TAITEESTA

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.

20 000-40 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset (mm. Lascaux’n luolassa Ranskassa) osoittavat melkoista taidonnäytettä esittävän taiteen saralla. Seinillä kirmaa jos jonkinlaista sen aikakauden eläintä.

Monien hahmojen sijoittelussa on käytetty hyväksi kallionmuotoja korostaen eläimiä “3D-nä”. Taiteentekijöiden motiiveja ei
luonnollisesti tunneta: oliko kyseessä “jumalten” rituaalitila, metsästysonnen takaaminen vai piirreltiinkö siellä ihan muina
miehinä?

“Lähdenpäs tästä vähän piirustelemaan, kun ei nyt huvita siivota noita luujätteitä tuosta nuotiosta, vaikka käskettiin”.

Mielenkiintoisinta on taiteilijoiden kädenjäljet kallioissa;  jo tuolloin haluttiin “puumerkitä” omat teokset. Tai mikä lienee niiden merkitys sitten, mutta tällainen ajatushan siinä mieleen tulee.

Taidehan kehittyy koko ajan, muuttaa muotoaan ja tarkoitusperiään ja blaa blaa blaa. Joissakin nykypäivän tauluissa on sanomaa, kun taulun tila on jaettu kahtia mustaan ja valkoiseen osioon. Siinä on varmaan sitten mennyt joitakin kuukausia taiteilijan miettiessä, että vedänkö nyt harmaan viivan tuohon väliin:

“No en sittenkään vedä, se rikkoo tämän kombinaation. Samalla koko merkitys muuttuu.”

Tähän ei ole meikäläisellä mitään sanomista, ei yhtikäs mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.