löysi – Akalla on asiaa

15.5.202617.5.2026

KOLMAS KIVI AURINGOSTA… MUTTA MISTÄ LÄHTIEN?

Kuten arvoisa herrasväki saattanee muistaa, helmikuussa muuan Herra Isoherra Presidentti Trump käskytti alamaisiaan julkaisemaan aiemmin salattuja ufotiedostoja. Perjantaina 8.5.2006 Pentagon julkaisikin jonkinlaisen satsin videoita ja kuvia nöyrille kansalaisille ja näitä on sittemmin tulkittu puolin ja toisin.

UFO/Paul Trent/McMinnville, Oregon/11.5.1950.

Jokainen voi itse tarkastella näitä taivaalla näkyviä outouksia mm. Pentagonin ja The Black Vaultin sivustoilla.

https://www.war.gov/ufo Pentagonin sivusto

The Black Vault – Document Archive

Noh, mielipiteitä tästäkin julkaistusta sikermästä voisi esittää vaikka kuinka, mutta Akalle heräsikin kysymys paljon laajemmasta ihmetyksen aiheesta: miten, missä, koska ja ketkä ovat ylipäätään ammoisina aikoina oivaltaneet, että taivaankannella liikuskelee kaikenlaisia tähdiksi ja planeetoiksi kutsuttuja mollukoita?

Mitäköhän nuo muinaiset tarkkailijat ovat niistä ajatelleet; oliko kyseessä jumalat vai aivan konkreettiset toiset maailmat, aivan kuten heidän omansakin? Tätä viimeistä kysymystä lienee vaikea selvittää, mutta tarkastellaanpa tätä ensimmäistä osastoa kuitenkin tällä kertaa.

Useista kalliomaalauksista ja jopa mammutinluista on löydetty merkintöjä, joiden ikä on jopa 30-40 000 vuotta. Näitä merkintöjä on tietenkin vaikea varmasti tulkita, mutta yhtäläisyyksiä menneiden aikojen tähtikuvioihin ja niiden vuosittaisiin siirtymisiin taivaalla on todellakin olemassa.

Tähtikuvio Orion on yksi yleisimmistä kuvioista ja useissa kulttuurissa tämä tähtikuvio tulkitaankin miehen hahmoksi, jonka vyönä on kolme vierekkäistä tähteä. Samoin myös Göbekli Tepen pylväiden kuvioiden on esitetty olevan jonkinlaisia tähtitieteellisiä havaintoja kirjattuna ikuisesti kiveen, joten ainakin useiden kymmenien tuhansien vuosien aikana näitä havaintoja lienee kuitenkin tehty.

Nykyisen, haitallisen valosaasteen puuttuessa yläpuolella tuikkiva, mystinen maailma on varmasti kiinnostanut tuolloisia tavan tallaajia ihan urakalla leirinuotion äärellä. Ja sille maailmalle on tietenkin haluttu saada jonkinlaista selitystä, joten näiden kaukaisten led-lamppujen liikehdintää on jollakin tavalla alettu porukalla kirjata ylös.

Aboriginaalien Wandjina-kalliotaidetta/DailyTelegraph.

Planeetat ja tähtikuviot alkavat tietenkin esiintyä nimeltä mainittuina vasta kirjallisen historian aikana, mm. babylonialaiset kirjasivat tarkasti mm. Auringon, Kuun, Merkuriuksen, Jupiterin, Saturnuksen ja Venuksen liikehdintää ainakin vuodesta 1800 eaa. alkaen. Seurannan tarkoituksena oli lähinnä saada ennusmerkkejä ja viestejä jumalilta, joiden uskottiin taivaalla kiertävän. Varhaisimpia tähtientarkkailutorneja rakennettiin kuitenkin jo n. 4000 eaa.

Kreikan taivaankatselun historiassa on mainittava mm. moniosaajat Eratosthenes (276-194 eaa.), Klaudios Ptolemaios (85-165 jaa.) sekä Hipparkhos Nikaialainen (190-127 eaa.), jotka kukin edistivät omalta osaltaan käsitystä astronomiasta.

Aristarkhos Samoslainen (310-230 eaa.) oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka ehdotti heliosentristä eli aurinkokeskeistä maailmankuvaa, mutta varsinkin juuri aiemmin mainitun Ptolemaioksen käsitys maakeskeisestä maailmankuvasta piti pintansa aina 1400-luvulle asti. Tuolloin muuan Nikolaus Kopernikus (1473-1543) esitti perustelunsa heliosentriselle maailmankuvalle, mutta kesti vielä 100 vuotta, ennen kuin muuan Galileo Galilei (1564-1642) teleskooppeineen vaikutti asiaan ja aurinkokeskeinen malli valtasi lopulta nämä maakeskeiset teoriat. Onko kukaan koskaan kuullut näistä tyypeistä?

Portrait of Galileo Galilei/Justus Sustermans/n. v. 1640.

Egyptin astronomia 3000-luvulla eaa. näkyy edelleen mm. pyramidien suunnittelussa, sillä ne on tarkasti suunnattu kohti Pohjantähteä. Niilin vuosittaiset tulvat ennustettiin myös tähtien avulla ja useat temppelit on suunnattu jotakin tiettyä taivaankappaletta kohti. Egyptiläisille taivas oli täynnä jumalia ohjaamassa sieluja kohti ikuista elämää ja se näkyi kaikessa taiteessa ja mytologiassa, kuten hautakammioidenkin seiniltä voimme nykyään lukea (tai katsoa jostakin dokkarista, perustavis ei osaa lukea hieroglyfejä…). Orion edusti egyptiläisille Osirista -alamaailman jumalaa- ja Sirius edusti tämän vaimoa Isistä.

On myös esitetty (mm. Graham Hancock), että alkuperäinen sfinksin pää olisi ollut leijonanpää, sillä sfinksi on suunnattu suoraan Leijonan tähtikuvioon. Akka uskoo tämän sataprosenttisesti, sillä ihan vain koon puolesta tuo faaraon-irvikuva-naama on liian pieni sopiakseen muutoin jykevään vartaloon. Täytyy vain toivoa, ettei sfinksin alkuperäinen pää ollut Darth Vaderin kypärä, sillä sekin sopisi kyllä hyvin tähän muodostelmaan!

Myös Kiinassa, Intiassa ja tietenkin maya-kulttuureissa tätä valtavaa astronomista karttaa on täydennetty aivan samalla tavalla tarkkailemalla ja seuraamalla. Mm. maya-kulttuurissa uskottiin maakeskeiseen maailmankuvaan ja taivaankannen jumaluuksiin, mutta havainnointia tehtiin tarkasti pimennysten ja päivänseisauksien ja -tasauksien suhteen. Yksi harvoista säilyneistä kirjallisista todisteista on Dresdenin koodeksi, jossa kuvataan mm. astrologiaa ja planeetta Venusta. Kukahan mahtoikaan tuhota juhannuskokossa kaikki mayojen kirjalliset historiikit… hmm… Aku Ankka vai espanjalaiset konkistadorit? Pitänee miettiä hetken aikaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dresdenin_koodeksi

MUTTA: miten nämä loput planeetat löydettiin ja niiden pienemmät kuut? Yksinkertaista, rakas Watson: teleskooppien avulla tietenkin vasta myöhäisempinä aikakausina. Tai ainakin näin virallinen tarina kertoo; ehkäpä nuo merkilliset UAP:t ovat kertoneet meille jo aikapäiviä sitten kaiken tarpeellisen! Nykyään ne pyörivät vain ympyrää, jotta me moukat saamme ikuistettua heitä tutkakuviin ja videolle. Käynnissä onkin kiivas kamppailu: minkä lajin edustajat saavat itseään eniten kuvatuksi? Voittaja saa muhkean Tokmanni-ämpärin täynnä siivousvälineitä! Täytyyhän se UAP pitää puhtaana, kuten koditkin!

Vain viisi planeettaa tiedettiin muinaisina aikoina ennen teleskooppeja: Merkurius, Venus, Saturnus, Mars ja Jupiter. Vasta 1600-luvulla löydettiin Jupiterin neljä kuuta ja Saturnuksen viisi kuuta. Vasta vuonna 1781 löydettiin seuraava planeetta; Uranus. Löydön teki tähtitieteilijä Frederick William Herschel (1738-1822) ja hän uskoikin aluksi löytäneensä ”vain” komeetan.

William Herschel/Lemuel Francis Abbott/1785.

1800-luvulla löydettiin lisää muitakin planeettojen kuita, mutta listalta puuttuu vielä joku, joka ei kuitenkaan tähän listaan enää edes kuulu: PLUTO. Vuonna 1930 Clyde W. Tombaugh (1906-1997 vihdoin löysi Pluton Percival Lowellin (1855-1916) epäilysten pohjalta. Lowell epäili yhdeksännen planeetan olemassaoloa jo v. 1902 ja hän perustikin observatorion juuri tätä tarkoitusta varten. Eikä mennyt sitten enää kuin kolmisenkymmentä vuotta uuteen löytöön tuon ajan tekniikalla, mikä huikea saavutus!

https://lowell.edu/discover/history-of-pluto

Nykyään jo pelkästään teknologinen kehitys on ollut niin päätä huimaavaa, että kaikenlaisia löytöjä tehdään melkein päivittäin. Varsinkin tämä seuraava kuva herätti Akan mielenkiinnon.

https://www.sciencedaily.com/releases/2026/05/260511213136.htm Science Dailyn sivustolla uusin ja tarkin kuva universumista… ilmeisesti… ihan kuin ultraäänikuva jonkun vatsasta…

Jep, upeaa, fantastista, näitähän me moukat ymmärrämme mitä parhaiten! Akka lainaa tässä humoristisesti jotakuta nimeltä mainitsematonta presidenttiä…

Mikäpäs siinä, kunhan nämä asiantuntijat tarkkailevat niitä yllättäviä ja mahdollisesti putoavia mollukoita tarpeeksi, niin tällaiset kuvat ovat ihan ok. Jokuhan näitä osaa kuitenkin tulkita. On myös mielenkiintoista, että juuri äskettäin 10.5.2026 löydettiin taas uusi komeetta 2026 JH2, joka ohittaa Maan vain 90 000 kilometrin päästä 18.5.2026. Havainnolla ja ohituksella on siis eroa vain noin viikko… nykyisellä teknologialla? Miten tällainen on mahdollista?

https://www.virtualtelescope.eu/2026/05/13/near-earth-asteroid-2026-jx2-very-close-encounter-an-image-13-may-2026/ Virtual Telescope-sivusto, lisäinfoa uudesta löydöstä

Laittakaahan kuitenkin siellä rapakon takana lisää sitä UAP-materiaalia julkiseksi, sillä nämä viimeksi julkaistut matskut eivät sinällään ole mitään uutta. Kaikkihan meistä ovat kuitenkin nähneet jonkin videon tai kuvan lentävästä pallukasta taivaalla tai joistakin valoilmiöistä? Yeah, nyt pitää saada todisteita Roswellin v. 1947 alieneiden ruumiista dokumentoituina kirjallisesti sekä kuvina, kiitos! Sehän vasta olisikin jotakin suurta ja hienoa. ”Sorry, it was a weather balloon!”

Näillä taas mennään, onneksi saimme kuitenkin edes tietoa Euroviisujen tilanteesta: videolla näkyvät langat Lindan jousesta ovat siis soitossa katkenneita jouhia. Akka oikeasti luuli, että ne ovat jonkinlaisia lankoja sidottuina viuluun ja jouseen, ettei jousi pudotessaan joutuisi vahingossa kadoksiin vauhdikkaan soitannan mylläkässä. Kas näin ajattelee käytännöllinen Akka, joka ei tosiaankaan ymmärrä viuluista yhtikäs mitään ja luulee avaruuskuvia ultraäänikuviksi.

https://www.is.fi/viihde/art-2000012004672.html

Tai ainakin yhtä vähän kuin tässä maassa ymmärretään droonien päälle tänä armon vuonna 2026, toukokuun 15. päivä. Voi hallelujaa tätä häpeänaurua, vaikka asiassa ei olekaan mitään hauskaa. Pitääkö tässä kaikkien kansalaisten hankkia jonkinlainen droonin pudotustykki tai Liekinheitin? Muahahhaa ja tsemppiä huomiseen leikkimieliseen laulukilpailuun sinne Wieniin!

JOITAKIN LISÄLINKKEJÄ KIINNOSTUNEILLE:

https://www.space.com/what-did-ancient-humans-know-about-astronomy

https://astro4dev.org/7-ancient-cultures-and-how-they-shaped-astronomy-guest-blog/

https://medium.com/@jawadkhan2840/celestial-guides-and-divine-beings-how-ancient-civilizations-interpreted-the-stars-2e21ae30842a

Näissä linkeissä tarkastellaan muinaisia uskomuksia ja eri kulttuurien astronomisia havaintoja tarkemmin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Pentagon_UFO_videos Pentagonin UFO-videot… oh, really…

https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_discovery_of_Solar_System_planets_and_their_moons#2020s Tarkat päivämäärät eri taivaankappaleiden löytymisistä

https://www.ursa.fi/tahtitieteesta/tietoa-tahtitieteesta/tahtitieteen-historia.html

12.3.202630.4.2026

JURASSIC PARKISTA ETELÄNAVALLE

Jaahas, viime vuonna onkin sitten taas julkaistu ties-kuinka-mones Jurassic Park -elokuva. Jotenkin tämä on jäänyt Akalta huomaamatta, mutta eipä tuo ainakaan Akan maailmaa kaada – voisi jopa uskoa, että tässäkin leffassa esiintyy… (juonipaljastuksia!) dinoja ja sitten kaikki meneekin hyvin nopeasti hirmuisella tavalla pieleen. Kas niin, siinähän säästyikin jo sitten katsomisen vaiva, mutta Akan kerrassaan pettämätön logiikka alkoi taas toimia ihan omalla tavallaan tämän asian tiimoilta.

Tästäpä tulikin nimittäin mieleen tuo merkillinen jurakautinen aika ja sen aikaiset olosuhteet tällä pallolla, jota Maaksi kutsutaan. Ja varsinkin Etelämanner, sillä sen huhutaan olleen vehreää sademetsää… niin, kuinkas kauan aikaa sitten? Ovatko nämä huhut lainkaan totta?

Lähtekäämme naparetkelle, oi auvoisat eteläisten merien urhot! Kannattaa pakata matkalaukkuun vähän parempaa toppatakkia, sillä… hups, siellä ollaankin tällä hetkellä nollan ja pikkupakkasen tienoilla, joten kamppeet kasaan ihan oman tarkenemisen mukaan! Kylmyysennätys on kuitenkin -89,2 Celsiusastetta, herranen aika sentään… Noh, laitetaan sitten vaikka varvassandaalit jalkaan ja menoksi!

Jurakautinen aikakausi maapallolla oli n. 201-145 miljoonaa vuotta sitten ja kuten useimmat muistanevat, taivaalta pudonnut 10 kilometriä leveä asteroidi hävitti nämä aiemmin mainitut dinosaurukset noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Puhumattakaan kaikista muista eläin- ja kasvilajeista… on arvioitu, että merenelävistä jopa 50 % tuhoutui, kasvistosta jopa 70 % ja eläimistöstä kaikki yli 25 kg painavat lajit.

Tämän hirvittävän mötikän putoamispaikka sijaitsee Jukatanin niemimaalla ja sitä kutsutaan Chicxulub-kraatteriksi. Tämä kraatteri on halkaisijaltaan noin 200 kilometriä ja osittain meressä.

Jurakauden alkaessa tuolloin noin 200 miljoonaa vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner olivat vielä tiiviinä pakettina Gondwana-nimisenä mannerkappaleena. Noin 180-150 miljoonaa vuotta sitten alueet alkoivat kuitenkin jo irrota toisistaan, jolloin Etelämanner, Afrikka ja Australia alkoivat liikkua etelään Amerikoiden jatkaessa hiljaista matkaansa länteen.

Näiden tapahtumien aikoihin maapallon ilmasto oli huomattavasti lämpimämpi ja hiilidioksidipitoisuudet olivat korkealla, joten kasvillisuus tällä aiemmin yhtenäisellä alueella oli rehevää. Esim. saniaisia ja havupuita esiintyi myös Etelämantereen kasvilajeissa. Ja tietenkin niitä dinoja, mm. ankylosauruksia, mosasauruksia ja plesiosauruksia. Hmm… yksi plesiosaurus on jotenkin päätynyt pakenemaan ja päätynyt Loch Nessiin, kuten me kaikki varmasti tiedämme! Hah.

Tässä yksi tulkinta näistä mantereista, näitä on monia eri aikakausilta ja eri lähteistä (Britannica). Emmehän me voi kuitenkaan koskaan varmasti tietää, miten tällaiset siirtymät sujuivat useita miljoonia vuosia sitten.

Noin 100-90 miljoonaa vuotta sitten Afrikka irrottautui Etelämantereesta, jonka seuralaisena oli edelleen Australian manner. Näiden kahden erkaantuminen toisistaan tapahtui vasta noin 55-35 miljoonaa vuotta sitten (eri lähteistä riippuen). Vielä 60 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella tiedetään eläneen pussieläimiä, mutta dinosauruksia ei tietenkään tässä vaiheessa enää voinut olla (paitsi Loch Nessissa se yksi…).

Etelämantereen siirryttyä etelänavan kohdalle ilmasto mantereella alkoi hiljakseen kylmentyä (kuten muuallakin maapallolla), mutta kauttaaltaan jäinen alue Etelämanner alkoi olla n. 30 miljoonaa vuotta sitten. Näiden kaikkien maanosien erkaantuessa koko maapalloon ilmastoon vaikutti myös eri alueille kehittyvät merivirrat, joita ei yhtenäisen mantereen aikana tietenkään voinut ollut vielä olemassa. Ihanko totta… voisiko vääntää vielä rautalangasta?

Mutta, mutta… onkos tässä viimeisen 30 miljoonan vuoden aikana sitten ollut niitä vihreitä aikoja, kun Saharankin sanotaan olleen vihreä vielä vain 5000 vuotta sitten?

https://www.mpg.de/24407329/0328-evan-first-ancient-genomes-from-the-green-sahara-deciphered-150495-x Max Planck-instituutin juttu kertoo, että Saharan rehevä kausi tapahtui ja oli ainakin 14 500-5000 sitten.

Tästä saamme varmastikin lisäinfoa tämän vuoden aikana, sillä tutkijat ovat saaneet porattua Etelämantereelta peräti 6 miljoonan vuoden takaista jäätä! Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän jäänäytteen perusteella tuolloin oli meneillään noin 12 Celsiusastetta kylmempi kausi.

https://www.nationalgeographic.com/culture/article/120620-green-antarctica-trees-global-warming-science-ancient

Tällä hetkellä kuitenkin tiedetään, että ainakin noin 15 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen lämpötilat olivat noin 7-11 Celsiusastetta korkeammalla kuin nykypäivänä, joten ainakin lauhemmilla rannikkoalueilla on maaperän siitepölylöytöjen mukaan kasvanut kolmea eri puulajia ja edellä mainittuja saniaisia.

Nykyisenkaltaisen ulkoasunsa Etelämanner saavutti mantereen itäisellä puolella n. 14 miljoonaa vuotta sitten ja läntisellä puolella noin 6 miljoonaa vuotta sitten. Tästä on vielä pitkä matka siihen, kun meikäläiset (kaksijalkaiset ja höyhenettömät – Platon) löysivät edes koko Etelämantereen! Ja pitkä matka siihen, ettei kukaan ehtinyt edes pystyttää sinne edesmennyttä Anttilaa/Tiimaria/Seppälää/Askoa/Iskua!

Ptolemaios (100-170 jaa.), matemaatikko ja astronomi, ehdotti aikanaan, että pallon eteläpuoliskolla täytyisi sijaita suuri manner tasapainottamassa pohjoisessa tiedettyjen maanosien painoa. Myös matemaatikko ja maantieteilijä Marinus of Tyre (70-130 jaa.) yhtyi tähän näkemykseen ja tämä kuvitteellinen alue lisättiin karttoihin jo ainakin 500-luvulta lähtien. Myös polynesialaiset merenkävijät ovat kertoneet perimätietona kulttuurissaan Etelämantereesta ainakin 600-luvulta lähtien, mutta heidän alkuperäinen lähtöpaikkansa on nähtävästi kiistanalainen.

Kapteeni James Cook (1728-1779) ylitti laivoillaan eteläisen napapiirin lopulta v. 1773, mutta virallisesti mantereen näki ensimmäistä kertaa amiraali Fabian Gottlieb Thaddeus von Bellingshausen (1778-1852) tammikuussa 1820 (Onnea vain tuollaisen nimen kanssa, god damn!).

Vain muutamia päiviä myöhemmin brittiläisen aluksen eli Kuninkaallisen laivaston merimies Edward Bransfield (1785-1852) todisti näkevänsä valtavia, lumen peittämiä vuorenhuippuja samoilla vesillä.

Näistä havainnoista lähtien alueella alkoi massiivinen Etelämantereen tutkimisen aikakausi, jonka päätteeksi etelänavalle pääsi ensimmäisenä Roald Amundsen (1872-1928) seurueineen vuonna 1911. Samoihin aikoihin perille yritti päästä Robert Falcon Scott (1868-1912), joka kuitenkin seurueineen jäi viimeiselle matkalleen tällä yrityksellään. Eivätkä he suinkaan ole olleet ainoita, ehei…! Hulluja nuo room… tutkimusmatkailijat!

https://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_the_Amundsen_and_Scott_expeditions Tässä linkissä vertaillaan nimenomaan näiden kahden retkikunnan varusteita ja olosuhteita, jotka johtivat Scottin ryhmän epäonnistumiseen.

Nykypäivänä Etelämantereella sijaitsee 70 tutkimusasemaa 29:sta eri maasta, ja näissä keskuksissa tutkitaan tietenkin ilmaston ja sään tilannetta sekä niiden historiaa, jään muodostumista, maaperää, mikrobeja, eläinlajeja, avaruutta ja niin edelleen. Keskimäärin 1,6 kilometriä paksu jääpeite ei tietenkään helpota näiden tehtävien suorittamista, mutta jos sieltä lauhemmalta alueelta löytyy yksikin dinosaurus- tai pussieläinfossiili, niin sepä olisi ilon päivä!

Voisi sieltä suotuisasti löytyä salaliittohörhöjenkin mainostama reikä Maan sisuksiin sekä naazzien salainen tukikohta, mutta näistä Akka ei välttämättä löisi vetoa. Tai todisteita alien-toiminnasta alueella, mutta mistäpä sitä koskaan tietää!

Kas näin; kuinka loogisesti taas mentiinkään ojasta allikkoon eli dinosauruksista huitsin nevadaan Etelämantereelle. Sen leffan olisi tänä aikana ehtinyt katsoa moneen kertaan… tai koko hemmetin sarjan, kuinka monta niitä nyt sitten oikein onkaan… Who cares, hui hai!

Mukava ja tiivis tietopaketti Etelämantereesta ja siitä, mitä jään alta löytyy. Etelämanner ei ole kokonainen manner, vaan täynnä järviä ja vulkaanista toimintaa.

(Tiedoksi eräälle kyselijälle: tätä juttua varten on tutkittu ainakin 117 eri lähdettä viimeisen viikon päivinä/iltoina, monitahoisemmissa jutuissa määrä on tietenkin vielä suurempi. Suuri osa tutkitusta materiaalista on tietojen tarkistamista eri sivustoilta, jotta faktat olisivat mahdollisimman oikeita. Poikkeavuuksia löytyy yllättävän paljon ja siksi Akka ei ollenkaan luota AI:n suoltamaan sisältöön ilman omia tarkistuksia. Tämän jutun keskeisimmät asiasivustot on laitettu favorites-linkeiksi jo pari vuotta sitten ja aihe ehti kuitenkin muokkautua erilaiseksi matkan aikana. Näin tämä homma jotakuinkin etenee!)

LINKKEJÄ ASIASTA KIINNOSTUNEILLE:

https://www.coolantarctica.com/Antarctica%20fact%20file/antarctica-fact-file-index.php

Infopainotteinen paketti, paljon luettavaa kiinnostuneille.

https://www.jpl.nasa.gov/news/study-finds-ancient-warming-greened-antarctica NASAn juttu. NASAn juttu, joten se on ihan NASA. Akka ei tykkää enää NASAsta.

https://www.antarcticacruises.com/guide/antarctic-exploration-history-and-expedition-timeline Hieno ja pitkä historiikki aiheesta.

https://oceanwide-expeditions.com/blog/a-brief-history-of-antarctica-in-maps?srsltid=AfmBOooyB32SQM3q6Z_Ug9LQiwGgxsqQUJAO_RvLH-dEhKNz6c1IH1gA Aiemmin kuvassa nähty linkki historiaan ja vanhoihin karttoihin.

Muitakin löytyy yllin kyllin googlaamalla, jos aihe edelleen kiinnostaa. Aina ei kuitenkaan kannata uskoa täysin siihen Wikiin, sillä niistä Akka on löytänyt eniten virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja kirjoittajan omia näkemyksiä viime vuosina. Nämä harmillisesti sitten kertautuvat siihen AI:n sisältöön, jota monet pitävät matalana aitana päästä läpi mistä tahansa.

4.1.20244.1.2024

LEGENDAA, KANNIBAALEJA JA KALEVALAA

Tämän hyytävän kylmyyden keskellä on mukava suunnata katse rapakon taakse keskelle huitsin Nevadaa. Kirjaimellisesti. Keskelle-ei-mitään.

Lovelock Cave – Google Maps

Keskellä Nevadan osavaltion erämaalakeuksia ja vuorenhuippuja sijaitsee Lovelock Cave, johon liittyy pohjoisen Paiute-intiaaniheimon legenda punahiuksisista jättiläisistä. Tarina kertoo, että muinaisina aikoina tähän luolaan ajettiin sumppuun ”Si-Te-Cah” -heimon viimeiset jättiläiset, koska nämä jätit olivat suuren kokonsa lisäksi myös kannibaaleja.

Kyllästyttyään tämän heimon luomaan jatkuvaan uhkaan muut paikalliset asukkaat yhdistivät siis rintamansa, ajoivat jättiläiset luolaan (n. 46 x 11 m) ja sytyttivät luolan suulle oksia ja risuja palamaan. Luolaan paenneet jätit kuolivat joko tuskissaan palaen tai savuun tukehtuen; tosin muutaman naispuolisen heimon jäsenen kerrotaan päässeen pakoon tästä tulipätsistä.

Vielä nykyäänkin luolan katossa on nähtävissä merkkejä suuresta palosta ja luolassa on tehty kaivauksia jo 1800-luvun puolella. Ei tosin arkeologisia kaivauksia, vaan luolasta kaivettiin tonnitolkulla guanoa, jota käytettiin mm. lannoitteena ja silloisen ruudin valmistuksessa. Jep, guano on siis lepakoiden scheissea, ja varsinkin rannikkoalueilla merilintujen kakkaa.

Vuonna 1886 kaivosinsinööri John T. Reid johdatettiin paikalle ja hän tekikin luolassa huomattavia löytöjä. Näihin löytöihin viitataan nykyisin termillä ”Reidin kokoelma.” Ukkeli ei siis kuitenkaan suorittanut kaivauksia järjestelmällisesti nykyarkeologian tapaan, mutta tuohon aikaan se ei ollut mitenkään tavatonta. Hän oli paikalla insinöörinä ja amatööriantropologina, ei suinkaan arkeologian edelläkävijänä.

Joka tapauksessa tämä arvon herra Reid löysi luolasta esinelöytöjen lisäksi useiden kymmenien yksilöiden luiden jäänteitä ja kokonaisia luurankoja, joiden perusteella hän arveli tosiaankin löytäneensä legendoissa mainitun jättiläisrodun. Käyttäen omaa reisiluutaan pituusvertailussa hän laskeskeli, että kyseisten yksilöiden pituus oli täytynyt olla peräti 230-290 cm:n välillä. Mutta… mm. seuraavassa linkissä Reidin on arveltu jättäneen huomioimatta esim. sellaisen seikan, että reisiluun yläpään palloniveltä ei tule huomioida pituuden arviointimittauksessa, joten tämä lienee vaikuttanut hänen arvioihinsa:

*210777-1984-4Winter.pdf (nv.gov) Nevada Historical Societyn neljännesvuosikatsaus v. 1984 (pdf).

Tässä koosteessa aihetta käsitellään n. 10 sivun verran ja taulukot osoittavat, etteivät Reidin kokoelman luiden pituudet poikkea juurikaan alueen muista hautalöydöistä: pituudet olivat miesyksilöiden kohdalla n. 160-180 cm:n välillä. Reid kuitenkin uskoi teoriaansa löytämästään jättiläisrodusta jo senkin takia, että osissa kalloista oli jäljellä pehmytkudosta ja punaisenruskeita hiuksia. Kyseisessä linkissä mainitaan myös tästä: useat muinaiset kulttuurit käyttivät jo eläessään ja/tai hautauksissa väriaineena punaokraa, joka myös tehokkaasti muuttaa mustien hiusten värin punaruskeaksi ajan kuluessa.

Yksi houkutuslinnuista (1900-luvun alun kuva).

Vuosina 1912 ja 1924 luolassa suoritettiin vihdoin arkeologisia kaivauksia, sillä vuonna 1911 guanonkaivajat olivat tehokkaasti rellestäneet luolassa kaivaen noin 250 tonnia sitä ihteään käytettäväksi teollisuuden tarkoituksiin. L. L. Loud Kalifornian yliopistosta ja myöhemmin mukaan liittynyt M. R. Harrington löysivät luolasta muumioiden ja luiden lisäksi mm. kalaverkkoja, sandaaleita, nuolen- ja keihäänkärkiä, koreja ja taidokkaasti höyhenistä ja meriheinästä tehtyjä ja maalattuja houkutuslintuja. Mm. seuraava sanomalehtiartikkeli vuodelta 1929 kertoo löydöistä tarkemmin:

22 Aug 1929, 6 – Oakdale Leader at Newspapers.com

Sanomalehtiartikkeli mainitsee, että mm. eläintennahoista huolellisesti ommellut viltit ja luusta kaiverretut metsästyspillit osoittavat, ettei tämä heimo voinut olla se alkeellinen, kannibalistinen heimo, josta legendoissa puhutaan. Aiemman linkin materiaalissa mainitaan myös, että löytöihin kuului kalaverkkoon haudattu lapsi, jonka mukaan oli laitettu taidokkaasti tehty helistin. (Kalaverkkojen löytyminen johtuu ylipäätään siitä, että alueella on ollut useitakin pienempiä järviä, jotka sittemmin ovat kokonaan kuivuneet.)

Koska ja kuinka kauan luolaa onkaan sitten käytetty? Onko näissä punatukkajätti-legendoissa mitään perää? Berkeleyn yliopiston kirjaston materiaali kertoo, että luolaa olisi käytetty jo niinkin varhain, kuin 2740 eaa. aina 1800-luvun puolelle asti. Varmimmat ajoitukset luumateriaaleista sijoittuvat vuosille 1450 ja 1420 eaa. Luolaa on siis kuitenkin todistettavasti käytetty jo useita vuosituhansia. Guanokerrostumien varhaisimmat ajoitukset ovat vuosituhannelta 5000 eaa., joten lepakoita luolassa on ollut jo kauan ennen ihmislajia. Ilmankos sitä pa*kaa riitti tonnitolkulla lapioitavaksi asti!

Paiute-perhe v. 1906 (Library of Congress).

Noin vuonna 500 jaa. ilmeisesti maanjäristyksen seurauksena luolassa romahti useita suuria kivenlohkareita, joka lienee rajoittanut myöhempää toimintaa. Onkin siis mahdollista, että legenda jättiläisistä on peräti voinut periytyä sukupolvelta toiselle jo ennen tätä aikaa.

arf010-002.pdf (berkeley.edu) Yliopiston kirjaston materiaalia, jonka lopussa on mm. graafisia kuvia alueen/luolan rakenteesta sekä vanhoja valokuvia kaivauksista (pdf).

Eli onko legendoissa sitten mitään perää…? Mene ja tiedä; kaikki on toki mahdollista. Tällaisen luolan historialliset todisteet ajoituksineen ovat mielenkiintoisia: ainakin tuo kalaverkkoon haudattu lapsi helistimineen kertoo siitä, että luolaa on ainakin jossakin vaiheessa käytetty huolelliseen hautaustarkoitukseen. Onhan se ihan mahdollista, että luolan käyttötarkoitus on eri vuosisatoina vaihdellut suurestikin ja kenties joku jättiläiskannibaaliheimo luolaan on sumputettukin.

M. R. Harringtonin löytämä *Moapa Paiute*-kulttuurin punottu kori v. 1925 (National Museum of the American Indian).

Tällaisessa tilanteessa Akka näkee sielunsa silmin kuvaelman, jossa moiset lajitovereita syövät penteleet (legendoissa mainittu noin 20-30 jättiläisheimon viimeistä yksilöä) on tosiaankin ajettu luolaan ja palavien oksien ja pensaiden avulla tukahdutettu kuoliaaksi. Mitäpä sitten tämän jälkeen tapahtuisi? Akan kuvaelmassa on tietenkin lisätty pökköä pesään, notta ne pahikset varmastikin kärventyisivät ainakin muutamien päivien ajan. Lopuksi olisi oksien rippeet raivattu luolan suulta ja kaikki mahdolliset jäänteet olisi raahattu kuivalle aavikolle korppikotkien ja muiden lentävien öttiäisten mässäiltäväksi, kunnes jäljellä ei olisi enää ollut jänteen ripettäkään.

”Menit sitten syömään mun mummon, pärkkeles! Siitäs sait!” olisi joku voinut tässä kohtaa todeta kiukuspäissään. Kuka näitä ilkeitä kannibaaleja olisi luolaankaan jättänyt tai niille hautoja kaivanut, jos luolaa aiottiin kuitenkin vielä heidän jälkeensäkin käyttää johonkin tarkoitukseen?

Luolassa on kuitenkin käyty vielä niinkin myöhään, kuin n. 1830-luvun aikana (tuolta ajalta on löydetty ase ja ihmisen scheissea), joten tällainen sumputustapahtuma (kenties peräti) vuosituhansien takaa olisi jo kauan aikaa sitten unohtunut suulliseksi perimätiedoksi ja täten legendaariseksi tarinaksi. Mikäpä ettei! Karttaa katsoessa alueella ei ole kerta kaikkiaan yhtikäs mitään, joten luolan olemassaolo ja sijainti on voinut olla hyvinkin tärkeä muinaisille metsästäjille vaikka miten pitkään. Luolasta on saatu suojaa metsästysretkillä, siellä on voitu korjata verkkoja ja metsästyskeihäitä, varastoida ruokaa ja nähtävästi myös saattaa omaisia haudan lepoon aikojen kuluessa.

Eräs teoria on sekin, että luolasta olisi tosiaankin löytynyt näitä peräti jopa kolmemetristen yksilöiden luurankoja, mutta Smithsonian-instituutti olisi tietenkin tapojensa mukaisesti jemmannut kaikki todisteet perushistoriasta poikkeavista löydöistä.

Tällaisten perimätietona kerrottujen tarinoiden alkuperä kiehtoo aina mieltä, mutta luulöytöjen perusteella Lovelockin jättiläisistä ei kuitenkaan toistaiseksi ole todisteita. Kuten ei ole todisteita sellaisestakaan perimätiedosta, että maailman synty johtui Ilmattaren yksinäisyydestä: hän meni uimaan, tuli raskaaksi meren tuulesta ja raskausaika kestikin peräti yhdeksän vuotta!

Ilmatar/Robert Wilhelm Ekman v. 1860 (Suomen kansallisgalleria).

Lapsi ei kuitenkaan syntynyt, joten sotka muni Ilmattaren polvelle seitsemän munaa. Nämä munat rikkoutuivat ja muodostivat maan, taivaan, tähdet jne. Lopulta lapsi päätti itse syntyä, joten omatoimisesti ihan-ilman-hyvinvointialueiden-apua syntyi tämä merkillinen lapsi Väinämöinen. Väiski osasi jo syntyessään loitsia ja laulaa, ja nykypäivänä Väiski olisikin jo saanut kaiken maailman diagnoosit eri kirjainyhdistelmillä jo heti syntymänsä jälkeen.

Väinämöisen pää/Akseli Gallen-Kallelan luonnos v. 1895 teokseen ”Väinämöisen lähtö.”

Lauloi, mokoma, vielä hauenleuka-kanteleensa avulla Joukahaisen suohon! Päästäkseen suosta Joukahainen lupaa sisarensa Väiskille vaimoksi, mutta tämä päättääkin mieluummin päättää omat päivänsä. Kerrassaan mieltäylentävä kaveri, tämä Väinämöinen!

Että näin! Legendoja on monenlaisia, mutta uskottavammalta tuntuu kuitenkin tämä kannibalistinen intiaaniheimo, kuin meikäläisten oma wannabe-Harry-Potter-ihmepoika Väinämöinen. Itsestään syntyvä ihmelapsi, my ass…!

30.5.202330.5.2023

MUKAVIA LUONTOKOHTEITA MAAILMALLA

Tässäpä muutamia erikoisempia luontokohteita maailmalta sekä pienemmälle, että isommalle budjetille. Arimmat älkööt kuitenkaan vaivautuko… ja tarkemmin ajateltuna: nämä lienevät kuitenkin isommalle budjetille… Vaikka lottovoiton jälkeen!

BLOOD FALLS, Etelänapamanner

Australialainen geologi Thomas Griffith Taylor löysi verenpunaisen putouksen Antarktikselta v. 1911. Tämän suolavesiputouksen väri johtuu veden korkeasta rautaoksidipitoisuudesta. Tämä 54-kilometrinen jäätikkö nimettiin löytäjänsä mukaan Taylorin jäätiköksi. Tälle reissulle kannattaa varata kunnon survival-vaatteet ja reippaasti aikaa. Toisaalta: tällaisen nähtävyyden näkee ihan mukavasti internetistäkin persiillään istuen. Vaikka tässä seuraavassa kuvassa:

GIANT’S CAUSEWAY, Pohjois-Irlanti

Noin 40 000 basalttipylvästä Antrimin kreivikunnassa ovat muodostuneet tuliperäisestä toiminnasta n. 50-60 miljoonaa vuotta sitten. Irlantilaisten legendojen mukaan nämä mereen johtavat kulmikkaat kivet ja pylväät on rakennettu jättiläisten välistä taistelua varten: Fionn mac Cumhaillin oli määrä kohdata vastustajansa skottilainen Benandonner.

Fionnin vaimo piilotti kuitenkin miehensä kehtoon, ja Benandonnerin nähtyä tämän ”vauvan” koon, hän järkyttyi ymmärtäessään lapsen isän olevan tietenkin aivan hermeettistä kokoa. Täten Benandonner pakeni takaisin Skotlantiin rikkoen kivisen kalliotien mennessään, jotta ”vauvan” isä ei lähtisi hänen peräänsä. Jep, aivan järkevä ja luonnollinen selitys tällaiselle muodostelmalle! Retkelle kannattaa siis varata mukaan jättimäinen kehto ja aikuisvaipat. Siinä on sitten mukava kirmailla kallioilla tutti suussa huutaen ”gögö-lölölöö!”

KAASUJÄRVET KIVU, NYOS JA MONOUN, Kongo/Ruanda ja Kamerun

Maailman ainoat kolme kaasujärveä sijaitsevat Afrikassa, näistä kolmesta Kivu sisältää hiilidioksidin lisäksi metaania. Näiden järvien uhka piilee siinä, että esim. maanjäristys voi vapauttaa järvien pohjasta tappavat määrät tukehduttavaa hiilidioksidia ja/tai räjähtävää metaania. Monoun-järvi purkautui v. 1984 tappaen 37 ihmistä, mutta Nyosin purkaus kaksi vuotta myöhemmin tappoi peräti 1746 henkilöä. Kivu-järven vastaavan tapahtuman vaikutusalueella asuu peräti 2 miljoonaa ihmistä, joten tällainen purkaus olisi mittaluokaltaan valtava katastrofi. Tervetuloa pulikoimaan ja kalastamaan leppoisille rantavesille! Sukeltajanvarusteissa ja täydet happipullot selässä!

Lake Kivu (MONUSCO / Abel Kavanagh/Wikipedia).

RICHAT STRUCTURE, Mauretania

Saharan hiekan keskeltä löytyy merkillinen 45-kilometrinen kivimuodostelma, joka näkyy mainiosti myös avaruuden astronauteille. Muodostelma koostuu useista eri-ikäisistä kivistä ja kivilajeista, jotka ovat paljastuneet jatkuvan eroosion takia. Muodostelman syyksi on esitetty myös Atlantista sekä tietenkin pieniä vihreitä ukkeleita. Erilaiset teoriat kertovat myös, että Saharan ollessa vielä rehevää sademetsää ja savannia, valtavat tsunamit pyyhkäisivät alueen yli ja tuhosivat täten koko hienon asutuksen ja kulttuurin. Tänne pääsemiseksi pitäisi varata kuukausi aikaa ja kamelikaravaani, jotta voisi kokea ihka-aitoa Saharan tunnelmaa! Ah, sitä Arabian Lawrence -meininkiä!

Richat Structure (nasa.gov)

Richat Structure (tai The Eye of Sahara).

DIOMEDE-SAARET, Beringinsalmi

Näiden kahden saaren erikoisuus piilee siinä, että pienempi Diomede kuuluu Yhdysvaltojen Alaskalle, kun taas vierekkäinen suurempi Diomede kuuluu Venäjälle. Saarten välistä kulkee päivämääräraja, joten aikaeroa saarilla on huimat 21 tuntia, vaikka etäisyys näiden kaksosten välillä onkin vain 3,8 kilometriä. Ensimmäinen epävirallinen havainto saarista tehtiin venäläisen Semyon Deznehvin toimesta v. 1628, mutta virallisesti saaret havaitsi tanskalainen Vitus Bering v. 1728. Olipa kerrassaan hyvä, että salmesta tuli Beringinsalmi, eikä Vitussalmi!

Diomede Islands (NASA Earth Observatory).

FERDINANDEA ISLAND (myös Graham Island), Sisilia

Tämä piskuinen saari on tiettävästi noussut ja taasen uponnut aaltojen alle neljä kertaa sen raportoidun elon aikana alkaen 200-luvulta jaa. Viimeisin havainto saaresta on vuodelta 1831, jolloin sen pinta pysytteli vesirajan yläpuolella seuraavaan vuoteen asti. Saari kuuluu Campi Flegrei -tulivuoriryhmään, mikä selittäneekin sen omituista käytöstä. Vuosina 2000 ja 2002 alueella havaittiin seismistä toimintaa, mutta edelleenkin saaren huippu pysyttelee 8 metriä pinnan alla. Ja mikä hupaisinta: tämänkin turhakkeen omistuksesta on eri maiden toimesta käyty kiivaita kiistoja. Mitä helekkarin väliä tämmöisellä saarella on, kun se näköjään tykkää olla upoksissa enemmän kuin pinnalla?

CAVE OF THE CRYSTALS, Meksiko

Naicassa, Meksikossa sijaitsee v. 2000 löydetty luola täynnä valtavia kristallipylväitä. Luolan yläpuolella sijaitsee jo v. 1910 perustettu kaivos, jonka työntekijät löysivätkin tämän salassa muhineen pätsin: luolan lämpötila on peräti 50 astetta Celsiusta ja ilmankosteus on lähes 100%. Luolassa ei voi oleskella ilman suojavarusteita kuin 10 minuuttia kerrallaan. Seleniittikiteistä muodostuneet pylväät alkoivat muodostua jo n. 350 000 vuotta sitten, ja suurimmat niistä ovat jopa 14 metrin pituisia ja metrin paksuisia. Notta saunomahan sitten tänne kymmeneksi minuutiksi… 300 metrin syvyyteen maan alle! Kiva pikku kylpemishetki koko perheelle!

Cave of The Crystals (SciencePhotoLibrary).

HILLIER-JÄRVI, Australia

Tämä 600×250 -metrinen järvi sijaitsee saarella Australian rannikolla. Sen erikoisuus on pysyvä vaaleanpunainen väri, joka johtuu Dunaliella salina -levästä. Tutkimusmatkailija Matthew Flinders kirjoitti saaresta ensimmäisen kirjallisen havainnon v. 1802 ja nimesi sen miehistönsä jäsenen William Hillierin mukaan tämän menehdyttyä punatautiin. Järven suolaisuudesta johtuen ainoat elävät organismit ovatkin leviä ja bakteereja, mutta siinä uimisesta ei tiedetä olevan haittavaikutuksia ihmiselle. Se ei toki ole suositeltavaa, ja useimmat turistit varaavatkin lentokonekyydin tätä erikoisuutta tarkastellakseen. Tänne pitäisi pulahtaa pinkissä uimapuvussa ja ruusunvärisissä aurinkolaseissa; unohtamatta tietenkään pinkkiä Cosmopolitan-drinkkiä ja puhallettavaa uimaflamingoa! Barbie voisi olla kateellinen, ehkä jopa Ken.

Hillier Lake, Australia. Let’s go, Barbie!

MAN-PUPU-NJOR -kivet, Uralvuoristo

Tämä keskellä-ei-mitään sijaitseva nähtävyys koostuu seitsemästä 30 – 42 -metrisestä kalliopaadesta, jotka uhmaavat talvisin alueen jäätäviä pakkasia ja lumimyrskyjä. Tämä paikka sijaitsee (vuodenajasta riippuen) jopa usean päivän vaellusmatkan päässä lähimmästä asutuksesta, joten matkaan ei kannata lähteä kevyin varustein. Alue on kuitenkin suosittu turistikohde sen haastavuudesta huolimatta: tällä samalla alueella sijaitsee kuuluisa Dyatlovin sola, jossa 9 hiihtoretkeilijää menehtyi epäselvissä olosuhteissa v. 1959. Tämä mysteeri on edelleen selvittämättä sen lukuisten omituisten piirteiden takia. Jos tätä keissiä aikoo selvitellä, varaa tutkimiseen aikaa sellaiset hulppeat pari vuosikymmentä… ainakin. Ja ehkä sen jälkeen pakkopaita ja pehmustettu huone.

Dyatlov Pass Linkki tämän aiheen asiantuntijan sivustolle.

PIG BEACH, Bahamasaaret.

Bahamaan kuuluvalla Big Major Cay -saarella elää ainostaan villiintyneitä possuja, jotka tykkäävät polskutella vedessä. Tämän asumattoman saaren sikakannan alkuperää ei tiedetä, mutta niiden on arveltu joutuneen saarelle jopa merirosvojen toimittamina. On myös epäilty, että siat ovat uineet rantaan haaksirikkoutuneesta laivasta. Noh, nykyinen kärsämäärä saarella on n. 50-60 yksilöä, tokihan saarella elelee muutamia villikissoja ja vuohiakin. Saarella sijaitsee kolme makean veden lähdettä ja kärsäkkäistä innostuneet turistit ja bahamalaiset ruokkivat elikoita nykypäivisin. Mikäpä siinä on meressä polskutellessa; mieluummin aitoja töpselikärsiä, kuin allasbaarin antimista päihtyneitä porsaita!

Tässä tulikin siis listattua näitä merkillisiä luontokohteita vain suuremman budjetin reissaajalle, joten mikäpä sopisi sitten mukavaksi, oudoksi kohteeksi esim. kotimaan matkailijoille? Otetaanpa tähän hyvin sarkastinen esimerkki kotimaan kamaralta:

NEULALÄHDE, Pirkkala

Tämä uhrilähde kuuluu Tursiannotkon muinaisjäännösalueeseen, jolta on löydetty asutusta jo viikinkiajan alusta lähtien. Tätä uhrilähdettä tutki ensimmäistä kertaa arkeologi Aarne Erä-Esko v. 1948.

Mikäpä tässä Hiidenmäellä sijaitsevassa uhripaikassa on sitten niin kovin merkillistä? Tämä Hiidenkaivoksikin kutsuttu lähde on vain 18 cm syvä ja 10 cm leveä. Voi jösses, miten upea nähtävyys! Täytyykin pakata matkalle mukaan sekä puhdas, synnitön mieli, että suurennuslasi! Muutoin tämän pyhän lähteen henget langettavat uskomusten mukaan syntisen päälle kaikenlaisia vitsauksia!

Neulalähde/-kaivo, Martin kaivo, Hiidenkaivo (Retkipaikka).

Akka lopettaa tähän, sillä tämän viimeisen näkemyksen ansiosta räyhähenget lähestyvät jo uhkaavasti ovista ja ikkunoista. ”Ollos ikuisesti kirottu, sinä viäräleukainen akanruppana,” kuuluu jo uhkaavasti porstuasta demonisella äänellä. Mutta kas: sehän olikin vain töistä kotiin saapuva ukonpuoli! Akka huokaa helpotuksesta; Neulalähteen demonit eivät olekaan Akan kimpussa (ainakaan vielä)!

24.7.202227.9.2022

SUKUJUHLAT TUTANKHAMONIN MALLIIN

Rippijuhlat, häät, valmistujaisjuhlat, kissanristiäiset, sukujuhlat… just name it; et voi kuitenkaan muistaa kaikkien sukulaisuussuhteita tai edes nimiäkään, kun porukkaa on koolla jopa useiden vuosien takaa. Siinä sitä sitten tervehditään iloisesti ja siirrytään eteenpäin miettien, että kukas perhana se tuokaan mahtoi olla.

Vaan annapas olla: Egyptin faaraoiden aikaan sekametelisoppa olikin astetta pahempaa laatua, kun jumaluussuku haluttiin pitää puhtaana ja tyttäriä naitettiin peräti isilleen tai veljilleen. Tämä oli aivan yleistä toimintaa, jonka seurauksena useampikin faarao joutui jopa useiden vuosisatojen aikana kärsimään hirvittävistä perinnöllisistä vaivoista. Tutankhamon lienee tästä tunnetuin esimerkki; tämä 19-vuotiaana kuollut nuorukainen ei ollut uljas soturi, vaan todennäköisesti malariaan, sirppisoluanemiaan ja reiden avohaavan aiheuttamaan tulehdukseen kuollut kampurajalka, jonka haudasta löydettiin muiden aarteiden joukosta noin 120 kävelykeppiä.

Tutin hautakammion esineistöä/WikimediaCommons.

Akka kertookin tässä kuvitteellisen kertomuksen Tutankhamonin (näin kavereiden kesken Tut) perhejuhlista, joihin kukin voi ehkä kauhistuen samaistua:

KV55: ”Mä oon muumio KV55, minut nimettiin hautanumeron perusteella v. 1907. Mut on siirretty siihen hautaan jostakin muualta, kuten meitä muitakin. Tutkijat löysivät Akhenatenin eli TUTIN ISÄN nimellä koristeltuja tavaroita, mut en mä voikaan olla Akhenaten, kuten ne luulivat. Oon meinaan liian nuori; semmonen 19-26-vuotias. Akhenaten hallitsi ainakin 17 vuotta, joten emmää se ainakaan ole. Oon kuitenkin Tutin faija; siitä on tehty DNA-testejä, mut nekin voi olla ihan päin helv…ä, kun me ollaan kaikki oltu samaa sukua jo ties miten kauan. Että tää on nyt uusin tieto; unohtakaa se tieto, että olen Akhenaten!!”

KV55-muumion rekonstruktio (AncientOrigins).

KV35YL: ”Mä oonkin TUTIN ÄITI, mut kukaan ei tiedä mun nimeä. Oon siis vaan KV35YL eli Younger Lady. Mut löydettiin v. 1898 ja nimettiin sitten nuoremmaksi naiseksi. Ai miksi? Mun vierellä makas vanhempi nainen ja nuori poika, mut mulla oli ihan kauheimmat vammat näistä kahdesta. Jep, mun naama meni keturalleen jo ennen muumiointia: palsamoijat tunkivat mun poskionteloon sen takia jotain öljyisiä rättejä. Jättivät perhana vielä aivot ja sydämenkin paikoilleen, vaikka ne olis pitäny ottaa veks! Meni sitten oikea käsikin jossain vaiheessa poikki, mut ne oli vaan haudanryöstäjiä, ei se mua enää sillee haitannu. Mutta oon kuitenkin DNA-testattu Tutin äiti; mutta samalla mä oon tuon äskeisen äijän KV55 tytär. Että silleen perinteiseen tapaan ihan kiva avioliitto! Mut: mä kuolin sillai 25-30-ikäisenä, ihan tavallinen ikä muutenki, jos tulee terveysongelmia. Mulle nimittäin tuli; joko hevosenpotkuja tai kirveestä naamaan. Päätelkää ihan itte, ei ne tutkijat nimittäin tiedä.”

KUNINGATAR TIY: ”Mut on löydetty tuosta samasta haudasta KV35, ja mä olen se vanhempi nainen. Mä olenkin, kuulkaas, ihan peräti Tutankhamonin isoäiti ja Akhenatenin ylpee äitee. Ette kyllä usko, että Tutin haudasta löyty mun hiuskiehkura, ja mullahan olikin upea tukka! Mutkin on siirretty, perhana vieköön, olin jonkin aikaa vanhan ukkokultani Amenhoptep III:nkin haudassa ja sieltä tutkijat löysivätkin mun nimellä merkityt kanooppiastiat (sisäelinastiat)! Että nää siirtäjät sitten ilkesivätkin jättää mun sisäelimet sinne! Voi voi, että vanhaa ihmistä raastaa tollanen nuorison huolimattomuus! Ja piruako mut piti siirtää tonne noitten muiden sekaan; niinku mulla ei olis mitään arvoa! Mää muuten tiedän, kuka tuo nuorempi muija ja tuo poika on, mutta enpäs kerro, häh hää! Mä oon muuten tuon kohta mainittavan Ayn sisko, jottas tiedätte!”

NEFERTITI: ”Moi vaan kaikki, mulla on ihan hirvee kiire. Mulla on Insta päivittämättä ja kaikki haluu koko ajan kuulla, mis mä oon ja oonksmä Tutin äiti. No en ole, uskokaa nyt jo! Ja etsikää mun hautapaikka jo vihdoinkin, f**k! Voin antaa vinkin, miks en ole Tutin äiti: mun nimeä ei ole sen hautakammiossa ollenkaan (eikä mun vanhempien jumalallista asemaa ole mainittu missään muuallakaan) ja mun isä SAATTOI olla AY, Akhenatenin virkamies, josta tuli faarao Tutin jälkeen. Et mä kuolin niinku ehkä ennen Tutin syntymää, siks mua ei ole mainittu, vaikka Tutin lastenhoitaja mainitaan sen hautakammiossa. Mä saatan kyllä olla tuon KV35:n nuoremman naisen serkku, ehkä… Mut hei; ei mulla oo aikaa tällaiseen just nyt. Heippa, nähdään!”

KV35: ”Mä oon se nuori poika haudasta KV35. Kyllä vähän ottaa päähän jäädä näiden naisten varjoon, mutta minkäs teet… totanoin, mä oon kuitenki ehkä Webensebu, Amenhotep II:n poika tai sitte mää oon Thutmose, Amenhotep III:n poika. Ketään ei kauheesti kiinnosta, kun mä kuolin niin nuorena, eikä musta tullu faaraoo. Mun äiti oli ehkä Sitamun, yks Amenhotep III:n ja kuningatar Tiyn tyttäristä. Ei mua sillai kiinnosta, mitä sukua mä olin Tutille. Eihän musta tullu faaraoo, anyway. Että se homma jäi niinku siihen sitte.”

MERITATEN: ”Hei, c’mon; mä ehdin vasta paikalle ja täällä on jo täysi väittely päällä, vai?! Odotetaan vaan, kun mun mun viis siskoa suvaitsee saapua paikalle: Meketaten, Ankhesenpaaten, Neferneferuaten Tasherit, Neferneferure ja Setepenre! Mut kuitenkin; mä oon Akhenatenin nuorin tytär ja mä EHKÄ olin faaraona nimellä Neferneferuaten, mut sitähän te ette saa koskaan tietää! Mä SAATOIN myös olla naimisissa Smenkharen kanssa, muistakaa se!”

SMENKHARE: ”Ääh, aina samaa scheissea näissä tapaamisissa. Te ette tiedä, että mä SAATOIN olla Nefertiti, Akhenatenin veli tai jopa Akhenatenin rakastaja. Miettikää hei tätä mun keissiä! Mä oon tosi arvoituksellinen, kukaan ei osaa sanoa, kuka mä olin! Ei edes sukupuolta!”

AKHENATEN: ”No niin, lapset, sisaret, veljet, vanhemmat, isovanhemmat… ihan kaikki sukulaiset ylipäätään…! Jospa rauhoitutaan ja istutaan juhlapöydän ääreen ja kunnioitetaan ainoaa jumalaa, Atenia. Olkaa hyvät ja käykää pöytään.”

Yleisen metelin (joka johtuu Akhenatenin monoteistisesta jumalkäsityksestä, joka unohdettiin hänen kuolemansa jälkeen Tutin toimesta) jälkeen paikalle saapuu vihdoinkin itse poikakuningas Tutankhamon kävelykeppiinsä nojaten. Pöytä hiljenee, astioiden ja tuolien kolahtelu vaimenee, kun Tut istuu paikalleen muiden seuraan muina miehinä. Kepin hän asettaa huolellisesti nojaamaan kullatun tuolinsa käsinojaa vasten, ennen kuin sylkäisee viereisen ruokailijan viinimaljaan. Kukaan ei sano mitään.

TUTANKHAMON: ”Mitäs tänne? Sitä samaa, ku aina ennenki, vai? Laittakaas niitä vateja tännekin kiertämään. Varsinkin sitä paistivatia.” Kaikki nyökkäilevät ja laittavat astioita eteenpäin hiljaisuuden vallitessa.

TUTANKHAMON: ”Noh; olette vihdoinkin oppinu, että mä oon se ainoa, joka muistetaan enää nykypäivänä sellaset-niinku-vajaa-3000 vuotta myöhemmin. Että pidätte vihdoinkin suunne kiinni!!”

Pöytäseurue pysyy hiljaa ja nyökkäilee, koska poikakuningas on aivan oikeassa.

Akhenaten kuitenkin rykäisee ja sanoo sitten hiljaa: ”Pitääkö se paikkansa, että Howard Carter irroitti v. 1922 vahingossa sun peniksen tutkimusten yhteydessä?” Tutin muumioitu penis löytyi tosiaankin irrallisena arkusta tutkimusten yhteydessä; Akan huomautus.

Pöydän ympäriltä kuuluu vaimeaa tirskuntaa eli asia on kaikkien tiedossa, siitä ei vain puhuta.

TUTANKHAMON: ”Oliko sun ihan pakko ottaa tääkin asia yleiseen tietoon… Kirous sun päälles, ilkiö!!”

Näinkin pahasti asiat voisivat siis mennä sukujuhlissa. Paino sanalla SUKUjuhlissa, kun kaikki ovat kirjaimellisesti toisilleen sukua ihan perheen sisäisesti ja keskenään.

Tupakkipaikalla kulman takana sitten supatellaan aterian jälkeen, että ”hemmetin Tut, olis vaan jäänyt pois, olis ollut kaikilla paljon kivempaa” ja ”niin just, miks sen pitää aina änkeytyä ja olla niinku ainoo faarao ikinä!”

Mikään ei muutu vuosituhansien aikana, kuten Akka on tässäkin kertonut. Ihmisen perusluonne ei ole kuitenkaan juurikaan muuttunut, kuten lukuisat hautakirjoitukset ja asiakirjat myöhemmiltäkin ajoilta todistavat. On riidelty pikkuasioista oikeudessa asti ja näistäkin seikoista on jäänyt lukuisia todisteita kaikille jälkipolville luettavaksi sekä papyruksilla että savitauluissa. Voi meitä ihmisiä, voi meitä; aina löytyy kaikenlaista kärhämän aihetta …!

Akka säälii Tutin tapauksessa arkeologeja, sillä tällaiset sukuhistoriat ovat aivan järkyttäviä tutkittavia: kuka on ollut kenenkin kanssa, ketkä ovat oikeasti DNA-tiedettyjä sukulaisia ja tässä listassa ovat nimenomaan useat sisarukset ja vanhemmat, joita paritetaan pitkin poikin! Nope, kiitti-mulle-riitti, sanoo Akka useiden kymmenien tuntien tutkimusten jälkeen. Ja aivan koska tahansa voi tulla uusin tieto, joka kääntää koko homman päälaelleen!

Terveisiä Akalta TUTille tällä erää: harmillista se penishomma! Älä huoli, sellaista voi sattua ihan kaikille miehille/muumioille!

Zahi Hawass Set to Announce Queen Nefertiti Mummy Discovery: What Do We Know? | Ancient Architects – YouTube päivitys 25.9.2022 (juttuun liittyvää matskua).

Tutankhamonin haudassa on sittenkin salaovi – Kuuluisa egyptologi on vakuuttunut siitä löydettyään haudasta ”piilotettuja hieroglyfejä” – Tekniikan Maailma 27.9.2022

24.7.202124.7.2021

SUSILUOLAN SALAISUUDET

Kristiinankaupungin ja Karijoen välillä Pohjanmaalla sijaitsee arkeologisesti hyvin kiistanalaiseksi muodostunut kohde: Susiluola. Tästä Susivuorella sijaitsevasta luolasta on muodostunut riitakapula tutkijoiden välille jo vuosikausiksi. Ai miksi? No siksi, että osa tutkijoista väittää neandertalilaisten asuneen siellä, osa väittää kivilöydösten muodostuneen ihan luonnonmuovaamilla voimilla.

Susiluolan aidattu sisäänkäynti (visitsuupohja.fi)

Luolan pinta-ala on noin 400 neliömetriä ja sen on arvioitu muodostuneen 2,6 milj. vuotta sitten. Asutuksen ajankohdiksi on arvioitu joko 70 000, 120 000 tai jopa 250 000 vuotta sitten. Luolalöytöihin kuuluu kiviesineitä, iskoksia, kivilastuja sekä 80 cm leveä ja 10 cm syvä (oletettu) nuotionpohja.

Tästä kivestä kaikki alkoi (sadanvuodensatoa.fi).

On myös esitetty, että asutuksesta todistaa esineistön ja tulisijan sijainnit juuri luolan avarimmalla kohdalla, jossa katto on korkeimmillaan. Tällä alueella pinta on myös kaikista tallatuinta – tosin tämä seikka saattaa johtua eläimistäkin. Kyllä Akan ajatteluun tämä seikka ainakin vaikuttaa: pystyssä seisova ihminen laittaisi järkevästi tulisijan juuri tällaiselle paikalle.

Olisivat nyt tehneet edes joitakin graffiteja seinille, tällaisiakin luolamaalauksia on löydetty…

Neandertalilaisten kädenjälkiä luolamaalauksessa Espanjassa (livescience.com).

Susiluolaa tutkittiin ensimmäistä kertaa v. 1997, kun karijokelainen Kalervo Uusitalo ilmoitti havainnoistaan geologeille ja arkeologeille Helsingissä. Tästäkös alkoi sitten helvetti repeämään – jopa niin, että tutkijat joutuivat lopulta ilmiriitoihin. Polemiikkia lisäsi myös se, että ulkomaisia tutkijoitakin liittyi mielipiteineen mukaan. Kannanotot jakautuivat selkeästi puolesta/vastaan: onko siellä nyt sitten meikäläisten serkut mellastaneet vai onko kaikki vain sattumankauppaa, joka näyttää asutukselta?

Tästä aiheesta on kiistelty jo yli 20 vuotta, eikä asialle ole vieläkään saatu ratkaisua. Jotkut tutkijat eivät enää edes halua puuttua asiaan, sillä aihe on liian tulenarka käsiteltäväksi. Joidenkin tutkijoiden mainekin on jo loattu, kun keskustelu alkoi siirtyä henkilökohtaisuuksiin ja ammattitaitoon. Ei siis ihme, että intoa asian selvittämiseen ei juurikaan ole.

Mikäli Susiluolassa olisi tosiaankin asustellut neandertalinihmisiä, olisi se kansainvälisestikin jumalaton sensaatio – ja ainoa pohjoismainen löytö laatuaan. Oletetuin ajankohta asutukselle on tuo mainittu n. 120 000 vuotta, mutta ajoituksesta nimenomaan on käyty kiistaa. Kuten kivistäkin… kuten ihan kaikesta muustakin. Eikö voitaisi vaan sopia, että kyllä siellä on oltu, perhana! Luolaan voisi asetella pari neandertalilaisnukkea tulisijan äärelle, niitä voisi sitten innokkaasti käydä pällistelemässä. ”Kato, tossa ne nyt laittaa ruokaa, ei ollu Mäkkäreitä silloin olemassakaan,” voisi pienimmille lapsille selittää. Jonka jälkeen lapset kysyisivät, että missä on lähin Mäkkäri…

Akka: ”Lähepäs, ukko, metsälle! Lapset on nälissään!” Ukko: ”Juu juu, ihan just!”

Retkikohteenahan tämä alue ja luola on hyvin suosittu, joten eipä niitä nukkeja välttämättä tarvitakaan. Kukin saa ihan itsekseen kuvitella, onko siellä joskus polteltu tulia, tehty työkaluja ja nukuttu suojassa pedoilta. Tuolloin 120 000 vuotta sitten meri peitti vielä suurimman osan Etelä-Suomea, mutta ilmasto oli lämmin kahden jääkauden välisenä aikana ja Suomenkin alueella suurriistaa löytyi syötäväksi asti. Mikäpä siinä olisi ollut asustellessa; suojaisa kotiluola ja ravintoakin tarjolla, kunhan viitsi persuksensa nostaa nuotion viereltä. Ai että.

”Ai että tosiaan, se Susiluola oli mun ja vaimon ensimmäinen yksiö. Ihan jees mesta!”

Akka toivoo tähän kansainvälistä tutkimusta alan huippuammattilaisilta, mutta eiköhän kaiken esteenä ole aina rahoituskysymys. Joku miljardööri voisi kaivaa taskunkuvettaan ja heittää joitakin ylimääräisiä miljooniaan tähänkin projektiin. Kyllä Suomeen pitää saada ihan oma neandertalilaispaikka, se päihittäisi kaikkien muiden Pohjoismaiden viikinkikylät ja -löydökset sekä suoruumiit mennen tullen. ”Meillä onkin asuttu paaaljon ennen teitä, hähhää!” voisi vahingoniloisena irvailla kaikille ja näyttää päristäen kieltä. Aikuismaisesti ja ammattimaisesti, kuten nämä Susiluolan tutkijatkin tekivät työtään…!

27.8.202028.8.2020

HOVIMESTARI ON SYYLLINEN!

Mistäpä kummasta Akka sai mieleensä tutkailla muutamia epäselviä murha-/itsemurhatapauksia… homma taisi lähteä lapasesta, kun Akka näki otsikon, että Kleopatra ei ehkä tehnytkään itsemurhaa. Aloitetaanpa siis tästä tapauksesta.

Kleopatran sanotaan tehneen itsemurhan antamalla käärmeen purra itseään v. 30 eaa ollessaan vangittuna vallankaappaaja/keisari Octavianuksen toimesta. On esitetty, että tämä voimakastahtoinen nainen olisi tuskin turvautunut moiseen epävarmaan keinoon tai edes itsemurhaan ylipäätään. Vaihtoehtoisina teorioina on epäilty, että Kleopatra olisi nauttinut myrkkyä suun kautta tai että hänet olisi jopa murhattu. Kleopatran hautaa ei ole löydetty lukuisista etsinnöistä huolimatta, joten hänen jäännöksensä eivät ainakaan voi valaista asiaa.

Kauniiksi väitetty Kleopatra… Fresko Pompeijista.

Arkeologi Kathleen Martinez on vakuuttunut, että hauta sijaitsee Taposiris Magnassa, Egyptissä. Paikalla suoritetaan kaivauksia apinan raivolla, toivottavasti edistystä tapahtuu. Homma voitaisiin panna kerralla pakettiin, jos Kleopatran haudasta löytyisi kiveen hakattu apteekkiresepti: ”Ostettu: hirveen tuhtia myrkkyä” ja seinässä olisi graffiti: ”Octavianus was here, häh hää!”

Marilyn Monroe löydettiin kuolleena asunnostaan 5.8.1962, kuolinsyyksi merkattiin unilääkkeiden yliannostus. Marilynin murhaa on epäilty alusta asti, sillä mm. Marilynin vatsalaukusta ei löytynyt väitettyjä suuria annoksia unilääkkeitä. Marilynilla tunnetusti oli suhde sekä John F. Kennedyn että hänen veljensä Robert Kennedyn kanssa. Aijaijai, ei olisi kannattanut vehdata presidentin ja oikeusministerin kanssa. Sellainen on ihan ikävyyksien kerjäämistä…! On myös esitetty, että mafialla olisi ollut sormensa pelissä, mutta tämä teoria tuntuu olevan huteralla pohjalla. Mitään varsinaista motiivia ei oikein tuntunut löytyvän.

Marilynilla tiedettiin olevan muistikirja/päiväkirja, jota kuoleman yhteydessä ei enää asunnosta löydetty. Lisäksi Robert Kennedyn nähtiin poistuvan asunnosta kuolemaa edeltävänä iltana. Marilynin lääkäriäkin on epäilty, sillä hän ei soittanut apua paikalle tarpeeksi nopeasti. Jos vain seinät osaisivat puhua… tässä tapauksessa ne varmaan tosin sanoisivat ”happy birthday, mister president…”

Elvis Presleyn osalta murha ei ole päällimmäinen epäilys, vaan oman kuoleman lavastaminen. Hänet löydettiin kuolleena kylpyhuoneestaan 16.8. 1977. Kuolinsyyksi merkittiin sydämen rytmihäiriö, lisäksi hänen elimistöstään löydettiin 14 eri lääkeainetta. Yliannostuksesta ei kuitenkaan ollut kyse. Väitetään, että Elvis olisi pyytänyt päästä todistajansuojeluohjelmaan. Hän tunsi hyvin sekä presidentti Nixonin että Carterin ja todistettavasti soitti heille kummallekin. Elvis oli huolissaan, että hänen henkeään uhataan (syystä tai toisesta).

Lavastamisteorian kannattajat esittävät, että Elviksen hautakivi on varma merkki – kivessä lukee Elvis Aron Presley eikä Aaron. Tämä on heidän mielestään tahallinen kirjoitusvirhe.

Ensimmäinen havainto Elviksestä on jo kuolinpäivältä. Häntä muistuttava henkilö havaittiin Memphisin lentokentällä. Tähän voisi kyllä sanoa, että näin tunnettu hahmo tuskin vietäisiin todistajansuojeluohjelman puitteissa julkiselle lentokentälle tavallisten pulliaisten tunnistettavaksi…! Tai sitten hommassa on ollut mukana maailman tumpeloimmat agentit. Sittemmin havaintoja on tehty joka vuosikymmenellä ympäri maailmaa.

V. 1978 Gracelandissa otettu kuva/Mike Joseph. Kuvan henkilö näyttää Elvikseltä.

Toisaalta voi kyllä hyvin ymmärtää, ettei Elviksen kaltainen esiintyjä olisi malttanut pysyä piilossa, vaan olisi aiheuttanut agenteille harmaita hiuksia… ”Painu nyt vihdoinkin sinne keinutuoliin virkkaamaan, perhanan Elvis! Ja pysy siellä!!”

Viimeisempänä, vaan ei vähäisimpänä, on Adolf Hitlerin ”lavastettu” kuolema. Hitlerin ja hänen vaimonsa poltetut jäännökset löydettiin neuvostoliittolaisten toimesta 30.4. 1945. On kerrottu, että Aatu olisi sekä ottanut syanidia että ampunut itsensä, vaimo Eva Braun oli ottanut ”vain” myrkkyä. Tämän jälkeen SS-sotilaat kantoivat ruumiit ulos bunkkerista puutarhaan ja sytyttivät ne tuleen. Kuolinsyissä ja todistajienlausunnoissa esiintyi ristiriitaisuuksia, joten salaliittosoppa oli valmiiksi pedattu. Tuolloin v. 1945 poltetut ja haudatut jäännökset kaivettiin lopulta esiin vuonna 1970 – ja poltettiin uudelleen, todella fiksua!

Hitlerin kallonpalaseksi väitetty, arkistoitu näyte testattiin vuonna 2009. Näyte kuuluikin alle 40-vuotiaalle naiselle. Eva Braunille, ehkä?

Yleisin teoria esittää, että Hitlerin kaksoisolento poltettiin puutarhassa ja Hitler pakeni Etelä-Amerikkaan lentokoneella ja sukellusveneellä. Akka ei ihmettelisi tätä yhtään – äijällä oli niin paljon vaikutusvaltaa, että kaikki olisi ollut mahdollista.

Natsikone/Polish Aviation Museum, Krakova.

Toivottavasti Aatua edes puri joku käärme persuksiin siellä, mihin hän ikinä mahtoikaan päätyä (mikäli päätyi…). Toivottavasti se käärme puri Aatua joka päivä, perhana soikoon! Ja muuallekin kuin persuksiin! Toivottavasti sillä käärmeellä oli myös parisataa sukulaista mukana. Ja myrkkyhämähäkkiarmeija… ja zombeja!

12.8.202012.8.2020

AIDON AARREARKUN TARINA

10 vuotta sitten miljönääri Forrest Fenn (tuolloin 79-vuotias) piilotti Kalliovuorille noin 25×25 cm -kokoisen arkun. Arkku itsessään oli jo aarre: 1100-luvulta peräisin oleva pronssiarkku kauniine kohokuvioineen. Pelkän arkun paino oli noin 10 kiloa.

Ihan näin tuhtia tavaraa ei kuitenkaan ollut luvassa.

Arkkuun herra Fenn piilotti kultahippuja ja -koruja, harvinaisia kolikoita ja timantteja. Arkun arvoksi sisältöineen arvioitiin n. 2-3 miljoonaa dollaria, riippuen tietenkin sisällön laadusta. Ihan kiva pikku temppu miljonääriltä; kun kerran massia löytyi jaettavaksi asti!

Mikä sitten sai tämän eläköityneen taidekauppiaan kiipeämään Kalliovuorille tuossa iässä? Vastaus: parantuminen syövästä. Vuonna 1988 hänellä diagnosoitiin kuolemaan johtava syöpä, mutta äijäpä yllättäen parantuikin. Tämä innoitti häntä aarrejahdin järjestämiseen. Lisäksi hän painotti, että aarrejahdin myötä perheet saavat yhteistä aikaa ulkoilmassa retkeilyn merkeissä ja lapset saadaan pois tietokoneilta.

Ei mikään hullumpi ajatus; voisi moni kuvitella. Tämän aarteenmetsästyksen myötä tosin 5 ihmistä on kuollut ja monet ihmiset ovat saaneet syytteen mm. kaivamisesta luvattomissa paikoissa, toisten omaisuuden tuhoamisesta ja jopa varkauksista.

Kuolemantapaukset ovat olleet onnettomuuksia. Kalliovuoret sijaitsevat usean eri osavaltion alueella ja joitakin innokkaita aarteenetsijöitä on jouduttu myös etsimään vaikeissa maasto-olosuhteissa. Jotkut etsijät jopa irtisanoutuivat töistään ja lähtivät kokoaikaiseen aarteenmetsästykseen.

Etsipä sitten tällaisesta maastosta onnettomia aarteenetsijöitä!

Eräs sheriffi jopa pyysi herra Fenniä lopettamaan tämän aarteenetsinnän kaikesta siitä aiheutuneesta harmista johtuen.

Etsijöille herra Fenn kirjoitti vinkkirunon, jossa kuvaillaan vuolaasti piilopaikan ominaisuuksia luonnossa. (Mikäli Akalta kysytään, tämä runo on enemmänkin amatöörimäinen vihjeluettelo kuin runo). Runoa yritettiin tulkita monin eri tavoin ja sen merkityksiä yritettiin avata usean etsijän toimesta. Aika hankala homma ihan jo alueen laajuudestakin johtuen!

Alkuperäinen runo kuuluu näin:

As I have gone alone in there
And with my treasures bold,
I can keep my secret where,
And hint of riches new and old.

Begin it where warm waters halt
And take it in the canyon down,
Not far, but too far to walk.
Put in below the home of Brown.

From there it’s no place for the meek,
The end is ever drawing nigh;
There’ll be no paddle up your creek,
Just heavy loads and water high.

If you’ve been wise and found the blaze,
Look quickly down, your quest to cease,
But tarry scant with marvel gaze,
Just take the chest and go in peace.

So why is it that I must go
And leave my trove for all to seek?
The answers I already know,
I’ve done it tired, and now I’m weak.

So hear me all and listen good,
Your effort will be worth the cold.
If you are brave and in the wood
I give you title to the gold.

Lopulta kesäkuussa 2020 eräs etsijä lähetti herra Fennille kuvan, joka todistaa arkun löytyneen. Kuvan lähettänyt etsijä haluaa pysyä anonyyminä, kuinka yllättävää… Ei tulisi Akallekaan mieleen moisen löydön jälkeen kuuluttaa koko maailmalle, että ”hei urpot, kattokaa mitä mä löysin, tervetuloa oven taakse kinuamaan rahaa!”

Forrest Fenn tutkii arkun sisältöä löytymisen jälkeen (Cnn Travel/ Dal Neitzel)

Akalle tuli kuitenkin heti mieleen, että tämä aarteen löytyminen voisi olla herra Fennin toimesta keksitty uutinen. Vuonna 2019 herra Fenn haastettiin jopa oikeuteen erään miehen väittäessä, että herra Fenn on keksinyt koko jutun. (Sehän tiedetään, että Amerikassa syytetään asiasta kuin asiasta…) Ehkäpä nyt jo 89-vuotias herra Fenn kyllästyi koko juttuun ja haki aarteensa pois ihan omatoimisesti…?

Herra Fenn ilmoitti jo aarretta piilottaessaan, että sitä ei ole kaivettu maahan ja että hän onnistui tuolloin 79-vuotiaana viemään aarrearkun itse piilopaikalle. Eli kovin vaivalloista ponnistusta aarteen piilotus tai nouto ei ole voinut olla, ihan jo herra Fennin iästäkin johtuen.

Mene ja tiedä; mikä aarrearkun kohtalo sitten lieneekään. Tarina sinänsä on hauska, sillä herra Fennillä oli mielessään hyvä tarkoitus. Ei ollut hänen syynsä, että ihmiset ahneuksissaan sekosivat (tästäkin) äkkirikastumisen mahdollisuudesta. Ehkäpä olisi kannattanut pitää aarteen arvo pienempänä, niin alkuperäinen ajatus perheiden luontoretkeilystä olisi toteutunut.

Loppupeleissä ihmishenkiä menetettiin, poliisivoimille ja etsintäryhmille koitui lisätöitä ja monet ihmiset menettivät työpaikkansa/hermonsa/terveytensä jne.

Täältä tullaan, epäonninen aarteenmetsästäjä!

Ei tämäkään homma sitten mennyt niinkuin Strömsössä. Ei lähellekään, mikäli niiltä lukuisilta aarteenetsijöiltä kysytään. (Siltä mahdolliselta löytäjältä ei kysytä…!)