Nasassa kehitellään kuumeisesti keinoja torjua mahdollisesti maapalloon osuvia asteroideja. On esitetty erilaisia ohjusiskuja, joilla asteroidi saataisiin muuttamaan kulkusuuntaansa. Villein ajatus on asteroidiverkko, jolla kimpale hinataan pois radaltaan.
Näyttäkääpä minulle; miten ja millä esim. 3 km:n mötikkää hinataan. Siihen tarvitaan jo isompi kuppikoko kuin naapurin Alman liiveissä on. Ei riitä edes Alman mummokalsarien koko tähän hommaan, vaikka ensinäkemältä näin voisi kuvitella.
Ohjuksilla pelleily aiheuttaisi sen, että todennäköisesti nämä jättiboltsit hajoaisivat osiin ja erikokoiset klöntit putoilisivat sitten mihin mielivät pudota. Onko se nyt sitten parempi. Noh, mikäli se estää koko maapallon todennäköisen tuhoutumisen, niin eiköhän joku Luvia ja Kankaanpää ole varaa menettää. Ei siellä Siperiassakaan mitään muuta ole kuin hammastenkiristelyä pakkasessa, että joutaa sekin samalle listalle.
Mikäli toiveita saa esittää, niin meikäläisen takapihalle sopisi kyllä yksi kiva pikkumonttu. Ei tarvitsisi kaivaa kuoppaa koristealtaalle. Jäljelle jäänyttä murikkaa voisi kivasti sommitella pikku vesiputousta varten. Kyllä siinä sitten silmä lepäisi luonnollisen vesielementin äärellä ilman kaivamisen vaivaa.
Mikäli jonkin jättiboltsin on havaittu tulevan maapalloa kohti lähivuosina, niin kukapa siitä meille kertoisi. Tällä hetkellä kun mitään ei ole tehtävissä.
Siellä ne Nasan jehut kasailevat 2012-elokuvan hengessä pelastusaluksia itselleen. Tiedotustilaisuuksissa sitten toteavat, jotta: “Kaikki erilaiset torjuntatekniikat ovat tuottaneet lupaavia koetuloksia ja testaamme
paraikaa uusimpia mahdollisuuksia”.
Tämä tarkoittaa, että pelastusaluksiin rakennettavien elokuvateattereiden istuinpäällisten materiaali ja väri on
viimein valittu.
Me muut olemme ihan asteroidin syötävissä ja bunkkerit/alukset on varattu silmäätekeville. Se ei kyllä haittaa, en tykännyt siitä sinisestä istuimien päällysteestä ollenkaan. Olisin ottanut vihreän.