KIVISIÄ KARTTOJA MENNEISYYDESTÄ

Voi elämän kevät, kuinka aika onkaan taas rientänyt Akan ohitse… Tällä kertaa kyseessä on ollut uusi virus ja siitä seurannut poskiontelontulehdus, joten suoraan sanottuna tervettä päivää ei tänä vuonna ole nähty. Tässä Suuren V**utuksen Äärellä on mieli ollut maassa ja katse siirtynyt taas kaiholla kaukaisuuteen: tuolla jossakin on suuri maailma, jonne pääsemiseksi tarvitaan vain se kuuluisa yksi askel.

Mutta: mihinkäs suuntaan niitä askelia on menneessä maailmassa otettu, kun satelliitteja ei taivaalla vielä pörrännyt eikä jokaista askeltasi seurattu ties-minkä-sovellusten avulla? Tai edes ennen paperisia, käsin piirrettyjä karttoja tai puhelinluetteloita?

Painu sinne, missä pippuri kasvaa | Yle missä pippuri kasvaa?

Muinaisessa maailmassa ei tunnettu valtioita tai niiden rajoja, teitä ei oltu vielä rakennettu ja tavoitteellisen suunnistamisen oli pakko tapahtua ihan ympäristöä seuraamalla. Tosin sitä tavoitteellisuutta ei välttämättä ollut kovinkaan paljon ollut olemassa, sillä ihmispopulaatiot ovat kuitenkin menestyksellisesti levittäytyneet kaikille mantereille.

Onkin hauska ajatella, että maapallon asuttaminen on tapahtunut ihan eksymisen pohjalta: on menty ruoan perässä sananmukaisesti sinne, minne nenä näyttää! Ah, sitä huolettomuutta ja elämisen vapautta (kunnes kivilohkareen laelta on hypännyt sapelihammaskissa tällaisen auvoisan matkaajan selkään).

Jossakin vaiheessa ympäristöä on kuitenkin haluttu oppia tuntemaan, sillä maailman vanhimmaksi kutsuttu kartta on löydetty Pavlovista, Tsekistä v. 1962. Kartalla on ikää n. 25 000 vuotta.

(WikimediaCommons)

Tämä mammutin syöksyhampaaseen kaiverrettu kartta kuvaa tiettävästi Pavlovin kukkuloita ja joenrantalaaksoja, vaikka kuviot ovatkin kauttaaltaan geometrisia ja graafisia. Noh, ainakin tällä keinolla on yritetty kertoa muille, millä suunnalla kannattaa metsästää tai kerätä luonnonantimia. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki luun kaivertajalle ihan siitä hyvästä, että tätä tietoa on yritetty välittää seuraavillekin sukupolville.

Suunnistamisen apuna on tietenkin käytetty myös taivaallisia tähtikuvioita, joiden muinaista kirkkautta nykypäivän valosaasteessa on nykyihmisen vaikea ymmärtää.

Yksi hyvin vanha esimerkki tällaisesta tähtikartasta löytyy kuuluisasta Lascaux’n luolasta Ranskassa, joka yleensä tunnetaan vain taidokkaista eläinmaalauksistaan. Lascaux’n luola löydettiin v. 1940 ja maalausten iäksi on arvioitu n. 17-22 000 vuotta. Munchenin yliopiston professori Michael Rappengluck on kuitenkin esittänyt teorian, että tunnetussa härkämaalauksessa sijaitsevat mustat pisteet edustaisivat kuitenkin tähtikuvioita, varsinkin Plejadeja, joita usein seitsemäksi sisareksikin kutsutaan. Pistemuodostelmista voi löytää myös Orionin sekä Härän tähdistön, kuten oheinen kuva näyttää.

(rockart.blogspot) Lähteen luotettavuudesta Akka ei ota kantaa eikä vastaa.

Tällainen tulkinta ei varmastikaan saa koskaan lopullista hyväksyntää, sillä arkeologiassa usein vähätellään ja paheksutaan mitään edistyksellistä ajattelutapaa näin muinaisissa kulttuureissa. Mene ja tiedä; näiden upeiden maalausten taiteilijat ovat poistuneet paikalta lopullisesti jo tuhansia vuosia sitten eivätkä voi täten tarkoitusperiään enää meille kertoa. Samankaltaisia tähtikarttateorioita on esitetty myös Göbekli Tepestä Turkissa, jonka iäksi on arvioitu n. 12 000 vuotta. Tunnetuin teorian esittäjä lienee Graham Hancock, joka on loistava esimerkki perinteisen arkeologian haastajana: aina pitäisi ajatella asiaa kuin asiaa ”out of the box,” tuumii Akka.

Göbekli Tepe – Wikipedia (mutsille suomeksi)

Göbekli Tepe – Wikipedia (englanniksi)

Noh, palataanpa tähtitaivaalta ihan maan pinnalle. Läntisen Euroopan vanhin kartta on löydetty v. 1994 Abauntz Lamizulon luolasta Espanjassa. Noin 14 000 vuotta sitten tässä luolassa kaiverrettiin kiveen runsaita graafisia kuvioita ja eläinhahmoja, jotka tutkijoiden mukaan esittävät luolan ympäristön metsästyspaikkoja. Kivi on todellakin ollut mukaan otettava esine, sillä se on tehty juuri kämmeneen sopivaksi. Kuinka kätevää! Tällainen ihka oma reissukivi on varmastikin ollut tärkeä esine, joka on luovutettu vain luotettavan metsästäjän kannettavaksi!

(DailyMail)

Kivessä kuvataan luolan lähialueita ja jokia Zaragozan yliopiston tutkija Pilar Utrillan mukaan, mutta tämäkin teoria on tietenkin kiistanalainen. On aina harmillista, ettei näistä historiallisista löydöistä saada täyttä varmuutta, mutta minkäs sille mahtaa. Olisi kuitenkin järkeenkäypää, että ihmiset olisivat toimineet juurikin näin; merkinneet parhaita metsästyspaikkoja tai alueita ylipäätään jotenkin konkreettisesti muistiin. Kukapa ei olisi (ennen Google mapsia) piirtänyt lyijykynällä ruutupaperille edes jonkinlaisia suuntaviivoja kaverille, joka yrittää jotenkin löytää perille ihan-mihin-tahansa…)

Finisteresta, Ranskasta löydettiin v. 1900 merkillinen kivi, joka on ilmeisesti maailman vanhin 3D-KARTTA (uskomatonta, mutta totta…)! Tämä Saint Belecin laataksi kutsuttu kivi katosi löytymisensä jälkeen yksityisen keräilijän huomaan, mutta Ranskan kansallismuseo osti sen lopulta kokoelmiinsa v. 2014. Kivi on herättänyt hämmästystä tutkijoissa kerta toisensa jälkeen, sillä vuosiin 2150–1600 eaa. ajoitettu kivi on jo kooltaan massiivinen: noin 2×1,5 metriä. Hautakummusta löydetty kivi esittää nähtävästi noin 20×30 kilometriä käsittävän alueen erityispiirteitä jopa 80% tarkkuudella.

Kiveen on kuvioitu jokia, teitä, asutuksia ja peltoja, jotka tuohon aikaan olivat tärkeitä maaston tuntomerkkejä kenelle tahansa kulkijalle. Kivi itsessään löydettiin rikkoutuneena hautakummusta ja sen on arvioitu olleen jopa neljä metriä pitkä! Painoa kivellä on tonnin verran, joten edelliseen esimerkkiin verrattuna tätä kiveä ei oltu tehty kannettavaksi…!

Tutkija Clement Nicolas Bournemouthin yliopistosta uskoo myös, että tällä kivellä on haluttu osoittaa tietyn alueen hallitsijan valtaa tai alueiden omistusta.

Mielenkiintoista, hmm… päiväkausia hakataan otsa hiessä kiveen kuvioita ja kaikille hyökkääjille kerrotaan sitten, että: ”Nope, me omistetaan tää koko mesta tässä. Se on kiveen hakattu, ei tänne voi tulla.” Tämän jälkeen hyökkääjät poistuvat häntä koipien välissä muualle, niinkö…? Akka alkaa hakata omaa aluekiveään heti, kun sellainen sopiva päivä tulee.

Babylonian maailmankartta eli Imago Mundi lienee yksi tärkeimmistä karttalöydöistä historian saralla, johan sen todistaa itse iki-ihana herra Irving Finkel (josta Akka on kirjoittanut jutussa Lautapelien historiaa).

The Babylonian Map of the World with Irving Finkel | Curator’s Corner S9 Ep5

Tämä noin (12×8 cm) savitaulu kuudennelta vuosisadalta eaa. näyttää meille maailman keskuksena olevan kaupungin ja sitä halkovan joen, jota Eufrat-joeksi nykyään kutsutaan. Kuvattuna on myös merkittävä Babylonin kaupunki sekä muita asutuksia. Kahden ringin muodostama alue ”Bitter river” on tulkittu suolaiseksi vedeksi eli mereksi. Tämä nykyisen Irakin alueelta löytynyt kartanpalanen on merkittävä löytö, sillä se kertoo myös muinaisista uskomuksista liittyen ylipäätään maailman hahmottamiseen tuona aikana.


Iki-ihana herra Finkel kertoo videolla myös, miten tämä liittyy mm. eri kulttureissa mainitun ”Nooan” arkin löytämiseen. Uskontojen historia ja raamatullinen historia on aina mielenkiintoista, siihen ei välttämättä tarvita mihinkään kirkkoon kuulumistakannattaa katsoa myös hänen Arkin-rakentamisprojektinsa, mikäli sellainen kiinnostaa:

Irving Finkel | The Ark Before Noah: A Great Adventure

Mikäli paperinen karttojen historia miellyttää enemmän, Akka laittaa muutaman linkin asiasta kiinnostuneille:

Piri Reis map – Wikipedia

OldMapsOnline

Ten Beautiful Medieval Maps

Suomen vanhat kartat | Maanmittauslaitos

Mikäli Akan kunto tästä etenee, Akka paneutunee joko vuosituhansien aikaisiin jääkairausnäytteisiin/Vrouw Mariaan/kaikkien eri kulttuurien tulvakertomuksiin/suomalaiseen pakanismiin/suomalaisten naistaiteilijoiden kohtaloihin yms…. just name it. Näitähän linkkejä löytyy Akan koneelta sadoittain. Mikäli jokin aihe eritoten kiinnostaa, laitahan viestiä.

Ihan hevillä tästä ei jalkaa hautaan laiteta kuitenkaan, prkl.

Mikäli viestiä haluaa laittaa, joskus pitää painaa otsikkoa saadakseen viestiosuuden näkyviin, joka on typerää. Mitään viestiä ei julkaista ilman Akan hyväksyntää.

Jep, kurkut kasvavat nykyään Akan keittiössä (viitaten aiempaan juttuun inkojen mustasta mullasta). Kissaa ei ole ruokittu bokashilla, siitä vaan kasvoi viiden kilon jötikkä ihan itsekseen. EUn tarkastajat tulevat varmastikin ovelle napsimaan tuon käyrän kurkun pois. Sitä odotellessa.

Edit. Omistettu Akan parhaalle fanille papalle, joka näitä juttuja aina odottaa. Appiukolle täten kiitokset, jakselehan seuraavat 80 vuotta vielä 🙂

PÄIVITYS 24.4.2025: Maailman vanhin tähtikartta saattaa olla 2300 vuotta vanha, tai ehkä ei sittenkään:

World’s oldest star chart may be 2300 years old and from China – but not everyone agrees – Nexus Newsfeed

Depictions of the Milky Way found in ancient Egyptian imagery – Nexus Newsfeed tähtikarttoja tässäkin, good old egyptians

TEKEVÄLLE SATTUU

…sanotaan sananlaskussa. Niin on sattunut myös menneinä aikoina, sillä vastikään uutisoitiin Attleboroughista, Englannista löytyneestä kultakolikosta. Kolikko on ajoitettu viidennelle-kuudennelle vuosisadalle jaa. ja se on tuolloisten anglosaksien toimesta tehty ja muokattu kaulakoruksi. Raha esittää roomalaista keisari Honoriusta (384-423 jaa.), joka tuolloin oli muun Rooman valtakunnan mukaisesti jo kristitty.

Anglosaksien feikkikolikko (LiveScience).

Anglosaksit harjoittivat pakanauskontoa eikä heillä ollut kehittynyttä kirjoitusjärjestelmää, joten tällaisen kolikon käyttö kaulakoruna on jo itsessään merkillistä. Eipä siinä mitään – mutta juurikin kirjoitustaidon puutteen vuoksi kolikon teksti on kopioitu väärin: oikeasti kolikon kääntöpuolella lukee ”RESTITVTOR REIPVBLICAE” eli tasavallan palauttaja, mutta anglosaksien kopiossa teksti on muotoa ”STITVTOR EIPVBLICAE.” Eipä tällainen kämmi liene korun kantajaa haitannut, sillä eipä tuollaisella tekstillä ole hänelle ollut mitään merkitystä. Vielä nykyäänkin näkee hupikuvia Aasiassa painetuista t-paidoista, joissa mm. englanninkielisiä sanoja on painettu randomisti paitoihin tai paidan käyttäjä ei selvästikään ymmärrä, mitä teksti tarkoittaa.

English T-Shirts In Asia (140 Pics) | Bored Panda Hupipaitoja! Takuunaurut!

Hieman uudempi esimerkki kolikkokämmistä on vuodelta 1943, jolloin Amerikan rahapaja painatti kuparipennien sijasta teräspennejä säästääkseen kuparia sotateollisuudelle. Kolikkoprässeihin oli kuitenkin jäänyt noin tusina kuparista kolikkoaihiota ennen teräsaihioihin siirtymistä, joten näiden harvinaisten kolikoiden arvo on nykyään n. 1,7 miljoonaa dollaria/kappale. Tässä tapauksessa voi siteerata toista sananlaskua, jota ainakin Roope Ankka usein suosi: pennissä on miljoonan alku!

(CoinValueChecker)

Toinen, roomalaisajalle sijoittuva kämmi tapahtui niinikään Englannissa Cambridgeshiressa, kun elokuussa 2024 alueelta löydettiin kaksi kaivoa ajoittuen roomalaisaikaan vuosille 43-150 jaa. Ensimmäinen 8,5 metrin syvyinen kaivo oli romahtanut jo hieman ennen sen valmistumista, sillä kaivoon jäivät myös rakentajien käyttämät puiset tikapuut. Ihmisuhreja paikalta ei löydetty, joten työmiehet eivät liene olleet kaivon sisällä seinämien romahtaessa.

Toinen 6,5 metrin syvyinen kaivo kaivettiin 20 metrin päähän ensimmäisestä ja tällä kertaa sen seinämät tuettiin puulankuilla. Osassa lankkuja oli koristeellisia kaiverruksia, joten ne tulkittiin kierrätysmateriaaleiksi esim. huonekaluista. Ainakin tässä tapauksessa rakentajat ottivat opikseen: loppu hyvin, kaikki hyvin!

Roomalainen kaivo (ArtnetNews).

Hupaisa esimerkki historiallisesta kämmistä löytyy babylonialaisesta savitaulusta vuosilta 1900-1600 eaa. Oxfordin yliopistossa säilytetään Irakin Kishistä (nyk. Sumer) v. 1931 löytynyttä 8 cm:n kokoista savitaulua, joka on selvästikin jonkin matematiikan opiskelijan ”läksyvihko.” Taulussa on kuvattuna kolmio ja oppilaan tehtävänä on ollut laskea kolmion pinta-ala.

Läksyvihko (LiveScience).

Annettujen mittojen perusteella kolmion ala olisi 3.5156, mutta oppilas on vastannut väärin 3.1468. Tällaisia läksytauluja alueelta on löytynyt useita ja joissakin niissä on peräti opettajan kommentointia taulujen takapuolella. Punakynä on siis heilunut savitauluissakin, mutta tällaiset taulut osoittavat, että babylonialaiset ymmärsivät myöhemmin Pythagoraan lauseeksi nimetyn periaatteen jo kauan ennen herraa itseään. Pythagoras syntyi Samoksen saarella Kreikassa v. 582 eaa. ja kuoli v. 496.

Pythagoras – Wikipedia

Olisi kuitenkin hauska tietää, tuliko savitauluun kirjoittaneelle oppilaalle mitään seuraamuksia virheestä. Oliko kyseessä ihan tavallinen läksy vaiko peräti tärkeä koe, jonka tämä muinainen oppilas sitten reputti? Siinä meni nuoren lahjakkuuden toivo yliopistosta kertaheitolla, mikäli koetta ei saanut uusia! Voi ei ja nyyh; oppilas varmaan katkeroitui loppuelämäkseen ja ryhtyi kiukkuiseksi haudankaivajaksi yhden mitättömän kolmion takia!

Grave-digger/Viktor Vasnetsov 1871.

Dubrovnikissa, Kroatiassa yliopiston opiskelija oli tutkimassa vanhoja käsikirjoituksia Valtionarkistossa, kun hän huomasi 1300-luvulta peräisin olevassa kirjassa useita kissan tassunjälkiä. Oletettavasti käsikirjoitusta kirjoittaneen henkilön kissa oli hypännyt pöydälle, kaatanut mustepullon ja kirjoittajan huudoista pelästyneenä poistunut juosten suoraan kirjoituksen yli. Aivan kuin nykypäivänäkin: kissojen mielipuuhaa on hypätä suoraan läppärin näppäimistölle. Akan kirjoituksista noin puolet on kissan kirjoittamia; tuotakoon totuus täten julki, hah! Tassunjälkiä ei näistä hypyistä ole tosin aiheutunut, mutta esim. alakerran portaikossa on edelleen jo edesmenneen kissan tuoreeseen maalipintaan jättämä jälki, joka jätettiin esiin tarkoituksella.

Centuries Ago, a Cat Walked Across This Medieval Manuscript | Smithsonian

Gloucesterissa, Englannissa löydettiin kymmenisen vuotta sitten tuhansien tiilenpalasten joukosta kattotiili, jossa näkyi pentukissan tassunjälki. Tämäkin löytö ajoittuu roomalaisajalle ja tuolloin savitiilet jätettiin aurinkoon kuivumaan. Tiilistä on löydetty useita koirien ja ihmisten jättämiä jalanjälkiä ja yhdessä tiilessä näkyy tutkijoiden mukaan jopa sian kärsä. On helppo kuvitella, kuinka utelias kissanpentu on hypähtänyt kuivuvalle tiilelle ja luikkinut sen jälkeen kipinkapin pakoon. Porsaan kärsää on ehkä vaikeampi kuvitella, mutta jättihän sekin sitten puumerkkinsä historiaan.

Kissan jälkiä (DailyMail).

Sattuupa sitä näitä kämmejä tutkiville arkeologeillekin; mm. 500-luvulla jaa. taottua koristeellista ämpärin metallireunusta luultiin kruunuksi ja vesinokkaeläintä keksityksi huijaukseksi, sillä eläin oli kerta kaikkiaan liian outo laji ymmärrettäväksi.

Vesinokkaeläimen luuranko Melbournessa, Australiassa.
Kruunuksi luultu ämpärin metallireunus (dw.com).

Vuonna 1663 luonnontieteilijä Otto von Guericke (1602–1686) taasen päätteli Saksassa löytämistään eläinten luista, että kyseessä oli tietenkin yksisarvinen! Tuolloin esim. villasarvikuonojen olemassaolosta ei tiedetty vielä mitään, joten päätelmä oli hyvinkin johdonmukainen. Piirrosluonnosten pohjalta on kasattu näytteille kyseinen muotovalio, joka sijaitsee Madgeburgin luonnontieteellisessä museossa Saksassa. Otuksen nimi on tietenkin Madgeburgin yksisarvinen! Oikeasti otuksella on villasarvikuonon kallo, mammutin jalat ja sarvivalaan syöksyhammas. Tiedossa ei kuitenkaan ole, miksi nämä luut löytyivät samasta paikasta – kenties sattumaa, maanvyörymää, tulvavettä, lietettä… mene ja tiedä.

Madgeburgin yksisarvinen (AtlasObscura).

Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus (n. 1150–n. 1220 jaa.) kirjoitti historiikissaan, että Ruotsissa sijaitsevan Runamon alueen kivikoista löytyy muinaista riimukirjoitusta, mutta niitä on kulumisen vuoksi mahdotonta lukea. Vuosisatoja paikalle virtasi väkeä tulkitsemaan näitä muinaisia kirjoituksia, jotka sittemmin on todettu tämän diabaasikiven luonnollisiksi halkeamiksi. Eikä siihen mennyt kuin useampia satoja vuosia, god damn! Jotkut luulivat jopa lukevansa runoja näistä riimuista!

Runamo – Google Maps

Vuonna 1922 geologi Henry Fairfield Osborn Sr. (1857-1935) luuli löytäneensä ihmislajien ”puuttuvan linkin,” kun hänelle annettiin tutkittavaksi vanha hammas Nebraskassa. Innoissaan hän antoi tälle lajille nimeksi Hesperopithecus haroldcookii, mutta jo viisi vuotta myöhemmin tämä tieteellinen nimitys kumottiin. Hammas kuului jo sukupuuttoon kuolleelle pekarilajille, joka eleli Pohjois-Amerikassa 15-5 miljoonaa vuotta sitten. Pekarit ovat sorkkaeläimiin kuuluvia nisäkkäitä, jotka muistuttavat lähinnä villisikaa tai possua. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että sana ”pekari” ei ole kuulunut Akan sanavarastoon – jo pelkkä nimi vaikuttaa yhtä omituiselta, kuin vesinokkaeläimen ulkomuoto!

Hesperopithecuksen hammas vertailtuna muihin lajeihin.

Noh, joka tapauksessa tämä Hesperopithecus sai kutsumanimen Nebraska Man. Hesperopithecus tarkoittaa ”läntisen maailman apinaa,” ja loppuosa haroldcookii on annettu löytäjänsä Harold Cookin mukaan. Omaperäistä kerrassaan…

Akka jää ihmettelemään kuinka erilainen maailma olisikaan, jos kuuluisan Pipsa Possun nimi olisikin Pipsa Pekari (englanniksi Peppa Pig/Peppa Peccary). Pipsan ulkomuotokin saattaisi olla hieman… krhm… karvaisempi. Tämä kuvitelma on kaikkien painajaisten äiti eikä Pipsan kuvaa painettaisi enää päiväkotireppuihin, t-paitoihin tai muihin tarpeellisiin härpäkkeisiin.

Pekari.

Peppa Pig – Official Channel – YouTube Pipsa Pek… Possun paras kanava!

Itse asiassa koko ohjelmaa ei olisi edes koskaan päästetty tuotantoon, sillä pekareilla on tapana hieroa ominaistuoksuaan toisiin lajitovereihin peräpäillään. Tämä tuoksu on niin selkeästi ihmisenkin havaittavissa, että pekaria kutsutaan leikkisästi ”haisunäätäpossuksi.” Olisipa mukavaa nähdä tv-ruudussa jakso, jossa Pipsa Pekari yrittää ottaa kiinni ystäviään hieroakseen ahteriaan heihin. Taustalla äitipossu ja isäpossu myhäilevät tyytyväisenä: ”Siellä se Pipsa harrastaa taas liikuntaa oikein urakalla. Onpa mukava nähdä näin tomeraa lajityypillistä käyttäytymistä jo pienestä pitäen.”

Juu ei. Pois Akan päästä, pahuksen Pipsa Pekari! Nyt selvisi sitten sekin, kuka sen kärsänsä on siihen ylempänä mainittuun savitiileen painanut…!

Pipsa perheineen (PrimeVideo).

PÄIVITYS 24.5.2025: Pipsa Pek…Possun perhe on nähtävästi saanut uuden perheenjäsenen, pienen tyttövauvan nyt toukokuun aikana! Tytön nimi on nähtävästi Evie. Ah, sitä vauhdin hurmaa tässä perheessä tulevina viikkoina:

Evie Pig – Peppa Pig World

Pipsa Possun sisko syntyi

TUOKAA MAMMUTIT TAKAISIN!

Viimeiset mammuttiyksilöt kuljeskelivat vielä 4000 vuotta sitten kaukaisella Wrangelinsaarella ( Itä-Siperian merellä). Muualta mammutit olivat hävinneet jo n. 10 000 vuotta sitten.

Villamammutin luuranko.

Mikä sitten aiheutti mammuttien sukupuuton? Samoihin aikoihin katosi moni muukin suuri eläinlaji; kuten luolaleijona, sapelihammastiikeri, jättiläispeura, villasarvikuono ja glyptodon. Glyp… MIKÄ?? Glyptodon oli jättikokoinen vyötiäinen; noin 1000 kiloa painava kilpikonnaa muistuttava otus. Jumaliste, tämmöinen kun tulisi vastaan mustikkametsällä, niin kyllä tulisi löysät housuun. Oikea ninjamutanttiturtle.

Glyptodonia väijytään.

Yleisesti ajatellaan, että laajan massasukupuuton syynä olisi ilmastonmuutos jääkauden loppuvaiheessa. Tällöin kasvillisuus muuttui ja monet ruohon- ja heinänsyöjät kuolivat ravinnon huvetessa. Kasvinsyöjien jälkeen petoeläinkannat alkoivat hiipua; kun näitä ruohonmussuttajia ei enää ollut syötäväksi asti. Tutkituista mammuteista on selvinnyt, että vuosituhansien aikana mammuttien geeneistä alkoi löytyä häikkää: kantojen pienentyessä sisäsiittoisuus alkoi näkyä perimän heikkouksina.

On myös arveltu, että ihmiset metsästivät mammutit sukupuuttoon. Tämäkin on ihan varteenotettava selitys, ihmiset saivat mammuteista ravinnon lisäksi materiaalia majoihinsa, vaatteisiinsa ja tarvekaluihinsa. Joissakin mammutinluissa on nähtävissä merkkejä metsästyksestä.

Pidä kiinni, Pena! Sä sait sen!!

Jotkut tutkijat epäilevät sukupuuton syyksi myös tulivuorenpurkausta tai asteroidia, mutta tämä teoria on kiistanalainen. Yleinen käsitys onkin, että joukkokato oli monen eri tekijän summa.

Olisi kyllä mukavaa, jos tällaisia kadonneita lajeja saataisiin herätettyä henkiin nykyteknologialla. Ainakin Kiinassa ja Venäjällä tutkitaan kuumeisesti, josko mammutin saisi kloonattua aasiannorsun avulla. Toisaalta täytyy kyllä kysyä, MIKSI. Mitä tarkoitusta varten tällaisia hybridieläimiä pitäisi tehdä? Ihan ihmisten huvitukseksi? Nykyaikana useat lajit ovat sukupuuton partaalla, joten tällainen muinaiseläinten kloonaus tuntuu jotenkin oudolta. Todennäköisesti tällaisen hankkeen onnistuminen on kuitenkin toistaiseksi toiveajattelua.

Megalocerus giganteus eli jättiläispeura Pariisissa.

Mikäli tällaista jokkotuhoa ei olisi tapahtunut, voisi aamukahvia ryystäessä nähdä keittiön ikkunasta jättiläispeuran. Tällaisen komistuksen säkäkorkeus oli 2 metriä ja sarvien leveys 3,5 metriä. Siinä olisi sitten kiva katsoa, kun naapurin hirvittävää pyykkitelineen kuvatusta riepotellaan metsän kuninkaan toimesta. Kahvikin maistuisi tuplasti paremmalta.

Jättiläispeura (Charles R. Knight).

Sapelihammaskissa oli kyllä merkillinen elukka; sen hampaat olivat jopa 20 cm pitkät. Sapelihammaskissa pyydysti juuri näitä isoja eläimiä; väijyi saalistaan ja sopivalla hetkellä iski hampaansa uhrinsa kurkkuun. Hyi kamala. Pieniä lapsia ei uskaltaisi päästää ollenkaan ulos ja aikuisten pitäisi kantaa jonkinlaista tussaria tällaisen hiipivän pedon varalta.

Sapelihammaskissa (Charles R. Knight).

Miljoonia vuosia sitten eli myös koiraeläinten alaheimo nimeltään borophaginae. Näitä eläimiä kutsutaan luunmurskaajakoiriksi. Mikäli näitä yksilöitä olisi vielä elossa, voisi sanoa kaverille puhelimeen: ”Oota, mä käyn kattoon mitä toi mun borophaginae tuolla taas metelöi. Ai perhana, se on taas käynyt postinkantajan sääreen kiinni! Hyi, tosi tuhma borophaginae!!”

Borophaginae luvattomilla teillä.

Päivitys 21.10.2021: Tutkijat saivat viimein selville, miksi mammutit kuolivat sukupuuttoon – Ihmisellä ei ollut sen kanssa juuri mitään tekemistä – Tekniikan Maailma

Tutkimusten mukaan mammutit eivät sopeutuneet jääkauden jälkeiseen ilmastonmuutokseen.