TUOKAA MAMMUTIT TAKAISIN!

Viimeiset mammuttiyksilöt kuljeskelivat vielä 4000 vuotta sitten kaukaisella Wrangelinsaarella ( Itä-Siperian merellä). Muualta mammutit olivat hävinneet jo n. 10 000 vuotta sitten.

Villamammutin luuranko.

Mikä sitten aiheutti mammuttien sukupuuton? Samoihin aikoihin katosi moni muukin suuri eläinlaji; kuten luolaleijona, sapelihammastiikeri, jättiläispeura, villasarvikuono ja glyptodon. Glyp… MIKÄ?? Glyptodon oli jättikokoinen vyötiäinen; noin 1000 kiloa painava kilpikonnaa muistuttava otus. Jumaliste, tämmöinen kun tulisi vastaan mustikkametsällä, niin kyllä tulisi löysät housuun. Oikea ninjamutanttiturtle.

Glyptodonia väijytään.

Yleisesti ajatellaan, että laajan massasukupuuton syynä olisi ilmastonmuutos jääkauden loppuvaiheessa. Tällöin kasvillisuus muuttui ja monet ruohon- ja heinänsyöjät kuolivat ravinnon huvetessa. Kasvinsyöjien jälkeen petoeläinkannat alkoivat hiipua; kun näitä ruohonmussuttajia ei enää ollut syötäväksi asti. Tutkituista mammuteista on selvinnyt, että vuosituhansien aikana mammuttien geeneistä alkoi löytyä häikkää: kantojen pienentyessä sisäsiittoisuus alkoi näkyä perimän heikkouksina.

On myös arveltu, että ihmiset metsästivät mammutit sukupuuttoon. Tämäkin on ihan varteenotettava selitys, ihmiset saivat mammuteista ravinnon lisäksi materiaalia majoihinsa, vaatteisiinsa ja tarvekaluihinsa. Joissakin mammutinluissa on nähtävissä merkkejä metsästyksestä.

Pidä kiinni, Pena! Sä sait sen!!

Jotkut tutkijat epäilevät sukupuuton syyksi myös tulivuorenpurkausta tai asteroidia, mutta tämä teoria on kiistanalainen. Yleinen käsitys onkin, että joukkokato oli monen eri tekijän summa.

Olisi kyllä mukavaa, jos tällaisia kadonneita lajeja saataisiin herätettyä henkiin nykyteknologialla. Ainakin Kiinassa ja Venäjällä tutkitaan kuumeisesti, josko mammutin saisi kloonattua aasiannorsun avulla. Toisaalta täytyy kyllä kysyä, MIKSI. Mitä tarkoitusta varten tällaisia hybridieläimiä pitäisi tehdä? Ihan ihmisten huvitukseksi? Nykyaikana useat lajit ovat sukupuuton partaalla, joten tällainen muinaiseläinten kloonaus tuntuu jotenkin oudolta. Todennäköisesti tällaisen hankkeen onnistuminen on kuitenkin toistaiseksi toiveajattelua.

Megalocerus giganteus eli jättiläispeura Pariisissa.

Mikäli tällaista jokkotuhoa ei olisi tapahtunut, voisi aamukahvia ryystäessä nähdä keittiön ikkunasta jättiläispeuran. Tällaisen komistuksen säkäkorkeus oli 2 metriä ja sarvien leveys 3,5 metriä. Siinä olisi sitten kiva katsoa, kun naapurin hirvittävää pyykkitelineen kuvatusta riepotellaan metsän kuninkaan toimesta. Kahvikin maistuisi tuplasti paremmalta.

Jättiläispeura (Charles R. Knight).

Sapelihammaskissa oli kyllä merkillinen elukka; sen hampaat olivat jopa 20 cm pitkät. Sapelihammaskissa pyydysti juuri näitä isoja eläimiä; väijyi saalistaan ja sopivalla hetkellä iski hampaansa uhrinsa kurkkuun. Hyi kamala. Pieniä lapsia ei uskaltaisi päästää ollenkaan ulos ja aikuisten pitäisi kantaa jonkinlaista tussaria tällaisen hiipivän pedon varalta.

Sapelihammaskissa (Charles R. Knight).

Miljoonia vuosia sitten eli myös koiraeläinten alaheimo nimeltään borophaginae. Näitä eläimiä kutsutaan luunmurskaajakoiriksi. Mikäli näitä yksilöitä olisi vielä elossa, voisi sanoa kaverille puhelimeen: ”Oota, mä käyn kattoon mitä toi mun borophaginae tuolla taas metelöi. Ai perhana, se on taas käynyt postinkantajan sääreen kiinni! Hyi, tosi tuhma borophaginae!!”

Borophaginae luvattomilla teillä.

Päivitys 21.10.2021: Tutkijat saivat viimein selville, miksi mammutit kuolivat sukupuuttoon – Ihmisellä ei ollut sen kanssa juuri mitään tekemistä – Tekniikan Maailma

Tutkimusten mukaan mammutit eivät sopeutuneet jääkauden jälkeiseen ilmastonmuutokseen.

KRYPTOZOOLOGIA

Tämä näennäistiede tutkii tieteelle tuntemattomia eläinlajeja eli kryptideja. Tähän joukkioon kuuluu mm. merihirviöt ja ne kuuluisat lumimiehet ja isojalat, joita maailmalla tuntuu vilisevän joka ikisessä metsikössä. Tämän otsikon alle voi laittaa myös lajit, joiden on väitetty kuolleen sukupuuttoon, mutta havaintoja on silti olemassa. Tämän määritelmän nimi on elävä fossiili.

Tällaisesta ”elävästä fossiilista” kuuluisin on Latimeria; varsieväkala. Tämän lajin luultiin vetäneen viimeisen henkäyksensä dinosaurusten aikana, kunnes v.1938 eteläafrikkalaiset kalastajat olivat saaneet latimeria-yksilön pyydykseensä. On se merkillistä, että tällainen parimetrinen ja 80-kiloinen kala on jäänyt aiemmin huomaamatta. Olisit käynyt… optikolla, voisi todeta tässä.

Latimeria -kalasta tehty malli museossa.

Otsikon alle mahtuu myös yksisarvinen eli tarueläin. Olen aina ihmetellyt, mistä yksisarvisen taru on muodostunut. Jotenkin lohikäärmeen voi ymmärtää; onkohan muinaisissa kulttuureissa löydetty dinosaurusten luita ja niille on pitänyt keksiä selitys. Jostakin on bongattu lentoliskon fossiili ja kivettyneitä dinosaurusten munia. Miksi muuten lohikäärmeet lentäisivät ja munisivat, ellei tästä syystä. Yksisarvinen onkin jo hankalampi, mutta sarvivalaan fossiili voisi olla tämän legendan pohjana. Onhan sarvivalaan sarvi kierteinen kuten yksisarvisella. Fossiilia on vaan kaunisteltu tarinoissa, että saadaan aikaiseksi kaunis laji mytologiaan. Tämän seurauksena ollaan saatu mytologiaan My Little Ponyt, kiitos vaan muinaisille esi-isille tästä (oletetusta) fossiililöydöstä.

Täällä meilläpäin kryptozoologia on ihan todellista tiedettä. Aidan takana häärii usein yllättävän sosiaalinen yksilö, joka kuuluu tähän isojalka-määritelmään. Kuvamateriaalia kohteesta ei ole, mutta tämä kohde puhuu usein itsekseen ja yrittää muodostaa korvin kuultavia sanoja. Alkeellisen puhekielen yritys on mieltälämmittävää. Kyseessä on tietenkin naapurin Alma; tai lempinimellä ”Megapötsi”, kuten häntä täälläpäin kutsutaan.

Älä tule soittelemaan Akan ovikelloa!

Toinen yksilö lienee elävä fossiili, josta on vähäisempiä havaintoja. Alman mies on selkeästi etäisempi eikä sosiaalista käyttäytymistä ole juuri ollenkaan. Tämä kohde ei kuulukaan isojalkoihin, vaikka kahdella jalalla käveleekin; sen verran paranormaalista ilmiöstä on kyse. Voisi jopa väittää, että lajinimike zombi sopisi paremmin tähän yksilöön. Tälle yksilölle on annettu leikkisästi nimi ”Tanssii örkkien kanssa”.

Lajien määrittämiseksi pitäisi kutsua paikalle Isojalka-tiimi, paleontologi, biologi, demonologi, voodoo-pappi ja varmuuden vuoksi vielä aaveenmetsästäjät. Näiden jälkeen voisivat saapua valkotakkiset, poliisi ja palokunta. Mitä enemmän, sitä paremmat juhlat!

NEANDERTALINIHMINEN JA MUITA LAJEJA, OSA 1

Arvoisat tiedemiehet ja -naiset ovat geenitutkimusten perusteella varmoja, että homo sapiens ja homo neanderthalis ovat aikojen saatossa risteytyneet.

Neandertalinihminen kuoli lopulta sukupuuttoon noin 30 000 vuotta sitten kituutettuaan pikkupopulaatiossa Espanjan tienoilla. Syitä tähän lopulliseen lajin häviämiseen on esitetty useita, mutta mitään yhtä ratkaisua ei tiettävästi ole olemassa.

Joka tapauksessa ihmisapinoiden ja myöhempien melkein-meikäläislajien kirjo on hämmentävä sekasotku, välillä jopa tutkijoille.

Mutta voiko tuosta tutkijoita syyttää, kun dinosauruslajejakin on jouduttu jo nimeämisen jälkeen poistamaan listoilta (jonkin lajin nuoret yksilöt nimettiin omaksi lajikseen, koska ne poikkesivat ulkomuodoltaan niin suuresti täysikasvuisista vanhemmistaan).

Ei ole heleppoo, ei! Kokeilepa itse, ota löydetty luunpala käteen ja tutki sitä kaikella mahdollisella tekniikka-arsenaalilla ja totea sitten että ”eikun se olikin 5-vuotiaan lapsen lohjennut hammas. Meni vissiin pyöräilyä opetellessa”.

En kadehdi tieteentekijöitä. Pitää olla niin perhanan varma, ettei joudu pilkatuksi kunnianarvoisissa tiedeyhteisöissä. Siltikin voi mennä metsään ja tulla myöhemmin pilkatuksi historiankirjoissa.

”No tää Homo Escargots oli nyt sitten vikatikki, kun sit löytykin niitä Homo Bouillabaissen luita. Täältä löytyi vielä Pasta Carbonaran luitakin.” Eehhehe!

Tutkijat ovat lisäksi esittäneet, että meidän skandinaavien vaalea iho ja hiukset ovat peräisin luonnonvalinnasta. Että on sitten valittu lisääntymiseen sellaiset vaaleat mutaatioyksilöt historian hämärissä.

On se nyt merkillistä, että blondivitsien alkuperä on peräisin alkukantaisesta hämmästyksestä: ”Mikä helvetti tuo on! Sitä pitää kyllä heti lähestyä ruusuin ja illallisen merkeissä ilman mitään muuta tarkoitusperää!”

No entäpä punatukkaiset? Ovat aikoinaan kulkeutuneet sinne Irlannin ja Britannian tienoille. Sielläpäin on tuumittu samalla tavalla mutta värimieltymys on erilainen. Samojen pyyteettömien aikeiden kanssa.

Kuulemma jopa neandertalilaisissa on ollut punatukkaisia yksilöitä, ei vain meikäläisissä.

Olen kyllä vakuuttunut, että suurin osa meikäläisistä on sattunut risteytymään ties minkä lajin kanssa. Ihan ”sattumalta”. On kyllä sennäköistä hiihtäjää liikkeellä, että eiköhän perus-homo sapiens ala olla katoava laji. Ei tarvitse kuin katsoa naapurin Alman körmyniska-äijää, joka murahtelee viedessään roskapusseja. Siinä on kyllä risteytymää tapahtunut, en tosin halua tietää hänen sukupuustaan tuon taivaallista.