxa yli 300 vuotta myöhemmin!

Kiitos, arvoisa Herra Linne tekemästäsi valtavasta työstä, jonka laajuutta me emme enää välttämättä ymmärrä. Me vain joudumme/saamme opiskella tutkimustesi perusteella tekemää luokittelua.

Akan huomio ja lisäys tähän listaan: Yksisarviset kuuluvat edelleen tähän kiistanalaiseen joukkoon. Niitä näkyy varsinkin Japanissa ja My Little Ponyn läheisyydessä. Niissä voi olla glitteriä ja erivärisiä harjoja ja häntiä. Niiden myyttiset nimet voivat viitata sateenkaareen, omanapiirakkaan tai ihan mihin tahansa.

Tämäkin huumorikuvaelma edellä on elävää tietoa, joka todennäköisesti jää unohduksiin muutamien satojen vuosien kuluessa. Sen jälkeen näitä poneja ihmetellään, että oliko niillä rituaalista tai uskonnollista merkitystä, kuten arkeologit yleensä pohtivat.

Julkaistu

KOLMAS KIVI AURINGOSTA… MUTTA MISTÄ LÄHTIEN?

Kuten arvoisa herrasväki saattanee muistaa, helmikuussa muuan Herra Isoherra Presidentti Trump käskytti alamaisiaan julkaisemaan aiemmin salattuja ufotiedostoja. Perjantaina 8.5.2006 Pentagon julkaisikin jonkinlaisen satsin videoita ja kuvia nöyrille kansalaisille ja näitä on sittemmin tulkittu puolin ja toisin.

UFO/Paul Trent/McMinnville, Oregon/11.5.1950.

Jokainen voi itse tarkastella näitä taivaalla näkyviä outouksia mm. Pentagonin ja The Black Vaultin sivustoilla.

https://www.war.gov/ufo Pentagonin sivusto

The Black Vault – Document Archive

Noh, mielipiteitä tästäkin julkaistusta sikermästä voisi esittää vaikka kuinka, mutta Akalle heräsikin kysymys paljon laajemmasta ihmetyksen aiheesta: miten, missä, koska ja ketkä ovat ylipäätään ammoisina aikoina oivaltaneet, että taivaankannella liikuskelee kaikenlaisia tähdiksi ja planeetoiksi kutsuttuja mollukoita?

Mitäköhän nuo muinaiset tarkkailijat ovat niistä ajatelleet; oliko kyseessä jumalat vai aivan konkreettiset toiset maailmat, aivan kuten heidän omansakin? Tätä viimeistä kysymystä lienee vaikea selvittää, mutta tarkastellaanpa tätä ensimmäistä osastoa kuitenkin tällä kertaa.

Useista kalliomaalauksista ja jopa mammutinluista on löydetty merkintöjä, joiden ikä on jopa 30-40 000 vuotta. Näitä merkintöjä on tietenkin vaikea varmasti tulkita, mutta yhtäläisyyksiä menneiden aikojen tähtikuvioihin ja niiden vuosittaisiin siirtymisiin taivaalla on todellakin olemassa.

Tähtikuvio Orion on yksi yleisimmistä kuvioista ja useissa kulttuurissa tämä tähtikuvio tulkitaankin miehen hahmoksi, jonka vyönä on kolme vierekkäistä tähteä. Samoin myös Göbekli Tepen pylväiden kuvioiden on esitetty olevan jonkinlaisia tähtitieteellisiä havaintoja kirjattuna ikuisesti kiveen, joten ainakin useiden kymmenien tuhansien vuosien aikana näitä havaintoja lienee kuitenkin tehty.

Nykyisen, haitallisen valosaasteen puuttuessa yläpuolella tuikkiva, mystinen maailma on varmasti kiinnostanut tuolloisia tavan tallaajia ihan urakalla leirinuotion äärellä. Ja sille maailmalle on tietenkin haluttu saada jonkinlaista selitystä, joten näiden kaukaisten led-lamppujen liikehdintää on jollakin tavalla alettu porukalla kirjata ylös.

Aboriginaalien Wandjina-kalliotaidetta/DailyTelegraph.

Planeetat ja tähtikuviot alkavat tietenkin esiintyä nimeltä mainittuina vasta kirjallisen historian aikana, mm. babylonialaiset kirjasivat tarkasti mm. Auringon, Kuun, Merkuriuksen, Jupiterin, Saturnuksen ja Venuksen liikehdintää ainakin vuodesta 1800 eaa. alkaen. Seurannan tarkoituksena oli lähinnä saada ennusmerkkejä ja viestejä jumalilta, joiden uskottiin taivaalla kiertävän. Varhaisimpia tähtientarkkailutorneja rakennettiin kuitenkin jo n. 4000 eaa.

Kreikan taivaankatselun historiassa on mainittava mm. moniosaajat Eratosthenes (276-194 eaa.), Klaudios Ptolemaios (85-165 jaa.) sekä Hipparkhos Nikaialainen (190-127 eaa.), jotka kukin edistivät omalta osaltaan käsitystä astronomiasta.

Aristarkhos Samoslainen (310-230 eaa.) oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka ehdotti heliosentristä eli aurinkokeskeistä maailmankuvaa, mutta varsinkin juuri aiemmin mainitun Ptolemaioksen käsitys maakeskeisestä maailmankuvasta piti pintansa aina 1400-luvulle asti. Tuolloin muuan Nikolaus Kopernikus (1473-1543) esitti perustelunsa heliosentriselle maailmankuvalle, mutta kesti vielä 100 vuotta, ennen kuin muuan Galileo Galilei (1564-1642) teleskooppeineen vaikutti asiaan ja aurinkokeskeinen malli valtasi lopulta nämä maakeskeiset teoriat. Onko kukaan koskaan kuullut näistä tyypeistä?

Portrait of Galileo Galilei/Justus Sustermans/n. v. 1640.

Egyptin astronomia 3000-luvulla eaa. näkyy edelleen mm. pyramidien suunnittelussa, sillä ne on tarkasti suunnattu kohti Pohjantähteä. Niilin vuosittaiset tulvat ennustettiin myös tähtien avulla ja useat temppelit on suunnattu jotakin tiettyä taivaankappaletta kohti. Egyptiläisille taivas oli täynnä jumalia ohjaamassa sieluja kohti ikuista elämää ja se näkyi kaikessa taiteessa ja mytologiassa, kuten hautakammioidenkin seiniltä voimme nykyään lukea (tai katsoa jostakin dokkarista, perustavis ei osaa lukea hieroglyfejä…). Orion edusti egyptiläisille Osirista -alamaailman jumalaa- ja Sirius edusti tämän vaimoa Isistä.

On myös esitetty (mm. Graham Hancock), että alkuperäinen sfinksin pää olisi ollut leijonanpää, sillä sfinksi on suunnattu suoraan Leijonan tähtikuvioon. Akka uskoo tämän sataprosenttisesti, sillä ihan vain koon puolesta tuo faaraon-irvikuva-naama on liian pieni sopiakseen muutoin jykevään vartaloon. Täytyy vain toivoa, ettei sfinksin alkuperäinen pää ollut Darth Vaderin kypärä, sillä sekin sopisi kyllä hyvin tähän muodostelmaan!

Sfinksi v. 1878/RareHistoricalPhotos.

Myös Kiinassa, Intiassa ja tietenkin maya-kulttuureissa tätä valtavaa astronomista karttaa on täydennetty aivan samalla tavalla tarkkailemalla ja seuraamalla. Mm. maya-kulttuurissa uskottiin maakeskeiseen maailmankuvaan ja taivaankannen jumaluuksiin, mutta havainnointia tehtiin tarkasti pimennysten ja päivänseisauksien ja -tasauksien suhteen. Yksi harvoista säilyneistä kirjallisista todisteista on Dresdenin koodeksi, jossa kuvataan mm. astrologiaa ja planeetta Venusta. Kukahan mahtoikaan tuhota juhannuskokossa kaikki mayojen kirjalliset historiikit… hmm… Aku Ankka vai espanjalaiset konkistadorit? Pitänee miettiä hetken aikaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dresdenin_koodeksi

MUTTA: miten nämä loput planeetat löydettiin ja niiden pienemmät kuut? Yksinkertaista, rakas Watson: teleskooppien avulla tietenkin vasta myöhäisempinä aikakausina. Tai ainakin näin virallinen tarina kertoo; ehkäpä nuo merkilliset UAP:t ovat kertoneet meille jo aikapäiviä sitten kaiken tarpeellisen! Nykyään ne pyörivät vain ympyrää, jotta me moukat saamme ikuistettua heitä tutkakuviin ja videolle. Käynnissä onkin kiivas kamppailu: minkä lajin edustajat saavat itseään eniten kuvatuksi? Voittaja saa muhkean Tokmanni-ämpärin täynnä siivousvälineitä! Täytyyhän se UAP pitää puhtaana, kuten koditkin!

Vain viisi planeettaa tiedettiin muinaisina aikoina ennen teleskooppeja: Merkurius, Venus, Saturnus, Mars ja Jupiter. Vasta 1600-luvulla löydettiin Jupiterin neljä kuuta ja Saturnuksen viisi kuuta. Vasta vuonna 1781 löydettiin seuraava planeetta; Uranus. Löydön teki tähtitieteilijä Frederick William Herschel (1738-1822) ja hän uskoikin aluksi löytäneensä ”vain” komeetan.

William Herschel/Lemuel Francis Abbott/1785.

1800-luvulla löydettiin lisää muitakin planeettojen kuita, mutta listalta puuttuu vielä joku, joka ei kuitenkaan tähän listaan enää edes kuulu: PLUTO. Vuonna 1930 Clyde W. Tombaugh (1906-1997 vihdoin löysi Pluton Percival Lowellin (1855-1916) epäilysten pohjalta. Lowell epäili yhdeksännen planeetan olemassaoloa jo v. 1902 ja hän perustikin observatorion juuri tätä tarkoitusta varten. Eikä mennyt sitten enää kuin kolmisenkymmentä vuotta uuteen löytöön tuon ajan tekniikalla, mikä huikea saavutus!

https://lowell.edu/discover/history-of-pluto

Nykyään jo pelkästään teknologinen kehitys on ollut niin päätä huimaavaa, että kaikenlaisia löytöjä tehdään melkein päivittäin. Varsinkin tämä seuraava kuva herätti Akan mielenkiinnon.

https://www.sciencedaily.com/releases/2026/05/260511213136.htm Science Dailyn sivustolla uusin ja tarkin kuva universumista… ilmeisesti… ihan kuin ultraäänikuva jonkun vatsasta…

Jep, upeaa, fantastista, näitähän me moukat ymmärrämme mitä parhaiten! Akka lainaa tässä humoristisesti jotakuta nimeltä mainitsematonta presidenttiä…

Mikäpäs siinä, kunhan nämä asiantuntijat tarkkailevat niitä yllättäviä ja mahdollisesti putoavia mollukoita tarpeeksi, niin tällaiset kuvat ovat ihan ok. Jokuhan näitä osaa kuitenkin tulkita. On myös mielenkiintoista, että juuri äskettäin 10.5.2026 löydettiin taas uusi komeetta 2026 JH2, joka ohittaa Maan vain 90 000 kilometrin päästä 18.5.2026. Havainnolla ja ohituksella on siis eroa vain noin viikko… nykyisellä teknologialla? Miten tällainen on mahdollista?

https://www.virtualtelescope.eu/2026/05/13/near-earth-asteroid-2026-jx2-very-close-encounter-an-image-13-may-2026/ Virtual Telescope-sivusto, lisäinfoa uudesta löydöstä

Laittakaahan kuitenkin siellä rapakon takana lisää sitä UAP-materiaalia julkiseksi, sillä nämä viimeksi julkaistut matskut eivät sinällään ole mitään uutta. Kaikkihan meistä ovat kuitenkin nähneet jonkin videon tai kuvan lentävästä pallukasta taivaalla tai joistakin valoilmiöistä? Yeah, nyt pitää saada todisteita Roswellin v. 1947 alieneiden ruumiista dokumentoituina kirjallisesti sekä kuvina, kiitos! Sehän vasta olisikin jotakin suurta ja hienoa. ”Sorry, it was a weather balloon!”

Näillä taas mennään, onneksi saimme kuitenkin edes tietoa Euroviisujen tilanteesta: videolla näkyvät langat Lindan jousesta ovat siis soitossa katkenneita jouhia. Akka oikeasti luuli, että ne ovat jonkinlaisia lankoja sidottuina viuluun ja jouseen, ettei jousi pudotessaan joutuisi vahingossa kadoksiin vauhdikkaan soitannan mylläkässä. Kas näin ajattelee käytännöllinen Akka, joka ei tosiaankaan ymmärrä viuluista yhtikäs mitään ja luulee avaruuskuvia ultraäänikuviksi.

https://www.is.fi/viihde/art-2000012004672.html

Tai ainakin yhtä vähän kuin tässä maassa ymmärretään droonien päälle tänä armon vuonna 2026, toukokuun 15. päivä. Voi hallelujaa tätä häpeänaurua, vaikka asiassa ei olekaan mitään hauskaa. Pitääkö tässä kaikkien kansalaisten hankkia jonkinlainen droonin pudotustykki tai Liekinheitin? Muahahhaa ja tsemppiä huomiseen leikkimieliseen laulukilpailuun sinne Wieniin!

JOITAKIN LISÄLINKKEJÄ KIINNOSTUNEILLE:

https://www.space.com/what-did-ancient-humans-know-about-astronomy

https://astro4dev.org/7-ancient-cultures-and-how-they-shaped-astronomy-guest-blog/

https://medium.com/@jawadkhan2840/celestial-guides-and-divine-beings-how-ancient-civilizations-interpreted-the-stars-2e21ae30842a

Näissä linkeissä tarkastellaan muinaisia uskomuksia ja eri kulttuurien astronomisia havaintoja tarkemmin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Pentagon_UFO_videos Pentagonin UFO-videot… oh, really…

https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_discovery_of_Solar_System_planets_and_their_moons#2020s Tarkat päivämäärät eri taivaankappaleiden löytymisistä

https://www.ursa.fi/tahtitieteesta/tietoa-tahtitieteesta/tahtitieteen-historia.html

Julkaistu

AND THE WINNER IS… VINLAND!

Kohta on taas käsillä se aika vuodesta, kun erään maailmankuulun laulukilpailun hypetys nousee korkeuksiin. Suomea veikataan taas varmaksi voittajaksi – kuten niin usein aiemminkin – mutta sehän jää taas kerran nähtäväksi. Arvoisa herra Lordi voitti hirviöpelimanneineen vuonna 2006, joten kaikki on toki mahdollista. Olisihan se hauskaa nähdä, kun voittajaksi julistettaisiin upean rummunpärinän säestämänä… FINLAND (mikäli tällaisella voitolla on jollekulle jotakin merkitystä). MUTTA… jos voittajaksi julistettaisiin VINLAND, voisi moni katsoja tähyillä kummissaan ympärilleen ja kysyä ettämitähäh.

Viikinkiajan VINLANDin sijainti on edelleen tutkijoille mysteeri, tokihan monia mahdollisia paikkoja on Vinlandin sijainniksi useina vuosikymmeninä esitetty. Mitään konkreettisia todisteita ei kuitenkaan tästä ”rehevästä viinirypälemaasta” ole kuitenkaan löydetty ja monet uskovat Vinlandin olevan jo 1960-luvulla löydetty L’Anse aux Meadows. Tästä paikasta Akka on kirjoittanut aiemmin jo vuosia sitten.

L’Anse aux Meadows/WikimediaCommons.

Kertomukset Vinlandin olemassaolosta pohjautuvat tietenkin viikinkien saagoihin. Nämä perimätietona kulkeneet kertomukset on kuitenkin kirjattu kirjalliseen muotoon vasta n. 250 vuotta niiden oletettujen tapahtuma-aikojen jälkeen, sillä viikingeillä ei esimerkiksi ollut käytössään pergamenttia kirjoitusta varten. Moni voi tietenkin kyseenalaistaa senkin, että ovatko saagat todellakin kirjoitettua historiaa vai mytologiaa, mutta niiden sisältö puhuu puolestaan ja monet seikat viittaavat niiden todellakin kertovan historiallisista tapahtumista. Useat eri kansat ja kulttuurit ovat säilöneet omaa historiaansa (yhdessä mytologian kanssa) suullisena tarinankerrontana, joten mitenkään poikkeuksellista ei tällainen toiminta ole.

Tällä kertaa paneudummekin tarkemmin siihen, MISSÄ Vinlandin uskotaan sijainneen ja MIKSI: mahdollisia paikkoja on siis esitetty tuhansittain, eikä mistään näistä ole vielä löydetty vedenpitäviä todisteita. Tärkein lähde Vinlandin metsästykseen löytyy tietenkin Erik Punaisen saagasta, sillä mitään muutakaan aineistoa ei tähän jahtiin ole saatavilla. Eri lähteet kertovat kuitenkin kukin omaa tarinaansa, joten katsahdetaanpa ensiksi tiedettyjä faktoja saagoista.

Erik Thorvaldsson/Punainen (n. 950-1003) syntyi Norjassa, mutta muutti jo lapsena perheensä kanssa Islantiin isänsä karkotuksen vuoksi (murhasyyte). Aikuisiällä Erik tappoi oman naapurinsa ja karkotettiin itsekin kolmeksi vuodeksi, joten hän lähti länteen ja perusti 980-luvulla Grönlantiin hyvin menestyvät siirtokunnat, itäisen ja läntisen. Erikin poika Leif oli kuitenkin kuullut islantilaiselta viikinki Bjarni Herjolfssonilta tämän purjehdusmatkasta, jolla seurue ajautui pois aiotulta reitiltä etsiessään näitä Erikin uusia tukikohtia. Tällä matkalla Bjarni miehistöineen näki heille ennen tuntemattomia rantakallioita ja saaria Islannista katsottuna lounaisella merellä. Bjarni ei kuitenkaan rantautunut näille rannikoille ja ajan mittaan seurue pääsi kuitenkin Grönlantiin, joka reissun tarkoituksena olikin.

Eric the Red Arngrimur Jonssonin teoksesta Gronlandia v. 1668.

Tämä mainittu Leif Erikinpoika (n. 970-1020) osti lopulta Bjarnin laivan ja lähti seurueineen (35 viikinkiä) tutkimaan näitä Bjarnin mainitsemia uusia rannikoita. Matkatessaan rannikkoa pitkin etelään maisemat vaihtuivat kallioisista jyrkänteistä metsäisiksi seuduiksi ja lopulta reheviksi… VINLANDin maiksi. Leif nimesi nämä alueet nimillä Helluland (kallioiset kielekkeet), Markland (metsäinen maa) ja Vinland, jonka nimityksestä täytyy kertoa erikseen. On lisäksi huomattava, että saagoissa näistä alueista kerrotaan hyvinkin tarkasti ja niiden sijaintia määritetään mm. sen mukaan, kuinka pitkään laivalla oli purjehdittava. Luulisi siis nykypäivänä olevan helppoa määrittää kyseiset kohteet ihan jo näillä tiedoilla? Kuinka nopeasti viikinkilaiva kulkee näillä merialueilla merivirtojen ja tuulten avulla?

Leif Erikson Discovers America/Hans Dahl/vuosi ei tiedossa.

VÄÄRIN. Kun tarkastelee tarkemmin kartalta näitä nykyisen Kanadan luoteis- ja lounaisosia Grönlannista alaspäin, ei voi olla huomaamatta alueen järjetöntä laajuutta ja mahdollisia rannikkokohteita tällaisille havainnoille löytyy silmänkantamattomiin. Yleisimmin kuitenkin nykypäivänä uskotaan, että Helluland on nykyinen Baffinin saari, jonka geologia ja sijainti täsmää saagojen tarinoihin.

Marklandin uskotaan olevan nykyinen Labradorin alue Newfoundlandissa samoista syistä ja sehän sijaitseekin luontevasti seuraavana matkalla etelään. Myös merivirrat tukevat tätä käsitystä, sillä ne ohjaavat mahdollista purjehtijaa suoraan rannikkoa pitkin alaspäin kartalla. Näiltä metsäisiltä alueilta oli saatavissa rakennuspuita, joiden jäänteitä on löydetty myös näiltä Grönlannin asutuksilta. L’Anse aux Meadows sijaitsee myös kätevästi juuri Newfoundlandin saaren pohjoiskärjessä, joten matkaa on tosiaankin tehty rannikkoa pitkin.

Nykyään on todistettu, että L’Anse aux Meadowsin rakennusmateriaali (puu) ajoittuu noin vuoteen 1021. Alueen uskotaan olleen käytössä joko vain muutamia kymmeniä vuosia tai sitten jopa noin 100 vuotta. Joka tapauksessa alue on ollut lähinnä tilapäinen asuinpaikka, kun materiaalia on hankittu ja työstetty Grönlantiin vietäväksi. Rautaa on työstetty alueen sepän pajassa ja naisiakin on ollut läsnä, sillä alueelta on löydetty kehruuseen tarkoitettu värttinä.

Jossakin vaiheessa alueelta on kuitenkin lähdetty lopullisesti, sillä tavarat ja härpäkkeet on huolellisesti viety pois ja tämän uskotaan johtuneen paikallisista alkuperäisasukasheimoista. Saagoissa kerrotaan useista taisteluista heimojen kanssa ja nämähän ovat tietenkin olleet verisiä tapahtumia. Mm. Leif Eriksonin veljen Thorvaldin sanotaan kuolleen alkuperäisasukkaiden ja viikinkien välisessä kahakassa. Lisäksi Grönlannista ja Islannista saatavat, eurooppalaisten himoitsemat turkikset ja mursuista saatava luu- ja öljymateriaali oli viikingeille suotuisaa ja tuottavaa kauppaa, joten kotiinpaluu lienee ollut viikingeille parempi vaihtoehto.

Yksityiskohta Bayeux-kuvakudoksesta v. 1077/viikinkejä veneessä.

Tulevina vuosina ja vuosisatoina näillä alueilla on kuitenkin käyty useita kertoja, mutta vaarallinen merimatka ja myrskyt ovat varmasti vieneet useita laivoja ja seurueita meren syvyyksiin. Toisaalta joidenkin viikinkien uskotaan jääneen tälle uudelle mantereelle näiden natiiviheimojen pariin ja Islannista on löydetty näiden heimojen perimää DNA:ssa. Viikingeillähän oli tapana ottaa orjia mukaansa matkoillaan, joten…

Mutta takaisin asiaan: entäpä se VINLAND? Missä tämä rehevä rypälekeidas nyt oikein sijaitsee?

Mm. eräs arvoisa herrasmies James Robert Enterline kertoi jo 1970-luvulla kirjassaan Viking America: the Norse crossings and their legacy hyvin seikkaperäisesti omista pohdinnoistaan näiden kolmen mainitun alueen sijainneista. Tämän opuksen voi lainata Internet Archive-palvelusta ilmaiseksi, jos jotakuta kiinnostaa aiheen tarkemmat analyysit.

https://archive.org/details/vikingamerica0000unse/mode/2up erittäin yksityiskohtaista (raskasta) luettavaa ilmaisessa Internet Archive-palvelussa. Vaatii rekisteröitymisen, mutta Archivesta löytyy monenlaisia teoksia tutkittavaksi.

Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että VINlandin sana VIN on ylipäätään ymmärretty tai käännetty väärin juurikin siksi, että saagat kirjoitettiin muistiin satoja vuosia tapahtumien jälkeen ja oppineilla kirjoittajilla oli taustallaan klassisen latinan opinnot tuolloisissa yliopistoissa. Eurooppalaisille viini oli tunnettu tuote, jota raijattiin kauppalaivoilla etelästä ympäri Eurooppaa, kun taas viikingeille tuttua olivat vain kotitekoinen sima ja olut. Ei siis ole lainkaan järkevää, että viikingit olisivat nimenomaan kiinnittäneet huomioita rypäleisiin, joita noilla Newfoundlandin eteläisimmillä leveyksillä on toki villinä kasvanut.

Eräs mahdollisuus VIN-sanan merkitykselle onkin laidunalue: viikingeillä oli laivoissaan mukanaan karjaa ja eräs saagojen tarinoista kertookin, että alkuperäisasukkaat pelästyivät härkää, jonka viikingit olivat tarkoituksella jättäneet natiivien löydettäväksi. Tuolloin nämä yrittivät paeta häntä koipien välissä ja joutuivat tapetuiksi, kuten oli viikinkien tarkoituskin. Tokihan viikinkien oli rantauduttava maihin alueilla, joilla tällaista karjalle sopivaa, ruohikkoista laidunmaata oli nähtävissä.

Joidenkin tulkintojen mukaan VIN-sana voi viitata myös köynnöksiin tai erilaisiin pähkinätyyppisiin marjoihin (amerikanjalopähkinä) tai ties mihin tahansa muuhun. On siis kuitenkin epäselvää, onko tämä VIN-sana todellakin rypäle, kuten sen usein mainitaan olevan.

Amerikanjalopähkinä/1819.

Yllä mainitun kirjan kirjoittaja uskoo, että nämä Helluland-Markland-Vinland- alueet sijaitsevat sekä Hudsoninsalmen että Saint Lawrencen lahden ympärillä, jossa myös L’Anse aux Meadows sijaitsee. Hän mainitseekin nimeltä useita eri paikkoja näissä lahdissa ja salmissa, mutta tämähän on kuitenkin jo 50 vuoden takaista spekulaatiota. Tämä on vain yksi esimerkki aiheen tarkoista tutkimuksista, tokihan uudempiakin esimerkkejä on runsaasti saatavilla. Näissäkään ei kuitenkaan ole sen kummempia todisteita alueen nykyisestä sijainnista.

Kyseessä on kuitenkin siis noin 1500-kilometrinen rannikkoalue, jolla sijaitsee useita saaria, jokisuistoja ja suotuisia asuinalueita. Eli lapio käteen ja kaivamaan vaan, kyllä sieltä jotakin pitäisi löytyä! Vai onko mitään edes löytynyt L’Anse aux Meadowsin lisäksi?

L’Anse aux Meadows/Britannica.

Useita epäiltyjä viikinkiasutukseksi luultuja paikkoja on toki tutkittu, mutta toistaiseksi tällaiset alueet ovat osoittautuneet alkuperäisasukkaiden asuinpaikoiksi. Viikinkien ja alkuperäisasukkaiden paikat ovat tietenkin helposti erotettavissa, sillä mm. keramiikka, aseet ja muut jäännökset poikkeavat merkittävästi toisistaan. Viikingit olivat mestareita raudan työstämisessä ja paikallisilla heimoilla ei tällaista taitoa esiintynyt lainkaan. Kiviset ja luiset nuolenkärjet eivät todellakaan kuuluneet viikinkien pirtaan ja arvokkaista rautamateriaaleista pidettiin tietenkin visusti huolta. L’Anse aux Meadowsista onkin löytynyt vain raudan käsittelystä syntyvää kuonajätettä, joka sekin todistaa, että paikka on tarkoituksellisesti tyhjennetty viimeiseen kirveeseen asti lähtiessä. Reippaita ja tunnollisia muuttomiehiä on tuolloin ollut asialla!

Eräs tutkittu alue sijaitsee juurikin Newfoundlandin saaren eteläkärjessä. Kyseessä on Point Rosee -niminen alue, jolta uskottiin satelliittikuvien perusteella löytyvän viikinkien pitkän talon jäänteet (22 m x 7 m). Koko vastasi täsmälleen L’Anse aux Meadowsin rakenteita, mutta valitettavasti tämäkin havainto veti vesiperän: kyseessä olikin luonnollinen muodostelma. Lisäksi paikalta löydettiin suosta peräisin olevaa rautamalmia, mutta tämäkin löytö julistettiin luonnolliseksi löydöksi (mahdollisesti alkuperäisasukkaiden tulisijan jäänteiksi).

https://en.wikipedia.org/wiki/Point_Rosee

On siis kuitenkin päivänselvää, että nämä viikinkien nimeämät maat on jo tuolloin 1000-luvulla nähty ja katsastettu, siitä ei ole mitään eripuraa tutkijoidenkaan piireissä. Ehkäpä jonakin kauniina päivänä tällainen uusi asuinalue löytyy tai sitten VINLANDin tapauksessa kyseessä oli vain viikinkien yleissana suuremmalle aluekokonaisuudelle, jonne lopulta tällainen väliaikainen asuinpaikka L’Anse aux Meadows perustettiin.

Eihän näitä Hellulandia ja Marklandiakaan samalla tavoin yritetä etsiä suurennuslasin kanssa, vaan niiden kohdalla mainitaan vain järkyttävän kokoiset ja suurpiirteiset Baffinin saari/Labrador! Akan mielestä tällainen yleisluontoinen nimi Vinland on vain keksitty kuvaamaan aluetta, joka jollakin tavoin eroaa aiemmista alueista ihan vain maastonsa takia. Helluland: kivikkoa ja jyrkänteitä, Markland: puustoa ja metsää, Vinland: laitumia, rypäleitä, pähkinöitä, ihan mitä tahansa, mutta ei kivikkoa eikä metsää.

Vinlandin asuinalueesta ei kuitenkaan tullut pysyvää siirtokuntaa, joten sen merkitys on ollut viikingeille suhteellisen pieni. Ehkäpä Leif, Thorvald ja myöhemmät purjehtijat tosiaankin lähtivät reissuillaan ”mökille” kesäksi tai talvikaudeksi ja palasivat takaisin kotiinsa uusin voimin innosta puhkuen ja laivat täynnä rakennuspuuta, jota varsinkin Grönlannissa ja Islannissa tarvittiin kipeästi.

Oseberg-laiva Oslon viikinkimuseossa/VikingShipMuseum.

Ehkäpä tästä perinteestä muodostui lopulta tällainen pohjoismaalainen kesämökki-ilmiö jo tuhat vuotta sitten, mistäpä sen tietää! Jostakin tällainen perinne on tullut jäädäkseen; ehkäpä juuri näiltä mainituilta viikingeiltä.

Tällä erää hyvää vappua kaikille, olittepa sitten mökillä Vinlandissa/Finlandissa tai ihan jossakin muualla!

Julkaistu

NELJÄ HAUTAA JA YHDET… USEAT HAUTAJAISET

Tämä otsikko viittaa tietenkin erääseen vanhaan elokuvaan ”Neljät häät ja yhdet hautajaiset”… jos se nyt jäi jollekulle epäselväksi. Akka ei nyt keksinyt tähän mitään parempaa, joten tällä mennään! Häitä ei siis tietenkään ole luvassa! Höh!

Perusossuaari roomalaisajalta MET-museossa New Yorkissa ajalta ennen 100 jaa.

Tällä kertaa pääsemme tutustumaan Akan yhteen lempiaiheeseen eli Jerusalemista löytyneisiin hautoihin, joita kukin voi tulkita haluamallaan tavalla. Kuten aina uskonnollisessa arkeologiassa, aiheet herättävät väistämättä kiivaita puolesta ja vastaan -tulkintoja, mutta katsotaan nyt samalla, mitä näistä todisteista kukin voikaan päätellä. Akan tarkoitus ei ole aiheuttaa harmaita hiuksia ja päänsärkyä, vaan kertoa aiheesta tiedettyjen tosiasioiden pohjalta. Let’s sukelletaan näihin neljään hautaan, mars! Ensin täytyy määritellä, mistä tässä jutussa oikein höpistään, kun mainitaan tietynlaisia sanoja:

OSSUAARI: Hiekkakivestä kaiverrettu suorakaiteen muotoinen kannellinen astia, johon ruumiista jääneet luut kerättiin n. vuoden kalliohaudassa maatumisen jälkeen. Ossuaarit sijoitettiin usein kalliohautaan kaiverrettuihin pieniin ja syviin onkaloihin. Ossuaarihautaus oli käytössä n. 30-70 jaa. erityisesti Jerusalemissa ja yhdestä haudasta saattaa löytyä jopa kymmenien eri ihmisten jäänteitä.

Yhdestä ossuaarista saattaa tutkimuksissa löytyä monen eri ihmisen dna:ta luujäämistössä, mutta useimmiten yhdessä astiassa lepää yksi henkilö. Korkea-arvoisten ihmisten ossuaarit on usein kauniisti tilaustyönä koristeltu ja niiden kylkeen on esim. joku perheenjäsen saattanut kirjoittaa myöhemmin kyseisen henkilön nimen. Usein käytetyt kuva-aiheet ovat kukkia, pylväitä ja geometrisiä muotoja, ei koskaan ihmisten tai eläinten kuvia, sillä niitä ei sallittu juutalaisessa hautauksessa.

APOKRYFISET TEKSTIT: Raamatun ulkopuolelle jääneet uskonnolliset kirjoitukset, joita aikaisemmin pidettiin kerettiläisinä tai niitä ei vain oltu vielä löydetty. Keisari Konstantinus Suuren (272/273-337 jaa.) koolle kutsuma Nikean kirkolliskokous v. 325 jaa. päätti, mitä kirjoituksia Raamattuun sallitaan ja mitä siitä jätetään pois. Nykyajan tunnetuimmat löydetyt kirjoitukset ovat Kuolleenmeren kääröt (Qumran 1947-1956) ja Nag Hammadin kääröt (1945).

Esimerkki Kuolleenmeren kääröistä. Nämä ovat hyväkuntoisia.

Tehdäänpä haudoista tällainen ylimalkainen katselmus, jotta kokonaiskuva avartuu:

HAUTA NUMERO 1: YLIPAPPI KAIFAS

Sijainti: Jerusalem, Peace Forest -nimisellä alueella metsikön läheisyydessä
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1990
Sisältö: Kuusi ehjää ja kuusi rikkoutunutta ossuaaria, luujäänteitä, öljylamppuja, lasiesine, keramiikkaa ja kuningas Herodes Agrippan aikainen kolikko vuosilta 37-44 jaa.
Erityistä: Kaifaan ossuaarista löytyi ristiinnaulitsemisessa käytetty naula, toinen samanlainen löytyi haudan lattialta.

Tässä kirjailija ja dokumentaristi Simcha Jacobovichin video tilanteesta:

HAUTA NUMERO 2: NS. PATIO-HAUTA

Sijainti: Jerusalem, Dov Groner Street
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1981
Sisältö: Kahdeksan ossuaaria, luujäämistöjä, keraamisia keittoastioita. Yksi ossuaari ja yksi keittoastia museoitu Jerusalemissa.
Erityistä: Äärijuutalaisten ryhmittymien protestien takia hauta jouduttiin sulkemaan nopeasti ja ossuaarit eivät ole haudan sisällä enää alkuperäisessä järjestyksessään. Myöhemmät tutkimukset ovat olleet mahdollisia vain kaapelikameralla ja ossuaarit on kuvattu. Hauta sijaitsee osittain asuinrakennuksen alapuolella.

https://bibleinterp.arizona.edu/sites/bibleinterp.arizona.edu/files/docs/Tabor2!!!.pdf

Vapaasti netissä saatavilla oleva uskontojen tutkimuksen professori James Taborin tutkielma tästä haudasta valokuvineen ja piirroksineen. Erittäin havainnollinen ja kuvat ja piirrokset löytyvät tutkimussivujen loppupuolelta, mikäli koko juttua ei halua tarkastella.

HAUTA NUMERO 3: NS. JEESUS-HAUTA (tai TALPIOT-HAUTA)

Sijainti: 45 metrin päässä patio-haudasta tällä Talpiot-asuinalueella
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980
Sisältö: Kymmenen ossuaaria, joissa esiintyy nimiä Jeesuksen lähiperheestä (mukaan lukien Maria Magdaleena). Yksi ossuaari löydettiin myöhemmin antiikinkeräilijältä, jota syytettiin nimen väärennöksestä (”James, Jeesuksen veli”). Teksti on sittemmin todistettu aidoksi. Uskonnolliset ryhmittymät hautasivat ossuaareissa olleet jäännökset tuntemattomaan paikkaan ja tämäkin hauta suljettiin jo muutamia päiviä löydön jälkeen. Osa ossuaareista sijaitsee Jerusalemin museossa. Hauta on suljettu betonilaatalla ja sijaitsee asuintalon vieressä. Tämäkin on käsitelty jo vuosia sitten Simchan yhdessä dokumentissa:

HAUTA NUMERO 4: TUHOTTU HAUTA

Sijainti: Vain 20 metriä Talpiot-haudan pohjoispuolella.
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 ja räjäytetty.
Sisältö: Jäljellä on vain yksi seinä, jossa näkyy merkkejä syvennyksistä, joissa ossuaareja säilytettiin. Hautaa ei ole koskaan päästy tutkimaan ennen sen räjäytystä.
Erityistä: Läheisten sijaintiensa takia nämä kolme viimeksi mainittua hautaa ovat todennäköisesti kuuluneet yhdelle varakkaalle suvulle ennen vuotta 70 jaa. Alueella on sijainnut myös oliiviöljyn tuotannossa käytetty puristamo, useita vesisäiliöitä ja rituaaleissa käytetty kylpyallas.

Tästä neljännestä kohteesta ei ole materiaalia näytettäväksi, joten menkäämme tarkastelemaan muita kohteita lähemmin:

Aloitetaanpa tästä ykkösestä eli ylipappi Kaifaan haudasta. Me kaikki muistanemme, että Kaifaalla oli tärkeä rooli erään herra Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa pääsiäisenä noin 2000 vuotta sitten. Kaifas (Josef Bar Kaifas, virassa 18-37 jaa.) meni naimisiin aiemman ylipapin Annaksen tyttären kanssa ja ilmeisesti Jeesus tuotiinkin ensin Annaksen eteen, sillä Annas oli edelleen vaikutusvaltainen mies. Lopulta sekä Kaifas että Rooman prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta ja niin edelleen. Näistä kahdesta herrasta on olemassa historiallista, kirjoitettua tietoa, joten tutkijoiden mukaan henkilöt ovat olleet oikeasti eläneitä ihmisiä. Jeesuksesta kirjoitetut useat historialliset lähteet osoittavat hänenkin olleen elävä ihminen ja siitä ei kukaan tutkija enää edes kiistele.

Kaifaan koristeellinen ossuaari löytyi v. 1990 haudasta, joka (tietenkin) oli jäämässä rakennustyömaan alle. Ossuaarin luut kuuluivat noin 60-vuotiaalle miehelle ja ossuaariin kahdesti kirjoitettu nimi oli ”Joseph, son of Caiaphas” englanniksi käännettynä. Alkuperäinen kaiverruksen kieli on arameaa ja kaiverrus on todistettu aidoksi.

Kaifaan ossuaari (the BAS Library).

Merkittävää haudan löytymisessä on tosiaankin se, että ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat ovat myös aitoja, sillä viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että niissä on jäänteitä luumateriaalista ja sienestä, jota kasvaa vain tässä mainitussa Kaifaan haudassa. Naulat ovat vääntyneet kärjistään, joten niitä on todennäköisimmin käytetty ristiinnaulitun henkilön käsissä: naulat on hakattu vinoon, jotta käsiä ei saa vedetyksi irti ristiltä.

Naulojen löytyminen haudan lattialta ja ossuaarista on kuitenkin outoa, joten spekulaatioita tästä on helppo esittää: Kaifas halusi pitää Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat, sillä hän uskoi niissä olevan jonkinlaista maagista voimaa. Tämä on toki mahdollista…

Crusifiction Nails (LiveScience).

Ristiinnaulitsemisessa käytettyjä nauloja on ylipäätään löydetty vain muutamia (sellaisia, jotka aivan varmasti liittyvät tähän makaaberiin teloitustapaan), sillä yleensä mikä tahansa kuollutta henkilöä koskenut materiaali oli epäpuhdasta ja siitä haluttiin vain päästä eroon. Mikäli Kaifas todellakin halusi pitää nämä naulat mukanaan aina hautaansa saakka, todennäköisesti ne ovatkin juuri Jeesuksen nauloja. Mene ja tiedä, mutta harvinaisia tällaiset löydökset kyllä ovat.

https://biblearchaeologyreport.com/2025/04/17/caiaphas-an-archaeological-biography

Kaifaan roolista ja ossuaarista infoa tässä linkissä enemmän.

Hauta numero kaksi eli PATIO-hauta on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin Kaifaan ossuaari ja Talpiotin Jeesus-hauta. V. 2010 uskontotieteiden professori James Tabor tiimeineen tutki hautaa ilmanvaihtoputken kautta kaapelikameralla ja löydetyt ossuaarit olivatkin koristeellisia. Niihin kaiverretuista kirjoituksista on monia erilaisia tulkintoja, kuten herra Taborin tutkimus tässä kertoo:

https://bibleinterp.arizona.edu/sites/bibleinterp.arizona.edu/files/docs/Tabor2!!!.pdf

Tutkimuksen lopussa on erinomaisia valokuvia ja piirroksia haudan sisällöstä ja sijainnista.

Huomionarvoista tässä haudassa on tietenkin se, että yhdessä ossuaarissa on kaiverrus kreikaksi ”MAPA” eli MARA. Tästä nimityksestä kerrotaan enemmän seuraavan haudan kohdalla. Lisäksi toinen ossuaari on koristeltu piirretyllä kuvalla, joka nähtävästi esittää suurta kalaa nielaisemassa ihmistä. Tämän herra prof. Tabor uskoo olevan kuvaus Joonasta valaan vatsassa ja täten varhaisin löydetty kuva tästä tapahtumasta.

Hän uskookin, että tässä haudassa saattaa olla jäänteitä Jeesuksen varhaisesta seuraajakunnasta, sillä tästä haudasta löydetyt ossuaarien kaiverrukset ovat ennen näkemättömiä juutalaisessa hautauskulttuurissa (kala ja kaiverrusten mahdolliset viittaukset ylösnousemukseen). Mikäli näin on, on loogista ajatella koko hauta-alueen olleen tosiaankin vain yhden suvun käytössä joitakin kymmeniä vuosia.

Talpiot Tomb (TaborBlog).

Tästä pääsemmekin kyseenalaisimpaan ja mielenkiintoisimpaan hautaan numero kolme. Akka kutsuu tätä Talpiot-haudaksi, sillä nimellä Talpiot Tomb se on tullut tutuksi jo useita vuosia sitten. Kuten muutkin, tämäkin hauta löytyi rakennustöiden yhteydessä ja sen seitsemän nimettyä ossuaaria ovat (englanniksi):

1)Jesus, son of Joseph 2)Judah, son of Jesus 3) aiemmin mainittu James, brother of Jesus 4) Yoseh 5) Mariamene Mara 6) Matthew 7) Maria.

Hmm… herättääkö tämä mitään mielleyhtymiä yhteen raamatulliseen perheeseen? Katsahdetaanpa tarkemmin näiden nimien tulkintoja ja merkityksiä:

1) Yeshua bar Yehosef arameaksi. Jeesus, Joosefin poika viittaisi usean tutkijan tulkinnan mukaan ristiinnaulittuun Jeesukseen, joka usein mainitaan Raamatussa Joosefin poikana. Ossuaari on koristelematon ja yksinkertaisuudessaan samankaltainen, kuin muut Jeesuksen lähiperheen nimetyt ossuaarit.

2) Yehuda bar Yeshua arameaksi. Juudas, Jeesuksen poika. Ossuaari on koristeltu ja viittaisi nimellään siis Jeesuksen jälkeläiseen. Tällaisesta ei ole mitään historiallisia tietoja eikä uskonnollisissa lähteissä mainita Jeesuksen lapsia.

3) Ya’akov bar Yosef Achui DeYeshua arameaksi. Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli. Tämä ossuaari ilmeisesti katosi Talpiotin haudasta joskus sen aikaisina löytöaikoina ja sen antiikkikauppiaalta hankkima omistaja Oded Golan haastettiin oikeuteen mm. väärennöksestä. Sittemmin syytteet hylättiin ja teksti on todistettu aidoksi. Myös patina ja kemialliset tutkimukset ovat osoittaneet tämän ossuaarin olevan todellakin peräisin Talpiotin haudasta, joten todennäköisyydet näille Jeesuksen perheen jäsenille nousevat kohisten. Kuten seuraavakin nimi…

4) Yoseh tai Yose arameaksi. Tämä nimi on historiallisissa lähteissä mainittu lempinimi Jeesuksen veljelle Joosefille ja äärimmäisen harvinainen – prof. Taborin mukaan nimi esiintyy arameaksi vain tässä Talpiotin haudassa. Muut löydetyt viisi nimeä on kirjoitettu muissa haudoissa kreikaksi muodossa Ioses tai Iose. Tämä on siis kirjaimellisesti ainutlaatuinen tapaus.

5) Mariamene Mara kreikaksi. Tämä nimi on herättänyt monia tulkintoja: nimi saattaisikin olla muotoa ”Maria ja Martha” joidenkin tutkijoiden mielestä. Tässä muodossaan nimi Mara tarkoittaa lähinnä mestaria, opettajaa, vaikutusvaltaista henkilöä ja englanniksi sen lähin vastine olisi lähinnä nimitys ”Sir” feminiinimuodossa. Mikäli tässä on kyse Maria Magdaleenasta, hänen olisi sukuun kuulumattomana täytynyt päätyä tähän hautaan ainoastaan avioliiton kautta.

Ossuaareissa olleita (jo aikoinaan uudestaan haudattuja) mikroskooppisia jäänteitä on tutkittu eivätkä Jeesuksen ja tämän naisen jäänteet osoittaneet mitään sukulaisuutta keskenään. Maria Magdaleena mainitaan useasti Raamatussa: hän oli paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin, haudattiin (ja nimenomaan osallistui ruumiin PESUUN, joka olisi perheen ulkopuoliselle naiselle ollut mahdotonta) ja palasi seuraavanakin päivänä haudalle.

Apokryfisissä teksteissä apostoli Pietarin mainitaan valittaneen sitä, että Maria oli Jeesukselle tärkeämpi kuin muut opetuslapset (eli kaikki ne miehet). Maria Magdaleenasta tehtiin näkymätön henkilö varhaisen kirkon toimesta; hänen osuuttaan vähäteltiin ja hänet leimattiin prostituoiduksi jo alkutaipaleella. Kukaan ei halunnut, että nainen olisi johtanut Jeesuksen jälkeistä uskontoa.

6) Matya arameaksi, englanniksi Matthew. Jeesuksen yksi veljistä oli tämän niminen, mutta todellisuudessa emme tiedä, kuka tämä nimenomainen Matthew on. Ottaen huomioon kaikki haudassa esiintyvät nimet… tämä voisi olla yksi sopiva pala koko palapeliin.

7) Maria arameaksi. Tällä nimellä viitataan tietenkin Jeesuksen äitiin Neitsyt Mariaan. Mutta: huomionarvoista on sekin, että Jeesuksella oli myös sisar nimeltään Maria. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että nämä Jeesuksen perheen nimet ovat hyvin yleisiä löydetyissä haudoissa, mutta kaikkien näiden nimien löytyessä samasta hautakompleksista on jo ihan toinen juttu. Akka ymmärtää todennäköisyyksien päälle jonkin verran ja tällöin kaikkien näiden nimien ollessa yhteydessä toisiinsa samassa paikassa mahdollisuudet Jeesuksen sukuhaudan olemassaolosta ovat jo kovin korkealla.

MUTTA KUINKA KORKEALLA? Tätäkin on tietysti tutkittu yllin ja kyllin, joten… järkeviä tuloksia on kuitenkin vaikea löytää, joten Akka heittää haastetta muille eteenpäin. On ymmärrettävää, että tiedehenkilöt eivät halua millään tavalla ottaa kantaa näihin vaikeisiin, uskonnollisiin kysymyksiin, mutta c’mon… uskonnolliset sivustot sanovat tietenkin kaiken olevan täyttä humpuukia, mikä sinänsä on heidän kannaltaan täysin ymmärrettävää. Tässä kuitenkin muutamia lähteitä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Talpiot_Tomb Loppupuolella joitakin lukemia, mutta Akka ei luota Wikiin juurikaan.

https://www.scientificamerican.com/article/feuerverger-the-statistician-who-calculated-the-odds-the-talpiot-tomb-belonged-to-jesus

Tämän viimeisen linkin mukaan suhde sille, että nämä nimet esiintyisivät samassa haudassa on noin 1:600, mutta voi nousta jopa tasolle 1:1 000 000. Siinäpä teille tiedettä: riippuu ihan siitä, miten sitä kukin katsoo…

Akka jättää tämän jutun pohdittavaksi, sillä siitä neljännestä haudasta ei siis tietenkään ole minkäänlaista tutkimustietoa saatavilla. Se vain sitoo yhteen tämän koko hauta-alueen yhteen kolkkaan, jolla tällä hetkellä sijaitsee mukavia asuintaloja elää ja olla.

Laitetaanpa lisää näitä infolinkkejä tähän loppuun, tietenkin tietoa on saatavilla tuhansilla sivuilla puolesta ja vastaan, mutta tässäpä vasta alkua etsintään:

https://allthatsinteresting.com/jesus-christ-crucifixion-nails All That’s Interesting-sivusto, jolla on mukavasti ymmärrettäviä juttuja historiasta

https://jamestabor.com jutussa mainitun proffan kotisivut

https://www.jamesossuary.com Lisäinfoa tästä Jeesuksen veljen ossuaarista

https://ehrmanblog.org/we-have-crucifixion-nails-isnt-that-evidence-for-jesus-burial Bart Ehrman on arvostettu uskontotieteilijä ja tämä juttu on häntä itseään hyvällä tavalla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Caiaphas_ossuary perusfaktaa.

https://www.nationalgeographic.com/culture/article/why-caiaphas-broke-jewish-law-indict-jesus NatGeon juttu Kaifaan roolista Jeesuksen yhteydessä, ei viittauksia näihin hautoihin.

Seuraava linkki on yhteen monista Maria Magdaleenasta tehtyihin dokkareihin, niitähän riittää.

Akka rests her case, olkaa te muut mitä mieltä tahansa tästä aiheesta. Akkaa kiinnostaa vain totuus ja sellaista on vaikeaa löytää monista näistä mysteereistä, vaikka sitä yrittäisi mistä tahansa kaivaa.

Kai tässä vaiheessa pitäisi lohkaista Akan tyyliin ”God damn!” tai Josh Gatesin tyyliin ”Oh my word! Look at that!”

Noh, näillä mennään, mitä meille annetaan ja kiitos kysymästä; silmätilanne done and over! Mennään eteenpäin. Nothing to see here.

Jerusalem, Site of the Temple on Mount/John Anthony 1857 (MET).
Julkaistu

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Akan tämän viikon juttu viivästyy hemmetin ärsyttävän, kipeän ja jo jonkin aikaa jatkuneen (eilen pahasti pahentuneen) silmäongelman takia, jonka syy on kuitenkin hoidettu loistavasti tänään. Akka kirjoittaa kuitenkin nyt pääsiäisen aikaan pitkää juttua, joten hyvät pyhät kaikille!

Let’s get it on, guys!

Palataan siis asiaan ja olkaa ihmisiksi, ihmiset! Ettei taas veneillä päissään mökeillä!

Yst.terv. Akka

Julkaistu

KUINKA TEHDÄÄN KUNNON PÄÄSIÄISASETELMA 2026

Kas kummaa, johan on taas se aika keväästä, kun pienet noita-akkaset kulkevat kohta virpomassa pienine vasuineen ja vitsoineen (ainakin sellaisilla alueilla, jossa tällainen toiminta on vielä nykypäivänä turvallista). On siis Akankin korkea aika osallistua tällaiseen keväiseen rientoon omalta osaltaan… NOT.

Kurkistamme siis tällä erää, mitä kuuluu Luigi the Luurancolle kevään näin edetessä hurjaa vauhtia eteenpäin! Takatalvea ei toivottavasti ole kukaan tilannut Temusta, sillä sellaisen tapahtuman edessä Akka näyttäisi kaikille Kyöpelinvuoren merkit!

Taiteilija tuntematon, 1500-luvun noidat muuttavat muotoansa. Lähde: LibraryofCongress.

Luigin tarina alkaa tällä(kin) kertaa tietenkin pahvilaatikosta, joka nyt sattumalta taisi olla pakastepizzan boksi. Näitä aiempia Akan viritelmiä on surutta karsittu, uusiokäytetty ja kierrätetty, joten tällainen pienehkömpi homma sopi tällä kertaa paremmin Akan pirtaan. Kissa on tietenkin edelleen mukana kuvioissa, keväiset tunnelmat ikkunan takana vievät kuitenkin kissan kaiken huomion ja anoppi… saa kaikesta päätellen hyvää hoitoa hoitokodissa.

Ohoh, pizzaboksin pohjalle voi laittaa kivoja, pieniä asioita! Vaikka maalia, liimaa, vanua, mitä nyt kodista voi löytyä.

Mars eteenpäin, sanoi mummo lumessa:

Talven taas edetessä kohti loppuaan Luigi the Luuranco päätti taas eristäytyä omiin oloihinsa pääsiäisen aikaan. Talvi oli ollut pitkä ja kylmä ja vuosisatojen kokemuksesta Luigi tiesi, miten kylmyys todellakin pääsee luihin ja ytimiin! Olikin siis jo korkea aika hakeutua etelän lämpöön keskelle valtamerta, jossa kukaan ei varmastikaan pääsisi Luigin rauhaa häiritsemään.

Matkalleen Luigi lähti rakkaalla viikinkiveneellään, jonka hän oli aikoinaan saanut lahjaksi vanhalta viikinkiystävältään. Kyseessä oli pienempi paatti kuin Oseberg (jonka mukana tämä vanha ystävä oli aikoinaan ollut), mutta Luigin matkantekoon tämä pienempi pursi sopi myös mainiosti. Tällä veneellä oli nähty muailmaa ja kierretty paikka jos toinenkin!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Osebergin_laiva

https://en.wikipedia.org/wiki/Oseberg_ship

Päästyään kaukaiselle saarelleen Luigi varusti ensimmäisenä itselleen riippumaton roikkumaan muutaman puunkarahkan kylkeen. Aah, sitä lämpöä ja auvoa, mitä Luigi luilleen saikaan heti kokea… lähimmälle suuremmalle saarelle oli matkaa kymmeniä kilometrejä, tänne ei varmastikaan kukaan pystyisi tulemaan yllättäen!

KUNNES…

Tiput on vuonna kivi ja keppi voitettu MTV3Juniorin piirustuskilpailusta.

Luigin vanhat ystävät menneisyydestä pölähtivät yhtäkkiä nähtävästi jonkin ajopuun päällä tälle piskuiselle saarelle. Nämä kaverukset olivat tässä hetkessä pahinta, mitä Luigi saattoi tietää, sillä heillä oli aiemminkin ollut mukanaan merkillisiä yllätyslahjoja, jotka eivät välttämättä olleet kenenkään mielestä hyviä yllätyksiä.

Luigi: Moi kaverit, mitäs teille…? Että pääsiäistä viettämässä, vai?
Tiput (yhteen ääneen): Ei mitään kummempaa. Kuultiin, että olet matkoilla pääsiäisenä ja tuotiin sulle tällainen yllätysmuna.

Luigi katsoi tarkemmin tätä merkillistä yllätysmunaa noustuaan riippukeinusta. Se olikin ainoa syy, miksi hän olisi edes noussut riippukeinustaan seuraavaan viikkoon…

Luigi: Ei tää ole mikään yllätysmuna, kaverit, tää on kuulkaas avokado…

Tiput: Se on munanmuotoinen ja koristeltu, joten se on siis kaikkien määritelmien mukaan yllätysmuna. Moikka, meidän pitää lähteä ja palataan! Ihminenkin on kaksijalkainen ja höyhenetön! Yllätysmuna on mitä on!

Kun tiput olivat ajopuullaan vihdoin lähteneet jatkamaan matkaansa eteenpäin, Luigi vaipui taas lämmittelemään luitaan riippumattoon. Hänen tietämättään tipuset olivat kuitenkin jättäneet toisenkin yllätysmunan, josta kuoriutui yön aikana pieni lohikäärmeen poikanen.

Luigin uinuessa tämä pieni poikanen tuhahteli muutaman kerran ja katseli ympärilleen: kissakin oli jo nähtävästi unten mailla eikä mitään järkevää ollut nähtävissä. Muutaman kokeilevan siiveniskun jälkeen lohikäärme sai tuulta alleen ja haparoivasti lentäen nousi lopulta kohti korkeuksia. Luigi ja kissa nukkuivat makoisasti tästä tapahtumasta mitään tietämättä varhaiseen aamuun asti.

Aamun sarastaessa Luigi heräsi kuitenkin seuraavaan hirvittävään meteliin suuren laivan saapuessa hänen näköpiiriinsä.

Luigi: ”Ei jjumalauta, tää on jo liikaa. Ei täällä voi olla mitään Titanicia näillä leveyspiireillä… ja tähän maailmanaikaan!

Tämä oli Luigillekin jo aivan liikaa. Hänen pikkuruinen saarensa ja hänen oma vapaa-aikansa saarella oli taas tarkoin tuhottu muiden tekijöiden toimesta… Hiljakseen Luigi pakkasi tavaransa (lähinnä pullonsa) ja kissansa takaisin Osebergin mukamas-laivaansa ja suuntasi kohti uusia mahdollisuuksia:

Luigi: ”Mikä hemmetin introvertti minä muka olen, höpö höpö… saisiko edes joskus vaan nukkua rauhassa! Autiolla saarella! Tai edes haudassa! Onko se liikaa vaadittu?”

Jep, tänään tällainen juttu ja ensi viikolla pidempi juttu. Tämä juttu on omistettu Papalle; jaksathan vielä eteenpäin! Odotamme sinua takaisin ensi viikolla sairaalasta.

Julkaistu

JURASSIC PARKISTA ETELÄNAVALLE

Jaahas, viime vuonna onkin sitten taas julkaistu ties-kuinka-mones Jurassic Park -elokuva. Jotenkin tämä on jäänyt Akalta huomaamatta, mutta eipä tuo ainakaan Akan maailmaa kaada – voisi jopa uskoa, että tässäkin leffassa esiintyy… (juonipaljastuksia!) dinoja ja sitten kaikki meneekin hyvin nopeasti hirmuisella tavalla pieleen. Kas niin, siinähän säästyikin jo sitten katsomisen vaiva, mutta Akan kerrassaan pettämätön logiikka alkoi taas toimia ihan omalla tavallaan tämän asian tiimoilta.

(LiveScience)

Tästäpä tulikin nimittäin mieleen tuo merkillinen jurakautinen aika ja sen aikaiset olosuhteet tällä pallolla, jota Maaksi kutsutaan. Ja varsinkin Etelämanner, sillä sen huhutaan olleen vehreää sademetsää… niin, kuinkas kauan aikaa sitten? Ovatko nämä huhut lainkaan totta?

Lähtekäämme naparetkelle, oi auvoisat eteläisten merien urhot! Kannattaa pakata matkalaukkuun vähän parempaa toppatakkia, sillä… hups, siellä ollaankin tällä hetkellä nollan ja pikkupakkasen tienoilla, joten kamppeet kasaan ihan oman tarkenemisen mukaan! Kylmyysennätys on kuitenkin -89,2 Celsiusastetta, herranen aika sentään… Noh, laitetaan sitten vaikka varvassandaalit jalkaan ja menoksi!

(UK AntarcticHeritage)

Jurakautinen aikakausi maapallolla oli n. 201-145 miljoonaa vuotta sitten ja kuten useimmat muistanevat, taivaalta pudonnut 10 kilometriä leveä asteroidi hävitti nämä aiemmin mainitut dinosaurukset noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Puhumattakaan kaikista muista eläin- ja kasvilajeista… on arvioitu, että merenelävistä jopa 50 % tuhoutui, kasvistosta jopa 70 % ja eläimistöstä kaikki yli 25 kg painavat lajit.

Tämän hirvittävän mötikän putoamispaikka sijaitsee Jukatanin niemimaalla ja sitä kutsutaan Chicxulub-kraatteriksi. Tämä kraatteri on halkaisijaltaan noin 200 kilometriä ja osittain meressä.

Jurakauden alkaessa tuolloin noin 200 miljoonaa vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner olivat vielä tiiviinä pakettina Gondwana-nimisenä mannerkappaleena. Noin 180-150 miljoonaa vuotta sitten alueet alkoivat kuitenkin jo irrota toisistaan, jolloin Etelämanner, Afrikka ja Australia alkoivat liikkua etelään Amerikoiden jatkaessa hiljaista matkaansa länteen.

Näiden tapahtumien aikoihin maapallon ilmasto oli huomattavasti lämpimämpi ja hiilidioksidipitoisuudet olivat korkealla, joten kasvillisuus tällä aiemmin yhtenäisellä alueella oli rehevää. Esim. saniaisia ja havupuita esiintyi myös Etelämantereen kasvilajeissa. Ja tietenkin niitä dinoja, mm. ankylosauruksia, mosasauruksia ja plesiosauruksia. Hmm… yksi plesiosaurus on jotenkin päätynyt pakenemaan ja päätynyt Loch Nessiin, kuten me kaikki varmasti tiedämme! Hah.

Tässä yksi tulkinta näistä mantereista, näitä on monia eri aikakausilta ja eri lähteistä (Britannica). Emmehän me voi kuitenkaan koskaan varmasti tietää, miten tällaiset siirtymät sujuivat useita miljoonia vuosia sitten.

Noin 100-90 miljoonaa vuotta sitten Afrikka irrottautui Etelämantereesta, jonka seuralaisena oli edelleen Australian manner. Näiden kahden erkaantuminen toisistaan tapahtui vasta noin 55-35 miljoonaa vuotta sitten (eri lähteistä riippuen). Vielä 60 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella tiedetään eläneen pussieläimiä, mutta dinosauruksia ei tietenkään tässä vaiheessa enää voinut olla (paitsi Loch Nessissa se yksi…).

Etelämantereen siirryttyä etelänavan kohdalle ilmasto mantereella alkoi hiljakseen kylmentyä (kuten muuallakin maapallolla), mutta kauttaaltaan jäinen alue Etelämanner alkoi olla n. 30 miljoonaa vuotta sitten. Näiden kaikkien maanosien erkaantuessa koko maapalloon ilmastoon vaikutti myös eri alueille kehittyvät merivirrat, joita ei yhtenäisen mantereen aikana tietenkään voinut ollut vielä olemassa. Ihanko totta… voisiko vääntää vielä rautalangasta?

Mutta, mutta… onkos tässä viimeisen 30 miljoonan vuoden aikana sitten ollut niitä vihreitä aikoja, kun Saharankin sanotaan olleen vihreä vielä vain 5000 vuotta sitten?

https://www.mpg.de/24407329/0328-evan-first-ancient-genomes-from-the-green-sahara-deciphered-150495-x Max Planck-instituutin juttu kertoo, että Saharan rehevä kausi tapahtui ja oli ainakin 14 500-5000 sitten.

Tästä saamme varmastikin lisäinfoa tämän vuoden aikana, sillä tutkijat ovat saaneet porattua Etelämantereelta peräti 6 miljoonan vuoden takaista jäätä! Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän jäänäytteen perusteella tuolloin oli meneillään noin 12 Celsiusastetta kylmempi kausi.

https://www.nationalgeographic.com/culture/article/120620-green-antarctica-trees-global-warming-science-ancient

Tällä hetkellä kuitenkin tiedetään, että ainakin noin 15 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen lämpötilat olivat noin 7-11 Celsiusastetta korkeammalla kuin nykypäivänä, joten ainakin lauhemmilla rannikkoalueilla on maaperän siitepölylöytöjen mukaan kasvanut kolmea eri puulajia ja edellä mainittuja saniaisia.

(TheGuardian)

Nykyisenkaltaisen ulkoasunsa Etelämanner saavutti mantereen itäisellä puolella n. 14 miljoonaa vuotta sitten ja läntisellä puolella noin 6 miljoonaa vuotta sitten. Tästä on vielä pitkä matka siihen, kun meikäläiset (kaksijalkaiset ja höyhenettömät – Platon) löysivät edes koko Etelämantereen! Ja pitkä matka siihen, ettei kukaan ehtinyt edes pystyttää sinne edesmennyttä Anttilaa/Tiimaria/Seppälää/Askoa/Iskua!

Ptolemaios (100-170 jaa.), matemaatikko ja astronomi, ehdotti aikanaan, että pallon eteläpuoliskolla täytyisi sijaita suuri manner tasapainottamassa pohjoisessa tiedettyjen maanosien painoa. Myös matemaatikko ja maantieteilijä Marinus of Tyre (70-130 jaa.) yhtyi tähän näkemykseen ja tämä kuvitteellinen alue lisättiin karttoihin jo ainakin 500-luvulta lähtien. Myös polynesialaiset merenkävijät ovat kertoneet perimätietona kulttuurissaan Etelämantereesta ainakin 600-luvulta lähtien, mutta heidän alkuperäinen lähtöpaikkansa on nähtävästi kiistanalainen.

(OceanwideExpeditions)

Kapteeni James Cook (1728-1779) ylitti laivoillaan eteläisen napapiirin lopulta v. 1773, mutta virallisesti mantereen näki ensimmäistä kertaa amiraali Fabian Gottlieb Thaddeus von Bellingshausen (1778-1852) tammikuussa 1820 (Onnea vain tuollaisen nimen kanssa, god damn!).

Vain muutamia päiviä myöhemmin brittiläisen aluksen eli Kuninkaallisen laivaston merimies Edward Bransfield (1785-1852) todisti näkevänsä valtavia, lumen peittämiä vuorenhuippuja samoilla vesillä.

(LiveScience)

Näistä havainnoista lähtien alueella alkoi massiivinen Etelämantereen tutkimisen aikakausi, jonka päätteeksi etelänavalle pääsi ensimmäisenä Roald Amundsen (1872-1928) seurueineen vuonna 1911. Samoihin aikoihin perille yritti päästä Robert Falcon Scott (1868-1912), joka kuitenkin seurueineen jäi viimeiselle matkalleen tällä yrityksellään. Eivätkä he suinkaan ole olleet ainoita, ehei…! Hulluja nuo room… tutkimusmatkailijat!

https://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_the_Amundsen_and_Scott_expeditions Tässä linkissä vertaillaan nimenomaan näiden kahden retkikunnan varusteita ja olosuhteita, jotka johtivat Scottin ryhmän epäonnistumiseen.

Nykypäivänä Etelämantereella sijaitsee 70 tutkimusasemaa 29:sta eri maasta, ja näissä keskuksissa tutkitaan tietenkin ilmaston ja sään tilannetta sekä niiden historiaa, jään muodostumista, maaperää, mikrobeja, eläinlajeja, avaruutta ja niin edelleen. Keskimäärin 1,6 kilometriä paksu jääpeite ei tietenkään helpota näiden tehtävien suorittamista, mutta jos sieltä lauhemmalta alueelta löytyy yksikin dinosaurus- tai pussieläinfossiili, niin sepä olisi ilon päivä!

Voisi sieltä suotuisasti löytyä salaliittohörhöjenkin mainostama reikä Maan sisuksiin sekä naazzien salainen tukikohta, mutta näistä Akka ei välttämättä löisi vetoa. Tai todisteita alien-toiminnasta alueella, mutta mistäpä sitä koskaan tietää!

Kas näin; kuinka loogisesti taas mentiinkään ojasta allikkoon eli dinosauruksista huitsin nevadaan Etelämantereelle. Sen leffan olisi tänä aikana ehtinyt katsoa moneen kertaan… tai koko hemmetin sarjan, kuinka monta niitä nyt sitten oikein onkaan… Who cares, hui hai!

Mukava ja tiivis tietopaketti Etelämantereesta ja siitä, mitä jään alta löytyy. Etelämanner ei ole kokonainen manner, vaan täynnä järviä ja vulkaanista toimintaa.

(Tiedoksi eräälle kyselijälle: tätä juttua varten on tutkittu ainakin 117 eri lähdettä viimeisen viikon päivinä/iltoina, monitahoisemmissa jutuissa määrä on tietenkin vielä suurempi. Suuri osa tutkitusta materiaalista on tietojen tarkistamista eri sivustoilta, jotta faktat olisivat mahdollisimman oikeita. Poikkeavuuksia löytyy yllättävän paljon ja siksi Akka ei ollenkaan luota AI:n suoltamaan sisältöön ilman omia tarkistuksia. Tämän jutun keskeisimmät asiasivustot on laitettu favorites-linkeiksi jo pari vuotta sitten ja aihe ehti kuitenkin muokkautua erilaiseksi matkan aikana. Näin tämä homma jotakuinkin etenee!)

LINKKEJÄ ASIASTA KIINNOSTUNEILLE:

https://www.coolantarctica.com/Antarctica%20fact%20file/antarctica-fact-file-index.php

Infopainotteinen paketti, paljon luettavaa kiinnostuneille.

https://www.jpl.nasa.gov/news/study-finds-ancient-warming-greened-antarctica NASAn juttu. NASAn juttu, joten se on ihan NASA. Akka ei tykkää enää NASAsta.

https://www.antarcticacruises.com/guide/antarctic-exploration-history-and-expedition-timeline Hieno ja pitkä historiikki aiheesta.

https://oceanwide-expeditions.com/blog/a-brief-history-of-antarctica-in-maps?srsltid=AfmBOooyB32SQM3q6Z_Ug9LQiwGgxsqQUJAO_RvLH-dEhKNz6c1IH1gA Aiemmin kuvassa nähty linkki historiaan ja vanhoihin karttoihin.

Muitakin löytyy yllin kyllin googlaamalla, jos aihe edelleen kiinnostaa. Aina ei kuitenkaan kannata uskoa täysin siihen Wikiin, sillä niistä Akka on löytänyt eniten virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja kirjoittajan omia näkemyksiä viime vuosina. Nämä harmillisesti sitten kertautuvat siihen AI:n sisältöön, jota monet pitävät matalana aitana päästä läpi mistä tahansa.

Julkaistu

HUUMORIA JA HISTORIAA NAISTENPÄIVÄÄN

Armollista akkainpäivää itse kullekin säädylle! Kuten arvata saattaa, tänään keskitymme pelkästään menneiden aikojen WonderWomaneihin ja kaikenlaisiin muihin historian supernaisiin! TRÖÖÖT! (vapputorven töräytys)

Elizabeth Cady Stanton istumassa ja Susan B. Anthony seisomassa/1880-1902/LibraryofCongress.

VÄÄRIN, parahin Watson. Tänään ihmettelemme, mikä ihme (WTF) mahtaakaan olla TRANSIENT LUNAR PHENOMENON ja milloin tällainen vähän tunnettu ilmiö on kirjattu ensimmäisen kerran historiankirjoihin. Tällaisesta ilmiöstä ei Akka muista Tylypahkassa kuulleensa, mutta niistä ajoista onkin vierähtänyt jo tovi ja Nimbus2000:kin on jo auttamattomasti vanhentunut… Aloittakaamme siis katsauksemme tähän hirvittävältä sanahelinältä kuulostavaan ilmiöön:

Transient Lunar Phenomenon (TLP) voidaan suomentaa Kuun lyhytkestoiseksi ilmiöksi. Tällaisesta merkillisestä ilmiöstä löytyy kirjallinen merkintä peräti tuhannen vuoden takaa 18.6.1178 Canterburyn munkkien kirjaamana tapahtumana: (vapaa suomennos)

”Uuden kuun aikaan sen sirpit osoittivat itään ja yhtäkkiä ylempi sirppi jakautui kahtia. Tästä jakautumasta roihusi liekehtivä soihtu, tulta, palavaa hiiltä ja kipinöitä. Sen alapuolella Kuu kiemurteli ja vääntelehti kuin haavoitettu käärme. Ilmiö toistui ainakin 12 kertaa, kunnes koko kuu näytti lopulta mustuvan.”

Hmm, kerrassaan merkillinen kuvaus…

1970-luvulla ajateltiin tämän vanhan kuvauksen perusteella, että kyseinen tapahtuma olisi kuvannut Giordano Bruno -kraatterin syntyajankohtaa, mutta sittemmin tämä teoria on hylätty. Tämän 22-kilometrisen kraatterin syntymä olisi näkynyt maapallolla ainakin viikon kestävänä meteorisateena, eikä tällaisesta tapahtumasta ole tuohon aikaan mitään kirjoitettua aineistoa.

Giordano Bruno -kraatteri.

Joka tapauksessa vastaavanlaisia havaintoja on kirjattu vuosisatojen aikana useitakin, mm. 19.4.1787 kuuluisa astronomi William Herschel todisti useita tunteja kestävää valoilmiötä: kolme punertavaa valoa uuden kuun aikaan tuon aikaisesta kaukoputkesta katsottuna. Kolme vuotta myöhemmin hän näki myös tähden kaltaisia ilmiöitä kuun pimeällä alueella uuden kuun aikaan.

William Herschel/Lemuel Francis Abbott/1785.

Kaukoputkien ja teleskooppien kehittyessä ilmiöistä alkoi tulla lisää havaintoja ja myös niiden ominaisuuksissa alkoi olla suuria eroavaisuuksia:

4.1.1873 astronomi Etienne Leopold Trouvelot havaitsi Kant-kraatterin olevan täynnä sumua.
31.8.1877 amatööriastronomi Arthur Stanley Williams havaitsi fosforin kaltaista valoa Platon-kraatterilla.
10.7.1941 amatööriastronomi Walter H. Haas havaitsi liikkuvan valopisteen Hansten-kraatterilla.

Tällaista listaa voisi jatkaa loputtomiin noin 3000 havainnon myötä, mutta kaikkien näiden raportointien perusteella ilmiölle alkoi löytyä erilaisia ilmenemismuotoja. Jotkut tarkkailijat näkivät sumumaista usvaa, useat näkivät punertavia valoja, mutta raportoiduissa havainnoissa esiintyy myös valkoisia, sinisiä, keltaisia ja vihreitä valoja. Ilmiöiksi luetaan myös merkilliset Kuun pinnan himmentymiset tai kirkastumiset.

Osa ilmiöistä on näkynyt vain sekunnin ajan, kun taas toiset ilmiöt ovat toistuneet tai jatkuneet jopa useita tunteja. On siis selvää, ettei kyseessä voi olla mikään YKSI AINOA kaiken selittävä tekijä. Mistä siis on oikein kyse?

Havaittuja kohteita v. 2001/Barbara Middlehurst ja Patrick Moore/publicdomain.

ESA eli Euroopan avaruusjärjestö tarkkaili näitä ilmiöitä vuosien 2017-2023 välisenä aikana NELIOTA-projektissaan (Near-Earth Object Lunar Impacts and Optical Transients). Tuona aikana kootun datan perusteella tutkijat arvioivat, että Kuussa välähtää noin 8 kertaa tunnissa ja näiden aiheuttajana pidetään yleensä golfpallon tai jopa biljardipallon kokoisia meteoroideja. Valoilmiön aiheuttaisi tällöin iskun voimasta purkautuva energia, joka kuumentaisi hetkellisesti tällaisen mötikän Kuun pinnalla. On huomionarvoista, että meteoriparvien aikana ilmiöitä havaittiin jopa 12 kertaa tunnissa, joten tämä selitys kuulostaa hyvinkin todelliselta ja mahdolliselta.

https://www.esa.int/Space_Safety/Learning_from_lunar_lights ESA:n katsaus aiheeseen

Erääksi ilmiöitä selittäväksi tekijäksi on ehdotettu radon-kaasun purkautumista Kuun sisuksista. Vuosina 2008-2009 julkaistut tutkimukset osoittavat, että pienet kuunjäristykset ja vulkaaninen toiminta vapauttavat radioaktiivista radonia, joka hajotessaan näkyy Maan pinnalle valonvälähdyksenä. Useat havainnot onkin tehty alueilta, joissa on suuria radonpitoisuuksia, esimerkkinä mainittakoon Aristarkhos-kraatteri. Ihan järkeenkäypää, tai siltä se ainakin kuulostaa maallikon korvissa.

Aristarkhos-kraatteri kuvattuna Apollo 15 -lennolta/NASA.

Yhdeksi syyksi on esitetty aurinkotuulta: aurinkotuuli ionisoi Kuun pinnan pieniä hiukkasia ja nostaa ne korkealle sadan kilometrin korkeudelle. Tällöin nämä hiukkaset ovat todellisuudessa korkealla Kuun kamaran yläpuolella, mutta Maasta katsottuna ne näyttävät olevan pinnallisia ilmiöitä. Järkeenkäypää tämäkin, tuumaa Akka.

Tietenkin osa ilmiöistä ja havainnoista voi johtua ihan havainnoijan virheellisestä tulkinnasta; esimerkiksi satelliitti saattaa aiheuttaa äkillisen, ohimenevän heijastuksen kiertoradallaan tai esim. revontulet Maan ilmakehässä voivat vääristää katsojan havainnointia. Katsojan havainnointia vääristää varmastikin eniten se, jos katsoja odottaa näkevänsä outoa toimintaa Kuun pinnalla: ”Nymmää kyllä kuvaan, mitä ne alienit siällä oikein puuhailee, prkl…”

Näistä kaikista selityksistä ja havainnoista tulee tietenkin mieleen: ONKO NIILTÄ KUULUISILTA APOLLO-LENNOILTA TEHTY NÄITÄ HAVAINTOJA? Vastaus tähän on lyhyt ja ytimekäs: KYLLÄ ON.

Jo peräti Apollo 11 -lennolla v. 1969 miehistölle (Neil Armstrong, Buzz Aldrin, Michael Collins) tiedotettiin Houstonista käsin, että näitä ilmiöitä oli havaittu juurikin aiemmin mainitun Aristarkhos-kraatterin liepeillä. Astronautti Neil Armstrong vastasi komentokeskukselle radioitse, että kraatterissa näytti todellakin olevan jotakin fluoresoivaa valoa ja jotkin alueet näyttivät toisia valoisemmalta.

Joulukuussa 1972 Apollo 17 -lennolla havaittiin myös näitä ilmiöitä. Astronautti Ronald Evans havaitsi valonvälähdyksen Mare Orientale -meren liepeillä ja astronautti Harrison Schmitt havaitsi vastaavanlaisen välähdyksen Grimaldi-kraatterin pohjoispuolella.

Apollo 17-miehistö kuvattuna 10.10.1972: Eugene A. Cernan istumassa, takana oikealla Ronald E. Evans ja vasemmalla Harrison H. Schmitt. NASA.

Yeah, nämä Apollo-miehistöjen havainnot saavat tämän merkillisen ilmiön tuntumaan… jopa arkipäiväiseltä. Miksi tällaisesta (jo ainakin tuhat vuotta esiintyneestä) oudosta ja monimuotoisesta ilmiöstä ei juurikaan puhuta? Mikäli tutkijatkaan eivät yksiselitteisesti osaa tällaisia havaintoja selittää, eikö olisi jo korkea aika kaikkien avaruusvirastojen kokoontua yhteen (= yhdistää voimavaransa, massinsa, teknologiansa ja kaikki tietonsa) ja selvittää, mitä ne alienit siällä oikein puuhailee. Hah haa!

Onkin mielenkiintoista havaita, että Apollo 12 -lennon kuumoduuli pudotettiin takaisin Kuun pinnalle marraskuun 1969 lennon yhteydessä. Pudotuksen paineaalto kesti kahdeksan minuuttia ja sen laantumiseen kului peräti tunti.

https://www.popsci.com/does-moon-sound-like-bell Popular Science-artikkeli

Myös epäonnistuneelta Apollo 13 -lennolta pudotettiin Kuun kamaralle Saturn V -raketin kolmas vaihe, jota kutsuttiin nimellä S-IVB. Tämä pudotus aiheutti huomattavasti suuremman paineaallon ja pidemmän keston, kuin aiemmin pudotettu kuumoduuli. Mm. näiden kokeilujen perusteella on todettu, että Kuussa nämä kuunjäristykset kestävät pidempään, koska Kuun rakenne on niin kuivaa ja käytännössä pelkkää kiveä ilman kosteutta. Uskokoon, ken uskoo, Akalla ei ole tähän mielipidettä ilman useita tohtorintutkintoja.

https://svs.gsfc.nasa.gov/4803 NASA:n video ja radiokeskustelu pudotuksesta

Jep, Akka on kuitenkin jo tullut siihen tulokseen, että me kaikki Wonderwomanit olemme asuttaneet Kuun jo aikapäiviä sitten. Ei siellä mitään alieneita ole, vain SuperAkkoja elelemässä mukavissa bunkkereissaan Kuun sisäpuolella.

Kaikki nämä TLP-ilmiöt (Akan kielellä WTF-ilmiöt) johtuvat vain siitä, että aina välillä on mukava pitää vaikkapa valoshow’ta, ilotulituksia tai hajukynttilöitä kuistilla ihan vain huvikseen. Onneksi näitä Apollo-miehistöjä ei ole viimeisinä vuosikymmeninä enää näkynyt, sillä ne aiemmat järistykset pudottivat kaikki pelargoniat kuistien kaiteilta. Me kaikki Akathan tykkäämme pelargonioista, eikö vain? (NOPE!!)

WikimediaCommons/PublicDomain).

Heh, hyvää naistenpäivää tai sitten ihan vain tavallista sunnuntaita kaikille!

Julkaistu

TAIDEAARRE SAARISTOMERELLÄ?

Kun kapteeni Reinhold Lorenz astui kauppalaivaansa Amsterdamin satamassa 5.9.1771, hän tuskin tiesi, että määränpäänsä Pietarin sijasta hän päätyisi värjöttelemään luodolle Turun saaristossa. Ei hän voinut tietää sitäkään, että laiva arvokkaine lasteineen päätyisi noin 40 metrin syvyyteen merenpohjaan tässä myrskyisessä kolkassa, jonne hänen ei ylipäätään olisi pitänyt joutuakaan.

Turun saaristoa.

Toisin kuitenkin kävi: matkallaan Pietariin alus ilmoittautui Tanskassa Juutinrauman tullissa, jolloin sen lastiksi ilmoitettiin mm. noin 33 000 kg sokeria, kahvia 158 laatikkoa, kymmenen hopeatynnyriä, noin 10 000 kg arvokkaita värjäysaineita, elohopeaa n. 100 kg sekä sinkkiä 6758 kg. Lisäksi laivassa oli sadoittain kangaspakkoja ym. ylellistä käyttötavaraa, jota varsinkin Pietarin eliitti kovasti arvosti ja odotti.

Lasti oli siis suunnattoman arvokas, mutta… lisäksi laivan lastina saattoi olla peräti 35 kappaletta keisarinna Katariina II Suuren (1729-1796) Hollannista hankkimia arvokkaita maalauksia! Palataanpa tähän taideaarteeseen tarkemmin hieman myöhemmin.

Catherine II of Russia/Alexander Roslin/1780-luku ((WikimediaCommons).

Kun tämä Vrouw Maria-alus karahti kuitenkin Nauvossa karille syysmyrskyn yhteydessä 3.10.1771, se ei suinkaan uponnut heti pinnan alle. Alus pysyi pinnalla kuin ihmeen kaupalla peräti viisi päivää, jolloin miehistöllä ja apuun rientäneillä saariston asukkailla oli aikaa pumpata vettä pois laivasta ja pelastaa sen lastia. Vihdoin 9.10.1771 alus vajosi meren syvyyksiin, jossa se vieläkin näyttäisi kuin purjehtivan merenpohjassa 41 metrin syvyydessä.

Voi vain kuvitella aluksen kapteenin mielenliikkeet, kun kesken miehistön rukoushetken alus kopsahti karille ja keisarinnan maalaukset huusivat lastiruumassa hoosiannaa… itse kullakin säädyllä oli varmaan vetelät pöksyissä, sillä aluksen ei olisi millään muotoa pitänyt ajautua kohti Suomen rannikkoa! Mitkä saattoivat olla miehistön ja kapteenin kohtalot näiden kaikkien kalleuksien vajotessa aaltoihin?

Osa pelastetusta lastista huutokaupattiin Turussa ja osa kuljetettiin sääntöjen vastaisesti Venäjälle. Ainakin kaikki hopeatynnyrit, osa kahvilastista, kankaista, väriaineista yms. saatiin pelastettua, kuten osa muistakin ylellisyystavaroista, mutta… mitäpä siinä viiden kiireisen pelastuspäivän aikana sitten ehtiikään pelastaa täysin armottomissa olosuhteissa?

Storm at Sea/Ivan Aivazovsky/1873.

Sukellustutkimuksissa ei ole nähty mm. miehistöön liittyviä henkilökohtaisia esineitä, joten voikin hyvin kuvitella, kuinka omat tavarat on haalittu ensimmäiseksi turvaan myrskyiselle luodolle. Niinhän sitä nykyaikanakin tehdään: hätätilanteissa esim. lentokoneessa yritetään pelastaa ensin omat matkatavarat muista ihmisistä välittämättä!

Lastin ja laivan menetyksestä maksettiin myös vakuutuskorvauksia omistajille, mutta tarkkoja tietoja kaiken tavaran kohtalosta ei kuitenkaan ole tiedossa. Pelastetuiksi on kuitenkin tuolloin ilmoitettu ainakin kuusi pienempää maalausta, jotka pelastettiin pakattuina puulaatikkoon ja kuljetettiin Turkuun. Itse keisarinna Katariinakin vaati jo tuolloin taulujensa nostamista hylystä, mutta jo v. 1772 lastin nostoajatuksesta luovuttiin: se nyt vain oli kerta kaikkiaan mahdotonta. Katariina olikin jo tuolloin harkinnut hankkivansa lisää uusia teoksia Ranskasta, joten… rahalla saa ja hevosella pääsee!

Hylyn sijaintikin ehti jo unohtua seuraavien vuosisatojen kuluessa, kunnes 1970-luvulla merihistorian tutkija Christian Ahlström löysi arkistoista hylkyyn liittyvää aineistoa ja vihdoin hylky paikallistettiin Pro Vrouw Maria -sukellusryhmän toimesta v. 1999. Hylky (pit. 26 m, lev. 7 m) malliltaan snaulaiva makaa merenpohjassa kölinsä päällä ja kaksi mastoakin on edelleen pystyssä. Sijaintipaikkaa suojaa ympäri vuoden 1500-metrinen suoja-alue eli laitesukellusta tällä alueella ei ole luvallista harrastaa.

Museovirasto/piirros Tiina Miettinen.

Jo hylyn löytymisen yhteydessä aluksen nostosta alettiin tehdä suunnitelmia ja arvioita, näistä eri vaihtoehdoista löytyy linkki jutun lopussa. Esimerkkilaskelmat ovat vuodelta 2007, joten kannattaa muistaa rahan arvon muuttuminen jo pelkästään viimeisten 20 vuoden aikana. On siis kuitenkin äärimmäisen kallista edes nostaa mitään aluksia merestä, kun jo pelkästään konservointi ja ylläpito muodostavat tulevat, suuremmat menoerät! Tämä pätee varsinkin Ruotsin Vasa-laivan kohdalla, kuten tutkimuksestakin ilmenee.

Vasa-laiva (LibraryofCongress/HeatherCasey)

Noh, palataanpa nyt sitten kuitenkin näin PINNALLISENA (merenpinnan yllä) ihmisenä takaisin tähän arvolastiin; sehän meitä kaikkia kuitenkin kiinnostaa. Mitä siellä MERENPINNAN ALLA oikein on, onko niitä Katariinan tauluja tässä noin 26 vuoden aikana löydetty ja nostettu? Entäpä ne kaikki muutkin tavarat, tonnitolkulla väriaineita, kankaita ja kaikenlaista luksuskrääsää? Ja merirosvoarkku?

Vastaus näihin kysymyksiin on yksiselitteinen: ei ole eikä ole nostettu kuin liitupiippuja, savipullo, lasipullo, sinkkiharkko, lyijysinetti, puutappi ja köysiohjuri. Tutkimusten perusteella laivan sisälle ei sukeltajilla ole mitään asiaa mm. romahtamisvaaran vuoksi, mutta robottikamerallakaan ei ole saatu kuvattua esim. suurikokoisia, hyvin pakattuja puulaatikoita tai muutakaan vastaavaa materiaalia, mikä voisi viitata näihin kadonneisiin arvoteoksiin.

On siis toki mahdollista, että ainakin osa Katariinan maalauksista saatiin pelastettua ennen uppoamista ja toimitettiin ilman listauksia vaivihkaa eteenpäin, mutta tämä on vain spekulointia. Museoviraston tutkimuksessa s. 115 on lastiluettelo; onneksi saivat pelastettua tukon sammalta!

Itse asiassa juuri tästä tutkimuksesta käykin ilmi, että hollantilaisen Braamcampin huutokaupan jäljiltä on kadoksissa 35 taulua, joista 11 lienee ollut Vrouw Marian lastissa mukana matkalla Pietariin. Tutkimuksessa mainitaan myös nimeltä näiden teosten taiteilijat sekä se, että Vrouw Marian elohopealastia (110 kg) ei oltu merkitty pelastetuksi. Ainakaan mittausten mukaan elohopeaa ei ole vuotanut ympäristöön, eikä se määrällisesti myöskään ole vakava ympäristöriski. Kysykääpä tätä lähistöllä uiskentelevilta merieläimiltä ja merenneidoilta…!

Vrouw Maria on siis selviytynyt jo kohta 255 vuotta merenpohjassa suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä Itämeren olosuhteet ovat sille(kin) otolliset. Meille taviksille hylystä on tehty sukellusvideoita ja 3D-mallinnuksia, sillä matalasta syvyydestä huolimatta sille suojellulle alueelle ei saa huvikseen mennä pällistelemään. Itämerellä näitä hylkyjä riitää satamäärin, kuten jokainen voi tarkistaa hylyt.net-sivustolta:

https://hylyt.net

Onneksi kuitenkin tässä turmassa koko miehistö pelastui kapteeneineen (ja se sammaltukko!), mutta vain kapteenin ja kolmen miehistön jäsenen nimet ovat säilyneet nykypäivään asti: kapteeni siis (ilmeisesti) tanskalaissyntyinen Reinhold Lorenz, perämies Reidert Janssen, puosu Tönnes Koertsen ja kokki Johan Hansen. Haaksirikon jälkeen heistä tiedetään vain se, että tullilistojen perusteella kapteeni jatkoi kipparoimistaan kauppareiteillä Itämerellä. Hyvä niin! Ja varmastikin uusin housuin! Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo perinteisesti sanoa R.I.P koko miehistölle.

Onkin mielenkiintoista ajatella, josko hylky saataisiin jollakin rahoituksella Vasa-laivan tavoin kansalliseksi kulttuuriaarteeksi, mutta tämän pitäisi ehdottomasti olla eurooppalainen yhteistyöprojekti. Vrouw Maria on kuitenkin hollantilainen kauppa-alus, joka oli matkalla Amsterdamista Pietariin. Suomen alueelle laiva ajautui myrskyssä eikä näin ollen ole millään muotoa suomalainen kulttuuriaarre. Historiallinen, vaikuttava ja merkittävä aarre toki, mutta ei suomalainen sellainen eikä lasku tästä kuulu kokonaisuudessaan Suomen maksettavaksi.

Hyvä esimerkki vuosikausia jatkuvista omistajuuskiistoista on edelleen maailman arvokkaimmaksi aarrelaivaksi tituleerattu San Jose, josta Akka on aiemmin lyhyesti kirjoittanut:

https://akallaonasiaa.fi/tiede/aarrejahti-alkakoon/

Tämän todellakin noin 17 miljardin dollarin arvoiseksi arvioidun aarrelaivan omistajuutta on havitellut mm. hylyn löytöryhmä (USA), Espanja, Kolumbia, Bolivian alkuperäisväestön jäsenet (joiden esi-isät kaivoivat lastina ollutta hopeaa) sekä pienet, vihreät huru-ukot ties mistä galaksista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kolumbia ”ownaa” eli määrittelee laivan omaisuudekseen ja tekee siellä mm. esinenostoja:

https://www.smithsonianmag.com/history/archaeologists-discovered-the-holy-grail-of-shipwrecks-a-decade-ago-now-theyre-finally-beginning-to-unravel-the-secrets-of-the-san-jose-180988050

Smithsonianin pitkähkö artikkeli hylyn haaksirikosta, löytymisestä ja sen jälkeisistä omistusvaateista. Uusin artikkeli aiheesta tammikuulta tänä vuonna kuitenkin.

Kuten Museovirastonkin tutkimuksessa mainittiin, Katariinan taulujen löytäminenkään ei välttämättä olisi kovinkaan mieltä ylentävää, sillä teosten kunnosta tai niiden säilymisestä ei ole mitään takeita. Ei niitä elintarvikkeitakaan kukaan enää halua, joten pitäköön Itämeren sillit ja muut merenelävät Vrouw Mariaa ihan omana ruokabaarinaan edelleen.

Harmillisesti tämän maalauksen tekijän nimi on jäänyt historiaan nimellä unknown.

Siellä sitä merenneidot ja merenmiehetkin kerivät auki näitä arvokkaita kangaspakkoja aina uusia vaatteita halutessaan… hmm, vaatteita… siis bikiniyläosia? Akka ei nyt ihan ajatellut loppuun asti tätä ajatusta, hah!

Sammaltukon lisäksi pelastettiin neljä punottua koria linnunpesiksi?! Kyllä oli miehistöllä ja pelastajilla arvot kohdillaan… ”jätetään nämä järjettömän kalliit, kaukaa itämaista tuodut väriaineet ja kankaat suosiolla laivaan ja pelastetaan nämä linnunpesät kevään kottaraisille, joohan?” Sillä tavalla, poijjaat, sillä tavalla!

LINKKEJÄ:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1658

Kyppi.fi eli Museoviraston ylläpitämä arkeologisten kohteiden hakemisto

https://www.sadanvuodensatoa.fi/artikkelit/vrouw-maria-miten-hollantilaisesta-kauppa-aluksesta-tuli-osa-suomen-historiaa

https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatos/2017/Keha_2017-09-27_Kvsto_16_Pk/C45DC646-619F-C430-B0D1-5CC9C7A00001/Liite.pdf

Museoviraston tutkimusraportti, johon Akka viittaa jutussa

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous/vrouw-marian-matka-jatkuu Helsingin yliopiston juttu, jossa on mielenkiintoista infoa näistä lastissa olleista väriaineista

https://www.museovirasto.fi/fi/ajankohtaista/vrouw-maria-hylyn-loytymisesta-20-vuotta-nyt-hylysta-kuvataan-3d-malli

Julkaistu

PÄIVITYKSIÄ JUTTUIHIN 2026:

https://akallaonasiaa.fi/tiede/kolmet-terveiset-ulkoavaruudesta/

Tässä uusimpia päivityksiä 3I/Atlas-vekkulin liikkeistä viime aikoina.

https://akallaonasiaa.fi/tiede/maailman-vanhin-ammatti/

Tässä vanhojen ammattien artikkelissa on päivitetty myrkkynuolilöydöt 60 000 vuoden takaa ja vanhimmat käsisiluettimaalaukset Indonesiassa 67 800 vuoden takaa. Nämä löydöt vain vanhenevat koko ajan, kun uusimpia arkeologisia tutkimuksia tehdään entistä tarkemmin menetelmin!

https://akallaonasiaa.fi/tiede/maailman-vanhimpia-keksintoja/

Tässä päivityksessä kerrotaan Englannista löytyneestä todisteesta 400 000 vuoden takaa: hallinnoitua tulentekotaitoa parhaimmillaan!

https://akallaonasiaa.fi/tiede/kissa-vai-koira-ikuinen-kysymys/

Norjasta on löydetty viikinkiaikainen venehautaus, jossa nainen haudattiin koiranpennun kanssa.

https://akallaonasiaa.fi/tiede/luurankoja-kaapissa-vai-lattian-alla/

Turun Maarian kirkon arkeologiset kaivaukset ovat valmistuneet.

https://akallaonasiaa.fi/historia/kaninkolosta-rotankoloon-osa-3/

Idahosta julkaistiin uusia valokuvia tammikuussa, mutta ne poistettiin nopeasti julkisesta levityksestä. Lisäksi on linkki toiseen uutiseen, jonka mukaan murhissa käytettiin toistakin asetta. Piti nyt sitten näitäkin uutisia katsoa, vaikka tapauksen piti jäädä Akan osalta jo historiaan. Näin siinä sitten kävi…

https://akallaonasiaa.fi/tiede/ennustuksia-akkojen-malliin/

Akalta olikin jäänyt huomioimatta tämä mainio herrasmies Hugh Newman jutun kirjoituksen yhteydessä. Aina ei jaksa Youtubea kahlatakaan, mutta tämä herra kiertää muailmaa kartoittaen menestyksellisesti näitä upeita historiallisia kohteita.

Palaillaan taas helmikuussa asiaan!

Reader’sDigest.

https://nsidc.org/learn/parts-cryosphere/snow/science-snow Piti sitten tällainenkin sivusto löytää… Coloradon kansallinen lumen ja jään tutkimuslaitos!! AARGH! Keep it coming…

Julkaistu

KAUPUNKIEN HISTORIALLISIA NIMIÄ

Tulipas taas upottua pohjattomaan kuiluun kaikenlaisten asioiden tutkimisten kanssa – uskokaa pois, näihin juttuihin uppoaa tuntitolkulla tutkittavaa ja sadoittain sivuja ihan vaan kaikkien tietojen tarkistamiseksi.

Jos se ei ole vielä tullut selväksi, Akka ei käytä minkäänlaista tekoälyä ihan periaatteen vuoksi: oikeiden taiteilijoiden pitää saada taiteilla ja oikeiden tutkijoiden pitää saada tutkia ja hutkia, näin se vaan on. Aidan alta meneminen sallitaan vain hätätilanteessa, esim. Bigfootin hyökkäyksessä, joka on tosiaankin varteenotettava uhka ihan kaikille Euroopan kansalaisille. Jep, todellakin! Hah hah!

Unesco World Heritage site of Derbent.

Noh, tekoäly käyttää Akan tietoja lähteenään joissakin asioissa ja merkitsee nämä tiedot lähteenä ”epäluotettaviksi, koska kyseessä on yksityinen blogi.” Haista sinä tekoäly pitkä p***a! Et ole Akan kaveri eikä sellaista suhdetta edes tarvita.

Sukelletaanpa siis (tällä kertaa ei katsahdeta, hah) vanhojen kaupunkien nimiin, ennen kuin niistä tuli niitä nykyisiä meidän tuntemiamme kaupunkeja:

Danzig – Gdansk (Puola)

Pronssikautiset arkeologiset löydöt ajoittavat alueen tullen asutetuksi vähintään v. 2500-1700 eaa. aikana. Kaupunki oli tärkeä satamakaupunki keskiajalta lähtien ja kuului täten tietenkin Hansaliittoon. Danzig-nimellä tunnettu kaupunki vaihtoi kuitenkin nimensä toisen maailmansodan jälkeen Gdanskiksi saksalaisten vallan vihdoinkin loputtua. Gdansk oli siitä lähtien täysin puolalainen kaupunki ja nimi sen mukainen.

Gdansk old town (TripAdvisor).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hansaliitto

Akan mielestä puolalainen Kleszczewo Koscierskie -niminen kylä on nimeltään loistava esimerkki asuinpaikan nimeämisestä. Kleszcz… lempinimeltään tämä kaupunki voisi olla vaikka KLESI.

https://visitgdansk.com/muzea?setLanguage=en linkki Gdanskin museoihin

Nyk. asukasluku: 487 371

Reval-Rääveli – Tallinna (Viro)

Tallinnan kaupunkina nykyään tunnetun alueen historialliset löydökset ajoittuvat aikaisimmillaan noin 3000-luvulle eaa. Myöhemmät historialliset merkinnät kaupungista löytyvät viikinkien saagoista noin 1000-luvulta jaa. Vuonna 1219 tanskalaiset miehittivät Tallinnan, jota tuolloin kutsuttiin myös nimellä Taani-linn eli tanskalaisten linna. Valloituksen jälkeen nimi muuttui kuitenkin yleisesti Revaliksi, kunnes Viron itsenäistyessä v.1918 nimeksi lopulta vakinaistettiin Tallinna-Tallinn. Kaupungilla on ollut aiemmin toistakymmentä eri nimeä, joista suomalaisittain tunnistamme Rääveli-nimityksen. Sijaintinsa takia tämä kaupunki kuului tietenkin myös Hansaliittoon.

Taanilinna olisi kyllä juhlava nimitys kaupungille kuin kaupungille, mutta eihän tuo kaupunki enää tanskalaisille kuulu (toisin kuin Grönlanti kokonaisuudessaan).

https://visitestonia.com/fi/nae-ja-koe/tallinnan-parhaat-museot?utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=search_generic_fi_fi_prm921&utm_content=to_go_cities_tallinn_history_&_culture_fi&gad_source=1&gad_campaignid=10120211499&gbraid=0AAAAADxyfPI9AEMwCn4zgW3BA3tMlSimu&gclid=EAIaIQobChMIhJyQp7CQkgMV4QWiAx1hExYOEAAYAiAAEgJmivD_BwE pahoittelut hirvittävästä linkistä Viron museoihin, Akan pitäisi opetella laittamaan näitä uudistetulla ohjelmistolla eri tavalla…

Nyk. asukasluku: 456 518

Dorpat – Tartto (Viro)

Tämän Viron toiseksi suurimman kaupungin me suomalaiset myöskin tunnemme – Tarton varhaisimmat arkeologiset löydökset sijoittuvat vasta 400-luvulle jaa. Ihan varmasti tälläkin alueella on ollut aiempaa asutusta; sitä ei vain ole vielä löydetty… Tarton nimen uskotaan viittaavan sukupuuttoon kuolleeseen nautaeläimeen, mutta tälläkin kaupungilla on ollut useita nimiä, kuten Dorpat ja Tarbatu. Nimi Tartto vakinaistettiin Viron itsenäistymisen myötä v.1918, kuten Tallinnakin.

(VisitTallinn)

Tarton kartassa herätti mielenkiintoa Puusepa Tervisekeskus, joka onkin näköjään lääkäriasema eikä puusepän tarvikekauppa. Samoin Tammeka Jalgpalliklubi näkyy selkeästi kartassa. On hauskaa, miten samankaltaisia suomen ja viron kielet ovat… mutta silti niin erilaisia.

https://visitestonia.com/en/tartu-city-museum

Nyk. asukasluku: 97 759

Konstantinopoli – Istanbul (Turkki)

Pitkän historiansa aikana tämä Mustanmeren helmi on ollut nimeltään mm. Lygos (noin 1200-luvulla eaa.), Byzantion (kreikkalaisten valtauksen jälkeen 657 eaa.) ja Nova Roma vuodesta 330 jaa. alkaen, kun Rooman keisari Konstantinus Suuri (272/3-337 jaa.) siirsi valtakuntansa pääkaupungin sijaintia. Vasta Konstantinuksen kuoleman jälkeen kaupunkia alettiin kutsua nimellä Konstantinopoli, joka tarkoittaa sananmukaisesti Konstantinuksen kaupunkia. Koska kaupungista muodostui merkittävä solmukohta idän ja lännen väliselle kaupankäynnille, sitä kutsuttiin useissa eri kielissä ”suureksi kaupungiksi.”

Konstantinus teetti itsestään useita rintakuvia. Tämä patsas on Musei Capitolinissa Roomassa.

Kyllä kannattikin käyttää jotakin lyhyempää termiä tästä kaupungista, mikäli sellainen sana oli omassa kielessä olemassa. Kyllähän jo tuo Konstanttinnoop… Konstantin-noppa-peli tuottaa muutenkin jo harmaita hiuksia.

Istanbul-nimen kaupunki sai sitten v. 1453 turkkilaisten valloituksen myötä, mutta Konstantinopoli-nimeä käytettiin jopa 1930-luvulle asti, kunnes Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Ataturk (1881-1938) vakinaisti nimen Istanbuliksi.

https://muze.gen.tr Istanbulin museoiden englanninkielinen linkkisivusto, joka nimen ulkoasustaan huolimatta on turvallinen käyttää.

Nyk. asukasluku: 15,7 miljoonaa

Londinium – Lontoo (Englanti)

Lontoon suuralueelta varhaisimmat radiohiiliajoitetut arkeologiset löydökset sijoittuvat vuosien 4800-4500 eaa. välille, mutta vasta roomalaisen asutuksen myötä kaupungista kehittyi tulevina vuosikymmeninä suurkaupunki Londinium (v. 47 jaa. lähtien). Ennen roomalaisaikaista kaupungin nimeä kutsumanimestä liikkuu useita eri teorioita, joiden todenperäisyyttä on hankala varmistaa, mutta esim. kelttiläistä alkuperää oleva nimi Plowonida tarkoittaa suurta, virtaavaa jokea, samoin kuin Lowonidonjon tai Londonjon. Hmm… onkohan siellä Lontoossa mitään suurta jokea? Nimi ei nyt millään muistu mieleen…

Roomalaisten jälkeen kaupunki tunnettiin kuitenkin nimillä Lundenwic (anglosaksit alkaen v. 670 jaa.) sekä Lundenburgh. Viikinkien aikana ja jälkeen alueesta käytettiin mm. nimiä Lundin, Londen, Londoun jne.

Mikä tahansa Lon-alkuinen versio oli käytössä, tiettävästi ei kuitenkaan Longjohn – vapaasti suomennettuna pitkät kalsarit.

(HeritageDaily).

https://www.museumslondon.org/category/8/local-history useita eri museoita koko Lontoon alueella

Nyk. asukasluku: 8,866 miljoonaa

Edo – Tokio (Japani)

Varhaisimmat merkit asutuksesta nykyisen Tokion alueelta löytyvät noin 3000-luvulta eaa. Kaupungin varhaisin nimitys Edo löytyy kirjallisista lähteistä kuitenkin vasta 1100-luvulla jaa. ja tämä nimi tarkoittaa jokisuistoa. Tämän alueen nimi siirtyi myös paikalliselle samuraiklaanille sekä 1400-luvulta alkaen rakennetulle Edo-linnalle. Tämän linnan paikalla on nykyään Japanin keisarillinen palatsi.

Tokio-nimen kaupunki sai vasta v. 1848, kun keisari Meiji (1852-1912) uudisti Japania merkittävin tavoin (mm. teollistuminen, koulutusjärjestelmän kehittäminen, parlamentin avaaminen jne.).

Edo-linnoitus (Wikipedia)

Kaikesta historiastaan huolimatta Tokion yksi pakollisista nähtävyyksistä nykypäivänä lienee Shibuya Crossing; yksi maailman ruuhkaisimmista risteyksistä viiden suojatien kera. On arvioitu, että jokaisen suojatievalon vaihtuessa vihreäksi teitä ylittää kerrallaan n. 1000-2500 ihmistä. Kuvittelepa ajavasi autokoulun ajokoetta tässä risteyksessä!

https://www.japan.travel/en/spot/2177 Shibuya Crossing!

https://www.gotokyo.org/en/see-and-do/history/history-museums/?PageSpeed=noscript historiallisia museoita Tokiossa

Nyk. asukasluku: 14,25 miljoonaa

Anslo/Christiania – Oslo (Norja)

Viikinkiaikana Oslon alue tunnettiin Vikeninä, mutta v. 1040 alue sai nimen Anslo. Kaupunkiin viitattiin myös nimillä Aslo, Oslo ja Opslo. Nimitysten uskotaan juontuvan Ekeberg-kukkulasta kaupungin kupeessa, mutta nimitykset saattavat viitata myös ”jumalten niittyyn.” 1300-luvulle tultaessa nimi oli kuitenkin muotoutunut jo Osloksi, kunnes v. 1624 kaupungin tuhosi tulipalo. Tuolloinen kuningas Kristian IV (1577-48) nimesi jälleenrakennettavan kaupungin Christianiaksi ja tästä muodosta muotoutui lopulta Kristiania v. 1877. Vuonna 1925 kaupungin nimi palautettiin kansan vastustuksesta huolimatta Osloksi, sillä olihan Kristiania-nimen eri muotoineen antanut kuitenkin tuolloinen Tanskan ja Norjan kuningas.

Kristian IV /Karel van Mander III (n. 1645).

Jep, Kristian IV tykkäsi nähtävästi sotia ja valloitella maita ja mantuja ihan riittämiin asti… nykyisissä paikan- ja kadunnimissä näkyy kuitenkin edelleen vaikutteita Oslon aiemmista nimityksistä eri muodoissaan. Opslo on kerrassaan ihastuttava versio; kuulostaa ihan joltakin pehmoeläimeltä tai… mopsilta. Opslo-mopsi, ai että…!

https://www.historiskmuseum.no/english Oslon historiallisen museon sivut, Oslossa on toki myös viikinkimuseo yms.

Nyk. asukasluku: 724 290

Bombay – Mumbai (Intia)

Alkujaan seitsemälle saarelle perustettua nyk. Mumbaita on myöskin kutsuttu monella eri nimityksellä. Alueelta on löytynyt merkkejä asutuksesta ja kalastuksesta yli 10 000 vuoden takaa ja varhaisimmat nimitykset ovat olleet Kakamuchee sekä Galajunkja. Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. alue tunnettiin nimellä Heptanesia ja 1500-luvulle tultaessa nimillä Manbai ja Bombaim.

(Unesco World Heritage Site)

Hindulaisen Mumba Devi-jumalattaren vaikutuksen sanotaan näkyvän nimityksissä, sillä useina eri aikoina nimet ovat vääntäytyneet miten sattuu ja jopa jollakin tavalla toistensa lomaan: Mombayn, Bambaye, Mombaim, Mambai, Bambai, Bambaye, Bombaiim, Mombaim… jne. Helpointa tässä vaiheessa olisi vain sanoa Bye Bye!

Virallisesti tästä kaupungista tuli kuitenkin Mumbai v. 1995, kun brittiläisten siirtomaa-aikaisista nimityksistä haluttiin siirtyä eteenpäin. Tuolloin useita paikannimiä ja kaupunkien nimiä vaihdettiin Intiassa muutoinkin.

Akan ehdotus tähän nimilistaan on Bimbammumbambai, lyhyesti vain Bambi. Eikö ole hyvä? Vähän samalla periaatteella kuin Helsinki-Hesa, jos sitä termiä enää kukaan käyttää. Tuskinpa vaan…

https://www.tripadvisor.com/Attractions-g304554-Activities-c49-t30-Mumbai_Maharashtra.html

Nyk. asukasluku: n. 12,5 miljoonaa.

Lugdunum – Lyon (Ranska)

Asterixia lukeneet muistanevat tämän kaupungin Galliassa eli nykyisessä Ranskassa. Kivikaudelta lähtien alueen läpi on kuljettu kaupankäynnin merkeissä ja asutustakin on löytynyt jo vuodelta 12 000 eaa., mutta vasta roomalaisajan perustamisen jälkeen (v. 43 jaa.) seuraavina vuosisatoina kaupungissa saattoi lopulta asua peräti 200 000 ihmistä.

Tämä Colonia Copia Felix Munatia -niminen asutuskeskus muuntui muotoon Lugdunum, kunnes 1100-luvulta lähtien kaupunkia kutsuttiin mm. nimillä Lugdon, Luon ja Lyon. Lugdon saattaa juontua kelttiläisestä Lug-jumalasta, mutta tässäkin tapauksessa tulkinnat voivat olla esim. ”jumalan/sankarin kukkula,” ”hohtava kukkula, ”variksen kukkula” jne. Ota näistä nyt sitten selvää… miten olisi Hepskukkuu-la?

(HistoricPictoric)

Noh, sijaintinsa takia kaupungista kasvoi merkittävä roomalaisajan keskus, jossa vieraili useita keisareita ja muutama heistä syntyikin alueella. Keskiajalla kaupungin nimeksi vakiintui Lyon, sillä kaupunki oli kuitenkin Lyonin provinssin keskus ja merkittävä kaupunki sekä hallinnon että kauppareittien suhteen.

Karttaa katsoessa ymmärtää kyllä hyvin Lyonin merkittävän sijainnin Rhone- ja Saone-jokien välissä ja (nykyään) ympärillä. Ja tietenkin se roomalainen amfiteatterikin sijaitsee juuri keskeisellä paikalla tässä jokien yhtymäkohdassa.

”Hulluja nuo roomalaiset” sanoi aikoinaan Asterix, mutta kukas se pelkäsikään taivaan putoavan niskaansa? Asterixin kylän päällikkö Aladobix. Kyllä ne roomalaiset jotakin tiesivät… ja heitä ennen ne muinaiset kalastajat ja kaupankävijät tiesivät, missä kannattaa asustella!

https://lugdunum.grandlyon.com/en hienot sivut tästä muinaisesta alueesta museokeskuksena

Nyk. asukasluku: 520 774

Siinäpä sitä juttua tällä erää katsottavaksi asti; haista sinä tekoäly uudestaan p***a! Kaikille muille hyvää viikonloppua!

Pthyi, tekoäly!

Julkaistu

ENNUSTUKSIA AKKOJEN MALLIIN

Kas niin, hyvä herrasväki – on taas se aika vuodesta, kun on aika tehdä niitä iänikuisia, katteettomia lupauksia. Juuh, ihan varmasti käydään lenkillä tai kuntosalilla AINAKIN kaksi kertaa viikossa eikä shoppailla järjettömiä aletavaroita netistä OLLENKAAN. Eikä missään nimessä siirretä mitään remontti- tai korjausaikeita taaskaan eteenpäin, niin kuin ei aiempinakaan vuosina ole tehty. Tämä maailma on täynnä hyviä aikomuksia ja varsinkin lauseita, jotka alkavat sanalla PITÄISI.

WikimediaCommons.

Katsotaanpa kuitenkin nyt ihan historian kautta, että kannattaako näitä aikomuksia puskea pieteetillä eteenpäin vai PITÄISIKÖ hanskat heittää naulaan saman tien ilman korkeampia ja pidempikestoisia tavoitteita.

Unohdetaanpa kokonaan kaiken maailman Nostradamukset ja muut vastaavat homeiset ukonpökkelöt, sillä nyt seuraa nimittäin ennustuskatsaus muinaisten (sekä ei-niin-muinaisten) NAISprofeettojen näkemänä! Noh, ensimmäinen ja ajankohtaisin esimerkkimme sai kyllä näkynsä ihan muulla tavoin kuin näkemällä…

BABA VANGA on itse asiassa ihan nykyaikainen profeetta, joka syntyi 3.10.1911 Strumicassa nykyisessä Pohjois-Makedoniassa. Vangeliya Pandeva Surchevaksi nimetty lapsi syntyi tuolloin Ottomaanien valtakuntaan köyhään perheeseen. Vanga menetti äitinsä kolmevuotiaana ja hänen isänsä mm. taisteli ensimmäisessä maailmansodassa, mutta varsinainen käänteentekevä tapahtuma sattui tytön ollessa vasta 12-13 -vuotias. Tuolloin pyörremyrskyn tai tornadon sanotaan nostaneen tytön ilmaan ja pudottaneen hänet läheiselle pellolle, jossa hän makasi etsintäjoukoista huolimatta joitakin päiviä. Löydettäessä tytön silmät olivat lian ja hiekan takia muurautuneet umpeen eikä hän pystynyt enää avaamaan silmiään ilman hirvittävää kipua.

Muutamista silmäoperaatioista huolimatta Vangan näkökyky ei koskaan palautunut, mutta tapahtuman myötä hän alkoi omien sanojensa mukaan saada näkyjä näkymättömiltä olennoilta, joita hän ei osannut sen tarkemmin määritellä. Aluksi Vanga ennusti näkyjään vain paikallisille, mutta tieto hänen näkijänlahjastaan alkoi kiiriä ympäri maailmaa jopa niin paljon, että merkittävät poliitikot, elokuvatähdet ja muut turhat julkimot parveilivat päästäkseen hänen pakeilleen. Baba Vanga alkoi lopulta periä maksuja näistä käynneistä ja hänestä tehtiin myös valtion virkamies kiinteine palkkoineen. Näillä tuloilla hän mm. rakennutti oman kirkon Rupiteen, Bulgariaan, jonne hänet myöskin lopulta haudattiin.

Baba Vangan kirkko Rupitessa (WikimediaCommons).

Baba Vanga kuoli 11.8.1996 rintasyöpään Sofiassa, Bulgariassa. Hän osasi peräti jo v. 1990 ennustaa tulevan kuolinpäivänsä tarkalleen oikein ja onkin arvioitu, että Vangan ennustusten toteutumisprosentti on peräti 85%.

Mitäpä muuta hän sitten oikein ennustikaan? Ja varsinkin juuri tälle alkavalle vuodelle 2026? Ja kuinka hän voisi mitään enää ennustaakaan kuolemansa jälkeen?

Itse asiassa Baba Vanga teki ennustuksia ennen kuolemaansa aina vuoteen 5079 asti, jolloin hän sanoi universumin lopulta lakkaavan olemasta. Herregud, että ihan vuoden tarkkuudella…

Noh, palataanpa hetkeksi vielä ajassa taaksepäin ennen universumin tuhoutumista ja katsotaan, miten aiemmat ennustukset ovat toteutuneet (vai ovatko…):

Vuosille 2010 – 2014/16 Vanga ennusti ydinsotaa, joka autioittaisi Euroopan, mutta tämä ennustus ei sitten onneksi koskaan toteutunut. Vuonna 1989 hänen kerrotaan ennustaneen tulevat 9/11–lentokonehyökkäykset New Yorkiin. Vapaasti suomennettuna ennustus kuuluu näin: ”Amerikkalaiset veljet kaatuvat metallilintujen hyökätessä. Sudet ulvovat pusikoissa (bush) ja viattomien veri vuotaa.” Tämän lauseen merkitys aukenee parhaiten, kun presidenttinä tuolloin oli todellakin George W. Bush ja viittaus 9/11- päivän tapahtumiin on todellakin ilmeinen.

NationalArchives.

Samoin Baba Vanga ennusti sukellusvene Kurskin uppoamisen (v. 2000) sekä sen, että Amerikan 44:s presidentti olisi mustaihoinen (Barack Obama). Samalla hän kuitenkin ennusti, että tuo presidentti olisi Amerikan viimeinen ja tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ellei ajatella, että Obaman jälkeiset presidentit ovat olleet varsinaista pellekastia eikä presidentillistä matskua laisinkaan… Hah haa!

Tälle alkavalle vuodelle 2026 Vanga ennusti kuitenkin seuraavanlaisia seikkoja tapahtuvaksi:

Marraskuussa 2026 ihmiskuntaa järisyttää suuressa urheilutapahtumassa paljastuva alieneiden emoaluksen ilmaantuminen taivaalle. Tuolloin ainakin urheilukalenterien mukaan järjestetään useita formulakisoja sekä mm. New Yorkin maraton, talviolympialaiset puolestaan järjestetään jo helmikuussa. Noh, Baba Vangan ennustukset saattoivat heittää kuitenkin jopa vuodella tai parilla, joten kannattanee varautua hyvissä ajoin foliohatulla jo olympialaisten aikaan. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin moinen emoalus saattaa tömpsähtää takapihalle missä päin maailmaa tahansa…

Lisäksi Baba Vanga ennusti kaikkia syöpiä paljastavan verikokeen käyttöönottoa, laajenevia ja tuhoisia ilmastohäiriöitä, vakavia konflikteja ympäri maailmaa ja huonoa taloustilannetta. Lisäksi AI eli tekoäly taitaa kaapata vallan, ihmiset pystyvät kommunikoimaan telepaattisesti ja muuta sellaista pientä kivaa. Kuinka yllättävän yllätyksetöntä… tuliko jo mainittua se jättikokoinen emoalus?? Sitä odotellessa! Ja sen myötä teletappipatiaa… siis telepatiaa!

LiveScience.

ÄITI SHIPTON eli Ursula Southeil (n. 1486-1561) puolestaan syntyi Knaresboroughissa, Englannissa. Ursulan äiti Agatha oli vain 15-vuotias, köyhä orpotyttö eikä hän suostunut koskaan paljastamaan tyttärensä isän henkilöllisyyttä. Pientä Ursula-raukkaa pilkattiin ja oudoksuttiin jo nuoresta iästä saakka, sillä häntä pidettiin rumana, outona, jälkeenjääneenä ja jopa itse saatanan siittämänä lapsena. Noina aikoina ei kukaan valtavirrasta poikkeava voinut välttyä noituussyytöksiltä… Agatha ja Ursula elivät pennittöminä Nidd-joen varrella olevassa luolassa tytön ensimmäiset elinvuodet, kunnes paikallisen luostarin apotti toimitti Agathan nunnaluostariin ja tyttölapsen kasvatettavaksi sijaiskotiin. Jo näinä aikoina tyttö teki noitamaisia temppuja ja häntä pilkkaavat miehet saivat kuulla kunniansa.

Mother Shipton/1686.

Nuori Ursula oppi kuitenkin käyttämään kaikenlaisia luonnonkasveja tehdäkseen parantavia rohtoja. Tämä auttoi häntä saavuttamaan suosiota kyläläisten keskuudessa ja hän menikin naimisiin 24-vuotiaana paikallisen puusepän Toby Shiptonin kanssa. Aviomies kuoli kuitenkin vain muutamaa vuotta myöhemmin ja vaimon epäiltiin tietenkin vaikuttaneen asiaan noitavoimillaan. Noh, Ursula muutti takaisin luolaan ja alkoi rohtojensa lisäksi tehdä ihmisille ennustuksia tulevista tapahtumista.

Mitäpä hän sitten ennustikaan? Laskeutuiko emoalus hänen luolansa edustalle?

Eipä suinkaan, mutta ainakin hän ennusti mm. tuulimyllyyn yhdistetyn vesiputkistojärjestelmän rakentamisen, myrskyssä tuhoutuvan kirkon sortumisen sekä ilmeisesti Lontoon suuren palon v. 1666. Monet hänen lausumakseen sanotuista ennustuksista on kuitenkin myöhemmin paljastunut väärennöksiksi, mutta hänen legendansa on kuitenkin elänyt jo vuosisatojen ajan. Vielä nykyisinkin hänen luolansa Knaresboroughissa on suosittu turistikohde. Legendat elävät, ennustuksista viis!

https://en.wikipedia.org/wiki/Mother_Shipton%27s_Cave lyhyt kuvaus luolasta ja muutamia kuvia

DELFOIN ORAAKKELI eli Pythia ei suinkaan ole yksi ainoa ennustajatar, vaan tämä instituutio toimi noin tuhannen vuoden ajan 700-luvulta eaa. – 400-luvulle jaa. Oraakkeli Pythia oli kulloisenakin aikana Apollo-jumalan temppelin ylipapitar, joten tämä Delfoin oraakkeli-nimitys on lähinnä ammattinimike tai virkatitteli.

Lycurgus Consulting the Pythia/Eugene Delacroix/1835-45.

Näihin päiviin asti on historiankirjoituksiin jäänyt viitisensataa ennustusta, joita nämä oraakkelit perustaviksille ja hallitsijoille jakelivat. Delfoin oraakkeli oli kuitenkin tavattavissa vain yhtenä päivänä kuukaudessa yhdeksän kuukauden ajan vuodesta (eli 9 päivää), sillä Apollo-jumalan uskottiin viettävän kylmemmät kolme kuukautta suotuisemmassa ilmastossa.

Voi siis vain kuvitella, millainen vuoronumerohärdelli noina yhdeksänä päivänä per vuosi mahtoikaan olla! Siinä jää nykypäivän Kela/passitoimisto varmastikin kakkoseksi, hah!

Delfoin sanotaan valikoituneen oraakkelin ennustuspaikaksi ihan itse jumala Zeuksen lähettäessä matkaan kaksi kotkaa etsimään maan keskipistettä. Ja kas kummaa; kotkat löysivät Delfoin, jonne rakennettiin temppeli Apollo-jumalan pappien avustuksella 700-luvulla eaa. Oraakkelitoiminta oli valmiina alkamaan… ja jatkumaan… ja jatkumaan… ja niin edelleen.

Apollon temppeli/1895.

Mitäpä merkittäviä ennustuksia noina tuhantena vuotena onkaan sitten eri neitokaisten avulla tehty? Kai se emoalus nyt ainakin tuonne laskeutui jo muinaisina antiikin kulta-aikoina? Niinhän? Oliko kreikkalaisilla foliohattuja tai edes metallikypäriä yleisessä jaossa vuoronumeroiden lisäksi?

Ja vieläkin tärkeämpänä kysymyksenä… mihin nämä ennustukset oikein perustuivat? Nykyiset tutkimukset ovat osoittaneet, että useiden antiikin historioitsijoiden kuvailemat oraakkeleiden transsitilat ovat johtuneet luonnonkaasuista, joita purkautuu temppelialueen siirroslinjan halkeamista. Näihin kaasuihin kuuluu mm. etaani, metaani ja etyleeni, jotka voivat aiheuttaa erilaisia reaktioita, transsitiloja ja euforisia tuntemuksia.

https://www.scientificamerican.com/article/gaseous-emissions-at-orac

Jälkipolville säilyneitä, kuuluisia ennustuksia on mm. keisari Nerolle (37-68 jaa.) v. 67 jaa. annettu ennustus, jonka mukaan Neron pitäisi varoa ikävuotta 73. Tämän uskottiin viittaavan Neron kuolinikään, mutta sen sijaan keisari Neron seuraajaksi valittiinkin seitsemänkymppinen Servius Sulpicius Galba Augustus eli lyhyesti Galba (3.eaa.-69 jaa.). Tämä ennustus ja sen toteutuminen vaikuttaa vähän väkisin keksityltä…

https://delphi.culture.gr/the-temple-of-apollo Infoa ja kuvia temppelialueesta

Aleksanteri Suuren (356-323 eaa.) puolestaan kerrotaan saapuneen oraakkelin pakeille v. 336 eaa. Tuolloin oraakkeli oli kuitenkin pyytänyt Aleksanteria palaamaan toisena ajankohtana, jolloin tämä Makedonian kuningas hermostui ja tarttui tuolloista Pythiaa hiuksista. Tällöin ennustaja rääkäisi ”olet voittamaton, poikani” saaden Aleksanterin rauhoittumaan. Tämän ennustuksen jälkeen Aleksanteri hyökkäsikin voitokkaasti Persiaan.

Lysandros (454-395 eaa.) taasen oli voitokkaana laivaston komentajana peloponnesolaissodan tuoksinassa, kun häntä varoitettiin Delfoissa käärmeestä, joka hyökkäisi komentajan selän takaa. Tämä ennustus toteutui v. 395 eaa., kun Lysandrosin surmaajalla oli kilvessään käärmeen kuva. Ja hyökkäys tapahtui tietenkin takaapäin…

https://fi.wikipedia.org/wiki/Peloponnesolaissota

Keisari Julianus (331-363 jaa.) oli viimeinen pakanakeisari kristinuskon levitessä yhä laajemmalle kohti maailmanvalloitusta. Hänen kerrotaan saaneen lääkärinsä Oribasiuksen kautta yhden viimeisistä Delfoin oraakkelin ennustuksista: ”Kerro kuninkaalle, että tämä koristeellinen temppeli on kaatunut. Apollolla ei ole enää kotia eikä ennustuksia, eikä lähteen vedellä ole enää ääntä.” (Vapaasti suomennettu)

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_oracular_statements_from_Delphi#560_BC

Ja näin hiipui hiljalleen loppuun tämäkin tuhatvuotinen perinne kadotakseen iäksi. Tämän viimeisen ennustuksen epäillään kuitenkin voineen olla kristittyjen propagandaa, jotta nämä pakanalliset toimet saataisiin vihdoin loppumaan kokonaan. Mistäpä senkään enää tietää, vanhan sanonnan mukaan ”voittajat kirjoittavat historian.” Ugh, näinhän se lienee.

PublicDomain.

Ainakin Akan (ainoa) ennustus tälle vuodelle osui jo sataprosenttisesti nappiin: ”Akka katsoo Stranger Things -sarjan loppujakson.” Tämä ennustus toteutui jo aamulla alkaen klo 4.43. Että näin! Kannattaa tehdä ennusteita muutaman tulevan tunnin tai korkeintaan päivän päähän; silloin niiden onnistumisprosentti voi olla huikea!

Mukavaa alkavaa vuotta kaikille ennustajaeukoille ja homeisille ukonpökkelöille! Yst.terv. Akka

PÄIVITYS 31.1.2026:

Megalithomanian Hugh Newman esittelee Kreikan vanhinta oraakkelin temppeliä, jonka juuret ulottunevat jopa 2500-luvulle eaa. Näitä Newmanin videoita on mukava katsoa enemmänkin, sillä useilla alueilla käytetään lisäksi kuvausdroonia ja alueista saa paljon historiallista faktaa. Voi ihan kuvitella olevansa itse paikalla! Eikä tässä pakkasen panem… valtaamassa jääkauden esikartanossa!

Julkaistu

UUTISVIRTAA LUKUTAIDOTTOMILLE

Viime aikoina on usein tullut huomattua, että monet uutiskanavat netissä ovat siirtyneet esittämään juttujaan videoiden muodossa. Argh.

Akkaa ihmetyttääkin, mistä tämä laajeneva ilmiö mahtaneekaan johtua? Tälle ilmiölle löytyy perusjärjellä ajatellen ainakin seuraavanlaisia syitä:

  1. Somekanavien lyhyet videopätkät ja niiden nopeasti tapahtuva suoltaminen vaikuttavat asiaan.
  2. Videoihin saa ympättyä säkkikaupalla mainoksia, ennen kuin videota voi edes katsoa = lisää massia.
  3. Kansalaiset ovat taantuneet niin pahasti, etteivät osaa edes ymmärtää lukemaansa. Nuorempi väki ei ilmeisesti osaa edes lukea, ymmärtämisestä puhumattakaan.
  4. Toimittajatkaan eivät osaa enää lukea, kirjoittamisesta puhumattakaan.

Akka kertookin tässä tulikivenkatkuisin sanankääntein (lyhyesti ja ytimekkäästi), minne kaikki uutistoimistot voivat ne videonsa tunkea: &#tt¤¤n!

Akka on katastrofiuutisoinnista sanomalehdissä kirjoittanut aiemminkin:

KATASTROFIUUTISIA WANHAAN MALLIIN

Palataanpa tähän aiheeseen kuitenkin nyt ihan muullakin historiaan liittyvällä uutisoinnilla, jotta vanhempi kansanosa voi haistella kuvitteellista sanomalehtimustetta käsissään ja jotta nuorempi kansanosa voi todeta ”ketä vois vähempää kiinnostaa…”

Joten, let’s go:

Suomen itsenäisyysjulistus luettiin eduskunnan edessä 4.12.1917 ja hyväksyttiin 6.12.1917, josta tietenkin muodostui ajankohta itsenäisyyspäivälle. Seuraavina kuukausina seurasi sitten useiden valtioiden ilmoitukset Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Ensimmäisenä tunnustamisen teki tietenkin nyk. Venäjä, jonka jälkeen seurasivat samana päivänä Ranska ja Ruotsi, kuten oheinen yllättävä sanomalehtikin rapakon takaa kertoo:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2930155?term=New&term=Yorkin&term=Uutiset&term=York&term=NEW&term=YORKIN&term=UUTISET&term=1918&term=UUTiseT&term=News&term=Uutisten&term=Uutisia&page=1

Tässä mainiossa sanomalehdessä Akan huomion kiinnitti eritoten sivulla 2 oleva juttu ”Nuorten pakinat” ja väliotsikko ”Mitä vaadin mieheltäni:”

Noh, salaisia sivumenoja ei tietenkään saisi olla ja voisihan se mies olla vaikka filosoofi, kunhan ei kiroile. Uskonasioitakaan ei kannattaisi ihan hirvittävällä paineella tuputella tahi harrastaa. Kokonaisuudessaan ihan fiksu kirjoitus sinänsä, arvoisa neiti Marja Mansikka!

Palaamme tässä vaiheessa kuitenkin vielä ajassa taaksepäin, sillä 1800-luvulla sanomalehtitoiminta oli kuitenkin lähes ainoa uutisointimuoto ennen Samuel F.B.Morsen
(1791-1872) lennätintä.

Abraham Lincoln salamurhattiin 14.4. 1865 Ford-teatterissa Washingtonissa. Tästä tapahtumasta kertoi tietenkin jokainen kynnelle kykenevä sanomalehti. Noh, kyllähän noita oli pakko lukea ihan jo huvikseen ilman radiota ja tv:tä (jos peruspulliaisella oli edes varaa tai aikaa ostaa sanomalehtiä… tuskinpa vain, uutiset kulkivat sanallisesti kylien ja kaupunkien väleillä matkailijoiden ja kaupustelijoiden uutisoimina).

https://historicindianapolis.com/indianapolis-collected-local-residents-witness-lincoln-assassination/

Suezin kanavan avaaminen vuonna 1869 helpotti merenkulkua huomattavasti, sillä tämä väylä mahdollisti laivaliikenteen Aasiasta Eurooppaan ilman vaarallista ja pitkää Afrikan mantereen kiertämistä. Kanavan rakentaminen aiheutti kuitenkin yli 120 000:n tuhannen työmiehen menehtymisen (lähinnä koleraan).

Avaamisesta uutisoi mm. New York Tribune 17.11.1869:

Library of Congress.

https://www.loc.gov/resource/sn83030214/1869-11-17/ed-1/?sp=1&q=suez+canal+opening+1869&r=-0.448,-0.083,1.767,0.805,0 tästä linkistä näkee kyseisen sivun suurempana

Kas kummaa: tästä kartasta löytyy peräti Arabia… ja Persia!

Samoin kävi Panaman kanavan rakentajille; ainakin yli 20 000 työmiestä kuoli keltakuumeeseen ja malariaan rakentamisen aikana. Luvut saattavat olla vieläkin suurempia, sillä kanavaa ja sen rakentajia kohtasi epäonni toisensa jälkeen peräti 40 vuoden ajan, kunnes se lopulta avattiin 15.8. 1914. Avaamisesta uutisoi tuolloin mm. The Pensacola Journal 16.8. 1914:

Library of Congress.

https://www.loc.gov/resource/sn87062268/1914-08-16/ed-1/?sp=1&q=panama+canal+opening+1914&r=-0.124,0.024,1.275,0.581,0

Atlantin toisella puolella Britanniassa puolestaan rakennettiin vuosina 1886-1894 Tower Bridgea, joka on edelleenkin toiminnassa oleva läppäsilta ja täten tietenkin suurenmoinen nähtävyys turisteille. Sillan rakentamisessa kesti tosiaankin vain kahdeksan vuotta ja tuona aikana ”vain” 10 työmiestä menehtyi.

https://www.thehistoryoflondon.co.uk/tower-bridge/

https://www.thetimes.com/travel/destinations/uk-travel/england/london-travel/the-archive-tower-bridge-opens-for-business-zxhbftndv5q The Times -lehden arkistojuttu sillasta

Charles Lindbergh lensi yli Atlantin ensimmäisenä ihmisenä maailmassa 20.5.1927 – 21.5.1927. Matkaan hän lähti New Yorkista ja laskeutui lopulta Pariisiin Spirit of St. Louis – lentokoneellaan jääden näin nimellään historiankirjoihin ikiajoiksi. Tästä tapahtumasta uutisoi aikanaan mm. Waxahachie Daily Light:

Newspapers.com

Valitettavasti tunnemme tämän herrasmiehen nimen toisestakin tapauksesta; Lindberghien lapsen sieppaus 2. maaliskuuta v. 1932 herätti sekin maailmanlaajuisen huomion. Kidnappauksesta on edelleen olemassa monia erilaisia teorioita, sillä tämä vasta alle kaksivuotias lapsi Charles löydettiin kuolleena metsiköstä n. 7 kilometrin päästä kotoaan. Kuolinsyyksi merkittiin isku/osuma kalloon.

PBS.

Asiasta uutisoi tuolloin mm. Vancouver Sun:

https://vancouversun.com/news/this-day-in-history-lindbergh-baby-kidnapped

”Tohtori Livingstone, otaksun?” oli Henry Morton Stanleyn (1841-1904) lause hänen vihdoin löytäessään Afrikan tutkimusmatkalle kadonneen David Livingstonen (1913-1863) v. 1871. Stanley oli lähetetty matkaan jo kaksi vuotta aikaisemmin, mutta valitettavasti tohtori Livingstone joutui löydyttyään lopulta jäämään viidakkoon kuolemaan punatautiin. Aiheesta saatiin kuitenkin hyviä ja mehukkaita artikkeleita pitkin matkaa, sillä Afrikan sisäosien kartoitus oli pahasti kesken eikä kukaan tarkalleen tiennyt, mitä ihmeellisyyksiä viidakoissa piili.

WikimediaCommons.

Nämä molemmat miehet kuolivat noin kuusikymppisinä, eikä se mikään ihme noina aikoina ollutkaan. Varsinkin, jos halusi samoilla pitkin Afrikan viidakoita ennen rokotteiden keksimistä ja… Pitikö sinnekin taas lähteä muina miehinä kuolemaan ihan vaan seikkailun toivossa? Piti näköjään! Levätkää kuitenkin rauhassa, arvoisat Afrikan samoilijat.

Asiasta uutisoi tuolloin mm. New York Herald (joka Stanleyn matkaan lähetti) 21.5.1872:

Rarenewspapers.com
Livingstonen matkareitit/WikimediaCommons.

Toinen maailmansota päättyi Euroopassa liittoutuneiden voittoon 8.5.1945, mutta maailmanlaajuisesti sota päättyi vasta 2.9.1945 Japanin antauduttua Yhdysvaltojen atomipommi-iskujen jälkeen. Myös Amerikassa uutisoitiin kuitenkin eurooppalaisten riemusta:

https://www.latimes.com/opinion/opinion-la/la-ol-our-editorial-from-may-8-1945-end-of-the-war-in-europe-20150508-story.html

Sodan loppumisen riemua kuvastaa myöskin kuuluisa valokuva Life-lehdessä merimiehestä, joka suutelee sairaanhoitajaa New Yorkin Times Squarella 14.8.1945:


V-J Day in Times Square/Alfred Eisenstaedt.

Akka ei tiennyt, että tämän kuvan henkilöllisyyksien taustalla on ollut hermeettisiä epäselvyyksiä. Näistä voi kukin lukea itse lisää vaikka Wikipediasta:

https://en.wikipedia.org/wiki/V-J_Day_in_Times_Square

Lopulta kuvan henkilöllisyydet paljastuivat: kuvan mies oli George Mendonsa ja nainen oli Greta Zimmer. Nämä kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä kohtasivat keskellä Times Squarea sodanpäättymishuhujen keskellä.

Greta oli tullut lounastauollaan katsomaan, pitivätkö huhut tosiaankin paikkaansa ja George puolestaan oli tullut silloisen tyttöystävänsä kanssa baarista ja elokuvateatterista samoin aikein. Yllättävää kyllä, kuvanottohetkellä George oli erkaantunut väkijoukossa tyttöystävästään ja teki tämän ihmeellisen tempun nähdessään hoitajanasuun pukeutuneen Gretan. Tästäkin huolimatta Georgen tyttöystävästä Ritasta tuli sittemmin hänen vaimonsa; ilmeisesti tällainen voitontunteen jakaminen ventovierasta suutelemalla ei ollut mikään iso juttu…

Tämän koko varsin seikkaperäisen, kuvailevan ja pitkän tarinan voi lukea kokonaisuudessaan täältä:

https://www.usni.org/magazines/naval-history-magazine/2012/july/story-behind-famous-kiss US Naval Instituten tarina

Vanhoja arkistoja sanomalehtien osalta on aika hankalaa ja aikaa vievää perata/löytää, sillä useimmat suurimmat sanomalehdet säilyttävät arkistojaan maksumuurien takana. Tämä on ihan ymmärrettävää bisnestoimintaa heidänkin osaltaan, kun paperinen toiminta on hiipunut ja hiipuu yhä edelleen. Sanomalehtipaperin valmistajille tämä on tietenkin huonompi juttu, mutta toisaalta säästyy valtavasti energiaa, päästöjä, kuljetuskustannuksia ja ties mitä muuta, kun lehti ei tosiaankaan saavu fyysisesti kotiovelle asti. Edistyksellä on tapana edetä, mutta…

…tuliko se nyt selväksi; ihan kaikki meistä eivät halua uutisia videomuodossa. Osa meistä ihmisistä sisäistää paremmin tietoa lukemalla, jotkut toki näkemällä ja osa kuuntelemalla. Kaikkia näitä osa-alueita tarvitaan, mutta älkää todellakaan lähtekö mihinkään ”hei-tää-vie-vaan-20-sekuntia” -ajatteluun mukaan uutisten ja tiedotuksen osalta.

The Library of Thorvald Boeck/Harriet Backer 1902.

God damn, ihmisen typeryys vaan TYPERYNTYY, mitä pidemmälle tekniikassa päästään. Huomautus lukutaidottomille: TYPERYNTYY ei ole oikea sana eikä sitä saa käyttää missään yhteydessä julkisesti. Akka käyttää sitä tässä yhteydessä sarkastisessa merkityksessä, joka on Akalle tunnusomaista. Akka hakee sarkastisuudelle patenttia paraikaa.

Odottakaapa hetki, kunhan Akka lataa tästä aiheesta vielä videon… LOADING… LOADING… LOADING… Wait forever!

Julkaistu

LAINEILLE LAUTTANI LASKEN

Norjalainen Thor Heyerdahl syntyi Larvikissa Oslon eteläpuolella v. 1914. Hänen äitinsä (paikallisen museoyhdistyksen puheenjohtaja) innoitti poikaansa etnografian ja historian pariin jopa siinä määrin, että poika hakeutui lopulta opiskelemaan Oslon yliopistoon eläintieteitä ja maantietoa.

Thor Heyerdahl (Kon-Tiki Museet)

Mikäli poika olisi saanut innostuksen kipinän isältään, voisimme tällä hetkellä tuntea hänet Heyerdahlin Thor-oluen lanseeraajana (hänen isänsä nimittäin omisti panimon).

Noh, universumi päätti toisin ja nuori Thor lähti vasta 23-vuotiaana samoilemaan maailmaa rakastettunsa Liv Coucheron-Torpin kanssa. Päämääränään heillä oli kaukainen Fatu Hiva-saari, jonne pariskunta saapuikin pysähdyttyään ensin Tahitilla.

Polynesian saarialue kuvassa. Fatu Hivan saari on Marquesas Is. kohdalla, keskellä ei mitään.

Peräti vuoden ajan Thor ja Liv kuuntelivat paikallisten saarelaisten tarinoita heidän alkuperästään ja keräilivät samalla näytteitä kotiloista ja hyönteisistä kotiinpaluuta varten. Liv oli myös tuona aikana pannut merkille, että aallot löivät maihin voimakkaasti idänpuoleisella rannalla ja voila; ajatus merivirtojen kulkeutumisesta Etelä-Amerikasta Polynesiaan alkoi muotoutua.

Paikallisten kertomukset ja legendat omista alkuperistään tukivat tätä teoriaa, vaikka arkeologit eivät sitä millään muotoa hyväksyneetkään: perimätiedon mukaan muinainen päällikkö Kon-Tiki Viracocha olisi purjehtinut Perusta länteen kohti auringonlaskua puisella lautallaan. Viracochan tiedetään olleen tärkeä jumalhahmo Perussa jo ennen inkakulttuurin nousua, joten miten muuten tämä nimi olisi päätynyt piskuisille Tyynenmeren saarille?

Vasta toisen maailmansodan jälkeen (palveltuaan Norjan asevoimissa) Thor sai kimmokkeen lähteä historialliselle matkalleen balsapuisella Kon-Tiki- lautallaan. Antropologi Herbert Spindenin kerrotaan yllyttäneen Heyerdahlia pilkkaamalla häntä tähän tyyliin: ”Yeah, katsotaan vaan, miten pitkälle pääset Perusta balsalautallasi keskellä Tyyntämerta!”

Tuumasta toimeen – reissulle oli kerta kaikkiaan lähdettävä moisen pilkanteon jälkeen! Thor keräsi yksityistä rahoitusta, lautalle hankittiin miehistöä eri alojen asiantuntijoista ja balsapuumateriaali lauttaa varten hankittiin Ecuadorista. Lautta rakennettiin Perussa ja sen kyytiin lastattiin mm. radiovälineistöä, 1000 litraa juomavettä, Amerikasta saatuja armeijan säilykemuonia ja perinteisiä hedelmiä ja vihanneksia, joita muinaisetkin matkalaiset olisivat laivaansa lastanneet. Thor peräti testasi bambupuisia astioita vesisäiliöinä, sillä eihän menneisyydessä mitään muovisia tai metallisia astioita olisi käytössä ollutkaan.

https://victoryshipmodels.com/kon-tiki-raft-and-heyerdahl-journey.html Tässä artikkelissa kerrotaan lautan rakenne ja mittasuhteet yms., mikäli sellainen jotakuta kiinnostaa.

Matkaan lähdettiin lopulta 28.4.1947 Callaosta, Perusta. Mukaan otettiin myös yksi papukaija, tietenkin. Tiettävästi Jack Sparrow ei ollut retkellä mukana, eikä se ilkeä apinakaan.

(Boatnews.com)

Jo muutaman viikon jälkeen tuolloin vasta 33-vuotias Thor kirjoitti lokikirjaansa, että ”lautta on mahtava, merenkulkukelpoinen alus.” Matkasta tulikin huikea menestys, kun 101 päivää myöhemmin lautta pysähtyi lähtöpaikastaan Perusta noin 7000 kilometriä länteen Raroia-atollille.

Humboldtin merivirta nähtävästi toimi oikein tuolla matkalla, sillä myös Golf-virta vaikuttaa tähän mutkikkaaseen systeemiin:

Tosin lautan miehistö oli jo noin viikkoa aiemmin nähnyt muitakin atolleja, mutta näihin he eivät pystyneet turvallisesti rantautumaan DIY-lautallaan.

Kon-Tiki- lautta karahti lopulta pienelle luodolle Raroia-atollin viereen ja paikalliset kyläläiset noutivat heidät kanooteilla atollin suojiin. Kon-Tiki- lautta hinattiin tietenkin rantaan veneellä. Papukaija-Lorita menehtyi valitettavasti matkalla ja joutui hain kitaan keskellä merta. RIP Lorita The Parrot: annoit elämäsi tieteen edistämiseen!

Noh, tämän reissun jälkeen retkue sai tietenkin mukavasti julkisuutta; dokumenttifilmiä pukkasi ja kirjaakin julkaistiin. Thor Heyerdahl nousi matkallaan todellakin maailmankartalle ja teki tämän matkan jälkeen useita muitakin tutkimusmatkoja mm. Galapagos-saarille, Pääsiäissaarelle (Rapa-Nui) sekä Atlantin ylityksen Ra II-aluksella.

On mielenkiintoista, että Heyerdahl kiinnostui Perun Titicaca-järven kelluvista kaislasaarista ja heidän rakentamista veneistään, sillä tätä perinnettä on noudatettu tuolla alueella useita vuosisatoja (ellei tuhansia) Aimara-heimon toimesta. Nykyään näitä kaislasaaria on noin 120 ja niissä elää edelleen noin 1300 ihmistä.

https://www.bbc.com/travel/article/20220814-the-floating-homes-of-lake-titicaca

Mutta: todistiko Thor Heyerdahl Kon-Tiki- reissullaan sen, että Perusta oltiin saavuttu polynesialaisille saarille tuhansia vuosia sitten? Vastaus on kyllä ja ei. Hänen matkansa tuohon aikaan todisti toki sen, että tällainen reissu on mahdollista suorittaa mainitulla balsapuulautalla. Mitään muuta yhteyttä tuohon aikaan ei ollutkaan mahdollista todistaa ilman nykyaikaisia DNA-tutkimuksia.

Näitä DNA-tutkimuksia löytyy tietenkin nykyään kasapäin. Oletusarvoisesti Heyerdahlin aikana yleisesti uskottiin, että Polynesian asuttajat saapuivat itäisestä Aasiasta, lähinnä Taiwanista edeten eteläisimmille saarille. Tutkimusten mukaan näin on suuremmilta osin tapahtunutkin, mutta kysymyksiä herättää Etelä-Amerikan perimän osuus tutkimuksissa, sillä niitä todellakin löytyy. Tässä muutama mukava ja lyhyehkö video, joissa voi katsoa vaikkapa kauniita kuvia ja maisemia tässä hemmetillisessä pimeydessä:

https://www.youtube.com/watch?v=LWYkKwJVVqM&t=603s

Jälkimmäinen video kyseenalaistaa Heyerdahlin, mutta jokainen voi kuitenkin muodostaa oman mielipiteensä tutkimalla ihan itse kaikkea tieteellistä materiaalia. Videot ovat huvitusta mielelle ja silmälle.

Akka on tutkinut kirjallisia tutkimuksia aiheesta ja Polynesian geeniperimä on tosiaankin suurimmalta osaltaan lähtöisin Taiwanin ja Itä-Aasian perukoilta. Eurooppalaiset vaikutteet geeneissä selittyvät tietenkin myöhemmillä tutkimusmatkoilla, mutta arviot 6-8 ja 4-11 %:n Etelä-Amerikan geenipoolista (vaihtelee eri lähteistä riippuen) ei näistä voi johtua. Geenitutkimuksissa ei tietenkään myöskään voi ajoittaa niiden ilmestymisen ajankohtaa, mutta näitä faktoja ei kuitenkaan voi sivuuttaa pseudotieteenä. Jopa nykyihmisissä on alueesta tai yksilöstä riippuen jopa 4 % neandertalilaisen geeniperimää! Ja tämän lajin sukupuuttoon kuolemisesta on jo noin 30 000 vuotta!

https://www.kon-tiki.no/en/news/basically-thor-heyerdahl-was-right Kon-Tiki-museon sivu Oslossa.

Akka alkoikin miettiä (taas) viimeisen jääkauden jälkeistä merenpinnan nousua, joka oli peräti noin 120 metriä. Olisiko mahdollista, että ennen jäätiköiden katastrofaalista sulamista yllättäen noin 12 800-11 6000 vuotta sitten nämä pienet saariryhmät olisivatkin olleet yhdistettyinä suuremmalla maamassalla? Katsotaanpa tällainenkin (pikku) seikka:

Jääkauden jälkeinen merenpinnannousu metreissä.

Jotenkin näyttää kuitenkin siltä, että nämä pienet saaret ovat kuitenkin merenalaisen vuoristojonon huippuja. Näillä alueilla merenpinta on hyvin matala ja syvyys alkaa kuitenkin hyvin nopeasti. Nämä atollit ja saaret voivat olla jäänteitä siitä jääkauden jälkeisestä sulamisesta, josta legendatkin kertovat? Kaikkien kulttuurien myyteissä kerrotaan näistä valtavista tulvista, joista Akkakin on aiemmin kirjoittanut. Ehkäpä nämä siirtymät alueilla ovat tapahtuneet aiemmin, kuin on nykyhistoriassa oletettu.

Ihmetystä herättää kuitenkin Heyerdahlin norjalainen sisu; hän sai valtavirran arkeologien halveksuntaa/pilkkaa ja siitä huolimatta uskoi omiin havaintoihinsa noina aikoina, kun satelliitteja tai GPS:ää ei ollut vielä saatavilla.

(Kon-Tiki_museet)

Tällaiset henkilöt avasivat kuitenkin meille muille maailmaa havaittavaksi uudella tavalla ja kertoivat asioista, joita ei ollut koskaan ennen tehty. Tällainenkin homma vaatii sisua, suunnittelua, koordinointia ja ties mitä taitoja sen toivotun tavoitteen saavuttamiseksi. ”Notta perkele, lährenpä tästä ylittämään tätä matkaa ihan todistaakseni ajatukseni voiman! Siitäs sait, kusipää!”

Näillä ajatuksilla tämä maailma on tehty ja kunnia kuuluu heille kaikille, jotka pistivät henkensä likoon matkoillaan! Toivottavasti tällainen ajattelu olisi mahdollista nykypäivänäkin, kun kartat ovat nähtävissä tietokoneelta/puhelimesta eikä varsinaista tutkimusmatkailua enää tarvita. Tällaisia henkilöitä tarvitaan kuitenkin monessakin asiassa, joten keep up the good spirit of Thor Heyerdahl! Äijä oli ihan kuningas!

Julkaistu

KANINKOLOSTA ROTANKOLOON, OSA 1

Kuten Akka aiemmin mainitsi viimeisimmässä päivityksessään, tässä muutamana viimeisenä vuotena on tullut hypättyä aikamoiseen koloon JonBenet’n murhatapauksen jäätyä edelleen vailla ratkaisua (Akan blogijuttu nimellä Hirvittävyyden huipentuma). Siinä juuri piilekin syy siihen, miksi tämä seuraava tapaus alkoi kiinnostaa ylipäätään: oikeudenkäynnin alkua (elokuussa 2025) odotellessa oli jo melkoisen varmaa, että oikea syyllinen istuu syytetyn penkillä eikä tämä tapaus jäisi avoimeksi.

JonBenet Ramsey. Lepää rauhassa.

Niin monet menneisyyden mysteerit ovat tänäkin päivänä vailla ratkaisua, joten tällainen poikkeuksellinen tapaus kahlitsi Akan hirvittävään kahleeseen juuri siksi, että tapaus oli parhaillaan meneillään. Ehkä tälle tapaukselle saisi vihdoinkin ihan LIVEnä lopun, ettei tarvitsisi Josh Gatesin tavoin sanoa aina samoja sanoja avoimesta tapauksesta? Mysteerihän on aina juurikin ratkaisematon tapaus ja samalla niin pirun ärsyttävä.

Tästä tapauksesta on kuitenkin äärettömän paljon tietoa saatavilla, joten kolosta on vaikea päästä takaisin ulkomaailmaan sinne kerran jouduttuaan. Akka kertoo tässä mahdollisimman tiivistetysti tapahtumien kulun, jolloin aiheesta tulee selkeästi hahmotettava niille, jotka eivät tapausta ollenkaan tunne. Täytyy myöskin muistaa, että suurin osa tiedoista on tullut julki vasta noin viimeisen puolen vuoden sisällä, joten kesken tapahtumien liikkeellä oli hurjia spekulaatioita ja perättömiä huhuja, jopa mielipuolisia teorioita useasta eri tekijästä tai syylliseksi lavastamisesta. Jutun pituudesta johtuen Akka myös lohkoo tätä tarinaa useampaan osaan.

1122 King Road etuoven edestä (IdahoStatesman).

Hypätäänpä nyt sinne ROTANkoloon ja päivämäärään 13. marraskuuta vuonna 2022.

Tapahtumapaikkana on pieni yliopistokaupunki Moscow Idahossa ja vielä tarkemmin osoite 1122 King Road. Tässä talossa asui tuolla hetkellä vuokralaisina yliopiston opiskelijat (iältään 19-21) Madison (Maddie) Mogen, Kaylee Goncalves, Xana Kernodle, Bethany Funke ja Dylan Mortensen. Talossa oli tapahtumayönä paikalla myös Xanan poikaystävä Ethan Chapin, 20, joka jäi yöksi tyttöystävänsä huoneeseen talon keskikerroksessa. Ethan oli niin sanotusti talon vakiokalustoa kaikille sen asukkaille.

Uhrit (ABCNews).

Taloa on kutsuttu eriskummalliseksi juurikin sen rakenteen takia: alun alkaen talossa oli vain kaksi kerrosta, mutta siihen lisättiin huoneita kolmannen kerroksen rakentamisen myötä. Talon etuovi sijaitsi pohjoispuolella ja ovessa oli numerokoodilukko, jonka useat muutkin opiskelijat alueella tiesivät. Talon toisessa kerroksessa taasen oli liukuovi suoraan talon keittiöön ja tämä ovi jäi asukkailta usein todistajien mukaan lukitsematta.

(IdahoStatesman).

Talon takana sijaitsi pienehkö metsikköalue, johon talon asukkaan Kayleen Murphy-koira muutamia kertoja katosi useiden todistajien näkemänä ja kertomana juurikin ennen tapahtumayötä. Kaylee olikin nähnyt epäilyttävän miehen pusikoissa juurikin huutaessaan Murphya takaisin kotiin ja tästä kertoivat useat talossa vierailleet opiskelijat.

Kaylee ja Murphy (People.com).

Talon alimmassa kerroksessa pääoven vieressä sijaitsi asukas Bethanyn huone. Sen viereistä huonetta käytettiin varastona, sillä sitä ei oltu vuokrattu vielä eteenpäin kenellekään. Keskikerroksessa sijaitsivat siis keittiö, liukuovet, olohuone ja Xanan ja Bethanyn huoneet vastakkaisilla puolin kerrosta. Ylimmässä kerroksessa sijaitsivat Maddien ja Kayleen huoneet. Nämä kaksi ystävystä olivat olleet erottamattomat jo lapsuudesta asti ja he pitivätkin toisiaan sisaruksina. Oli siis ymmärrettävää, että he hakeutuivat samaan paikkaan asumaan ja opiskelemaan ollakseen lähellä toisiaan.

Kaylee oli kuitenkin jo tuolloin muuttanut talosta takaisin vanhempiensa luokse asumaan ennen lopullista muuttoa Teksasiin; hän oli valmistumassa tulevana jouluna ja hyväksynyt työpaikan markkinoinnin parissa. Tuona viikonloppuna hän oli paikalla näyttämässä uutta autoaan entisille asuintovereilleen ja tietenkin osallistumassa alueen ah, niin riemukkaaseen opiskelijaelämään.

Talo tunnettiin alueella ”partytalona” ja sen sisälle pääsi kutakuinkin kuka tahansa, joka sinne halusi tulla. Tapahtuman jälkeen julkaistut kuvat todistavat, että talossa oli mm. beerpong-pöytä olohuoneessa sekä tyhjiä tölkkejä ja kaljalaatikoita lojumassa pitkin ja poikin lattioita ja portaikkoja. Tuon kuluvan syksyn mittaan taloon oli hälytetty muutamia kertoja poliisipartioita liiallisen metelin (musiikin) takia, mutta näistä seurasi vain varoituksia poliiseilta. Ilmeisesti tällainen juhliminen on kuitenkin ihan normaalia toimintaa jokaisessa college-/yliopistokaupungissa. Näistäkin hälytyksistä löytyy poliisien vartalokameravideoita, joka sinällään on hirvittävän surullista sekä omaisille että ystäville.

Olohuoneen Good Wibes-valo ja beerpong-pöytä (NBCNews).

Noh, eteenpäin:

Marraskuun 12. päivä 2022 oli lauantai ja tuolloin oli luvassa yliopiston amerikkalaisen jalkapallojoukkueen (Vandals) matsi. 1122 King Roadin partyhousen läheisyydessä sijaitsi useita opiskelijajärjestöjen taloja (ne kaikki Phi-Beta-Kappa– systeemit, joita jokaisella yliopistolla on), joten juhlinta tuona lauantaina oli lähes koko-päivän-juttu. Asukkaat ottivatkin iltapäivänokosia, kunnes nuoruuden voimalla oli taas päästävä jatkamaan iltaa ja yötä eteenpäin: Maddie ja Kaylee lähtivät kaupungille The Corner -ravintolaan, Xana ja Ethan kävivät opiskelijajuhlissa ja Dylan ja Bethany viettivät aikaa ystäviensä kanssa ennen myöhäistä kotiinpaluuta. Kaylee ja Maddie tallentuivat The Grub Truck -ruokarekan videokameraan kaupungilla heidän vielä ostaessaan (elämänsä viimeiset) pasta carbonarat. Ruokien jälkeen ystävykset tilasivat kyydin kotiin.

Kaylee ja Maddie oikealla (The Independent).

Noin kahden aikaan yöllä kaikki asukkaat olivat siis jo palautuneet kotiin. Meininki jatkui talossa vielä musiikin, tanssin ja keskustelujen parissa, kunnes aamuneljään mennessä lähes kaikki heistä olivat vetäytyneet yöpuulle. Xana oli kuitenkin vastaanottanut vielä klo 3.59 DoorDash-kuljetuspalvelusta (paikallinen Wolt) aiemmin tilaamansa ruoka-annoksen. Ilmeisesti hän söi annostaan samalla, kun vielä klo 4.12 hän oli puhelimensa login mukaan ollut paikalla TikTokissa. Syömättömät ranskalaiset löytyivät sitten myöhemmin mikron päältä annospussissaan ja kuvat tästä(kin) julkaistiin sitten huomattavasti myöhemmin.

Noin klo 4.07 taloon astui kuitenkin keittiön liukuoven kautta mustiin pukeutunut mies musta hiihtomaski päässään. Ovi ei liene ollut lukossa, sillä hänen etenemisensä oli äänetöntä ja tapahtui nopeasti: hän kiipesi vaivatta suoraan kolmanteen kerrokseen. Maddie ja Kaylee olivat nukahtaneet Maddien huoneen sänkyyn yhdessä, kun Murphy-koira taasen oli ilmeisesti jätetty nukkumaan Kayleen entiseen huoneeseen. Tämä pääteltiin siitä, että koira löydettiin seuraavana päivänä tuosta huoneesta pelokkaana pöydän alta ja ilman verta turkissaan tai tassuissaan.

Mies mustissaan puukotti ensin nukkuvan Maddien tämän sängyssä ja ilmeisesti hämmästyi Kayleen ollessa hänen vieressään. Paljon on spekuloitu sitä seikkaa, että nimenomaan Maddie olisi ollut hyökkääjän kohteena: Maddie ja Xana työskentelivät paikallisessa The Mad Greek-ravintolassa tarjoilijoina ja tämä ravintola tarjosi myös hyökkääjän suosimia vegaaniruokia. Lisäksi hyökkääjä osasi suunnata sokkeloisessa talossa suoraan yläkertaan Maddien huoneeseen. Tämä huone oli helppo tunnistaa pimeälläkin ulkopuolelta: ikkunassa näkyi suuri M-kirjain sekä pinkit bootsit.

Kayleen herätessä hyökkääjä mm. löi hänen hampaansa sisään, puukotti häntä yli 20 kertaa ylävartaloon ja kasvoihin tehden hänestä poliisien kuvailujen mukaan ”tunnistamattoman.” Hyökkääjän ase oli Yhdysvaltain laivaston käytössä ollut taisteluun tarkoitettu veitsi Ka-Bar, jonka kokonaispituus kahvan kanssa on noin 30 cm. Myös puukon kahvaa voi käyttää lyömiseen, jonka jälkiä Kayleen kasvoissa lienee ollutkin: ruumiinavausraportissa kerrotaan tylpästä esineestä, joka on jättänyt rengasmaisia jälkiä lyöntien seurauksena. Silmitön raivo on hyvä sanapari kuvaamaan tätä tilannetta yläkerrassa vain muutamien minuuttien aikana.

Näiden tapahtumien ääniä kuultuaan Xana lähti kiipeämään yläkertaan (hänen puhelimensa lokaatiosovellus paljasti tämän nousun) ja portaita laskeutunut hyökkääjä alkoi saavuttaa Xanaa alakerrassa. Samaan aikaan keskikerroksessa asuva Dylan oli herännyt meteliin, avannut muutaman kerran huoneensa oven ja palannut takasin sänkyynsä, sillä ketään ei ollut näkyvissä. Hän kuuli kuitenkin ääniä: ”Joku on täällä!” ”Se on okei, olen täällä auttamassa sinua!” ja itkua oletettavasti keskikerroksen kylpyhuoneen suunnalta.

Ka-Bar-veitsi (Amazonin tuotekuva).

Hyökkääjän saavuttaessa Xanan tämän juostessa huoneeseensa kamppailu oli ilmeinen: Xana taisteli henkensä edestä yli 50 puukoniskun verran. On arvioitu, että jossakin vaiheessa kamppailua Xana on kaatunut lattialle (todisteena läheisen asunnon valvontakameran äänet tömähdyksestä), jolloin hyökkääjä on iskenyt sängyssä nukkuvan (sammuneen?) Ethanin kimppuun. Ethan on kuollut vatsalleen ja selkein kuolinsyy on yksi viilto kaulavaltimoon niskan kautta. Jo aikaisissa julkaistuissa kuvissa näytettiin Ethanin veren valuneen talon ulkopuolelle kivijalkaa pitkin, joka sinänsä on hirvittävän surullista (sekä julkaisu tai siitä spekulointi ja itse tapahtuma). Naapurin valvontakameran äänessä kuuluu koiran jatkuvaa haukkumista, jota on myös epäilty lähialueen useamman koiran ääniksi Murphyn lisäksi.

(Lisätieto julkaistuista uusista dokumenteista: Ethanilla näyttää olleen useita puolustusvammoja käsissään ja jaloissaan, joten hänkään ei liene kuollut nukkuessaan. Vammat viittaavat käsillä suojautumiseen ja potkimiseen).

Hyökkääjä tappoi lopulta Xanan tämän huoneen lattian matolle ja lähti kulkemaan kohti keittiön liukuovea poistuakseen. Samaan aikaan keskikerroksen Dylan avaa kolmannen kerran ovensa ja ottaa katsekontaktin hyökkääjään: hän näkee ainoastaan hiihtomaskin paljastamat silmät ja tuuheat kulmakarvat! Hyökkääjä poistuu kello 4.20 oltuaan talossa vain vaivaiset 13 minuuttia ja tapettuaan neljä parikymppistä opiskelijaparkaa.

On arveltu, että kohdatessaan vastarintaa ylimmässä kerroksessa keskikerroksen lisäksi hyökkääjä olisi menettänyt voimansa lopullisesti ja epäillyt, että poliisi on jo soitettu paikalle. Tämän vuoksi hän olisi jättänyt Dylanin rauhaan ja poistunut mitä pikimmin paikalta autollaan. Videotallenne osoittaa hänen kaasuttaneen paikalta lähes hirmuisaa vauhtia melkein törmäten toiseen autoon.

JATKUU osassa 2

Julkaistu

KANINKOLOSTA ROTANKOLOON, OSA 2

Jatkoa osasta 1:

Klo 4.20 jälkeen alkaa armoton puhelu- ja viestihässäkkä eloonjääneiden Bethanyn ja Dylanin välillä hyökkääjän poistuttua. Näistä(kin) tiedoista on tarkat listat saatavilla netistä niitä haluaville, mutta nämä viestit ovat lähinnä jatkuvaa tilanteen ihmettelyä ja soittoyrityksiä muille asukkaille. Kyseessä olivat kuitenkin 19-vuotiaat tytöt, jotka eivät osanneet toimia tai reagoida asiaan millään tavalla ja he ovat saaneet koko tämän ajan aivan liikaa syytöksiä tästä tapahtumasta.

Viimeinen kuva kaikista otettuna 12.11.2022 lauantaina. Seuraava yö oli murhayö. Vasemmalla Dylan, reunassa oikealla Bethany. He olivat ainoat 19-vuotiaat, muut olivat 20-21-vuotiaita.

Lisäksi kyseessä oli asukkaiden runsas alkoholinkäyttö alaikäisenä; Idahossa alkoholin ostamisen ja nauttimisen ikäraja on 21. Väsymystila varmastikin vaikutti nuorten tyttöjen toimintaan myöskin. Dylan juoksi lopulta alimpaan kerrokseen nukkumaan Bethanyn kanssa lukkojen taakse. Matkallaan alakertaan hän näki vilaukselta Xanan tämän huoneen lattialla, mutta Dylan luuli pimeässä Xanan vain sammuneen matolle.

(NewYorkPost)

Vasta seuraavana päivänä juuri ennen puoltapäivää Dylan ja Bethany vihdoin soittelivat kavereita avukseen. Kukaan neljästä asuintoverista ei ollut yöllä vastannut puhelimeen tai viesteihin; pää oli aamuun mennessä eloonjääneillä selvinnyt ja jotakin oli selvästikin vialla.

Apuun saapuikin lähialueella asuvia ystäviä, joista yksi nuorimies vasta ymmärsi tilanteen vakavuuden (Hunter Johnson). Hän kävi talossa sisällä, otti keittiöstä varmuuden vuoksi veitsen aseekseen ja kävi Xanan huoneessa. Tuolloin hän äkkiä kääntyi ympäri, kielsi välittömästi kaikkia muita menemästä enää sisälle ja käski soittamaan hätäkeskukseen. Tästäkin hätäkeskussoiton jälkeisestä tilanteesta on julkaistu poliisikameravideo YouTubessa, joka osoittaa tilanteen karmivuuden sekä paikkakunnan poliiseille että näille ystäville, jotka värjöttelevät itkuisina roskisten vierellä shortseissaan palellen.

(Akka muistuttaa edelleen, että suurin osa näistäkin tiedoista on peräisin vasta oikeudenkäynnin peruuntumisen johdosta tapahtuneista julkaisuista. Juttua käsittelevä tuomari Hippler oli kieltänyt kaiken materiaalin julkaisun ennen oikeudenkäyntiä.)

Hyökkääjää etsittiin seuraavat 7 viikkoa armottomalla pieteetillä. Apuna tässä oli se, että hyökkääjä jätti murhapaikalle ilmeisen arvokkaan tarvikkeen dna-näytteineen: Ka-Bar-veitsen nahkaisen TUPEN Madison Mogenin sänkyyn!

Tupen esimerkkikuva Wikipediasta.

DNA-näyte löydettiin tupen kahvaa pitelevän nahkasuikaleen painonapin kierteistä (kuinka tarkkaa tämä voi ollakaan!), mutta sitä ei pystytty kohdistamaan kehenkään tiettyyn henkilöön ilman aiempaa rikosrekisteriä.

Tällöin alkoi/jatkui massiivinen kameratallenteiden keruu ja tarkastus kyseisiltä alueilta ja lopulta tutkijoiden huomio kiinnittyi useissa videoissa näkyvään valkoiseen Hyundai Elantra-autoon. Ilmoituksia jaeltiin ympäriä kaupunkia, vihjetippejä annettiin lopulta noin 20 000 ja näitä tarkastettiin – tuloksia ei kuitenkaan löytynyt. Tutkimuksia häiritsi tosin se, että ilmoituksissa etsittiin vanhempaa mallia kyseisestä autosta, kunnes tieto lopulta korjattiin muutamaa vuotta uudemmaksi malliksi. (Akka ei tosin käsitä, miten näistä kehnolaatuisista videotallenteista on saatu edes auton merkki selville.)

(ABC News/Fox News)

Lopulta viereisen Pullmanin pikkukaupungin (myöskin yliopistokaupunki viereisessä Washingtonin osavaltiossa) kampuksen poliisi osoitti vinkin juuri sopivaan autoon yliopiston parkkipaikalla. Tästä ilmoituksesta tutkijat hätkähtivät, sillä auton omistajan ajokortin kuva paljasti eloonjääneen Dylanin mainitsemat erittäin tuuheat kulmakarvat. Auto oli lisäksi sopiva, sillä siitä puuttui etukilpi kuten videoissakin (auton omistaja asui aiemmin osavaltiossa, jossa eturekisterikilpi ei ollut pakollinen). Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja lisätietoa tarvittiin.

Kaupungeista kerätyt useat videotallenteet ja tämän kyseisen auton omistajan puhelimen pingit osoittivat hyökkääjän kiertäneen alueella jopa 23 kertaa ennen murhia vain muutamien kuukausien aikana. Murhayön aikana hän oli sammuttanut puhelimensa muutamaksi tunniksi ja kiersi aluetta useita kertoja asuinkortteleiden ympäri uudestaan ja uudestaan. Ehkä hän jopa näki aiemmin mainitun DoorDash-kuljettajan, joka kierteli aluetta samaan aikaan 15 minuuttia etsiessään osoitetta myös taskulampun kanssa kävellen.

Hyökkääjän DNA saatiin lopulta vasta varmistettua, kun hyökkääjä oli lähtenyt isänsä kanssa ajamaan maan halki kotiinsa (noin 3000 kilometriä) Pennsylvanian Albertsvilleen joulukuun puolivälin paikkeilla. Sillä samaisella valkoisella Hyundai Elantralla, jolla hän oli stalkannut King Roadin asuntoa jo kuukausia!

Hyökkääjä videolla isänsä kanssa matkalla Pennsylvaniaan. Poliisin kehokamera (NBCNews).

Perillä kohteessa FBI, paikallinen poliisi ja tutkijat ottivat näytteitä roskiksista, joita hyökkääjän kotitalon edessä sijaitsi. DNA-näyte saatiin hyökkääjän isän jättämästä vanupuikosta ja näyte osoitti todellakin täydellä varmuudella sukulaisuussuhteen isän ja Idahon murhien syyllisen välillä tarkkuudella 99,998 %. (Lähde: CNN)

Tässä vaiheessa Akka voi kuvitella, kuinka kihelmöinti alkoi joka ikisen asiasta tietävän tahon niskassa ja sormenpäissä. Jep, jotakin oli tehtävä ja sehän järjestyi 30.12.2022, kun SWAT-joukot rynnivät sisään hyökkääjän kotitaloon kello yhden jälkeen yöllä! Kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista! Hyökkääjä tavoitettiin keittiöstä lajittelemassa omia roskiaan minigrip-pusseihin hanskat kädessään keskellä yötä, mutta hän yritti kuitenkin vielä paeta alimpaan kerrokseen omaan huoneeseensa.

Tässä samassa tilanteessa hyökkääjän vanhemmat otettiin kiinni ja heidän kätensä sidottiin nippusiteillä. Hyökkääjällä on kaksi sisarta, mutta heidän osuuttaan tähän tapahtumaan ei ole tiedossa. Julkisuudessa on liikkunut huhuja, että hyökkääjän toinen sisar olisi esittänyt epäilyjä veljensä syyllisyydestä ja tutkinut tämän autoa, mutta tällä hetkellä näitä tietoja ei ole varmistettu. Ainoa varmistettu uusi tieto on, että tämä sisar oli kuin olikin sekä puolustuksen että syyttäjän todistajalistoissa mainittu todistajaksi. Tämä johtunee ehkä siitä, että hyökkääjä varasti sisarensa Iphone-puhelimen aikoinaan ja myi sen 200 dollarilla eteenpäin ostaakseen huumeita...

Hyökkääjä oli siis ollut aikuisuuden kynnyksellä huumeriippuvainen ja hänen vanhempansa maksoivat kuitenkin hänen vieroitushoitonsa. ”Josko siitä nyt kuitenkin tulisikin jotain…” Akka voi kuvitella tällaisen KUVITELMAN, kun perheellä oli nähtävästi ollut kaksikin konkurssia yritystoiminnassaan… Akka ei voi tätä kirjoittaessa edes ajatella, mitä tämän murhaajan perheen sisällä nykyään tapahtuu. Aiemmin on kuitenkin kerrottu mediassa, että molemmat hyökkääjän sisaret menettivät työnsä tämän tapauksen myötä eikä isä osallistunut enää oikeuden kuulemisiin tai muihin tapahtumiin.

Noh, kukas tämä hyökkääjä sitten oikein olikaan? Bryan Christopher Kohberger. Perustavallisesta perheestä lähtöisin keskellä Pennsylvanian Poconos-vuoria, isohko talo tontteineen ja kolmilapsinen perhe. Sisaret valmistuivat aikanaan ammatteihin ja muuttivat pois kotoa, mutta Bryan asui 28-vuotiaaksi asti kotonaan opiskellen rikostutkintaa DeSalesin yliopistossa.

Tämä kuuluisa peukut-ylös-selfie on murhien jälkeiseltä aamulta. Suihkussa ollaan käyty ja fiilis on tosi jees (NBCNews).

Bryan oli koulussa kiusattu ja ylipainoinen, mutta entisten opiskelijatovereiden mukaan hänen käytöksensä muuttui yllättäen teini-iässä: hän alkoi kuntoilla nyrkkeilemällä ja muuttui itse kiusatusta kiusaajaksi.

Sitten tämä hirviö 28-vuotiaana muuttaa vihdoinkin ensimmäiseen asuntoonsa maan toiselle laidalle 3000 kilometrin päähän? Tämä koko skenaario on creepy jo ennen seuraavia tietoja: hän puhui puhelulogien mukaan äitinsä kanssa jopa useita tunteja joka päivä monissa eri puheluissa. Mikäli äiti ei vastannut, hän kysyi heti isältään tekstiviestillä, miksi äiti ei vastaa.

Myös murha-aamuna Bryan soitteli äidilleen useaan otteeseen yhteensä noin kolmen tunnin ajan. Lainvalvojien toimesta tiedettiin myös, että hän palasi King Roadin osoitteeseen noin kello yhdeksän aikaan aamulla kymmeneksi minuutiksi ja sen jälkeen puhui äitinsä kanssa puhelimessa joitakin minuutteja. Tätähän murhaajat tekevät: palaavat paikalle katsoakseen huomiota ja hälinää, joita he itse aiheuttavat! Tuohon samaan aikaan Bryan oli myös seurannut poliisien tiedotuskanavia netissä, mutta kun hälytystä ei oltu tehty, hän todennäköisesti palasi paikalle katsomaan tilannetta omin silmin. Miksi hälytystä ei oltu tehty?

Myöhemmin julkaistut videotallenteet osoittavat hänen ajaneen useita kymmeniä kilometrejä etelään tuon hirvittävän sunnuntaipäivän aikana. Tällä alueella sijaitsee Lewistonin ja Clarkstonin kaupungit, joita sekä yhdistää että erottaa Snake River – joki. Onkin arveltu, että noina tunteina Kohberger olisi heittänyt aseensa tälle alueelle jokeen, sillä sitä ei ole vieläkään löydetty. Näillä alueilla onkin tehty vapaaehtoisvoimin etsintää ilman konkreettisia tuloksia.

Sittemmin julkistetut kameratallenteet ja nettihaut osoittavat myös merkkejä tietojen pyyhinnästä: hän oli poistanut tietokoneeltaan ja puhelimestaan paljon tiedostoja ja hakuja, mutta osittain takaisin saadut tiedot osoittavat hakuja sarjamurhaajista. Eritoten haut naisen huumaamisesta ja tainnuttamisesta seksuaalisessa tarkoituksessa ovat karua luettavaa.

Tätä tapausta on kuvailtu sanoilla Ted Bundy -wannabe, joka saattaa olla totta ainakin hänen selaushistoriansa mukaan. Lisäksi hänestä on tusinoittain selfie-kuvia eri asennoissa ja ilmeissä vanhempiensa keittiössä otettuina juurikin murhan jälkeen 2022. Kukaan ei todellakaan halua nähdä näitä hänen selfieitään, eikä hän koskaan niitä lähettänytkään kenellekään. Ne löytyivät varmaankin puhelimesta siksi, että hän ei odottanut ollenkaan pidätystä pelleillessään oman mahtavuutensa kanssa vanhempiensa keittiössä keskellä yötä. Murhista oli kuitenkin kulunut jo yli 1,5 kuukautta; hän ehkä kuvitteli olevansa selvillä vesillä!

(The Guardian)

Noh, tämä pelle laitettiin näppärästi pakettiin ja toimitettiin 3.1.2023 Pennsylvanian oikeuteen kuulemiseen, jossa hän suostui käymään oikeutta rikoksen tapahtumapaikalla Idahossa. Hänet oli täten siirrettävä 10 päivän sisällä takaisin Idahoon (nuo samaiset muutamat tuhannet kilometrit, jotka hän oli ajanut isänsä kanssa juurikin muutamia viikkoja aikaisemmin…)

Akka muistaa tämän siirto-operaation hypetyksen, sillä monet toimittajat luulivat siirron tapahtuvan tavallisella reittilentokoneella tai armeijan kuljetuskoneella. Nope, ei todellakaan tällaisen murhaajan kanssa! Asialla oli pieni, vuokrattu lentsikka, joka joutui laskeutumaan matkan aikana muutamankin kerran välitankkauksia varten. Matkasta muodostui todellakin pitkäkestoinen, mutta pelkästään jo se oli Bryanille ihan omaa aikaa nauttia lentämisestä yläilmoissa… ! I’m flying high, hän varmaankin ajatteli! Viimeistä kertaa ikinä!

JATKUU OSASSA 3

Julkaistu

KANINKOLOSTA ROTANKOLOON, OSA 3

Lyhennetäänpä tätä seuraavaa tapahtumakulkua hieman tiiviimpään pakettiin, sillä oikeudenkäyntiä siirrettiin puolustuksen pyynnöstä useammankin kerran. Kohberger sai valtiolta asianajajakseen Anne Taylorin kumppaneineen ihan jo siitä syystä, että osavaltion syyttäjä Bill Thompson ajoi Kohbergerille kuolemantuomiota alusta asti ja Anne Taylor oli yksi harvoista tähän tehtävään soveltuvista asianajajista.

Kohberger ja Anne Taylor (Newsweek).

Juuri mahdollisen kuolemantuomion takia Taylor esitti tuhansittain pyyntöjä oikeudelle tiettyjen asioiden tutkimista varten ja käsittely viivästyi kerta toisensa jälkeen. Näihin tutkittaviin asioihin sisältyi mm. syytetyn kattava sukuselvitys kolmen sukupolven ajalta, autismi- ja adhd-tutkimukset ja mitä tahansa sontaa, jolla puolustus olisi saanut kuolemantuomion pois pöydältä. Syyttäjällä oli kuitenkin melkoinen todistepaketti esiteltävänään: puhelutiedot ja videotallenteet, syytetyn Ka-Bar-veitsen ja -tupen ostaminen Amazonista, DNA-näyte tupesta jne. Myöhemmin on paljastunut vielä, että puhelintietojen mukaan Kohbergerin puhelin oli yhdistynyt ravintola Mad Greekin wifiin ja tämähän oli tietenkin se ravintola, jossa Maddie ja Xana olivat osa-aikatyössä tarjoilijoina.

Jutun käsittelyn siirryttyä Idahon osavaltioon tuomari Hippler määräsi ns. ”gag orderin” eli kiellon puhua asiaan liittyvistä seikoista julkisesti. Tämä kielto koski uhrien omaisia, ystäviä, virkavaltaa tai ihan ketä tahansa, joka jotenkin asiaan liittyi tai juttua käsitteli. Tämän seikan takia monet tapaukseen liittyvistä seikoista on tullut julki vasta muutamana viime kuukautena, kun asiakirjoja, valokuvia ja dokumentteja on hiljalleen alettu vapauttaa julkisuuteen.

Ja näitähän on julkistettu tuhansittain, joten kaikki mahdollinen virallinen dokumentaatio on löydettävissä netissä sellaista etsivälle mm. Idahon poliisilaitoksen sivuilla. Akka ei laita näihin linkkejä, sillä Akka ei halua ladata tiiviinä paketteina koneelleen tuhansittain tähän henkilöön liittyvää scheissea tai edes lukea joka ikistä dokumenttia. (Akan kone on Akan Baby, kuten Dean Winchesterin auto Supernaturalissa.)

Tuomari Hippler ei antanut mitään armoa puolustuksen todisteille eikä syytetylle (Fox News).

Lisäksi on julkaistu mm. joitakin rikospaikkakuvia (osittain sumennettuina), Kohbergerin lieviä liikennerikkomusvideoita poliisien vartalokameroista sekä varsin kattava kuvakokoelma Kohbergerin opiskelija-asunnosta. Tämä asunto oli täysin persoonaton ja ilman mitään koristeita/tauluja tai mitään henkilökohtaista (kuten valokuvia). Ainoastaan kaksi syntymäpäiväkorttia oli esillä ja nämä kortit olivat todennäköisesti hänen äitinsä ja sisarensa lähettämiä.

”Poika lähtee kotoaan, mutta ei koskaan sydämestäsi. Hän löytää oman onnellisuutensa, joka vuorostaan muodostaa sinun onnesi.” Tämä hyytävä äidin (kenen muun se voisi olla) kortti Kohbergerin asunnossa. (People.com)

Julkisuuteen on tullut myös tietoja siitä, että ensimmäisen syyslukukautensa aikana Kohbergerin opiskelijatoverit ja kollegat olivat tehneet yhteensä 13 valitusta epäasiallisesta käytöksestä, joista oli nähtävissä Kohbergerin naisiin kohdistuva inho, halveksunta ja syrjintä. Näihin valituksiin puututtiin ja Kohbergerille tehtiin parannussuunnitelma, jonka mukaan hänen olisi pitänyt edetä. Nämä dokumentit löytyivät myös Kohbergerin asunnosta.

Kun Kohberger palasi isänsä kanssa Pennsylvaniaan joulukuussa, hänet oli kuitenkin lopulta potkittu pellolle koko tohtoritutkinnosta, mutta tätä hän ei ilmeisesti vanhemmilleen kertonut tuossa vaiheessa. Mm. Pennsylvanian matkan aikana Kohberger pysäytettiin kaksi kertaa ajamisesta liian lähellä edellä olevaa autoa ja hänen isänsä mainitsee videolla heidän tulevan Washingtonin yliopistosta, jossa hänen poikansa OPISKELEE. Voi isäpappa-parka!

Noh, oikeudenkäynnin oli siis määrä alkaa vihdoin ja viimein 11. elokuuta 2025, mutta tätäkin ajankohtaa puolustus sai siirrettyä vielä viikolla. Kuinka ollakaan; jymyuutinen tuli kuitenkin yllättäen 30. kesäkuuta 2025, kun puolustus kertoi syytetyn tekevän ”plea dealin” eli myöntävänsä syyllisyytensä näihin murhiin sillä ehdolla, että kuolemanrangaistus jätetään laskuista. Jo heinäkuun 2. päivänä näin tapahtuikin: syytetty myönsi syyllisyytensä neljään ensimmäisen asteen murhaan sekä asuntoon tunkeutumiseen, mutta mikään laki Amerikassa ei vaadi syytettyä lisäksi paljastamaan mitään motiivia tai muutakaan seikkaa (kuten tekoaseen kohtaloa/sijaintipaikkaa).

23.7.2025 oikeudenistunto tuomion asettamiseksi alkoi uhrien perheiden kuulemisella. Tämä on tilaisuus, jossa uhrit ja heidän perheenjäsenensä voivat kertoa tapahtumien vaikutukset ja omat ajatuksensa suoraan ilman mitään aikarajoituksia. Tässä useamman tunnin kestäneessä kuulemisessa esiin nousi varsinkin Kayleen vanhempi sisar Alivea Goncalves, joka oli jäsennellyt puheensa (kuuleman mukaan) psykologin avustuksella.

Hänen tarkoituksenaan oli solvata Kohbergeriä niin, että se todellakin tuntuisi tämän psykopaatin hermoissa ärsyttävyyteen asti. Esim. opiskeluaikanaan Kohberger oli tehnyt kyselytutkimuksen tuomituille vangeille, jossa kyseltiin mm. ”mitä ajattelit ennen tekoa, miten valitsit rikospaikkasi, mitä tunsit tekosi jälkeen” jne., ja tätä Alivea käytti taitavasti hyväkseen. Hän mainitsi myös, että Kohberger teki typeriä virheitä ja on täysin keskinkertainen, likainen ihminen ja jää lopulta unohduksiin. Alivean osuus on todellakin katsomisen arvoista materiaalia (video 10.22 minuuttia):

Kuten myös tuomari Hipplerin tuomionluku: (video 12.32 minuuttia):

Kohberger tuomittiin neljään elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaisuuteen sekä 10 vuotta rapsahti vielä asuntoon tunkeutumisesta. Uhrien omaisille määrättiin maksettavaksi n. 300 000 dollarin korvaukset, joita tämä tuomittu ei varmastikaan pysty elämänsä aikana maksamaan.

Uusinta tietoa onkin, että Kohberger kieltäytyy maksamasta korvauksia perheille, sillä osa perheistä on saanut lahjoituksia jo aiemmin järjestelläkseen useiden kuulemisten ja oikeudenistuntojen matka- ja majoituskuluja GoFundMe-keräysten kautta. Tästä asiasta on sovittu kuuleminen oikeudessa 5.11.2025, jos sellaista kukaan haluaa katsoa. (Tämä tuomittu hyypiö kertoo uhrien perheiden saaneen jo korvauksia lukuisten oikeudenkäyntiasioiden järjestelyihin eikä ymmärrä, että hän on itse aiheuttanut koko sotkun?! Joista hänet on tuomittu! Goddamn!)

Kohberger siirrettiin tuomionluvun lukemisen (madonlukujen lukemisen) jälkeen Idahon Maximum Security Institutionin (IMSI) J-osastolle, jossa pidetään vaarallisimpia vankeja ja kuolemaantuomittuja. Osastolle mahtuu 128 vankia yksityisselleissä, joissa he viettävät aikaa 23 tuntia vuorokaudessa. Kun heidät viedään ulkoilemaan yhdeksi tunniksi, heidät viedään käsi- ja jalkakahleissa suljettuun häkkiin kahden vartijan toimesta.

Et varmaan tiennyt tätä, Bryan, kun lähdit huitelemaan Ka-Bar -veitsesi kanssa Idahoon? Et varmaankaan tiennyt, sillä pian vankilaan saapumisesi jälkeen teit jo heti kaksi valitusta ylemmälle johdolle: et saanut täysiä, vegaanisia ruoka-annoksiasi tarjottimellesi ja vaadit niiden korvaamista jälkikäteen. Valitit myös muiden vankien tekevän elämästäsi helvettiä jopa nimeten yhden vangin. Outs, tätä ei koskaan saa vankilassa tehdä!

Muut vangit tiesivät sinun saaneen järkyttävän paljon mediahuomiota ja he järjestivät sinulle elämäsi loppuun asti kestävän seikkailun: tauotonta paukuttamista sellien seiniin ja kattoon, huutelua ilmastointikanaviin, wc-pönttöjen tukkimista niiden tulvimiseksi ja tappouhkauksia 24 h vuorokaudessa! Tällaista ei sinulle varmaan opetettu missään yliopistossa, kuten ei myöskään kirjoittamista aikuisen käsialalla:

Bryanin käsin kirjoittama valitus ruoan laadusta (Newsnation).

Tapauksen yhteydessä onkin lukuisia kertoja ihmetelty, miten rikostutkintaa tohtoritasolla opiskeleva henkilö on voinut tehdä niin uskomattomia virheitä, että hän jäi suhteellisen lyhyessä ajassa kiinni? Miten hän ei huomioinut mm. ajamillaan alueilla sijaitsevia valvontakameroita ja ovikellokameroita (yleisiä Amerikassa), kännykkänsä sijaintitietoja, ostoshistoriaansa Amazonissa tai virkavallan kykyä palauttaa poistettuja tiedostoja sekä puhelimesta että tietokoneilta?

Ollessaan jouluna kotonaan Pennsylvaniassa hän oli katsonut TUNTIKAUSIA dokkareita eri sarjamurhaajista eli hyvää joulua vaan itse kullekin säädylle tuona armon vuonna 2022!

Hyvää joulua hirviön tyyliin Pennsylvaniasta. Ällöttää edes laittaa tämä kuva tänne, mutta näitä on useita tuolta joulunajalta.

Useimmat tapaukseen tutustuneet henkilöt ovat kuitenkin yhdestä asiasta samaa mieltä: jos Kohberger ei olisi jäänyt kiinni, hän olisi tappanut uudelleen. Tuolloin ensimmäisten neljän murhaamisen jälkeen peli oli jo menetetty: Kohberger oli menettänyt opiskelupaikkansa valitusten takia ja tätä myöten asuntonsa ja toimeentulonsa (hänelle maksettiin palkkaa professorin assistenttina olemisesta, joka oli pakollinen osa tohtorintutkintokoulutusta).

Onneksi hänet saatiin kiinni ja toivottavasti hänen vegaaniset ruoka-annoksensa ovat edelleen vajaita ja näyttävät koiranruokamössöltä, puhumattakaan mahdollisesta edelleen jatkuvasta häirinnästä. Tämä henkilö/hirviö tunnetaan nykyään vankinumerolla 163214 elämänsä loppuun asti.

Tämä kuoppa on nyt tullut kaivettua, nähtyä ja koettua; nyt onkin aika ottaa lapio kauniiseen käteen ja täyttää koko tämä Bryanin kolo rotankakalla (jos joku lainaa Akalle KAUNIIN käden). Valitettavasti rotan scheisse ei taida olla vegaanista, mutta se ei oikeastaan kiinnosta ketään pätkän vertaa.

Hyvästi, vanki 163214 ja pahoittelut vanhemmillesi ja uhrien omaisille. Pas*asta ei voi tulla kultaa, vaikka sitä miten yrittäisi tohtoroida. Älkää astuko tähän läjään enää ollenkaan ikinä koskaan never tai ever, sillä se ei ole todellakaan sen arvoista. Akka on puhunut, ugh!

PÄIVITYS 31.1.2026:

https://www.idahostatesman.com/news/local/crime/article314417929.html

22.1.2026 Idahon poliisilaitos julkaisi peräti 2800 uutta valokuvaa, jotka kuitenkin vedettiin pois julkisesta levityksestä vain muutamia tunteja myöhemmin. Syynä poisvetoon oli kuvien raakuus: verijälkiä joka puolella ja ilmeisesti jossakin kuvassa näkyi osa yhdestä uhrista. Olisi kannattanut syynätä kuvat tiheällä kammalla ennen julkaisua, eikö? Hirvittävä moka uhrien perheille, jotka ovat jo muutenkin joutuneet kärsimään aivan liikaa. Kuvat ovat ilmeisesti vielä kammattavana ja hyvä niin.

https://people.com/bryan-kohberger-used-second-weapon-stab-kaylee-goncalves-24-times-11896249

Uusista tiedoista on varmistunut, että 163214 käytti kahta eri asetta Kayleen surmaamisen yhteydessä. Jo aiemmin tätä spekuloitiin, sillä Kayleen kasvoissa näkyi outoja rengasmaisia jälkiä. Todennäköisintä onkin, että jäljet syntyivät veitsen kahvasta, mikäli tätä toista asetta ei osata tai pystytä sen kummemmin tunnistamaan.

Julkaistu

PÄIVITYKSIÄ AKAN KIRJOITUKSIIN

HIRVITTÄVYYDEN HUIPENTUMA – Akalla on asiaa

Uusia linkkejä vanhaan v. 1996 tapahtuneeseen JonBenet’n kuolemaan liittyen. Tämä keissi ei jätä Akkaa koskaan rauhaan, ennen kuin syyllinen tunnustaa tekonsa.

HISTORIALLISIA HUIJAUKSIA – Akalla on asiaa

Tähän artikkeliin on lisätty linkki sivustoon Home | Tridactyls. Akalla ei ole keinoja selittää tätä sivustoa millään tavalla. Nope.

KETTUMAINEN KUNKKU – Akalla on asiaa

Artikkeliin on liitetty linkki Richard III:n löytäjän Philippa Langleyn dokkarista noin vuosi sitten. Tässä skenaariosta Langley esittää, että pojat olisivatkin jääneet eloon – mielenkiintoinen, katsottava dokumentti!

The Princes in the Tower – The New Evidence | Historical Enigma

KOLMET TERVEISET ULKOAVARUUDESTA! – Akalla on asiaa

Uusia faktoja tähän ulkoavaruudesta saapuvaan härpäkkeeseen, älkää klikatko niitä lukuisia idioottivideoita.

MAAILMAN VANHIN AMMATTI… – Akalla on asiaa

Uusi 30 000 vuotta vanha löytö paljastaa jo maatuneen nahkapussin ohella työvälineitä, joita kivityökaluekspertti käytti elinaikanaan. Nätisti pussissa: 29 työkalua ja jopa rikkoutuneet työvälineet jäivät pussiin talteen hänen kuollessaan. Hmm, mikä lie siihen syynä… tutkijat sanovat, että ”sentimentaaliset syyt.” Mistäpä me voisimme tietää…?

Tällaista tällä erää! Idahon tapaukseen palataan myöhemmin.

Julkaistu

HALLOWEEN-ASETELMA 2025

Kas niin, eihän tältä voinut enää pidempään välttyä: halloweenkoristeet tulivat kauppoihin syyskuun ensimmäisellä viikolla, kuten Akka aiemmin ennustikin. Samapa tuo sitten, hypätään syvään päätyyn sitten Akankin puolelta!

Tänä vuonna Akka otti uusiokäyttöön ihka ensimmäisen asetelman banaanilaatikon, sillä edelleenkin se palvelee tässä asiassa mainiosti. ”Kyllä sitä ennen osattiin laatikoistakin tehdä kestävämpiä, ärgh” voisi tässä kohtaa joku vanhaparta todeta. Kyllä näin on, toteaa Akkakin.

Kissaa ei tänä(kään) vuonna enää kiinnosta Akan perkeet ja pöljät piperrykset, mutta suojelevasti miuku kuitenkin suhtautuu Akan härpäkkeisiin:

Kas näin; Arielista pidetään hyvää huolta vaikka silmät lurpsahtelevat kiinni!

Tämän vuoden teemaan kuuluu siis edelleen Luigi the Luuranco kissoineen/viskipulloineen sekä nähtävästi merenväkeä ainakin jossakin muodossa. Pidemmittä puheitta: Let’s go! (sillä tarinasta tulee pitkä…)

Tarinassa esiintyy myös oletettuja yhteneväisyyksiä tiettyihin tapahtumiin ja henkilöihin, joita ei ole tieteellisesti todistettu. Kyseessä on ainoastaan Akan humoristinen, kuviteltu yhteneväisyys näihin tapahtumiin.)

Tässä vaiheessa visio on aina tärkeämpi, kuin sen karu toteutus: myönnettäköön, että näin alkuvaiheessa kaikki näyttää… liian raa’alta. Tässä visiossa on käytetty vanhoja trikookankaita, joiden väriä on muutettu ihan perinteisellä kloorivalkaisulla. Asetelman kepit ovat kuivuneita oksanpaloja vanhasta anopin pasuunakukasta, joka vielä edelleen sinnittelee hengissä useiden vuosikymmenien jälkeen.

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun Luigi the Luuranco alkoi tapansa mukaan paneutua yöpuulle. Juuri, kun tyyny oli asetettu hyvin, hän tunsi kuitenkin yllättävää pyörrytystä päässään… ja samalla, kun Luigi alkoi nousta istumaan, hän menetti tajuntansa! ”WTF, mitä nyt taas…” ehti Luigi miettiä, ennen kuin hän nousi pyörteen mukana ilmaan ja nähtävästi johonkin toiseen maailmaan…

”WHAT… mitä…” uikuttaa Luigi hädissään; onneksi hänellä on sentään vanha tuttu kissakaveri mukanaan!

Paikalla on selvästi tapahtunut jotakin omituista ja tilanne valkeneekin Luigille nopeasti: ympäristö on tulessa tai jostakin syystä tuhoutumassa!

Luigi kiinnittää huomiota varsinkin näkemäänsä miekkaan:

Miekka on vanha kuplissaippuapullon keppi ilman sitä pyöreää kuplapäätä. Maalattu ja glitteroitu, taustalla vanhaa hologramminauhaa. Ja timantteja, tietenkin!

Paikalla on siis kuitenkin nainen täydessä aseistuksessaan, ja Luigi rohkaistuukin tervehtimään kyseistä neitoa:

Luigi: Mitä täällä on tapahtunut? Misä mää olen? Kuka sää olet? Mitä ja häh?

Neito: Mitäs tässä, istun yhden tuhoutuneen kulttuurin raunioilla. Mitäs sinä yksinäinen luuranko siellä nurkissa kyttäät? Oletko joku stalkkeri?

Luigi: Emminätiedä, miten mä tänne jouduin. Kuka sä olet ja mikä tuhoutunut kulttuuri?

Neito: Oletko amatsoneista koskaan kuullut? Katso nyt tätä mun kokoa...

Luigi muistaa kuulleensa jotakin näistä kreikkalaisen mytologian naissoturihahmoista ja aukookin taas päätään mitä epäsopivimmalla tavalla:

Luigi: Ai ne naissoturit, jotka leikkasivat toisen rintansa pois ampuakseen jousella paremmin?

Neito: Nope. Se on myytti. Unohda se. Miksi olet täällä ylipäätään?

Luigi: Emminävaantiedä… Ennen kuin Luigi ehtii lopettaa lauseensa, alkaa tapahtua.

Yhtäkkiä paikalle ilmestyy merten Kuningas Triton kaulin kädessään!

Triton: WHATSUUPP kaverit? Mikä meininki?? Onko Arielia näkynyt? Se vei taas mun atraimen eilen illalla, sen takia mulla on kaulin kädessä. Nyt se joutuu kyllä taas arestiin!

Isänsä Tritonin kutsumana Ariel putkahtaa kuin putkahtaakin esille:

”Moi faija, oi merten auvoisa ja armollinen kuningas! Vierähti vähän pitkäksi tuo eilinen ilta,” toteaa Ariel.

Triton: Se on kuule nyt sellainen homma, että haet takaisin mun Kolmikärjen ja arestia kaksi viikkoa! Ja kotio välittömästi!

Ennen kuin kukaan ehtii sanoa sanaakaan, Ariel ja hänen isänsä Triton pyyhältävät takaisin meren kuohuihin. Vain pärskeet neidon kasvoilla muistuttavat tästä pikaisesta visiitistä.

Luigi aloittaa keskustelun:

Luigi: Whaaaat…

Neito: Jep. tätä sattuu aika usein, tai ainakin sattui… täällä on nyt purkautunut joku tulivuori, siksi istun tässä raunioilla ja suren menneitä soturitovereitani.

Global Volcanism Program | Methana tämä Kreikan tulivuori purkautui viimeksi v. 258 eaa. (plus ja miinus 18 vuotta)

Skyytit – Wikipedia Amatsonitarinat on mainittu useissa historiallisissa lähteissä, mutta jossakin vaiheessa niiden on ajateltu olevan vain myyttisiä kertomuksia. Skyyttien tarinoissa ja kulttuurissa kerrotaan kuitenkin myös näistä urheista naissotureista. Skyyttien kulttuuri eli ja oli noin ajalla 600-200 eaa.

Noh, jatketaanpa tarinaa;

Luigi on niin väsynyt, että tämä vielä hänelle tuntematon amatsonineito peittelee huivillaan hänet nukkumaan keskellä palavaa ja kytevää maata.

Kun Luigi the Luuranco myöhemmin herää, hänen helpotuksekseen se tapahtuu ihka omassa arkussa kotona! Kaikkien eläinystävien ja -luurankojen ympäröimänä!

”Voi vattu, se olikin vaan pahaa unta… niinku saippuasarjoissa! Missä mun pehmoankka on? Zzzzz…”

Näin tällä kertaa! Yst.terv. Akka