MAAILMAN VANHIN AMMATTI…

…ei varmastikaan ole se, johon tällä termillä yleensä viitataan. Tämä käsite prostituutiosta maailman vanhimpana ammattina juontuu vuoteen 1889, jolloin kirjailija Rudyard Kiplingin (1865-1936) novelli ”On the City Wall” julkaistiin. Tässä novellissa Kipling viittaa intialaisen Lalun-nimisen naisen harjoittavan maailman vanhinta ammattia. Tämä käsite on sittemmin jäänyt elämään, mutta ei voisi millään tavoin olla virheellisempi, jos asioita tarkemmin tarkastellaan!

Joten: tarkastellaanpa tarkemmin!

Lalun/BritishMuseum(publicdomain).

Mainittakoon kuitenkin, ettei ammatilla tässä yhteydessä tarkoiteta nykypäivän koulutusta vaativaa tai rahallisen palkan eteen tehtävää työtä, vaan sellaista erikoistumisalaa, johon varhaiset (apina)ihmislajit ovat varmastikin jo ammoisista ajoista asti osoittaneet erityisiä kykyjä. Akka on täysin vakuuttunut, että jo ammoisina aikoina on ollut ”tietyn työn sysäämistä” yksilöille, jotka kerta kaikkiaan vaikuttivat olevan etevämpiä tekemään asioita: ”Viittisitsä niinku mitenkään, kun sä osaat sen kuitenkin niin hyvin…”

Näillä spekseillä ei ammatteja voi erityisesti laittaa numerojärjestykseen varhaisimmasta myöhempiin, sillä kaikki osa-alueet ovat olleet kytköksissä toisiinsa. Vanhimpien ammatinharjoittajien titteleiksi muodostuu siis heti aluksi useamman, eri työläisen rypäs satunnaisessa järjestyksessä:

  1. KIVITYÖKALUJEN VALMISTAJA

Vanhimmat, tunnetut kivityökalut ovat löytyneet Kenian Turkanan Lomekwi3-kaivauksilta, ja ikää näillä työkaluilla on 3,3 miljoonaa vuotta. Näitä työkaluja olisi tuolloin käyttänyt Australopithecus afarensis-laji, mutta kaikki tutkijat eivät kuitenkaan allekirjoita näiden löytöjen ikää eli löydös on kiistanalainen.

What is the oldest-known archaeological site in the world? | Live Science

Toinen, 2,9 miljoonaa vuotta vanha työkalujen ajoitus sijoittuu myöskin Keniaan, mutta nämä työkalut olivat selvästi edistyneempiä, kuin aiemmat edeltäjänsä. Tällä Nyayanga-kaivauksella arvellaan työkalujen tekijäksi Paranthropus-lajia poskihammaslöytöjen perusteella.

Sophisticated stone tools may predate humans, study suggests | CNN

Paranthropus – Wikipedia perusinfoa Paranthropus-lajista

Työkalut oli tarkoitettu lähinnä eläinten nahkojen ja ruoan käsittelyyn, joten seuraava ammattilaisemme lieneekin:

  1. ELÄINTEN VUOTIEN KÄSITTELIJÄ/NAHKURI

Marokosta on löydetty vanhimmat todisteet nahkojen, vuotien ja turkkien käsittelystä noin 120 000 vuoden takaa. Tämä ei kuitenkaan todista, etteikö niitä olisi työstetty jo huomattavasti aiemmin, sillä orgaaninen materiaali ei todellakaan säily hyvin vuosituhansia edes kuivissa olosuhteissa. Marokon työkalut ovat lisäksi tutkijoiden mielestä niin hyvin valmistettuja, että ne osoittavat vuotien työstämisen olleen jo useampien vuosituhansien perimää.

Samoin lienee olleen seuraavankin, ratkaisevan tärkeän ammatin ohella:

  1. TULENSYTYTTÄJÄ

Akka on aiemminkin kirjoittanut varhaisimmista tulenkäytön todisteista, ja nämä löydöt ajoittuvat miljoonan vuoden taakse Wonderwerkin luolaan Etelä-Afrikassa. Tuolloin tulenkäsittelijöinä olisivat toimineet Homo erectus-lajin edustajat, joiden Akka voi kuvitella sanailleen tähän tapaan nuotion äärellä:

”Paas ny, Gork, sitä liekkijä isoommalle siin nuotios. Mun varpaat jäätyy.”
”Emmä kerkee.”
”Eiks sua kiinnosta, että mun varpaat jäätyy?”
”No ei.”

(fineartamerica)

Human Ancestors Tamed Fire Earlier Than Thought | HISTORY

Kuten jo mainittua, nämä esimerkit ovat vain varhaisimpia löydettyjä todisteita, eivät lopullisia numeroita tässä meidän merkillisessä ja alati muuttuvassa esihistoriassamme. Seuraava ammatti tässä yhteydessä lieneekin itsestään selvää useimmille:

  1. METSÄSTÄJÄ/KALASTAJA

Ja kas kummaa; palaamme taas Keniaan 2 miljoonan vuoden taakse! Viktorianjärven liepeiltä löydettiin useita gasellien luurankoja, joissa näkyi selviä merkkejä nylkemisestä ja siitä, että eläimet kannettiin leiriin kokonaisina. Nämäkin yksilöt lienevät olleet Homo erectus-lajia, mutta siitä ei ole löytynyt varmuutta. Tämän löydön osalta jännittävyys lienee siinä, että tämä paikka on varmastikin ollut käännekohta koko homo-lajin historiassa: käännekohta, jolloin homo-lajit sekä metsästivät että söivät haaskojen aivoja, kuten seuraava linkki kertoo:

Earliest Evidence for Human Hunting Found | Live Science

Tässä linkissä kerrotaan, että tuolloisten hyeenoiden ja muiden haaskaeläinten ei ollut mahdollista rikkoa saaliidensa kalloja, mutta jokin Homo-lajin edustaja todellakin teki näin syödäkseen näiden jäänteiden ravintorikasta aivomassaa!

Herra hyeena (picryl).

Että ihan metsästetään, syödään vähän haaskojen aivoja siinä sivussa ja kehitytään pikku hiljaa (zombimeininkiä)… mikäpäs siinä sitten oleillessa ja kehittyessä! Samoihin aikoihin ajoitettuna Keniassa on löydetty sadoittain todisteita kilpikonnien, krokotiilien ja monnien syönnistä, mutta näiden vedessä viihtyvien lajien saalistajia ei ole pystytty määrittelemään. On kuitenkin arveltu, että erectus ja ergaster ovat olleet kyseessä, ja kalaravinnon omega-3 ja omega-6 -rasvahapot olisivat tosiaankin edistäneet lajien kehitystä.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että Karjalan kannakselta on löydetty v. 1914 yksi maailman vanhimmista säilyneistä kalaverkoista: Antrean verkko vuodelta 8450 eaa. Samalla tämä löytö on todiste vanhimmista solmutekniikoista, joten nyt pitää sanoa ”TORILLE!”

Antrean verkko.

Antrean verkko – Mesoliittisen kivikauden huippulöytö – KALMISTOPIIRI

Useat eri lähteet kertovat tämän löydön olevan edelleen maailman vanhin kalaverkko, mutta mm. Etelä-Koreasta on löydetty kivisiä verkonpainoja n. 29 000 vuoden takaa ja Itä-Timorista kalastukseen käytettyjä ongenkoukkuja n. 40 000 vuoden takaa. Äh; mitäpä väliä näillä on: meillä onkin Suomessa ihan ehtaa narusta solmittua verkkoa; häh hää! Koukkuja nyt osaa kuka tahansa tehdä!

Ja kalaravinnon rasvahappojen ollessa kohdillaan kehitystä tosiaankin tapahtui jo useita kymmeniä tuhansia vuosia sitten…

  1. TAITEILIJA/MUUSIKKO

Noin 51 000 vuotta sitten yksi taiteellinen artisti Indonesiassa ikuisti ehkä tällä hetkellä vanhimman, tiedetyn tarinankerronnalla tehdyn kalliomaalauksen. Kuvassa osittain lintuhahmoiset ihmiset jahtaavat ilmeisesti villisikaa, joka on tosin maallikon silmin hankalasti tulkittavissa.

(BBC)

World’s oldest cave art found in Indonesia showing humans and pig (bbc.com)

Muusikoiden puolesta Akka on jo todennut maailman vanhimman huilun olleen Slovenian 55-60 000 vuotta vanha upea löytö:

tehty – Akalla on asiaa Jep, Googlen hakusanat eivät aina natsaa tuloksiin, god damn

Näihin mainittuihin ammatteihin voisi liittää vielä todistettujen löytöjen puolesta nimikkeen:

  1. VAATTEENTEKIJÄ

Pahoittelut siitä, että tämän jutun aihe liippaa Akan jo aiemmin käsittelemiin juttuihin, mutta onhan tässä tullut vuosien aikana pengottua tällaisia asioita enemmältikin ihan vain ihmisen esihistorian ollessa mielenkiinnon kohteena! Lisäksi: kuten sanottua, tutkittu historia päivittyy koko ajan uusilla löydöillä. Mikäli aiemmin mainitut asiat ovat edelleen voimassaolevia, Akka laittaa linkin vanhaan juttuunsa eli faktat ovat tällä tavalla edelleen päteviä. Tämä sama linkki pätee myös tuohon aiemmin mainittuun nahkuriin.

pukeutuminen – Akalla on asiaa

Grotte du Contrebandier – Google Maps

Ammattinimikettä ”kokki” Akka ei tällä kertaa ottanut mukaan, sillä ymmärrettävistä syistä todisteita satojen tuhansien vuosien takaisista ruokalajeista ei ole säilynyt. Akka ei lue kokintaidoiksi sitä, että peuran takajalkaa lykätään nuotioon, vaikka sekin voisi toki nykypäivänä survival-tilanteessa olla perusmaatiaiselle täysin mahdotonta. Tällöin apuun huudettaisiin äitiä/isää/naapuria/naapurin pikkuserkkua, Wolt-lähettiä tai ketä tahansa muuta, joka osaisi ylipäätään sytyttää edes nuotion paistamista varten. Tai saati lähestyä peuraa ja peräti tappaa sen ravinnonlähteeksi.

Metsästäjäpojat kuvattuna v. 1865 https://nationalcowboymuseum.org/

Huu, toivottavasti tällaiseen ei koskaan jouduta. Meistä nykypäivän ihmisistä ei kukaan selviytyisi yksin, ellei olisi vannoutunut survivalisti henkeen ja vereen kaikkine tarvikkeineen. Jo muutamassa vuosisadassa ollaan menty kauas todellisuudesta, joka vallitsi aikoinaan metsästys-/maatalousyhteiskunnassa ja joka perustui omavaraisuuteen.

Hupsanheijaa; kuinka pihalla me kaikki olisimmekaan, jos jotakin odottamatonta tässä sähköön perustuvassa yhteiskunnassa tapahtuisi! Sananmukaisesti olisimme PIHALLA.

(Wikipedia/publicdomain)

Jep, monenlaisia ja mitä merkillisempiä ammatteja tarvitaan nykypäivänä, peuranjalan paistaja ei liene niistä se yleisin eikä siitä toivottavasti sellaista tulekaan. Ainakaan Oikotiellä tämä ammattinimike ei ole pizzakokkien ohella löydettävissä, ja hyvä niin.

(Tätä kirjoitettaessa tuli uutistieto, että Suomessa julkistetaan marraskuussa opas sotaan varautumiseen. Että sillä tavalla, kiitos ja näkemiin tällä erää; kuinkas olikaan osuvaa tällä kerralla!)

HS: Suomi julkaisee kansalaisille uudet ohjeet sodan varalle – Ilta-Sanomat

ANTIJOULUIHMISEN PAINAJAISKUVAELMA

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa – tai taikaa, jos tämän ajan sellaiseksi mieltää. Viime päivät ovat pitäneet joulumielen korkealla, kun työmatkalaiset ovat tarponeet lumihangissa vain huomatakseen, ettei yksikään perhanan juna kulje minnekään. Vaakatason lumituiskussa ihmiset ovat olleet oikein hyvällä mielellä ja hymy on ollut herkässä; onhan nyt sentään joulu tulossa ja kaikilla hyväntahtoinen tarkoitus! (Ärgh, tätä sarkasmia Akka ei jatka yhtään pidemmälle.)

Juna-asemat Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla joulukuussa 2022. (Oikeasti Kansasissa v. 1886)

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 1.

Junat lakkaavat todennäköisesti kulkemasta seuraavallakin viikolla, kun säätila yhtäkkiä lämpenee plussan puolelle ainakin eteläisemmässä Suomessa. Junat ovat siitä kummallisia otuksia, että niille ei sitten kelpaa minkäänlainen säätila.

Samaan aikaan vettyneet lumimassat alkavat kurittaa ihmisten asumuksia: kattoja ja katoksia romahtaa ja joku onneton voi saada tippuvan lumikuorman niskaansakin. Joku toinen voi murtaa koipensa, kun joutuu liukastelemaan sinne juna-asemalle (josta junat eivät taaskaan kulje).

Päivystyspolit ovat jo nyt ruuhkautuneet, joten niihinkään ei ole mitään asiaa, ellei henkikulta ole jo hiuskarvan varassa. Siinä on sitten hyvä maata loskan keskellä miettimässä, kannattiko aamulla ylipäätään herätä.

Sairaanhoitoa v. 1908 (lookandlearn).

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 2.

Seuraavaksi onkin hyvä hetki kokea maagista joulun taikaa, kun kaikkien keittiöissä uunit pöhisevät jouluaaton vastaisena yönä yhtä aikaa – ja tuntikausia. Riittääköhän sitä virtaa sitten enää joulusaunaan iltasella; tämä jää vielä nähtäväksi. Fingridin mukaan aaton sähkönkulutus on aiemmin ollut huipussaan n. klo 16, joten siihen on fiksua varautua. Ai miten? Noh, ainahan voi istua pimeässä ja kauhoa kylmää hernekeittoa suoraan purkista. Kunnon prepperit ovat kaivaneet jo syksyllä valmiiksi maakuopan, jonne voi laittaa rosvopaistia muhimaan hyvissä ajoin.

https://hp.partio.fi/tapla/vinkit/perinteinen-suomalaisherkku-rosvopaisti-sopii-retkiruoaksi/

Tällaisessa toiminnassa kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei edellisen joulun jälkeisen alennusmyynnistä ostetun untuvatakin lieve ota kipinää ja roihahda liekkeihin; siellä päivystyksessä ei liene edelleenkään tilaa.

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 3.

Noh, rosvopaistista viis: iltasella useimpien lapsiperheiden tärkein hetki on kuitenkin joulupukin saapuminen. Pukin alkuperäksi on esitetty germaanista jumalaa Odinia, joka nykyisin muistetaan lähinnä viikinkiaikaisena jumalana. Tämä jumaluus on kuitenkin peräisin jo varhaisemmalta ajalta: Euroopassa ja Skandinaviassa Odinin palvonnan yleistyminen ajoittuu n. 400-500-luvuille jaa. Tuolloin uskottiin, että ”jumalien jumala” Odin ajoi talvipäivän seisauksen aikaan kahdeksanjalkaisella hevosellaan Sleipnirillä pitkin taivaankantta. Ja kuinka yllättävää: Odin heitteli matkallaan lahjoja maanpäällisille moukille.

Odin riding Sleipnir (mythology.com).

Roomalaisaikaan ennen kristinuskon yleistymistä vietettiin Saturnalia-juhlaa, jolloin myöskin annettiin lahjoja ystäville, sukulaisille ja jopa palvelijoille. (Saturnalia-juhla oli käytännössä monipäiväiset ryyppäjäiset, tästä Akka on kirjoittanut jo aikaisemminkin.)

Palataksemme nykypäivään: kun kylmää hernaria on pimeässä syöty tai untuvatakin lieve on onnistuneesti sammutettu, on siis hyvä hetki istahtaa odottamaan sitä joulupukkia. Joulupukki saapunee n. 45 min – 1.5 h myöhässä, sillä pukkipoloisen sähköauton akku on jo hyytynyt. Urheasti hän kuitenkin tepastelee jalkaisin (joko hangessa tai loskassa) jakaakseen lapsille ah, niin odotettuja lahjoja.

Kun nääntyneen pukin koputus kuuluu vihdoinkin ovelta, lapset rientävät innoissaan vastaanottamaan pukkia häikäisten tämän silmät megakokoisilla taskulampuillaan. Tällöin pukin silmät alkavat vuotaa vettä, ja kirjaimellisesti kyynelehtien hän astuu torppaan sisään.

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 4.

Lapsiperheiden teineille mahdollinen sähkökatko on myöskin itkun aihe, sillä useimmat lahjat tarvitsevat jonkinlaista latausta tai ylipäätään sähköverkkoa. Siinä sitten kyynelehditään yhdessä pukin kanssa – pimeässä.

Pienimmät lapset ovat kuitenkin tyytyväisiä mm. patterileluihinsa, mutta jompikumpi/ainoa vanhemmista itkeskelee myöskin etsiessään taskulampun valossa sitä hiivatin minikokoista ruuvimeisseliä, jolla paristokotelon kansi saadaan ylipäätään auki. Samaan aikaan joku lapsista itkee, kun kenelläkään ei ole aikaa purkaa pimeässä hänen barbiaan kotelosta, jossa sekä barbi, että hänen tarvikkeensa ovat sidottuina useilla kierretyillä metallilangoilla (pysyäkseen paikoillaan esim. kuljetuksen aikana).

(Stockmann.com, ei mainos, vain esimerkki!!)

Toista se oli ennen muinoin: vanhin keraaminen hyrrä löytyi Irakista 6000 vuoden takaa. Samoilta ajoilta löydettiin myös keraamisia, vedettäviä eläinleluja liikkuvine pyörineen.

Näitä ei tarvinnut ladata ja näissä näkyy tekijän kädenjälki vuosituhansien takaa.

British Museum.

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 5.

Kun pukki on kuitenkin onnistuneesti jakanut lahjat ja lähtenyt kiireisesti seuraavalle komennukselleen (jalkaisin, taksilla, hinausautolla, maagisella porojen vetämällä reellä tai ambulanssilla), on kaikilla perheenjäsenillä hetki aikaa hengähtää.

Kun valot syttyvät yllättäen muutaman tunnin katkon jälkeen, kaikkien silmät häikäistyvät mokomasta valosaasteesta taskulamppujen valoon jo tottuneina.

Joulutunnelman tiivistää täydelliseen pakettiin perheen teinin kommentti: ”Vtu, nyt mä lataan nää kaikki ja voinksmä muuten käydä nyt vihdoinkin p*skalla?!”

(Pixabay/public domain).

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 6.

Akka toivottaa kaikille maagista joulua ja muistuttaa samalla, että hygienia- ja kiiresyistä pukki ei tosiaankaan halua kuljettaa mahdollisten-sähkökatkojen-aiheuttamien-p*skapussien-eteenpäin-vientiä. Tällainen toiminta ei kuulu hänen toimenkuvaansa, joten kannattaa laittaa suoraan sodanaikainen riuku pihalle, jos ei jaksa pidätellä muutamaa tuntia.

Omistettu TJ:lle; olisit nauranut, jos olisit voinut.

SALAMAVAUHTIA SURVIVALISTIKSI

Johan tässä on taas viime aikoina kauhisteltu, kuinka vessapaperi voi loppua kaupoista. Mikä ihme siinä on, että tällainen seikka nousee aina uutisiin? Onko se hemmetin paperi nyt sitten merkki siitä, että me täysin luonnosta vieraantuneet ihmiset emme selviä päivääkään ilman pyhää kolminaisuutta eli esim. Emboa, Serlaa tai Lambia? Onkin siis aika tarkistaa, mitä muuta me ihmiset oikeasti tarvitsisimme selviytyäksemme jostakin äkillisestä tapahtumasta.

Ensimmäisenä mieleen nousee kuitenkin se, kuinka pitkästä tapahtumasta olisi kyse. On eri asia varautua vuodeksi, kuin vain muutamaksi päiväksi. Akka testaakin tässä täysin huumorimielessä itseään sekä lyhyellä ajanjaksolla (se kuuluisa 72 h), että pidemmällä survival-rupeamalla (aika määrittelemätön). Tällaisen mahdollisen skenaarion syitä Akka ei lähde arvailemaan, oletusarvona on vain se, että jotakin tavallisen elämän mullistavaa on tapahtunut. Tässä tekstissä näistä uhkakuviin varautujista käytetään nimityksiä prepperi, survivalisti tai selviytyjä.

(The Survival Journal)

Vessapaperista viis; jokainen meistä tarvitsee vettä/nestettä noin kaksi litraa päivässä pelkästään juomiseen. Lisäksi täytyy tietenkin miettiä puhdistautuminen, siivous, ruoanlaitto ym. vettä kuluttava toiminta. Muutama päivä ilman suihkua ei varmastikaan haittaa ketään, jos kotona täytyisi joka tapauksessa oleskella. Monet survivalistit ostavat kaupoista jopa joitakin vuosia säilyviä viiden litran vesipöniköitä, mutta todelliset prepperit värkkäilevät omia vedensuodatin- ja säiliösysteemejään innosta puhkuen. Useilla on myös mökillä kaivo, johon he turvautuvat, kuin viimeiseen oljenkorteen. Noh, Akka olettaa, että keskimäärin ihminen kuluttaisi noin 4 litraa/päivä. Akan taloudessa tämä tarkoittaisi 72 tunnin skenaariolla 36 litran vedenkulutusta. Akan täytyisi siis hankkia minimissään seitsemän viiden litran vesipönikkää kaupasta.

Yeah. Akka varmastikin raahaisi tällaisia pöniköitä pyöräntarakalla, kun ajokorttiakaan Akalla ei ole. Mutta: mikäli vedensaanti tosiaankin vaikeutuisi tai jopa katkeaisi, jokaiseen niemennotkoon ja saarelmaan lähetettäisiin vesisäiliöautoja, joista ihmiset voisivat hakea tarvittavaa vettä vaikkapa ämpäreillä (niillä miljoonilla ilmaisämpäreillä, joita on ahkerasti jonotettu). Yeah. Kuinka nopeasti tällaiset autot saadaan liikenteeseen niin, ettei niiden ämpäreiden kanssa tarvitsisi raahautua useita kilometrejä? Menisikö siihen esim. kaksi vuorokautta? Sillä aikaa Akka perheineen joisi mehutiivisteitä ilman vesilantrausta ja hädissään litkisi vettä kielellään (salaa) kissan vesikupista. Samaan aikaan ajatukset Saharan erämaasta hiipisivät kunkin mieleen ja keitaan kangastukset alkaisivat painaa takaraivossa. Vesihaaste on siis Akan osalta menetetty.

Seuraavana mieleen tulee tietenkin ruoka. Mm. Marttojen sivuilla on 72 tunnin kotivaralista, johon uutisissa onkin usein viitattu. Yksi seikka on varsinkin kiinnittänyt jo aiemminkin Akan huomion: miksi tässä listassa lukee SIPSEJÄ? Että ihanko ensimmäisenä jo muutenkin janoisena pitäisi alkaa rouskuttaa ällösuolaisia perunalastuja? Noh, rouskuttakoon ne, joille tämä vesihaaste ei tuota mitään ongelmaa. Pitäkää porakaivonne ja vesipönttönne, te onnekkaat!

Kotivara_esite-2019.pdf (martat.fi)

Ruoan suhteen Akan taloudessa pärjättäisiin kyllä ihan normaalisti jopa useitakin päiviä, mutta pidempään skenaarioon pitäisikin olla jo ihan kunnon survivalisti. Että maakellarissa olisi hillo- ja säilykepurkkeja rivissä niin maan tolkuttomat määrät, ettei paremmasta väliä. Yeah ja nope. Seuraava vaihtoehto olisikin lähteä riistanhakumatkalle tai kalareissulle lähimmälle, isommalle lätäkölle. Yeah ja nope, osa 2. Akalla ei ole metsästystaitoa eikä aseita, eikä autoa lähteä kilometrien päähän kalavesille (tai edes mökille, jota Akalla ei myöskään ole… tai edes alkeellisintakaan tietoa kalastuksen jalosta taidosta). Tässä vaiheessa alkaakin jo tuntua, että peli on lopullisesti menetetty. Hätäpäissään pitäisi siis ruveta värkkäämään alkeellista ritsaa tai yrittää tähdätä kivellä pihan oravia. Kissaa EI HUOMIOIDA tässä yhteydessä ravintona; tiedoksi teille pervoille, jotka sellaista jo ehditte ajatella.

(WikimediaCommons)

Sekä lyhyemmässä, että pidemmässä skenaariossa sitä ruokaa pitäisi myös jotenkin pystyä valmistamaan. Ja kas; grillihän onkin mainio apuväline, tai kaasulla toimiva retkikeitin! Noh, Akan grillissä on jokin vika liitännässä (tai-mikä-sitten-lieneekään) eikä retkikeitintäkään huushollista löydy. Mikäpä tässä tilanteessa neuvoksi? Hmm… ei muuta kuin nuotiota pihalle, ei siinä kai muukaan auta. Kyllähän nyt partiota tai armeijaa käymätönkin ihminen osaa yhden nuotion virittää; eikös vain? Mikäli yhtään on lukenut Tupun, Hupun ja Lupun erätaidoista, niin kaikki on mahdollista! Vielä parempi on, jos on ehtinyt perehtyä MacGyverin kaikenkattavaan käpyteknologiaan. Hänen opeillaan kotivaralistassa olisi vain kaksi tarviketta: käpyjä ja teippiä.

Richard Dean Anderson.

No niin. Nestehukkaisena ja nälkäisenä ihminen tarvitsee lisäksi suojaa ja lämpöä. Monet prepperit valmistautuvat mm. valtavilla klapimäärillä, joista riittää sitten sähkölämmityksenkin korvikkeena lämpöä koko huusholliin. Mitenkäs tämä homma toimii kerrostaloissa? Myöskään Akalla ei ole sisätiloissa takkaa, eikä mitään kaasukäyttöisiä vehkeitäkään lämmitykseen. Tällaisessa 72 tunnin skenaariossa vanhassa talossa ehtisi tulla kylmä, joten villavällyt ja makuupussit olisivatkin tarpeen. Pidemmässä skenaariossa Akka värkkäisi jonkinlaisen nuotion vaikka peltiastiaan, perhana vieköön… äh; siihen mennessä olisi kyllä huolettomasti kuoltu jo janoon ja nälkään (vessapaperin puutteesta puhumattakaan). Samaan aikaan kaikki valistautuneet selviytyjät istuskelisivat mökeillään lämmin viltti harteillaan takkatulen loimossa ja kuuma teekupponen kädessään: ”Oli se hyvä, että osattiin varautua, eikös vaan, Pentti?” Damn you, mökkiläiset ja takkalaiset!

Näiden perusasioiden lisäksi ihminen tarvitsee tietenkin lääkkeitä, patteriradion, taskulamppuja, kynttilöitä ja tietenkin pattereita. Hmm… Akalla on jossakin vanha cd-mankka ja jossakin ehkä taskulamppu, jonka lamppu ei ole mennyt rikki. Kaikenkokoisia pattereita pitäisikin hankkia, mutta esim. rikkinäiset led-valoilla toimivat taskulamput lienevät mennyttä kauraa, kun ei niitä lamppuja pysty vaihtamaan. Vai pystyykö?! Mutta… ei huolta: p*skaakos sitä tarvitsee mitään nähdäkään, kun täysin nestehukkaisena, aliravittuna ja hypotermisena näkeekin jo ihan muina mieh… henkilöinä ihan omia näkyjään. Siinä voi ihan rauhassa kuvitella, että hetken aikaa virtaa pihisevässä radiossa soitetaan messevää bilemusiikkia, vaikka todellisuudessa sieltä kuuluu yleinen hälytysmerkki ja ohjeistuksia. Ah, sitä auvoa, vielä viimeisillä voimillaan saa kuulla riemullista ilakointia!

Tällaisista seikoista ei bunkkeri-survivalistien tarvitse kuitenkaan juurikaan välittää. Akka muistaa männävuosilta tv-sarjan, jossa esiteltiin amerikkalaisia preppereitä betonibunkkereineen ja asearsenaaleineen. Tällaisissa perheissä jopa polvenkorkuisille kakaroille annettiin heti pyssyä käteen, kunhan olivat vaipoista päässeet eroon. Viikonloppuhuvituksina koko perhe saatettiin pakata autoon, joka oli lastattu täyteen selviytymistarvikkeita ja sitten huristeltiin autolla iloisina keskelle-ei-mitään. Mikäpä sen hauskempaa, kuin pitää perhettä jatkuvassa hälytystilassa ja ahtaa heidät lopulta maanalaiseen kammioon kärvistelemään! Siinäpä sitä oikeaa ”The American Dreamia” itse kullekin säädylle.

Entäpä se vessapaperi? Millä ihmeellä me tulemme toimeen ilman silkinpehmoista ihanuutta, joka hivelee persposkiamme päivittäin?? Mm. muinaisessa Roomassa paperin tilalla käytettiin keppejä, joiden päähän oli sidottu pesusieni. Pyyhkimisen jälkeen keppi upotettiin suola- tai etikkaliuokseen seuraavalle asioijalle ”puhdistettuna” käytettäväksi. Kuten tunnettua; roomalaisajalla oli tapana käydä julkisissa käymälöissä, joissa istuttiin vieri vieressä ilman mitään vessakoppeja. Olihan se varmasti mukavaa turista ajankohtaisista asioista samalla, kun… ”luonto kutsui.”

(SmithsonianMag)

Kiinasta on myös löydetty keppejä, joissa on todisteita ihmisen suolistoloisista, joten keppitekniikalla on sielläkin pärjätty. Kreikasta taasen on löydetty ruukunpalasia, joita on käytetty samaan tarkoitukseen. Ja ennen keramiikkaakin on tietenkin käytetty sopivia kasveja, joten se saunavihtakin voisi mainiosti toimia ihan muuallakin, kuin saunassa.

Xylospongium eli vessakeppi (WikimediaCommons).

Lopputuloksena: katastrofin sattuessa henkitoreissaan oleva Akka hymyilee lattialla maatessaan onnellisena siitä, että tuli sitten säästettyä niitä mainoslehtisiä ja sanomalehtiä ihan urakalla! Ihan sama, vaikka vatsan etupuoli koskettaa jo selkärankaa; kunhan vain on paperia! Ja ihan sama, vaikka kissakin on jo henkitoreissaan, KUNHAN VAIN ON PAPERIA!!

Kunnes… Akkaa koputetaan sormella olkapäähän: ”Et viittis nousta sieltä lattialta? Tää sähkökatko kesti vaan kaks tuntia ja kaapissa on 10 rullaa vessapaperia!!”