Jaahas, viime vuonna onkin sitten taas julkaistu ties-kuinka-mones Jurassic Park -elokuva. Jotenkin tämä on jäänyt Akalta huomaamatta, mutta eipä tuo ainakaan Akan maailmaa kaada – voisi jopa uskoa, että tässäkin leffassa esiintyy… (juonipaljastuksia!) dinoja ja sitten kaikki meneekin hyvin nopeasti hirmuisella tavalla pieleen. Kas niin, siinähän säästyikin jo sitten katsomisen vaiva, mutta Akan kerrassaan pettämätön logiikka alkoi taas toimia ihan omalla tavallaan tämän asian tiimoilta.
Tästäpä tulikin nimittäin mieleen tuo merkillinen jurakautinen aika ja sen aikaiset olosuhteet tällä pallolla, jota Maaksi kutsutaan. Ja varsinkin Etelämanner, sillä sen huhutaan olleen vehreää sademetsää… niin, kuinkas kauan aikaa sitten? Ovatko nämä huhut lainkaan totta?
Lähtekäämme naparetkelle, oi auvoisat eteläisten merien urhot! Kannattaa pakata matkalaukkuun vähän parempaa toppatakkia, sillä… hups, siellä ollaankin tällä hetkellä nollan ja pikkupakkasen tienoilla, joten kamppeet kasaan ihan oman tarkenemisen mukaan! Kylmyysennätys on kuitenkin -89,2 Celsiusastetta, herranen aika sentään… Noh, laitetaan sitten vaikka varvassandaalit jalkaan ja menoksi!
Jurakautinen aikakausi maapallolla oli n. 201-145 miljoonaa vuotta sitten ja kuten useimmat muistanevat, taivaalta pudonnut 10 kilometriä leveä asteroidi hävitti nämä aiemmin mainitut dinosaurukset noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Puhumattakaan kaikista muista eläin- ja kasvilajeista… on arvioitu, että merenelävistä jopa 50 % tuhoutui, kasvistosta jopa 70 % ja eläimistöstä kaikki yli 25 kg painavat lajit.
Tämän hirvittävän mötikän putoamispaikka sijaitsee Jukatanin niemimaalla ja sitä kutsutaan Chicxulub-kraatteriksi. Tämä kraatteri on halkaisijaltaan noin 200 kilometriä ja osittain meressä.
Jurakauden alkaessa tuolloin noin 200 miljoonaa vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner olivat vielä tiiviinä pakettina Gondwana-nimisenä mannerkappaleena. Noin 180-150 miljoonaa vuotta sitten alueet alkoivat kuitenkin jo irrota toisistaan, jolloin Etelämanner, Afrikka ja Australia alkoivat liikkua etelään Amerikoiden jatkaessa hiljaista matkaansa länteen.
Näiden tapahtumien aikoihin maapallon ilmasto oli huomattavasti lämpimämpi ja hiilidioksidipitoisuudet olivat korkealla, joten kasvillisuus tällä aiemmin yhtenäisellä alueella oli rehevää. Esim. saniaisia ja havupuita esiintyi myös Etelämantereen kasvilajeissa. Ja tietenkin niitä dinoja, mm. ankylosauruksia, mosasauruksia ja plesiosauruksia. Hmm… yksi plesiosaurus on jotenkin päätynyt pakenemaan ja päätynyt Loch Nessiin, kuten me kaikki varmasti tiedämme! Hah.
Noin 100-90 miljoonaa vuotta sitten Afrikka irrottautui Etelämantereesta, jonka seuralaisena oli edelleen Australian manner. Näiden kahden erkaantuminen toisistaan tapahtui vasta noin 55-35 miljoonaa vuotta sitten (eri lähteistä riippuen). Vielä 60 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella tiedetään eläneen pussieläimiä, mutta dinosauruksia ei tietenkään tässä vaiheessa enää voinut olla (paitsi Loch Nessissa se yksi…).
Etelämantereen siirryttyä etelänavan kohdalle ilmasto mantereella alkoi hiljakseen kylmentyä (kuten muuallakin maapallolla), mutta kauttaaltaan jäinen alue Etelämanner alkoi olla n. 30 miljoonaa vuotta sitten. Näiden kaikkien maanosien erkaantuessa koko maapalloon ilmastoon vaikutti myös eri alueille kehittyvät merivirrat, joita ei yhtenäisen mantereen aikana tietenkään voinut ollut vielä olemassa. Ihanko totta… voisiko vääntää vielä rautalangasta?
Mutta, mutta… onkos tässä viimeisen 30 miljoonan vuoden aikana sitten ollut niitä vihreitä aikoja, kun Saharankin sanotaan olleen vihreä vielä vain 5000 vuotta sitten?
https://www.mpg.de/24407329/0328-evan-first-ancient-genomes-from-the-green-sahara-deciphered-150495-x Max Planck-instituutin juttu kertoo, että Saharan rehevä kausi tapahtui ja oli ainakin 14 500-5000 sitten.
Tästä saamme varmastikin lisäinfoa tämän vuoden aikana, sillä tutkijat ovat saaneet porattua Etelämantereelta peräti 6 miljoonan vuoden takaista jäätä! Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän jäänäytteen perusteella tuolloin oli meneillään noin 12 Celsiusastetta kylmempi kausi.
Tällä hetkellä kuitenkin tiedetään, että ainakin noin 15 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen lämpötilat olivat noin 7-11 Celsiusastetta korkeammalla kuin nykypäivänä, joten ainakin lauhemmilla rannikkoalueilla on maaperän siitepölylöytöjen mukaan kasvanut kolmea eri puulajia ja edellä mainittuja saniaisia.
Nykyisenkaltaisen ulkoasunsa Etelämanner saavutti mantereen itäisellä puolella n. 14 miljoonaa vuotta sitten ja läntisellä puolella noin 6 miljoonaa vuotta sitten. Tästä on vielä pitkä matka siihen, kun meikäläiset (kaksijalkaiset ja höyhenettömät – Platon) löysivät edes koko Etelämantereen! Ja pitkä matka siihen, ettei kukaan ehtinyt edes pystyttää sinne edesmennyttä Anttilaa/Tiimaria/Seppälää/Askoa/Iskua!
Ptolemaios (100-170 jaa.), matemaatikko ja astronomi, ehdotti aikanaan, että pallon eteläpuoliskolla täytyisi sijaita suuri manner tasapainottamassa pohjoisessa tiedettyjen maanosien painoa. Myös matemaatikko ja maantieteilijä Marinus of Tyre (70-130 jaa.) yhtyi tähän näkemykseen ja tämä kuvitteellinen alue lisättiin karttoihin jo ainakin 500-luvulta lähtien. Myös polynesialaiset merenkävijät ovat kertoneet perimätietona kulttuurissaan Etelämantereesta ainakin 600-luvulta lähtien, mutta heidän alkuperäinen lähtöpaikkansa on nähtävästi kiistanalainen.
Kapteeni James Cook (1728-1779) ylitti laivoillaan eteläisen napapiirin lopulta v. 1773, mutta virallisesti mantereen näki ensimmäistä kertaa amiraali Fabian Gottlieb Thaddeus von Bellingshausen (1778-1852) tammikuussa 1820 (Onnea vain tuollaisen nimen kanssa, god damn!).
Vain muutamia päiviä myöhemmin brittiläisen aluksen eli Kuninkaallisen laivaston merimies Edward Bransfield (1785-1852) todisti näkevänsä valtavia, lumen peittämiä vuorenhuippuja samoilla vesillä.
Näistä havainnoista lähtien alueella alkoi massiivinen Etelämantereen tutkimisen aikakausi, jonka päätteeksi etelänavalle pääsi ensimmäisenä Roald Amundsen (1872-1928) seurueineen vuonna 1911. Samoihin aikoihin perille yritti päästä Robert Falcon Scott (1868-1912), joka kuitenkin seurueineen jäi viimeiselle matkalleen tällä yrityksellään. Eivätkä he suinkaan ole olleet ainoita, ehei…! Hulluja nuo room… tutkimusmatkailijat!
https://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_the_Amundsen_and_Scott_expeditions Tässä linkissä vertaillaan nimenomaan näiden kahden retkikunnan varusteita ja olosuhteita, jotka johtivat Scottin ryhmän epäonnistumiseen.
Nykypäivänä Etelämantereella sijaitsee 70 tutkimusasemaa 29:sta eri maasta, ja näissä keskuksissa tutkitaan tietenkin ilmaston ja sään tilannetta sekä niiden historiaa, jään muodostumista, maaperää, mikrobeja, eläinlajeja, avaruutta ja niin edelleen. Keskimäärin 1,6 kilometriä paksu jääpeite ei tietenkään helpota näiden tehtävien suorittamista, mutta jos sieltä lauhemmalta alueelta löytyy yksikin dinosaurus- tai pussieläinfossiili, niin sepä olisi ilon päivä!
Voisi sieltä suotuisasti löytyä salaliittohörhöjenkin mainostama reikä Maan sisuksiin sekä naazzien salainen tukikohta, mutta näistä Akka ei välttämättä löisi vetoa. Tai todisteita alien-toiminnasta alueella, mutta mistäpä sitä koskaan tietää!
Kas näin; kuinka loogisesti taas mentiinkään ojasta allikkoon eli dinosauruksista huitsin nevadaan Etelämantereelle. Sen leffan olisi tänä aikana ehtinyt katsoa moneen kertaan… tai koko hemmetin sarjan, kuinka monta niitä nyt sitten oikein onkaan… Who cares, hui hai!
(Tiedoksi eräälle kyselijälle: tätä juttua varten on tutkittu ainakin 117 eri lähdettä viimeisen viikon päivinä/iltoina, monitahoisemmissa jutuissa määrä on tietenkin vielä suurempi. Suuri osa tutkitusta materiaalista on tietojen tarkistamista eri sivustoilta, jotta faktat olisivat mahdollisimman oikeita. Poikkeavuuksia löytyy yllättävän paljon ja siksi Akka ei ollenkaan luota AI:n suoltamaan sisältöön ilman omia tarkistuksia. Tämän jutun keskeisimmät asiasivustot on laitettu favorites-linkeiksi jo pari vuotta sitten ja aihe ehti kuitenkin muokkautua erilaiseksi matkan aikana. Näin tämä homma jotakuinkin etenee!)
LINKKEJÄ ASIASTA KIINNOSTUNEILLE:
https://www.coolantarctica.com/Antarctica%20fact%20file/antarctica-fact-file-index.php
Infopainotteinen paketti, paljon luettavaa kiinnostuneille.
https://www.jpl.nasa.gov/news/study-finds-ancient-warming-greened-antarctica NASAn juttu. NASAn juttu, joten se on ihan NASA. Akka ei tykkää enää NASAsta.
https://www.antarcticacruises.com/guide/antarctic-exploration-history-and-expedition-timeline Hieno ja pitkä historiikki aiheesta.
https://oceanwide-expeditions.com/blog/a-brief-history-of-antarctica-in-maps?srsltid=AfmBOooyB32SQM3q6Z_Ug9LQiwGgxsqQUJAO_RvLH-dEhKNz6c1IH1gA Aiemmin kuvassa nähty linkki historiaan ja vanhoihin karttoihin.
Muitakin löytyy yllin kyllin googlaamalla, jos aihe edelleen kiinnostaa. Aina ei kuitenkaan kannata uskoa täysin siihen Wikiin, sillä niistä Akka on löytänyt eniten virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja kirjoittajan omia näkemyksiä viime vuosina. Nämä harmillisesti sitten kertautuvat siihen AI:n sisältöön, jota monet pitävät matalana aitana päästä läpi mistä tahansa.
.jpg){kind=link}